Browsing by Subject "advanced glycation end products"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Liimatainen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Parodontiitti ja diabetes ovat kroonisia, monitekijäisiä sairauksia, joiden kaksisuuntainen yhteys on ollut runsaan tutkimuksen kohteena. Molemmat ovat yleisiä, alidiagnosoituja sairauksia Suomen väestössä. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tavoitteena on tarkastella parodontiitin ja diabeteksen patofysiologisia vuorovaikutusmekanismeja ja parodontologisen hoidon merkitystä diabeteksessa sekä arvioida näiden kliinistä merkitystä diabetespotilaita hoitavan lääkärin ja hammaslääkärin työssä. Tutkielmaa varten on perehdytty aiheeseen liittyviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkimusten perusteella diabetespotilaat ovat suuremmassa riskissä sairastua parodontiittiin ja kiinnityskudostuho on heillä vaikea-asteisempaa. Diabeteksesta johtuvat hyperglykemia ja lipidimetabolian muutokset kiihdyttävät tulehdusta parodontaalikudoksissa muun muassa lisäämällä paikallisia proinflammatorisia sytokiineja, reaktiivisia happijohdannaisia, AGE/RAGE interaktioita ja RANKL/osteoprotegeriinin aktivaatiota. Parodontiitin aiheuttama systeeminen tulehduskuorma voi heikentää diabetespotilaan verensokeritasapainoa ja lisätä riskiä diabetekseen liittyviin komplikaatioihin. Diabetesta sairastamattomilla parodontiitti lisää riskiä sairastua prediabetekseen ja tyypin 2 diabetekseen. Parodontologisella hoidolla saattaa olla suotuisia vaikutuksia sokerihemoglobiinin ja lipidiprofiiliin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Diabetespotilaan suun terveys vaatii erityishuomiota hammaslääkäreiltä ja lääkäreiltä. Diabeteksen huono hoitotasapaino korreloi merkittävästi iensairauksien ongelmiin. Hoitamaton parodontiitti puolestaan voi suurentaa veren glukoosipitoisuutta.
  • Korpijaakko, Cedric; Wasenius, Niko; Teramo, Kari; Klemetti, Miira; Kautiainen, Hannu; Eriksson, Johan; Laine, Merja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims The aim of this study was to evaluate whether maternal type 1 diabetes influences skin autofluorescence (SAF), used as a marker of accumulated advanced glycation end products (AGEs), in young adult offspring. Methods This cross-sectional case-control study included 78 offspring of women with type 1 diabetes (cases) and 85 control participants (controls). Cases were born between 1st January 1996 and 31st December 2000, at the Department of Obstetrics and Gynecology, Helsinki University Hospital, and controls were born during the same period in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland. All study participants, aged 18 to 23 years, were invited to participate in a clinical assessment including laboratory tests and questionnaires. SAF was assessed from all participants using the AGE reader. Results The mean SAF value did not differ between the cases (1.61 [0.37]) arbitrary units [AU]) and the controls (1.64 [0.41] AU) (p=0.69). After adjusting for HbA1c, body fat percentage, smoking, and season the mean SAF value did not differ between the cases and the controls (p=0.49) but differed between men and women (p=0.008), without any interaction observed (p=0.78). Conclusions No differences in SAF values were observed between the young adult offspring of women with type 1 diabetes and offspring born to mothers without diabetes. Surprisingly, young adult women showed higher SAF values than men in both case and control groups.