Browsing by Subject "agenda setting"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Seppälä, Kirsi Maria (2000)
    Selvitin, miten käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen loppusijoituksesta ja ydinvoimasta kirjoitettiin Loviisan Sanomien ja Östra Nylandin journalistisessa aineistossa ja yleisönosastoissa. Tutkin mistä aiheista ja kenestä kirjoitettiin, kuka aiheet määritteli sekä pääsivätkö eri näkökulmat julkisuuteen. Näkökulmani oli yhteiskuntatieteellinen, koska loppusijoituksella on yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näin ydinvoiman ympäristöasiana, mutta sanouduin irti lähteideni taustaoletuksesta, jonka mukaan ydinvoima on ongelma. Lähestyin aihettani Suhosen ympäristöjournalismiteorian sekä Teikarin ja Kuneliuksen agenda setting -muotoilujen kautta. Yhdistin määrällisen ja laadullisen tutkimusotteen menetelmätriangulaation periaatteella. Selvitin sisällön erittelyllä aineiston rakenteen, joka auttoi laadullisen tutkimuksen kohdentamisessa. Hahmotin vakiintuneet kielenkäyttötavat diskurssianalyysillä. Arvioin tutkimukseni luotettavaksi. Agenda setting -teorian väite viestinnän vaikutuksettomuudesta kumoutui osittain; seuratessaan pitkäkestoista prosessia lukijat oppivat täyttämään kerronnan aukkokohdat aiemmalla tiedolla aiheesta. Eri mieltä olevat eivät kuitenkaan lähentyneet toisiaan. Kritisoin Suhosen ympäristöpolitiikan kehämallia, koska siinä tieteeseen vaikuttaa vain ympäristö. Aineistossani epäiltiin tutkimusten ja tiedon puolueettomuutta, koska tutkimuksia tehtiin toimeksiantajan intressistä ja asioilla oli taloudellinen puolensa. Aineistoni ei noudattanut yhtä tarkkarajaisia vaiheita kuin Suhosen huomiosyklit. Sykli jakautui pääsyklin sisällä sisällön mukaan eteneviin pikkusykleihin. Lehdet rakensivat juttunsa yleensä menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhdistelmästä. Kuvien vähyys johtui runsaasta yleisönosastokirjoitusten määrästä. Ruotsinkielinen aineisto vaikutti keskustelevammalta kuin suomenkielinen. Lehdet käsittelivät ydinvoima-asioita eniten viestinnän, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden sekä käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen näkökulmasta. Kirjoittajat olivat yleensä lehden toimittajia, yksityishenkilöitä tai järjestöjä. Lähteitä oli jutuissa yleensä yksi, useimmiten yksityishenkilö, järjestö, kunnan hallintoelimet tai ydinvoimayritys. Hyvän journalismin vaatimus täyttyi molemmissa aineistoissa. Eri näkökulmat pääsivät pitkällä tähtäimellä lehdissä esiin. Lehtien pääkirjoituksissa argumentointi oli monipuolista. Östra Nylandin pääkirjoitukset olivat kannaltaan ja sanastoltaan negatiivisempia kuin Loviisan Sanomien. Yleisönosastot täyttivät tehtävänsä keskustelun vapaina foorumeina, mikä lisäsi lehtien paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä eri ryhmien sisällä, muttei niiden välillä. Kielikysymys oli esillä vain ruotsinkielisessä aineistossa. Loppusijoituksen teknisten ratkaisujen sijasta kirjoitettiin paljon tulevista, mahdollisista seurauksista, jotka vastustajat ja kannattajat näkivät erilaisina. Yleisönosastoissa puhuttiin pelosta, muttei pelottomuudesta. Pelottomuus tuli esiin implisiittisesti kannattajien uskoessa tieteeseen ja talouteen. Diskursseilla esitettiin mielipiteitä ja sovitettiin niiden välisiä eroja. Entä jos ei olekaan? -diskurssilla epäiltiin Näin on -diskurssin väitteitä. Kokonaisvaltaisuus sekä Tutkimus ja keskustelu sillanrakentajana -diskursseilla soviteltiin eroja. Rintamalinjat pitävät ja Ruotuun palauttaminen -diskursseilla rakennettiin identiteettiä. Moninaisella moraalilla perusteltiin tunteisiinkin vedoten asioita. Asia on niin kuin se halutaan nähdä -diskurssi kuvasi keskustelun jakautuneisuutta.
  • Keväjärvi, Tiina (1999)
    Pro gradu-työssä tarkastellaan työttömyyden kuvaa Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien yleisönosastokirjoituksissa ja pääkirjoituksissa vuosina 1988-1997 eli ajanjaksona, jolloin siirryttiin nousukaudesta laman kautta uuteen nousukauteen. Työn empiirisen osuuden keskeisimpänä tavoitteena oli määrällisen sisällönerittelyn avulla löytää työttömyyskeskustelua hallinneet teemat ja toimijat sekä mahdolliset määrällisen muutokset niissä sekä tehdä havaintoja siitä, miten tematiikan painopisteet muuttuivat vuosien aikana. Määrällisten, ajallisten ja temaattisten ulottuvuuksien tarkastelun avulla tehtiin vertailuja edellä mainittujen lehtien ja kirjoitustyyppien välillä. Vertailussa oli etenkin akseli lehti instituutiona - kansalaisten mielipiteet. Työssä on myös luotu kokonaiskuvaa aineiston sisällöstä ja varsinkin työttömyyden ratkaisemista koskevista kirjoituksista lukemalla ja havaintoja tekemällä sekä esimerkkien avulla. Tarkoituksena oli tehdä havaintoja siitä, tulkitsevatko kansalaiset työttömyystematiikkaa samalla tapaa kuin lehdet pääkirjoituksissaan eli vastaavatko kirjoitusten sisällöt toisiaan. Työttömyyskeskustelun ja etenkin työttömyyden ratkaisemista koskevan osuuden pääasiallisena viitekehyksenä toimi Julkusen ja Nätin esittämä malli kolmesta erilaisesta työllisyysoptiosta, joiden avulla työttömyyteen voidaan sopeutua tai ratkaista sitä. Työn viestinnällisenä taustamallina käytettiin agenda setting -mallia, joka on yksi tapa tulkita median ja yleisön välistä vuorovaikutusta. Mallin avulla työssä tarkastellaan lähinnä miten pitkälti yleisönosastokirjoitukset noudattavat samaa agendaa eli päiväjärjestystä kuin pääkirjoitukset. Agendalla oloa tarkastellaan analyysissa määrällisesti juttujen määrien, tematiikan vaihtelun sekä toimiija-analyysin perusteella. Päätuloksiksi saatiin, että varsinkin yleisönosastokirjoituksissa työttömyyskeskustelu lisääntyi paljon laman aikana ja jatkui runsaana vielä pahimman laman mentyä ohitse. Eniten keskusteltiin työttömyyden ratkaisemisesta ja siinä etenkin työn jakamisesta. Laman edetessä keskustelun kohteeksi nousi useampia teemoja kuin aiemmin. Havaittiin, että median agendan vaikutusta yleisönosaston agendaan ei voi todistaa pelkästään tämänkaltaisella tutkimuksella, vaan tarvittaisiin laajempaa tutkimusasetelmaa. Työ liittyy osaltaan vuonna 1998 käynnistettyyn Suomen Akatemian laajaan talouskriisi-tutkimusprojektiin, johon myös Helsingin yliopiston viestinnän laitos osallistuu.
  • Väätäinen-Pereira, Marja-Liisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ilmastonmuutos määrittää suhdettamme ympäristöömme, kulutuskäyttäytymiseemme ja elintapaamme. Se ei ole enää aihe, joka on pelkästään ympäristöön tai tieteeseen liittyvä asia, vaan ilmastonmuutos läpäisee kaikki sosiaalisen elämän sfäärit. Ilmasto- ja ympäristökysymykset liittyvät myös matkailuun, kun kuluttajat pohtivat matkustusvalintojaan ja niiden vaikutuksia. Ilmastonmuu-toksen kannalta keskeinen haaste on lentoalan ennakoitu kasvu. Lentoliikenne on aiemmin kaksinkertaistunut noin viidentoista vuoden välein, mutta 2000-luvulla lentäminen on lisääntynyt vielä nopeammin. Lentämiseen on viime aikoina liitetty käsitteitä kuten lentohäpeä, mikä tarkoittaa häpeää, jota ihmiset tuntevat lentomatkailunsa aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Media on keskeinen linkki ihmisten ja sosiaalisen maailman välillä. Journalistiset sisällöt selittävät omalta osaltaan maailman tilaa ja muodostavat lukijoilleen kuvan maailmasta - myös lentämisestä. Tässä pro gradu -työssä selvitetään, millä tavalla lentämistä ilmiönä kehystetään Helsingin Sanomissa (HS), kun lentämistä käsitellään ilmastonmuutoksen yhteydessä, miten kehykset ilmentävät lentämistä medialisoituneena ilmiönä ja kenen äänellä lentämisestä puhutaan. Tutkimuskohteena on HS:n sisällöt ajanjaksolla 8.10.2018 – 8.10.2019. Tutkimusjakson aloituspäivämäärä on vuoden 2018 hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportin julkistamispäivä. Ilmastokeskustelun kannalta tutkimusjaksoon ajoittuu mielenkiintoisia yhteiskunnallisia tapahtumia, kuten eduskunta- sekä EU-parlamenttivaalit, Suomen EU-puheenjohtajuus, kansalaisaloite lentoverosta sekä YK:n ilmastokokoukset. HS valikoitui tutkimuskohteeksi lukijamääränsä ja tavoittavuutensa vuoksi. Lehti lukeutuu Suomen päämedioihin, jota yhteiskunnalliset päättäjät, erilaiset edunvalvonta- ja vaikuttajajärjestöt, muut yhteiskunnalliset toimijat sekä muut mediat seuraavat kattavasti. Lehti myös nimitti vuodeksi 2019 ilmastokirjeenvaihtajan. Tutkielman teoreettinen kehys nojaa Nick Couldryn ja Andreas Heppin (2017) ajatuksiin medialisaatiosta ja Couldryn teoriaan median symbolisesta vallasta sekä McCombsin ja Shawn (1972) agenda setting -teoriaan. Nämä käsitteet auttavat ymmärtämään journalistisen työn vaikutusta sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen, kun puhutaan lentämisestä ilmiönä ilmastonmuutosuutisoinnin yhteydessä. Tutkielmassa käytetään sisällön määrällistä analyysiä muodostamaan kokonaiskuva Helsingin Sanomien aineistosta. Sisällön analyysillä selvitetään myös, kuka puhuu lentämisestä eri kehyksissä. Aineiston syvällisempään tarkasteluun käytetään kehysanalyysiä. Kehysanalyysin menetelmin selvitetään, miten lentämistä kehystetään, kun siitä puhutaan ilmastonmuutokseen yhteydessä ja miten kehykset ilmentävät lentämistä medialisoituneena ilmiönä. Tutkimusaineisto on kerätty lehdestä mediaseurantatyökalulla. Digitaalinen haku sekä sisällön kuratointi tuotti analysoitavaksi yhteensä 176 sisältöä. Analysoitavaksi on otettu koko lehdessä julkaistu materiaali, kuten mielipidekirjoitukset, kommentit ja blogit. Näin tutkimusaineisto kuvastaa kattavasti lehden koko sisältöä ja lentämisen esiintymistä HS:n julkaisualustalla, julkisessa tilassa. Tutkimus ei kata kuvia, kuvatekstejä tai grafiikkaa. Helsingin Sanomissa lentäminen suhteessa ilmastonmuutokseen kehystetään kolmella tavalla: poliittisen toiminnan, elämäntavan ja toiminnan muutoksen kehyksin. Kaikille kehyksille on yhteistä pyrkimys lentämisen ongelman ratkaisemiseen suhteessa ilmastonmuutoksen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että löytämäni kehykset lentämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyen ovat HS:n agenda settingiä ja näistä kehyksistä käsin lentämisestä halutaan kertoa lukijoille. Puhujina HS korostui toiminnan muutoksessa, poliittiset toimijat poliittisen toiminnan kehyksessä ja tiede ja tutkimus sekä yksityishenkilöt elämäntapa kehyksessä. Politiikan kehyksessä medialisaatio ja median agenda setting ilmeni vaalikoneiden, väittelyiden ja lukijoiden kohtaamisten kautta ja kaikista näistä tuotettiin sisältöä lehteen. Yhteiskunnan toimijat mukautuivat näin median toimintalogiikkaan ja median tuotti näistä sisältöä. Median luomilla narratiiveilla on merkitystä arjen todellisuuden rakentumisessa. Elämäntapa kehyksessä lentohäpeä liittyy medialisaation ajatukseen siitä, että media on resurssi tai referenssi. Toiminnan muutos kehyksessä HS nosti esille erilaisia yksilötason ratkaisuvaihtoehtoja päästöongelman suhteen, jotka toimivat mediavälitteisinä töytäisyinä niin median kuin kansalaisten puolelta kohti poliitikkoja, joiden vastuulla on tehdä skaalautuvat päätökset ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.