Browsing by Subject "Yleisradio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Wiman, Markku (2004)
    Tutkimuksen tarkoitus on kuvailla Yleisradion lamauutisointia vuosien 1988 ja 1998 välisenä aikana. Tarkoituksena on selvittää, saiko lama merkittävää näkyvyyttä televisiossa ja jos ei saanut, mikä siihen oli syynä. Tutkimuksen teoreettinen pohja perustuu agendateoriaan. Agendateorian mukaan mediat eivät päätä sitä, miten ihmiset ajattelevat, mutta kylläkin hyvin pitkälti sen, mistä he ajattelevat. Teoria perustuu ajatukselle, jossa toisen aiheen viemä tila on pois joltain toiselta alueelta. Gatekeeperit päättävät kussakin uutisorganisaatiossa sen, mikä aihe kulloinkin pääsee agendaan. Tämä valintaprosessi ei välttämättä perustu reaalimaailman indikaattoreihin, eli ympäröivään todellisuuteen. Tutkimuksen metodi oli kvantitatiivinen. Uutisoinnin määriä selvitettiin sekä avainsanahauilla ja myös konstruoitujen uutisviikojen käytöllä. Tutkimuksen perustulokset eivät olleet yllättäviä. Yleisradion lamauutisointi osoittautui varsin perinteiseksi niin aiheitten kuin toimijoittenkin osalta. Itse uutisten aiherakenteessa lama ei näyttänyt vaikuttavan paljonkaan. Talousuutisten tai poliittisten uutisten määrät eivät kasvaneet merkittävästi. Kuitenkin aiherakenteen sisällä lama sai näkyvyyttä. Varsinkin sanahaut, mutta myös konstruoidut viikot osoittivat selkeästi lamaan liittyvien juttujen kasvun osuvan juuri siihen aikaan, kuin taloudellinen tilanne osoitti laman olevan voimakkaimmillaan. Joskin huomioitavaa oli, että lama näytti katoavan agendasta aikaisemmin, kuin mitä se reaalimailman indikaattoreiden mukaan tapahtui. Toimijoiden tutkiminen osoitti, että laman aikana puheenvuoron saivat lähinnä viralliset instanssit. Kukin toimija toimi myös vain omalla alueellaan. Toisilta ei kyselty toisten asioista. Tämä pidättyvyys saattaa estää eriävien mielipiteiden esiintulon julkisessa keskustelussa. Johtopäätöksenä onkin, että lama-agendaa hallitsivat korostuneesti viralliset tahot, kun taas kansa ja työläiset jäivät Yleisradion tv-julkisuudessa lähinnä objektien asemaan.
  • Ollila, Riitta; Viljanen, Veli-Pekka (2009)
  • Mäenpää, Olli; Pohjolainen, Teuvo; Tuori, Kaarlo; Viljanen, Veli-Pekka (2009)
  • Hidén, Mikael; Pohjolainen, Teuvo (2009)
  • Saraviita, Ilkka; Ojanen, Tuomas (2009)
  • Raittila, Laura-Maija (2001)
    Tutkielma käsittelee Ekan säästökassan romahdusta lokakuussa 1993 ja sen raportointia televisiouutisissa. Tutkin aihetta Yleisradion ja MTV:n uutislähetysten kautta. 12 päivän otosjakson uutislähetykset on analysoitu laadullisesti, tutkielmaa varten kehitetyn kysymyssarjan avulla. Tutkielmassa tarkastellaan Eka-uutisointia mm. uutiskriteerien näkökulmasta. Olen selvittänyt, miten hyvin Eka-uutisointi vastaa mm. Galtungin ja Rugen tai Goldingin ja Elliottin esittelemiä uutiskriteerejä. Olen tutkinut myös kansalaisten näkyvyyttä aineistossa. Ekan kriisi kosketti kymmeniä tuhansia tavallisia ihmisiä ja tutkielmassa selvitetään, näkyikö tämä uutisoinnissa. Tarkastelen myös, näkyykö uutisoinnissa se, että koko prosessin pani alulle Yleisradion Radiouutisten juttu. Ekan romahdus tapahtui pahimman talouslaman aikaan vuonna 1993. Niinpä mielenkiintoista on myös Eka-uutisoinnin mahdollinen yhteys lama-viitekehykseen. Tutkielmaan sisältyy luonnollisesti myös MTV:n ja Yleisradion uutisoinnin vertailua. Tutkielman perusteella Eka-uutisointi oli miltei täysin irrallista raportointia yhden yhtiön kriisistä ja romahduksesta. Lamaa ei uutisoinnissa juurikaan huomannut. Yleisradion ja MTV:n Eka-uutisointi ei juurikaan eronnut toisistaan, vaan ne käyttivät pitkälti samoja näkökulmia, samoja kärkiä ja samoja haastateltavia. Aiheena Eka arvotettiin molempien tiedotusvälineiden uutisissa hyvin samalla tavalla. Molempien uutisointi oli myös kaiken kaikkiaan kovin yksipuolista ja monin paikoin vaikeaselkoista. Tavallisten ihmisten näkökulma unohdettiin lähes kokonaan Eka-uutisoinnissa. Eka syytti tapahtumista Yleisradion Radiouutisia, mutta tiedotusvälineet eivät juuri yhtyneet syyttelyyn. Uutistoiminnan taustalla oleviin uutiskriteereihin Eka-uutisointi istui varsin hyvin. Varsinkin Goldingin ja Elliottin monipuolinen kriteeristö näyttää vastaavan Eka-uutisointia varsin hyvin. Tutkielma on tehty Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen lama-tutkimusprojektin yhteydessä. Viestinnän laitoksen tutkimus on puolestaan osa Suomen Akatemian tutkimusprojektia Suomen 1990-luvun lamasta.
  • Lassinharju, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen osallistumista kylmän sodan aikaisiin laulukilpailuihin ja kilpailujen saavuttamaa vastaanottoa Suomessa. Kylmän sodan aikana Suomen Yleisradio kuului ainoana eurooppalaisena yleisradiona sekä Länsi- että Itä-Euroopan yleisradioliittoihin. Molemmilla yleisradioliitoilla oli omat kansainväliset musiikkitapahtumansa. Länsi-Euroopan yleisradioliitto EBU oli järjestänyt Eurovision laulukilpailut vuodesta 1956 lähtien. Itä-Euroopan yleisradioliitto OIRT lanseerasi vuonna 1977 Sopotin musiikkifestivaalien yhteyteen Intervision laulukilpailut. Yleisradio oli 1960-luvun puolivälistä lähtien toiminut aktiivisena sillanrakentajana EBU:n ja OIRT:n välillä. Yleisradion toiminta kuvasti Suomen aktiivista ulkopoliittista linjaa, joka pyrki etsimään ratkaisuja kahtiajakautuneen Euroopan blokkien välille. Suomella oli aloitteellinen rooli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa, jonka Helsingin päätöslauselman tulkittiin sinetöineen Eurooppaan rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteen. Vuosien 1978 ja 1980 välillä Yleisradio valitsi samassa televisiolähetyksessä edustussävelmät Eurovision ja Intervision laulukilpailuihin. Kilpailujen niputtaminen yhteen synnytti mielikuvan institutionaalisesta tasapainosta. Kilpailuja luonnehdittiin lehdistössä länsi- ja itäviisuiksi. Vaikka kilpailuissa oli yhtäläisyyksiä, niiden formaatit olivat hyvin erilaisia, minkä vuoksi Intervision laulukilpailut eivät onnistuneet saavuttamaan samanlaista vastaanottoa kuin Eurovision laulukilpailut. Esimerkiksi Yleisradio välitti Eurovision laulukilpailut suorana lähetyksenä, mutta Intervision laulukilpailut lähetettiin useimmiten jälkilähetyksenä. 1970-luvun jälkipuoliskolla Eurovision laulukilpailuihin suhtauduttiin suomalaisissa kulttuurikeskusteluissa kriittisesti. Kilpailu saavutti poikkeuksellisen suuret katsojaluvut, mutta siihen kohdistettiin runsaasti esimerkiksi massakulttuurikritiikkiä. Kilpailu ei sopinut Yleisradion informatiivisen ohjelmapolitiikan ihanteisiin eikä 1970-luvun ilmapiiriin, jossa kaupallinen ja ylikansallinen viihdeteollisuus herätti arvostelua. Sekä suomalaiset lauluntekijät että Yleisradion edustajat ilmaisivat lehdistössä Itä-Euroopan musiikkitapahtumien edustavan parempia arvoja. Suomalaiset eivät kuitenkaan missään vaiheessa nostaneet Intervision laulukilpailua samanlaiseen asemaan kuin Eurovision laulukilpailua. Suomalaiset viihdetaiteilijat kokivat itäisen kulttuuriympäristön itselleen vieraaksi. Suomen kansan reaktiot selvisivät voimakkaasti vuonna 1980, kun yleisönosastokirjoitusten mukaan yleisö piti Suomen interviisuedustajasta enemmän. Kansalaiset olisivat toivoneet, että kansan suosikki olisi lähetetty Interviisujen sijaan Eurovision laulukilpailuihin.
  • Lassi, Tina (2003)
    Työ käsittelee Suomessa aiemmin suhteellisen vähän tutkittua kansalaispuhetta radiossa, jota enimmäkseen kuulee ns. puhelinkontaktiohjelmissa. Radiota on pidetty arkisena välineenä ja siten huomaamattomana, merkityksettömänäkin, jolloin varsinkin marginaalissa toimivat puhelinkontaktiohjelmat ovat jääneet vähälle huomiolle. Aineisto – yli 60 tuntia puhelinkeskusteluja, gallup-osuuksia ja ääneen luettuja kirjeitä – tallennettiin keväällä 1996 Yleisradion neljältä valtakunnalliselta kanavalta. Sittemmin ohjelmamuoto on yleistynyt ja myös keventynyt entistä viihteellisempään suuntaan niin YLE:n televisiossa ja radiossa kuin muissa paikallis- ja kaupallisissa radioissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin asiapitoisempiin kontakteihin, jotka Andrew Crisell on luokitellut ilmaisullisiksi, eli yhteydenottajilla on mielipiteen ilmaisun ja vaikuttamisen tarpeita. Työn alussa kuvaillaan pääasiassa viimeisen parin vuosikymmenen suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja sen erilaisia kansalaisia ja heidän journalismisuhteitaan päälähteenä Heikki Heikkilän väitöskirja. Teoriaosassa hahmotetaan myös kontaktiohjelmamuodon roolia julkisen palvelun periaatteiden ja käytännön puitteissa. Empiirisessä osassa kuvaillaan erilaisten ryhmien tapaa puhua ja argumentoida sekä suosituimpia aihepiirejä. Työn rakenne seuraa neljää jaottelua: Kuvailevassa analyysissä eroja on haettu ja raportoitu ensiksi nuorten ja aikuis-ten, toiseksi kaupunkilaisten ja maalaisten, kolmanneksi suomen- ja ruotsinkielisten sekä neljänneksi eri sukupuolia edustavien kontaktinottajien puheesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä sisällönerittelyä ja luokitusrungossa oli 30 muuttujaa. Lähinnä ristiintaulukointeihin perustuva analyysi toteutettiin SPSS-ohjelmalla, jonka tuloksia täyden-nettiin kuunteluhavainnoilla. Kirjallisuudesta löytyi lisävahvistusta tuloksille siitä, että aineiston nuoret ja aikuiset puhuivat eri lailla ja myös hieman eri asenteella tutkituissa ohjelmissa. Aikuisten asenne oli asiallisempi ja vakavampi, mielipiteet taustoitettiin perusteellisemmin. Nuorten jutustelu oli neutraalimpaa ja ironisempaa, näkökulma oli myös aikuisia yksilöllisempi. Nuoret kuitenkin ilmaisivat ja keskustelivat aikuisia joustavammin ja myönteisemmin. Ohjelmien toimitustapojen vaikutusta sisäl-töön ei auta sivuuttaa. Maalaisuus ja kaupunkilaisuus eivät erottuneet olettamusten mukaisesti, mikä johtui osittain siitä, ettei asuinympäristö käynytkään ilmi odotetulla tavalla. Eri kieliryhmien ja sukupuolten väliltä sitä vastoin löytyi eroja, jotka noudattelevat kutakuinkin aiemmissa eri alojen tutkimuksissa löytyneitä piirteitä. Kokonaisuutena keskustelu oli kielteissävytteistä ja arvostelevaa, tulos vastaa esimerkiksi laajojen samoihin aikoihin toteutettujen EVA:n asennetutkimusten sekä monien suppeampien tutkielmien tuloksia. Varsinaiseksi vaihtoehtojul-kisuudeksi ei tutkittuja ohjelmia voi luonnehtia, mutta moni aihe nousi kyllä kansalaispuheenvuoroissa esille ennen kuin niistä muualla laajasti julkisesti keskusteltiin. Ohjelmissa on asiallisessa muodossaan aineksia kolmanneksi ääneksi joukkoviestinnän ammattilaisten ja virallisten päättäjien tai asiantuntijoiden oheen.
  • Maijala, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa selvitetään suomalaisen ravitsemusvalistuksen muutosta Yleisradion tv-kanavilla vuosina 1955-2014. Aineistona on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkiston ja Ylen Elävän arkiston ravitsemusta ja valistusta käsittelevät ohjelmat. Ravitsemus ja erilaiset ruokavaliot ovat viime vuosina olleet paljon esillä mediassa, ja tutkimuksen tavoitteena on ollut havainnoida muutosta valistamisen tavoissa käyttämällä apuna retorista diskurssiivianalyysia, valistuksen toimiessa teoreettisena viitekehyksenä. Myös ravitsemusvalistuksen sisällön muutos on tarkastelussa, joskaan sen analysoiminen yksityiskohtaisesti ei ole tutkimuksen rajoissa mahdollista. Keskeisimpiä havaintoja on ravitsemusvalistuksen painopisteen siirtyminen erilaisten puutostiloista ja aliravitsemuksesta elintasosairauksien ehkäisemiseen, sekä yleisestä, kaikille suunnatusta ruokavaliomallista yksilöllisempään valistukseen ja vaihtoehtoisiin ruokavalioihin. Ravitsemusvalistuksessa 1950-luvulta 1970-luvun lopulle on näkyvissä yhteiskuntarakenteiden murros ja kaupungistuminen, ja television tehtävä oli tässä muuttuvassa ympäristössä osaltaan ylläpitää yhtenäiskulttuuria. Suomessa laadittiin ensimmäiset viralliset yleiset ravitsemussuositukset ja ”me” oli vahvasti läsnä puheessa. 1960-80-luvuilla ajoittuu myös useita moniosaisia ravitsemusta käsittelevää tv-sarjaa. Valistamisen sävy oli mustavalkoinen; asiat olivat joko oikein tai väärin, hyviä tai huonoja. Tehosteena käytettiin pelottelua ja uhkakuvia. 1980-luvulla televisioon alkoi ilmestyä enenevissä määrin tutkivaa journalismia edustavia ohjelmia, joissa käytiin keskustelua ravitsemuksen eri osa-alueista. Huoli teollistuvasta ruokaympäristöstä ja lisäaineista näkyävät selvästi ohjelmissa. Ruokasuositukset ja valistamisen tapa ovat melko samanlaiset kuin aiempina vuosikymmeninä, joskin voi-margariinikiista jakaa myös asiantuntijoita. 1990-luvun uutena teemana esiin nousi kasvisruokailu ja kuvaustekniikka alkoi parantua. 2000-luvulla erilaiset ruokavaliot, ruokavalintojen yksilöllisyys ja teknologian kehittyminen näkyvät ohjelmakirjossa entistä selvemmin. Kokemusasiantuntijat saavat enemmän näkyvyyttä ja virallisia ravistemussuosituksia haastamaan nousevat muun muassa karppaus eli vähähiilihydraatinen ruokavalio sekä kivikautinen ruokavalio. Kuvaustekniikka on selkeäti kehittyneempi, mikä näkyy esimerkiksi nopeina leikkauksina, kuvanlaadun parantumisena ja erilaisina erikoistehosteina.
  • Ojaniemi, Katja (2003)
    Tutkielmani käsittelee journalistisia työkäytäntöjä digiajan kynnyksellä Yleisradion Turun yksikössä, jossa television ja radion uutistoimitukset yhdistettiin. Yhteistoimitus tuotti uutisia sekä televisioon että radioon ja nettiin. Kokeilu on ensimmäinen yritys Yleisradiolla yhdistää työtehtäviä niin, että sama toimittaja ja kuvaaja tekevät yhdeltä keikalta juttuja eri välineisiin. Lähden liikkeelle suomalaisen sähköisen mediakentän tapahtumista kevättalvella 2001, jolloin ulosmarssit pimensivät televisiot. Lähestyn työyhteisön toimintajärjestelmää kehittävän työntutkimuksen avulla. Tutkielmani on tapaustutkimus, jossa pyrin analysoimaan ja kuvaamaan teemahaastatteluiden, suoran ja osallistuvan havainnoinnin avulla sitä, kuinka työyhteisö koki yhteistoimituskokeilun. Selvennän myös miten työ muuttui, millaisia juttuja yhteistoimitus tuotti ja millainen on mediatyön moniosaaja. Kehittämishaasteina näen muun muassa tiedonkulun koulutuksen toimituksessa.
  • Pitkäkoski, Marko (2001)
    Tämä tutkielma käsittelee suomalaista työtaistelua ja tutkielman tutkimuskohteena on Radio- ja televisiotoimittajien liiton eli RTTL:n vuonna 1972 Yleisradiossa toimeenpanema työtaistelu — niin sanottu Repo-lakko. Tutkielman tarkoitus on selvittää ja kuvata Repo-lakon taustoja, tapahtumia, ehdollistaneita tekijöitä ja olosuhteita, sosiaalisen toiminnan ehtoja ja sosiaalisen muutoksen mahdollisuutta toiminnan kautta. Tutkielma on kuvaus ristiriidasta ja ristiriidan kehittymisestä avoimeksi konfliktiksi eli tässä tapauksessa lakoksi. Lakot ja työtaistelut yleisemmin ovat merkittäviä sosiaalisen todellisuuden ilmentymiä, joissa työtaisteluosapuolet määrittelevät asemiaan suhteessa toisiinsa ja suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Näin Repo-lakkoon liittyvä tapahtumasarja kuvaa osaltaan 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun suomalaista yhteiskuntaa. Repo-lakossa tapahtumasarjana oli kyse kahden vastakkaisen sosiaalisen todellisuuden tulkinnan yhteentörmäyksestä. Suomalainen yhteiskunta eli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa voimakkaan demokratisoitumisen aikaa. Yleisradion toimittajien edustajana Radio- ja televisiotoimittajien liitto halusi osaltaan myös ottaa osaa yhteiskunnan demokratisoitumiskehitykseen. Tähän antoi mahdollisuuden älyllisesti aktivoivan informatiivisen ohjelmapolitiikan tulkinta, jonka mukaan yhteiskunnassa esiintyvien erilaisten mielipiteiden piti päästä esiin tasapuolisesti. Tämä informatiivinen ohjelmapolitiikka oli lupaus demokraattisemmasta ja tasa-arvoisemmasta työympäristöstä ja yhteiskunnasta. Yleisradion hallintoneuvosto halusi määritellä todellisuutta eri tavalla: tuloksena oli informatiivisen ohjelmapolitiikan normalisointi. Normalisoinnissa oli kyse parlamentaarisesta tasapuolisuudesta: erilaisia mielipiteitä tuli Yleisradion ohjelmistossa esiintyä siinä suhteessa kuin niitä esiintyi yhteiskunnassa. Informatiivinen ohjelmapolitiikka edusti RTTL:lle lupausta demokratiasta ja tasa-arvosta. Normalisointi oli murentamassa tätä lupausta. Ohjelmapolitiikan normalisointi oli poliittisen enemmistön tapa turvata vallitsevat valta-asemat. Kotimaisesta työtaistelututkimuksesta tämän tutkielman kannalta merkittävin tutkimus on Matti Savolan ”Lakko työelämän ristiriitana” vuodelta 1968. Tutkielman suomalaista työtaistelutilastoa käsittelevän osuuden kannalta tärkeä on Jukka Kohtasen ja Timo Kauppisen ”Työ-taistelut Suomessa vuosina 1971 - 1984” vuodelta 1989. Ralf Dahrendorfin ”Luokat ja luokkaristiriidat teollisessa yhteiskunnassa” vuodelta 1969 on tämän tutkielman kannalta huomattava perusteita luonut tutkimus yhteiskunnallisen konfliktin olemuksesta. Anthony Giddensin ”Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia” vuodelta 1984 ja Christopher Lloydin ”The Structures of History” vuodelta 1995 ovat tutkielman peruslähteet yhteiskunnan rakenteiden, niiden toiminnan ja ihmisten toiminnan teorian kannalta. Radio- ja televisiotoimittajien liiton ja Yleisradion hallintoneuvoston arkistot toimivat tutkielman merkittävimpinä arkistolähteinä.
  • Lappalainen, Linda (Helsingin yliopisto, 2020)
    Median tarjoamien uskontoon liittyvien uutisten tutkiminen on uskontotieteellisesti ajankohtainen tutkimuskohde, sillä vaikka uskonnollinen aktiivisuus on vähentynyt, uskontojen näkyvyys mediassa on kasvanut. Tämän tutkielman aiheena ovat uskonnot televisiouutisissa TV1-kanavalla. Tutkin siis sitä, millainen uskonnollisuus on esillä tv-uutisissa, mistä uskonnoista puhutaan ja millä tavalla – millaisen uskonnollisen maiseman tv-uutiset piirtävät. Tutkimuksen keskeisenä metodina käytän sisällönanalyysia. Lähestyn aihetta poikkitieteellisesti ja lainaan aineksia ja käsitteistöä uskontotieteen lisäksi muun muassa mediatutkimuksen alalta, sillä tutkimusaihe käsittelee keskeisesti sekä uskontoja että mediaa. Tarkemman analyysin kautta avaan myös tapoja, joilla audiovisuaalinen uskontouutinen rakentaa mielikuvaa uskonnosta. En kuitenkaan keskity tutkimuksessani pelkästään perinteisiin uskontotraditioihin, vaan laajennan uskonnon käsitettä kattamaan myös kansanomaisen uskonnollisuuden ja uskontokritiikin aiheet. Käyttämällä tällaista kolmijakomallia aineistosta on mahdollista saada esiin myös muita kuin vakiintuneisiin uskontoperinteisiin liittyviä uutisia. Tulosten vertailukohtana toimii lehtiuutisoinnista tehdyt tutkimukset, sillä vertailukelpoista tutkimusta tv-uutisista ei ole tehty. Näin tutkimukseni omalta osaltaan täydentää kuvaa suomalaisesta mediasta uskonnollisen maiseman tuottajana. Aineistoni kattaa kaikki vuoden 2019 aikana Yleisradion TV1-kanavalla klo 20.30 lähetetyt uutislähetykset, joissa on käsitelty uskontoihin liittyviä aiheita. Yksittäisiä uutisjuttuja aineistossa on 205 kappaletta. Uskontoviitteet esiintyvät aineistoni perusteella useimmiten jutuissa, jotka käsittelevät ensisijaisesti jotakin muuta kuin uskonnollista sisältöä, mutta uskonnolla saattaa olla merkittävä rooli esimerkiksi toiminnan motivoijana tai kulttuurisena taustana. Tällaiset uutisjutut kattavat noin 90 % kaikista aineistooni kuuluvista uutisista. Eniten viittauksia löytyy islamiin (124 kpl) ja kristinuskoon (52 kpl) liittyen, ne kattavat noin 86 prosenttia koko aineistosta. Viittaukset muihin maailmanuskontoihin jäävät uutisissa vähäisiksi, luonnonuskontoja tai ateismia ei käsitellä uutisissa lainkaan. Sekä juutalaisuutta että uskontokriittisiä aiheita käsittelevät uutiset kattavat kumpikin 4 % aineistosta, kansanomaiseen uskonnollisuuteen liittyviä aiheita löytyy 3 %. Uskontojen osuus on jokapäiväisen tv-uutisoinnin kannalta merkittävä: uskonto on jollakin tavalla mukana – toimijana tai taustavaikuttajana – yli joka kolmannessa uutislähetyksessä. Keskimäärin joka neljännessä uutislähetyksessä käsitellään uutista, johon liittyy islam. Vuoden suurinta uskontoon liittyvää narratiivia hallitsevat Syyrian sotaan, jihadistiseen Isis-liikkeeseen ja al-Holin pakolaisleiriin liittyvät uutiset. Myös muut radikaali-islamistiset järjestöt ja terrori-iskut nousevat uutisissa esiin. TV1:n pääuutislähetyksissä uskontoja ei kuitenkaan käsitellä erityisen kriittisesti: vaikka aineistoon kuuluvien uutisjuttujen pääaiheista 75 % on kielteisiä, vain hieman yli puolet uutisista käsittelee uskontoa sävyltään kielteisesti. Myönteisiä uskontouutiset ovat etenkin kotimaan uutisissa, joiden joukossa kielteiset uutisjutut liittyvät lähinnä vain islamiin. Kansanomaiseen uskonnollisuuteen liittyvät aiheet esimerkiksi esitellään kotimaan uutisissa myönteisissä, harrastuksiin ja taiteeseen liittyvissä konteksteissa. Uskontoperinteisiin liittyvät erot piirtyvät selvästi esiin uutisaiheiden käsittelytavoissa: uskonnollinen maisema on jakautunut eikä valtavirran uskonnollisuudelle ole uutisissa tilaa. Valtaosa ulkomaan uutisista yhdistää islamin väkivaltaan ja radikaali-islamistisiin liikkeisiin. Muista tutkimuksista poiketen tv-uutiset kytkevät islamin väkivaltaan ja rikoksiin osin myös kotimaan uutisissa. Kristinuskolla, etenkin Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla, sen sijaan on tv-uutisissa vahva asema, ja varaa jopa neuvotella uutisten sisällöistä.
  • Nykänen, Elna (2001)
    Tutkimus käsittelee kaupallistumisen vaikutuksia Yleisradion ja MTV3:n televisiouutisiin ajanjaksolla 1985-2000 tarkoituksenaan selvittää, kuinka paljon kanavien uutisointiin on kyseisenä aikana ilmaantunut niin sanotun markkinajournalismin piirteitä, ja kummalla kanavalla näitä piirteitä esiintyy enemmän. Kanavien uutistarjontaa verrataan lisäksi niiden omiin ohjelmapoliittisiin lausuntoihin vastaavalta ajanjaksolta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön erittelyä, jonka avulla analysoitiin kunkin kanavan pääuutislähetyksiä viikon ajalta vuosina 1985, 1993 ja 2000. Yleisradiolta analysoitavaksi valittiin ”Uutiset ja sää”, MTV3:lta ”Kymmenen uutiset”. Näin kerätyt noin 250 juttua luokiteltiin sisällöltään joko markkinajournalismiin tai niin sanottuun perinteiseen journalismiin painottuviksi. Olennaisimmaksi perinteisen journalismin piirteeksi määriteltiin uutisten seuraukset katsojille, kun taas markkinajournalismin piirteiksi määriteltiin muun muassa uutisten huvittavuus, personointi, dramatisointi ja human interest- aineksen määrä. Televisio valittiin tutkimuskohteeksi sen erityisen ja kiistellyn luonteen vuoksi: monien mediatutkijoiden mukaan televisio on ensisijaisesti viihteellinen media, jossa myös uutisista syntyy tai tietoisesti synnytetään viihdettä tai ”infotainmentia” eli tietoa, johon on lisätty viihdettä. Tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, jonka mukaan markkinajournalismi on lisääntynyt sekä Yleisradion että MTV3:n uutisissa vuosien 1985 ja 2000 välillä. Suurin muutos kaupallistumisen suuntaan tapahtui vuosien 1993 ja 2000 välillä MTV3:n saatua oman toimiluvan ja oman kanavan. Lisäksi ilmeni, että MTV3 on tutkituista kanavista huomattavasti kaupallisempi uutisoinnissaan, vaikka myös Yleisradio on kaupallistanut profiiliaan selvästi vuoden 1993 jälkeen. Yleisimmin käytettyjä markkinajournalistisia piirteitä olivat dramatisointi, human interest- aines, konflikti, personointi ja trivialisointi, kun taas huvittavuus, henkilöiden huomattavuus sekä uutisten paloittelu ja visuaalinen laatu eivät osoittautuneet kovin merkittäviksi uutiskriteereiksi. Työn tärkeimpinä lähteinä käytettiin John McManuksen teosta ”Market-driven journalism” vuodelta 1994, jossa McManus tutki amerikkalaisen television paikallisuutisten kaupallistumista. Luokittelurungon hahmottamisessa olennaisena lähteenä käytettiin myös Kent Aspin teosta ”Kommersialiserade nyheter på gott och ont” vuodelta 1995, jossa Asp tutki ruotsalaisten televisiouutisten ”Rapport” ja ”Nyheterna” kaupallistumista.
  • Damström, Annika (2000)
    Tutkielman lähtökohtana on selvittää, minkälaisia näkemyksiä Yleisradion tv-uutisten toimittajilla ja päälliköillä on ulkomaanuutisoinnin vallasta ja vastuusta suhteessa katsojien maailmankuvan rakentamiseen. Tutkielman perusoletus on, että Ylen tv-uutisilla on valtaa vaikuttaa katsojien maailmankuvan rakentumiseen. Vallalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa mahdollisuutta muokata katsojien ulkomaanasioita koskevaa päiväjärjestystä, ja sitä kautta maailmankuvaa. Oletuksena on edelleen, että tämä valta tuo mukanaan vastuuta, joka ilmenee journalismin eettisten periaatteiden mukaan työskentelynä. Journalismin etiikkaan liittyvät kysymykset niin ammattisäännöistä kuin objektiivisuudesta ja totuudenmukaisuudesta. Tutkielman teoriaosassa käsitellään Ylen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, uutisen määrittelyä ja uutistyöskentelyä, valtaa päiväjärjestyksen rakentamisen kautta, vastuuta journalismin etiikan kautta, sekä maailmankuvan rakentumisen pääpiirteitä. Lisäksi esitellään käytännön esimerkkejä vallan ja vastuun vaikeudesta uutistyöskentelyssä. Tutkielman aineisto koostuu Ylen tv-uutisten ulkomaanuutisointiin osallistuvien toimittajien ja päälliköiden teemahaastatteluista. Tutkimusote on vahvasti laadullinen. Saatujen tulosten perusteella tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että haastateltujen toimittajien ja päälliköiden mielestä Ylen tv-uutisten ulkomaanuutisten valta ilmenee katsojien päiväjärjestykseen vaikuttamisena. Kyse on niistä valinnoista, joita ulkomaanuutisia koskevaa päiväjärjestystä rakennettaessa tehdään. Vastuun haastatellut puolestaan mielsivät journalismin eettisten periaatteiden mukaan työskentelynä. Tulokset tukevat siis laajasti ottaen tutkielmassa esitettyjä hypoteesejä. Keskeisiä tutkielmassa käytettyjä lähteitä ovat muun muassa U-M Kivikurun ja J. Pietilän (1998) toimittama "Uutisia yli rajojen"; M. McCombsin ja D. Shawn (1972) "The agenda setting function of mass media"; J.W. Dearingin ja E.M. Rogersin (1996) "Agenda setting"; J. Olenin (1988) " Ethics in journalism"; sekä P. Hémanuksen ja I. Tervosen (1980) "Objektiivinen joukkotiedotus".
  • Mantila, Rosanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Yleisradiossa asetettiin äänilevyille esityskieltoja ja -rajoituksia vuoteen 1972 saakka, jolloin tehtiin päätös esityskieltojen poistamisesta. Päätöksen myötä vastuu siitä, mitä musiikkia ohjelmissa oli soveliasta soittaa, siirrettiin toimittajille. Yleisradiossa siirryttiin virallisen esityskiellon purkamisen jälkeen uudenlaisen sensuurin aikaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suomalaisen populaarimusiikin esittämistä rajoitettiin Yleisradiossa edelleen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Yleisradion harjoittamaa populaarimusiikin sensuuria koskevaa diskurssia lehdistössä vuosina 1972–1979. Tutkimuksella vastataan kysymyksiin, miten suomalaisessa lehdistössä on keskusteltu suomalaisen populaarimusiikin sensuurista edellä mainitun ajanjakson aikana, miten Yleisradion edustajat ovat asiaa kommentoineet, miten sensuuria on ilmennyt Yleisradion toiminnassa ja lehdistössä sekä millä tavalla Yleisradion ohjelma- ja musiikkitarjonnasta on lehdistössä keskusteltu. Tutkimusaineistoa tarkastellaan diskurssianalyyttisin keinoin. Tutkimusaineistonani toimii vuosien 1972–1979 aikana julkaistut Helsingin Sanomien, Uusi Suomi -sanomalehden sekä Suosikki-nuortenlehden jutut, joissa tuodaan esille Yleisradion harjoittamaa suomalaisen populaarimusiikin sensuuria sekä ohjelmatarjontaa. Lehtijuttuja valikoitui yhteensä 15. Tutkimusaineistosta ilmeni monenlaisia sensuurin muotoja. Sensuuria ilmeni itsesensuurina sekä Yleisradion toimittajien että lehdistön osalta. Hiljennysvaikutusta ilmeni tapauksissa, joissa yleisö koki Yleisradion soittamat kappaleet loukkaavina tai epäsopivina. Soitetusta kappaleesta syntynyt kohu vaikutti Yleisradion toimintaan siten, että kappaleet saatettiin jälkikäteen kieltää tai niiden esitystä rajoitettiin entistä tiukemmin. Sensuuria ilmeni myös musiikin jakelun rajoittamisena, jota Yleisradio teki systemaattisesti. Monien muusikoiden ja yhtyeiden levytykset eivät soineet radion taajuuksilla erilaisista syistä johtuen, jolloin Yleisradion toiminnalla oli sensuroivia vaikutuksia suomalaisten taiteilijoiden työhön. Jakelua rajoitettiin myös soittamalla joitakin kappaleita ainoastaan tietyissä ohjelmissa tai tiettyyn aikaan päivästä. Tästä syystä Yleisradion musiikkitarjonnan rajallisuus voidaan nähdä Yleisradion harjoittaman sensuurin tuloksena. Keskeisiksi diskursseiksi tutkimuksessa nousi esiin etäännyttäminen sensuurista sekä diskurssi sensuurista julkisuutta ja houkuttelevuutta lisäävänä tekijänä. Ajallinen etäännyttäminen ilmeni etenkin Yleisradion toimittajien puheenvuoroissa silloin, kun esityskielloista puhuttiin. Lehdistön ja kirjoittajien diskursseissa nousi useaan otteeseen esille ajatus Yleisradion vastuusta, sillä sen tehtävänä nähtiin kansan sivistyksen vaaliminen. Yleisradiolla nähtiin olevan vastuu yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja moraalin sekä hyvän maun säilyttämisessä. Toisaalta Yleisradion vastuuna nähtiin myös musiikin, etenkin viihdemusiikin, monipuolinen tarjoaminen nuorisolle sekä yleisesti radion kuuntelijoille.