Browsing by Subject "Uskontotiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 159
  • Kajo, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uskontotieteen etnografinen tutkielmani tarkastelee elävien ja kuolleiden ihmisten välisiä yhteyksiä 2000-luvun Suomessa. Työn pääkohteena on kysymys siitä, miten läheisensä menettäneet ihmiset voivat kokea yhteyttä kuolleeseen lähiomaiseensa oman eletyn ruumiin kokemuksensa kautta? Tarkemmin tarkastelen tutkielmassa tapoja, joilla yhteys vainajaan rakentuu, ilmenee ja pysyy yllä omaisten ruumiin kokemuksessa ja sen kautta. Työssä läheisensä menettäneen ihmisen yhteyden kokemuksesta kuolleeseen omaiseensa käytetään termiä vainajayhteys. Tutkielma hyödyntää teoreettisena työkalunaan ruumiinfenomenologista filosofiaa, jossa eletyllä ruumiilla tarkoitetaan elävää, aistivaa ja havaitsevaa kehoa niin kuin se yksilön omassa jokapäiväisessä kokemuksessa hahmottuu. Yhtaikaa eletty ruumis on myös yksilön maailmassa olon lähtökohta, jossa ihmisten välisyys eli intersubjektiivisuus sekä vuorovaikutus toisiin tapahtuvat. Monikenttäisen tutkielmani aineistona ovat kahdeksan suomalaisen lähiomaisensa menettäneen naisen haastattelua. Lisäksi hyödynnän työssä muistiinpanojani, joita olen kirjoittanut vierailuistani haastateltavien kodeissa, käynneistäni haastateltavien kuolleiden omaisten haudalla ja kuolinpaikalla. Tämän ohella tutkielma-aineisto muodostuu havainnoinnistani Facebook-muistoryhmissä, sekä kahden haastateltavan verkossa kirjoittamasta omaisensa kuolemaa käsittelevästä blogista. Tutkielma osoittaa, miten aineistossa omaisensa menettäneiden ihmisten yhteys vainajaan ilmeni, rakentui sekä pysyi yllä heidän ruumiin kokemuksessaan. Tärkeimpänä työn huomiona oli tällöin, miten vainajaan tuntemasta yhteydestään kertoessaan ilmaisivat aineiston omaiset vainajan yhtaikaa elävän ja olevan olemassa osana omaa ruumiistaan sekä sen kokemuksia, toimintoja ja aistimuksia. Havainto vahvisti myös aineiston kokemusten kytköstä tutkielmassa teoreettisesti hyödynnettyyn ruumiinfenomenologiseen filosofiaan, kokemusten painottaessa omaisten eletyn ruumiin ja ihmisten välisyyden merkitystä heidän maailmassa olemisensa lähtökohtana. Ymmärrys omaisen eletyssä ruumiissa olemassa oloaan jatkavasta vainajasta tuli esiin tavassa, jolla kuolleen läheisen koettiin elävän osana omaisen elintoimintoja kuten verenkiertoa, hengitystä tai sydämen sykettä. Samalla vainajayhteys rakentui osaksi eletyn ruumiin kokemusta kun vainajan ymmärrettiin elävän jonkin omaisen arvokkaan, omalle olemassa ololle keskeisen kehon kohdan osana. Yhtälailla myös omaisen yhteyden kokemusta vainajaan ilmaisevat tunteet paikallistuivat omaisen ruumiiseen, jolloin erityisesti sydän korostui kehollisten ihmisten välisiä yhteyksiä ilmaisevien tunnekokemusten keskuksena. Omaiset toivat ilmi, miten heidän tässä hetkessä hahmottuvan ruumiin kokemuksensa olemista ohjaavat suuntaviivat olivat muodostuneet jo menneisyydessä, suhteessa vielä silloin eläneeseen vainajaan, suunnaten yhä tässäkin hetkessä omaisten tapaa olla maailmassa ja ymmärtää todellisuutta. Keskeisintä oli, miten omaisille vainajan läsnäolo ja vaikutus tässä tietyllä tavalla rakentuneessa ruumiillisessa todellisuudessa ei ollut kadonnut tämän kuoleman myötä. Näin omaisten eletty, -historiaan ja aikaan suhteessa oleva-, ruumiin kokemus välitti monenlaista tietoa vainajan jatkuvasta olemassaolosta siinä vielä nykyisyydessäkin. Kehon kokemuksen tuottamaa ymmärrystä yhteydestä vainajaan syntyi erityisesti aistihavaintojen myötä, jolloin tulkitsin työssä aistimisen olleen tutkielman omaisille vainajayhteyden olemassaolosta viestivä kehollisen tietämisen väline. Keskeistä oli, miten aistiminen yhdistyi aineistossa ihmisten välisiin suhteisiin sekä niiden ylläpitoon, jolloin omainen pystyi kehonsa kautta eri tavoin aistimaan vainajan läsnäoloa elämässään ja ympäristössään. Samalla omasta ruumiin kokemuksesta lähtöisin olevat aistielämykset kytkivät kuolleen läheisen entistä lujemmin omaisen kehon osaksi ja tekivät tämän olemassaolon siinä vielä selväpiirteisemmin koettavaksi.
  • Tapaninen, Joni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani outlaw country -yhtye Freud Marx Engels & Jungin levyttämien kappaleiden sanoituksissa esiintyviä viittauksia kristinuskoon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kristinusko näkyy Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen sanoituksissa ja millaisia kristinuskoon ja Raamattuun liittyviä termejä, ilmaisuja, hahmoja ja muita viittauksia kristinuskoon kappaleiden sanoituksissa on. Lisäksi selvitän millaisissa yhteyksissä nämä viittaukset esiintyvät ja miten niitä käytetään. Hypoteesini mukaan Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleissa on runsaasti viittauksia kristinuskoon, viittauksia kristinuskoon tehdään erilaisilla tavoilla ja kristinuskoon liittyvää sanastoa ja teemoja käytetään monin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleista, jotka on julkaistu yhtyeen vain omissa nimissä julkaistuilla ja niiden uusintajulkaisuilla sekä kokoelmalevyillä. Myös yhtyeen toiminnan lopettamisen jälkeen julkaistu singlelevy on sisällytetty lähtöaineistoon. Yhtyeen materiaali on julkaistu vuosina 1986−2019. Edellä mainittuihin kategorioihin sopivia kappaleita yhtye julkaisi 146, joista tutkimukseen analysoitavaksi valitsin 52 kappaletta. Tutkimusmenetelmänäni käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, mitä täydennän runoanalyysin keinoilla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys. Tutkimukseni sijoittuu uskontotieteelliselle populaarikulttuurin tutkimuskentälle, tarkemmin sanottuna uskonnon ja populaarimusiikin tutkimukseen. Tutkimuksesta käy ilmi, että Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleiden sanoituksissa käytetään usein kristinuskoon liittyvää sanastoa, teemoja ja henkilöhahmoja ja tämä tehdään monipuolisesti sekä erilaisilla tavoilla. Sanoituksissa käytetään intertekstuaalisia viittauksia Raamattuun ja sen kertomuksiin. Raamatun kieltä käytetään hyväksi, kuten myös Raamatusta löytyviä henkilöhahmoja. Hahmoja esiintyy lauluissa suoraan henkilöinä, vertauskuvallisesti käyttäen sekä huudahduksen omaisina ilmauksina ja voimasanoina. Sanoituksissa esiintyy myös kristinuskon institutionaalisia symboleja, kuten pappeja ja kirkkorakennuksia. Myös kristillisen elämän kuoleman jälkeiset paikat, taivas ja helvetti, mainitaan usein. Viittauksia kristinuskoon ja Raamattuun käytetään muun muassa kappaleissa, joilla otetaan kantaa johonkin poliittiseen tilanteeseen tai yhteiskunnalliseen ongelmaan. Kuitenkaan kappaleissa ei oteta kantaa itse kristinuskoon vaan sitä käytetään välineenä muihin asioihin kantaa ottaakseen. Kantaaottavien laulujen lisäksi viittauksia kristinuskoon löytyy lähes millaisissa kappaleissa tahansa, kuten rakkaus- ja erolauluissa.
  • Andersson, Katarina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan ikonimaalareiden antamia merkityksiä ikonin katseelle ja heidän kokemuksiaan nähdyksi tulemisesta. Empiirinen aineisto on kerätty tammi- toukokuussa 2014 kahdelta eri ikonimaalauskurssilta. Aineisto koostuu 15 ikonimaalauksen harrastajan vastauksesta, yhdestä asiantuntijahaastattelusta sekä osallistuvan havainnoinnin yhteydessä laaditusta kenttäpäiväkirjasta. Puolet vastauksista on teemakirjoituksia ja puolet teemahaastatteluja. Tutkittavista 14/ 16 ei ole ortodokseja. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teemakirjoituksen runkoa. Tutkittavien antamia vastauksia peilataan uskontotieteilijä David Morganin näkemyksiin katseesta ja uskonnollisen kuvataiteen tehtävistä sekä psykoanalyytikko Erik Eriksonin kehityspsykologisen teorian käsitykseen vastavuoroisen katseen merkityksestä yksilönkehitykselle. Myös ortodoksinen ikoniteologia kulkee mukana analyysissa. Analyysi jakautuu kolmeen osaan. Tutkimuksen ensimmäisessä analyysiluvussa käsitellään ikonin ja ikonimaalauksen merkitystä tutkittaville. Aineiston perusteella merkitykset jaetaan uskonnolliseen, henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen merkitykseen. Ikonin uskonnollinen merkitys rakentuu tutkittavien kuvauksissa suurelta osin ortodoksisen teologian varaan. Suhde ortodoksisuuteen on ajoittain kuitenkin ristiriitainen; tutkittavat ovat hyvin perehtyneitä ortodoksiseen teologiaan, mutta kokevat joissakin tilanteissa tarpeelliseksi ortodoksisesta perinteestä erottautumisen. Oman itsen ilmaiseminen värien ja aiheen valinnan kautta on tärkeää, samoin kuin jatkuva kehittyminen paremmaksi maalariksi. Ikonimaalauksen sosiaalinen merkitys ilmenee tutkittavien kertomuksissa läheisille maalatuista ja lahjoitetuista ikoneista. Toisen luvun teemana on ikoni ja katse. Ensin pohditaan ikonia katseen kohteena, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan ikonin katsetta ja kokemusta nähdyksi tulemisesta. Kaikki tutkittavat kuvaavat ikonin katselua hyvin postiiviseksi kokemukseksi; ikonin katsominen merkitsee rauhaa, levollisuutta, hartautta ja iloa. Myös ikonin katse määritellään tärkeäksi. Tutkittavien mukaan tärkeintä ikonin katseesa on lempeys, hyväksyntä ja lohduttavuus. Ikonin katse on tutkittavien mukaan vuorovaikutteinen mahdollistaen yhteyden luomisen ja kommunikoinnin ikonissa kuvatun pyhän kanssa. Tutkittavistani 10/16 liittää ikoniin kokemuksen nähdyksi tulemisesta. Tätä kokemusta kuvataan erittäin merkitykselliseksi. Suosikki- ikoneikseen tutkittavat nimeävät erityisesti Jumalanäidin ja Kristuksen ikonit. Molemmissa ikoneissa tulee olla lempeä ja hyväksyvä katse. Kolmannen luvun keskiössä on ajatus ikonimaalauksen voimauttavasta vaikutuksesta. Tutkittavien kertomuksissa korostuvat ikonimaalauksen yhteydessä koetut positiiviset kokemukset ja mielikuvat. Ikonimaalauksen voimauttavuutta tarkastellaan Eriksonin teorian pohjalta sekä Miina Savolaisen Voimauttavan valokuvan menetelmän keskeisiä ajatuksia hyödyntäen. Tutkielmassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen pohjalta esitetään, että ikonimaalaus on voimauttavaa, koska ikonin katseessa kehollistuu kristinuskon keskeinen sanoma anteeksiannosta ja hyväksynnästä, jonka lisäksi se palvelee yksilönkehitykseen pohjautuvaa tarvetta nähdyksi tulemisesta ja rakastavan katseen kohteena olemisesta.
  • Arola, Iiro (Helsingfors universitet, 2010)
    Työ on uskontososiologian tutkimusalaan lukeutuva laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu argumentatiiviseen haastatteluaineistoon ja sosiaalisen identiteetin teoriaan. Tutkimuskysymys liittyy sosiaalisen identiteettiin. Miten suomenuskoinen hahmottaa oman yhteisönsä ja sen jäsenyyden? Mitä merkitystä yhteisöllä on suomenuskoiselle? Tutkimuksen aihepiiri on suomalainen uuspakanuus ja sen eräs suuntaus, suomenusko. Työn eräänä tarkoituksena on määritellä suomenuskon käsitettä ja sijoittaa suomenuskoinen suuntaus nykyajan suomalaisen uuspakanuuden kentälle. Hypoteesin mukaan suomenusko on uusiin uskontoihin lukeutuva uuspakanallinen liike. Se kuuluu ásatrún tavoin etnopakanuuden luokkaan, eli kansallisista muinaisperinteistä inspiraationsa ammentaviin suuntauksiin. Suomenuskolle on omalaatuista esikristillisten suomalaisten uskontoperinteiden sekä suomalaisen kansanuskon korostaminen lähteinä. Suomenuskon muut ominaispiirteet vastaavat tyypillistä uuspakanuutta: Luonnon ja perinteiden kunnioitus sekä epädogmaattisuus ja tasavertaisuus ovat keskeisiä arvoja. Työ tehtiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Seitsemää suomenuskoista haastateltiin laadullisen asennetutkimuksen menetelmän mukaisesti. Menetelmä on uudehko ja kiinnostava. Se perustuu argumentatiivisen haastatteluaineiston tuottamiseen väittämäkorttien avulla. Analyysissä haastatteluaineistosta paikannetaan asenteita, eli subjektin ilmaisemaa jonkin kohteen arvottamista. Asenteista pyrittiin löytämään ulkoryhmiin kohdistuvia vertailuja ja retorisia erottautumisia. Työn teoreettisena tukirankana on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin kehittämä sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan sosiaalista identiteettiä on mahdollista tutkia ainoastaan sosiaalisten ryhmien keskinäisen vertailun asetelmassa. Omia sisäryhmiä vertaillaan aina ulkoryhmiin siten, että oma ryhmä näyttäytyy voittajana. Tämä takaa yksilölle myönteisen omanarvontunnon. Karmela Liebkindin mukaan vähemmistöryhmät vertailevat itseään valtakulttuurin enemmistöryhmiin. Heikki Pesosen ja Elina Huhdan mukaan vähemmistöuskonnot pyrkivät oikeuttamaan omaa uskontoaan tekemällä omalle ryhmälle suotuisia vertailuja. Tutkimuksessa havaittiin haastateltavien tekemiä retorisia erottautumisia ulkoryhmistä sekä heidän ilmaisemiaan asenteita, jotka liittyvät suomenuskoisten sisäryhmän dynamiikkaan. Tulosten perusteella haastatellut suomenuskoiset erottautuvat ryhmänä muusta uuspakanuudesta ja vielä selvemmin New Agesta ja satanismista, jotka eivät ole uuspakanuutta. Lisäksi haastateltavat korostavat eroa dogmaattisiin valtauskontoihin, varsinkin evankelis-luterilaisen valtionkirkon enemmistöryhmään. Suomenuskoisten yhteisöön liittymisen prosessin havaittiin muistuttavan sosiaalista itsekategorisointia yhteisön jäsenyydessä ratkaiseva tekijä on oman jäsenyyden tajuaminen itse. Teorian mukaan tämä johtaa sosiaalisen identiteetin muodostumiseen ja siten ryhmäkäyttäytymiseen. Haastateltavilla oli havaittavissa vahva sosiaalinen identiteetti. Uuspakanuuden kenttään suhteutettuna se oli poikkeuksellisen yhtenäinen. Lisäksi selvisi, että suomenuskoiset suunnittelevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä.
  • Hassan, Venla (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan miten sukupuoliroolit näkyvät lastenkasvatuksessa avioliitoissa, joissa yksi vanhemmista kristitty ja toinen muslimi. Aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla ja analyysissä on hyödynnetty induktiivista sisällönanalyysiä sekä teema-analyysiä. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea pariskuntaa, joilla on lapsi tai lapsia. Haastateltujen perheiden äidit ovat suomalaisia kristittyjä ja isät egyptiläisiä muslimeja. Vanhempien vastauksia peilataan tutkimuksen näkemykseen sukupuolirooleista islamissa ja niiden vaikutuksesta käytännön kasvatukseen. Kiteyttäen voidaan todeta, että islamissa sukupuolet nähdään erilaisina, toisiaan täydentävinä. Se, että sukupuolet nähdään erilaisina vaikuttaa voimakkaasti käytännön kasvatukseen. Tutkimus sukupuoliroolien näkymisestä kasvatuksessa on tehty pääosin arabien ja somalien parissa, joissa perheissä vaikuttavana uskontona on vain islam. Toisin sanoen tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitkä islamin mukaisista sukupuolirooleista näkyvät kasvatususkomuksissa perheissä, joissa vain toinen vanhemmista on muslimi ja toinen kristitty. Analyysissa käy ilmi, että käsitykset sukupuolirooleista ovat haastateltavilla jokseenkin samanlaisia kuin islamissa käsityksissä tytöistä ja pojista erilaisina sekä kotitöihin, ulkonäköön ja ympärileikkaukseen liittyvissä seikoissa. Lisäksi haastateltavat isät pitävät sukupuolten välistä segregaatiota tärkeänä joissain tilanteissa. Tosin tutkijana en pyri väittämään, että haastateltavien vastaukset kumpuavat jostakin tietystä uskomusjärjestelmästä, vaan vertailen vastauksia aiempaan tutkimukseen. Haastateltavien vastauksista jäävät täysin puuttumaan poika isän nimen jatkajana ja tulevana perheen varallisuuden kartuttajana. Tyttöjen osalta puolestaan puuttuvat käsitykset tytöistä perheen kunnian vaalijoina ja naisten paikantuminen kodin piiriin. Tulos on mielenkiintoinen, sillä aiemman tutkimuksen perusteella kyseiset käsitykset ovat yleisiä muslimien parissa ja vaikuttavat siihen, miten lapsia käytännössä kasvatetaan. Tutkielmani osoittaa sen, että vaikka haastatteluun osallistuneet isät ovat monilta osin tietoisia islamin sukupuoliroolien vaikutuksesta käytännön kasvatukseen, eivät ne välttämättä näy heidän omissa uskomuksissa hyvästä kasvatuksesta. Se mistä tutkielmani tulos johtuu, jää pohdinnan varaan. Aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että todennäköisiä syitä ovat uuden kulttuurin vaikutus sekä puolison näkemysten kunnioittaminen ja omaksuminen. Sekä haastateltavilla isillä ja äideillä on näkemyksiä, joiden voidaan katsoa yhtäältä kumpuavan heidän omasta kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustastaan sekä omista kokemuksista hyvästä kasvatuksesta. Toisaalta heidän vastauksissaan ilmenee myös puolison kulttuurista ja uskonnosta kumpuavia käsityksiä.
  • Savonen, Lauri (Helsingfors universitet, 2015)
    Kristillinen Tiede on 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa alkunsa saanut uskonnollinen liike. Sen keskeisintä toimintaa on sairauksista parantuminen tieteellisen rukoilun avulla, mikä kuitenkin ajaa liikkeen jäsenet usein sisäisiin ristiriitatilanteisiin. Tutkimuskysymyksinä tässä työssä ovat: ”miten kognitiivinen dissonanssi syntyy Kristillisessä Tieteessä?” ja ”miten Kristillisen Tieteen harjoittaja ratkaisee dissonanssit niin, että hän saa ylläpidettyä Kristillisen Tieteen omana maailmankatsomuksenaan?” Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on kognitiivisen dissonanssin teoria. Työssä käytetään teoreettista mallia, joka on yhdistelmä Leon Festingerin ja Elliot Aronsonin kognitiivisen dissonanssin teorioita. Analyysissa tarkastellaan 54 todistuskirjoitusta, jotka ovat ilmestyneet vuoden 2014 The Christian Science Journal -lehdissä. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Dissonanssia aiheuttava informaatio on jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä dissonanssit syntyvät siitä, kun Kristillinen Tiede ei ole yhteensopiva aistihavaintojen, ajatusten, tunteiden tai maallisen maailmankuvan ja sekulaarin lääketieteen kanssa. Toisessa ryhmässä dissonanssit syntyvät silloin, kun Kristillinen Tiede ei toimi vaikka sen pitäisi. Dissonanssia vähennetään uusilla kognitioilla, jotka liittyvät oireilun syihin ja kysymykseen siitä, miksi Kristillinen Tiede ei ole vielä toiminut. Monesti nämä johtavat toiminnan muutokseen. Dissonanssia vähennetään myös heikentämällä sairauden uhkaavuutta ja arvostusta omaa fyysistä terveyttä kohtaan tai yhdistämällä ristiriitaiset elementit toisiinsa ylemmän kattokäsitteen alle. Useassa todistuksessa kirjoittaja saa ongelmiinsa sosiaalista tukea. Jokaisen kirjoituksen ongelmat ratkeavat viimeistään oireiden poistuttua. Oireiluun liittyvät dissonanssitilanteet saavat todistuskirjoitusten kirjoittajat harjoittamaan Kristillistä Tiedettä kokonaisvaltaisemmin ja sairaskokemus saa heidät usein syvenemään uskossaan.
  • Lång, Hanna-Maria (Helsingfors universitet, 2007)
    Kysymys wiccan määrittelystä nousi ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun joukko wiccoja päätti hakea uskonnolleen virallisen yhdyskunnan asemaa. Yritys ei onnistunut, sillä opetusministeriö piti wiccaa liian hajanaisena, eikä katsonut sen täyttävän laissa määriteltyjä uskonnon tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoitus on paneutua nimenomaan virallistamis-prosessin puitteissa käytyyn määrittelykeskusteluun diskurssianalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona käytän projektin avuksi perustettua Suomiwicca-keskustelulistaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. miksi määrittely loppujen lopuksi on niin vaikeaa, ja miten siihen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Samalla kiinnitän huomiota yleiseen uskonnon määrittelyyn uskonnonvapauslain näkökulmasta sekä länsimaissa tapahtuvaan uskonnollisuuden individualistumiseen. Määrittelyvaikeuksien juuret nousevat wiccan historiasta ja avoimen lähteen uskonnolle tyypillisistä piirteistä. Aineistossani lisäväriä keskusteluun tuovat lainsäädännön vaatimukset sekä oman sosiaalisen identiteetin varjeleminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimiikin H. Tajfelin ja J. C. Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria. Määrittelyyn kiinteässä yhteydessä olevan kategorisoinnin kognitiiviset periaatteet on niin ikään huomioitu. Analyysi paljastaa, että määrittely koetaan vaikeaksi, koska wicca on luonteeltaan epä-dogmaattinen, yksilön autonomiaa korostava mysteeriuskonto. Tällaista uskontoa ei kukaan voi eikä kenenkään pitäisi määritellä, vaan wiccalaisuus perustuu itsemäärittelyyn. Silti tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi nimetty ole wiccaa, ja käytännössä itsemäärittelyn rinnalle astuu muita tekijöitä. Eroa wiccan ja ei-wiccan välille yritetään tehdä mm. erottautumalla sosiaalista identiteettiä heikentävistä liikkeistä (esim. satanismi, new age), jotka ulkopuoliset usein yhdistävät wiccaan. Erotteluja tehdään myös wiccan sisällä. Kritiikin kohteeksi joutuvat sekä yksittäiset henkilöt että eklektinen wicca-suuntaus kokonaisuutena. Oikeudesta wicca-nimitykseen ja siihen liittyvään sosiaaliseen identiteettiin pidetään kuitenkin lujasti kiinni, ja vihjailuja epäaitoudesta pidetään loukkaavina. Käytännössä itsemäärittely osoittatuu siis toimimattomaksi ja liian löyhäksi strategiaksi, vaikka onkin sopusoinnussa wiccan ideologian kanssa. Itseidentifikaatio on toki oleellinen osa wiccana olemista, mutta sen lisäksi on oltava uskottava, ja tultava muiden wiccojen hyväksymäksi perheyhtäläisyyden perusteella. Perheyhtäläisyyspiirteiden sijasta listalla keskitytään kuitenkin wiccaa monoteettisesti määrittävän piirteen etsimiseen. Tällaiseksi ehdotetaan mm. redeä, jumalkäsitystä sekä luontosuhdetta, mutta tulkinnallisten erimieli-syyksien vuoksi yhtäkään niistä ei kelpuuteta. Sen sijaan selkeyttä wiccakenttään näyttää tuovan taksonomisten jaotteluiden tekeminen ja wicca-suuntausten erojen korostaminen. Näin kaikki wiccaksi nimittäytyvät tunnustetaan wiccoiksi, mutta kenenkään sosiaalinen identiteetti ei silti heikkene. Strategia vaikuttaa lupaavalta, mutta sen tasa-arvoinen toteutuminen vaatii vielä hiomista ja uudenlaisten jaottelujen vakiinnuttamista. Tämä kuitenkin todistaa, ettei tyydyttävän määritelmän löytyminen ole täysin mahdotonta, kunhan kaikki wicca-ryhmittymät huomioidaan eikä keneltäkään yritetä väkisin riistää sosiaalista identiteettiä.
  • Heinonen, Tero (Helsingfors universitet, 2015)
    The subject of this study is the transmission of religious ecstasy as a cultural model in the devotional Vaiṣṇava religion of South India. Representations of religious ecstasy are found underlying the practices, doctrine and rituals of the Gauḍīya Vaiṣṇava religion. The religious tradition is extant present day. The primary object of this study is to delineate the method of transmission by which ecstasy has been transmitted from one religious tradition to another in South Indian Vaiṣṇavism. The secondary object of this study is to define ecstasy in the theoretical framework of the psychology of religion and to examine its application in the modern Gauḍīya Vaiṣṇava religion as devotional music. The modern object of this thesis is ISKCON or International Society for Krishna Consciousness which belongs to the Gauḍīya Vaiṣṇava religious tradition. I will concentrate on the musical induction of religious ecstasy in ISKCON. A method of content analysis has been applied for the thesis in order to find out how ecstasy is manifested in a body of literature of each examined tradition. The literature consists of devotional texts, most originating from 16th century. Some of the sources originate from the end of the first millenium, and at least one has been created before the turn of the first millenium. Many modern devotional songs were studied in order to find out whether consistent elements could be found. Results were examined against the background of earlier studies, which have concentrated on psychological research. Results show that the religious tradition of the worship of Viṣṇu in South India has had an active element of religious ecstasy since seventh century CE. The religious ecstasy remained a cultural model during the medieval age and is still prevalent in the tradition present day. Results show that devotional music plays a role in inducing ecstatic states as the primary method of cultural transmission. The doctrinal foundation reveals application of the medieval aesthetic theory to devotional religion. Modern application involves musically induced religious ecstasy that can be studied with methods of psychology and physiology. My thesis statement is that ecstasy is transmitted with devotional music, which functions as a form of conducted communial ecstasy. The ecstasy is a cultural model supported by beliefs and ritual practices. It can be understood in terms of the attachment theory of religion as proximity behaviour in relation to God as the primary attachment figure. Thus, musically induced ecstasy functions as the primary vehicle in the transmission of Vaiṣṇava bhakti devotional religion.
  • Penttinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän pro gradun keskiössä on luostarilaitos ja sen merkitys nykypäivänä ihmisille. Luostarilaitos mielletään helposti keskiajalle kuuluvaksi ilmiöksi mutta sen juuret juontavat paljon kauemmaksi menneisyyteen ja sen merkitys yhteiskunnalle ja ihmisille ulottuu tähän päivään saakka. Tutkielma ottaa tarkasteltavakseen modernin maailmanajan tunnusmerkit länsimaissa ja analysoi esimerkiksi sekularisaation vaikutusta luostarilaitokseen ja miten se on joutunut mukautumaan muutoksiin vuosisatojen kuluessa. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu kolmeen tutkijaan: Georg Simmelin sosiologiseen viitekehykseen, Charles Taylorin sekularisaation määritelmään ja Jean Séguyn teoriaan luostarilaitoksen roolista utopiana maan päällä. Tutkimuksen keskiössä on Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari, joka toimii esimerkkitapauksena luostarista, joka on säilyttänyt asemansa vetovoimaisena kohteena vierailjoille sekä tärkeänä ortodoksisuuden keskuksena Suomessa. Tutkielma lähestyy Valamoa uskontososiologisesta näkökulmasta ja sen tutkimuskysymys tarkastelee mikä on Valamon luostarin funktio 2000-luvulla vierailijoiden silmissä. Tutkimuskysymys valikoitui aikaisemman luostarilaitosta käsittelevän kirjallisuuden perusteella, joissa kentältä mainittiin puuttuvan muun muassa nykyaikaan, historian sijasta, keskittyvää tutkimusta, muiden kuin luostarin asukkaiden tekemää tutkimusta, ja empiiristä tutkimusta. Tutkimus toteutettiin kyselykaavakkeiden avulla, jotka kartoittivat avoimien kysymyksien kautta vierailijoiden kokemuksia ja suhdetta Valamoon. Aineiston lopullinen koko oli 88 kyselyvastausta. Tutkielman analyysin perusteella Valamon funktion vierailijoille voi hahmottaa kolmen kategorian – hengellisen, sosiaalisen, ja kulttuurillisen – kautta. Hengellisen kategoriaan sisältyivät ajatukset Valamosta uskonnollisena keskuksena, paikkana, josta löytää tilaa omille ajatuksille ja spiritualiteetille yleisesti, ja paikkana levähtää kiireisen yhteiskunnan ulkopuolella. Sosiaalisessa kategoriassa korostuivat perheen, suvun ja ystävyyssuhteiden merkitys Valamossa vierailtaessa. Erityisesti talkoolaiset pitivät tärkeänä talkoolaisyhteisön henkeä ja myös ystävyyssuhteet munkkeihin ja muihin vierailijoihin korostuivat. Kulttuurillisessa kategoriassa taas mainittiin Valamon rooli sivistäjänä, näyttelyjen ja kurssien järjestäjänä ja historiallisesti merkittävänä paikkana. Kategorioiden lomassa myös hahmottui ajatus Valamosta vaihtoehtoisena elämäntapana ja yhteisönä, eräänlaisena utopiana, vaikka vierailijat eivät varsinaisesti koskaan liittyneet tähän utopistiseen yhteisöön täysin, vaan vain piipahtivat siellä säännöllisin väliajoin. Siitä huolimatta näille vierailijoille Valamo oli hyvin kiinteä osa elämää ja merkittävä monella eri tasolla, erityisesti kontrastina hektiselle modernille ajalle.
  • Kannasvuo, Heli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä Al-Andalusissa, Iberian niemimaalla 711-1492 asuivat juutalaiset, kristityt ja muslimit rinnakkain islamilaisessa valtiossa. Muslimien invaasio alkoi vuonna 711 ja jatkui vaihtelevasti vuoteen 1492, jolloin kristityt olivat vallanneet viimeisenkin Granadassa sijainneen muslimilinnoituksen takaisin. Etenkin 900-1100 -luvuilla vallitsi convivencia – rauhanomainen rinnakkaiselo. Elämä oli kuitenkin hyvin monimutkaista ja ristiriitaista, eikä convivencia ollut jatkuvaa, vaan väliin mahtui myös vainoja ja väkivaltaisuuksia. Vaurain ja menestynein convivencian keskus oli 940-1040 -luvuilla Córdoban kalifaatti. Tätä ajanjaksoa kuvataan sen rauhanomaisuuden ja sivistyksen, tieteen, kulttuurin ja taiteiden kukoistuksen vuoksi kulta-ajaksi. Pro Graduni käsittelee convivenciaa ja kolmen abrahamisen etnis-uskonnollisen ryhmän rinnakkaiseloa ja (uskonnollista) vuorovaikutusta al-Andalusissa Iberian niemimaan islamilaisessa valtiossa 900-1100 -luvuilla. Tutkimuksessa tarkastellaan akkulturaation, dialogin ja pluralismin kautta convivencian kehittymistä ja säilymistä. Tutkimus perustuu convivenciasta 1900- ja 2000-luvuilla tehtyyn tutkimukseen. Tutkimusten kautta pyrin saamaan käsitystä convivencia-ilmiöstä ja siitä, miten tutkijat ovat ymmärtäneet ja tulkinneet Iberian nimimaalla vallinnutta convivenciaa juutalaisten, muslimien ja kristittyjen välisissä suhteissa sekä sosio-kulttuurisesti että etnis-uskonnollisesti. Tämä tutkimukseni keskittyy kuitenkin etnis-uskonnolliseen vuorovaikutukseen, sillä keskiajalla Iberian niemimaalla tärkein erottava tekijä oli uskonto, joka kietoutui kaikkeen kanssakäymiseen. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisena vuorovaikutuksena convivencia näyttäytyy 1900-2000-lukujen tutkimuksissa akkulturaation, dialogin ja pluralismin näkökulmista? 2. Miten kontaktit, rajat, arvot ja identiteetit verkostoituvat tässä vuorovaikutuksessa convivenciaan? Tutkimustehtävänäni on tarkastella tutkimusten esille tuomaa käsitystä al-Andalusin convivenciasta vuorovaikutuksena akkulturaation, dialogin ja pluralismin näkökulmista ja aineistostani nousevien teemojen kontaktien, arvojen, rajojen ja identiteettien verkostona. Tutkimuksessani käytän Helen Aveyardin esittelemän riittävän hyvän review-tutkimuksen menetelmää ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Review-tutkimuksen menetelmä toimi tutkimuksen tekemisen raameina ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tarkastelen esille nousevia teemoja Terence Lovatin ja Robert Crottyn sateenvarjomallia soveltamalla. Analyysissä etsin convivenciaa käsittelevästä aineistostani akkulturaatioon, dialogiin ja pluralismiin liittyviä tekstejä. Tutkimuksen edetessä alkoi näyttää selvältä, että Iberian niemimaalla kolmen etnis-uskonnollisen ryhmän kontaktien akkulturaatioprosesseissa rakentui pluralistinen yhteiskunta, jossa suhteita muovailtiin keskiaikaisen dialogin välityksellä. Kun yhteiskunnassa vallitsi lisäksi poliittinen vakaus ja taloudellinen turvallisuus, myös convivencia pääsi kehittymään. Jatkaessani tekstien analysointia, niistä alkoi nousi esille teemoja, joilla oli merkitystä convivenciaan liittyvässä vuorovaikutuksessa. Analysoin näitä teemojani, kontakteja, arvoja, rajoja ja identiteettejä, soveltamalla ja muokkaamalla sateenvarjomallia. Teemat vaikuttivat tutkimukseni perusteella convivencian kehkeytymiseen ja säilymiseen. Kolmen etnis-uskonnollisen ryhmän vuorovaikutusprosesseissa muokattiin rajoja, arvoja ja identiteettejä, jotka toisaalta vaikuttivat myös vuorovaikutusprosesseihin. Tutkimukseni pohjalta voin todeta, että convivencia oli kontaktien, arvojen, rajojen ja identiteettien muokkaama vuorovaikutusprosessien verkostoituma.
  • Mäkinen, Antti (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee niitä tapoja, joilla elokuvat Rosemaryn painajainen (1968) ja Manaaja (1973) esittävät uskonnollisia ilmiöitä ja tämän suhdetta elokuvien ilmestymisajankohdan yhteiskunnalliseen tilanteeseen Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Tavoitteenani on selvittää, miten elokuvissa esitetyssä audiovisuaalisessa materiaalissa näkyvät aikansa keskeiset ilmiöt: uskonnollisen elämän muutos, sukupuolikysymykset ja nuorisokulttuurin nousuun liittynyt sukupolvien välinen yhteentörmäys. Hypoteesini on, että elokuvat kertovat kuvastonsa ja teemojensa kautta julkaisunsa ajankohdan keskeisimmistä yhteiskunnallisista ilmiöistä ja tapahtumista, koska ne kertovat yleisönsä ajankohtaisista peloista. Tutkimusajankohtana Yhdysvallat oli suurten kulttuuristen muutosten kourissa, jolloin elokuvat käsittelevät tuolloin esiin nousevia kysymyksiä. Tutkimus keskittyy kahteen elokuvaan, joiden tutkimuksessa hyödynnän sisällönanalyysia: selvitän niistä välittyvää sanomaa ja uskonnollisuuden eri muotoja niiden esittämän kuvaston ja äänimaailman kautta. Ideologisen lähestymistavan avulla tutkin, miten tämä heijastelee niiden ilmestymisvuosina vallitsevia amerikkalaisen yhteiskunnan olosuhteita ja sosiaalista todellisuutta. Aineistoni koostuu noista elokuvista ja niiden katsomisen yhteydessä tekemistäni muistiinpanoista. Näiden perusteella luon kuvaa kohde-elokuvien teemoista. Tutkimukseni perusteella Rosemaryn painajaisen keskeisinä teemoina ovat Yhdysvalloissa herännyt kiinnostus vaihtoehtoisiin uskontoihin kristinuskon rinnalla sekä uskonnon rooli sukupuolten asemassa. Uskonto esitetään pääosin negatiivisessa valossa naisten alistajana ja vanhojen asenteiden säilyttäjänä. Manaajan teemoina ovat uskonnon asema yhteiskunnan tukirakenteiden säilyttäjänä nuoren sukupolven uhmatessa perinteitä sekä uskonnon aseman tarkastelu sankarimyytin kautta. Uskonto on pelastajan roolissa perinteiset arvot kyseenalaistavassa yhteiskunnassa, mutta myös pidättelijä, pyrkiessään torjumaan murrosikään liittyvän toiminnan ja kyseenalaistaessaan modernin, miehen vallasta itsenäistyvän naisen aseman. Yksityiskohtaisella kuvauksellaan elokuvat antavat katsojalleen tietoa käsittelemistään uskonnollisista rituaaleista ja uskomuksista ja antavat samalla mahdollisuuden eläytyä esittämäänsä kokemukseen. Johtopäätökseni on, että uskonnon kuvaamisen kautta demonielokuvissa käsitellään murrosvaiheen yhteiskuntaa, jossa uskonto on kaksijakoisessa roolissa: sekä kritiikin kohde, että ympäristön muutosten käsittelyssä auttava väline. Demonisia voimia kuvastavissa elokuvissa yhteiskunnallinen kuohunta saa vertauskuvallisen muotonsa. Tutkimuskohteissani käsitellään toistuvasti perheeseen ja yhteiskunnan traditioihin liittyviä rakenteita, mikä tekee niiden tuottamasta kauhun tunteesta suurempaa. Katsojalle välitetään allegorinen kuva tapahtuvasta muutoksesta ja tilanteista, jossa uskonnollisia aiheita käytetään kuvaamaan synkkää ja sekavaa ilmapiiriä ja aikansa ihmisten reaktiota siihen.
  • Sirelius, Mika (Helsingfors universitet, 2015)
    Yhteiskuntaorientoituneen uskonnon teorian mukaan länsimainen kirkko on palannut julkiseen tilaan modernien ja universaalien arvojen puolustajana. Omien oikeuksiensa puolustamisesta se on siirtynyt yksilön vapauden ja uskonnon vapauden puolustamiseen. Taustaa vasten voi olettaa, että arkkipiispa puheissa ihmisten asema korostuu, kirkon aseman sijaan. Tutkimus selvittää mistä näkökulmista tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen tarkastelevat suomalaista yhteiskuntaa. Arkkipiispan ja tasavallan presidentin valta on merkittävässä määrin yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttavaa valtaa. Heille on osoitettu tila areenalla, jossa yhteistä ymmärrystä rakennetaan. Tutkimusaineistona on tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja arkkipiispa Kari Mäkisen verkkosivuilla julkaistut puheet vuodelta 2014. Molemmat kritisoivat vallitsevaa keskustelukulttuuria. Mäkinen mukaan tarinat siloitellaan muotoon, jossa on kertojalle itselleen mielekäs järjestys. Niinistö muistuttaa että vain yhden näkökulman vastaukset eivät ole rehellisiä, eivätkä kestäviä vastauksia. Vaurauden jako on esillä molempien puheissa. Niinistö mukaan vähempikin varallisuus on jaettava oikeudenmukaisesti. Mäkinen muistuttaa, että kirkko itse istuu rikkaan miehen pöydässä. Mäkinen toteaa myös, että talous on se ikkuna, jonka kautta tarkastellaan muita elämän alueita. Niinistön mukaan suomalaisten vahvuudet ovat vastuuntunto, yhteisöllisyys ja koulutus. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää tulevaisuudessakin. Kirkolle tuleva on ongelmallisempi. Muuttuva yhteiskunta haastaa kirkon oppia. Mäkisen puheiden peruspilareina ovat ihmisen tiedon rajallisuus, lähimmäisen rakkaus ja usko jumalalliseen armoon. Tältä pohjalta Mäkinen rakentaa kuvaa kirkosta, jonka opilliset tulkinnat eivät ole erehtymättömiä tai muuttumattomia. Tutkimuksen keskeiseksi elementiksi nousi valitun näkökulman vaikutus ymmärrykseen. Alasdair MacIntyren näkemyksen mukaan valittaessa tulkinnan premissit, valitaan myös tulkinnan loogiset rajat. Tutkimuksen teoreettisen taustan ja aineiston pohjalta näyttää siltä, että valittaessa premissit ja tulkinnallinen näkökulma, valitaan myös argumentaation looginen lopputulos. Tämän ilmiön ymmärtäminen näkyy molempien puhujien puheissa.
  • Halme, Maija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten vapaa-ajattelijoiden sosiaalinen identiteetti rakentuu ja miten sitä retorisesti rakennetaan vapaa-ajattelijoiden omissa teksteissä. Työn aineisto koostuu Suomen vapaa-ajattelijoiden julkaiseman Vapaa-ajattelija-lehden ja Helsingin vapaa-ajattelijoiden toimittaman Uskomaton-lehden vuosina 2011–2017 ilmestyneistä numeroista. Aineisto rakentuu ensisijaisesti lehtien pääkirjoituksista, kolumneista ja erilaisista mielipidekirjoituksista. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii sosiaalisen identiteetin teoria. Sosiaalinen identiteetti viittaa niihin yksilön ominaisuuksiin ja puoliin, jotka määrittyvät nimenomaan hänen ryhmäjäsenyyksiensä kautta. Työssä tutkimuskysymystä lähestytään kahden tarkemmin rajatun näkökulman kautta. Ensinnäkin tarkastellaan sitä, miten identiteetin rakentaminen ja rakentuminen toteutuvat erilaisten vastakkaisasettelujen kautta. Tarkastelun metodisina työkaluina ovat retorisen analyysin piiristä tutut Kenneth Burken identifikaation ja erottautumisen käsitteet. Toinen tutkimuksen tarkastelunäkökulma rajautuu siihen, miten sosiaalista identiteettiä muokataan ja vahvistetaan kirjoittajien teksteissä erilaisten puhetyyppien ja niihin kytkeytyvien retoristen keinojen kautta. Tämän näkökulman käsittelyn metodisina apuneuvoina toimivat retorisen analyysin piiristä Chaïm Perelmanin erityisyleisön ja universaaliyleisön käsitteet. Puhetyyppien tarkastelun yhteydessä hahmotetaan myös lyhyesti sitä, miten puhetyypit ja niiden sisältämät retoriset keinot paikantuvat suhteessa Aristoteleen klassiseen kolmijakoon; ethokseen, pathokseen ja logokseen. Analyysin kautta käy ilmi, että identifikaation ja erottautumisen prosessit ovat teksteissä vahvasti läsnä. Sosiaalisen identiteetin teorialle tyypillisesti oma sisäryhmä nähdään lähtökohtaisesti myönteisessä valossa ja ulkoryhmää kuvaillaan hyvin negatiivisin määrein. Omaan sisäryhmään liitetään lähtökohtaisesti positiivisia ominaisuuksia kuten rationaalisuus, oikeudenmukaisuus, edistyksellisyys ja rohkeus. Vapaa-ajattelijoiden sosiaalinen identiteetti peilautuu vahvan erottautumisen kautta jännitteisessä suhteessa uskontoihin ja uskonnollisiin ihmisiin. Kirjoituksista paikantuvia sosiaalista identiteettiä rakentavia puhetyyppejä ovat ateismin määritelmää ja vapaa-ajattelijoiden omaa maailmankatsomusta reflektoiva määrittelypuhe, sisäryhmän yhtenäisyyttä ja jäsenten aktivoimista tavoitteleva motivaatio- ja opastuspuhe sekä ulkoryhmälle ja laajemmalle erityisyleisölle, erityisesti ns. tapaluterilaisille suunnattu logosta heijasteleva vakuuttamispuhe. Toistuvia kirjoittajien käyttämiä retorisia keinoja ovat puheen ethokseen kytkeytyvä auktoriteettitaktiikka ja pathoksesta ammentava tunteisiin vetoaminen sekä kärjistäminen ja liioittelu. Erityisesti tarinallisuus ja henkilökohtaiset kertomukset olivat tyypillisiä tapoja vedota lukijan tunteisiin.
  • Pirhonen, Tanja (Helsingfors universitet, 2007)
    Tutkielmani tavoitteena on valottaa naisen oikeudellista asemaa islamissa ja erityisesti Iranin islamilaisessa tasavallassa. Tutkin naisen oikeudellista asemaa avioeron kautta. Varsinainen tutkimustehtäväni on selvittää, millainen naisen asema Iranin islamilaisen tasavallan perheoikeuden valossa on sekä millaisia toimintamahdollisuuksia iranilaisilla naisilla on avioero-oikeudenkäynneissä. Selvitän, millä perusteilla islamilainen ja iranilainen perheoikeus sallivat naiselle avioeron ja millaiset mahdollisuudet naisilla on saada avioero Iranissa. Kysyn, tietävätkö avioeroa hakevat naiset oikeuksistaan ja edelleen, kuinka iranilaiset naiset käyttävät hyväkseen tuntemiaan itselleen edullisia lainkohtia avioero-oikeudenkäynneissään. Tavoitteeni on selvittää, millainen naisten oikeudellinen asema on ollut Iranissa ennen vallankumousta ja islamilaisen tasavallan aikana. Lisäksi selvitän, miten iranilaiset naiset ovat pyrkineet parantamaan asemaansa. Tutkielmani aineistona toimivat 1980- ja 1990-luvuilta peräisin olevien avioero-oikeudenkäyntien kirjalliset ja videoidut dokumentit. Tutkielmani menetelmänä käytän aineistolähtöistä, teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysissä nousee esiin kolme avioero-oikeudenkäyntien keskeistä teemaa: perusteet, joilla avioero on mahdollista saada, morsiusrahaan liittyvät kysymykset sekä lasten huoltajuuteen liittyvät kiistat. Tutkielmani vahvistaa yleisen käsityksen naisen ja miehen välisestä epätasa-arvosta suhteessa avioeronsaantiin islamissa ja Iranissa. Miehen on huomattavasti naista helpompaa saada avioero sekä islamilaisen lain että iranilaisen perheoikeuden mukaan. Iranilaiset naiset ovat aineistoni perusteella melko hyvin tietoisia niistä perusteista, joiden avulla heidän on mahdollista saada avioero. He käyttävät tätä tietoa hyväkseen avioeroa hakiessaan. Monet naiset käyttävät vahvaa retoriikka ja syyttävät miehiään kyseenalaisin perustein tuomioistuimessa saadakseen avioeron. Morsiusraha näyttäytyy tutkielmassani naisen vahvana neuvotteluvälineenä iranilaisissa avioero-oikeudenkäynneissä. Naiset ovat tietoisia oikeudestaan morsiusrahaan ja kiristävät sen avulla miehiä suostumaan avioeroon tai luopumaan lasten huoltajuudesta. Naiset ja miehet ovat islamilaisen perheoikeuden valossa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa lasten huoltajuuteen. Aivan pieniä lapsia lukuun ottamatta huoltajuus kuuluu isälle, joka tosin usein suostuu siihen, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse. Sitä tosiasiaa, että isä saisi lapset luokseen koska tahansa niin halutessaan ja että isä säilyy lasten asuinpaikasta riippumatta heidän laillisena holhoojanaan ja käytännössä voi päättää kaikesta lasta koskevasta, käytäntö ei kuitenkaan muuta. Iranilaiset naiset ovat koko 1900-luvun ajan toimineet aktiivisesti oikeuksiensa parantamiseksi. Mielikuva alistetusta musliminaisesta ei saa vahvistusta tutkielmani pohjalta. Naiset näyttäytyvät itsellisinä, aktiivisina ja vahvoina toimijoina, jotka tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden hyväksi. Silloin kun laki ei anna naiselle riittäviä perusteita avioeronsaannille, morsiusrahan maksamiselle ja lasten huoltajuuden saamiselle ovat naiset valmiita kiertämään lakia ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja saavuttaakseen tavoitteensa.
  • Laulumaa-Leino, Niina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Naisten asema islamissa on ollut jo pitkään kiistelty aihe sekä islamilaisessa teologiassa, että länsimaisessa tutkimuksessa. Aiheesta on tehty viime vuosikymmeninä paljon feminististä tutkimusta sekä feministisiä teologisia projekteja. Termi ’islamilainen feminismi’ onkin vakiintunut tarkoittamaan akateemista islamilaista feminismiä, jonka keskiössä ovat mm. Koraanin uudelleentulkinta ja historiallinen tutkimus, ja joka pyrkii parantamaan naisten asemaa yhteiskunnissa. Pro gradu –tutkielmani keskittyy tutkimaan muslimifeminismiä ei niinkään akateemisena tutkimuksena, vaan osana muslimi-identiteettiä. Tutkimuksessani muslimifeministien identiteettien muodostumista pohditaan sosiaalisen median viitekehyksessä. Aineistona työssä toimii Twitteristä kerätty n.1500 kommentin korpus aihetunnisteella #lifeofamuslimfeminist, jonka ’twiiteissä’ kuvataan muslimifeministiksi identifioituvien erilaisia kokemuksia tasa-arvoon ja elämään liittyen. Tarkastelun kohteena on miten kirjoittajat rakentavat muslimifeministin identiteettiä käyttämällä erilaisia tulkintarepertuaareja sekä niiden mahdollistamia identiteettipositioita. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tälle työlle muodostavat diskurssianalyysi, diskursiivinen psykologia ja sosiolingvistiikka. Työ rakentuu vahvasti sosiaalisen konstruktionismin ajatukselle, jossa sosiaalinen maailma sekä identiteetit rakentuvat ihmisten kielenkäytössä luomien merkitysten kautta. Työssä käytetty diskursiivisen psykologian näkökulma nojaa Jonathan Potterin ja Margaret Wetherellin työhön, jonka tavoitteena on ollut tutkia miten diskursseja, tulkintarepertuaareja ja identiteettejä muodostetaan puhutussa tai kirjoitetussa kielenkäytössä. Sekä minkälaisia identiteettikategorioita tai –positioita niiden avulla luodaan ja minkälaisia niiden keskinäiset valtasuhteet ovat. Sosiolingvistiikkaa olen soveltanut Mary Bucholtzin sekä Kira Hallin viisi kohtaisen teorian osalta, jossa ihmisten identiteettien ajatellaan koostuvat monista päällekkäisistä ja muuttuvista identiteeteistä, jotka rakentuvat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Heidän teoriansa on tarjonnut työkaluja tunnistaa ja tulkita kielelliset keinot erilaisten kategorioiden ja positioiden luomiseen. Valitsemieni teorioiden valossa ja niiden tarjoamien työkalujen avulla olen paikantanut aineistosta yhdeksän laajempaa diskurssia, sekä viisitoista niitä rakentavaa tulkintarepertuaaria. Löytämieni diskurssien ja repertuaarien kautta aineistosta oli mahdollista paikantaa useita erilaisia identiteettipositioita, jotka jaoin kolmen suurimman identiteettikategorian alle: sukupuoli-identiteettiin liittyvät, muslimi-identiteettiin liittyvät sekä feministi-identiteettiin liittyvät repertuaarit. Repertuaareilla luotiin erilaisia identiteettipositioita liittyen kirjoittajien seksuaalisuuteen ja rooliin yhteiskunnassa, heidän uskonnolliseen identiteettiinsä ja huivin käyttöön sekä heidän toimijuuteensa ja sijaintiinsa rodullistetun feminismin suhteen. Usein kirjoittajien identiteetit rakentuivat päällekkäisesti monen eri kategorian kanssa, ja he omaksuivat aktiivisesti erilaisia repertuaareihin liittyviä väliaikaisia identiteettipositioita. Kokonaisuutena aineiston kommentit rakensivat muslimifeministien identiteettejä monella tasolla, kuitenkin ensisijaisesti naisina, muslimeina ja feministeinä, mutta myös vahvoina, koulutettuina ja suorapuheisina.
  • Rantakeisu, Mira (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmani aiheena ovat kolttasaamelaiset, jotka ovat Kuolan niemimaan alkuperäiskansaa. Kuolan niemimaan lisäksi heidän perinteinen asuinalueensa käsittää myös Suomen ja Norjan Lapin koillisosat. Vuoden 1920 Tarton rauhassa kolttien asuinalue jakautui kahtia, osan jäädessä silloisen Neuvostoliiton puolelle ja osan Suomen puolelle. Toisen maailmansodan jälkeen, Suomen menetettyä Petsamon alueen, koltat saivat valita kummalle puolelle rajaa he halusivat asettua. Valinta tehtiin pääasiassa vanhojen sukumaiden perusteella. Suomen valinneet koltat sijoitettiin lopulta Inarin kunnan alueelle, Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven kyliin. Koltat ovat perinteisesti kuuluneet ortodoksiseen kirkkoon, ja tämä tekee heistä uskonnollisen vähemmistön suhteessa enemmistösuomalaisiin, mutta myös suhteessa muihin saamelaisiin. Ortodoksisuus on myös nähty vahvana osana kolttasaamelaisten itäsaamelaista kulttuuriperinnettä, joka näkyy niin pukeutumisessa, käsitöissä, musiikissa, juhlissa kuin ruokakulttuurissakin. Tämä asetelma on toiminut lähtökohtana tutkimukselleni. Pro gradu -työssäni tarkastelen, millainen rooli ortodoksisuudella on kolttasaamelaisten identiteetin muotoutumisessa sekä miten rooli on muotoutunut ja millaisia eroja suhtautumisessa ortodoksikirkkoon on eri kolttasukupolvien välillä. Saamelaisten uskontoa ja uskonnollisuutta, etenkin uskonnon esikristillistä aikakautta, on tutkittu jo monien vuosikymmenten ajan. Kolttasaamelaisten nykyuskonnollisuuden osuus tästä tutkimuksesta on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle, mikä tarkoittaa, että tutkimus on tältä osin paikoin vanhentunutta. Tutkimukseni merkitys nousee juuri tästä vajeesta tutkimushistoriassa, ja tutkimukseni pyrkiikin tarkastelemaan myös viimeisten vuosikymmenten suurten sosiaalisten muutosten vaikutusta kolttasaamelaisten uskonnollisuuteen. Tämän vuoksi tutkielmani nojaa vahvasti uskontososiologisiin teorioihin ja tarjoaa myös tältä osin tuoreehkon näkökulman kolttasaamelaisen uskonnollisuuden tutkimukseen. Aineistoni koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, jotka tein kahdella kenttätyömatkalla vuonna 2013 Inarin kunnan alueella. Suurin osa haastateltavistani oli ortodoksisia kolttasaamelaisia, mutta joukossa oli myös etnisiä suomalaisia. Olen soveltanut aineistooni laadullista sisällönanalyysia. Tarkastellessani aineistoa olen koonnut yhteen, mitä informantit ovat haastatteluteemoista sanoneet. Analyysin temaattinen fokus keskittyy kollektiivisen muistin käsitteen ympärille. Tapa, jolla informantit käsittelivät ortodoksisuutta, muistutti hyvin vahvasti ylisukupolvisen muistin käsitettä, ja täten voikin sanoa, että teoria nousi hyvin luonnollisesti aineiston pohjalta. Analyysiin liittyy vahvasti myös etnisyyden käsite. Kollektiivinen muisti osaltaan vahvistaa etnistä identiteettiä, ja tarkastelenkin tutkimuksessani myös kollektiivisen muistin ja etnisen identiteetin suhdetta ortodoksisuuden näkökulmasta. Analyysissani ortodoksisuuden rooli kolttasaamelaisten kollektiivisen muistin osana rakentuu seuraavien teemojen pohjalle: symbolit, rituaalit ja narratiivit, paikallisuuden ja kuuluvuuden tunne sekä kolttasaamelaisten monitasoinen vähemmistöasema suhteessa ympäröiviin ryhmittymiin. Läpileikkaavana teemana tutkielmassani on myös sukupolvien välinen kehitys. Tutkielmani osoittaa, kuinka esimerkiksi ortodoksisuuden kollektiivinen muisti linkittyy symboleiden kautta etnisyyteen kahdella tavalla: etniset elementit toisaalta linkittyvät (esimerkiksi kolttasaamelaisten puvun ja kielen käyttö liturgioissa) uskonnolliseen ympäristöön ja toisaalta alkujaan uskonnolliset elementit voivat myös saada vahvoja etnisiä vivahteita (esimerkiksi hautajaisrituaalit ja pyhimystarinat). Paikallisuus ja kuuluvuuden tunne alueeseen oli se sitten laajemmin koko saamelaisalue tai oma kotikylä - vahvistavat myös osaltaan ortodoksisuuden roolia kolttasaamelaisten kollektiivisessa muistissa. Uskonto koetaan vahvemmin omalla kotialueella, ja toisaalta kolttakylien väliset eroavaisuudet korostavat myös kollektiivisen muistin värikkyyttä. Materiaalini antaa myös viitteitä siitä, että ortodoksisuus voi toimia kolttasaamelaista identiteettiä vahvistavana tekijänä saamelaisalueen ulkopuolella asuville. Kolttasaamelaisten ainutlaatuinen asema monitasoisena vähemmistöryhmänä heijastuu myös kollektiiviseen muistiin. Koltat ovat vähemmistönä niin ortodoksikirkon sisällä, suhteessa luterilaisiin suomalaisiin, kuin myös suhteessa muihin saamelaisiin. Muiden ryhmien suhtautuminen kolttien ortodoksisuuteen ja toisaalta myös se, miten koltat ovat itse suhtautuneet muihin tahoihin, on vaikuttanut siihen, miten ortodoksisuuden rooli kollektiivisen muistin osana on rakentunut. Tutkielmani myös osoittaa, että suhtautumisessa ortodoksiseen kirkkoon on sukupolvien välisiä eroja. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet ympäröivän yhteiskunnan muutos, modernisaatio ja sekularisaatio, mutta myös kolttasaamelaisten vähemmistöroolin muotoutuminen suhteessa ympäröiviin yhteisöihin.
  • Zaitsev, Kira (Helsingfors universitet, 2014)
    Emmanuel Levinas on ranskanjuutalainen filosofi, jonka filosofia keskittyy etiikkaan ja toisen kohtaamiseen. Tämä pro gradu keskittyy Levinaksen estetiikkaan, joka on riippuvainen hänen ”ensimmäisestä filosofiastaan”, eli etiikasta. !Työn tutkimuskysymykset ovat Kuinka Levinaksen estetiikka on muodostunut sekä kuinka Mark Rothkon Seagram Murals-maalauksia tulisi arvioida Levinaksen estetiikan pohjalta. Tämän lisäksi työ pohdiskelee juutalaisen filosofian mahdollisuutta ja fiosofian luonnetta. !Pro gradussa arvioidaan ensin Levinaksen laajempaa filosofiaa feministisen dekonstruktion avulla, joka paljastaa filosofian näennäisen rationaalisuuden ja Levinaksen naisvihamielisen paikantumisen. Tämän jälkeen gradussa arvioidaan Levinaksen estetiikkaa ja pohditaan Levinaksen estetiikan rajoja ensin tarkastelemalla Levinaksen argumenttien koherenttiutta hyväksikäyttäen Jacques Derridan kuva — merkki-analyysia, ja tämän jälkeen soveltamalla feministisen dekonstruktion paljastamia ongelmia spesifisti estetiikkaan. Lopuksi analysoin Mark Rothkon The Seagram murals-maalauksia käyttäen Levinaksen estetiikkaa, sekä vertaan sitä Rothkon omiin kirjoituksiin. !Tämä työ tulee siihen tulokseen, että Levinaksen etiikka sekä estetiikka pohjaa juutalaisuuteen, ja näin ollen on oikeutettua puhua juutalaisesta filosofiasta. Levinaksen etiikkaa kuitenkin heikentää hänen naisvihamielisyytensä, joka heikentää hänen esteettisiä argumenttejaan. Levinaksen pohjalta Rothkoa ja hänen töitään tulisi arvioida mukavuustuotteena, joka ei kuitenkaan täytä Levinaksen eettisen toiminnan määreitä.
  • Aitamurto, Kaarina (2019)
    Transnational Islam is increasingly presented in the Russian political rhetoric as a security threat. Therefore, Russian politicians and authorities attempt to support indigenous or national forms of Islam. Similar policies are implemented in several western European countries. Yet they tend to disregard the heterogeneity of the Muslim community, they create exclusions and they are often conceived as imposing outside evaluations and interpretations on Islam. This contribution analyses initiatives intended to develop a national Islam in post-Soviet Russia. While the aims, methods and problems in different countries are often quite similar, the values and norms underlying these initiatives vary and reflect the societies from which they emerge. This contribution argues that since the 1990s, the changes in the political line of the Kremlin have impacted the project for a ‘national’ Islam by placing less emphasis on liberal values and more emphasis on adherence to loyalism and political conservatism.
  • Paukkonen, Nikolai (Helsingin yliopisto, 2018)
    In this work I study the orientations of buildings excavated in Tel Kinrot in Galilee in Israel. Generally it has been thought that the east was a preferred orientation in the regional Iron Age culture, whereas the west was averted. Reasons for this are not clear, though. In my thesis I examine if this suspected anomaly is also present in Tel Kinrot. In addition, I also study which factors could determine this phenomenon. The reasons for this could vary, and my goal is to find out whether this was influenced by so called rational factors, such as climate, lighting or topography, or whether the main determinant was actually religion and cosmology. I assess the buildings excavated in Iron Age layers in Tel Kinrot on their doorway orientation based on the archaeological plans available, followed by examination of the results in tables and binomial distribution. My study shows that of the 10 doorways discernible in Tel Kinrot only one is aligned towards the western part of the compass, whereas the rest are oriented towards the eastern side. Thus it seems clear that the phenomenon of eastern preference is present in Tel Kinrot as well. The influence of cosmology for building orientations can be identified all around the world in different cultures, present with both every day dwellings and temples and palaces. In the Near East the East is favored also from the linguistic perspective, since the words denoting east have often positive connotations, and west is often related to negative concepts. These dichotomies include sunrise–sunset, birth–death, front–back or future–past. The Hebrew Bible contains this kind of thinking as well: for example, Ezekiel 44 contains a description of the temple in Jerusalem, where its main gate is said to be directed towards the east. Examining the possible practical factors reveals that the preference for east is probably not based on them. For example, to maintain colder temperatures inside the buildings should be oriented towards north or northwest. The eastern wind can be extremely hot and dry, whereas the western wind is pleasantly chilling, so in that case as well the east should be avoided, rather than preferred. Thus it seems clear that the phenomenon is determined by factors related to religion and cosmology.