Browsing by Subject "World Trade Organization - WTO"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Zhang, Liangying (1999)
    The recently continuing proliferation of regional Preferential Trade Agreements (PTAs) and the glowing trend of emerging tri-bloc (Europe, America, Asia) raise the concern that the regional trade arrangements may challenge the world trading system embodied in the General Agreement on Tariff and Trade (GATT) and World Trade Organisation (WTO). In response to this background, this thesis reviews both the old and new key theoretical contributions on PTAs. The emphasis is put on the new one, which addresses the direct effect of regional arrangement on multilateral process. Basic international trade theory and policy, terminology and background are provided at the beginning to facilitate reading. While the paper does not attempt to put normative judgement on PTAs, it does call for more effort on multilateral process in the conclusion. Among the old literature, this paper reviews the classical work of Viner. Viner had a doubt on the welfare improvement Customs Union by raising the concept of trade diversion and trade creation. His model implies that unambiguous gain can only be obtained when the partner countries are the sole source of import even in the initial equilibrium. Among the recent literature, this paper reviews the analyses from the viewpoint of 'new political economy' which view trade policy as being determined by lobbying of the concentrated interest groups. Two models, Grossman-Helpman's and Krishna's, are introduced. Grossman-Helpman's small union model, which takes a specific factor model with n+1 goods in a political economy framework, addresses the incentive for the government to conclude a Free Trade Area, and reaches conclusion that free trade agreement could more likely be reached when it affords enhanced protection. Krishna's Cournot oligopoly model uses a similar framework of Grossman and Helpman's, however examines further the direction relation between the regional arrangement and multilateral process besides the incentive, and concludes the trade-diversion incentive and harmful effect of regional trade agreement on multilateral trade liberalisation.
  • Hirvonen, Kalle (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan maatalouskaupan vapauttamista kehitysmaiden näkökulmasta. Maailman kauppajärjestössä neuvotellaan maatalouskaupan asteittaisesta vapauttamisesta. Jotta vapauttamisesta olisi mahdollista hyötyä kehitysmaissa, on maataloustuotantoa pysyttävä tehostamaan. Pienviljelijät ovat keskeisessä asemassa kehitysmaissa sekä maataloustuotannon että köyhyyden vähentämisen kannalta. Maataloussopimus saattaa kuitenkin rajoittaa tarvittavien uudistusten tekemistä. Lisäksi se voi olla ristiriidassa kehitysmaiden kehitystavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi kehitysmaille on WTO:ssa myönnetty niin sanottu erityis- ja erilliskohtelu. Erityis- ja erilliskohtelu suo kehitysmaille helpotuksia markkinoille pääsyyn, kotimaiseen tukeen sekä vientitukiin liittyvistä sitoumuksista. Vähiten kehittyneet maat ovat näistä sitoumuksista kokonaan vapautettuja. Tutkielman pääpaino on kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelussa WTO:n maataloussopimuksessa. Tutkielmassa tutkitaan ensinnäkin sitä, miten maataloussopimus rajoittaa valtioiden toimintamahdollisuuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi ja toiseksi sitä, miten erityis- ja erilliskohtelulla voidaan tilannetta helpottaa. Aluksi on tarkasteltava pienviljelijöiden kohtaamia keskeisiä rajoitteita sekä ongelmia. Tämän jälkeen on pohdittava keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkielmassa havainnollistetaan kahta pienviljelijöille tyypillistä ongelmaa teoreettisten mallien avulla. Luottomarkkinoiden epätäydellisyyttä tarkastellaan Bardhanin ja Udryn (1999) mallin sekä omavaraisviljelyn syitä Fafchampsin (1992) mallin avulla. Mallien avulla pystytään selvittämään ongelmien syyt ja tarvittavat toimenpiteet ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten WTO:n maataloussopimus estää kehitysmaiden hallituksia tekemästä tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden hyväksi sekä sitä, miten erityis- ja erilliskohtelu edesauttaa ristiriitatilanteiden ratkaisemista. Tutkielman lopuksi tarkastellaan valtion toimintaa pienviljelijöiden hyväksi maataloussektorilla yleisesti maataloussopimuksen sekä erityis- ja erilliskohtelun valossa. Tutkielmassa havaitaan, että erityis- ja erilliskohtelun avulla pystytään ratkaisemaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, useimmat maataloussopimuksen mukanaan tuomat epäkohdat, jotka estävät hallitusta toteuttamasta tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi. Keskeiseksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin kehitysmaiden puutteelliset resurssit, jotka estävät tarvittavien uudistusten toteuttamisen. Lisäksi tullitulojen menettäminen vähentää hallitusten käytettävissä olevia tuloja osassa kehitysmaita. Erityis- ja erilliskohtelun yhteydessä sovittu kehittyneiden maiden apu ns. tarjontapuolen ongelmien ratkaisemiseksi nousee keskeiseksi. Ongelmana kuitenkin on, että apua koskevat erityis- ja erilliskohtelulausekkeet ovat vain suosituksia, eivätkä siten velvoita kehittyneitä maita. Sitovien sääntöjen luominen avun antamiseksi edesauttaisi maataloussektoreiden pitkäjänteistä uudistamista kehitysmaissa. Kehitysmaiden differentiaatio maataloussopimuksessa vaikuttaa välttämättömältä, jotta erityis- ja erilliskohtelu tehostuisi ja sitovista säännöistä sopiminen helpottuisi.
  • Brunila, Viivi (2007)
    Tämä tutkielma tarkastelee poikkikansallisten investointien sääntelyä koskevia kauppaneuvotteluita Maailman kauppajärjestössä. Tutkimusongelma keskittyy WTO:n jäsenvaltioiden pyrkimykseen neuvotella poikkikansallisia investointeja sääntelevä sopimus Cancúnin ministerikokouksessa Meksikossa vuonna 2003. Tarkastelun kohteena on poliittinen prosessi, jonka keskeisenä kiistakysymyksenä on ulkomaisia investointeja koskevan sääntelyn yhdenmukaistaminen monenkeskisen sopimuksen muodossa. Tarkastelen poliittisen kiistan luonnetta kahden samankaltaisen tapauksen avulla, joissa molemmissa on pyritty yhdenmukaistamaan poikkikansallisten investointien sääntelyä monenkeskisen sopimuksen avulla. Ensimmäinen yritys neuvotella monenkeskinen investointisopimus oli OECD:n vuonna 1998 kariutunut investointisopimusluonnos MAI (Multilateral Agreement on Investment). Toinen tapaus on samojen asiakysymysten käsittely WTO:ssa ja niiden aiheuttaman poliittisen kamppailun kärjistyminen Cancúnin ministerikokouksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitkä toimijat ovat olleet aktiivisia investointisopimuksen laajentamisen eteenpäinviemisessä. Kysyn työssäni myös, mitä jäsenvaltioiden investointisopimuksen laajennukseen tähtäävä kiista paljastaa kansainvälisen kauppajärjestelmän valtarakenteista ja valtarakenteiden muutoksesta sekä kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden suhteesta WTO:ssa. Tutkielman näkökulma on kvalitatiivinen. Tarkastelen tutkimusongelmaani dialektisen metodin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän ensisijaisesti John Braithwaiten ja Peter Drahosin Global Business Regulation -tutkimusta. Käytän Braithwaiten ja Drahosin käsitettä foorumin vaihdosta (forum shifting) selittämään investointikysymyksen siirtymistä OECD:stä Maailman kauppajärjestöön. Täydennän analyysiä Robert Coxin ja kriittisen kansainvälisen politiikan teorian selityksillä kansainvälisen talousjärjestelmän luonteesta ja valtarakenteista. Tutkimuksessa käytetty aineisto sisältää WTO:n sopimusluonnoksia ja lausuntoja sekä investointien ja kaupan suhdetta selvittävän komitean parissa tuotettuja jäsenmaiden kannanottoja. Aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus sekä asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen tuottama materiaali muodostavat tärkeän osan tutkimusaineistoa. Kiista investointisopimuksen neuvottelemisesta kärjistyi WTO:n viidennessä ministerikokouksessa Cancúnissa. Kehitysmaat onnistuivat tehokkaalla koalitiopolitiikalla vastustamaan uuden sopimuksen neuvottelemista, jonka seurauksena rikkaiden maiden ajama sopimusluonnos ei mennyt läpi. Neuvotteluita uusista aiheista ei aloitettu ja ne poistettiin kokonaan Dohan kierroksen neuvotteluagendalta. OECD-maat ovat olleet investointisopimuksen ajamisessa aktiivinen osapuoli sekä jäsenmaiden koalitiona, että yksittäisten maiden taholta. Varsinkin EU ja Yhdysvallat ovat aktiivisesti ajaneet liberaalimman ja kattavamman monenkeskisen investointisopimuksen neuvottelemista WTO:ssa. Molempien aktiivisten toimijoiden voidaan katsoa heijastavan maiden yksityisen sektorin intressejä. Investointisopimuksen vastustajat estivät WTO:n käytön foorumina, jossa uusi entistä liberaalimpi investointisopimus olisi neuvoteltu. Foorumin käytön estäminen investointisopimuskiistassa antoi kehitysmaiden koalitiolle uuden roolin entistä vahvempana toimijana kauppajärjestössä. Vaikka OECD-maiden vahva rooli WTO:ssa ei todennäköisesti muutu, kehitysmaiden uusi painoarvo kauppajärjestössä tarkoittaa sitä, että niiden intressit täytyy ottaa huomioon, jos uusia asioita tai sopimuksia halutaan saada kauppajärjestössä menestyksekkäästi neuvoteltua.