Browsing by Subject "Utbildningsprogrammet i medicin"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 277
  • Salo, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.
  • Koivisto, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Immunohistochemistry (IHC) is a widely used research tool for detecting antigens and can be used in medical and biochemical research. The co-localization of two separate proteins is sometimes crucial for analysis, requiring a double staining. This comes with a number of challenges since staining results depend on the pre-treatment of samples, host-species where the antibody was raised and spectral differentiation of the two proteins. In this study, the proteins GABAR-α2 and CAMKII were stained simultaneously to study the expression of the GABA receptor in hippocampal pyramidal cells. This was performed in PGC-1α transgenic mice, possibly expressing GABAR-α2 excessively compared to wildtype mice. Staining optimization was performed regarding primary and secondary antibody concentration, section thickness, antigen retrieval and detergent. Double staining was performed successfully and proteins of interest were visualized using a confocal microscope after which image analyses were performed using two different methods: 1) a traditional image analysis based on intensity and density of stained dots and 2) a novel convolutional neural network (CNN) machine learning approach. The traditional image analysis did not detect any differences in the stained brain slices, whereas the CNN model showed an accuracy of 72% in categorizing the images correctly as transgenic/wildtype brain slices. The results from the CNN model imply that GABAR-α2 is expressed differently in PGC-1α transgenic mice, which might impact other factors such as behaviour and learning. This protocol and the novel method of using CNN as an image analysis tool can be of future help when performing IHC analysis on brain neuronal studies.
  • Koskenvuori, Mika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Organisaation oikeudenmukaisuutta käytetään kuvaamaan sitä, kuinka tasapuolisina organisaation jäsenet kokevat organisaation toimintaa säätelevät säännöt ja normit. Tämä oikeudenmukaisuus jaetaan yleensä kolmeen komponenttiin: 1) vuorovaikutteiseen, 2) menetelmälliseen ja 3) jakavaan oikeudenmukaisuuteen, joita on mahdollisuus seurata toisistaan erillisinä käyttämällä tähän tarkoitukseen soveltuvia kysymyksiä. Tässä työssä tarkastelun kohteeksi otettiin vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan tällä komponentilla on vahvin assosiaatio esimerkiksi työntekijöiden terveyteen. Helsinki Health Study-aineistosta kerättiin v. 2000-2002 peruskyselyn lisäksi tiedot vuosien 2007 ja 2012 seurantakyselyistä ja näistä muodostettiin pitkittäinen tietoaineisto yhdistämällä kyselytutkimuksen tiedot työnantajan rekisteristä saatuihin työaika- ja sairauspoissaolotietoihin. Koska aineistossa toistui saman henkilön kolmen eri aikapisteen tiedot, oli tutkimuksessa mahdollista vertailla vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden kokemuksen muutoksien ja sairauspoissaolojen muutoksien välistä yhteyttä. Jokaisen tutkittavan kokemalle vuorovaikutteiselle oikeudenmukaisuudelle laskettiin pistemäärä perustutkimuksen ja seurantatutkimuksissa toistuvien neljän kysymyksen perusteella ja nämä arvot dikotomisoitiin käyttämällä alimman tertiilin saamaa pistemäärää katkaisupisteenä. Näin jokaiselle tutkittavalle saatiin kolmesta aikapisteestä tieto siitä, olivatko he kokeneet vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden alhaiseksi. Työnantajan rekisteritietojen perusteella laskettiin jokaiselle tutkittavalle sairauspoissaolo-frekvenssi, joka saatiin jakamalla hänen lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä työssäolopäivillä jokaisella tarkastelujaksolla. Samassa yhteydessä tunnistettiin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella mahdolliset sekoittavat tekijät. Kerättyjen tietojen perusteella tehtiin kaksi päämallia, jotka molemmat hyödynsivät negatiivista binomijakaumaa kuvaamaan lyhyiden sairauspoissaolojen ja henkilöiden kokeman vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden välistä yhteyttä. Toinen malleista lähestyi ongelmaa mallintaen yhteyttä yksilöiden välisten erojen (ns. Between-individual malli) ja toinen malli yksilöiden sisäisten erojen (ns. Within-individual malli) kautta. Kummastakin päämallista kehitettiin kolme tarkennettua mallia, jotka ottivat huomioon eri sekoittavien tekijöiden vaikutuksen. Malleista laskettiin sairauslomajaksojen ilmaantumistiheyksien suhteet (IRR) sekä niiden 95 % luottamusvälit. Yksilöiden sisäisen analyysin perusteella todettiin, että alhaiseksi koettu vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä lyhyiden sairauspoissaolojaksojen riskin kasvuun (IRR = 1,05 [1,01-1,09] ja tämä yhteys kesti tarkastelun myös useamman sekoittavan tekijän osalta. Yksilöiden välisten suhteiden analysointi paljasti sen, että vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisellä oli vahvin yhteys lyhytaikaisten sairauspoissaolojen riskin kasvuun, kun sekoittavat tekijät huomioitiin [IRR = 1,17 [1,05-1,30]). Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että johtamiskäytäntöihin ja erityisesti esimiesten käytökseen ja työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun panostaminen ja tätä kautta työntekijöiden kokeman oikeudenmukaisuuden tason säilyttäminen saattaa olla tehokas tapa vähentää lyhytaikaisia sairauspoissaoloja.
  • Tyster, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aplastisen anemian autoimmuunimuodossa (IAA) elimistön oma immuunipuolustus tuhoaa verta muodostavia luuydinsoluja, mistä seuraa usean solulinjan kattava pansytopenia. Tämän sairauden tarkkaa patologista mekanismia ei tunneta, mutta aiemmat kliiniset ja kokeelliset tutkimukset osoittavat kyseessä olevan pääosin lymfosyyttien välittämä autoimmuunireaktio. Tässä tutkimuksessa löysimme uuden autovasta-aineen IAA-potilaiden plasmasta käyttäen laajaa proteiinimikrosirupaneelia. Suuressa kansainvälisessä IAA-potilasaineistossa tämän uuden autovasta-aineen prevalenssi oli 36 %, ja autovasta-ainepositiivisilla potilailla todettiin matalammat verihiutaleiden määrät diagnoosihetkellä. Autovasta-ainepositiiviset potilaat olivat myös selvästi vanhempia verrattuna negatiivisiin. Erityisesti tämä autovasta-aine oli yhteydessä luokan II HLA (human leukocyte antigen) alleeliin; 86 % autovasta-ainepositiivisista potilaista kantoi HLA-DRB1*15-alleelia, negatiivisista vain 31 %. Lisäksi tämän uuden autovasta-aineen suhteen positiivisilla potilailla todettiin useammin merkittäviä PNH-klooneja (paroxysmal nocturnal hemoglobinuria) verrattuna autovasta-ainenegatiivisiin. Single-cell RNA-sekvenointianalyysillä todettiin luuytimen soluista hematopoieettisten kantasolujen ilmentävän tämän autovasta-aineen kohdeproteiinia koodaavaa geeniä. IAA-potilailla tämän geenin ilmentyminen oli selvästi suurempaa verrattuna terveisiin kontrolleihin sekä myelodysplastista syndroomaa sairastaviin potilaisiin. Nämä löydökset viittaavat siihen, että tämä uusi autovasta-aine voisi osallistua IAA:n patologiseen mekanismiin Lisäksi sitä voitaisiin hyödyntää differentiaalidiagnostisena työkaluna aplastisen anemian erilaisten ilmentymien kliinisessä hoidossa.
  • Häkkinen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2022)
    Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
  • Palonen, Essi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Some medical procedures are expected to generate significant number of aerosols. Aerosol generation has been observed especially during use of drills, electrocauteries, and laser. The objective of this thesis was to study aerosol generation during two common paediatric procedure: adenoidectomy and tonsillotomy. Aerosol generation was measured with Optical Particle Sizer during procedures. Data of aerosol generation in empty and clean operation room and during voluntary coughing were used as reference. Procedures and used instruments were compared to references and to each other. Aerosol generation was measured during five combined adenoidectomy-tonsillotomy and two adenoidectomies. Significant number of aerosols was generated compared to background during both adenoidectomy and tonsillotomy (p < 0,001; p < 0,001). However, neither adenoidectomy nor tonsillotomy generated as much aerosols as voluntary coughing (p = 0,013, p = 0,018). Same applied to cold instruments and electrocauteries; significant number of aerosols was generated compared to background (p < 0,001; p < 0,001) but less than during voluntary coughing (p = 0,017, p = 0,017). Even though relative number of aerosols were generated during adenoidectomy and tonsillotomy, this study suggests that they should not be classified as high-risk aerosol generating procedures. In addition, both procedures are relatively short, approximately 4 minutes not including anesthesia steps and haemostasis. Thus, based on this study aerosol load to personnel during adenoidectomy or tonsillotomy seems to be small.
  • Bidel, Kamran (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aggressiolla ja suuttumustaipumuksella voi olla yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla isoja kustannuksia, sekä rahallisesti mitattuna että mielenterveydellisenä taakkana. Näiden tekijöiden aiheuttamat taloudelliset menot voidaan huomata vahingonkorvauksissa ja terveydenhuollossa. Yksilön tasolla ongelmat ovat muun muassa työpaikkojen, parisuhteiden ja yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään aggression ja suuttumuksen itsenäistä kuolleisuutta kohottavan riskin mahdollisuus huomioiden mahdollisia sekoittavia tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen avulla käydään läpi aggression merkityksiä sekä eri muotoja, katsotaan aiheesta aiempaa tutkimustietoa sekä löydöksiä ja verrataan näitä meidän tutkimuksemme tuloksiin. Tutkimusta varten käytettävä aineisto suuttumustaipumuksen tason selvitykseen on Suomen kaksoskohortin (the Finnish twin cohort study) avulla tehty kysely vuodelta 1990. Tähän kyselyyn vastanneiden kaksosten kuolleisuutta sitten seurattiin vuoteen 2018 asti ja näiden tietojen avulla luotiin kuolleisuusanalyysit noin 12 000 vastaajasta. Edellä mainitussa kirjallisuuskatsauksessa ilmenee muiden tuloksissa kohonneen suuttumustaipumuksen ja kuolleisuuden sekä tämän riskitekijöiden, kuten sydän- ja verisuonitautien, välisiä korrelaatioita, joka näyttäytyy myös meidän tuloksissamme. Tästä huomataan vähemmän tutkitun aggression ja suuttumustaipumuksen sekä kuolleisuuden välistä yhteyttä, joka oikein ajoitetulla preventiolla olisi mahdollinen terveydenhuoltoa ja yhteiskunnan varoja säästävä toimenpide. (163 sanaa)
  • Puputti, Jenny (Helsingin yliopisto, 2021)
    Akuutti umpilisäketulehdus on yksi yleisimmistä lasten päivystysleikkauksien aiheista. Viime vuosina kuvantamismenetelmiä on käytetty aiempaa enemmän akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikan apukeinoina. Tutkimme Uudessa lastensairaalassa vuosina 2013 - 2020 akuutin umpilisäketulehduksen diagnoosilla hoidettua potilasmateriaalia. Tutkimme myös kuinka hyvin kuvantamistutkimukset ja yleisimmät laboratoriotutkimukset tukivat diagnostiikkaa heidän kohdallaan. Tutkimus oli retrospektiivinen rekisteritutkimus ja potilaiden tiedot kerättiin potilastietojärjestelmistä. Vuosikohtaiset vaihtelut ja kuvantamistutkimuksien tarkkuudet laskettiin yleisillä matemaattisilla kaavoilla Excelin avulla. Laboratoriotutkimusten kliinistä merkittävyyttä laskettiin Mann-Whitleyn U-testillä ja KHi2 -neliökenttätestillä. Avoin leikkaustekniikka väheni ja ultraäänikuvantaminen lisääntyi vuosien aikana. Patologiselta näytteeltään normaalien umpilisäkkeiden prosenttiosuus laski. Kun yli 95% potilasta kuvattiin ultraäänellä ennen diagnosointia laski normaalien umpilisäkkeiden leikkausprosentti 11,2%:sta 8,3%:n. Normaaleja umpilisäkkeitä leikattiin useammin tytöiltä ja pidempään oireilleilta potilailta. Ultraäänitutkimuksen herkkyys akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikassa oli hyvä kuten myös magneettikuvantamisen ja tietokonetomografian. Laboratorioarvojen valossa ei voida poissulkea akuuttia umpilisäketulehdusta. Ultraäänitutkimuksen todettiin olevan herkkä akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikassa. Ultraäänikuvantamisen lisääntynyt määrä on vähentänyt patologiselta näytteeltään normaalien umpilisäkkeiden leikkauksia.
  • Koivisto, Eerik (Helsingin yliopisto, 2022)
    Alkoholin ongelmakäyttö koskee isoa osaa suomalaisista. Viimeisten laajojen väestötason kyselytutkimusten mukaan alkoholin ongelmakäytön esiintyvyys on noin 11% ja alkoholiriippuvuuden esiintyvyys noin 5% suomalaisessa väestössä. Kaikille päihde- ja lääkeriippuvuuksille on samankaltaisia riskitekijöitä kuten perintötekijät, lapsuuden kehitysympäristö sekä psykiatriset häiriöt. Riippuvuuksissa on keskenään samankaltaiset syntymekanismit. Tutkielmassa esitellään lyhyesti riippuvuuksien kehittymiselle keskeiset riskitekijät sekä nykykäsitys riippuvuuksien kehittymisen mekanismeista.   Tutkielmassa tarkastellaan yleisellä tasolla alkoholin vaikutusta suomalaisten työterveyteen. Alkoholin runsas kulutus vaikuttaa väestötasolla negatiivisesti työkykyyn ja lisää sairauspoissaolojen määrää ja ennenaikaista työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tarkastelun keskiössä on alkoholi päihteenä ja sen käyttö Suomessa. Kuinka runsasta alkoholinkäyttö suomalaisilla on ja miten käyttö ilmenee työterveyden vastaanotolla? Onko ammattiryhmällä, sosioekonomisella statuksella sekä potilaan iällä tai sukupuolella väliä alkoholiriippuvuuden kehittymisen kannalta? Kuinka suuri osa työpoissaoloista tai työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy runsaaseen alkoholinkäyttöön? Tutkielmassa selvitellään myös alkoholiriippuvuuden ja alkoholin suurkulutuksen yhteyttä Tutkielman tarkoituksena on selvittää nykykäytännöt alkoholiongelmien havaitsemisprosessissa työpaikoilla ja työterveyshuollon vastaanotolla. Minkälaisia käytäntöjä työpaikoilla on sovittu alkoholiongelmien ilmetessä ja miten hoitoonohjaus tapahtuu? Minkälaisia seurauksia alkoholiongelmilla on työntekijän kannalta ja miten työhön palaaminen tapahtuu alkoholiongelman hoidon aloittamisen jälkeen? Tutkielman päämääränä on perehtyä työterveyshuollon ja työpaikkojen yhteisiin keinoihin alkoholiriippuvuuden varhaiseksi tunnistamiseksi ja selvittää olisiko muita mahdollisia keinoja parantaa alkoholiongelmien varhaista tunnistamista.
  • Rautiola, Jesper (Helsingin yliopisto, 2021)
    Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä, kuolemaan johtava, neurodegeneratiivinen sairaus, jolle tyypillistä on raaja-alkuinen lihasheikkous, lihasjäykkyys ja atrofia. Noin 25-30% potilaista sairastaa bulbaarialkuista tautia, jolle tyypillistä on puheentuoton ja nielemisen häiriöt. Taudin esiintyvyys Euroopassa on 4.1-8.2 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensisijaisesti korva-, nenä- ja kurkkutaudeille hakeutuvien ALS-potilaiden ja erityisesti bulbaarista tautia sairastavien potilaiden tyypillinen oirekirjo, mahdollinen läheteviive ja taudin kulku sekä nielemisfunktiotutkimusten käyttökelpoisuus ja hoidon tulokset. Toissijainen tavoite oli selvittää parenteraalisen ravitsemuksen ja trakeostomian esiintyvyys koko potilasryhmässä. Tutkimusta varten kerättiin kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnosoidut ALS-potilaat vuosilta 2010–2014, joita oli yhteensä 327, ja näistä 110 bulbaari-ALS-potilaita. Kaikista potilaista selvitettiin sukupuoli, taudin tyyppi ja kesto, tehdyt toimenpiteet, ja lisäksi bulbaarialkuista tautia sairastavilta nielemisfunktiotutkimuksiin, hengitys- ja nielemisoireiden alkuun, ensimmäiseen hoitokontaktiin, erikoislääkärikontaktiin sekä ensimmäiseen neurologikontaktiin liittyvää dataa. Aineisto analysoitiin käyttäen vakiintuneita tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa selvisi, että korva-, nenä- ja kurkkutaudeille tyypillisesti hakeudutaan bulbaarialkuisen taudin tyyppioireiden takia. ALS-potilaiden hoitotulokset eivät merkittävästi riipu siitä, mille erikoisalalle potilas ensimmäisenä lähetetään. Lisäksi taudin insidenssi, hoitotulokset ja tehtyjen toimenpiteiden kumulatiivinen insidenssi vastaa kirjallisuuskatsauksessa ilmeneviä eurooppalaisia lukuja. Tutkimuksemme perusteella parenteraalinen ravitsemus näyttää parantavan bulbaarialkuista tautia sairastavan elinajan ennustetta, mutta hieman yllättäen huonontavan raaja-alkuista tautia sairastavan potilaan elinajan ennustetta. Tutkimus selkeyttää korva-, nenä- ja kurkkutautilääkäreille hakeutuvien potilaiden oirekuvaa ja selvittää ALS:n hoidon tilaa ja tuloksia Suomessa.
  • Tolonen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketieteen lisensiaatti Tekijä: Suvi Tolonen Työn nimi: Ammattialtistus suunielun syövän riskitekijänä -kirjallisuuskatsaus Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: 12/2021 Sivumäärä: 22, liitteet 5 Avainsanat: oropharyngeal neoplasm, oropharynx, neoplasm, occupation, work Säilytyspaikka: E-thesis Muita tietoja: Tiivistelmä: Suunielun syöpä oli vuonna 2018 maailmanlaajuisesti 24. yleisin syöpätyyppi ja uusia suunielun syövän diagnooseja tehtiin yhteensä 92 887. Suunielun syövän tärkeimmät riskitekijät ovat nykytiedon mukaan tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä krooninen papilloomavirusinfektio suunielun alueella. Suunielun syövän ilmaantuvuus on lisääntynyt tasaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Syytä tälle ei täysin tunneta, vaikkakin lisääntyneiden suunielun papilloomavirusinfektioiden ja niiden aiheuttamien suunielun syöpien on ajateltu selittävän osittain ilmaantuvuuden lisääntymistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa haluttiin selvittää ammatin ja työperäisten altisteiden vaikutusta suunielun syövän syntyyn. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin huhti-toukokuussa 2021 PubMed tietokannasta aihetta koskevat artikkelit. Yhteensä PubMed tietokannasta löydettiin 479 artikkelia, joista jäi karsimisen jälkeen jäljelle 18 ammatin ja suunielun syövän yhteyttä käsitelevää artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löytyi viitteitä siitä, että eräät ammatit, joissa altistutaan työuran aikana suurelle määrälle erilaisia kemikaaleja, viruksia, orgaanisia yhdisteitä tai erilaisia karsinogeenisiä yhdisteitä saattavat lisätä suunielun syövän syntymisen riskiä. Tällaisia riskiammatteja olivat artikkelien perusteella esimerkiksi asfaltti- ja asbestityöntekijän sekä automekaanikon ammatit. Joissain tapauksissa artikkelien tulokset ammatin ja suunielun syövän yhteydestä olivat ristiriitaisia. Esimerkiksi maataloudessa työskentelevien ja puupölylle altistuvien työntekijöiden kohdalla oli eriäviä näkemyksiä suunielun syöpään sairastumisen riskistä. Altistuminen radonille tai hitsauskaasuille työssä ei näyttänyt kirjallisuuskatsauksen perusteella lisäävän suunielun syövän synnyn riskiä. Suunielun syövän ja ammattialtistuksen välistä yhteyttä on tutkittu vielä melko vähän. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan sanoa, onko tietyillä ammattiryhmillä kohonnut riski sairastua suunielun syöpään.
  • Salaja, Lauri (Helsingin yliopisto, 2022)
    Aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto on hengenvaarallinen välitöntä sairaalahoitoa vaativa sairaus, joka johtuu puhjenneesta aivovaltimosta. Aneurysmaattisen vuodon oleellisimmat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja sukualtistus. Aneurysmaattiseen SAV:n liittyy useita komplikaatioita: uusintavuoto, aivovaltimospasmi ja likvorkierron häiriö eli hydrokefalus. Hydrokefalus voi kehittyä akuutisti ja sitä voi pitää kroonisena, jos se kestää yli kaksi viikkoa. Hydrokefalusta voidaan akuutisti hoitaa väliaikaisella ulkoisella likvordreneerauksella, joita ovat ventrikulostooma ja lumbaalinen spinaalidreeni. Osalla potilaista hydrokefalus vaatii pysyvän likvordreneerauksen eli sunttihoidon, jos likvorkierron häiriö ei hoidosta huolimatta helpota. Helsingissä on perinteisesti luotettu tutkimustuloksiin, joissa SAV:n akuutissa vaiheessa väliaikaisten dreenien kautta likvoria poistamalla vähennetään pysyvän suntin tarvetta. Sunttihoidettujen SAV-potilaiden vointi ja elämänlaatu ovat huonompia kuin ilman sunttia pärjäävien, joten suntin välttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan vointiin. Tromssassa on perinteisesti ajateltu varhaisen suntin asentamisen edesauttavan nopeampaa toipumisen ja kuntoutumisen alkamista, ja hoitojakson pituus ja kustannukset yliopistosairaalassa vähenevät. Pysyvän suntin tarvitsevien SAV-potilaiden tunnistaminen ja oikea-aikainen suntin asentaminen on haastavaa. Selkeää näyttöön perustuvaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti Helsingin ja Tromssan yhteensä 608 aSAV-potilaan aineistoa aikavälillä 1/2013–6/2018. Helsingin ja Tromssan toisistaan poikkeavat hoitokäytänteet SAV-potilaiden hydrokefalusten hoidossa loivat otollisen tutkimusasetelman sunttihoidon oikea-aikaisuuden ja aiempaan kokemukseen perustuvien käytäntöjen tarkastelun. Helsingissä pysyvä suntti asennettiin 500 potilaasta 130:lle (26 %), Tromssassa 108 potilaasta 50:lle (46 %). Kun Helsingin ja Tromssan potilaisiin käytettiin vastaavuuspistemääriin perustuvaa kaltaistusta (propensity score matching, PSM), voitiin osoittaa, ettei pysyvän suntin laitossa ollut kaupunkien välillä eroa. Primaari hoitojakso yliopistosairaalassa oli Helsingissä merkitsevästi pidempi ja sunttiin liittyviä korjausleikkauksia tehtiin Helsingissä enemmän. Väliaikaisen dreenin käyttö nosti riskiä pysyvän suntin laitolle yli kaksinkertaiseksi. Näyttöön perustuvien hoitoprotokollien luomista varten tarvitaan vielä prospektiivista randomisoitua tutkimusta vahvistamaan tekemämme löydökset.
  • Välimäki, Vilja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV) on vakava, välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Väestön vanheneminen ja hyvän toimintakyvyn säilyminen on lisännyt iäkkäiden potilaiden osuutta neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettavista SAV-potilaista. Ikääntymiseen liittyvien ominaispiirteiden takia eri-ikäisten SAV-potilaiden ennustetekijöissä voi olla eroja. Tutkimuksessa vertailtiin eri-ikäisten SAV-potilaiden ennusteeseen yhteydessä olevia riskitekijöitä. Menetelmät: Tutkittavana oli yhteensä 412 vuosina 2014-2019 Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettua, aneurysmaperäisen SAV:n sairastanutta potilasta. Potilaat jaettiin iän perusteella ≥ 70-vuotiaiden sekä alle 70-vuotiaiden ryhmiin. Ryhmät samankaltaistettiin vuodon vaikeusasteen suhteen siten, että kummassakin ikäryhmässä oli samassa suhteessa lievempään ja vaikeampaan SAV:n sairastuneita potilaita. Potilaiden kliinisistä ominaisuuksista kerättiin tietoa ja SAV:sta toipumista arvioitiin takautuvasti 12 kk:n kuluttua vuodosta. Kuolleisuuteen ja huonoon toipumiseen yhteydessä olevia ominaisuuksia tutkittiin riskitekijäanalyysien avulla. Tulokset: Korkea ikä ja vaikea SAV olivat tärkeimmät huonon ennusteen riskitekijät. Vuoden seurannan jälkeen iäkkäiden potilaiden kokonaiskuolleisuus oli lähes nelinkertainen nuorempiin potilaisiin verrattuna. Vaikean SAV:n merkitys riskitekijänä oli nuorempien potilaiden ryhmässä suurempi kuin vanhuksilla. Pohdinta: Tärkein ennusteeseen vaikuttava riskitekijä on SAV:n vaikeusaste. Vaikka myös korkea ikä on SAV-potilaalla itsenäinen huonon ennusteen riskitekijä, on aktiivisesti hoidettujen vanhuspotilaidenkin mahdollista toipua itsenäisesti pärjääväksi etenkin, mikäli sairastettu SAV on luokiteltu alkuvaiheen kliinisen kuvan perusteella lieväksi.
  • Österlund, Jenny (Helsingin yliopisto, 2022)
    Ankyloserande spondylit (AS) är en inflammatorisk ledsjukdom som hör till de reumatiska sjukdomarna. Sjukdomen drabbar främst ryggkotornas ligamentfästen men även i viss mån extremiteternas leder i form av synoviter. Sjukdomen behandlas i första hand med anti-inflammatoriska läkemedel och därefter vid behov med konventionella reumatiska läkemedel. Om dessa inte i tillräcklig mån lindrar patientens symptom kan sjukdomen behandlas med biologiska läkemedel, bland annat med tumörnekrosfaktor-α-hämmare (TNF-hämmare), med sekukinumab eller med IL-17-hämmare. TNF-hämmarna består av adalimumab, certolizumab pegol, etanercept, golimumab och infliximab. I denna studie jämförs TNF-hämmarnas och sekukinumabs läkemedelsöverlevnad samt effektivitet. Effektiviteten mäts med hjälp av Ankylosing Spondylitis Disease Activity Score (ASDAS-CRP) samt Bath Ankylosing Spondylitis Disease Activity Index (BASDAI) mätare. Läkemedelsöverlevnaden för de olika läkemedlsen jämförs med hjälp av Kaplan Meier kurvor samt med hjälp av proportional hazard-analyser. TNF-hämmarna jämförs även sinsemellan. Studiens resultat visar att både TNF-hämmare och sekukinumab hade en läkemedelsöverlevnad på 89% efter sex månader av behandling med läkemedlen. Effektivitetsanalysens resultat visar även att de olika läkemedlen är sinsemellan mestadels ekvipotenta. Sekukinumab uppvisar dock i flertalet responskriterier ett något sämre resultat vilket tolkas bero på att preparatet används i ett senare skede vid val av biologiska behandlingsalternativ.
  • Rosenlöf, Helena (Helsingin yliopisto, 2022)
    Anorexia nervosa är en allvarlig sjukdom vars samverkan med sexualitet är något oklar. Sjukdomen kännetecknas av kraftig viktnedgång, vilket kan förändra hormonfunktionerna. Antagandet har varit att sjukdomen anorexi dämpar patientens sexualitet. Vi undersöker sexualitetsutvecklingen hos kvinnor med och utan anorexi och jämför dessa. FinnTwin16- studien inkluderar 2835 kvinnor födda 1975–79. Materialinsamlingen gjordes med frågeformulär per post när deltagarna var 16, 17, 18, 25 samt 34 år gamla. Med frågeformulär samt semistrukturerad diagnostisk intervju konstaterades 92 kvinnor ha haft anorexi. Vi jämförde kvinnor som haft anorexi med kvinnor utan anorexi (N=2557) med statistiska test (T-test samt χ2-test). För kvinnor med anorexi var genomsnittlig menarcheålder 12,59 år, och för kvinnor utan anorexi 12,75 år, p= 0,17. För kvinnor med anorexi var genomsnittlig ålder för första samlag 16,83 år, och för kvinnor utan anorexi 17,30 år, p=0,061. Ingen skillnad i antal sexpartners, antal samboförhållanden eller allmän sexuell tillfredsställelse förekom. Kvinnor med anorexi upplevde starkare att oro över det egna utseendet påverkat deras sexliv negativt än vad kvinnor utan anorexi gjorde (P<0.0001). Ingen skillnad i menarcheålder, ålder för första samlag, antal sexpartners, antal samboförhållanden eller allmän sexuell tillfredsställelse noterades grupperna emellan. Upplevelsen av hur det egna utseendet inverkar på sexuallivet var mera uttalad bland kvinnor med anorexi än hos kvinnor utan anorexi.
  • Eskola, Sofia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Akuutti appendisiitti on yksi tavallisimmista akuutin vatsakivun aiheuttajista päivystyksessä, mutta appendisiittiin liittyy vielä epäselvyyksiä, joita tutkimalla potilaiden hoitoa voidaan parantaa. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä Jorvin ja Meilahden sairaaloista kerätyn aineiston pohjalta akuutin appendisiitin epidemiologiseen tilanteeseen HYKS-alueella vuonna 2021. Tutkielman aineisto kerättiin osaksi European Society of Trauma and Emegency Surgeryn toteuttamaa kansainvälistä SnapAppy2020 tutkimusta. Aineisto käsittää kaikki potilaat (N= 374), joita hoidettiin appendisiitin takia Meilahden tai Jorvin sairaalassa 1.3.-31.5.2021. Tutkimuksen merkittävimmät havainnot liittyivät iän epidemiologiseen merkitykseen. Appendisitiin havaittiin painottuvan erityisesti alle 40-vuotiaisiin potilaisiin. Toisaalta taudin komplisoitunutta muotoa esiintyi suhteellisesti enemmän potilaan iän kasvaessa. Myös C-reaktiivisessa proteiinissa (CRP) havaittiin eroja, sillä se näyttää olevan vanhemmilla potilailla suurempi. Lisäksi naisilla CRP:n keskiarvo oli tässä tutkimuksia miehiä korkeampi, mikä ei kuitenkaan selity runsaammalla komplisoitumisella. Diagnostiikan suhteen havaittiin, että preoperatiivisesti tehtävä arvio komplisoitumisesta on epätarkin vanhemmilla potilailla, koska heidän kohdallansa komplisoitumattomalta vaikuttava appendisiitti on noin viidesosassa tapauksia komplisoitunut. Epidemiologisten kysymysten huomioiminen päivystyksessä voi auttaa appendisiitin diagnostiikassa ja potilaan nopeammassa hoitoon pääsyssä.
  • Westerholm, Satu (Helsingin yliopisto, 2022)
    Avoidant Restrictive Food Intake Disorder (ARFID) on uusi syömishäiriödiagnoosi DSM-5- ja ICD-11-luokituksissa, ja se korvaa aiemman ICD-10- ja DSM-IV-luokitusten diagnoosin ”lapsen tai imeväisen syömishäiriö”. Tutkielma on narratiivinen katsaus ARFID-syömishäiriöstä, ja tutkielma pyrkii antamaan ajankohtaisen yleiskuvan tästä uudesta ja vähän tunnetusta diagnoosista. Tutkielman tavoitteina on hahmottaa lukijalle ARFID-syömishäiriön merkitystä ilmiönä ja auttaa kliinikkoa ARFID-oireilevien tunnistamisessa ja hoitamisessa. ARFID tarkoittaa valikoivaa syömistä tai ruokien pelkoa, joka johtaa aliravitsemukseen, ravintoaineiden puutostiloihin, riippuvuuteen lisäravinteista tai ruokintaletkusta tai merkittävään psykososiaaliseen haittaan. Erotuksena laihuushäiriöön ARFID:issa ei esiinny painoon liittyvää huolta tai kehonkuvahäiriötä. Oireilun taustalla voi sen sijaan olla aistiherkkyyttä, syömiseen liittyviä pelkoja tai vähäistä mielenkiintoa ruokaa kohtaan. ARFID on erillinen ilmiö tavanomaisesta valikoivasta syömisestä, joka on yleinen ominaisuus ja osa monien lasten normaalia kehitystä. ARFID-oireilun yleisyyttä on pyritty kartoittamaan kyselyiden ja diagnostisten haastatteluiden avulla, mutta arviot yleisyydestä vaihtelevat paljon eri tutkimuksissa. Nykytiedon valossa ARFID ei vaikuta painottuvan mihinkään sukupuoleen, ja vastoin aiempaa näkemystä ARFID-oireilua ei esiinny vain lapsilla vaan myös aikuisilla. Sekä epidemiologisen tutkimuksen että kliinisten havaintojen avulla on selvinnyt, että ARFID-oireilevilla esiintyy autismikirjon oireita ja aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä (ADHD) valtaväestöä yleisemmin. ARFID:in hoito tulee toteuttaa yksilöllisesti, mutta nykyisen tutkimusnäytön perusteella erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia ja ravitsemuskuntoutus ovat tehokkaita hoitovaihtoehtoja. Mikäli potilaan terveys on vaarantunut, ohjataan hänet sairaalahoitoon.
  • Kurimo, Rane (Helsingin yliopisto, 2021)
    Sienet ovat harvinaisia nenän sivuontelotulehdusten aiheuttajia. Useimmiten sienisinuiitin aiheuttajana on Aspergillus-suvun sienilaji. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää aspergillus-sienisinuiittiin sairastuneiden potilaiden taustoja ja mahdollisia sienisinuiiteille altistavia tekijöitä. Tämän lisäksi tutkitaan, onko eri riskiryhmien välillä eroja taudista parantumisessa. Tutkimusta varten on kerätty vuosilta 2007–2018 kaikki HUS:n Helsingin Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa hoidetut potilaat, joilta otetuissa nenän sivuonteloiden sieniviljelynäytteissä on kasvanut Aspergillus-suvun sienilaji. Aineisto koostuu 86 potilaasta, joilta kerättiin tiedot aiemmista sairauksista, lääkityksestä, nenän alueen leikkauksista ja tupakoinnista. Tiedot kerättiin HUS:n alueella käytössä olleista potilastietojärjestelmistä Uranuksesta ja Navitaksesta sekä Kanta-arkistosta. Suurimmalla osalla oli todettavissa vähintään yksi todennäköisesti sieni-infektiolle altistanut riskitekijä. Vain muutamalla ei tullut esiin selkeää altistavaa tekijää. Kolmella potilaalla todettiin invasiivinen tautimuoto. Aineistossa nousi esiin samoja altistavia tekijöitä sienisinuiiteille, kuin mitä muissakin vastaavissa tutkimuksissa on havaittu, merkittävimpänä hematologiset syövät sekä pitkäaikaiset tai voimakkaat immunosuppressiiviset lääkitykset. Uutena löydöksenä havaittiin astmaa sairastavilla taudin kehittyvän todennäköisemmin useamman sinuksen taudiksi. Usean sinuksen tautiin sairastuneet olivat myös selvästi nuorempia kuin yhden sinuksen tautia sairastavat.
  • Peltola, Teemu (Helsingin yliopisto, 2022)
    Avomahahoito on kirurginen hoitokeino, jossa faskia jätetään sulkematta laparostomian jälkeen ja vatsaontelo suojataan tilapäisellä sulku menetelmällä. Avomahahoito on haastavaa ja sen käyttö on perusteltua vatsanalueen kirurgisissa hätätilanteissa, joissa vatsaontelon sisäinen paine uhkaa kohota tai on jo koholla. Vatsaontelon avaaminen laskee sen sisäistä painetta ja suojaa vatsaontelon elimiä vatsaontelon ylipaineoireyhtymältä. Avomahahoito on myös tarpeen, mikäli laparotomian jälkeen vatsaontelon sulku ei ole mahdollista esimerkiksi kudospuutoksen tai -turvotuksen takia. Hoitoon liittyy korkea kuolleisuus sekä komplikaatioriski. Tyypillinen komplikaatio on laparostomia-arpeen myöhemmin kehittyvä arpityrä tai suunniteltu tyrä, joka syntyy, kun avomahahoidon päätteeksi ei ole mahdollista sulkea faskiaa vaan vatsaontelo suljetaan omalla iholla tai ihosiirteellä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti potilasasiakirjoista vuosina 2014-2017 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettuja avomahapotilaita ja kartoitettiin vatsanpeitteen tyrän syntymistä hoidon komplikaationa. Tyräpotilaiden terveystiedot sekä hoitojakson kulkuun liittyvät keskeiset tiedot kerättiin, ja niiden perusteella analysoitiin näiden potilaiden erityispiirteet ja hoitokeinot sekä ongelmat. Edelleen selvitettiin onnistuiko tyrän korjaaminen myöhemmässä vaiheessa sekä kuvattiin käytetyt leikkausmenetelmät. Lopuksi saatuja tuloksia verrattiin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkimuksen hoitojaksosta selvinneistä 124 potilaasta 20:lla todettiin tyrä avomahahoidon komplikaationa. Tyräilmaantuvuus oli 16,1%. Tapauksista 10 (50%) oli suunniteltuja tyriä ja 10 (50%) myöhemmin syntyneitä arpityriä. Tyrän korjausleikkaus tehtiin 50% potilaista. Avomahahoidon kesto oli keskimäärin 15,6 vrk ja käytetyin tilapäisen sulun menetelmä oli vatsaontelon sulku verkkoavusteisin alipainesidoksin, jota oli käytetty yhtenä menetelmänä kaikilla 20 potilaalla. Tyrien ilmaantuvuus osoittautui muihin tutkimuksiin verrattuna melko matalaksi, jota luultavasti selittää tämän tutkimuksen lyhyempi leikkauksen jälkeinen seuranta-aika.
  • Araki, Matias (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aggregatibacter actinomycetemcomitans aiheuttaa aggressiivista parodontiittia ja levitessään vaikeita infektioita myös muualla elimistössä. Kyseessä on erittäin virulentti bakteeri, jonka aiheuttamien infektioiden hoito pitää sisällään antimikrobilääkityksen lisäksi mekaanisen puhdistuksen. Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittyminen ja leviäminen on vakava maailmanlaajuinen ongelma, joka koskee myös A. actinomycetemcomitansia. Enterococcus faecalis kestää useita antibiootteja joko luonnostaan tai resistenttien kantojen kehittymisen ansiosta. E. faecalis aiheuttaa esimerkiksi virtsatieinfektioita, sepsistä, endokardiittia ja meningiittiä. Bakteriofageja on käytetty pitkään bakteeriperäisten infektioiden hoidossa ja niillä on useita etuja verrattaessa antimikrobilääkkeisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on löytää laboratoriokokein A. actinomycetemcomitans -infektioiden hoitoon sopivia bakteriofageja jätevesi- ja sylkinäytteistä sekä kaupallisesta faagicocktailista ja tutkia E.faecaliksen faagien isäntäkirjoa BioScreen-laitteiston avulla. Tutkimuksen aineistona toimi parodontiittipotilaiden ientaskuista kerätyt A. actinomycetemcomitans-näytteet, eri puolilta Suomea kerätyt jätevesinäytteet ja kaupallinen faagiseos Fagodent. E. faecaliksen isäntäkirjomäärityksessä käytettiin faagihoitoryhmän E. faecalis-kantoja ja faageja. A. actinomycetemcomitansin kasvatus osoittautui haasteelliseksi bakteerin kertymiä muodostavan kasvutavan vuoksi. Tutkimuksessa ei havaittu lyyttisiä faageja kyseisille A.actinomycetemcomitans-kannoille. Tutkimuksessa onnistuttiin löytämään optimaaliset olosuhteet E. faecaliksen faagien toiminnalle.