Browsing by Subject "Unkari"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Sallinen, Eeva (2002)
    ’Hungarian National Identity during the Period of European Integration’ on nimensä mukaisesti Unkarin kansallisen identiteetin kehityskaarta maan itsenäistyttyä vuonna 1989 käsittelevä Pro gradu työ. Tutkimus selvittää olemassa olevan kvalitatiivisen aineiston, toisten tutkijoiden aiemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen sekä tätä Pro gradu työtä tehtyjen haastattelujen pohjalta millaisia muutoksia Unkarin kansallinen identiteetti on kokenut viimeisen kahdentoista vuoden aikana. Kansallisen identiteetin ollessa laaja historiallinen käsite, ei tutkimuksessa olla toki voitu rajata pois myöskään historiaan ulottuvien aspektien tarkastelua tutkimuskysymykseen liittyen. Lisäksi työ selvittää niitä termejä joihin pääasiallisesti viitataan puhuttaessa kansasta, identiteetistä, kansallisesta identiteetistä ja Unkarin kansallisesta identiteetistä.Työn teoreettinen pohjana toimii kansalliseen identiteettiin liittyvä tutkimus. Pääteoksina mainittakoon A. Smithin National Identity, P. Saukkosen Suomi, Alankomaat ja Kansallisvaltioiden Identiteettipolitiikka sekä W. Bloomin Personal Identity, National Identity and International Relations. Pro Gradun pääasiallista empiiristä kirjallisuutta edustavat Csepeli, Örkény ja Székelyin Grappling with National Identity, tutkija K. Miklóssy useat eri unkarilaista nationalismia ja ulko-Unkarilaisten asemaa käsittelevät julkaisut sekä Helsingissä ja Budapestissa kesällä 2001 tekemäni haastattelut kuuden Unkarilaisen vaikuttajan keskuudessa. Unkarin kansallisen identiteetin muotoutumiseen ovat viimeisen vuosikymmenen aikana vaikuttaneet useat eri tekijät, joista muutamat kuuluvat myös maan ulkopolitiikan tärkeimpiin suunnannäyttäjiin. Toisaalta maassa puhutaan EU-integraatiosta ja toisaalta oman historiallisen ja kansallisen omakuvan vahventamisesta. EU-jäsenyys nähdään selviönä ja jatkumona Unkarin tuhatvuotista historiaa osana läntistä, ei-slaavilaista Eurooppaa. EU-integraatio on myös, varsinkin nuorempien kannattajien parissa saanut uuden vähemmän ideologisen roolin, Unioni nähdään lähinnä taloudellisena liittona, joka tuo myös Unkarille laajemmat mahdollisuudet vaurastumiseen ja vakauteen. Toinen ulkopolitiikan suuntaus ovat suhteet naapurimaihin ja mm. Romaniassa ja Slovaniassa asuviin nk. ulko-Unkarilaisiin. Tämänhetkinen hallitus on yrittänyt lanseerata Status-lakia, joka antaisi näille ihmisryhmille oikeuksia Unkarin sisällä. Tätä poliittista suuntausta kutsutaan kuitenkin toisaalla erittäin populistiseksi, eikä siihen haluta sitoutua EU-jäsenyyden kustannuksella.
  • Reiman, Tea (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) tuomioiden noudattamattomuutta. Oikeudellisen riidan alistaminen kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovaltaan on tavallaan kansainvälisen oikeuden erikoistapaus: valtio luopuu suvereniteetistään kyseisen tapauksen osalta ja hyväksyy sanktioriskin. Tutkimuksessa tarkastellaan kahta tapausta, Fisheries Jurisdiction ja Gabcíkovo-Nagymaros –tapauksia, joissa ICJ:n tuomiota ei ole noudatettu. Turvallisuus on valtion perustavanlaatuinen intressi, funktio, ja raison d’être, jonka säilyttäminen ylittää valtion kaikki muut intressit. Kysymyksen turvallistaminen (securitization) antaa valtiolle sisäisen legitimiteetin kaikkien mahdollisten toimien käyttämiselle turvallisuuden takaamiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, ovatko Islanti ja Unkari katsoneet kiistojen keskeisten kysymysten muodostavan niille turvallisuusuhan ja onko nämä uhat onnistuneesti turvallistettu, sekä oliko ICJ:n tuomioiden noudattamattomuus siten seuraus kiistojen turvallistamisesta. Tutkimuksessa on kaksi erillistä analyyttista vaihetta, turvallistamisprosessien analyysi sekä analyysi sektorittaisella lähestymistavalla, joka koostuu viidestä turvallisuussektorista. Tutkimus perustuu pääasiallisesti Buzanin, Wæverin ja de Wilden analyyttiseen viitekehykseen. Tutkimus on kahden tapauksen tapaustutkimus. Tapausten valintakriteereinä olivat teoreettisen viitekehyksen asettamat vaatimukset. Tutkimus on ideografinen analyysi, jossa käytetään laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineisto koostuu kirjallisesta aineistosta, kuten aikaisemmista tutkimuksista, ICJ:n dokumenteista, artikkeleista ja muusta kirjallisuudesta sekä relevanteista oikeudellisista analyyseistä. Tutkimustekniikkoina käytetään tekstianalyysiä ja lähdekritiikkiä. Tutkimus vahvisti yllämainitut hypoteesit. Molemmat turvallistamisprosessit olivat onnistuneita, ja ICJ:n tuomioiden noudattamattomuuden todettiin olevan turvallistamisen seuraus. Muut tutkimustulokset ovat viitekehykseen, kuten sektoreiden suhteelliseen tärkeyteen sekä turvallisuusdiskurssin kehittymiseen, liittyviä huomioita. Lisäksi pohditaan turvallistamisprosessin suhdetta ICJ:n rooliin kansainvälisessä järjestelmässä. Tutkimustulokset eivät ole suoraan yleistettävissä kahden tarkastellun tapauksen ulkopuolelle, mutta tutkimuksen perusteella turvallistaminen on yksi mahdollinen selitys Kansainvälisen tuomioistuimen tuomioiden noudattamattomuudelle myös muissa tapauksissa.
  • Soini, Maija (2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kokemuksia hyvinvointivaltion seurauksia Puolassa, Slovakiassa, Tšekissä ja Unkarissa eli Visegrád-maissa. Tutkimus paikantuu hyvinvointivaltion kannatusperustan tutkimukseen. Koettuja seurauksia tarkastellaan moraalisten, taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien kautta. Olettamuksena on, että erilaiset yksilölliset intresseihin ja ideologioihin liittyvät tekijät selittävät kokemuksia. Visegrád-maissa hyvinvointivaltioiden juuret ovat bismarckilaisessa sosiaalivakuutuksessa ja reaalisosialismin perinnössä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen maiden sosiaalipoliittiset reformit ovat tuottaneet erilaisia poikkeustilassa olevien hyvinvointivaltioiden ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin. Tämän kehityksen pohjalta tarkastellaan maittain mahdollisia yhteneväisyyksiä ja eroja koetuissa seurauksissa. Aineistona tutkimuksessa on European Social Survey (ESS) tutkimusaineisto vuodelta 2008. Tutkimus on kvantitatiivinen ja aineiston analyysissä käytetään kuvailevia menetelmiä, faktorianalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Hyvinvointivaltion kannatusperustan osalta tutkimuksessa ei ole olennaista se, millaisia hyvinvointivaltion todelliset moraaliset, taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat, vaan se, millaisina ihmiset kokevat nämä seuraukset. Mikäli ihmiset arvioivat hyvinvointivaltion aiheuttavan vain negatiivisia seurauksia yhteiskunnalle, on mahdollista, että hyvinvointivaltion saama kannatus ja ihmisten osoittama luottamus järjestelmää kohtaan heikkenee. Tulosten perusteella koetut negatiiviset moraaliset ja taloudelliset seuraukset ovat kaikissa Visegrád-maissa koettuja positiivisia sosiaalisia seurauksia yleisempiä. Unkarin kohdalla ihmisten kokemat seuraukset ovat erityisen negatiivisia. Puolan,Slovakian ja Tšekin osalta kokemukset ovat lähempänä toisiaan ja myönteisemmät kokemukset ovat hieman yleisempiä. Seurausten taustalla vaikuttavia seikkoja mittaavat intressit eli vastaajan ikä, sukupuoli, koulutusaste ja koettu subjektiivinen tulotaso selittävät heikosti koettuja seurauksia. Selitysvoimaisempia ovat ideologiset tekijät eli miten vastaaja on sijoittanut itsensä vasemmisto-oikeisto -akselille, miten egalitaariset hänen arvonsa yleisesti ovat, kuinka paljon hän odottaa julkisen vallan vastuuta hyvinvoinnin takaamisesta sekä miten vastaaja suhtautuu työttömiin. Kokemuspohjainen hyvinvointivaltion kannatusperusta on näissä maissa hatara, mutta hyvinvointivaltion taustalla olevia arvoja kannatetaan.
  • Pietarinen, Katri (2008)
    The thesis deals with the westward migration of Hungarian Roma in the 21st century from the perspective of migrant understandings and experiences. It is based on eight interviews conducted in December 2007 in Hungary. Five of the interviewees had applied for asylum abroad and three had left for work. None were granted asylum. Target countries were Canada, Great Britain, Belgium, Sweden and Spain. A general presentation of the current situation of Central and Eastern European Roma is offered, as well as a presentation of Romani migration in post-socialist times. Since 1990 several hundred thousand Roma from this region have applied for asylum abroad and many have migrated westwards to work. Only very few have been granted asylum, which has been explained by Western racism and populism by many researchers. Hungarian Romani asylum-seekers make up only a few percent of the overall number: 12 000 between 1994 and 2005. Hungarian Roma have also gone abroad to work, but no data or research on them is available. The aim of the thesis, inspired by biographic methods, is to offer an understanding of migrant perspectives. It is divided into three parts, which each deal with one theme related to migration. Each theme has a theoretical framework of its own. First, a push/pull model is used to structure the interviewees' reasons for departure and dreams of arrival. Second, the interviewees' understandings of the difference between asylum and economic migration are compared to the official definitions espoused by the UNHCR and the Geneva Convention. The last part approaches contradictory experiences of migrant work via theories of segmented labour market and the concept of decent work. All interviewees went abroad dreaming of a better life. Some would have wanted to stay abroad for good, others went for short terms to work and save up money. There was a clear difference between reasons for departure in Budapest and in rural areas: interviewees from the countryside left because of unemployment and insufficient social benefits, whereas those from the capital presented racism and fear as primary reasons. None of the asylum-seekers had understood the criteria for getting asylum as they are laid out in official definitions. Several interviewees assumed that asylum was granted for economic reasons, and they had cited unemployment and poverty as bases for their application. All had found low-wage, unskilled work abroad. Only one interviewee had a work contract; the rest worked informally. Daily working-hours ranged from ten to even twenty. In one case the interviewee had not been paid at all for a month's heavy physical work. Nonetheless, the majority of interviewees were satisfied with their experience, as wages were so much higher than in Hungary. On a broad level, the interviewees can be seen to have considerable autonomy as migrants, to use a concept developed by Sandro Mezzadra; while simultaneously being subject to strong control.
  • Luukka, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Selvitän tässä tutkimuksessa, kuinka Unkaria käsiteltiin Suomen herätysliikkeiden lehdissä 1956–1958. Lähdeaineistoni käsittää seitsemän herätysliikelehden ne kirjoitukset, joissa mainittiin Unkari. Tätä aineistoa tutkin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisen käsittelyn tulosten perusteella käyn läpi kirjoituksia teemallisesti. Uutistyyppisen aineiston esittelen kronologisesti. Itä-Euroopan poliittisen elämän vapautuminen johti Unkarissa kansannousuun lokakuussa 1956. Neuvostoliitto tukahdutti kansannousun parin viikon jälkeen marraskuun alussa. Tämän jälkeen Unkarin johtoon asetettiin Neuvostoliitolle uskollisia henkilöitä ja kansannousuun osallistuneita rankaistiin jopa kuolemantuomioilla. Monet unkarilaiset pakenivat maasta. Unkarin luterilaisessa kirkossa kansanousun aikana johtoon palanneet piispat olivat viroissaan vielä vuoden 1957. Vuoden 1958 aikana Unkarin hallitus vaihtoi piispoiksi hallitukselle lojaaleja henkilöitä. Vuonna 1927 alkanut teologien stipendiaattivaihto oli Suomen herätysliikkeiden Unkari-yhteyk-sien takana. Monet Unkari-kirjoitusten kirjoittajat ja kirjoituksissa käsitellyt henkilöt olivat olleet vaihdossa Unkarissa tai Suomessa. Osalla kirjoittajista oli taustalla osallistuminen Suomessa 1930-luvulla äärioikeistolaiseen liikehdintään, joka halusi edistää heimoaatetta. Unkarin pitäminen sukulaiskansana oli kuitenkin myös laajemmin suomalaisten omaksuma ajatus. Unkari tuli esille herätysliikkeiden aikakausilehdissä lähinnä hengellisissä kirjoituksissa. Näissä kerrottiin esimerkiksi vierailuista, unkarilaisista piispoista, papeista ja seurakunnista. Unkarilaisten saarnat, puheet, kirjoitukset ja kirjat olivat myös suuressa roolissa. Sen sijaan sanomalehtityyppisten Päivämies- ja Sana-lehtien kirjoituksista suurin osa oli uutisia. Itse kansannousun syntymistä, kulkua ja tukahduttamista sivuttiin vain kolmessa kirjoituksessa. Uutisten aiheina olivat sen sijaan muun muassa pakolaiset ja heidän avustamisensa, reaktiot maailmalta Unkarin tapahtumiin ja Unkarin hallituksen toimet piispojen vaihtamiseksi. Lehdet ottivat kantaa Unkarin tapahtumiin pääasiassa uutisten aiheiden valinnalla, suoria kannanottoja vältettiin. Vahvempia kannanottoja antoivat kirjoituksissa haastatellut henkilöt. Neuvostoliitto mainittiin nimeltä harvoin, ja sen suoraa tuomitsemista välteltiin. Toisen maailmansodan päättymisestä oli vain hieman yli vuosikymmen, ja Suomessa pelko joutumisesta Neuvostoliiton kanssa uuteen sotilaalliseen välienselvittelyn oli vielä vahva. Jotkut haastateltavat tekivät maailmantilanteesta raamatullisen eskatologiaan pohjautuvia päätelmiä. Vaikka Neuvostoliittoa käsiteltiin varovaisesti, lehdet asemoivat itsensä ja Suomen selkeästi vapaaseen läntiseen maailmaan kuuluviksi. Toisaalta sodasta oli jo niin kauan, että Suomi oli muuttunut autettavasta auttajaksi. Lehtien kirjoituksissa kehotettiin sekä avustamaan unkarilaisia että rukoilemaan heidän puolestansa. Unkarilaisten auttajana Suomi koki olevansa osa paljoon kykenevää läntistä vapaata maailmaa. Monessa kirjoituksessa heimoveljeys tiivistyi uskon-veljeydeksi, koska usein Unkarin luterilaiset olivat erityisen kiinnostuksen ja huolenpidon aiheena.
  • Lehtinen, Anikó (2001)
    Työ kertoo toisen maailmansodan jälkeisen Unkarin sisäpolitiikasta ja maan tiestä kohti yksipuoluejärjestelmää. Työ käsittelee vuosia 1945-47. Silloin Unkarissa sisäpolitiikkaa leimasi Unkarin kommunistisen puolueen (MKP) poliittinen painostus, joka kohdistui kovimpana suosituinta puoluetta, itsenäistä pienviljelijäpuoluetta (FKgP) vastaan. Kommunistit käyttivät erityistä salamitaktiikkaa pienviljelijäpuolueen murtamiseksi, taktiikkaa, jossa yhdistyivät parlamentaariset ja hallinnolliset painostuskeinot. Salamitaktiikan nimi johtui siitä, että taktiikassa käytiin viholliseen kiinni kuin unkarilaiseen salamimakkaraan ja paloiteltiin se ensin paloiksi, jolloin se on helpompi ”syödä” kokonaan ja näin saada katoamaan. Salamitaktiikan toinen tarkastelutapa on, kun oikeistosta ”haukataan” pala palan jälkeen, se siirtyy askel askeleelta vähitellen lähemmäksi vasemmistoa. Ensin ”haukataan” äärioikeisto, sitten keskusta ja näin edetään vasemmistoon asti, kunnes jäljellä on vain yksi ideologia. Työssä pyritään osoittamaan, miten suurta roolia salamitaktiikka näytteli kommunistien nousussa valtaan vuosina 1946-47 ja varsinkin keväällä 1947. Lisäksi pyrin valottamaan valvontakomission osaa vuosien 1946-47 tapahtumissa. Kommunistien salamitaktiikkaa rakennettiin vuosien 1945-47 välisenä aikana vaihtuvia tavoitteita seuraten. Taktiikka oli järjestelmällistä ja tarkkaan etukäteen suunniteltua. MKP ja Neuvostoliitto toimivat tässä taktiikassa tiiviissä yhteistyössä. Koska salamitaktiikka huipentui pienviljelijäpuolueen poliittisen vallan murtamisen aseena vuoden 1947 alkupuoliskoon, käytän pääesimerkkinä salamitaktiikasta oikeistomielistä Unkarin Veljesliiton tapausta. Veljesliitosta tehtiin todellisuutta suurempi kumouksellinen salaliitto. Samalla kommunistit liittivät Unkarin Veljesliiton toimintaan pienviljelijäpuolueen johtohenkilöitä, esimerkiksi puolueen pääsihteerin Béla Kovácsin ja hallituksen pääministerin, Ferenc Nagy´n. Kevään 1947 tapahtumat johtivat FKgP:n vallan murenemiseen ja samalla porvaririntaman voimien vähenemiseen poliittisessa elämässä, mikä teki tietä kommunistisen puolueen vallalle. Unkarissa alkoi ajanjakso, jonka seuraukset vaikuttivat pitkään ja vaikuttavat yhä. Keskeisiä lähteitäni tutkielmassani ovat 1990-luvulla julkaistu uusi unkarilainen tieteellinen tutkimus. Olen lisäksi käyttänyt Unkarin kommunistisen puolueen kokouspöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa MKP:n johtajan Matyás Rákosin ja Neuvostoliiton välillä sekä kuulustelupöytäkirjoja, joita Unkarin poliittinen poliisi laati Veljesliiton tapauksesta. Lisäksi apuna ole käyttänyt muistelmia tavoittaakseni ajan hengen.
  • Kapanen, Timo (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa selvitetään pääasiallisesti historiallis-kvalitatiivista tutkimusmetodia käyttäen luterilaistaustaisen Kotimaa-lehden kirjoituksia ja niiden kautta ilmaistuja linjauksia Unkarin kirkoista vuosina 1956–1958. Kantaa otettiin vaihtelevasti pääkirjoitusten, uutisvalikoinnin, pakinoiden ja hartauskirjoitusten kautta. Kotimaa ei hyväksynyt Unkarin valtion puuttumista maan luterilaisen kirkon virkanimityksiin. Kun hieman ennen Unkarin vuoden 1956 kansannousua näytti siltä, että hallituksen syrjään siirtämät luterilaiset piispat voisivat saada virkansa takaisin, nousi Unkarin kirkollinen tilanne näkyvästi Kotimaan sivuille. Lehti seurasi aktiivisesti, kun piispa Lajos Ordassin maine palautettiin syksyllä 1956. Alkuvarovaisuuden jälkeen Kotimaa tuki selkeästi Unkarin kansannousua. Sen kukistaminen Neuvostoliiton joukkojen toimesta sai sen sivuilla hyvin näkyvän ja kauhistuneen vastaanoton. Vaikka kansannousun kukistamisesta kirjoitettiin näkyvästi uutisissa, sen käsittely pääkirjoituksissa ja pakinoissa oli varovaisempaa. Unkarin kirkkojen itsenäisyys ja toimintamahdollisuudet olivat Kotimaan kiinnostuksen kohteena koko tutkimuskauden ajan. Erityisen paljon aihe sai huomiota vuonna 1957. Tässäkin aiheessa Kotimaan pääasiallinen kiinnostuksen kohde oli Unkarin luterilainen kirkko, jonka toimintamahdollisuudet tuntuivat vuonna 1957 olevan muita kirkkokuntia paremmat. Kotimaa seurasi kuitenkin myös Unkarin reformoidun ja roomalaiskatolisen kirkon osalta tilannetta. Reformoidun kirkon valtion toimesta tehdyt virkojen uudelleenjärjestelyt pääsivät kuitenkin vain Kotimaan uutisiin – pääkirjoituksissa ja pakinoissa niitä ei mainittu. Uutisissa Kotimaata kiinnosti jatkuvasti myös kotiarestissa ja kansannousun jälkeen Yhdysvaltojen Budapestin suurlähetystössä pakolaisena eläneen roomalaiskatolisen kardinaali József Mindszentyn kohtalon seuraaminen. Mindszentyn vaikea tilanne mainittiin kerran myös lehden pääkirjoituksessa. Unkarin luterilaisen kirkon suhteet Suomeen palautuivat monelta osin vuonna 1957. Tämän seurauksena tapahtui useita vierailuja Suomen ja Unkarin luterilaisten kirkkojen välillä. Kotimaa seurasi niitä ja unkarilaisten piispojen vierailuja ulkomailla aktiivisesti. Erityisen paljon huomioita sai helmikuussa 1957 virkansa takaisin saaneen piispa Zoltán Túróczyn vierailu Suomessa saman vuoden syksynä. Joulukuusta 1957 alkaen tutkimuskauden loppuun Kotimaan päähuomio Unkarissa kiinnittyi valtion suorittamiin uudelleenjärjestelyihin Unkarin luterilaisen kirkon johdossa. Valtio siirsi piispa Túróczyn väkisin eläkkeelle ja Ordassin pois johtavan piispan tehtävästä loppuvuodesta 1957. Tämän jälkeen lehti keskittyi puolustamaan Ordassia. Kesäkuun lopussa 1958 tapahtuneen Ordassin erottamisen jälkeen Kotimaa reagoi tapahtuneeseen kuitenkin vain uutisissaan ja Muut lehdet -palstallaan. Näin korostui entisestään Kotimaan koko tutkimuskaudelle tyypillinen tapa tuoda Unkarin kirkkoja koskevia kannanottojaan esille uutismateriaalin kautta.
  • Ivantso, Annika (2006)
    Tässä työssä tarkastellaan institutionalismin menetelmiä käyttäen siirtymätaloudessa tapahtuvaa valtionyritysten yksityistämistä. Tutkimuskysymyksiä ovat toisaalta yksityistämisen perustelut, tavoitteet ja keinot, toisaalta siirtymän vaikutus talouden kehitykseen kokonaisuutena. Tutkimusaineiston muodostavat Unkarin valtionpankin ja valtiovarainministeriön julkistamat talouden tunnusluvut ja valtion yksityistämis- ja omaisuudenhoitoyhtiön tilastot, sekä IMF:n jäsenmaiden kanssa käytävien jäsenyyssopimuksen neljänteen artiklaan perustuvien neuvottelujen yhteenvedot vuosilta 1999 - 2005 ja näiden neuvottelujen pohjaksi laaditut maaraportit. Neuvottelujen yhteenvedot sisältävät IMF:n edustajien arviot, suosituksia talouspoliittisiksi toimenpiteiksi ja painopistealueiksi sekä keskeiset tunnusluvut kyseiseltä vuodelta ja muutamilta sitä edeltäneiltä vuosilta. Tunnuslukujen ja muiden aineistosta ilmenevien tietojen perusteella selvitetään yksityistämisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia ja arvioidaan maan talouden kehitystä suhteessa muihin itäeurooppalaisiin siirtymätalouksiin ja myös sen omaan lähtötilanteeseen. Maata verrataan muihin, vastaavassa tilanteessa oleviin maihin, ja lisäksi tarkastellaan sitä, miten toteutunut kehitys on vastannut niitä odotuksia ja ennusteita, joita siirtymän alussa tehtiin talouden silloisen tilan ja vallinneiden olosuhteiden perusteella. Muun lähdeaineiston avulla etsitään historiallista perustaa siirtymävaiheen etenemiselle, siirtymän alkuvaiheessa ja sen kuluessa tehdyille talouspoliittisille ratkaisuille ja tähänastiselle kehitykselle. Tuloksia arvioidaan eräiden julkisen valinnan teoriaan kuuluvien väittämien sekä liiketoiminnan kustannusten ja polkuriippuvuuden käsitteiden avulla. Unkarin talouden vahvoiksi alueiksi nousevat ulkoinen kilpailukyky, nopeasti laskeneet työttömyysluvut, alhaisena pysynyt inflaatio, pankkijärjestelmän toimivuus sekä tilastoinnin ja kansantalouden tilinpidon asianmukaisuus. Yksityistämiskeinot on kaikesta päätellen valittu paitsi vallitsevien olosuhteiden edellyttämällä tavalla myös muutenkin onnistuneesti, joskaan kaikkia tavoitteita ei olla saavutettu täysin odotusten mukaisesti. Yksityistämistulot ovat jääneet jonkin verran odotettua pienemmiksi, mutta niistä on silti ollut apua valtionvelan lyhentämisessä. Ulkomaisten investointien edut ovat valtiontalouden tasolla olleet kiistämättömät, mutta huolenaiheeksi on muodostunut kotimaisen tuotannon syrjäytyminen. Tulokset puhuvat sellaisen yksityisomistukseen perustuvan sekatalouden puolesta, jossa liberalisointi on tapahtunut tilanteeseen nähden kohtuullisesti, ja jossa kilpailulla on merkitystä mutta markkinoille ei ole annettu liikaa valtaa. Ne tukevat myös väittämää, jonka mukaan omistus on aiheellista keskittää yritysten sisällä, mutta ei yhteiskunnan tasolla.
  • Ahlfors, Mikael (2002)
    Tutkimus käsittelee ympäristöongelmien vaikutuksia Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin turvallisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää ympäristöongelmien liittyminen alueen turvallisuuteen ja tutkia erityistapauksena Slovakian ja Unkarin patohanketta ympäristökonfliktina. Aihetta on lähestytty laajan turvallisuuden käsitteen määrittelyn tutkimisen pohjalta, sekä analysoimalla ympäristön hallinnan malleja alueen maiden ympäristöpolitiikassa. Laajan turvallisuuden käsite kattaa realistista ja uusrealistista turvallisuuskäsitettä laajemman yhteiskunnallisen turvallisuusnäkemyksen sen kattaessa myös sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöuhat. Tutkimuksessa yksi oleellisimmistä käytetyistä käsitteistä on laajan turvallisuuden käsitteeseen sisältyvä ympäristöturvallisuuden käsite. Tutkittavaa ympäristökonfliktia lähestytään lisäksi määrittelemällä Gabcikovo-Nagymaros patohankeeseen liittyvää alueellista ympäristöniukkuutta. Tutkimuksessa havaitaan Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin ympärisönhallinnan olevan voimakkaasti riippuvainen valtioiden taloudellisesta kehityksestä. Alueen vaikeat ympäristöongelmat toimivat symbolisena lähtökohtana poliittisen järjestelmän muutoksessa 1990-luvun taitteessa ja jo aikaisemminkin. Ympäristöongelmat eivät kuitenkaan nykyään ole saavuttaneet vastaavanlaista painoarvoa alueen demokratisoituvassa poliittisessa toiminnassa; taloudellisen hyödyn tavoittelun nimissä otetaan tietoisia riskejä ympäristön kustannuksella luottaen pitkälti rationalistiseen näkemykseen ympäristönhallinnasta. Demokratian kehittyminen on kuitenkin osittain jo näkyvissä ympäristönhallinnassa, vaikka edistys on varsin hidasta muun muassa edellä mainitusta syystä johtuen. Tutkittavan ympäristökonfliktin havaitaan olevan lievä johtuen ympäristöniukkuuden vähäisyydestä ja hallinnon käytännöistä. Euroopan unionin vaikutus unionin jäsenyyden hakijamaihin on myös ollut merkittävä vähentäen konfliktin eskaloitumisen mahdollisuutta. Kuitenkin konfliktin ratkaiseminen on ollut vaikeaa johtuen valtioiden eriävistä taloudellisista eduista hankkeen suhteen, sekä hankkeen toteuttamisen taustasta, mikä nojasi Neuvostoliiton etuihin alueella. Toteutetut ympäristövaikutusten arvioinnit eivät myöskään ole ratkaiseet kiistaa, joka on viety Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionin taustavaikutuksella. Tuomioistuimen päätös ei tuonut lopullista ratkaisua kiistaan, vaan jätti valtioille mahdollisuuden sopia kiistan ratkaisusta. Unkari on kuitenkin esittänyt asian viemistä toiseen kertaan tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tutkimuksen aineistona on käytetty pääosin maiden ympäristön tilaa kuvaavia tutkimuksia, sekä alueen ympäristöturvallisuuteen ja laajan turvallisuuskäsitteen analysointiin liittyvää teoreettista tutkimusta. Ympäristökonfliktia analysoidaan pääasiassa Thomas Homer-Dixonin ympäristöniukkuuden käsitteen pohjalta. Ulrich Beckin teoria riskiyhteiskunnasta nivoutuu tutkimuksessa tutkittavien Itä-Euroopan maiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen laajemmin.