Browsing by Subject "Wittgenstein"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Haaparanta, Leila (Routledge, 2019)
    This paper applies the contemporary idea of the constitutive features of assertions to the texts of Gottlob Frege, Rudolf Carnap, and Ludwig Wittgenstein. The focus is in Frege and Carnap, but a connection to Wittgenstein’s remarks on philosophy is indicated at the end of the paper. I intend to study and compare the three philosophers’ views on philosophical asserting and philosophical assertions. The question about the limits of language is thus posed in pragmatic terms, because it is formulated as a question about the limits set to linguistic acts labelled as assertings. I focus on Frege’s Begriffschrift (1879) and his Grundlagen der Arithmetik (1884), and on Carnap’s article titled “Empiricism, Semantics, and Ontology” (1950/1956); I then make a few remarks on Wittgenstein’s Philosophical Investigations and On Certainty. I argue that there are important connections between Frege’s and Carnap’s views on the limits of asserting. Their otherwise diverging positions are connected in that, as they show, it is not easy for philosophers themselves to comply with the norms they give for judging and asserting. I argue that while Frege does not make his attitude towards philosophical assertions explicit, the common core in Carnap’s and Wittgenstein’s texts is that the epistemic norms they give to assertions lead both to deny the possibility of philosophical assertions.
  • Hirvonen, Ilmari (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma käsittelee kielen normatiivisuudesta käytyä viimeaikaista filosofista keskustelua. Tarkastelun lähtökohtana on Saul Kripken kirja Wittgenstein on Rules and Private Language (1982). Siinä Kripke esittää tulkinnan Ludwig Wittgensteinin postuumin Filosofisia tutkimuksia (1953) -teoksen tietyistä pääideoista. Kripken tulkinnan mukaan kieli ja merkitys ovat normatiivisia ilmiöitä. Viime vuosina tämä normativistinen näkemys on kuitenkin haastettu. Tässä työssä anti-normativisteja edustavat Kathrin Glüer-Pagin ja Åsa Wikforss, jotka nojaavat Donald Davidsonin ajatteluun. Glüer-Pagin ja Wikforss keskittyvät sellaisiin tulkintoihin kielen normatiivisuudesta, jotka käsittävät normatiivisuuden preskriptiivisyytenä. Näiden tulkintojen perusteella preskriptiivisten normien – kuten käskyjen – normatiivisuus perustuu niiden kykyyn ohjata toimintaa antamalla motivaatio jonkin tekemiseksi. Preskriptiot siis kertovat, mitä pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä tai minkä tekeminen on sallittua. Glüer-Paginin ja Wikforssin mukaan kielen säännöt eivät ole preskriptiivistä eivätkä näin ollen normatiivista. Tutkielmassa argumentoidaan, että Glüer-Paginin ja Wikforssin käsitys normatiivisuudesta ei vastaa Kripken Wittgenstein-tulkinnassa esitettyä käsitystä. Kripken tulkinnan mukaan kaikki tavoitteellinen toiminta on normatiivista. Normatiivisuuden perustana on siis pyrkimys toimia intentionaalisesti. Intentionaalisuus mahdollistaa esimerkiksi epäonnistumisen, mikä on yksi normatiivisuuden ehdoista. Mikäli esimerkiksi yksilön tavoitteena on tavoite on tehdä teko A, vain A:n tekeminen todella toteuttaa hänen intentionsa. Muussa tapauksessa hän ei ole onnistu tavoitteessaan. Kripken tulkinnan mukaan Wittgenstein on kehittänyt uudenlaisen skeptisismin muodon. Se väittää, ettei mikään yksilöä koskeva tosiasia määritä, mikä hänen intentionsa oikeasti on. Tutkielman toisessa luvussa esitellään Kripken Wittgensteinin skeptisismin perusteet ja Kripken käsitys kielen normatiivisuudesta. Kolmannessa luvussa käsitellään Glüer-Paginin ja Wikforssin argumentteja normatiivisuutta vastaan ja heidän kielifilosofiansa taustaoletuksia. Neljännessä luvussa vertaillaan Kripken tulkintaa Glüer-Paginin ja Wikforssin näkemyksiin. Tässä luvussa argumentoidaan, että Glüer-Pagin ja Wikforss itse asiassa nojaavat normatiivisuuden käsitteeseen siinä merkityksessä, jossa Kripke tätä käsitettä käyttää. Tämä johtuu siitä, että intentiot on merkittävässä roolissa myös Glüer-Paginin ja Wikforssin kielikäsityksessä.
  • Parland, Nike (Helsingin yliopisto, 2020)
    I the present work, I discuss the distinction between sense and nonsense in Wittgenstein’s Tractatus Logico-Philosophicus, starting out from von Wright’s och Emiliani’s modala inter-pretation of the concept of sense that Wittgenstein presents in his book. How is the distinction between sense and nonsense drawn, in the Tractatus, and which are the consequences follow-ing from it? The initial question is also discussed against the background of Frege’s conception of mean-ing, and in relation to Geach’s och Dummett’s views on the doctrine of Saying and Showing in Frege and in Wittgenstein. In addition, I discuss Hacker’s explanation concerning metaphysical and logical necessity, and the logical syntax of language, in the Tractatus This is followed up by a more detailed presentation of the concepts of bipolarity, the meaning-ful proposition and logical necessity in the Tractatus, according to von Wright and Emiliani. Finally, I discuss Diamond’s view of Anscombe’s interpretation of the Tractatus, and the status of the propositions of the Tractatus, in relation to more recent developments of the on-going debate concerning what nonsense is taken to be. In the present work, I thus consider different aspects of the fundamental question in the Trac-tatus concerning the connection between language and reality, and what is meant by the distinc-tion between sense and nonsense, in that book. My investigation stresses the central role of the modal concepts in the Tractatus, and discusses some difficulties, resulting from Wittgen-stein’s narrow concept of sense.
  • Jakola, Lassi (2020)
    The development of G. H. von Wright’s work in ethics is traced from the early 1950s to the publication of The Varieties of Goodness in 1963, with special focus on the influences stemming from Wittgenstein’s later thought. In 1952, von Wright published an essay suggesting a formal analysis of the concept of value. This attempt was soon abandoned. The change of approach took place at the time von Wright started his work on Wittgenstein’s Nachlass and tried to articulate the main lines of Wittgenstein’s Philosophische Untersuchungen in spoken and written form. This preoccupation with Wittgenstein led to a new approach to value judgments in an 1954 article, which shows strong late-Wittgensteinian influences on methodical as well as stylistic levels. Some traces of the 1954 approach are still visible in The Varieties of Goodness, while the stylistic imitations and allusions have mostly been dropped. Furthermore, von Wright’s approach in The Varieties is wider in scope, aiming at a broad overview of the phenomenon von Wright calls the “varieties of goodness”. But new conncections to the later Wittgenstein also seem to emerge: the idea of a "perspicuous presentation" of ethical concepts and the will to make philosophy relevant for "kulturens större sammanhang".
  • Appelqvist, Hanne Kristiina (2019)
    This article defends a formalist interpretation of Wittgenstein’s later thought on music by comparing it with Eduard Hanslick’s musical formalism. In doing so, it returns to a disagreement I have had with Bela Szabados who, in his book Wittgenstein as a Philosophical Tone-Poet, claims that the attribution of formalism obscures the role that music played in the development of Wittgenstein’s thought. The paper scrutinizes the four arguments Szabados presents to defend his claim, pertaining to alleged differences between Wittgenstein and Hanslick on their accounts of theory, beauty, rules, and the broader significance of music. I will argue that in each case the similarities between Wittgenstein’s and Hanslick’s respective views outshine possible differences. Ultimately, I will argue that instead of rendering music a marginal phenomenon suited for mere entertainment, formalism –as presented by Hanslick and Wittgenstein, whom I read as influenced by Kant’s aesthetics– underscores music’s ability to show fundamental features of reality and our relation to it. Music does this precisely as a sensuous yet structured medium that is irreducible to any conceptually determined domain.
  • Backman, Tobias (Helsingin yliopisto, 2019)
    Till Wittgensteins huvudverk räknas i vanliga fall Tractatus logico-philosophicus och Filosofiska undersökningar som båda granskar språket och dess roll som aktivitet. Båda verken är revolutionerande på var sitt unika sätt. Tractatus presenterar en teori om förhållandet mellan språk och verklighet. I Filosofiska undersökningar ser Wittgenstein språket som primärt och inte som ett uttryck för något underliggande. I båda verken presenterar Wittgenstein idéer om hur det meningsfulla språket är möjligt, vad ord betyder och vilka regler som förvaltar språket, för att nämna några teman som anknyter till det meningsfulla språket. Syftet med min avhandling är att ge en överblick över det Wittgenstein presenterar angående det meningsfulla språket, med betoning på bildteorin samt idén om det som kan sägas och det som måste visas i Tractatus. Bildteorin är ett försök att förklara hur språket förenas med de objekt som orden i satsen står för. I Filosofiska undersökningar koncentrerar jag mig på språkspel, förståelse, förklaring, livsform, familjelikhet, grammatik och följandet av regler. Ett huvudsakligt tema i Filosofiska undersökningar är att språket inte står för något annat än den aktivitet som är användning av språket. I en tvådelad behandling ser jag först kort på Tractatus för att sedan granska Filosofiska undersökningar med viss jämförelse av de två verken. I min forskning förlitar jag mig på en handfull Wittgensteinexperter för tolkningen av dessa krävande filosofiska verk. Jag utgår huvudsakligen från Erik Stenius läsning av Tractatus och Gordon Bakers och Peter Hackers läsning av Filosofiska undersökningar, som jag jämför med vad andra Wittgensteinforskare sagt, som Hans-Johann Glock, Georg Henrik von Wright, Howard Mounce och David Stern. På så vis strävar jag efter att skapa en uppfattning om och en förståelse för en standardläsning av Wittgenstein. Det innebär att jag inte strävar efter att dra nya slutsatser om innehållet, snarare att lyfter jag fram meningsskiljaktigheter i tolkningar av Wittgenstein och presenterar vad de beror på. Det som närmast kunde ses som slutsatser är hur olika läsningar av Wittgenstein förhåller sig till varandra. De olikheter jag presenterar här bygger långt på skillnader i tolkning av Wittgensteins filosofiska ambitioner och av hans avvikande sätt att skriva. Dessa skillnader gäller i huvudsak Filosofiska undersökningar, då boken i jämförelse med Tractatus är oteknisk och lämnar mera utrymme för tolkning. I huvudsak presenterar jag Tractatus och Filosofiska undersökningar som kontrasterande verk, men jag för även fram vissa likheter mellan verken, som gäller likheter i satskonstruktion, grammatik och syntax, bestämmandet av sanningsvärde samt avgörandet av meningsfullhet. Den huvudsakliga skillnaden i tolkning som jag för fram gäller frågan om Wittgenstein ämnar skapa en bättre filosofisk metod, eller om Wittgenstein försökt visa att filosoferandet som aktivitet är dömt att misslyckas.
  • Lindroos, Susanna (2002)
    Tutkimus käsittelee Wittgensteinin yksityiskielen argumenttia. Wittgenstein esittää yksityiskielen argumentin teoksessa Filosofisia tutkimuksia. Hän pyytää meitä kuvittelemaan kielen, jota vain puhuja voi ymmärtää. Tämä kieli ei olisi käännettävissä millekään olemassaolevalle kielelle. Yksityiskielen argumentin on tarkoitus osoittaa, että referenssiteoria on virheellinen merkitysteoria. Sanat saavat merkityksensä kielipelissä. Yksityiskielessä ei olisi mitään mahdollisuutta tarkistaa, käyttääkö puhuja sanoja oikein. Yksityiskieltä ei voi olla olemassa, sillä sanat saavat merkityksensä yhteisössä. Tutkimuksessa osoitetaan yksityiskielen argumentin olevan ongelmallinen. Yksityiskielen puhujan olisi oltava yksikielinen. Lisäksi me emme voi todistaa yksityiskielen olemassaoloa emmekä tietää siitä mitään. Yksityiskielen argumentti on outo. On kyseenalaista pystyykö sillä osoittamaan referenssiteorian virheellisyyden.