Browsing by Subject "Yleinen sosiologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Trapnowski, Mika (2011)
    What could the finitude of life have to do with modern reality? By examining sociocultural forms of the temporality of being, this thesis seeks new starting points for research into the history of the modern understanding of time. In search of new perspectives that could broaden, integrate and enrich the conventional viewpoints of urbanization, industrialization, rationalisation and power as well as economy, technology and time measurement devices, the modern western view of time and the modernization of the relationship with time are put in the wider context of world-views and an ontological cognitive perception of reality. Mapping the problems and ontological setting of the history of thinking about time aims at controlling functional and rationalistic anachronisms – eliminating modern rationality from where it was only just historically coming into being. Time is seen as one of the universal, dynamically interconnected world-view categories, and the universals model is tested in analyzing temporal aspects of both the birth of modern science and culture of colonial China. How one understands time is inseparable from foundational ontological choices. Time is the key category where the contents of other universals intersect. The challenges of examining cultural thought become obvious as one gets acquainted with the debate on mentalities and their history. Discussion on mentalities leads to core questions of the historical study of culture that are also relevant to the relationship with time, such as the commonness and diffusion of ideas, the problemacy of levels, periodization and breaks. The longue durée, historical continuity at the deepest level of culture, is composed of mythical structures, questions and feelings, fears and hopes arising from being human. The thesis explores ways in which the transcendent character of life (Simmel, Ahlman) and the fundamental existential dimension of human temporality (Heidegger, Fraser) could be included in and contribute to the study of the modern conception of time. An existential sensation of time is a primordial and distinctive component in the way man perceives time. Yet, the ever problematic question of the finiteness of being – incompatible with modern self-understanding – has hitherto occupied only a minor place in treatises on occidental time. In an existential anthropological examination, the bond between being and the attitude towards time strengthens, providing a way to think anew about the formation of modern time(s). Cognitive universalism (Zerubavel), philosophical anthropology (Kowalczyk) and Elias’s and Mumford’s approaches to history promise the possibility of incorporating existential issues into the social sciences and history. Views of time are united in human transience. The recurrent dualism of immanent and transcendent – a better world outside of the present, beyond tomorrow or yesterday, an ontological extension of belief and hope – is one of humanity’s oldest strategies for coping with change and time’s power to destroy both man and his achievements. Transcendence, a parallel or hoped-for reality, represents the actual and comparable form of escaping everydayness and the problematic nature of existence. It influences action and can be typologised according to the location and quality of the good life. The old connection between time felt and the realm of the ideal can be discerned in the modern use and control of valuable time, in building a better tomorrow, dynamised by a transcendental yet worldly future. By avoiding the modern cultural separation of reason and emotion, and by shifting the focus from rationalised to felt time, historical autogenesis, the great story of a rupture from which modern reason, world view and conception of time emerged, is called into question. In order to bypass retrospective rationalizations, a lasting tension is taken as a heuristic basis for the study of time: the conflict of degenerative time, mortality, and the timeless perfection of intellectual eternity. A cultural response to the threat of time is the other side – an essential and complementary hermeneutic element – of the only too logical history of western time.
  • Koskinen, Jenni (2010)
    Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksenä on, mihin oikeuttamisen logiikoihin akateemisen työajan kohdentamisjärjestelmää koskevassa julkisessa keskustelussa vedotaan ja miten nämä perustelut tukeutuvat toiminnan ja toimijoiden arvoa määrittäviin valtapiireihin. Tavoitteena on ymmärtää konfliktia julkisessa keskustelussa erittelemällä, mihin taustaoletuksiin eriävät näkemykset perustuvat, ja kuinka näitä taustalogiikoita käytetään argumentaatiossa kompromissinomaisesti perustelujen ja kritiikin tukena. Erityisesti keskitytään Helsingin yliopiston Sole Time Management -järjestelmään, jossa akateemiset työntekijät jakavat työaikansa projekteille ja tehtäville. Miten siis ajankäyttöä ajetaan itsehallinnoimaan erittelemällä toimintoja niihin käytetyn kellonajan mukaan ja miten tuota logiikkaa vastustetaan julkisessa keskustelussa? Pääasiallisena aineistona ovat SoleTM-työajan kohdentamisjärjestelmään linkittyvää Helsingin yliopiston ohjeistusta sekä järjestelmän taustalta löytyvä valtiovarainministeriön Yhteisrahoitteisen kokonaiskustannusmallin loppuraportti. Tähän aineistopakettiin viittaan termillä hallinnollinen puhe. Toinen aineistopaketti koostuu työajan kohdentamisjärjestelmään liittyvästä julkisesta keskustelusta. Keskusteluaineisto koostuu lähinnä lehtijulkaisuista ja blogikirjoituksista. Menetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jossa tulkinta rakentuu teorian ja empirian välisessä dialogissa. Keskeisimpänä analyyttisenä välineenä käytetään Boltanskin ja Thévenot’n teoriaa oikeuttamisen logiikoista ja niille soveltuvista testeistä. Tämän tutkielman tuloksena analysoidaan, miten työajan kohdentamisjärjestelmää implisiittisesti ja eksplisiittisesti perustellaan tukeutumalla paitsi teolliseen myös verkostoiden oikeuttamisen logiikkaan. Järjestelmän esitetään mittaavan sekä todellista aikaa että todellista työtä. Vastuuta järjestelmästä ulkoistetaan esittämällä, että se vastaa kaikkien toimijoiden tarpeisiin. Lisäksi tutkielmassa eritellään, kuinka valtapiirien logiikkaa vastustetaan akateemisella kentällä inspirationaaliseen valtapiiriin tukeutuen. Keskeistä on puhe toimijuuden katoamisesta. Työtä määrittelemään esitetään työajan kohdentamisjärjestelmästä eriävänä teollisena testinä työn tulosten arvioimista. Tutkielma erittelee kontrastia ja myös kompromisseja eri valtapiirien ideaalien välillä: ennen kaikkea luovan vapauden suhdetta ensisijaisesti teolliseen logiikkaan tukeutuvaan työajan kohdentamisjärjestelmään.
  • Kokkonen, Anne Helena (2010)
    Tutkielma tarkastelee kaupallisessa verkkopalvelussa rakentuvia lääkäreiden representaatioita. Aineistona käytin kolmea internetissä toimivaa palvelua, jotka tarjoavat käyttäjille terveyteen ja sairauksiin liittyvää informaatiota. Representaatioiden avulla pystyin selvittämään, miten perinteinen lääkärin ammatillinen toiminta muokkaantuu kaupallisessa palvelussa. Kaupallisten palvelutuottajien määrän lisääntymisen myötä Clarken ja hänen kollegoidensa mukaan lääketieteen ja lääkäreiden aseman on muuttuneen terveyspalvelujen tuotannossa. Ymmärrän lääkärit paljolti Anthony Giddensin teoria valossa, jonka mukaan asiantuntijoiden merkitys on nyky-yhteiskunnassa keskeinen, vaikka heidän tuottama informaatio onkin luonteeltaan epävarmaa. Yksilöt joutuvatkin itse reflektiivisesti pohtimaan tiedon luotettavuutta ja sopivuutta itselleen. Samalla yksilöiden vastuu tiedon soveltamisesta kasvaa heidän itse osallistuessa päätöksentekoon. Aineisto koostuu verkkopalvelun kuvista ja teksteistä, joissa esiintyi lääkäri tai lääkäriksi tunnistettava hahmo. Tekstit on poimittu vastauspalveluista, joissa lääkärit vastaavat käyttäjien kysymyksiin. Analysointimetodina käytin sosiaalisemiotiikkaa, joka mahdollistaa palvelussa esiintyvien kuvien ja tekstien tarkastelun samanarvoisina merkitysten tuottamisen välineinä. Ymmärrän lääkäreiden representaatioiden rakentuvan suhteessa niiden ympäristöön eli kaupalliseen verkkopalveluun, josta analysoidut kuvat ja tekstit on otettu. Palveluissa lääkärin representaatioita käytettiin etenkin herättämään käyttäjien luottamusta. Palvelut hyödyntävät tässä lääkärin profession vahvaa yhteiskunnallista asemaa. Yksittäisten lääkäreiden kohdistuvaa luottamusta taas rakennettiin esittelemällä heidän ammatillista työhistoriaa ja asettamalla heitä esittävä kuva palveluun, mikä tekee heistä todellisempia. Luottamusta toisaalta vähentää palvelujen kaupallisen toiminnan luonne ja palvelujen viihteellisyys. Palveluissa tuotiin esiin lääkäreiden erityisosaamista, mikä toisaalta korostaa lääkäreiden välillä olevia eroja. Palvelujen näkyvimmillä paikoilla olevat representaatiot rakentavat ystävällistä ja käyttäjän huomioivaa mielikuvaa lääkäristä, palvelun vähemmän näkyvissä osissa oli erilaisia representaatioita, joista osa viittasi kiireiseen ja lääketieteellisessä faktassa pitäytyvään lääkäriin. Verkkopalveluissa hyödynnetään ihmisten tarvetta saada terveyttä käsittelevää informaatiota. Lääkärit ovat tässä tuotteistettu palvelun osaksi, joita käyttäjät voivat helposti konsultoida.
  • Verkasalo, Aino (2010)
    Tutkielma käsittelee asukasaktiivien naapurustosuhteita Arabianrannan yhteispihakorttelissa, jossa on hallintasuhteiltaan erilaisia asuntoja. Sosiaalisen sekoittamisen periaatteella pyritään sosioekonomisesti tasapainoisen kaupunkirakenteen edistämiseen. Joseph ym. (2007) mukaan sosiaalinen sekoittaminen perustuu naapurustovaikutuksiin, joista osa pohjautuu oletuksiin, että väestökerroksien välille tulisi syntyä sosiaalisia siteitä. Kortteinen ja Vaattovaara (1999) ovat väittäneet, että pääkaupunkiseutu on eriytymässä alueellisesti. Heidän mukaansa (2005) eriytyminen pohjautuu osittain sosiaalisiin syihin kuten asukkaiden välisiin suhteisiin, havaintoihin ja kokemuksiin. Naapuruston merkitys on vähentynyt sosiaalisten suhteiden areenana. Henning ja Lieberg (1997) painottavat, että se perustuu pikemmin heikkoihin kuin vahvoihin siteisiin. Aineistona on 14 teemahaastattelua ja sosiaalisten suhteiden verkostokartoitusta vuosilta 2007 –2008 yhden korttelipihan aktiivisilta asukkailta kaikista hallintasuhteista. Taustoittavana aineistona on alueen suunnittelijan haastattelu. Tärkeimpiä tutkimuskysymyksiä ovat: kuinka asukkaat jäsentävät yhteispihan tärkeitä tapahtumia? Minkälaisia sosiaalisten suhteiden solmintaperiaatteita ja sosiaalisia muodostelmia esiintyy? Onko syntynyt hallintasuhteet ylittäviä sosiaalisia suhteita? Kuinka asukkaat suhtautuvat sosiaaliseen sekoittamiseen? Analyysimenetelminä ovat sisällönanalyysi ja tyypittely. Analyysin tavoitteena on löytää haastateltavien puheesta logiikka, jolla he jäsentävät pihan tapahtumia. Logiikoita vertailemalla tarkastellaan yhteispihan dynamiikkaa. Haastateltavat on ryhmitelty kolmeen ryhmään: lapsiperheelliset (vuokra-asukkaita), väliomistajat (hitas- ja asumisoikeusasukkaita) ja omistusasukkaat. Elämänvaihe jäsentää haastateltavan toimintaa, sosiaalisten suhteiden muodostamista sekä tapahtumien jäsennystapaa. Yhteispiha ei ole foorumi, jossa ihmiset eri elämänvaiheista olisivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Pihat koetaan tarjonnaltaan lapsille suunnatuiksi. Hiekkalaatikolla oleilevat lapsiperheet ovat pihan käyttäjäkuntaa. Heille piha on tärkeä sosiaalinen foorumi, joka tarjoaa tukea, seurallisuutta, ja lisää asumisen viihtyvyyttä paikallisessa elämänvaiheessa. He jäsentävät pihaa toiminnallisesta näkökulmasta. Henkilöt, joiden kotitaloudessa ei ole lapsia, eli työelämässä olevat ja eläkeläiset, kokivat elämänvaiheen vähentävän tarvetta sosiaalisille suhteille asuinalueella. He jäsentävät pihaa katseen kohteena. Sosiaaliset suhteet eri hallintasuhteissa asuvien asukkaiden välillä olivat vähäiset, lisäksi useilla suhteet sidostuvat omaan taloon. Suhteiden solmintaperiaatteita oli pääasiassa kolme: elämänvaihe, paikalliset instituutiot ja koettu samanhenkisyys. Omistusasukkaat olivat tutustuneet ennen muuttoa yhteisötaideprojektissa ja pitivät sitä merkittävänä. He olivat perustaneet kuukausittaisen epävirallisen tapaamisten käytännön talon asukkaille. He kuvasivat taloaan yhteisönä. Lapsiperheellisten keskuuteen oli syntynyt pihalla tapaava yhteisö ja harrastuskerhoja. Väliomistajille ei ollut syntynyt vakiintuneita tapaamisen käytäntöjä. Heidän suhteensa perustuivat joko epäsäännölliseen asioiden hoitoon tai pääasiassa ennalta solmittuihin ystävyyssuhteisiin. Sosiaalisen sekoittamisen periaate oli tunnustettu. Moninaisuus esitettiin rikkautena ja se koettiin toivottavan kaupunkikehityksen periaatteena. Arabianrannan moninaisuus liitettiin erityisesti ikäluokkiin. Lapsiperheelliset pitivät etnisen monipuolisuuden lisäämistä toivottavana.
  • Witting, Sonja (2010)
    Det moderna samhället och sexualiteten präglas av samma karaktärsdrag; sålunda genomsyras det moderna samhället av sexualitet och det har blivit ett samhällskrav att skapa en sexuell identitet. Samhällsprocesser har rationaliserat och ändrat på vår syn på sexualiteten, vårt sexuella beteende och oss själva. För denna pro gradu-avhandling valdes slumpmässigt elva sexuella självbiografier. De sexuella självbiografierna skickades in till tävlingen ”Seksuaalisuus osana elämää” som arrangerades år 1992 under ledning av Elina Haavio-Mannila och Osmo Kontula. Skribenterna reflekterar över och beskriver dessa handlingar och händelser; sålunda rör sig självbiografierna på två plan: handlingens och medvetenhetens. Vändpunkterna vägleder individen och gör att de upptäcker nya sidor i sig själv och sin sexualitet. Vändpunkterna är de milstolpar som för berättelsen framåt eller bakåt mot målet: den balanserade och lyckliga sexuella identiteten. Även om vändpunkternas händelser till största delen styrs av slumpen ordnar subjekten in dess händelser i deras sexuella självbiografi till en enhetlig, logisk helhet. Min pro gradu-avhandling ger en bild av hur berättaren, det vill säga ”subjekten” upplever att dessa vändpunkter inverkar deras sexuella identitet, skript och sexuella självbiografi. Mina forskningsfrågor är: Vilka karaktärsdrag har vändpunkterna i de sexuella självbiografierna? Hur inverkar dessa vändpunkter subjektens narrativa sexuella identitet? Vad motverkar och hjälper subjekten genom vändpunkterna i livet? Fokusen vilar på subjektets subjektiva syn på händelserna i vändpunkterna och deras konsekvenser för subjektens narrativa sexuella identitet och självbiografi. Jag analyserade vändpunkterna i de sexuella självbiografierna med hjälp av bland annat Bruners narrativa metod och Greimas aktantmodell för att se hur den sexuella narrativa sexuella identiteten, skripten och aktörerna ändras mellan de olika vändpunkterna. Följaktligen kategoriserade jag vändpunkterna efter deras inverkan på subjektens sexuella identitet och livsstil. Vändpunkterna ledde till äktenskap styrda av normer, de stärkte subjektens självkänsla, frigjorde dem från oönskade livssituationer och den sista vändpunkten ledde till en balanserad och lycklig sexuell identitet. Dessutom finns det negativa vändpunkter som för subjektet allt längre från den balanserade och lyckliga sexuella identiteten och leder till sexuell negativitet. Den lyckliga och balanserade sexuella identiteten präglas av nutiden och behovet att avsluta sin sexuella självbiografi lyckligt.
  • Nataraj, Shalini (2010)
    Abstract: This study aims to understand the identity behind Finnish female leaders. Women in socio-democratic nations tend to enjoy high gender equality, but there are still gender related problems in the labour force. Vertical and some horizontal sex-segregation is a prevalent feature of the Nordic States, a trend which segregates women into the lower and middle ranks of the public sector. Compared to their northern neighbours, more Finnish women tend to enjoy higher ranked jobs but still mainly in the public sphere. Within this context, this study is an aim to understand how and why these Finnish women are so successful. What is leadership and what does a leader require for success? Some feminist literature suggests that gender is an identity created from social norms, but like most political minorities, tend to hold on to the pain of oppression, consequently, recreating their positions in society. Wendy Brown refers to it as wounded attachments, or a continual re-creation of pain. An example of this pain is the imagery of a glass ceiling. The continual struggle for gender equality can be said to create cycles of victimization. Can this be said of women leaders? What is the identity behind a Finnish woman in a professional position of seniority and executive management or directorship? Six Finnish women are interviewed about their status, job satisfaction, work history and ideas behind their leadership. The research design incorporates a textual analysis and a brief questionnaire collected from 14 international students. These data sets are used to understand the identity and discourse of the leaders. Findings indicate that female leadership seems to be a hybrid identity, which has been developed parallel to the gradual shatter of the glass ceiling. Women do not seem to identify with the glass ceiling in the majority of professional situations, but work-life balance still seems to be a problem for some. Research suggests that the ‘think manager, think male’ phenomenon is gradually changing to include female leadership as a norm. Although there are still gender stereotypes when understanding leadership, the six women seem to have a will to be leaders, something that is quite opposite to bearing wounded attachments. This research suggests that leaders do not embody negative attachments, and although they identify themselves as women, they do not identify their paths with glass ceilings or other wounds.
  • Waltari, Suvi-Tuuli (2010)
    Julkisten palvelujen ulkoistamisen ja kilpailuttamisen taustalla ovat vaatimukset keventää ja tehostaa julkista sektoria, vapauttaa markkinavoimia sekä tuoda markkinatalouden käsitteitä ja toimintatapoja julkisten organisaatioiden kehittämisen välineiksi. Kyseiset vaateet kumpuavat uudesta hallinnan (governance) teoriasta, jonka mukaan uudet toimintatavat hämärtävät julkisen ja yksityisen sektorin välistä rajaa, integroivat sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita ja muuttavat eri osapuolten välistä työnjakoa ja vastuita. Palvelujen tuotannossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat näkemyksiin ja tulkintoihin valtiosta ja sen tehtävistä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ulkoistamisen lähtökohtia ja siihen liittyviä jännitteitä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteydessä, erityisesti kaupungin yrityksiltä ostamien palveluiden ja palveluseteleiden kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia, miten uusi hallinnan teoria kykenee sovittamaan yhteen erilaisia toimijoita (julkisia ja yksityisiä) ja tavoitteita (taloudellisia ja poliittisia) sekä mahdollisesti muita esiin nousevia tekijöitä (oikeus, hallinto, hoiva). Pääkaupunkiseutu muodostaa yksityisten palvelutuottajien suurimman markkina-alueen Suomessa. Tutkimuskohteena ovat Helsingin kaupunginvaltuusto sekä kaupungille julkisia palveluja tuottavat hoivayritykset. Pääaineiston muodostavat vuosina 2007–2008 tehdyt 19 haastattelua Helsingin kaupunginvaltuutettujen (10 kpl) ja sosiaali- ja terveysalan yrittäjien (9 kpl) kanssa, julkisia palveluja koskevat poliittiset asiakirjat sekä Helsingin Yrittäjien vuonna 2008 teettämä hoiva-alan kartoitus. Aineistoa tulkitaan teorialähtöisen sisällönanalyysin kautta kahden toisiinsa limittyvän teoreettisen jäsennyksen avulla: uuden hallinnan teorian (Stoker) ja järjestelmäteorian (Luhmann). Tutkimuksen kannalta keskeisiä lähtökohtia ovat ajatukset julkisten palvelujen ulkoistamiseen sisältyvästä sosiaalipolitiikan reformista (Julkunen), sen linkittyminen hyvinvointivaltion muutokseen kilpailuvaltioksi (Jessop) sekä ajatus siitä, että yksityisen sektorin tuominen julkisiin palveluihin pakottaa palvelutuotantoon osallistuvat yritykset omaksumaan uudenlaista poliittista ajattelua ja toimintaperiaatteita(Andersen). Samanaikaisesti kun palvelusektorin rooli kansantaloudessa on kasvanut, myös Suomessa päätöksentekijät ovat alkaneet tarkastella julkisia palveluja kansallisen ja alueellisen kilpailukyvyn osatekijöinä. Kilpailuvaltion vaatimuksiin vastaaminen on näin korostanut elinkeinopolitiikan roolia kunnallisen palvelutuotannon uudistamisessa. Tutkimustulokset viittaavat neljänlaisiin johtopäätöksiin: 1) julkisen sektorin sisäisiin vaikeuksiin sovittaa vastuut ja ulkoistettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonta hallinnollisiin rakenteisiinsa, 2) politiikan hyvinvointia edistävissä päämäärissä kilpailukykyä painottavat tavoitteet ovat johtaneet kansalaisuuden korvautumiseen asiakkuuksilla, 3) olemassa olevilla markkinoilla tapahtuva julkisten palvelujen kilpailuttaminen estää luottamuksen muodostumista kaupungin ja hoivapalveluja tuottavien yritysten välille sekä 4) poliittisten ohjelmien mukautuessa markkinoilta tuleviin vaateisiin talouden ja politiikan välinen ristiriita on sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavissa yrityksissä korvautunut yhä enemmän hoivan ja talouden yhdistelmän ja lakia noudattavan hallintojärjestelmän vastakkainasettelulla.
  • Kupsala, Saara (2010)
    In recent years farm animal issues have become increasingly politicised. Consumer concern for farm animal welfare has increased, and there has been a growing demand for alternative livestock products. Organic animal farming has been an important alternative livestock production scheme that has attempted to respond to these growing farm animal welfare concerns. In this research I investigate how the meanings of farm animal welfare are constructed in the discourses of the Finnish Association for Organic Farming (FAOF). FAOF is a national umbrella organisation for societies operating in the organic sector. It is a central player in the societal discussion concerning organic farming and represents organic farmers in public discussion and the policy making arena. This research participates in the discussion of human-animal studies concerning the social meanings of farm animals and the politicisation of animal issues. My aim is to increase understanding concerning the meanings of animal welfare in alternative livestock systems, which have been hitherto subjected to minimal analysis in the sociology of human-animal relations. The most important sources include Adrian Franklin's, Arnold Arluke's and Clinton R. Sander's writings. In addition, I aim to contribute to discussions in organic farming studies concerning the expansion and "conventionalisation" of organic farming as well as the growing business and governmental involvement in the organic sector. The most important sources include Julie Guthman's, Magnus Bostrbm's and Mikael Klintman's writings. I study the meanings of farm animal welfare in FAOF's texts from the theoretical perspective of social constructionism. The data consist of 268 Luomulehti articles, FAOF's documents as well as interviews with five FAOF's representatives and activists. The methodological approach is based on discourse analysis, and I have analysed the data by coding it according to different themes with NVivo software. I argue that there are three main discourses concerning the meanings of animal welfare in organic farming in FAOF's texts: an ideological discourse, a market-oriented discourse and an animal welfare business discourse. In the ideological discourse, organic livestock production is portrayed to be a value-based choice, and stringent animal welfare standards are supported with moral arguments. In the market-oriented discourse, organic livestock production is represented as an economic choice. Organic farming is represented as a respectable and rational form of farming and a certain distance is taken from any kind of "organic ideologism" or "religiousity". This discourse includes a negative attitude toward stringent animal welfare standards on economic grounds. In the animal welfare business discourse, an attempt is made to reconcile the tensions between the ideological discourse and the market-oriented discourse. As in the ideological discourse, high animal welfare standards are supported, but not with moral arguments, but with economic arguments like in the market-oriented discourse. My main thesis is that ideological argumentation has become weaker in FAOF's discourses while market-based argumentation has increased its foothold. This is related to a wider trend of expansion, institutionalisation and "normalisation" in organic farming. As the sector has expanded, it has contained an increasing amount of players who do not share the original ideologies of the organic movement. These actors are approached in a conventional way in FAOF by focusing on the issues of profitability and economics. At the same time FAOF has been increasingly profiled as an interest group for organic farmers rather than an ideological organisation representing a social movement. In this way, FAOF has responded to the growth in the number of market-oriented organic farmers in the organic sector and in its membership generally. In addition, as FAOF has started increasingly discussing standards in the governmental arena, rather than developing its own private standard, it has needed to translate ideology into the language of civil servants and politicians - i.e. into the language of money.
  • Vuolajärvi, Niina Maria (2010)
    Tutkimus tarkastelee ylirajaisessa heterosuhteessa olevien nuorten suomalaisten naisten kokemuksia ennakkoluuloista ja rasismista. Ylirajaiset suhteet ylittävät kansallisia, etnisiä ja/tai rodullistettuja rajoja. Aineistona ovat kymmenen ulkomaalaisen tai maahanmuuttotaustaisen miehen kanssa seurustelevan 17–28-vuotiaan valkoisen suomalaissyntyisen naisen haastattelut. Tutkimus käsittelee sitä, miten nuoret suomalaisnaiset kokevat suhteeseensa ja puolisoonsa kohdistuvan rasismin ja ennakkoluulot ja miten nämä muokkaavat valkoisten naisten elämää. Tarkastelen naisten arkipäivän kokemusten kautta miten kansallisia, etnisiä ja rodullistettuja rajoja tuotetaan Suomessa ja miten sukupuoli ja seksuaalisuus nivoutuvat näihin rakennusprosesseihin. Haastattelupuheen analyysin kautta tarkastelen haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja heidän käytettävissään olevia kulttuurisia diskursseja. Tutkimus on monitieteinen. Sen teoreettinen tausta on feministisissä jälkikoloniaalisissa ja nationalismin teorioissa, kriittisessä valkoisuuden tutkimuksessa sekä sukupuolentutkimuksessa. Aineistoa analysoidaan intersektionaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksen johtopäätökset koskevat aineistossa esiin tulevia kansallisia, etnisiä ja rodullistettuja hierarkioita. Haastateltavien perheiden, ympäristön ja ystävien suhtautuminen eroaa voimakkaasti suhteessa naisten kumppanien kansallisuuteen, ihonväriin ja uskontoon. Tummaihoisten ja muslimien vastaanottoa leimaa aineistossa epäluulo, pelko sekä rasistiset sukupuolitetut ja seksualisoidut stereotypiat. Vaaleaihoiset ja länsimaisiksi määritetyt kumppanit otetaan vastaan lämmöllä ja suhteen monikulttuurisuutta voidaan perheen puolelta juhlistaa. Lähestyn tätä vastaanoton jakautuneisuutta ja sitä kautta muodostuvaa kansallista haluttavuuden hierarkiaa Sara Ahmedin teoretisoiman muukalaisen figuurin kautta. Tulkitsen aineistossa esiin tulevia toisen kuvia ja sitä kautta myös suomalaisuuden narratiiveja suomalaisen rotuhistorian valossa. Tummaihoisen tai muslimimiehen kanssa seurustelevat naiset kokevat monenlaista rasismia ja syrjintää. Seurustelusuhteen myötä naisten orientaatio yhteiskunnassa muuttuu: he heräävät näkemään ennen tasa-arvoisena pitämänsä yhteiskunnan rasismin ja sitä kautta myös oman etuoikeutetun asemansa. Rasismi herättää naisissa syyllisyyttä ja he tuntevat siitä myös vastuuta. Naiset kokevat olevansa välittävässä asemassa suomalaisen yhteiskunnan ja miehen välillä. Analysoin tätä välitilallista asemaa Patricia Hill Collinsin sisäisen ulkopuolisen käsitteen kautta. Naiset määrittyvät aineistossa esiintyvissä diskursseissa seksuaalisesti poikkeaviksi ja sukupuolitetusta kansallisesta roolistaan harhautuneiksi. Analysoin marginalisoidun seksuaalisuuden asemaa ja kansallisia seksuaalihierarkioita Eve Kosofsky Sedgwickin kaapin -metaforan, Gayle Rubinin seksuaalisuutta koskevien teoretisointien sekä Maija Urposen kehittelemän kansallisen heteromatriisin käsitteen avulla. Käsittelen tutkimuksessa myös naisten vastastrategioita.
  • Oksanen, Emmi (2010)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Kasvaneen yksinäisyyden tarinavirta – Nuorten sosiaalinen luottamus ja integraatio Suosikin Jammu- ja Kimppa-palstojen kirjeissä vuosina 1997-1998 ja 2007-2008 nuorten kokemaa sosiaalista luottamusta ja integraatiota. Aineistooni kuuluu 48 lehden palstaa ja 347 nuoren kirjettä. Valtaosa kirjeistä on tyttöjen kirjeitä, mutta aineistooni kuuluu myös poikien kirjeitä ja neljänneksen verran sellaisia kirjeitä, joista kirjoittajan sukupuoli ei käy ilmi. Suurin osa aineistoon kuuluvista nuorista on 12–16-vuotiaita. Tutkin, kuinka nuoret ovat integroituneita perheeseen, vertaisryhmään, kouluun ja yhteiskuntaan. Näkökulmani mukaan lähiyhteisö on nuorten portti yhteiskuntaan integroitumisessa, jolloin kuva nuorten sosiaalisesta integraatiosta ja heidän kokemastaan luottamuksesta tai epäluottamuksesta piirtyy selkeimmin esiin juuri lähiyhteisön muodostavan perheen, vertaisryhmän ja koulun avulla. Tarkastelen erityisesti integraation ja sosiaalisen luottamuksen heikentymistä, horjumista tai pettämistä. Analysoin aineistoani sisällönanalyyttisen teemoittelun ja diskurssianalyyttisen subjektiposition käsitteen avulla. Olen teemoitellut nuorten kokemat huolet erilaisiksi huolityypeiksi, heidän saamansa sosiaalisen tuen erilaisiksi tuen lähteiksi ja heidän kirjoittamansa kirjeet erilaisiksi tarinatyypeiksi. Subjektipositioiden analyysissä olen analysoinut nuorten tekemiä kategorisointeja perheen, ystävyyssuhteiden ja itsen alueella, tarinalinjoja tarinatyypeittäin sekä nuoren asemoitumista perheessä, vertaisryhmässä ja yhteiskunnassa. Kartoitan tutkielmassani kuvaa nuorten huolista, heidän kokemastaan sosiaalisesta luottamuksesta ja integraatiosta sekä sosiaalisen luottamuksen ja integraation horjumisesta tai pettämisestä. Esitän tutkielmassani, kuinka nuorten sosiaalinen luottamus ja integraatio ovat tarkastelujaksolla heikentyneet. Hahmotan tekemäni analyysin perusteella neljä erilaista nuoren yhteiskuntaan asemoitumisen tyyppiä. Nämä tyypit ovat pettynyt, pelokas, kyseenalaistava ja luottavainen. Esitän myös, kuinka nuorten kokemien huolien painotus on muuttunut, ja keskittyy 2000-luvun aineistossa 1990-luvun aineistoa voimakkaammin itseen liittyviin vakaviin huoliin, kuten itsetuhoisuuteen. Analyysini valossa myös nuorten perheeseen kohdistuvat huolet näyttävät lisääntyneen ja muuttaneen painotustaan, samoin nuorten ystävyyssuhteet ovat tulkintani mukaan 2000-luvulla 1990-lukua pinnallisempia ja kilpailuhenkisempiä. Aineistostani piirtyy myös tendenssi nuorten kokeman sosiaalisen integraation ja luottamuksen polarisoitumiseen. Tutkielmani teoreettisen kehyksen muodostavat Talcott Parsonsin (Parsons & Bales 1955) sosialisaatioteoria, Émile Durkheimin (1985) teoria itsemurhasta ja anomiasta sekä Robert K. Mertonin (1966) tekemä anomian käsitteen laajennus ja esittämät sopeutumistavat siihen.
  • Väisänen, Marjaana (2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 20–21-vuotiaiden ja 23–24-vuotiaiden Helsingin seutukunnassa asuneiden nuorten työttömyyttä ennen lamaa, laman aikana ja sen jälkeen, eli vuosina 1987–2000, sekä nuorten lamasta selviytymistä. Tutkimus koskee sitä, milloin 1990-luvun lamalla on ollut vaikutuksia enintään peruskoulututkinnon suorittaneiden työttömyyteen verrattuna peruskoulun jälkeisen tutkinnon (ammattitutkinto, ylioppilastutkinto) suorittaneiden työttömyyteen. Tarkasteltu on myös sitä, mitkä muut tekijät kuin koulutus ovat selittäneet työmarkkinoilta syrjäytymisen todennäköisyyttä. Tutkimuksen aineistona on osa ns. Eksy8700-rekisteriaineistoa, joka on muodostettu Tilastokeskuksessa yhteistyössä professori Tapani Valkosen tutkimusryhmän kanssa työssäkäyntitilaston pitkittäisaineiston pohjalta. Tutkimusväestö koostuu vuosina 1967–1978 syntyneistä suomalaisista miehistä ja naisista (N = 20 488). Ideana on toteuttaa jokaiselle syntymäkohortille kaksivuotisseuranta kaksivaiheisesti: esimerkiksi 1.-seurannassa vuonna 1974 syntyneiden työmarkkina-asemaa seurataan vuosina 1995–1996, jolloin he ovat olleet 20–21-vuotiaita; 2.-seurannassa 1974 syntyneitä tarkastellaan vuosina 1998–1999, jolloin he ovat olleet 23–24-vuotiaita. Taulukoita ja kuvioita käytetään sen kuvaamiseen, miten työmarkkina-asema riippuu koulutuksesta ja muista taustamuuttujista. Selittävässä analyysissa elaboroidaan logistisella regressioanalyysilla koulutuksen ja työttömyyden välistä yhteyttä näissä kahdessa syntymäkohorteista koostuvassa ikäryhmässä. Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että koulutusasteella oli suurin vaikutus 20–21-vuotiaiden ja 23–24-vuotiaiden nuorten työmarkkina-asemaan. Työttömäksi valikoituvat herkimmin huonosti koulutetut, enintään peruskoulututkinnon suorittaneet nuoret. Työttömyys ei palautunut lamaa edeltävälle tasolle, paitsi ylioppilailla, vaan oli ainakin vielä vuonna 2000 yleisempää kuin ennen lamaa: työmarkkinoilta syrjäytyminen näyttää siis pysyvämmin lisääntyneen nuorten keskuudessa laman myötä. Heikko koulutus lisäsi riskiä kokea työttömyyttä varsinkin laman jälkeen. Enintään peruskoulun käyneiden asema työmarkkinoilla oli entistä heikompi 23–24-vuotiailla kohorteilla. Koulutuksen ja muiden taustamuuttujien vakiointi ei juuri vaikuttanut syntymäkotikunnan alueen, asuinalueen, äidinkielen tai aiemman työmarkkina-aseman mukaisiin työttömyysriskeihin. Työttömyys 20–21-vuotiaana ennusti vahvasti työttömyyttä myös 23–24-vuotiaana. Koulutusaste selitti suurimman osan työttömyysriskien muutoksista etenkin alempien toimihenkilöiden, työntekijöiden ja yrittäjien lasten kohdalla. Työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden lasten työttömyysriski oli koulutuksen vaikutuksen huomioimisen jälkeenkin suurempi kuin ylempien toimihenkilöiden lapsilla. Perheasemalla oli koulutusasteesta ja huoltajan sosioekonomisesta asemasta riippumatonta, suoraa vaikutusta työttömyyteen, vaikka ne selittivätkin osan perheaseman ja työttömyyden välisestä yhteydestä. Perhe ja lapset suojaavat naisia työttömyydeltä enemmän kuin miehiä. Miehillä perhe ja lapset lisäsivät työttömyysriskiä 20–21-vuotiailla kohorteilla. Perheeseen kuulumattomuus ja yksin tai huoltajan luona asuminen puolestaan nostavat työttömyysriskiä. Vanhemmassa ikäryhmässä yksinhuoltajaäitien työttömyysriski kasvoi huomattavasti. Perheasema vaikutti voimakkaammin riskiin olla työtön kuin sosioekonominen tausta, joskin tausta vaikuttaa kouluttautumiseen ja sitä kautta asemaan työmarkkinoilla.
  • Saarikkomäki, Elsa (2010)
    Tutkielman aiheena on nuoriin kohdistuva poliisikontrolli. Tarkoituksena on kuvata 15–16-vuotiaisiin nuoriin kohdistuvan poliisikontrollin yleisyyttä, määriä ja piirteitä. Lisäksi tutkitaan sitä, mitkä tekijät selittävät poliisikontrollin kohteeksi joutumista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriminologinen leimaamisteoria. Tavoitteena on testata empiirisesti teorian väittämää siitä, että kontrolli ei jakaudu satunnaisesti vaan se kohdistuu valikoivasti tiettyihin henkilöihin. Poliisikontrollin valikoivaa kohdistumista on etenkin Yhdysvalloissa tutkittu laajasti. Aineistona on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2008 keräämä Nuorisorikollisuuskysely. Kyselyyn vastasi 5826 peruskoulun yhdeksännen luokan oppilasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kysymyksiä, joissa nuorilta tiedusteltiin poliisin heihin kohdistamista toimenpiteistä. Lisäksi nuoria pyydettiin kertomaan avovastauksessa omin sanoin viimeisimmästä kiinniottotilanteesta. Tutkimuksessa on yhdistetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia aineistoja. Poliisin toimenpiteistä on analyysissä keskitytty erityisesti poliisille kiinnijäämiseen. Tutkimuksen kvantitatiivisesta osasta selvisi, että noin joka kymmenes nuori oli kokenut poliisille kiinnijäämisen kuluneen vuoden aikana. Poliisikontrolli keskittyi erityisesti nuoriin, jotka olivat tehneet laajasti rikoksia. Kuitenkin vain pieni osa näistäkin nuorista oli ollut tekemisissä poliisin kanssa. Analyysissä kontrollin valikoivasta kohdistumisesta menetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysia. Mallinnuksessa tarkastellaan sitä, mikä on nuoren rikosaktiivisuuden yhteys ja mikä on muiden tekijöiden yhteys poliisille kiinnijäämiseen. Lisäksi mallinnuksessa vakioidaan nuoren rikoskäyttäytyminen ja tarkastellaan, nouseeko esiin ryhmiä, jotka ovat muita todennäköisemmin kontrollin kohteena. Jos kontrolli kohdistuisi leimaamisteorian oletusten mukaisesti, nuoren rikoskäyttäytymisellä ei olisi suurta vaikutusta, sillä kontrolli kohdistuisi valikoivasti tiettyihin nuoriin. Tulokseksi saatiin, että nuoren rikoskäyttäytymisen laajuus oli keskeinen tekijä poliisille kiinnijäämisen riskiä arvioidessa. Kun mallinnuksessa vakioitiin rikoskäyttäytyminen ja muut tekijät, havaittiin, että vertailuryhmää suurempi riski kiinnijäämiseen oli esimerkiksi pojilla, kaupungissa asuvilla, heikosti koulussa menestyvillä, ammattikouluun pyrkivillä ja usein humalahakuisesti juovilla nuorilla. Leimaamisteorian vastaisena tuloksena oli, että rikoskäyttäytyminen oli vahva poliisikontrollia ennustava tekijä. Teorian mukaisina tuloksina havaittiin, että kontrolli kohdistui esimerkiksi poikiin, kaupungissa asuviin ja heikosti koulussa menestyviin nuoriin. Avovastauksia tutkittiin sisällönanalyysin menetelmällä (N=394). Tulokset esitetään numeerisesti ja vastauksia kuvaillen. Avovastausten perusteella analysoidaan, missä tilanteissa ja millaisten tekojen yhteydessä kiinnijääminen tapahtui. Lisäksi tarkastellaan, millaisia toimenpiteitä poliisit nuorten mukaan käyttivät. Tulosten mukaan poliisikontrolli kohdistui nuorten julkisessa paikassa harjoittamaan toimintaan. Kiinnijäämiseen johtaneet teot ja tilanteet olivat hyvin moninaisia. Yleisin syy poliisille kiinnijäämiseen oli mopoiluun liittyvä tilanne. Lisäksi alkoholiin liittyvät teot nousivat vastauksissa esiin. Tutkimusmenetelmiä yhdistämällä tarkasteltiin vielä perusteellisemmin kontrollin kohdistumista. Pohdinnassa on arvioitu mahdollisia syitä, miksi tiettyihin ryhmiin kohdistui poliisikontrollia.
  • Paumo, Milla (2010)
    Tutkielmassa käsitellään media- ja nettikeskusteluissa 2000-luvun alusta lähtien esille noussutta tyttövaltaista ilmiötä, jota kutsutaan pissismiksi. Ilmiö pitää sisällään teemoja, jotka liittyvät erityisillä tavoilla nuorten tyttöjen ja naisten julkisivun hallinnointiin ja sen tulkintaan. Näitä teemoja ovat esimerkiksi julkinen humaltuminen, äänekäs käytös, ulkonäön vahva ehostaminen ja ryhmässä liikkuminen. Näen pissismin määrittyvän kahden ominaisuuden ympärille, joita edustaa tietynlainen ulkonäkö ja käyttäytyminen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmalleni toimii Erving Goffmanin käsitykset sosiaalisen elämän esityksellisyydestä ja Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta. Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, minkälaisia puheessa esiintyviä kulttuurisia erontekoja hyväksikäyttäen haastateltavat luovat kuvaa pissismiä edustavasta tyttöydestä. Lähestyn aineistoani ”retoristen linssien” läpi käyttäen apuna luokittelujen analyysia, joka paikantaa puheessa esiintyviä erontekoja, luokitteluja ja vastakohtapareja. Haastateltavat määrittelevät "pissismin" edustamaa tyttöyttä käyttäen apuna vastakohtapareja, joiden välille ristiriitaisena koettu nuori naiseus puheessa rakentuu. Tavallisuus näyttäytyy haastateltaville positiivisena arvona, jota he itse edustavat ja johon "pissikset" taas tekevät eroa. Pissismi edustaa vastakohtapareissa usein negatiivisena määrittyvää napaa, mutta aineisto antaa tilaa myös toisenlaisille tulkinnoille esimerkiksi suhteessa "pissisten" aktiivisuuteen, jota haastatteluissa kuvaillaan.
  • Vertio, Kia (2010)
    Analysoin gradussani Pohjois-Irlannin kahden johtavan puolueen, Sinn Féinin ja the Democratic Unionist Partyn (DUP) retoriikkaa. Seuraten Mitchell et al.:in (2006&2009) tutkimusta väitän, että Pohjois-Irlannin puolueet menestyvät vetoamalla toiseen Pohjois-Irlannin yhteisöistä, tasavaltalainen Sinn Féin katolisiin ja nationalisteihin ja DUP protestantteihin ja unionisteihin. Tutkimuksessani kiinnitän huomiota Pohjois-Irlannin jakautuneeseen luonteeseen sekä uskontoa, kansalaisuutta, politiikkaa että alueen asemaa Iso-Britannian osana koskevissa kysymyksissä. Perehdyn tarkemmin niihin keinoihin, joilla nämä kaksi puoluetta vetoavat kannattajiinsa ja erottautuvat muista puolueista. Nojaamalla Boltanskin ja Thévenot’n (2006) malliin oikeutuksesta (justification) analysoin puolueiden tuottamia dokumentteja ja puolueiden jäsenten puheita ja lausuntoja. Varsinainen aineistoni koostuu 177 tällaisesta tekstistä, jotka on tuotettu vuosina 2003–2008. Analyysissani olen nojannut sekä Boltanskin ja Thévenot’n (2006) luomaan teoreettiseen malliin että Perelmanin ja Olbrechts-Tytecan (1969) luomaan käsitteistöön retoriikan analysointikeinoista. Apunani olen käyttänyt ATLAS-ti tietokoneohjelmaa. Analyysissani painotan Boltanskin ja Thévenot’n (2006) yleisestä (hallinto)järjestelmästä luoman teoreettisen mallin mielekkyyttä, mikä mahdollistaa vertailun myös yhden oikeutuksen periaatteen sisällä. Omassa tutkielmassani tämä johtava periaate näyttäytyy yhteisön ensisijaisuutena suhteessa yksilöön. Boltanskin ja Thévenot’n (2006 mallia mukaillen tutkielmassani painottuvat puolueiden tavat erottua kilpailijoistaan, puolueiden keinot arvottaa erilaista toimintaa, heidän tapansa vaatia oikeutta ja oikeuksia tasa-arvon ja reiluuden nimissä, puolueiden näkemykset yhteisön edustamisesta, vallan jakamisesta ja jakautumisesta. Lisäksi olen analysoinut kuinka puolueet rauhan käsitettä hyväksikäyttäen argumentoivat sekä oman yhteisönsä että laajemmaltikin Pohjois-Irlannin hyvinvoinnin puolesta. Työssäni olen pyrkinyt osoittamaan, että vaikka Sinn Féin ja the DUP tavoittelevat laajemmin samaa lopputulosta, oman yhteisönsä tilan kohentamista, ne käyttävät hyvin erilaisia perusteluja ja myös ratkaisut ovat usein erilaisia. Tästä huolimatta Pohjois-Irlannin puolueretoriikassa on nähtävissä lientymisen merkkejä ja yhteistyö puolueiden välillä vaikuttaa realistiselta myös tulevaisuudessa.
  • Diatlova, Anastasia (2010)
    A large body of work exists on representation of women in popular culture, yet, notwithstanding extensive analysis of women in film noir and neo-noir, violent female criminals do not receive much scholarly attention. This study aims to rectify this by exploring the representations of violent female criminals in popular culture, the social fantasies associated with these representations and the changes they undergo over time. Five episodes of a popular murder mystery series Columbo, representing female murderers, were analyzed using semiotics and Stuart Hall’s theory of representation. The study is positioned within a larger theoretical framework of criminology and media studies. The data analysis suggests that when violent women are represented, they are demonized, pathologized and sexualized. The projection of “bad” or “mad” fantasies onto violent women allows society to expunge them from the social order and mask the fantasy of female power and its disruptive effect on gender boundaries. Though primary categories of representation of violent women have not changed, as time goes by, they are expanded and supplemented by new representations such as victimization and emancipation. The data suggests that representation of female criminals draws heavily on theories of female criminality, yet the range of the representations remains extremely limited.
  • Creutz-Kämppi, Karin (2010)
    The global aspects of media stories bring with them changes in spatial consciousness. This means not only a greater involvement in events in other parts of the world, but also a reassessment of one’s own position in the enlarged society. When the individual’s subjective world of knowledge is widened from the immediate surroundings to a global perspective, the self-categorization needs to be redefined to obtain relevance in the new context. In this study, I examine the concepts that within the discourses of Islam as “the Other” represent the collective community by means of rhetorical analysis as outlined by Chaïm Perelman. My focus is on the articulated positions for collective identification – on the groupness constructed and reinforced in the dichotomic relationship. Nationalism is a central ideological aspect of boundary making – the nation, however, has a less important role as factor for identification in connection to global discourses on Islam. Instead the notions of Europe and the West function as the entities where the “own” and “right” values and traditions prevail. By excluding specific values, norms and cultural attributes from these concepts, denominators for collective identifications are constructed. Media rhetoric is from the constructionist perspective, as developed by Peter Berger and Thomas Luckmann, a central element in the societal knowledge production. An inquiry in how the notions of collective identification are rhetorically mediated provides insight in the premises and knowledge structures of these positions. The analyzed data consists of all opinion articles debating the caricatures of Prophet Muhammad from seven Swedish-language dailies in Finland from a six months period in 2006.
  • Lindholm, Katariina (2010)
    Tutkielmassa pohditaan vuorovaikutuksessa esiintyviä säröjä sekä tutkitaan keinoja saavuttaa solidaarista sidettä vahvistavaa samanlinjaisuutta. Selontekojen myötä vuorovaikutuksessa pyritään säilyttämään ja saavuttamaan yhteinen näkemys maailmasta. Sosiaalinen syntyy vuorovaikutuksessa toimijoiden kesken tietyssä tilanteessa ja kontekstissa. Toiminto luo kontekstia ja on kontekstin muovaamaa. Tutkielman menetelmänä käytettävässä keskustelunanalyysissa preferenssijäsennys tarkoittaa sitä, että samanlinjaisuus on preferoitua ja erilinjaisuus preferoimatonta. Mikäli preferoimattomuutta ilmaistaan, on se tuotettava tietyin säännöin. Jos näin ei toimita, rikotaan normeja. Solidaarista sidettä vahvistetaan samanlinjaisuudella ja sitä uhataan erilinjaisuudella. Tutkielman taustalla on Garfinkelin etnometodologista teoriaa sekä Goffmanin teoriat kasvotyöstä, asennonvaihdosta ja osallistujakehikosta. Tutkielman aineisto on kymmenen valittua Kelan asiointitilannetta pääkaupunkiseudulta. Tutkielman kohteena olevissa asiointitilanteissa asiakkaat ja virkailijat käyttävät erilaisia keinoja vähentääkseen uhkaa vuorovaikutuksessa tai laannuttaakseen uhkaavia tilanteita. Näitä keinoja ovat lausumien tai niiden osien toistaminen, dialogipartikkeleiden käyttö, puheen mukauttaminen asiakkaan puheeseen, kysymysten muotoileminen kielteisenä asiakkaan preferoimattoman vastauksen helpottamiseksi, faattinen kommunikaatio, asennonvaihdos ja osallistujakehikon käyttö, joka ilmenee eri pronominien valintoina sekä passiivin käyttönä. Uhkaavissa ja hyökkäävissä tilanteissa sekä virkailijat että asiakkaat vetäytyvät instituution taakse. Esimerkiksi moitetta ei esitetä virkailijaa, vaan Kelaa kohtaan. Samoin virkailija puhuu Kelasta, ei itsestään. Eri virkailijat käyttävät erilaisia keinoja ja myös määrällisesti eri lailla. Jos virkailija käyttää vain vähän näitä tässä tutkielmassa esille otettua keinoja, hänen vuorovaikutuksensa asiakkaan kanssa ei ole niin sujuvaa. Mitä nopeammin virkailija käyttää jotain keinoa, sitä nopeammin asiakas lähtee mukaan samanlinjaiseen vuorovaikutukseen, ja asiointitilanne hoituu nopeasti. Virkailijan vuorovaikutukselliset taidot vaikuttavat asiointitilanteen sujuvuuteen. Tähän olisi syytä panostaa työelämässä: ei vain hoidettavien asioiden sisältöosaamiseen, vaan vuorovaikutustaitojen oivaltamiseen ja ehkä sitä kautta niiden parantamiseen. Keinojen käyttöä voi hyödyntää esimerkiksi rekrytoitaessa ihmisiä asiakaspalvelutehtäviin: jos ihmiselle ei ole luontaista käyttää läheisyyttä lisääviä keinoja – esimerkiksi näitä tutkielmassani esille tulevia – voi olla kyseenalaista valita sellaista henkilöä vuorovaikutukselliseen asiakaspalvelutyöhön.
  • Flinkkilä, Virve (2010)
    Tässä pro gradu - työssä tutkitaan maanviljelijöiden työtä ja kokemusta työn muutoksesta maatalouden 1990-luvun murroksen jälkeisenä aikana, Suomen oltua Euroopan Unionin jäsenenä seitsemän vuotta. Tutkimusaineiston muodostavat yhdeksän eteläpohjalaisen maanviljelijän yksilöhaastattelut. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina talvella 2001-2002. Tutkimuksen aiheena on maanviljelijöiden työssä ja työhön liittyvässä identiteetissä EU-jäsenyyden myötä tapahtunut muutos maanviljelijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen tehtävä on analysoida, millaisena haastattelemani viljelijät jäsentävät oman viljelijäidentiteettinsä, ja mistä aineksista he viljelijyytensä rakentavat. Tästä lähtökohdasta viljelijän ammattia tutkitaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyvänä ja muuttuvana työhön ja ammattiin liittyvänä sosiaalisena identiteettinä, viljelijyytenä. Tutkimuksessa keskitytään siihen, mitä maanviljelijät kokevat työssään hyvänä ja arvokkaana ja mitä he pitävät maanviljelijyyttä uhkaavina tekijöinä. Lisäksi tarkastellaan syntyvätkö arvokkuuden kokemukset viljelijyyden vai yrittäjyyden viitekehyksessä. Tavoitteena on kuvata miten maanviljelijöiden arvokas elämä muuttuneissa olosuhteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu käsitykseen sitä että työssä ja ammateissa ei ole kyse vain toimeentulosta vaan siitä, kuka olen, ja mikä on sosiaalinen identiteettini. Ihmisen identiteetti rakentuu prosessissa läpi koko ihmisen elämän, suhteessa siihen, mihin haluan kuulua, ja mistä haluan erottautua. Yhteiskunnan muutokset aiheuttavat ihmisille erityisen tarpeen uusintaa identiteettiään, vaikkakin tiedostamattaan. Tutkimus osoittaa että haastattelemani maanviljelijät pitävät työnään maan viljelemistä ja tilanhoitoa, eivätkä he katso paperityötä suoranaisesti työksi. Itse maanviljely ja tilanhoito on arvokasta, ei byrokratiatyö. Yrittäjyys ei sinällään ole uutta maanviljelijöiden työssä, ja yrittäjyyteen sisältyvä työn tekeminen itselle ja perheen hyväksi on maanviljelijöille arvokasta. Yrittäminen onkin osa maanviljelijän elämäntapaa. EU-ajan yrittäjyys ei kuitenkaan tuota enää samanlaista arvokkuuden kokemusta, koska maanviljelijän tulot muodostuvat entistä vahvemmin tukiaisista. Koska työ on muuttunut, on maanviljelijän täytynyt määrittää uudelleen suhteensa työhönsä sekä oma paikkansa ja roolinsa yhteiskunnassa. Maanviljelijät ovat siis joutuneet pohtimaan ja työstämään sosiaalista identiteettiään. Tutkimukseni perusteella maanviljelijän sosiaalinen identiteetti, viljelijyys, muodostuu koko elämisen tavasta. Hyvä ja arvokas maanviljelijyys löytyy nyky-Suomessa maatilan kehyksessä laadukkaana elämäntapana ja perheen ja sukupolvien yhteisistä kokemuksista. Monen maanviljelijän kohdalla työlle rakentuva identiteetti, viljelijyys, on kuitenkin murroksessa. Julkisuuden puhe antaa erilaisen kuvan kuin miten he itse määrittelevät itsensä.
  • Quist, Liina-Maija (2010)
    This thesis is about narrative construction of corruption in Tanzanian public health care. The objective of the study is to discuss Tanzanian patients’ group narratives about corruption, which describe corruption as a predatory transaction between a predator state and citizen victims. The study is based on ethnographic fieldwork among rural Makonde in the Mtwara Region of South-Eastern Tanzania. The major part of the research material consists of narratives collected during group interviews. The study argues that patients make use of a folk narrative genre to discuss corruption. The narratives of the study consist of personal and shared narratives which highlight the participants’ collective tendency to represent corruption as a predatory transaction. Applying Ian Hacking’s idea of “making people” through speech and action, the study argues that beside scientific (e.g. Bayart 2009, Blundo et al. 2006) and Tanzanian public discourse about corruption which “make corruption” as a predatory transaction between a predator state and citizen victims, also the study’s participants make corruption in a similar way. Moreover, using the genre this way to make sense and debate the social world of public health care resembles the use of vampire stories and their victims, told in Central and Eastern Africa during and after colonialism (White 2000). The narratives mediate confusion and concern that relate to questions of money, poverty and relations between citizens and state officials. Through the narratives, the participants also question Tanzanian post-colonial health care policies of cost-sharing and express their concerns about a severe lack of resources. Unlike the writings of Bayart (2009), Bayart et al. (1999), Blundo et al. (2006) and Olivier de Sardan (1999), these narratives do not give reason to suggest that culture or “socio-cultural logics” would be focal for understanding corruption in Africa. Instead, they can be interpreted as ordinary people’s means to explicate and question the post-colonial Tanzanian state and its incapacity to meet the needs of its people.
  • Lehmuskallio, Sofia (2010)
    Työnteon irrottaminen toimistolta määritetystä työpaikasta, etätyö, on mahdollistunut teknologisen kehityksen ja työhön kohdistuvien asenteiden muutosten myötä. Työelämän ja työn sosiologian tutkimus ennusti etätyöstä tulevaisuuden työnteon tapaa, mutta etätyö ei ole saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Etätyöllä on tänä päivänä suurta potentiaalia työelämän polttavien ympäristöongelmien hillitsemiseen esimerkiksi vähentämällä työmatkustusta ja yksityisautoilua toimistolle. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan etätyön käytäntöjä suuren, tietointensiivisen yrityksen kontekstissa. Tutkielmassa käytetty näkökulma pohjautuu etätyön käytäntöjen kestävään kehitykseen eli taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen, joista tutkielmassa painotetaan erityisesti ekologista kestävyyttä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaisesti tietoyhteiskuntakehityksen (Castells, Manuel & Himanen, Pekka 2001; Kasvio, Antti & Inkinen, Tommi & Liikala, Hanna 2005) ja kestävän kehityksen (Heinonen, Sirkka et al. 2003) yhteen liittäminen tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, miksi ja miten teknologiaa voidaan käyttää työnteon kestävän kehityksen edistämisessä. Tapaustutkimuksen kohdeorganisaation toimintaympäristö luo puitteet etätyön käytäntöjen tarkastelemiselle, jolloin voidaan pohtia teknologian ja kestävän kehityksen mahdollista yhdentymistä tai eroavuutta. Tämä tutkimus on parhaan tietoni mukaan ensimmäinen, joka analysoi kohdeorganisaation nykyisiä etätyön käytäntöjä kestävän kehityksen näkökulmasta. Kohdeorganisaatiossa työntekijöitä motivoidaan etätyön tekemiseen. Aiemman tutkimuksen mukaan etätyöllä nähdään kuitenkin olevan myös negatiivisia vaikutuksia (rebound effects), jotka tuhlaavat saavutetun ympäristöllisen hyödyn. Näistä esimerkkinä on toimistotyökalujen lisäksi liikkuvan työn myötä elektroniikan määrän ja jätteen lisääntyminen. Etätyön ongelmakohtina eivät tulosteni mukaan näyttäydy ympäristölliset rebound-vaikutukset vaan työntekijöiden sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät ilmiöt, esimerkkinä mahdollinen työ- ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen etätyön tekemisen myötä. Päästäkseen aitoihin ympäristöhyötyihin yritysten tulisi vakuuttua etätyön sosiaalisesta kestävyydestä. Tutkimusaineisto on kerätty kvalitatiivisin menetelmin teemahaastatteluilla seitsemältä kohdeorganisaatiossa työskentelevältä henkilöltä, jotka ovat joko etätyön käytäntöjä kehittävässä asemassa tai jotka tekevät itse paljon etätöitä. Tutkielman empiirinen osio on analysoitu teemoittelun keinoin. Tulosteni mukaan etätyö on kohdeorganisaation toimintaympäristön myötä luonnollinen, erittäin joustava ja melko yleinen tapa työskennellä. Kohdeorganisaation toimintakulttuuri ja työn käsite muovautuvat jatkuvasti ja etätyön tulevaisuus nojaa tulosteni mukaan teknologisen kehityksen lisäksi laajamittaisempaan asennemuutokseen etätyötä kohtaan sekä etätyön käsitteen tarkempaan määrittelemiseen, jotta etätyöstä saatavat hyödyt olisivat selkeitä, näkyviä ja ennen kaikkea kestäviä.