Browsing by Subject "WWW-sivut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Sorsakivi, Milla (2008)
    Nuorten kulutustottumuksista on keskusteltu mediassa viime vuosina paljon. Usein keskustelussa nousee esiin nuorten vahva bränditietoisuus ja voimakas trendien seuraaminen. Kuluttamisen päämääräksi mainitaan usein itsensä ilmaiseminen ja muista nuorista erottautuminen, ja kuluttaminen ja sen eri muodot on nähty myös kapinoinnin välineenä. Toisaalta erilaisia kulutustottumuksia on pyritty selittämään monilla eri tekijöillä, ja toisaalta taas erilaisia ilmiöitä on voitu selittää kulutusvimman yleistymisellä ja kuluttamisen jokapäiväisyydellä. Entä millaista todella on suomalaisten nuorten kuluttajuus ja mihin kulutusvalinnoilla pyritään? Suomalaisnuorten kuluttamista on tutkittu useista eri näkökulmista, sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Nuorten kuluttajuus on tutkimuksen mukaan moninaista, joskin kulutustottumusten jaotteluista puuttuu usein hedonistinen, mielihyvään suuntautunut kuluttaminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paneutua tarkemmin nuorten naisten kuluttamiseen ja selvittää, minkälainen rooli kuluttamisella on nuorten suomalaisten naisten elämässä keskittyen merkki- ja luksuskuluttamiseen. Pääosassa on luksuksen käsite: miten se määritellään ja mitä se merkitsee. Mistä nuoret tosiasiassa puhuvat käyttäessään luksuksen käsitettä, millainen arvo luksustuotteella heille on ja miten siitä puhutaan. Tutkimuksen aineistona toimii Demi.fi –internetsivuston keskustelupalstalta vuoden 2006 aikana kerättyjä keskusteluketjuja, joissa nuoret puhuvat omasta kuluttamisestaan, haaveistaan ja mieliteoistaan keskittyen erityisesti luksustuotteisiin, jotka he itse keskusteluissaan määrittävät. Tutkimusaineisto on analysoitu teemoittelemalla. Aineiston nuoret tasapainoilevat perinteisesti kuluttamiseen, muotiin ja tyyliin liittyvien teemojen keskellä. Erottautuminen on heille tärkeää, mutta toisaalta on hyvä samaistua esimerkiksi idoleihin. Nuoret keskustelevat rahan merkityksestä, ja tekevät halusta tarvetta legitimoiden näin useat ostoksensa. He ovat muodostaneet keskuuteensa ”muodin yläluokan”, jonka jäsenenä he nauttivat korkeampaa statusta suhteessa muihin nuoriin. Merkkilukutaito ja brändien tunteminen on tärkeä ominaisuus, ja nuoret käyttävät aikaa merkkien, mallien ja tuotteiden tunnistamisen opetteluun harrastuksenomaisesti. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kuluttamisen moninaisuus näkyy myös aineiston keskustelijoissa, eikä heidän keskuudestaan voida katsoa löytyvät puhtaasti hedonistista kuluttajaryhmää, joka aikaisemmistakin tutkimuksista on jäänyt puuttumaan. Sen sijaan aineiston nuorten voidaan sanoa olevan moderneja hedonisteja siinä mielessä, että he määrittelevät hedonismille omat rajansa, ja voivat löytää mielihyvää myös säästämisestä. Merkkituotteista haaveilu ja unelmointi tuottaa heille mielihyvää ja elämyksiä siinä missä tuotteiden omistaminenkin.
  • Leed, Marika (2005)
    Tutkimus käsittelee TV1:n Kotikatu-sarjan faniutta online-aikana. Tutkimuskohteena ovat fanien verkkokeskustelut osoitteessa www.yle.fi/kotikatu. Tutkimuksessa kysytään, millaisia tulkinnallisia neuvotteluja fanit käyvät keskusteluissa ihailemansa sarjan sisältämistä merkityksistä. Työn keskeinen teoreettinen viitekehys on kulttuurintutkimuksen parissa tehty tutkimus ja teoriointi fanikulttuureista. Tutkimus nojaa erityisesti amerikkalaisten kulttuurintutkijoiden Henry Jenkinsin ja Nancy Baymin teorioihin, joiden mukaan televisiofanien verkkokeskustelut voidaan ymmärtää fanien muodostamana tulkintayhteisönä. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan, miten televisiofanius eroaa muiden kulttuurituotteiden ympärille kiertyneestä faniudesta ja verrataan Kotikadun fanikäytäntöjä erityisesti amerikkalaisista saippuasarjoista laadittuihin teorioihin. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa Kotikadun verkkokeskusteluista kerättyä tutkimusaineistoa analysoidaan laadullisin menetelmin. Metodologisina työkaluina käytetään sisällönerittelyä ja laadullista sisällönanalyysia. Kotikatu-sarjan tulkinnoista neuvotellaan verkkokeskusteluissa kolmella eri tasolla – juonen, ohjelmagenren sekä kulttuuristen käsitysten tasolla. Juonesta käytävät neuvottelut keskittyvät sarjan tapahtumiin. Ohjelmagenrestä käytävissä neuvotteluissa ovat keskeisellä sijalla mm. neuvottelut siitä, millaisia asioita perhesarjassa voidaan käsitellä. Myös uhka Kotikadun muuttumisesta saippuasarjaksi puhuttaa. Neuvotteluihin kulttuurisista käsityksistä liittyy kysymyksiä kuten "Onko homoseksuaalisuus pervoutta?" tai "Voiko 50-vuotias perheenäiti olla biseksuaali?". Tulkinnoista neuvottelemisen lisäksi fanit käyttävät verkkokeskusteluja tiedonhankintakanavana, rakentavat verkkokeskustelujen kautta fani-identiteettiään ja esittelevät verkossa omaa fanituotantoaan. Faneja houkuttelee Internetin keskusteluryhmiin myös yhteisöltä saatu sosiaalinen tuki sekä mahdollisuus peilata keskustelujen kautta televisiosarjaan solmittuja affektiivisia siteitä. Fanit harjoittavat verkkosivujen kautta myös perinteisempää fanitoimintaa kuten erilaisen fanimateriaalin keräilyä ja kierrätystä. Televisioyhtiön ylläpitämä verkkokeskustelu tarjoaa lisäksi luontevan keskustelukanavan sarjan tekijöiden kanssa. Internetin verkkofaniyhteisön sisällä käydyt keskustelut palvelevat siis hyvin monenlaisia faniuteen liittyviä sosiaalisia, emotionaalisia ja informatiivisia tarpeita. Osallistuminen suosikkisarjasta käytyihin verkkokeskusteluihin kasvattaakin kokonaisvaltaisesti nautintoa, jota fani ammentaa sarjan kautta.
  • Nenonen, Laura (2008)
    Tässä tutkimuksessa kartoitetaan suomalaisten asumisaiheisten verkkopalveluiden vuorovaikutteisuutta keväällä 2008. Teoreettisista lähtökohdista tutkimuksen tavoitteena on tehdä selkoa web 2.0-käsitteeseen ja sosiaaliseen verkkoon liittyvistä tutkimuksista ja kirjoituksista. Operationaalisia tutkimuskysymyksiä on kaksi: (1) mitä asumisen verkkopalveluita Suomessa on sekä (2) miten sosiaalisen verkon logiikkaa on hyödynnetty suomalaisissa asumisen verkkopalveluissa. Asumisen verkkopalveluilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kuluttajille suunnattuja rakentamiseen, remontointiin ja sisustukseen liittyviä internetsivustoja. Tutkimuksessa etsitään siis ne suomalaiset asumisaiheiset verkkopalvelut, jotka palvelivat rakentajaa, remontoijaa tai sisustajaa keväällä 2008 ja löytyivät kohtuullisella hakemisella Googlen tai tavallisimpien suomalaisten linkkikirjastojen kautta. Lisäksi löydettyjen verkkopalveluiden vuorovaikutteisuutta arvioidaan käyttäjän näkökulmasta. Tutkimuksen teoriaosuuden alkupuolella perehdytään internetin tutkimuksen taustoihin. Tutkimuksen pääkäsitteet ovat web 2.0 ja sosiaalinen verkko, jotka molemmat linkittyvät vahvasti vuorovaikutteisuuteen. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti verkkosivujen luokitteluihin liittyvää tutkimusta sekä internetin vuorovaikutteisuuden tutkimusta. Varsinaisia päälähteitä tutkimuksessa ei ole, vaan teoreettinen viitekehys muodostuu useiden lähteiden yhdistelystä. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että asuminen selkeästi kiinnostaa – tai ainakin sen uskotaan kiinnostavan – suomalaisia. Tiukalla rajauksellakin tutkielmaan valikoitui lähes sata asumisaiheista verkkopalvelua. Erilaisia funktioita, joita sivustot toteuttavat, ovat toimiminen muun median sähköisenä jatkeena, tiedon jakaminen sekä toimiminen linkkinä ostajan ja myyjän välillä. Neljäntenä funktiona erottuu palveluiden tarjoaminen. Tutkimustuloksista voi myös päätellä, että suomalaisissa asumisen verkkopalveluissa on paljon kehitettävää – erityisesti vuorovaikutteisuudessa. Sosiaalisen verkon elementtejä käyttää hyväkseen vain viidesosa sivustoista, ja näistäkin lähes puolet on omaksunut vain yhden sosiaalisen verkon elementin. Sisustusaiheisten sivustojen osuus korostuu selvästi vuorovaikutuksellisissa asumisen verkkopalveluissa. Myös esimerkiksi löydetty yhteisöllisyys on pääasiassa sisustusaiheista ajatustenvaihtoa käyttäjien kesken. Tutkimus on toimeksianto Osuuskunta Suomen Asuntomessuilta.
  • Ståhl, Tore (Helsingfors universitet, 2001)
    The aim of the study was to explore why the MuPSiNet project - a computer and network supported learning environment for the field of health care and social work - did not develop as expected. To grasp the problem some hypotheses were formulated. The hypotheses regarded the teachers' skills in and attitudes towards computing and their attitudes towards constructivist study methods. An online survey containing 48 items was performed. The survey targeted all the teachers within the field of health care and social work in the country, and it produced 461 responses that were analysed against the hypotheses. The reliability of the variables was tested using the Cronbach alpha coefficient and t-tests. Poor basic computing skills among the teachers combined with a vulnerable technical solution, and inadequate project management combined with lack of administrative models for transforming economic resources into manpower were the factors that turned out to play a decisive role in the project. Other important findings were that the teachers had rather poor skills and knowledge in computing, computer safety and computer supported instruction, and that these skills were significantly poorer among female teachers who were in majority in the sample. The fraction of teachers who were familiar with software for electronic patient records (EPR) was low. The attitudes towards constructivist teaching methods were positive, and further education seemed to utterly increase the teachers' readiness to use alternative teaching methods. The most important conclusions were the following: In order to integrate EPR software as a natural tool in teaching planning and documenting health care, it is crucial that the teachers have sufficient basic skills in computing and that more teachers have personal experience of using EPR software. In order for computer supported teaching to become accepted it is necessary to arrange with extensive further education for the teachers presently working, and for that further education to succeed it should be backed up locally among other things by sufficient support in matters concerning computer supported teaching. The attitudes towards computing showed significant gender differences. Based on the findings it is suggested that basic skills in computing should also include an awareness of data safety in relation to work in different kinds of computer networks, and that projects of this kind should be built up around a proper project organisation with sufficient resources. Suggestions concerning curricular development and further education are also presented. Conclusions concerning the research method were that reminders have a better effect, and that respondents tend to answer open-ended questions more verbosely in electronically distributed online surveys compared to traditional surveys. A method of utilising randomized passwords to guarantee respondent anonymity while maintaining sample control is presented.
  • Omaheimo, Jussi; Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (7)
  • Dumbrajs, Erik (2008)
    Det har påståtts att Internet förbättrar möjligheterna för små partier och nästan chanslösa kandidater att få ut sitt budskap till väljarna. Å andra sidan kan det likaså argumenteras för att de etablerade partierna och kandidaterna tar med sig det föresprång som de har i den reella världen till den virtuella. Den här studien ger en helhetsbild över nyländska kandidaters online-närvaro inför riksdagsvalet 2007. Vilka egenskaper påverkar sannolikheten att en kandidat överhuvudtaget är närvarande på Internet, samt hur sofistikerad kandidatens hemsida är. Det finns tre olika teoretiska ståndpunkter inom forskningen på detta område. Normaliseringsteorin, ekvaliseringsteorin och den cyber-skeptiska synvinkeln. Alla tre teorier har fått empiriskt stöd i tidigare undersökningar fast de motsäger sig. Normaliseringsteorin utgår ifrån att Internet inte kommer att ändra förhållandet mellan de politiska aktörerna i kampanjkampen. Bland annat Gibsom, Strandberg och Margolis har i deras undersökningar hittat empiriskt stöd för denna teorin. Enligt ekvaliseringsteorin leder valkampanjer på Internet mot en situation i vilken synlighets- och resursskillnaden mellan politiska aktörer är mindre eller inte så betydande som om aktörerna skulle föra kampanjen bara offline. Norris, Newell och Cunha har bland annat hittat empiriskt stöd för ekvaliseringsteorin. Den cyber-skeptiska synvinkeln är en blanding av normaliserings- och ekvaliseringsteorin. Internet kommer inte att förändra allting, men någon effekt kommer Internet i alla fall att ha på det politiska livet. Jag har analyserad och poängsatt de nyländska riksdagsvalkandidaternas hemsidor. Jag gick närmare in på att analysera sambanden mellan den beroende variabeln ”poäng” och de oberoende variablerna ”partistorlek”, ”åldersgrupp”, ”kön”, ”gammalny”, ”riksdagsledamot” och ”hemort”. Jag genomförde en standard multipel regression med statistikprogrammet SPSS för att få en klarare bild av sambanden mellan variablerna. Det viktigaste resultatet var att av de fem oberoende variablerna är det partistorlek på kandidatens parti som gör det största unika bidraget till att förklara variansen i den beroende variabeln poäng för hemsidan.
  • Karjalainen, Marketta (2005)
    Tutkimuksen aiheena ovat kaupunginosasivut yhteisönsä ja ympäristönsä esittäjinä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää verkkovälitteisen paikallisjulkisuuden tilaa, kehitellä verkon sisällönanalyysin menetelmiä ja arvioida miten Internet soveltuu perinteisen yhdistystoiminnan käyttöön. Tutkimusmenetelmänä on kaupunginosayhdistysten verkkoviestinnän esitystapojen määrällinen, laadullinen ja tekninen analyysi. Tutkimusaineistona on käytetty Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton Helkan jäsenyhdistysten kotisivuja. Kotisivun genreä on tarkasteltu muun muassa Jay David Bolterin, Daniel Chandlerin ja Susanna Paasosen teksteihin viitaten. Kotisivujen toimintojen ja sisältöjen analyysissä pääasiallisena viitekehyksenä on identiteetti. Kaupunginosan kotisivu jatkaa sekä paperiviestinnän - erityisesti paikallislehden, jäsenkirjeen ja tiedotteen - perinnettä ja vertautuu liikkuvan kuvan käytössä myös television ja elokuvan lajityyppeihin. Kotisivujen kuvat liittyvät sekä historiallisen, journalistisen että perhevalokuvan perinteeseen. Kotisivuilla vallitseva yhteisöllinen me-henki vertautuu perinteiseen kansalliseen identiteetti. Kaupunginosayhdistysten sivut ovat yleensä hyvin staattisia eivätkä hyödynnä laajasti kotisivun lajityypille ominaista monipuolisuutta ja muuntautumiskykyisyyttä. Internet soveltuu kuitenkin hyvin yhteisöllisen paikallisidentiteetin rakentamiseen ja vaalimiseen. Kunkin kaupunginosan oma, paikan luonteesta monisyisesti muodostuva identiteetti näkyy kotisivulla eri tavoin. Kukin kaupunginosa rakentaa kotisivulleen omin tyylikeinoin omaa tarinaansa. Tutkittujen kaupunginosasivujen sisällössä korostuvat identiteetin rakentaminen ja paikallinen tiedonvälitys. Asukkaat asettuvat kotisivujen avulla entistä näkyvämmin osaksi Helsinkiä, mutta varsinainen vuoropuhelu päättäjien kanssa ei toteudu. Internetin soveltuu kätevästi moniin tietoyhteiskunnan ruohonjuuritason arkisiin käytännön toimiin, mutta ei yleensä suoraan avaa asukkaille ja yhdistyksille pääsyä tiedon todelliselle valtatielle. Verkko ei yleensä korvaa perinteistä asukas- ja yhdistystoimintaa, vaan täydentää sitä. Oman kotisivun merkitys on tiedostettu jo varsin laajalti ja yhdistykset ovat perustaneet omia www-sivuja, mutta moni on jäänyt keskeneräiseksi tai kokonaan pois käytöstä. Jo OSKU-, Mansetori- ja Kotikatu-kokeiluissa ideoitujen yksittäisten yhdistysten ylläpitämien kaupunginosan kotisivujen rinnalle on kehittynyt nopeasti yleistyvä kaupunginosan toimijoiden yhteinen alueportaali. Tulevaisuudessa Internet on yhä tärkeämpi vuorovaikutuksen, identiteetin luomisen ja imagon rakentamisen apuväline aktiivisten kaupunginosien asukkaille.
  • Kangasluoma, Sanna (2008)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan taidelaitosten verkkosivustojen retoriikkaa. Verkkosivusto on diskursiivinen tila, jossa taidelaitos puhuu itsestään tietyllä tavalla, pyrkii houkuttelemaan yleisöä, kertomaan oleellista informaatiota ja motivoimaan taiteen kuluttamiseen. Oma verkkosivusto on sille myös ikään kuin oma media, jossa se pyrkii hallitsemaan itseensä ja ohjelmistoonsa liitettäviä tulkintoja ja merkityksiä. Keskeinen tutkimusongelma tutkimuksessa on, miten taidelaitosten sivustoilla tuotetaan merkityksiä ja millaisia merkityksiä sivustoilta yleisölle välittyy. Tutkimusaineistona ovat kolmen kävijämääriltään suurimman suomalaisen teatterin ja kolmen suurimman taidemuseon verkkosivustot. Suurin osa taide- ja teatteriyleisöstä kohtaa taidetta nimenomaan taidelaitoksissa, joten se, millaista retoriikkaa ne taiteen välittäjinä ja levittäjinä käyttävät, vaikuttaa merkittävästi siihen, miten taidetta kulutetaan ja millaista yleisöä taiteelle tuotetaan. Verkkosivustojen tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, jossa on hyödynnetty kriittisen tekstianalyysin ja retoriikan näkökulmia. Laadullista tutkimusta on tukenut myös sivustojen määrällinen sisällönerittely. Verkkotekstiä tutkittaessa on otettu huomioon verkkoviestinnän erityisominaisuudet, hypertekstuaalisuus ja interaktiivisuus, ja erityisesti on pohdittu merkityksenmuodostamisprosesseja verkossa. Tutkimus sijoittuu sekä taiteensosiologiseen että viestinnäntutkimuksen viitekehykseen, ja siinä on hyödynnetty myös kulttuurintutkimuksen, museologian ja semiotiikan näkökulmia. Tutkimuksessa verkkosivua ajatellaan käyttöliittymänä, rajapintana ihmisen ja esitetyn maailman välillä. Samalla kun käyttöliittymässä esitetään sivuston sisältöä, siinä välittyy kokonainen maailmankuva. Tutkimuksessa keskeinen ajatus käyttöliittymästä sisällön materialisaationa, merkitysten ruumiillistumana ja ainutlaatuisena käyttäjäkokemuksena on peräisin digitaalisen median kieltä tutkineelta Lev Manovichilta (2001), joka on yksi keskeisistä tutkimuksen teoriataustan vaikuttajista. Työssä pohditaan taidelaitoksia taiteen kentän osana, mutta myös sitä, mitä niiden retoriikka kertoo niiden suhteesta populaari- tai korkeakulttuuriin. Tutkimustuloksena esitetään kolme taidelaitoksen verkkosivustotyyppiä: kulttuurin linnake, taiteen temppeli ja kulttuurin tavaratalo. Taidelaitosten retoriikassa korostuu joko organisaatio, status ja valta taiteen kentällä tai yleisönsuosio ja yhteys mediakulttuuriin. Taiteesta argumentoidaan melko vähän eikä informaatio ole fokuksessa taidelaitosten verkkosivuilla. Tulosta tulkitaan siten, että enimmäkseen sivustojen tarkoitus on parantaa organisaation ja palvelujen tehokkuutta, toimia markkinointiviestinnän välineenä ja lisätä kävijöiden määrää taidelaitoksessa. Tuloksena todetaan myös, että taidemuseoiden retoriikassa merkitykset sijoittuvat korkeakulttuurin kenttään, kun taas teatterin ja oopperan verkkoviestinnässä usein käytetään populaarikulttuurista tuttua retoriikkaa. Jako korkeaan ja populaariin on tutkimuksen perusteella siis edelleen olemassa, vaikka niiden välinen raja on heikentynyt ja niiden sisältö on hieman muuttunut. Tärkeimpiä lähteitä opinnäytetyössä ovat: Bourdieu, Pierre 1992: Les Règles de l’art; Hall, Stuart 1992: Kulttuurin ja politiikan murroksia; Jones, Steve G. (toim.) 1999: Doing Internet Research; Manovich, Lev 2001: The Language of New Media.
  • Vuohelainen, Juha (2008)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani internetin uutispalveluiden narratiivia. Käsitteenä narratiivi on laaja ja siksi olen rajannut tarkoin tutkimuskohteeni sekä lähestymistapani. Englanninkielisessä työssäni keskityn erityisesti Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkouutisiin (BBC News Online) ja erityisesti yhteen, tietyllä hetkellä kerättyyn ja tallennettuun uutiskokonaisuuteen. Tutkielmassani lähestymistapoina ovat narratiivinen analyysi ja kvalitatiinen sisällönanalyysi. Pohdin yhtäältä mikä on tyypillistä internetin uutisnarratiiville ja toisaalta sitä, millaisia ominaisuuksia 2000-luvun online-uutiset hyödyntävät. Käsittelen myös historiallista taustaa, joka on vaikuttanut nykyisen kaltaisen verkkouutisoinnin syntymiseen. Nykypäivänä internetin uutistarinat ovat parhaimmillaan suuria narratiivisia kokonaisuuksia, joihin voi liittyä massoittain erilaisia elementtejä, kuten tekstiä, kuvia, grafiikkaa, aikajanoja, tausta- ja arkistoartikkeleita, videoita ja äänitiedostoja, jopa multimediaesityksiä. Uutisen lukijan, tai edellä mainitut elementit huomioiden ehkäpä paremminkin "käyttäjän" tai "kokijan" päätösvallassa on, kuinka hän kuljettaa valitsemaansa narratiivia. Narratiivin traditionaalisesta jäsentämistavasta alkuun, keskikohtaan ja loppuun on tullut yhä liukuvampi käsite. Yhä useammin internetin uutispalveluiden käyttäjät voivat myös itse osallistua narratiivin tuottamiseen joko uutisesta vinkkaajina, silminnäkijöinä, jopa uutismateriaalin koostajina tai kommentoijina. Tässä suhteessa uutispalveluilla on kuitenkin yleisösuhteissaan vielä paljon opittavaa ja kehitettävää. Uskon, että perinteinen asetelma, jossa uutisen tekijät ja sen kuluttajat ovat tyystin erillään, on jokseenkin murtumassa. Koostaessaan yhä näyttävämpiä uutiskokonaisuuksia internetin uutispalveluilla on myös aina enemmän haasteita siinä, että ne pystyvät tuottamaan käyttäjilleen merkityksellisiä narratiiveja. Vaikka esimerkiksi uutiskerronnan nopeus näyttää nousevan verkossa tärkeimmäksi kilpailuvaltiksi, ei luotettavuusnäkökulmaa voida sivuuttaa myöskään internetissä. Verkkokansa hakeutuu sinne, missä se kokee saavansa parhaan kokonaispalvelun. Tässä suhteessa BBC:n kaltainen yleisradioyhtiö osoittautuukin vaikeaksi lyötäväksi. Yleisesti voidaan todeta, että uutisten kerronta on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana vallankumouksellisella tavalla. Internetin uutispalvelut ovat tulleet osaksi vähintäänkin satojenmiljoonien ihmisten jokapäiväistä arkea. Rohkeimmat ennustavat jo sanomalehtijournalismin kuolemaa. Sen kuihtuminen on joka tapauksessa jo selvästi alkanut. Verkossa uutiset luetaan silloin kun halutaan ja sellaisella tavalla, jonka kukin itselleen mieluisammaksi katsoo. Murros on kuitenkin vielä kesken, ja osin kyseessä onkin päättymätön kehityskulku. Internetin uutiskerronnan muoto muuttuu todennäköisesti vielä nykyisestäkin, kun käyttäjät tulevat yhä vahvemmin osaksi uutisten keräämistä, koostamista ja tulkintaa. Pelkällä kansalaisjournalismilla ei kuitenkaan maailman tiedonjanoa tyydytetä, vaan suurilla uutispelureilla on tulevaisuudessakin oma perusteltu paikkansa.
  • Ilmonen, Tuula (2008)
    Tutkielma käsittelee vuoden 2007 kansanedustajaehdokkaiden vaalisivuja. Työssä on tarkasteltu 343:a ehdokasta ja heistä 80,8 prosentilla oli vaalisivut. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Työssä on tavoitteena tarkastella sitä, eroavatko nais- ja miesehdokkaiden nonverbaaliset (sanattomat) viestit toisistaan heidän verkkosivuillaan, ja jos eroavat, niin kuinka. Tarkasteltavat nonverbaaliset viestit liittyvät havaintoihin muun muassa ehdokkaan pukeutumisesta ja kasvonilmeistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, ovatko ehdokkaat laittaneet kotisivuilleen kuvia muista henkilöistä ja minkälaisista tilanteista ehdokkailla on kuvia sivuillaan. Naiset ovat aina olleet aliedustettuina lainsäädäntöelimissä niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Mutta kun Suomessa naiset ovat edustaneet laajaa ja vaikuttavaa vähemmistöä saavutettuaan poliittiset oikeudet vuonna 1907, niin Yhdysvalloissa naisten osuus on ollut − etenkin 1990-luvulle asti vain marginaalista. Yhdysvalloissa naisille myönnettiin äänioikeus vasta vuonna 1920. Huomioin tutkimuksessa naisiin ja miehiin liitetyt stereotypiat, jotka saattavat vaikuttaa ehdokkaiden rooleihin poliittisella areenalla. Tutkimustuloksia tarkastellaan vertailemalla Yhdysvalloissa vuosina 2000 ja 2002 tehtyyn vastaavanlaiseen tutkimukseen. Samalla pohditaan kulttuurin vaikutusta siihen, kuinka ehdokkaat esittävät itseään vaalisivuillaan. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Goffmanin itsensä esittämisen strategiaa sekä siitä myöhemmin kehitettyä verkkotyylin käsitettä. Vaalikampanjoissa ehdokkaat ovat riippuvaisia sekä ilmaisesta että maksetusta julkisuudesta. Maksullisen julkisuuden hyöty on epäilemättä siinä, että ehdokkaat voivat niissä täysin kontrolloida julkisuuskuvaansa. Internetsivuilla ehdokkaalle tarjoutuu sama etu. Tulosten perusteella kävi ilmi, että sekä nais- ja miesehdokkaat että suomalaiset ja yhdysvaltalaiset ehdokkaat erosivat toisistaan sen suhteen, minkälaisen mielikuvan he pyrkivät verkkosivuilla itsestään luomaan. Kun Suomessa naisehdokkaat loivat miesehdokkaita monella tapaa epämuodollisemman mielikuvan itsestään, niin Yhdysvalloissa suuntaus oli päinvastainen. Yhdysvalloissa naisehdokkaat pyrkivät luomaan miehiä muodollisemman mielikuvan itsestään. Yhdysvalloissa ehdokkaat pukeutuivat kauttaaltaan suomalaisia kansanedustajaehdokkaita muodollisemmin. Toisaalta yhdysvaltalaisten ehdokkaiden sivuilla oli useammin kuvia perheestä tai lapsista, joilla voidaan yrittää luoda pehmeämpää mielikuvaa itsestä ja näin ollen yrittää vaikuttaa äänestäjiin.
  • Otranen, Johanna (2006)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on sponsorointiyhteistyön suhde yrityksen arvoihin ja yhteiskuntavastuuseen. Tutkimusongelmaan pyrittiin vastaamaan teorian ja empirian avulla. Teoriaosuudessa käsitellään sponsorointiyhteistyötä laajemmin: sen historiaa ja sponsorointia ilmiönä yleensä. Lisäksi käydään läpi arvojen ja yhteiskuntavastuun teorioita. Kvalitatiivisen tutkimuksen empiirinen osa koostui kymmenen liikevaihdoltaan suurimman suomalaisen yrityksen internetsivuista. Empiriaosuudessa tarkasteltiin internetsivustojen rakennetta sekä analysoitiin internetsivuilta kerätty sponsorointiyhteistyötä, arvoja ja/tai yhteiskuntavastuuta sisältänyt aineisto. Analyysin avulla vastausta haettiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1.) Mitä yritykset kertovat arvoista ja yhteiskuntavastuusta internetsivuillaan? 2.) Mitä yritykset kertovat sponsorointiyhteistyöstä internetsivuillaan? 3.) Millainen on sponsorointiyhteistyön suhde yrityksen arvoihin ja yhteiskuntavastuuseen internetsivujen perusteella? Analyysin perusteella yritykset luokiteltiin eri kategorioihin. Arvojen analyysin perusteella saatiin neljä erilaista kategoriaa: 1.) tehokas yritys, 2.) rehdisti tehokas yritys, 3.) tehokas vastuunkantaja ja 4.) rehdisti tehokas vastuunkantaja. Yritysten esittämiä pääväitteitä yhteiskuntavastuullisuudesta analysoimalla erottui kolme erilaista suhtautumistapaa yhteiskuntavastuuseen. Yritykset näkivät analyysin perusteella yhteiskuntavastuun joko toimintana, velvollisuutena tai hyötynä. Sponsorointiyhteistyöstä yritykset puhuivat internetsivuillaan verraten vähän. Puhetapoja analysoimalla erottui neljä erilaista puhetapaa: 1.) kasvatuspuhe, 2.) maailmanparannuspuhe, 3.) puolustuspuhe ja 4.) toteava puhe. Sponsorointiyhteistyöllä on tutkimuksen valossa suhde yrityksen arvoihin ja yhteiskuntavastuuseen. Yrityksen arvot määrittelevät sen, millaisen kohteen kanssa yhteistyöhön ryhdytään. Arvot ovat tärkeässä asemassa sponsorointiyhteistyössä. Sponsoroija haluaa tulla assosioiduksi tiettyihin arvoihin. Kohteen arvot ovat tärkeänä kriteerinä kohdetta valittaessa: sopivatko arvot yrityksen arvomaailmaan ja ovatko arvot sellaisia, joihin assosioitumalla yritys saavuttaa sponsorointiyhteistyölle asettamansa tavoitteet. Arvot määrittelevät myös sen, millaisen aseman yhteiskuntavastuu yrityksissä saa. Sponsorointiyhteistyö toimii yrityksille välineenä yhteiskuntavastuun toteuttamisessa ja siitä kertomisessa stakeholdereille. Sponsoroimalla yritys voi viestiä arvoistaan ja yhteiskunnallisesta vastuustaan. Sponsorointiyhteistyö, esimerkiksi sosiaalisten kohteiden kanssa, legitimoi yritykset vastuullisiksi. Tärkeimpiä lähteitä teoriaosuudessa olivat Meenaghan & Shipley (1999); Pelsmacker, Geuens & Bergh (2004) ja Vuokko (2003, 2004). Empiriaosuuden kannalta tärkeimmät olivat Aaltonen & Junkkari (2003) ja Takala (2004).
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (4)
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (3)
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari 2003 (7)
  • Äärilä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (11)
  • Äärilä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari 2003 (2)
  • Pöyhönen, Anne (2000)
    Tutkimus käsittelee yrityksen www-sivuja osana yrityksen tavoiteltua mainetta. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kuinka yritys voi hallita mielikuvien syntyprosessia www-sivuillaan toivottuun suuntaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten yrityksen www-sivut saadaan tukemaan yrityksen mainetta pitkällä tähtäimellä, ja mitkä seikat www-sivuilla vaikuttavat mielikuvien syntyyn. Tutkimus oli osa Stockmann Oy Abp:n tiedotusosaston internetprojektia, jonka tarkoituksena oli uudistaa Stockmann-yhtiöiden www-sivut sekä sisällöllisesti, että rakenteellisesti. Tutkimus toteutettiin pääasiassa teemahaastatteluin, mutta internet-tutkimuksen erityisen luonteen takia tutkimuksessa käytettiin paikoin hyväksi myös määrällistä kyselylomaketta ja sisällönanalyysia.Tutkimus jakautui kolmeen eri vaiheeseen, joista ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin Stockmannin henkilökuntaa, toisessa vaiheessa tarkasteltiin valmiita sivuja sisällönanalyysin avulla, ja kolmannessa vaiheessa kyseltiin Stockmannin kanta-asiakkailta näiden mielipiteitä uusista sivuista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui Åbergin profilointiteorian,Karvosen ja Fombrunin maineteorioiden ja yleisten markkinoitiviestintää käsittelevien teorioiden yhdistämisestä tähän tutkimukseen parhaaksi katsotulla tavalla. Tutkimus käsitteli www-sivuja niiden rakenteen, sisällön ja ilmeen kautta. Tutkimusaineiston analysoinnin perusteella tärkeimmiksi tutkimustuloksiksi nousivat seuraavat: Jos www-sivut pystyvät vastaamaan asiakkaan odotuksia, vaikutus sivuilta heijastuvaan yrityksen imagoon on neutraali, mutta sivut eivät herätä mielenkiintoa ja niillä ei ole imagollista lisäarvoa. Jos odotukset pystytään ylittämään, sivut saavuttavat imagollista lisäarvoa. Muodostuva imago on myös riippuvainen Internetin teknologisista ominaisuuksista,joiden avulla sivuille voidaan luoda erityisiä sisältö- ,rakenne- ,ja ilmemuutoksia. Muutoksien tulee ilmetä yrityksen brandin sallimissa rajoissa. Imagoon vaikuttavia tekijöitä www-sivuilla ovat: liike, persoonallisuus, kansainvälisyys, puhuttelevuus, palvelutarjonta ja rakenteen tuoreus.Kiinnittämällä huomiota edellä mainittuihin seikkoihin yritys voi pyrkiä hallitsemaan mainettaan www-sivujen kautta.