Browsing by Subject "Uusi testamentti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Pulkkinen, Marika Leena Tuulia (de Gruyter, 2017)
    Beihefte zur Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft / 486
  • Johansson, Jarno (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu – tutkielmani tarkoituksena on tehdä katsaus juutalaisten pyhien kirjoitusten tulkintatraditioihin. Lähtökohtana tutkimukselle toimii Jesajan kirjan luvun 40 jae 3: ”Ääni huutaa erämaassa: valmistakaa Herralle tie, tehkää suoriksi meidän Jumalamme polut”. Kyseinen jae on osoittautunut varsin merkitykselliseksi, minkä vuoksi sitä on lainattu ja tulkittu myöhemmissä kirjoituksissa. Luvussa 2 analysoidaan ensin jaetta Jes. 40:3 sen alkuperäisessä historiallisessa kontekstissaan. Tämän jälkeen siirrytään analysoimaan kyseisen jakeen käyttöä myöhemmissä tekstilähteissä. Luvussa 3 analysoidaan Qumranin Yhdyskuntasäännön käsikirjoituksen 1QS palstoja VIII sekä IX. Palstalla VIII masoreettisen tekstimuodon mukaista jaetta Jes.40:3 lainataan sekä suorasti että epäsuorasti. Palstalla IX esiintyy samaisesta jakeesta vielä parafraasi eli selittävä lainaus. Kysymys ei kuitenkaan ole vain pyhien kirjoitusten lainaamisesta, vaan mukana on lisäksi niiden tulkintaa. Qumranin yhteisö on jakeen Jes. 40:3 avulla perustellut vetäytymistänsä ja toimintaansa erämaassa. Lisäksi jae on ymmärretty profetiaksi, joka koski yhteisöä itseään ja jota se on kirjaimellisesti lähtenyt toteuttamaan. Luvussa 4 analysoidaan Uuden testamentin synoptitisia evankeliumeja, jotka kaikki myös osaltansa lainaavat Septuagintan mukaisesti samaista Jesajan kirjan kohtaa. Lainausten käyttötarkoitus muistuttaa hyvin pitkälti samaa, mitä tavataan Yhdyskuntasäännössäkin. Synoptiset evankeliumit kuitenkin ymmärtävät jakeen Jes. 40:3 tarkoittavan Johannes Kastajaa ja perustelevat sen avulla tämän saarna- ja kastetoimintaa erämaassa. Luvussa 5 tarkastellaan vielä erikseen mainitsemani Jesaja-sitaatin käyttöä Johanneksen evankeliumissa. Luvussa 6 esitetään lopulliset johtopäätökset. Edellä mainittujen tekstilähteiden yksityiskohtainen analysointi osoittaa, että myöhemmät tulkitsijat ovat irrottaneet jakeen Jes. 40:3 sen alkuperäisestä eksiiliin liittyvästä kontekstista. Uudenlaisissa olosuhteissa vanha teksti herää jälleen eloon ja saa uusia merkityksiä tulkitsijoiden omista lähtökohdista käsin.
  • Kiilunen, Jarmo; Nikki, Nina (Suomen Eksegeettinen Seura, 2020)
    Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja ; 103
  • Sahakari, Suvi (Helsingfors universitet, 2016)
    John Dominic Crossan on tuonut 1990-luvulla Uuden testamentin tutkimukseen sosiaalista kerrostuneisuutta ja talonpoikaisvastarintaa selittävän sosiologisen mallin, joka perustuu sosiologi Gerhard Lenskin ja yhteiskuntatieteilijä John Kautskyn luomiin malleihin, jotka Crossan yhdistää Lenski–Kautsky-malliksi, ja soveltaa sitä ajanlaskun ajan Palestiinaan ja erityisesti Galileaan. Lenski–Kautsky-mallissa maatalousyhteiskunnassa ihmisiä vajoaa alempiin yhteiskuntaluokkiin, kun yhteiskunnassa tapahtuu samanaikaisesti kaupungistumista (urbanization), rahatalouden kehitystä (monetization) ja kirjallisen kulttuurin kasvua (scribalization) (Lenski), ja kaupallistuneessa yhteiskunnassa eliitti vie talonpojilta maat, mikä aiheuttaa heissä merkittävää vastustusta ja kapinahenkeä (Kautsky). Vertailen Crossanin Lenski–Kautsky-mallin lähtökohtia, kaupungistumista, rahatalouden kehitystä, kirjallisen kulttuurin kasvua, kaupallistumista, talonpojan aseman huononemista ja vastarintaa, tekstien ja arkeologian antamiin näkökulmiin. Käytän pro gradu -tutkielmassani kirjallisina lähteinä Josefuksen Juutalaissodan historiaa (Bellum Judaicum) ja Juutalaisten muinaisaikoja (Antiquitates Judaicae) sekä synoptisia evankeliumeita ja Q-lähdettä. Pro gradu -tutkielmani tulokset ovat seuraavat: arkeologian ja tekstien valossa Lenski– Kautsky-malli on sovellettavissa Herodes Antipaan ajan Galileaan osittain. Tekstit ja arkeologia tukevat mallin oletusta sosiaalisesta eriarvoisuudesta kaupungistumisen, rahatalouden kasvun ja kirjallisen kulttuurin kasvun esiintyessä yhteiskunnassa samanaikaisesti. Tekstit ja arkeologia eivät kuitenkaan tue oletusta ihmisten vajoamisesta yhteiskuntaluokissa alemmas. Vastarinnasta ja kapinahengestä ei myöskään ole viitteitä lähdeaineistossa. Arkipäivän hiljaista vastarintaa Galilean maaseutuväestössä todennäköisesti ilmeni, sillä verorahat veivät galilealaisilta osan tuloista. Rahaa oli niukasti, mutta galilealaiset talonpojat saivat toimeentulonsa viljelemästään maasta. Vakaa poliittinen ilmapiiri oli talonpojille tärkeämpää kuin kapinaliikkeiden muodostaminen. Lenski–Kautsky-mallin analyysi tuotti merkittäviä näkökulmia sosiologisten mallien käytöstä Galilea-tutkimuksessa.
  • Holmén, Tom; Merenlahti, Petri (Yliopistopaino, 2002)
  • Talvitie, Daniel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Matteuksen evankeliumissa (Matt.19:12) mainittuja eunukkeja queer-teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Tutkimusmateriaalin avulla pyritään muodostamaan näkemys siitä, millaiseksi jakeessa mainittujen eunukkien sukupuoli tulkittiin siinä kontekstissa, jossa Matteuksen evankeliumi on tuotettu kirjalliseen muotoonsa. Tutkielman tarkoituksena on ottaa kantaa myös siihen, millaisena näiden eunukkien sukupuoli on mahdollista tulkita tänä päivänä. Teologisesta näkökulmasta se ottaa kantaa sukupuolen moninaisuuteen nykypäivän kristillisessä kontekstissa. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan niiden kulttuurien näkökulmasta, joiden vaikutusta Matteuksen evankeliumin kirjoittajaan voidaan pitää merkittävimpinä. Näitä ovat varhainen juutalaisuus, antiikin kreikkalainen kulttuuri sekä antiikin Rooman kulttuuri. Lisäksi tutkielmassa käydään läpi jakeen varhaisinta kristillistä tulkintahistoriaa. Queer-teoreettisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna eunukkien sukupuoli näyttäytyy lähdetekstien kuvauksissa ambivalenttina, normeja rikkovana ja binääriset sukupuolikategoriat kyseenalaistavana. He eivät näytä mahtuneen sen enempää naisen kuin miehenkään määritelmään. Näin heitä voidaan perustellusti luonnehtia termillä ”queer”. Myös antiikissa vallinneet käsitykset sukupuolesta paljastuvat lähdeaineiston perusteella oletettua moninaisemmiksi ja muuntuvammiksi. Kulttuuriin sidonnaisina antiikin sukupuolirakennelmat erosivat merkittävästi muun muassa länsimaisessa kulttuurissa yhä tänä päivänä vallalla olevasta dikotomisesta, heteronormatiivisesta binääristä sukupuolijärjestelmästä. Antiikin kulttuureissa eunukit näyttäytyivät kummajaisina, joiden sukupuoli edusti jonkinlaista kolmatta kategoriaa. Etenkin Roomalaisessa kontekstissa he edustivat runsaslukuisena vähemmistönä eksoottista, mutta yhteisön sisällä olevaa toiseutta. Heitä halveksittiin ja säälittiin, mutta heidän olemassaoloaan ei kyseenalaistettu. Tällaisina hahmoina eunukit olivat osa Matteuksen evankeliumissa kuvattua taivasten valtakuntaa, jossa väheksytyt ja parjatut saavat viimein ansaitsemansa arvon. Mallina näille eunukeille toimivat erityisesti Kybelen kulttiin kuuluneet gallit, jotka kastroivat itsensä vapaaehtoisesti uskonnollisista syistä.
  • Sivonen, Mikko Santeri; Tassia, Mikko (Agricola teologinen instituutti & The Word for the World -raamatunkäännöskonsultit, 2017)
    Kreikanlukijan Uusi testamentti on tarkoitettu apuvälineeksi kreikankielisen Uuden testamentin opiskelijalle, joka haluaa päästä kreikan kieliopin ja perussanaston hallinnasta eteenpäin tekstin sujuvaan lukutaitoon. Kirja sisältää Uuden testamentin kreikankielisen tekstin, kirjan lopussa useammin kuin 30 kertaa Uudessa testamentissa esiintyvien sanojen kreikkalais-suomalaisen sanaston sekä tekstin yhteydessä esiintyvät alaviitteet tätä harvemmin esiintyviin sanoihin.
  • Johansson, Jani (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, kuinka Raamatun evankeliumien suhde Rooman valtakuntaan näkyy niiden kuvauksessa Pontius Pilatuksesta. Lähestyn tutkimuskysymystä narratiivi- ja redaktiokritiikin näkökulmasta. Lisäksi arvioin eri tutkijoiden näkemyksiä asiaan. Keskeisen aseman tutkielmassani saa imperiumikritiikin arviointi. Tyypillisesti imperiumikritiikissä Raamatun teksteistä etsitään viittauksia Rooman imperiumiin. Nämä viittaukset voivat olla sekä suoria että piilotettuja. Imperiumikritiikin näkökulma tavallisesti on se, että Raamatun tekstit ovat vastakulttuurisia tekstejä, jotka haastoivat Rooman valtakunnassa vallitsevat arvot. Imperiumikritiikin näkökulmasta Pontius Pilatus on mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä hän esiintyy kaikissa evankeliumeissa Jeesuksen tuomitsijana. Lisäksi roomalaisena maaherrana hän edustaa selvästi Rooman valtaa. Niinpä mikäli Rooman valtakunnan arvostelu kuului evankeliumin tarkoituksiin, Jeesuksen oikeudenkäynti Pilatuksen edessä tarjosi siihen erinomaisen mahdollisuuden. Tutkielmassa keskitynkin erityisesti Jeesuksen oikeudenkäyntiin, sillä siinä Pilatus esiintyy merkittävimmässä roolissa. Toisaalta Jeesus ja Pilatus eivät ole oikeudenkäynnin ainoat henkilöt, vaan merkittävän roolin saavat myös eräät juutalaiset ryhmät ja väkijoukko. Evankelistat korostavatkin esimerkiksi juutalaisten ylipappien osuutta Jeesuksen tuomitsemisessa, jos juutalaisen väkijoukon kokoonpano vaihteleekin hieman evankeliumien välillä. Tästä syystä kiinnitän tutkielmassani huomiota myös siihen, kuinka evankeliumit suhtautuvat niissä esiintyviin juutalaisiin. Tässä tutkielmassa päädyn siihen johtopäätökseen, ettei yksikään evankeliumi edusta anti-imperialismia. Johanneksen evankeliumin jyrkkä dualismi avaa kyllä mahdollisuuden ymmärtää, että myös Rooman valtakunta kuuluu pimeyden ja valheen alle, jos se ei tunnista Jeesuksen totuutta. Tästä huolimatta Rooma ei nouse erityiseksi teemaksi missään kohtaa evankeliumia. Markuksen ja Matteuksen evankeliumit puolestaan vaikuttavat ensisijaisesti korostavan oikeudenkäyntiin osallistuneiden juutalaisten syyllisyyttä Jeesuksen kuolemaan samalla, kun Pilatuksen vastuu Jeesuksen tuomitsemisesta jää vähemmälle huomiolle. Luukkaan evankeliumi taas edustaa myönteisintä asennetta niin juutalaisia kuin roomalaisiakin kohtaan. Evankeliumi välttää syyllisyyden teemaa ja korostaa Jumalan suunnitelman toteutumista Jeesuksen kuolemassa. Yleisesti ottaen totean, että evankeliumien ensisijainen konteksti on juutalainen. Evankeliumien kirjoittajien yhteisöt pyrkivät määrittelemään omaa suhdettaan muuhun juutalaisuuteen ja muihin juutalaisiin ryhmiin. Evankeliumeissa näkyykin turhautuminen siihen, etteivät kaikki juutalaiset ole tunnustaneet Jeesuksen messiaanisuutta. Sen sijaan Rooman valtakunta jää vähälle huomiolle, mutta evankelistojen asenne näyttää lähtökohtaisesti olleen myönteinen tai ainakin neutraali. Tämä näkyy myös siinä, että Pilatus jää evankeliumien kuvauksessa varjoihin. Evankelistat kuvaavat vain vähän Pilatuksen ajatuksia ja tavoitteita. Niinpä evankeliumien Pilatus-kuvaukset ovat hyvin alttiilta tulkinnoille, siinä missä evankeliumeissa esiintyvien juutalaisten tavoitteet ovat varsin ilmeiset.
  • Gyllenberg, Rafael (Yliopistopaino, 1994)
  • Törrönen, Elina (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on viininjuonti ja juopuminen Uuden testamentin maailmassa. Tarkastelen varhaisten kristittyjen käyttämiä tai tuottamia tekstejä, joissa mainitaan viinin juominen ja juopuminen. Työssä selvitetään millaista juomakulttuuria tekstit heijastavat. Minkälaisissa tilanteissa viiniä juotiin? Miten humaltumiseen suhtauduttiin? Entä miten suhtauduttiin viinistä pidättäytymiseen? Tutkielman lähteenä on yli 40 erilaista ja erimittaista tekstikatkelmaa 17:sta eri kirjasta. Uudesta testamentista käsittelen evankeliumeista ja kirjeistä löytyviä lukuisia tekstikatkelmia joissa viininjuonti ja juopuminen mainitaan. Uuden testamentin ulkopuolisia lähteitä ovat Juudan testamentti Kahdentoista patriarkan testamenteista, Siirakin kirja, Tertullianuksen apologia 39, Hermaan paimen sekä juomista, syömistä ja pitoja koskevat kirjoitukset Clemens Aleksandrialaisen teoksesta Paedagogus. Tekstit on valittu sillä perusteella, että niistä voi päätellä jotain tekstiä käyttäneiden ihmisten tavoista ja asenteista viininjuontia kohtaan. Näitä tekstejä ei ole aiemmin järjestelmällisesti tutkittu viinin juomisen ja juopumisen näkökulmasta. Työn tavoitteena onkin luoda yleiskuva varhaiskristillisiin juomateksteistä ja niiden heijastamasta juomakulttuurista. Tutkielman lähdetekstit on jaettu neljän eri temaattisen kategorian alle ja jokaista teemaa käsitellään omassa luvussaan. Toisessa luvussa käsitellään evankeliumien tekstejä, joissa mainitaan sekä Jeesus, viinin juominen, että juopuminen. Kertomukset muistiin kirjoittaneet yhteisöt elivät kulttuurissa, jossa viinin juominen kuului normaaliin elämään. Heillä ei ollut vaikeuksia sijoittaa Jeesusta kertomuksiin, joissa viiniä juotiin runsaasti ja joskus myös humalluttiin. Kolmannessa luvussa käsitellään tekstejä, joissa viininjuonti liittyy ateriointiin. Ateriointi oli yleisin viinin juomisen ja humaltumisen konteksti antiikin maailmassa. Pidoissa tapahtuvista ylilyönneistä, liiallisesta juopumisesta ja sen aiheuttamasta seksuaalisesta siveettömyydestä varoitetaan monissa teemaan kuuluvissa teksteissä. Kuitenkin niistä heijastuvat myös yhteisten aterioiden ja niillä yhdessä nautitun viinin positiiviset puolet: yhteenkuuluvuudentunteen ja ystävyyden vahvistuminen. Luvussa neljä käsitellään tekstejä, joissa juopottelua ja raittiutta käsitellään paheena ja hyveenä osana tekstejä, jotka sekä muodoltaan että sisällöltään toistavat muualta antiikista ja Uudesta testamentista tuttuja malleja ja rakenteita. Todellisten juomatapojen sijaan nämä tekstit kertovat asenteista ja mielikuvista, joita viinin juomiseen ja juopotteluun liitettiin. Leimaamalla ryhmän ulkopuoliset juopoiksi vahvistettiin oman ryhmän yhteenkuuluvuudentunnetta. Korostamalla seurakunnan jäsenten raittiutta suojeltiin seurakunnan mainetta. Viidennessä luvun aiheena ovat tekstit, joissa kerrotaan viinin vaikutuksista ihmisen fysiologiaan ja terveyteen. Tutkielmassa käsitellyt tekstit kertovat ensimmäisten kristittyjen eläneen maailmassa, jossa viinin juominen kuului sekä arkeen että juhlaan. Sen juomiseen liittyi aina sosiaalinen ulottuvuus, niin hyvässä kuin pahassa. Viini kuului kristittyjen yhteisille aterioille mutta liialliseen humaltumiseen suhtauduttiin lähes poikkeuksetta kielteisesti. Teksteissä kerrotaan niin yhdessä juomisen iloista kuin liiallisen humalan vaaroistakin. Tutkielma antaa yleiskuvan ilmiön luonteesta, mutta jatkotutkimukselle jää tilaa ja sille vaikuttaa olevan myös tarvetta. Tutkielman aihe on hyvin ajankohtainen. Olemassa olevassa tutkimuksessa teksteistä tehdyt tulkinnat ovat usein pintapuolisia ja meidän aikamme arvot ja ihanteet heijastuvat helposti tukijoiden tekemiin tulkintoihin. Viinin juomista ja juopottelua antiikissa tulee kuitenkin tutkia sen omasta kulttuurisesta ja historiallisesta viitekehyksestä käsin.