Browsing by Subject "Tunisia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Jauhiainen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2010)
    This thesis explores democratization in contemporary Tunisia through three hypotheses and their critics from independent in 1956 to the post-transitional state it is in 2018. The thesis is a single case study and the method used is process tracing. The first hypothesis explored in the thesis claims that democratization springs above all from a change in values from traditional to modern and subsequently to post-modern. The fundamental causal claims of the thesis are based on the research of American political scientist Ronald Inglehart. The second hypothesis, claims that that a changes in the socio-economic fabric of society along with political contestation would be the most effective factors to promote democratization. This hypothesis in turn is rooted in the works of Barrington Moore Jr. The third, and last hypothesis is based on the notion, that economic development would have the most explanatory power with regards to democratization. This hypothesis in turn is based on research by Seymour Martin Lipset. In addition, the thesis also includes a segment addressing the reasons to why the Tunisian transitions succeeded. The reason to choosing Tunisia as a case, includes that it constitutes a recent case and somewhat of an outlier, through which one can explore theories of democratization and transitions along with their appropriate methods and measurements. Hence an indirect aim of the thesis is also to stimulating the discussion on how to better promote and conceptualize a system of governance, which is considered the best in guaranteeing human development, peace and sustainability.
  • Soininen, Susanna (2005)
    Tutkimuksessani tarkastelen islamin uskonnon ja politiikan yhteenkietoutumista yleisesti ja pohjoisafrikkalaisessa arabimaassa, Tunisiassa, erityisesti. Analysoin niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat islamin uskonnon politisoitumiseen ja poliittisten islamististen liikkeiden syntymiseen. Usein melko erilaisetkin ideologiset ryhmittymät näyttävät käyttävän samankaltaista argumentointia ja hakevan samoista uskonnollisista opinkappaleista legitimointia toiminnalleen puolustaessaan omia näkökantojaan. Ääri-islamilaiset ilmiöt eivät ole juuri saaneet jalansijaa Tunisiassa, joten analysoin tilanteeseen vaikuttaneita poliittisen elämän rakenteita, islamistisen en-Nahda-organisaation syntyä ja elämänkaarta ja liikkeen johtohahmon Rachid al-Ghannouchin ideologiaa. Tutkimuksessa tarkastelen islamin rakenteita, kuten uskonnon viittä peruspilaria ja niiden erityisiä tunisialaisia käytäntöjä ja ominaispiirteitä. Nämä näyttävät olevan melko löyhästi säänneltyjä islamilaisen maailman kontekstissa tarkasteltuna - sallivuus ja erilaisuuden hyväksyminen nousevat keskeisiksi tunisialaisiksi piirteiksi. Tutkin yksilön suhtautumista islamin politisoitumiseen ja poliittiseen uskonnolliseen toimintaan osallistumiseen Tunisiassa. Useimmat tunisialaiset mieltävät islamismin jakaantuvan kahteen erilliseen osaan, uskonnollis-moraaliseen ja poliittiseen, joka jako on niin merkittävä, että se tulee esiin myös käytettävässä kielessä. Tutkimuksessa keskeiselle sijalle nousevat sekä toiseuden että meidän ja muiden liittoutumisen problematiikka: liittolainen valikoituukin mielenkiintoisella tavalla Toinen-kategoriasta, jolla saattaa olla yllättäviäkin seurauksia. Analysoin läntisen ja islamilaisen maailman eroja, jolloin keskeiseksi erottavaksi tekijäksi nousee islamiin kuuluva yhteisöllisyys ja länsimainen individualismi. Tärkeäksi analyysin kannalta nousee myös umman, islamin uskonnollisen eliitin, ja uskonnon voiman ja myyttien rooli politiikassa ja politiikkaan kietoutuneissa uskonnollisissa konflikteissa. Tutkimukseni analyysimenetelmät ovat kvalitatiivisia ja tutkimus perustuu kirjalliseen lähdeaineistoon, Internet-lähteisiin, omiin muistoihini ja osallistuvaan havainnointiin Tunisiassa asumiseni ajalta sekä vapaamuotoisiin keskusteluihin ja haastatteluihin. Tärkeitä kirjallisuuslähteitä ovat olleet muun muassa Edmund Burken Islam and Social Movements, Clifford Geertzin Islam Observed, Aini Linjakummun Poliittinen Islam ja Marit Tjömslandin This, but Also the Other.
  • Tabell, Jukka; Wikström, Bo; Mutanen, Marko; Bruckner, Harald; Sihvonen, Pasi (2021)
    The identities of five subspecies of Pleurota bicostella (Clerck, 1759) are studied, and each is raised from subspecies to species: P. andalusica Back, 1973, stat. nov.; P. aragonella Chrétien, 1925, stat. rev.; P. asiatica Back, 1973, stat. nov.; P. illucidella Chrétien, 1915, stat. rev.; P. lepigrei Lucas, 1937, stat. rev. Nine new Pleurota species which all belong to the P. bicostella species group are described: P. agadirensis Tabell, sp. nov.; P. aprilella Tabell, sp. n.; P. karsholti Tabell, sp. nov.; P. kullbergi Tabell, sp. nov.; P. monochroma Tabell, sp. nov.; P. murina Tabell, sp. nov.; P. paragallicella Tabell, sp. nov; P. phaeolepida Tabell, sp. nov., all from Morocco; and P. dalilae Tabell, sp. nov. from Tunisia. Adult males and females, and their genitalia are illustrated. DNA barcodes of the aforementioned species are compared with those of all other Pleurotinae available to us in the BOLD database. Each of the presented and barcoded species has a unique BIN (Barcode Index Number).
  • Kangaspunta, Tia (Helsingfors universitet, 2017)
    Arabikevään vallankumoukset toivat monia muutoksia Tunisiassa ja Egyptissä, joissa kummassakin pitkään hallinneet presidentit syöstiin vallasta. Myös naisten asema koki muutoksia, ja tarkastelen pro gradu -tutkielmassani näitä muutoksia lainsäädännön, politiikan ja yhteiskunnallisen aseman kautta käyttäen Valentine Moghadamin teoriaa, jossa vallankumoukset jaotellaan tasa-arvoistaviksi (emancipatory) tai patriarkaalisiksi (patriarchal). Moghadamin teorian lisäksi olen käyttänyt muiden tutkijoiden tekstejä arabikeväästä ja naisten asemasta, sekä kansainvälisten organisaatioiden (esim. YK) raportteja naisten aseman kehityksestä, joiden perusteella olen koonnut tilannetta kuvastavia tilastoja. Tunisia siirtyi vallankumouksen jälkeen demokraattiseen järjestelmään, jossa naisten määrä parlamentissa on lisääntynyt. Myös lainsäädäntöä on muokattu naisille edullisemmaksi. Vaikka seksuaalinen ahdistelu on lisääntynyt, naisten yhteiskunnallinen asema ei ole kärsinyt merkittävästi, vaikka ongelmiakin edelleen on. Egypti taas siirtyi demokraattisesti valitusta islamistihallinnosta autoritaariseen armeijan valtaan. Lainsäädäntö ei ole muuttunut merkittävästi positiivisemmaksi naisille, eikä heidän määränsä parlamentissa ole juurikaan kasvanut. Naisten asema yhteiskunnassa kärsi merkittävästi seksuaalisen väkivallan lisäännyttyä vallankumouksien aikana ja niiden jälkeen. Näistä syistä olen tullut siihen tulokseen, että Tunisia voidaan kategorisoida tasa-arvoistavaksi vallankumoukseksi ja Egypti patriarkaaliseksi.