This thesis is a descriptive grammar of Denjongke, or Sikkimese Bhutia (also known as Lhoke or Sikkimese) (ISO 639-3 sip), an endangered Tibeto-Burman, Tibetic language spoken in the Indian state of Sikkim. The study is based on original fieldwork conducted over more than six years. The theoretical framework is functionalist-typological and may further be characterized as an application of Basic Linguistic Theory. The discussion is data-oriented and aims to describe Denjongke in its own terms. The thesis begins with an introduction to the language and the people who speak it and continues with a description of phonology and an introduction to word classes, suffixes and clitics. The remainder of the grammar presents a mainly functionally-oriented description, starting with phrase-level syntax and proceeding through clausal syntax to discourse. The last chapter on vocabulary and the texts in the appendix provide a cultural window into Denjongke speakers' life. Denjongke is an incipient tone language with 43 consonants and eight vowels. Nasalization and length are contrastive in vowels. The analysis establishes four major word classes (nouns, verbs, adjectives and adverbs) and eleven minor word classes. Many nouns and verbs have ordinary and honorific equivalents. Controlled vs. non-controlled verbs occur in phonologically related pairs. Unlike many Tibetic languages, Denjongke does not make a clusivity distinction in first person plural pronouns. There are five case-marking enclitics some of which may be stacked. In syntax, the marking of A argument shows signs of both syntactic and pragmatic control. The marking of P argument is sensitive to animacy, specificity and affectedness. Denjongke has a rich array of copula forms, which mark three evidential values: personal, sensorial and neutral. The semantically oriented category “personal” differs from the more syntactically-oriented Lhasa Tibetan category “egophoric”. Denjongke is a clause-chaining language and has a wide variety of adverbial clauses, which are expressed through various constructions, including ten converbs. Relative clauses are a subclass of genitive-marked constituent-modifying clauses. Denjongke is rich in ideophones, i.e. vividly descriptive words which are semantically, phonologically and morphologically distinct from other words.

This dissertation examines contrastive negation. Contrastive negation is a cover term for constructions that combine a negated and affirmed element that refer to the same state of affairs (e.g. not today but tomorrow). There are many ways to express contrastive negation across languages and even within one language. In my dissertation, I ask what the functions of contrastive negation are, what forms it takes, and what explains the variation between these forms. I investigate these questions both within one language – English – and cross-linguistically. Previous research on contrastive negation has mostly resorted to introspectively constructed examples and its main focus has been on metalinguistic negation (e.g. not good but excellent). The main method used in this dissertation is corpus linguistics, i.e. the qualitative and quantitative study of electronically stored collections of naturally occurring texts. My aim has been to study contrastive negation as it actually appears in language use rather than focusing on artificially created ideal cases. I complement the corpus-linguistic perspective with interactional linguistics. In other words, I study how contrastive negation is used in casual conversation to create various socially relevant actions. The theoretical framework of the study is construction grammar, which starts with the assumption that language consists of constructions, i.e. pairings of form and function that language users learn from usage by using domain-general cognitive mechanisms. According to the corpus analysis, contrastive negation favours argumentative and interactive genres, such as newspaper editorials and conversation. There are gradient and sometimes quite subtle functional differences among the constructional schemas that are used to express contrastive negation in English newspaper discourse. In conversation, a difference emerges between English and Finnish constructional straregies: English favours asyndetic combinations of a negative and an affirmative clause while in Finnish, constructions that employ corrective conjunctions are used relatively frequently. In both languages, the forms that contrastive negation takes are adapted to the interactional context and function, especially to whether the construction is used reactively or not. In the last study of the dissertation, a comparison of 11 European languages reveals differences especially in the extent to which corrective conjunctions are used in the languages studied. The dissertation extends our understanding of contrastive negation. Instead of metalinguistic negation, which has dominated previous studies on the constructions, the central questions for this dissertation are whether the contrast is additive (not only Finland but also Sweden) or restrictive (not every day but merely at weekends), and whether the construction is used reactively or not.

This doctoral thesis consists of four language-specific articles and an introductory article. In it I investigate evidentiality and related functional categories in four non-Slavonic languages spoken in the Russian Federation: Nakh-Daghestanian Lezgi, two Turkic languages Bashkir and Tatar, and Tungusic Even. Evidentiality pertains to the expression of source of information. This study focuses on the grammatical expression of information source. To gather the data I worked with mother-tongue language consultants, studied language descriptions, utilised digital language corpora and analysed texts. My research concentrated on finding out how evidential meanings are expressed through grammatical means in these four languages, and how evidentiality interacts with other related categories. I discovered that the key categories interacting with evidentiality are tense/aspect, mirativity, person, subjectivity, discourse, and (epistemic) modality. In a number of languages of the world the verb forms expressing tense and aspect have been documented as central for the expression of evidentiality. This is also true of the languages in this study. In all four languages the verb form expressing the resultative or perfect meaning has extended to convey the evidential meaning of inference, or non-witnessed. In three of these languages these meanings have crossed over from evidentiality to the domain of discourse, as the verb form conveying the non-witnessed meaning has acquired the function of a specific narrative genre. Mirativity manifests itself in these languages mainly in the context of evidential inference, with grammatical person also being involved. In three of these languages inference in first-person contexts receives a mirative interpretation, that is, the speaker expresses that the event she experienced was not in her control or in her consciousness. With regard to mirativity, the key discovery of the study is that in Even inference in second-person contexts also conveys a mirative meaning. In my research it became clear that subjectivity, that is, how the speaker or experiencer expresses her own involvement in the processing of the information she is conveying, functions together with evidentiality. In Bashkir and Tatar the evidential quotative, that is, a marker coding a citation, can connect with verbs of perception, cognition and feeling, in addition to regular speech verbs, and together with them express subjective meanings at differing levels. Through the use of the quotative marker in Bashkir subjectivity expands further in conjunction with the verb “know” into multisubjectivity, in which the perspective of the original communicator is conveyed in addition to the viewpoint of the person currently “knowing” the conveyed message. In the languages studied the expression of evidentiality does not in general contain meanings of epistemic modality which would show the speaker’s attitude or evaluation of the message conveyed. Evidential meanings can, however, receive a contextual epistemic interpretation. The key results of the thesis are presented in a figure which depicts both the way the studied semantic categories fit in semantic space and also their interaction. The figure also displays the meanings conveyed by the grammatical markers discovered in the four languages. In semantic space these meanings settle in places where the categories partially overlap, which underlines the foundational idea and contribution of my thesis: the complexity of the interaction of different semantic categories in human communication.

This thesis explores the family language policy (FLP) of mixed-language families living in Finland. More and more children are born in multicultural families, where parents have different first languages, and many of them wonder what language strategy to use in the home environment to be beneficial for the language development of their children. Sharing circumstances with other parents in multicultural families, and having a personal interest in multilingualism drove my interest in investigating the family language policy of mixed-language families who reside in Finland; how the daily use of more than one language is established, implemented and managed at the family level. With three main objectives - 1) identifying parental language practices, 2) examining parental views on multilingualism, 3) identifying influencing factors of language choice – this thesis intends to offer an overview of the family language policies employed by parents, and to reveal possible insightful information about attitudes towards language use. It also aims to highlight areas where parents who raise multilingual children in Finland might need practical guidance and support. A survey was conducted through an online questionnaire across Finland among parents of children up to 17 years old and whose spouses have different first languages. The questionnaire was both quantitative and qualitative in nature. The quantitative data was analysed by means of descriptive statistics, and for analysing the qualitative data, an inductive approach was used based on a thematic analysis performed at a semantic level. The main results identified one parent - one language (OPOL) as the most preferred language practice and showed that parents’ determination and plan to employ a language separation strategy does not fully materialize into practice. The type of parental language practice differs among parents of children from different age groups. Despite the myriad of factors that influence parents’ language choice, their family language policies seem to be oriented around a similar language ideology, one that places value on first language transmission and on equal early multilingual acquisition. The transmission of first language appears to be intrinsic to the nature of parenthood. In addition to the main findings, the timing of introducing a new language and the limited availability of language resources for minority languages were identified as the areas where parents who raise multilingual children in Finland need guidance and support. The results and findings of this study deepen our knowledge and understanding of relevant aspects and challenges related to the family language policies of mixed-language families.

Työ käsittelee aiemmin kuvaamattoman suurten järvien bantukielen (Lacustrine tai Great Lakes Bantu), isenjen, vokaalijärjestelmää kenttämateriaaliin perustuen. Kieltä puhutaan Maran alueella Pohjois-Tansaniassa. Isenje ja sen lähisukukielet ikoma ja nata luetaan tavallisesti yhden kielen (JE45) murteiksi. Kielissä on korkea leksikaalinen yhteneväisyys, mutta niiden välillä on kuitenkin merkittäviä, erityisesti fonologisia ja tonologisia, eroja. Ikoman ja natan vokaalijärjestelmät on aiemmin kuvattu, mutta isenjestä tällaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Työssä tarkastellaan ensin maailman vokaalijärjestelmien typologiaa. Kielissä yleisin järjestelmä on viiden vokaalin /i e a u o/ malli, jossa viisi perifeeristä vokaalia asettuu dispersioteorian mukaan vokaaliavaruuden ääripäihin maksimaalisen auditorisen erotettavuuden nimissä. Seuraavaksi yleisimmissä vokaalijärjestelmissä on kolme tai seitsemän vokaalia, ja seitsemän ja useamman vokaalin järjestelmissä on tavallisesti myös sisävokaaleja. Työssä käsitellään lisäksi maailman kielissä esiintyviä vokaaliharmoniajärjestelmiä, jotka ovat vokaalien esiintymistä rajoittavia fonotaktisia ilmiöitä. Vokaaliharmonia voi järjestyä eri piirteiden mukaan – esimerkiksi suomessa toimii palataali- eli etisyysharmonia, turkkilaisissa kielissä tavataan myös labiaaliharmoniaa, ja bantukielissä on usein vokaalien suppeuteen liittyviä harmonioita. Maran alueen kielten vokaalijärjestelmissä erityisen huomionarvoista on niin sanottujen ATR-vokaalien (advanced tongue root) olemassaolo. Näiden vokaalien ääntämisen aikana laajennetaan nieluonteloa kielen tyveä eteenpäin liikuttamalla ja kurkunpäätä laskemalla, ja tämä voi olla ainoa kahta vokaalia erottava kontrasti. ATR-vokaaleihin liittyy tyypillisesti monimuotoisia harmoniaprosesseja. Isenjessä on seitsemän vokaalifoneemia, /i e ɛ a u o ɔ /. Välisillä vokaaleilla on ATR-kontrasti: /e/ ja /o/ ovat [+ATR], /ɛ/ ja /ɔ/ [−ATR]. Monitavuisissa substantiivijuurissa ei vokaaliharmonian vaikutuksesta voi esiintyä vastakkaisten ATR-arvojen välisiä vokaaleja. Isenjessä on myös foneemisesti pitkiä vokaaleja sen lisäksi, että tietyissä ympäristöissä esiintyy ennustettavia, ehdollisia vokaalinpidennyksiä, jotka voidaan analysoida sijaispidennyksiksi. Isenjessä on vahvoja viitteitä samanlaisesta substantiiviprefiksiharmoniasta kuin sukukielissä ikomassa ja natassa. Näissä järjestelmissä juuren ensimmäisessa tavussa esiintyvä [−ATR]-vokaali laukaisee prefiksin vokaalin dissimilaation välisestä vokaalista suppeaksi. Isenjessä järjestelmä ei kuitenkaan toimi täysin johdonmukaisesti, vaan kielen harmonijärjestelmä on ilmeisesti hajoamassa kielenmuutoksen ja kontaktivaikutteiden johdosta. Myös alueen muissa kielissä on havaittavissa tällaista vokaali- ja toonijärjestelmien yksinkertaistumista.

Koronaviruspandemia vaikutti koko yhteiskuntaan vuonna 2020. Myös Suomi sulki valtionrajansa muulta kuin välttämättömältä liikenteeltä. Tästä johtuen kesällä 2020 ulkomaanmatkailijat hävisivät Helsingistä lähes täysin. Matkailijoihin keskittyvät yritykset joutuivat suuntaamaan markkinointinsa uudelleen kotimaisiin asiakkaisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten markkinoiden uudelleensuuntautuminen on vaikuttanut matkailijoihin keskittyvien yritysten kielenkäyttöön ja kielimaisemaan. Tavoitteena on selvittää paitsi muutokset, myös perustelut niiden takana, samoin kuin syyt sille, että muutosta ei olekaan tapahtunut. Tutkielma keskittyy yritysten kieliasioiden päättäjiin, heidän ratkaisuihinsa sekä heidän tyytyväisyyteensä omiin ratkaisuihinsa. Kielimaisema on sosiolingvistiikan tutkimussuunta, jossa tarkastellaan kielten esillepanoa tietyssä paikassa. Tutkimuksen kohteena ovat usein esimerkiksi katukyltit, mainosjulisteet ja infotaulut, niin julkisten kuin yksityisten tahojen tekemät. Kirjallisuuden mukaan keskeisiä ongelmia alalla on mm. tutkimusmenetelmien kehittymättömyys sekä dynaamisen näkökulman vähäisyys. Tämä tutkielma pyrkii osiltaan korjaamaan näitä puutteita. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella sekä jatkohaastattelulla halukkaille. Lomakkeessa kysyttiin muutoksista suomen, ruotsin, englannin ja muiden kielten käytössä yrityksen sosiaalisessa mediassa. kotisivuilla, teksteissä tilojen ulkopuolella, julkisten tilojen sisäpuolella ja henkilöstötiloissa sekä yrityksen sisäisessä viestinnässä. Haastattelussa jokaista ratkaisua pyydettiin perustelemaan. Lisäksi kysyttiin erikseen koronaohjeistusta koskevista teksteistä. Sekä lomakkeessa että haastattelussa käsiteltiin myös vastaajien tyytyväisyyttä omiin kielivalintoihin. Lomakkeeseen vastasi 51 yritystä ja haastatteluihin osallistui näistä kahdeksan. Vastaukset koottiin yhteenvetotaulukoihin, joita analysoitiin pysty- ja vaakasuunnassa eri näkökulmista mahdollisimman kattavien tulosten saamiseksi. Tutkimuksesta selviää, että muutosta kielimaisemassa tapahtui suhteellisen vähän. Muutoksilla oli kuitenkin selkeä suunta: suomen kieltä lisättiin, englannin kieltä vähennettiin ja muut kielet poistettiin lähes kokonaan. Poikkeuksena oli ruotsi, joka selvästi jakoi mielipiteet yritysten kesken. Avaintekijänä yrityksen kielipäätöksiin toimi usein työntekijöiden kielitaito. Päätöksiin vaikuttivat selvästi myös toisaalta ulkomaalaisten turistien puuttuminen, toisaalta maahanmuuttajien ym. suomea osaamattomien asiakkaiden läsnäolo, joka ei ollut muuttunut. 92% vastaajista oli erittäin tai jossain määrin tyytyväisiä kieliratkaisuihinsa pandemian aikana.

Työ käsittelee isiNdebelen lämpötiladomeenia. IsiNdebele on eteläafrikkalainen bantukieli, joka kuuluu nguni-kielten haaraan. Se on yksi Etelä-Afrikan virallisista kielistä, ja sillä on noin miljoona äidinkielistä puhujaa. Tutkimuksen kohteena ovat isiNdebelen lämpötilaa ilmaisevien lekseemien metaforiset ekstensiot tunteiden suuntaan. Tutkimus kartoittaa myös yleisesti lämpötilaa ilmaisevia lekseemejä isiNdebelessä ja sitä, ovatko toiset keskeisempiä kuin toiset. Tutkimusaineistona on isiNdebeleä äidinkielenään puhuvan informantin haastattelut ja eri elisitaatiomenetelmin kerätyt lämpötilanilmaukset ja metaforat, joissa lähdealueena on lämpötila ja kohdealueena jokin tunne tai ihmisen ominaisuus. Lämpötilanilmaukset analysoidaan peruslämpötilatermien näkökulmasta, ja tuloksena on, että isiNdebelen keskeisimmät lämpötilatermit ovat lekseemit -tjhisa (kuuma), -futhumala (lämmin), -makhaza ja -qanda (kylmä). Näiden lekseemien lisäksi mukaan tutkimukseen otetaan lekseemien -pholila (jäähtyä) ja -bila (kiehua) metaforiset ekstensiot. Löytyneet metaforat luokitellaan lähdealueen perusteella. Tunteisiin tai ihmisten ominaisuuksiin viittaavia lämpötilalekseemien metaforisia ekstensioita löytyi yhteensä 16 kappaletta, joista kuuman ekstensioita on seitsemän, lämpimän neljä ja kylmän kolme. Tulokset esitellään 26 esimerkkilauseen avulla. Luokittelulla on saatu esiin se, mille kohdealueille kuumuutta, lämpöä ja kylmää ilmaisevat lekseemit ovat isiNdebelessä laajentuneet. Näitä lähde- ja kohdealueiden yhdistelmiä tarkastellaan ensisijaisesti isiNdebelen systeemistä käsin, tarkoituksena kuvailla isiNdebelen lämpötila- ja tunnemetaforien järjestelmää. Löytyneitä metaforia verrataan myös Lakoffin ja Johnsonin klassiseen käsitemetaforateoriaan ja erityisesti sen lämpötila- ja tunneyhdistelmiin AFFECTION IS WARMTH, ANGER IS HEAT ja FEAR IS COLD sekä lämpötilatermien metaforisten ekstensioiden typologiseen variaatioon. IsiNdebelen lämpötila- ja tunnemetaforista löytyy samankaltaisia ja erilaisia metaforia kuin yllä mainitut käsitemetaforat, ja niistä löytyy yhtäläisyyksiä muiden afrikkalaisten kielten metaforiin. IsiNdebelen lämpötilatermit ovat laajentuneet merkitsemään sekä positiivisia että negatiivisia tunteita: mm. vihaa, pelkoa, ystävällisyyttä, epäystävällisyyttä sekä ihmisen hyvyyttä ja pahuutta. Tutkimus toimii alustavana isiNdebelen lämpötiladomeenin kartoituksena ja avaa mahdollisuuden tutkia isiNdebelen lämpötilalekseemejä sekä muita metaforia laajemminkin.

This thesis explores the language practices, attitudes, and identities of multilingual couples that use English as a lingua franca in the relationship (ELF couples). The goal is to investigate how these couples utilize their multilingual resources and if they report using translanguaging or other language mixing practices. As a part of ELF couples’ language practices, the family language practices of families formed by ELF couples as parents are also addressed. Furthermore, the study aims to find out what kinds of attitudes ELF couples have towards translanguaging, as well as how the use of English as a lingua franca shows in their language identities. Earlier research has shown that translanguaging is an essential part of the use of English as a lingua franca especially in the context of informal social contact and close relationships. However, ELF couples as a target group have been studied little and most of the research so far has been qualitative. The focus in this thesis is quantitative, and the study was conducted using an online questionnaire which received 563 suitable responses. The main findings show that while the primary language used in ELF couples’ conversations is usually English, also the partners’ first languages are used to a varying extent. Translanguaging is present in ELF couples’ language practices also in larger scale, even though varying results regarding this aspect showcase the uniqueness of individual couples’ language practices. Moreover, the couples have positive attitudes towards language mixing in general, and many of them respond to it in a relaxed manner. Regarding ELF couples’ language identities, the data shows that the couples often identify themselves as English-speakers but also multilinguals, both individually and as a couple. Consequently, English as a lingua franca seems to have an important role in the relationships, and many of the couples report difficulties in attempts or even unwillingness to change the main language of the relationship to something else than English after having started the relationship using English as a lingua franca. The results also show that language mixing is used much less in the family context when addressing children, and that children seem to be one of the main triggers for more conscious language practices.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sukupuolittuneiden asenteiden kielellistä toteutumista vanhemmuusdiskurssin sisällä. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii Norman Fairclough’n kriittinen diskurssianalyysi (CDA). Fairclough’n teoria on kriittisen lingvistiikan sovellus M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliopista, joskin kielen metafunktioiden sijaan kieltä analysoidaan merkitystyyppien mukaan. Fairclough’n metodiikkaa ja käsitteistöä määrittää oletus ideologisesti määräytyneistä sosiaalista valtasuhteista ja niiden seurauksena syntyvästä sosiaalisesta epätasa-arvosta. Vanhemmuusdiskurssia koskeva aineisto liittää tutkimuksen myös osaksi kielen ja sukupuolen tutkimusta. Tutkimuskohteena on Vau’Kirjan kustantama Vauvan odotus 2009-2010 (VO). VO on poikkeuksellinen vanhemmuusopas, sillä se sisältää toisistaan erilliset isän ja äidin osion. Aineistoanalyysiin on valittu koko isän osio sekä äidin osiosta temaattisesti isän osiota vastaavat kappaleet. Aineisto koostuu 18717 sanasta, josta isän osio koostuu 6360 sanasta ja äidin osio 12357 sanasta. Korpukselle on tehty leksikaalinen analyysi, joka palauttaa taivutettu sanat niiden perusmuotoonsa ja tekee niille kieliopillisen kuvauksen. Kaiken kaikkiaan leksikaalinen analyysi koostuu 4141 lekseemistä, joista isän osiossa on 1274 lekseemiä ja äidin osiossa 2492 lekseemiä. Fairclough’lla aineistoanalyysi tapahtuu merkitystyyppien kautta. Fairclough’n mukaan diskurssi kuvautuu osana sosiaalista toimintaa genrejen, diskurssien ja tyylien kautta, jotka ovat merkityksen kolme aspektia. Genret ovat tässä viitekehyksessä erilaisia tapoja toimia diskurssissa. Genrejä määrittää erityisesti tiettyjen kommunikatiivisten päämäärien saavuttaminen. Diskurssit kuvautuvat tapoina ilmaista asioita, jotka voivat liittyä muun muassa materiaalisen maailman asioiden tai asiaintilojen kuvauksiin ja sosiaalisten prosessien kuvauksiin. Kolmas merkityksiä rakentava aspekti on tyyli, joilla Fairclough viittaa tiettyjen olemistapojen konstituoimiseen. Tyylit erottelevat myös tietyt sosiaaliset ja persoonalliset identiteetit toisistaan, joten sillä on identifioiva ulottuvuus. Fairclough’n CDA:n ydin perustuu kvalitatiiviseen analyysiin, joka muodostaa tutkimuksen selkärangan. Täydennämme tätä leksikaalisen analyysin tuottamalla kvantitatiivisella aineistolla. Tutkielmassani osoitan, että VO:n isän ja äidin osiot rakentuvat ainakin osittain eri vanhemmuusdiskurssien varaan. Osoitan myös, että mies on vanhemmuusdiskurssissa ”Toinen”, jonka vanhemmuusrooli määräytyy äidin roolin mukaan. Kyseessä on tapaustutkimus, joten tutkimus ei pyri esittämään koko vanhemmuusdiskurssia koskevia yleistyksiä.