Browsing by Subject "Treatment Outcome"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 88
  • Leppäniemi, A.; Tolonen, M.; Tarasconi, A.; Segovia-Lohse, H.; Gamberini, E.; Kirkpatrick, A.W.; Ball, C.G.; Parry, N.; Sartelli, M.; Wolbrink, D.; Van Goor, H.; Baiocchi, G.; Ansaloni, L.; Biffl, W.; Coccolini, F.; Di Saverio, S.; Kluger, Y.; Moore, E.; Catena, F. (2019)
    Although most patients with acute pancreatitis have the mild form of the disease, about 20-30% develops a severe form, often associated with single or multiple organ dysfunction requiring intensive care. Identifying the severe form early is one of the major challenges in managing severe acute pancreatitis. Infection of the pancreatic and peripancreatic necrosis occurs in about 20-40% of patients with severe acute pancreatitis, and is associated with worsening organ dysfunctions. While most patients with sterile necrosis can be managed nonoperatively, patients with infected necrosis usually require an intervention that can be percutaneous, endoscopic, or open surgical. These guidelines present evidence-based international consensus statements on the management of severe acute pancreatitis from collaboration of a panel of experts meeting during the World Congress of Emergency Surgery in June 27-30, 2018 in Bertinoro, Italy. The main topics of these guidelines fall under the following topics: Diagnosis, Antibiotic treatment, Management in the Intensive Care Unit, Surgical and operative management, and Open abdomen. © 2019 The Author(s).
  • Soininen, Otto; Järventausta, Kaija; Koponen, Hannu; Leinonen, Esa (2021)
    Pakko-oireinen häiriö (obsessive-compulsive disorder, OCD) on psykiatrinen häiriö, johon liittyy häiritseviä pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja. Sen ensisijaisia lääkehoitoja ovat SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät). Trisyklinen masennuslääke klomipramiini saattaa olla SSRI-lääkkeitä tehokkaampi pakko-oireisen häiriön hoidossa, mutta sillä on enemmän haittavaikutuksia ja sitä käytetään toisen linjan lääkkeenä. Mikäli edellisillä ei saavuteta riittävää hoitovastetta, suositellaan aripipratsolin, ketiapiinin, risperidonin tai olantsapiinin yhdistämistä SSRI-lääkitykseen. Lamotrigiini, memantiini ja ondansetroni voivat olla tehokkaita lisälääkityksenä. Magneettistimulaatio (TMS) on kajoamaton ja hyvin siedetty menetelmä, jolla voidaan saavuttaa lisähyötyä tavanomaisen hoidon lisänä. Aivojen syvästimulaatio (DBS) saattaa olla tehokas menetelmä vaikeimmin oireilevien ja hoidettavien potilaiden osalta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan hoidon tehon ja haittojen arvioimiseksi.
  • Roivainen, Reina; Lauronen, Leena; Gaily, Eija; Metsähonkala, Liisa; Peltola, Maria; Laakso, Aki (2018)
  • Rämö, Lasse; Ibounig, Thomas (2021)
    Olkavarren murtuma on melko yleinen murtuma aikuisilla. Diagnoosi on yleensä selvä jo kliinisen tutkimuksen perusteella, ja se varmistetaan röntgenkuvalla. Murtuma voidaan yleensä hoitaa menestyksekkäästi konservatiivisesti olkavarren alueelle asetetulla toiminnallisella ortoosilla tai leikkaushoidolla. Leikkaushoito on tavallisesti perusteltua muun muassa avomurtumissa, murtumaa komplisoivien suonivammojen yhteydessä ja monivammautuneiden potilaiden hoidossa. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana leikkausmäärät ovat lähteneet nousuun myös komplisoitumattomissa olkavarren murtumissa. Vertailevia tutkimuksia konservatiivisen ja kirurgisen hoidon välillä on kuitenkin vähän. Tuoreen suomalaistutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kirurginen hoito tarjoaa nopeamman toipumisen, mutta keskimäärin tulokset ovat kuuden kuukauden kuluttua vammasta yhtä hyvät.
  • Thomander, Tuuli; Mäntylä, Jarkko; Hakulinen, Auli; Schwab, Ursula; Voutilainen, Helena; Kauppi, Paula (2018)
  • Rintala, Risto; Pakarinen, Mikko (2020)
    Anorektumin epämuodostumat ovat tavallisimpia suoliston synnynnäisiä epämuodostumia, jotka vaihtelevat peräaukon lievästä virhesijainnista vaikeisiin monianomalioihin. Niiden yleisyys Suomessa on 1/2 500 elävänä syntynyttä, ja 65 %:lla potilaista todetaan liitännäisanomalioita. Lievät anorektumin kehityshäiriöt hoidetaan ensisijaisesti laajentamalla tai yksinkertaisella anoplastialla, mutta vaikeimmissa epämuodostumissa potilaille joudutaan tekemään monimutkaisia rekonstruktioita avannesuojassa. Lievissä tapauksissa suolen toiminnallinen ennuste on erinomainen. Vaikeammissa tapauksissa merkittävälle osalle potilaista jää suolen pysyvä toimintahäiriö, johon voi liittyä virtsateiden ja sukuelinten toiminnallisia ongelmia sekä heikentynyt elämänlaatu. Potilaiden onnistunut hoito edellyttää asiantuntevaa seurantaa ja tukitoimia läpi koko lapsuusiän, ja niiden tulisi jatkua aikuislääketieteen piiriin siirtymisen jälkeenkin.
  • Pakarinen, Sami; Tuulonen, Anja; Uusitalo-Järvinen, Hannele; Kankaanpää, Markku; Sintonen, Harri (2022)
    Suomessa kehitetty 15D on jo levinnyt laajaan käyttöön. Kokemukset Husista ja Taysista osoittavat sen käyttökelpoiseksi yleisen elämänlaadun mittariksi arkivaikuttavuuden arviointiin.
  • Mogk, Hannu; Röning, Tiina; Reiman-Möttönen, Päivi; Isojärvi, Jaana; Mäkinen, Eeva (2016)
    Kouluym­pä­ris­tössä toteu­tetut inter­ventiot näyt­tivät onnis­tuvan tavoit­teissaan pa­remmin kuin lai­tos- tai ­po­lik­lii­niset inter­ventiot, mut­ta ai­neistot ja tu­lokset vaihte­levat.
  • Laitinen, Tarja; Pitkäranta, Anne; Rautava, Päivi; Turpeinen, Miia; Vanninen, Esko (2020)
  • Häkkinen, Margareeta; Tourunen, Jouni; Pitkänen, Tuuli; Vuoti, Sauli; Simojoki, Kaarlo (2019)
    A-klinikan toteuttama pilottitutkimus osoittaa opioidikorvauspotilaiden C-hepatiitin hoidon onnistuvan päihdehoitopisteissä. Samalla korvaushoito tehostui ja potilaiden elämäntilanne koheni.
  • Kerola, Tuomas; Nieminen, Tuomo (2020)
    Tutkimusnäyttö digoksiinista on selvästi puutteellista, mutta ennustehyötyä siitä ei näytä olevan. Sekä eteisvärinäpotilaan kammiovasteen hidastamiseen että systoliseen vajaatoimintaan on tarjolla tehokkaampia lääkkeitä. Vajaatoimintapotilaalla käytössä ollutta digoksiinihoitoa ei silti nykytiedon valossa kannata lopettaa ilman erityistä syytä.
  • Lähdeoja, Tuomas; Karjalainen, Teemu; Pääkkönen, Markus; Salmela, Mikko (2018)
  • Mäkisalo, Heikki (2017)
  • Nevala, Emmiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vulvodynia on naisten ulkosynnyttimien krooninen kiputila, joka aiheuttaa yhdyntäkipua. Sen esiintyvyydeksi on arvioitu 10-15% väestötasolla. Vulvodynia voidaan jakaa kahteen erilaiseen tautimuotoon. Tässä tutkielmassa keskitytään provosoituun paikalliseen vestibulodyniaan eli vulvan vestibuliittioireyhtymään. Vestibulodynialle tyypillisesti kipu on hyvin paikallista ja aiheutuu ulkosynnyttimen kipualueiden kosketuksesta, joka voidaan todentaa kliinisesti ns. vanutikkutestillä. Leikkaushoitoa harkitaan siinä vaiheessa kun konservatiiviset hoitokeinot eivät riitä. Retrospektiivisellä tutkimuksella pyrittiin selvittämään vuosina 2004-2013 HUS Naistensairaalan vestibulodynia-potilaiden leikkaushoidon, posteriorisen vestibulektomian, vaikutusta yhdyntäkivun paranemiseen sekä leikkauksesta aiheutuvia sivu- ja haittavaikutuksia. Leikatut potilaat oli kutsuttu tarkastettavaksi kaksi kertaa leikkauksen jälkeen sekä pitkän ajan seurantakäynnille, kun oli kulunut vähintään 6 kuukautta leikkauksesta. Leikatuista potilaista 61/80 (76,3%) osallistui pitkän ajan seurantakäynnille. Sairauskertomuksista kerättiin potilaiden taustatietoja ja yhdyntäkivun voimakkuutta kuvaava VAS-arvo (Visual Analogue Scale, 0-10) ennen leikkausta. Seurantakäynnillä potilaille tehtiin strukturoitu haastattelu, gynekologinen tutkimus ja vanutikkutesti kosketusarkuuden selvittämiseksi sekä pyydettiin määrittelemään yhdyntäkivun voimakkuus VAS-asteikolla. Leikkauksen sivu- ja haittavaikutusten vakavuuden luokitteluun käytettiin Clavien Dindo-luokitusta. Viisikymmentäneljä (67,5%) potilasta parantui leikkaushoidolla. Yhdyntäkivun VAS-arvon keskiluku laski seurannassa yhdeksästä kahteen. Kolmekymmentäyhdeksän (49%) potilasta sai leikkauksen jälkeen varhaisen sivu-tai haittavaikutuksen, joista yleisimmät olivat tulehdus ja leikkaushaavan aukeaminen. Vajaa puolet (46%) varhaisista sivuvaikutuksista luokiteltiin lievimpään vakavuusluokkaan Clavien Dindo-asteikon mukaisesti. Yhdeksän potilasta (11%) sai myöhäisen sivu- tai haittavaikutuksen, joista yleisin oli Bartholinin kysta kuudella potilaalla. Vestibulodynian leikkaushoito on tehokas tapa lievittää yhdyntäkipua. Vestibulektomiasta raportoitiin paljon sivu- ja haittavaikutuksia, mikä saattaa selittyä osittain puutteellisella potilasohjauksella.
  • Liimatta, Heini; Pitkälä, Kaisu (2020)
  • Eskola, Markku; Sinisalo, Juha; Mäkinen, Eeva; Isojärvi, Jaana; Saijonkari, Maija; Keränen, Tapani (2016)
    Eteiskorvakkeen katetrisulku on hyväksyttävä hoitomuoto eteisvärinäpotilaille, joilla on merkittävä -embolisaatioriski ja vasta-aihe antikoagulanttihoidolle.
  • Peltola, Heikki; Kyrönseppä, Hannu (2017)
  • Seikku, Laura; Macharey, Georg; Stefanovic, Vedran; Tekay, Aydin (2018)
  • Paavola, Mika; Malmivaara, Antti; Taimela, Simo; Kanto, Kari; Järvinen, Teppo L. N. (2017)
    Introduction: Arthroscopic subacromial decompression (ASD) is the most commonly performed surgical intervention for shoulder pain, yet evidence on its efficacy is limited. The rationale for the surgery rests on the tenet that symptom relief is achieved through decompression of the rotator cuff tendon passage. The primary objective of this superiority trial is to compare the efficacy of ASD versus diagnostic arthroscopy (DA) in patients with shoulder impingement syndrome (SIS), where DA differs only by the lack of subacromial decompression. A third group of supervised progressive exercise therapy (ET) will allow for pragmatic assessment of the relative benefits of surgical versus non-operative treatment strategies. Methods and Analysis: Finnish Subacromial Impingement Arthroscopy Controlled Trial is an ongoing multicentre, three-group randomised controlled study. We performed two-fold concealed allocation, first by randomising patients to surgical (ASD or DA) or conservative (ET) treatment in 2:1 ratio and then those allocated to surgery further to ASD or DA in 1:1 ratio. Our two primary outcomes are pain at rest and at arm activity, assessed using visual analogue scale (VAS). We will quantify the treatment effect as the difference between the groups in the change in the VAS scales with the associated 95% CI at 24 months. Our secondary outcomes are functional assessment (Constant score and Simple shoulder test), quality of life (15D and SF-36), patient satisfaction, proportions of responders and non-responders, reoperations/treatment conversions, all at 2 years post-randomisation, as well as adverse effects and complications. We recruited a total of 210 patients from three tertiary referral centres. We will conduct the primary analysis on the intention-to-treat basis. Ethics and Dissemination: The study was approved by the Institutional Review Board of the Pirkanmaa Hospital District and duly registered at ClinicalTrials.gov. The findings of this study will be disseminated widely through peer-reviewed publications and conference presentations. © 2017 Article author(s).