Browsing by Subject "Yleinen kielitiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Yliniemi, Juha (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis is a descriptive grammar of Denjongke, or Sikkimese Bhutia (also known as Lhoke or Sikkimese) (ISO 639-3 sip), an endangered Tibeto-Burman, Tibetic language spoken in the Indian state of Sikkim. The study is based on original fieldwork conducted over more than six years. The theoretical framework is functionalist-typological and may further be characterized as an application of Basic Linguistic Theory. The discussion is data-oriented and aims to describe Denjongke in its own terms. The thesis begins with an introduction to the language and the people who speak it and continues with a description of phonology and an introduction to word classes, suffixes and clitics. The remainder of the grammar presents a mainly functionally-oriented description, starting with phrase-level syntax and proceeding through clausal syntax to discourse. The last chapter on vocabulary and the texts in the appendix provide a cultural window into Denjongke speakers' life. Denjongke is an incipient tone language with 43 consonants and eight vowels. Nasalization and length are contrastive in vowels. The analysis establishes four major word classes (nouns, verbs, adjectives and adverbs) and eleven minor word classes. Many nouns and verbs have ordinary and honorific equivalents. Controlled vs. non-controlled verbs occur in phonologically related pairs. Unlike many Tibetic languages, Denjongke does not make a clusivity distinction in first person plural pronouns. There are five case-marking enclitics some of which may be stacked. In syntax, the marking of A argument shows signs of both syntactic and pragmatic control. The marking of P argument is sensitive to animacy, specificity and affectedness. Denjongke has a rich array of copula forms, which mark three evidential values: personal, sensorial and neutral. The semantically oriented category “personal” differs from the more syntactically-oriented Lhasa Tibetan category “egophoric”. Denjongke is a clause-chaining language and has a wide variety of adverbial clauses, which are expressed through various constructions, including ten converbs. Relative clauses are a subclass of genitive-marked constituent-modifying clauses. Denjongke is rich in ideophones, i.e. vividly descriptive words which are semantically, phonologically and morphologically distinct from other words.
  • Silvennoinen, Olli (Helsingin yliopisto, 2019)
    This dissertation examines contrastive negation. Contrastive negation is a cover term for constructions that combine a negated and affirmed element that refer to the same state of affairs (e.g. not today but tomorrow). There are many ways to express contrastive negation across languages and even within one language. In my dissertation, I ask what the functions of contrastive negation are, what forms it takes, and what explains the variation between these forms. I investigate these questions both within one language – English – and cross-linguistically. Previous research on contrastive negation has mostly resorted to introspectively constructed examples and its main focus has been on metalinguistic negation (e.g. not good but excellent). The main method used in this dissertation is corpus linguistics, i.e. the qualitative and quantitative study of electronically stored collections of naturally occurring texts. My aim has been to study contrastive negation as it actually appears in language use rather than focusing on artificially created ideal cases. I complement the corpus-linguistic perspective with interactional linguistics. In other words, I study how contrastive negation is used in casual conversation to create various socially relevant actions. The theoretical framework of the study is construction grammar, which starts with the assumption that language consists of constructions, i.e. pairings of form and function that language users learn from usage by using domain-general cognitive mechanisms. According to the corpus analysis, contrastive negation favours argumentative and interactive genres, such as newspaper editorials and conversation. There are gradient and sometimes quite subtle functional differences among the constructional schemas that are used to express contrastive negation in English newspaper discourse. In conversation, a difference emerges between English and Finnish constructional straregies: English favours asyndetic combinations of a negative and an affirmative clause while in Finnish, constructions that employ corrective conjunctions are used relatively frequently. In both languages, the forms that contrastive negation takes are adapted to the interactional context and function, especially to whether the construction is used reactively or not. In the last study of the dissertation, a comparison of 11 European languages reveals differences especially in the extent to which corrective conjunctions are used in the languages studied. The dissertation extends our understanding of contrastive negation. Instead of metalinguistic negation, which has dominated previous studies on the constructions, the central questions for this dissertation are whether the contrast is additive (not only Finland but also Sweden) or restrictive (not every day but merely at weekends), and whether the construction is used reactively or not.
  • Hämeen-Anttila, Paula (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee latinisoitua kreikkaa internet-keskusteluissa. Latinisoitu kreikka tunnetaan yleisemmin nimellä Greeklish, ja se viittaa kreikan kirjoittamiseen latinalaisilla aakkosilla. Kirjoitustapa on yleinen tietokonevälitteisessä viestinnässä, ja sitä käytetään edelleen, vaikka teknologiset rajoitteet kreikkalaisten aakkosten käyttämiseen ovatkin pitkälti poistuneet. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata nykyisiä latinisointikäytänteitä. Yleensä kirjoittajan katsotaan noudattavan translitteroidessaan joko visuaalista tai foneettista mallia, eli hän yrittää joko jäljitellä alkuperäisen kreikkalaisen grafeemin ulkonäköä tai äännearvoa. Aiempi tutkimus on keskittynyt vahvasti yksittäisten kirjoittajien translitterointivalintojen tutkimiseen. Tämän tutkielman näkökulma luo katseen yksittäisiin grafeemeihin ja digrafeihin: mitkä niistä translitteroidaan yleensä visuaalisen mallin mukaan ja mitkä foneettisen mallin mukaan? Lisäksi tutkimuksen kohteena on translitteroinnin johdonmukaisuus, eli pysyykö kirjoittaja kunkin grafeemin ja digrafin kohdalla yhdessä translitterointiratkaisussa vai vaihteleeko hän niitä pitkin tekstiä. Tutkimuksessa käytetään kahta korpusta. Ensimmäinen on Dora Tseligan vuonna 2003 julkaistuun väitöskirjaan kerätty aineisto, jossa on taulukoitu translitterointikäytäntöjä 127 kirjoittajalta. Toinen aineistokokonaisuus on tätä tutkielmaa varten kerätty korpus, jossa on vuosina 2007–2016 kirjoitettuja viestejä internetin julkisilta kreikkalaisilta keskustelu- ja uutispalstoilta. Yksittäisiä kirjoittajia tässä korpuksessa on yhteensä 59. Korpukset paljastavat ensinnäkin sen, että eri grafeemien ja digrafien välillä on huomattavaa vaihtelua latinisointikäytänteissä. Jotkut kreikkalaiset grafeemit, kuten <ν>, <π> ja <ρ>, translitteroidaan käytännössä aina foneettisen mallin mukaan, kun taas erityisesti muun muassa digrafien tapauksissa visuaalinen translitterointi on selvästi yleisempää. Joidenkin grafeemien kohdalla molemmat mallit ovat suunnilleen yhtä käytettyjä. Tutkimuksen toinen tulos on se, että vaikka aiemman tutkimuksen mukaan kirjoittajat pysyvät valitsemassaan translitterointimallissaan eivätkä sekoita niitä keskenään, tämä ei pidä kovin hyvin paikkaansa kaikkien grafeemien ja digrafien kohdalla. Etenkin grafeemin <η> tapauksessa on varsin tavallista, että kirjoittaja translitteroi sen samassa viestissä paikoin visuaalisesti <h> ja paikoin foneettisesti <i>. Tutkimuksen tuloksista voi myös havaita, että latinisoitua kreikkaa kirjoitetaan internet-keskusteluissa kohtuullisen paljon visuaalisen mallin mukaan. Tämä on päinvastoin kuin viralliset translitterointistandardit, kuten ELOT 743 ja SFS 5807, suosittelevat.
  • Greed, Teija (Helsingin yliopisto, 2019)
    This doctoral thesis consists of four language-specific articles and an introductory article. In it I investigate evidentiality and related functional categories in four non-Slavonic languages spoken in the Russian Federation: Nakh-Daghestanian Lezgi, two Turkic languages Bashkir and Tatar, and Tungusic Even. Evidentiality pertains to the expression of source of information. This study focuses on the grammatical expression of information source. To gather the data I worked with mother-tongue language consultants, studied language descriptions, utilised digital language corpora and analysed texts. My research concentrated on finding out how evidential meanings are expressed through grammatical means in these four languages, and how evidentiality interacts with other related categories. I discovered that the key categories interacting with evidentiality are tense/aspect, mirativity, person, subjectivity, discourse, and (epistemic) modality. In a number of languages of the world the verb forms expressing tense and aspect have been documented as central for the expression of evidentiality. This is also true of the languages in this study. In all four languages the verb form expressing the resultative or perfect meaning has extended to convey the evidential meaning of inference, or non-witnessed. In three of these languages these meanings have crossed over from evidentiality to the domain of discourse, as the verb form conveying the non-witnessed meaning has acquired the function of a specific narrative genre. Mirativity manifests itself in these languages mainly in the context of evidential inference, with grammatical person also being involved. In three of these languages inference in first-person contexts receives a mirative interpretation, that is, the speaker expresses that the event she experienced was not in her control or in her consciousness. With regard to mirativity, the key discovery of the study is that in Even inference in second-person contexts also conveys a mirative meaning. In my research it became clear that subjectivity, that is, how the speaker or experiencer expresses her own involvement in the processing of the information she is conveying, functions together with evidentiality. In Bashkir and Tatar the evidential quotative, that is, a marker coding a citation, can connect with verbs of perception, cognition and feeling, in addition to regular speech verbs, and together with them express subjective meanings at differing levels. Through the use of the quotative marker in Bashkir subjectivity expands further in conjunction with the verb “know” into multisubjectivity, in which the perspective of the original communicator is conveyed in addition to the viewpoint of the person currently “knowing” the conveyed message. In the languages studied the expression of evidentiality does not in general contain meanings of epistemic modality which would show the speaker’s attitude or evaluation of the message conveyed. Evidential meanings can, however, receive a contextual epistemic interpretation. The key results of the thesis are presented in a figure which depicts both the way the studied semantic categories fit in semantic space and also their interaction. The figure also displays the meanings conveyed by the grammatical markers discovered in the four languages. In semantic space these meanings settle in places where the categories partially overlap, which underlines the foundational idea and contribution of my thesis: the complexity of the interaction of different semantic categories in human communication.
  • Keinänen, Satu (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma tarkastelee termejä, joita evidentiaalisuuskategorioista on käytetty kieliopeissa ja muissa kielten kuvauksissa. Evidentiaalisuus on funktionaalinen domeeni, joka tarkoittaa tiedonlähteen tai tiedon saannin il-maisua: puhuja on voinut saada tietonsa esimerkiksi näkemällä tapahtuman, päättelemällä sen jäljelle jääneistä merkeistä tai kuulemalla siitä muilta. Kaikki kielet voivat ilmaista evidentiaalisuutta, mutta vain joissakin sen kieliopillistunut omaksi kategoriakseen. Tutkielma tarkastelee juuri kieliopillisia evidentiaalisuuskategorioita ja niistä käytettyjä termejä. Aihetta lähestytään niin kieltenvälisen vertailun kuin terminologian näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa esitellään myös evidentiaalisuutta ilmiönä sekä sen tutkimushistoriaa: erityisesti keskitytään evidentiaalisuuden määrittelyn näkökulmiin ja ongelmiin. Kielten vertailuun vaikuttaa näkemys kategorioista. Universalistisen näkö-kulman mukaan kielten kategoriat ovat pohjimmiltaan samoja, mutta partikularistisen näkemyksen, jota tässä tutkielmassa noudatetaan, kielten kategoriat ovat aina erilaisia, mutta voivat olla samankaltaisia. Tällöin vertailu toteutetaan käyttämällä vertailukäsitteitä, jotka perustuvat semanttisiin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin. Kiel-ten yksilölliset kategoriat, jotka on kuvattu ja määritelty kunkin kielen omilla ehdoilla, ovat sen sijaan kuvauska-tegorioita. Käytännön syistä olisi hyvä, jos vertailukäsitteistä ja kuvauskategorioista käytettäisiin samoja termejä, mutta toisaalta on toivottavaa, että kuvauskategorioiden termit kuvastaisivat juuri kyseistä kategoriaa. Lisäksi on yleisiä terminologisia ihanteita, kuten erottuvuus ja monosemia, eli termien tulisi erottua toisistaan ja kutakin käsitettä tulisi vastata yksi termi ja kutakin termiä yksi käsite. Tutkielma tarkastelee myös tällaisten kriteerien toteutumista evidentiaalisuuden terminologiassa. Tutkielman aineistona on 51 kielen evidentiaalisuusjärjestelmät, joiden tiedot on kerätty 57 eri kieliopista tai muusta kuvauksesta. Kieliopeista poimitaan evidentiaalisuuskategorioiden termit ja niiden määritelmiä verra-taan eri evidentiaalisuuskategorioiden vertailukäsittesiin, minkä jälkeen kuhunkin vertailukäsitteisiin sopivien kategorioiden termit kerätään yhteen ja niitä verrataan toisiinsa. Tutkielmassa selviää, että evidentiaalisuuskategorioista käytetty terminologia on runsasta ja vaihtelevaa. Polysemiaa ja etenkin synonymiaa esiintyy paljon, mikä haittaa termien ymmärrettävyyttä ja erottuvuutta. Ter-mien runsaus selittyy osittain evidentiaalisuuden lyhyehköllä tutkimushistorialla, jonka takia termit eivät ole ehti-neet vakiintua. On myös mahdollista, että evidentiaalisuus ilmiönä on edelleenkin heikommin tunnettu kuin jotkin toiset kieliopilliset ilmiöt, jolloin myös käsitteistön vakiintumattomuus synnyttää terminologista vaihtelua. Toi-saalta, kielten kategorioissa on eroja, minkä on syytä heijastua myös terminologiaan. Runsasta terminologista vaihtelua löytyykin ei-visuaalisen sensorisen evidentiaalisuuden sekä eri päättelytyyppien kategorioissa, jotka ovat semanttisesti monitahoisia. Tutkielman aineistosta löytyi myös yllättävän monta yleistiedon ja ego-evidentiaalisuuden kategoriaa, vaikka näitä kategorioita ei välttämättä ole otettu huomioon evidentiaalisuustypo-logioissa.
  • Nyberg, Romina (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis explores the family language policy (FLP) of mixed-language families living in Finland. More and more children are born in multicultural families, where parents have different first languages, and many of them wonder what language strategy to use in the home environment to be beneficial for the language development of their children. Sharing circumstances with other parents in multicultural families, and having a personal interest in multilingualism drove my interest in investigating the family language policy of mixed-language families who reside in Finland; how the daily use of more than one language is established, implemented and managed at the family level. With three main objectives - 1) identifying parental language practices, 2) examining parental views on multilingualism, 3) identifying influencing factors of language choice – this thesis intends to offer an overview of the family language policies employed by parents, and to reveal possible insightful information about attitudes towards language use. It also aims to highlight areas where parents who raise multilingual children in Finland might need practical guidance and support. A survey was conducted through an online questionnaire across Finland among parents of children up to 17 years old and whose spouses have different first languages. The questionnaire was both quantitative and qualitative in nature. The quantitative data was analysed by means of descriptive statistics, and for analysing the qualitative data, an inductive approach was used based on a thematic analysis performed at a semantic level. The main results identified one parent - one language (OPOL) as the most preferred language practice and showed that parents’ determination and plan to employ a language separation strategy does not fully materialize into practice. The type of parental language practice differs among parents of children from different age groups. Despite the myriad of factors that influence parents’ language choice, their family language policies seem to be oriented around a similar language ideology, one that places value on first language transmission and on equal early multilingual acquisition. The transmission of first language appears to be intrinsic to the nature of parenthood. In addition to the main findings, the timing of introducing a new language and the limited availability of language resources for minority languages were identified as the areas where parents who raise multilingual children in Finland need guidance and support. The results and findings of this study deepen our knowledge and understanding of relevant aspects and challenges related to the family language policies of mixed-language families.
  • Laine, Antti Olavi (Helsingfors universitet, 2016)
    Työ käsittelee aiemmin kuvaamattoman suurten järvien bantukielen (Lacustrine tai Great Lakes Bantu), isenjen, vokaalijärjestelmää kenttämateriaaliin perustuen. Kieltä puhutaan Maran alueella Pohjois-Tansaniassa. Isenje ja sen lähisukukielet ikoma ja nata luetaan tavallisesti yhden kielen (JE45) murteiksi. Kielissä on korkea leksikaalinen yhteneväisyys, mutta niiden välillä on kuitenkin merkittäviä, erityisesti fonologisia ja tonologisia, eroja. Ikoman ja natan vokaalijärjestelmät on aiemmin kuvattu, mutta isenjestä tällaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Työssä tarkastellaan ensin maailman vokaalijärjestelmien typologiaa. Kielissä yleisin järjestelmä on viiden vokaalin /i e a u o/ malli, jossa viisi perifeeristä vokaalia asettuu dispersioteorian mukaan vokaaliavaruuden ääripäihin maksimaalisen auditorisen erotettavuuden nimissä. Seuraavaksi yleisimmissä vokaalijärjestelmissä on kolme tai seitsemän vokaalia, ja seitsemän ja useamman vokaalin järjestelmissä on tavallisesti myös sisävokaaleja. Työssä käsitellään lisäksi maailman kielissä esiintyviä vokaaliharmoniajärjestelmiä, jotka ovat vokaalien esiintymistä rajoittavia fonotaktisia ilmiöitä. Vokaaliharmonia voi järjestyä eri piirteiden mukaan – esimerkiksi suomessa toimii palataali- eli etisyysharmonia, turkkilaisissa kielissä tavataan myös labiaaliharmoniaa, ja bantukielissä on usein vokaalien suppeuteen liittyviä harmonioita. Maran alueen kielten vokaalijärjestelmissä erityisen huomionarvoista on niin sanottujen ATR-vokaalien (advanced tongue root) olemassaolo. Näiden vokaalien ääntämisen aikana laajennetaan nieluonteloa kielen tyveä eteenpäin liikuttamalla ja kurkunpäätä laskemalla, ja tämä voi olla ainoa kahta vokaalia erottava kontrasti. ATR-vokaaleihin liittyy tyypillisesti monimuotoisia harmoniaprosesseja. Isenjessä on seitsemän vokaalifoneemia, /i e ɛ a u o ɔ /. Välisillä vokaaleilla on ATR-kontrasti: /e/ ja /o/ ovat [+ATR], /ɛ/ ja /ɔ/ [−ATR]. Monitavuisissa substantiivijuurissa ei vokaaliharmonian vaikutuksesta voi esiintyä vastakkaisten ATR-arvojen välisiä vokaaleja. Isenjessä on myös foneemisesti pitkiä vokaaleja sen lisäksi, että tietyissä ympäristöissä esiintyy ennustettavia, ehdollisia vokaalinpidennyksiä, jotka voidaan analysoida sijaispidennyksiksi. Isenjessä on vahvoja viitteitä samanlaisesta substantiiviprefiksiharmoniasta kuin sukukielissä ikomassa ja natassa. Näissä järjestelmissä juuren ensimmäisessa tavussa esiintyvä [−ATR]-vokaali laukaisee prefiksin vokaalin dissimilaation välisestä vokaalista suppeaksi. Isenjessä järjestelmä ei kuitenkaan toimi täysin johdonmukaisesti, vaan kielen harmonijärjestelmä on ilmeisesti hajoamassa kielenmuutoksen ja kontaktivaikutteiden johdosta. Myös alueen muissa kielissä on havaittavissa tällaista vokaali- ja toonijärjestelmien yksinkertaistumista.
  • Dyster, Wilhelmina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prototyyppiteoriaa osana länsimaisen kielitieteen historiaa. Tavoitteena on selvittää, millaiset taustat prototyyppiteorialla on ja millä tavoin se otettiin vastaan kielitieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus pyrkii kuvailemaan, millaisia kielellisiä ilmiöitä prototyyppiteorialla voidaan kuvata, mikä on sen sovellettavuusala kielitieteellisessä tutkimuksessa ja millaista kritiikkiä sitä vastaan on esitetty. Prototyyppiteoria on teoria kategorioista. Se pohjautuu 1970-luvulla suoritettuihin empiirisiin kokeisiin kognitiivisen psykologian saralla ja esittää tiivistetysti kaksi väitettä: (1) Kategorialla on keskeisempiä ja perifeerisempiä jäseniä. (2) Kategorian rajat ovat sumeat. Prototyyppiteoria ja prototyypin käsite ovat nousseet keskeiseen asemaan etenkin kognitiivisen kielitieteen keskuudessa. Tyypillisesti prototyyppiteoria nähdään vastakkaisena selkeärajaiselle klassiselle kategoriamallille, jonka kategoriakuuluvuuden ehdot määritellään binaaristen joko–tai -piirteiden perusteella. Klassinen kategoriamalli on erityisesti formaalin kielentutkimuksen käyttämä kategoriamalli. Kysymys kategorioista ja niiden olemuksesta on keskeinen tässä tutkimuksessa ja niitä koskevaan keskusteluun pyritään tutustumaan kattavasti. Sitoutuminen yhdenlaiseen kategoriamalliin nähdään usein kannanottona toisenlaista mallia vastaan, mikä on johtanut kiistoihin ja väittelyihin eri kielentutkimuksen suuntausten välillä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on formaalin ja funktionaalisen kielentutkimuksen lähestymistavan suhde toisiinsa. Kysymys nähdään rationaalisen ja empiirisen tieteen vastakkainasetteluna, joka vuosisatoja kestettyään on tuskin ratkaistavissa helposti. Eri lähestymistapojen välille on kuitenkin koetettu rakentaa siltaa ja dialogi jatkunee tulevaisuudessakin. Tämän tutkimuksen aineistona toimivat toiset tutkimukset sekä eri tieteenalojen – kuten filosofian, psykologian ja kielitieteen eri osa-alueiden – lähteet. Tutkimus vertailee ja kokoaa yhteen näkemyksiä eri vuosikymmeniltä sekä pyrkii kontekstualisoimaan niitä vallitseviin yhteiskunnallisiin oloihin ja tapahtumiin. Tavoitteena on muodostaa hermeneuttinen kehä, jonka aikana ymmärrys tutkittavasta kohteesta – rationalismin ja empirismin vastakkainasettelusta, kategorioista sekä prototyyppiteoriasta – syvenee ja monipuolistuu. Prototyyppiteorian matka empiirisestä kategorisaatiomallista teoreettiseksi kielellisten kategorioiden kuvausmalliksi vaikuttaa olleen melko saumaton, joskaan ei täysin ongelmaton, siirtymä. Prototyyppiteoriaa on moitittu mm. epäselvästä käsitteenmuodostuksesta ja siitä, että prototyypin käsitettä voi kukin tutkija käyttää oman näkökulmansa ja kulloistenkin tutkimustarpeidensa mukaisesti. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta ja tutkimustulosten yhteismitattomuutta. Toisaalta prototyyppiteoria nähdään eräänlaisena lingvistisenä yleistyökaluna, jonka vahvuuksia ovat joustavuus, selitysvoimaisuus ja sovellettavuus eri ilmiöiden tutkimiseen. Prototyyppiteoria vaikuttaa soveltuvan erityisen hyvin semantiikan alan kuvaukseen, mutta prototyyppisyyden käsitettä voidaan periaatteessa soveltaa kaikkiin ilmiöihin, jotka pohjautuvat kielelliseen luokitteluun.
  • Miestamo, Matti Markko Petteri; Sinnemäki, Kaius Tatu-Kustaa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020)
    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
  • Protassova, Maria Margarita (Helsingin yliopisto, 2021)
    Koronaviruspandemia vaikutti koko yhteiskuntaan vuonna 2020. Myös Suomi sulki valtionrajansa muulta kuin välttämättömältä liikenteeltä. Tästä johtuen kesällä 2020 ulkomaanmatkailijat hävisivät Helsingistä lähes täysin. Matkailijoihin keskittyvät yritykset joutuivat suuntaamaan markkinointinsa uudelleen kotimaisiin asiakkaisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten markkinoiden uudelleensuuntautuminen on vaikuttanut matkailijoihin keskittyvien yritysten kielenkäyttöön ja kielimaisemaan. Tavoitteena on selvittää paitsi muutokset, myös perustelut niiden takana, samoin kuin syyt sille, että muutosta ei olekaan tapahtunut. Tutkielma keskittyy yritysten kieliasioiden päättäjiin, heidän ratkaisuihinsa sekä heidän tyytyväisyyteensä omiin ratkaisuihinsa. Kielimaisema on sosiolingvistiikan tutkimussuunta, jossa tarkastellaan kielten esillepanoa tietyssä paikassa. Tutkimuksen kohteena ovat usein esimerkiksi katukyltit, mainosjulisteet ja infotaulut, niin julkisten kuin yksityisten tahojen tekemät. Kirjallisuuden mukaan keskeisiä ongelmia alalla on mm. tutkimusmenetelmien kehittymättömyys sekä dynaamisen näkökulman vähäisyys. Tämä tutkielma pyrkii osiltaan korjaamaan näitä puutteita. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella sekä jatkohaastattelulla halukkaille. Lomakkeessa kysyttiin muutoksista suomen, ruotsin, englannin ja muiden kielten käytössä yrityksen sosiaalisessa mediassa. kotisivuilla, teksteissä tilojen ulkopuolella, julkisten tilojen sisäpuolella ja henkilöstötiloissa sekä yrityksen sisäisessä viestinnässä. Haastattelussa jokaista ratkaisua pyydettiin perustelemaan. Lisäksi kysyttiin erikseen koronaohjeistusta koskevista teksteistä. Sekä lomakkeessa että haastattelussa käsiteltiin myös vastaajien tyytyväisyyttä omiin kielivalintoihin. Lomakkeeseen vastasi 51 yritystä ja haastatteluihin osallistui näistä kahdeksan. Vastaukset koottiin yhteenvetotaulukoihin, joita analysoitiin pysty- ja vaakasuunnassa eri näkökulmista mahdollisimman kattavien tulosten saamiseksi. Tutkimuksesta selviää, että muutosta kielimaisemassa tapahtui suhteellisen vähän. Muutoksilla oli kuitenkin selkeä suunta: suomen kieltä lisättiin, englannin kieltä vähennettiin ja muut kielet poistettiin lähes kokonaan. Poikkeuksena oli ruotsi, joka selvästi jakoi mielipiteet yritysten kesken. Avaintekijänä yrityksen kielipäätöksiin toimi usein työntekijöiden kielitaito. Päätöksiin vaikuttivat selvästi myös toisaalta ulkomaalaisten turistien puuttuminen, toisaalta maahanmuuttajien ym. suomea osaamattomien asiakkaiden läsnäolo, joka ei ollut muuttunut. 92% vastaajista oli erittäin tai jossain määrin tyytyväisiä kieliratkaisuihinsa pandemian aikana.
  • Lilja, Taru (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työ käsittelee isiNdebelen lämpötiladomeenia. IsiNdebele on eteläafrikkalainen bantukieli, joka kuuluu nguni-kielten haaraan. Se on yksi Etelä-Afrikan virallisista kielistä, ja sillä on noin miljoona äidinkielistä puhujaa. Tutkimuksen kohteena ovat isiNdebelen lämpötilaa ilmaisevien lekseemien metaforiset ekstensiot tunteiden suuntaan. Tutkimus kartoittaa myös yleisesti lämpötilaa ilmaisevia lekseemejä isiNdebelessä ja sitä, ovatko toiset keskeisempiä kuin toiset. Tutkimusaineistona on isiNdebeleä äidinkielenään puhuvan informantin haastattelut ja eri elisitaatiomenetelmin kerätyt lämpötilanilmaukset ja metaforat, joissa lähdealueena on lämpötila ja kohdealueena jokin tunne tai ihmisen ominaisuus. Lämpötilanilmaukset analysoidaan peruslämpötilatermien näkökulmasta, ja tuloksena on, että isiNdebelen keskeisimmät lämpötilatermit ovat lekseemit -tjhisa (kuuma), -futhumala (lämmin), -makhaza ja -qanda (kylmä). Näiden lekseemien lisäksi mukaan tutkimukseen otetaan lekseemien -pholila (jäähtyä) ja -bila (kiehua) metaforiset ekstensiot. Löytyneet metaforat luokitellaan lähdealueen perusteella. Tunteisiin tai ihmisten ominaisuuksiin viittaavia lämpötilalekseemien metaforisia ekstensioita löytyi yhteensä 16 kappaletta, joista kuuman ekstensioita on seitsemän, lämpimän neljä ja kylmän kolme. Tulokset esitellään 26 esimerkkilauseen avulla. Luokittelulla on saatu esiin se, mille kohdealueille kuumuutta, lämpöä ja kylmää ilmaisevat lekseemit ovat isiNdebelessä laajentuneet. Näitä lähde- ja kohdealueiden yhdistelmiä tarkastellaan ensisijaisesti isiNdebelen systeemistä käsin, tarkoituksena kuvailla isiNdebelen lämpötila- ja tunnemetaforien järjestelmää. Löytyneitä metaforia verrataan myös Lakoffin ja Johnsonin klassiseen käsitemetaforateoriaan ja erityisesti sen lämpötila- ja tunneyhdistelmiin AFFECTION IS WARMTH, ANGER IS HEAT ja FEAR IS COLD sekä lämpötilatermien metaforisten ekstensioiden typologiseen variaatioon. IsiNdebelen lämpötila- ja tunnemetaforista löytyy samankaltaisia ja erilaisia metaforia kuin yllä mainitut käsitemetaforat, ja niistä löytyy yhtäläisyyksiä muiden afrikkalaisten kielten metaforiin. IsiNdebelen lämpötilatermit ovat laajentuneet merkitsemään sekä positiivisia että negatiivisia tunteita: mm. vihaa, pelkoa, ystävällisyyttä, epäystävällisyyttä sekä ihmisen hyvyyttä ja pahuutta. Tutkimus toimii alustavana isiNdebelen lämpötiladomeenin kartoituksena ja avaa mahdollisuuden tutkia isiNdebelen lämpötilalekseemejä sekä muita metaforia laajemminkin.
  • Seppänen, Erkki (Helsingfors universitet, 2012)
    This thesis examines the problem of "meaning" from an evolutionary perspective. It seeks to understand how linguistic meaning arises and what is its prehistory by examining simpler, non-linguistic phenomena. The work takes a relatively wide, cognitive view on "meaning", where this phenomenon is interpreted as a continuum of "representations" of the world, created by organisms in the course of the actions in the world. In the end, these representations are seen more as functional postulates, the ontological status of which is not necessarily real, but rather that "meaning" is perceived from an "intentional stance", a term introduced by the philosopher Daniel Dennett. This thesis also discusses criticism directed at the notions of "representation" and "intentional stance". Various crucial theories concerning the evolution of meaning are discussed, from such linguists as Bickerton, Hurford and Jackendoff, as well as philosopher Dennett. In addition, the work considers computer and robot simulations that have been done in evolutionary linguistics, as well as empirical evidence from paleoanthropology and animal cognition studies.
  • Mikkonen, Seija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee selkokielen nominitaivutuksen periaatteiden toteutumista informoivissa selkoteksteissä. Tavoitteena on selvittää, toteutuvatko selkokielen mittarissa olevat nominitaivutuksen kriteerit teksteissä. Selkokielen mittarin avulla voidaan arvioida tekstin selkokielisyyttä. Mittarin kriteereissä kehotetaan suosimaan nominien perusmuotoja sekä välttämään vajaakäyttöisiä sijoja. Lisäksi selvitetään, mitä keinoja selkokirjoittajat ovat käyttäneet muuttaessaan nominien taivutusmuotoja perusmuodoiksi. Tavoitteena on kytkeä tulokset osaksi selkokielen mittarin kehitystyötä. Tutkielman taustalla on funktionaalinen kielikäsitys. Teoriaosa esittelee selkokielen kehittämistä, selkokielen ohjeistusta sekä luetun ymmärtämistä. Aineisto on kerätty korpus- ja kyselytutkimuksen menetelmin. Tutkielmassa vertaillaan kolmea selkokielistä esitettä tai opasta ja yleiskielisiä lähtötekstejä. Kustakin selkokielisestä tekstistä aineistoon kuuluu 1200–1300 sanaa. Kyselyllä selvitetään selkokielen kirjoittajien (n = 21) näkemyksiä sekä keinoja rakentaa tekstiin perusmuotoja. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa lasketaan nominien perusmuotojen ja taivutusmuotojen esiintymien määrät. Perusmuotojen rakentumista selvitetään kvalitatiivisin menetelmin analysoimalla yleis- ja selkokielisten tekstien sanapareja sekä kyselytutkimuksen vastauksia. Tulosten mukaan nominien perusmuotoja esiintyy kaikissa selkokielisissä teksteissä enemmän kuin lähtöteksteissä. Myös erikseen tarkasteltujen substantiivien perusmuotoja esiintyy selkokielessä enemmän kuin yleiskielessä. Vajaakäyttöisiä sijoja ei selkoteksteissä ole käytetty. Nominitaivutuksen kriteereiden periaatteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa teksteissä. Perusmuodon rakentamisen keinoina on käytetty esimerkiksi lausekkeiden muuttamista sivulauseiksi, lausetyypin muutoksia, sanavalintoja ja aktiivimuotoisia lauseita. Korpus- ja kyselytutkimuksen tulokset tukevat toisiaan, mutta tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia informoivia selkotekstejä. Tulosten perusteella selkokielen mittarin nominitaivutuksen kriteereihin esitetään joitakin tarkennuksia.
  • Asikainen, Joni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sukupuolittuneiden asenteiden kielellistä toteutumista vanhemmuusdiskurssin sisällä. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii Norman Fairclough’n kriittinen diskurssianalyysi (CDA). Fairclough’n teoria on kriittisen lingvistiikan sovellus M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliopista, joskin kielen metafunktioiden sijaan kieltä analysoidaan merkitystyyppien mukaan. Fairclough’n metodiikkaa ja käsitteistöä määrittää oletus ideologisesti määräytyneistä sosiaalista valtasuhteista ja niiden seurauksena syntyvästä sosiaalisesta epätasa-arvosta. Vanhemmuusdiskurssia koskeva aineisto liittää tutkimuksen myös osaksi kielen ja sukupuolen tutkimusta. Tutkimuskohteena on Vau’Kirjan kustantama Vauvan odotus 2009-2010 (VO). VO on poikkeuksellinen vanhemmuusopas, sillä se sisältää toisistaan erilliset isän ja äidin osion. Aineistoanalyysiin on valittu koko isän osio sekä äidin osiosta temaattisesti isän osiota vastaavat kappaleet. Aineisto koostuu 18717 sanasta, josta isän osio koostuu 6360 sanasta ja äidin osio 12357 sanasta. Korpukselle on tehty leksikaalinen analyysi, joka palauttaa taivutettu sanat niiden perusmuotoonsa ja tekee niille kieliopillisen kuvauksen. Kaiken kaikkiaan leksikaalinen analyysi koostuu 4141 lekseemistä, joista isän osiossa on 1274 lekseemiä ja äidin osiossa 2492 lekseemiä. Fairclough’lla aineistoanalyysi tapahtuu merkitystyyppien kautta. Fairclough’n mukaan diskurssi kuvautuu osana sosiaalista toimintaa genrejen, diskurssien ja tyylien kautta, jotka ovat merkityksen kolme aspektia. Genret ovat tässä viitekehyksessä erilaisia tapoja toimia diskurssissa. Genrejä määrittää erityisesti tiettyjen kommunikatiivisten päämäärien saavuttaminen. Diskurssit kuvautuvat tapoina ilmaista asioita, jotka voivat liittyä muun muassa materiaalisen maailman asioiden tai asiaintilojen kuvauksiin ja sosiaalisten prosessien kuvauksiin. Kolmas merkityksiä rakentava aspekti on tyyli, joilla Fairclough viittaa tiettyjen olemistapojen konstituoimiseen. Tyylit erottelevat myös tietyt sosiaaliset ja persoonalliset identiteetit toisistaan, joten sillä on identifioiva ulottuvuus. Fairclough’n CDA:n ydin perustuu kvalitatiiviseen analyysiin, joka muodostaa tutkimuksen selkärangan. Täydennämme tätä leksikaalisen analyysin tuottamalla kvantitatiivisella aineistolla. Tutkielmassani osoitan, että VO:n isän ja äidin osiot rakentuvat ainakin osittain eri vanhemmuusdiskurssien varaan. Osoitan myös, että mies on vanhemmuusdiskurssissa ”Toinen”, jonka vanhemmuusrooli määräytyy äidin roolin mukaan. Kyseessä on tapaustutkimus, joten tutkimus ei pyri esittämään koko vanhemmuusdiskurssia koskevia yleistyksiä.
  • Haakana, Viljami (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.
  • Luoma, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    This study examines the use of the Latin script in languages where the Latin script is not the official writing system. The aim of the research is to get a general perception of where and why the Latin script is used in those languages. The study concentrates on the use of the Latin script of individual writers, especially in informal writing situations online. The study also examines if the individuals have seen the Latin script used by others. In addition, the study finds out about the keyboard functionality when writing in the Latin and non-Latin scripts. Many case studies have covered the phenomenon of digraphia, which is a situation where one language uses two writing systems. However, a broader crosslinguistic study has not been done on this topic. The Latin script is the dominant script on the Internet which might have an impact on the script choice in online writing. Internet language and chatting are broadly studied but because of the continuously changing nature of the Internet, more research is required on these topics. This study aims to fill in some of the gaps that are left open by previous research. I gathered data by an online questionnaire and by four semi-structured interviews. By means of the questionnaire, I got open question answers and quantitative data from 142 respondents. Additionally, I had four interviews with representative users of different writing systems to get more detailed information about the use of the Latin script. The data was analysed and compared with previous research from the point of view of five groups of different scripts. The general finding of this study is that the respondents choose to write in the Latin script mostly when the non-Latin keyboard in not available or when fast and easy informal writing style is required. The Latin script has many different functions. It is mostly used in online chatting, texting with friends or when one’s personal information needs to be written in travelling documents. However, people prefer to write in the official non-Latin script even though it might sometimes feel difficult or slow to use. The study points out that it cannot be predicted whether a respondent uses the Latin script or not, since the results are mostly very variable. The need or even the eagerness to use the Latin script when it is not the official script, reflects the functions and facilities that are available or unavailable for different scripts.