Browsing by Subject "ahdistus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Nummela, Aliisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on ahdistus, jota käsitellään Heideggerin ja Sartren filosofioiden näkökulmasta. Heideggeria ja Sartrea yhdistää ahdistuksen ratkaiseva rooli kummankin filosofisessa systeemissä. Tutkielma on Heideggerin ja Sartren ahdistuskäsitysten yhteneväisyyksien ja eroavaisuuksien kuvaus, pyrkimyksenä on esitellä Heideggerin ja Sartren ajattelun pääkohdat niin, että konteksti, jossa ahdistus näyttäytyy, tulee oleellisesti näkyväksi, sekä käsitellä, miten ahdistus toimii molemmille avainkäsitteenä. Tutkielman johdantona on lyhyt kuvaus Kierkegaardin eksistenssifilosofiasta sekä yleisesti fenomenologiasta, nämä perustelevat niin historiallisesti kuin käsitteellisti kysymystä ahdistuksesta. Heideggerin ahdistuskäsityksen avaamiseksi esitellään Heideggerin fundamentaaliontologia ja sitä kautta Daseinin eksistentiaalinen analyysi. Daseinin ahdistus näyttää ei-minkään, mikä samalla Heideggerille paljastaa kysymyksen olemisesta ja tarkoittaa tietä fundamentaaliontolgiaan. Ahdistus avaa Daseinin maailmassa-olon, sen olemisen kohti kuolemaa ja on siten myös Daseinin varsinaisena olemisen lähde. Sartren käsitys ahdistuksesta kietoutuu vapauden ympärille, se liittyy oleellisesti Sartren eksistentiaaliseen ihmiskäsitykseen. Sartren ontologiassa tietoisuus on lähtökohtaisesti ei-mitään, täysin perustaton, jonka ahdistus paljastaa. Sartrelle ahdistus on osoitus ihmisenä olemisen sattumanvaraisuudesta ja perustattomuudesta maailmassa ilman Jumalaa. Ahdistus syntyy siitä, että ihminen joutuu keksimään arvot elämälleen ja on aina vaarassa epäonnistua. Tutkielman lopuksi tarkastellaan Heideggerin ja Sartren ahdistuskäsityksiä niissä filosofisissa konteksteissa joissa ne ilmenevät. Yhteistä Heideggerin ja Sartren ajattelussa on ei-minkään oleellinen rooli, jonka ahdistus nimenomaan paljastaa. Ahdistuskäsitysten ero perustuu lähtökohtaisesti erilaiseen ajattelukontekstiin. Tutkielmassa kysymys ahdistuksesta muodostuu myös historiallisena. Sartre omaksuu oleellisia osia Heideggerin ajattelusta, myöhemmin heidän välillään käydään dialogia myös vastakkaiseen suuntaan. Heideggeria ja Sartrea yhdistää kiista eksistentialismista, jossa kyseessä on viime kädessä se miten ihmisen eksistenssi ymmärretään. Heideggerille kysymys olemisesta on ensisijainen suhteessa ihmisen olemassaoloon, puolestaan Sartren filosofian keskiössä on ihminen.
  • Konttinen, Hanna (2006)
    Sosiologist Aaron Antonovsky was among the first who was interested in factors that maintain and enhance health instead of risk factors for different diseases. He developed the sense of coherence (SOC) construct, which is the core concept of his salutogenic theory, to explain how some individuals stay healthy despite the numerous stressful situations they encounter during their life. Sense of coherence is a global orientation towards life that characterizes the extent to which an individual appraises his or her internal and external environments as comprehensible, manageable and meaningful. In previous studies, there has been a strong inverse association between the SOC scale and the measures of depressive symptoms and anxiety. This is in accordance with Antonovsky's theory but the size of the correlations raises the question whether the SOC scale measures similar construct to depression and anxiety measures. The aim of this thesis was to investigate what is the relationship of the SOC scale (short form) with the measures of depressive symptoms (Beck Depression Inventory) and anxiety (Spielberger's State Anxiety Scale), and if they are similarly related to health and health behaviours. The participants of the present study were 25 – 74 years old Finnish men (n=2351) and women (n=2291) from the national cardiovascular risk factor survey (FINRISK) conducted in 1997. The SOC scale had strong and inverse correlations with the measures of depression (r=-0.62 among men and women) and anxiety (r=-0.57 among men and r=-0.54 among women). In addition, sense of coherence was similarly associated with health and health behaviours as depressive symptoms (cognitive and affective) and anxiety. These results suggest that the SOC scale overlaps with depression and anxiety measures. Nevertheless, there were also small differences between these measures: education was related only to sense of coherence, and in factor analysis, items of the each scale defined their own factors. The SOC scale was more normally distributed than the measure of depressive symptoms as depression measure did not create variation among those respondents who did not have depressive symptoms. However, the low end of the SOC distribution was more important in the prediction of different health variables than the high end of the SOC distribution. This finding questions the status of sense of coherence (as measured by the SOC scale) as a protective factor for health that is qualitatively different from risk factors. It is concluded that the items of the 13-item SOC scale should be reconstructed to reflect better the SOC construct and be less confounded with negative emotional states. Most important references: Antonovsky, A. (1987). Unraveling the mystery of health: How people manage stress and stay well. San Francisco: Jossey-Bass. Relevant articles from scientific peer reviewed journals.
  • Närvänen, Eija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objective. The FRIENDS programme is a group cognitive behavioural therapy (CBT) programme, developed for the prevention and treatment of child and adolescent anxiety and depression. In the context of prevention, FRIENDS has been extensively researched; however, little research has been conducted on FRIENDS in a treatment setting and with different populations. To help fill this gap, the aim of the present study was to evaluate the effectiveness of the Finnish version of FRIENDS in reducing internalising symptoms in children diagnosed with psychiatric and neuropsychiatric disorders. Methods. The present study was conducted at Helsinki University Hospital (HUS) Child Psychiatry outpatient clinics in the Helsinki metropolitan area, Finland. The participating children (n = 99, mean age = 9.45 years, range 6–13 years, 68.7 % boys) were randomly assigned to either FRIENDS (n = 52) or a waitlist control group (n = 47), which received treatment as usual for a period of 3 months before the intervention. The children’s internalising symptoms were assessed using parent- and teacher-report questionnaires (Child Behavior Checklist and Teacher’s Report Form) at referral to treatment, pre-treatment, post-treatment, and six-month follow-up. Results and conclusions. In both groups, there was a medium-sized statistically significant decrease in parent-reported internalising symptoms immediately after the intervention; however, these improvements were not retained at six-month follow-up. Teacher-reported internalising symptoms followed a similar pattern of decrease during the intervention and increase during follow-up; however, these changes were smaller in magnitude and did not reach statistical significance, possibly due to loss of statistical power caused by missing data. Neither parent- or teacher-reports showed an intervention effect, with children’s internalising symptoms exhibiting similar changes regardless of whether they belonged to the intervention group or the waitlist control group, which received treatment as usual during the wait period. These results raise questions on the durability of treatment effects and the superiority of FRIENDS over active waitlist control conditions or treatment as usual when treating children diagnosed with diverse psychiatric and neuropsychiatric disorders in a community setting where treatment adherence and integrity may not be ideal.
  • Helminen, Vilja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objective. The aim of this study was to clarify the relationship between fear and anxiety, and political attitudes. It has been suggested that individual differences in political ideology stem from differences in threat sensitivity and that conservative political ideology acts as a defence mechanism against psychological threats. There is tentative evidence from previous studies that from different threat reactions fear specifically but not anxiety influences political attitudes. It is also unclear whether threat is connected to political ideology more broadly or just attitudes concerning some political matters. In this study I assess whether anxiety disorder symptoms that reflect differences is fearfulness and anxiety predict different political attitudes. Methods. The sample of this study consisted of 5,819 people born in Great Britain in 1958. Symptoms of generalized anxiety disorder, phobia, and panic were assessed at the age of 44, and opinions about political issues six years later. Exploratory factor analysis was used to assess how political opinions were structured into different attitude dimensions, and seven broader political attitudes were formed based on this. Finally, a path model was used to assess whether anxiety disorder symptoms predicted political attitudes. Results and discussion. The anxiety disorder symptoms predicted attitudes towards economic inequality and preservation of the environment. More specifically, those with more generalized anxiety disorder symptoms were more concerned about environmental issues and those with more phobic symptoms were more concerned about economic inequality. This difference between generalized anxiety disorder and phobias might be explained by the fact that the former is connected with anxiousness whereas the latter reflects fearfulness. The results support the notion that fear and anxiety are differently connected to political attitudes. They also call into question threat reactions’ connection with political ideology more broadly.
  • Kajo, Irene (2011)
    Huviretki ei-ymmärtämiseen pyrkii purkamaan ja uudelleen jäsentämään käsitteitä esitys, esiintyjä, katsoja ja ohjaaja. Millainen on teatterin tekemisessä ja arvioinnissa käytettävä teatterin työkalupakki, joka rajoittaa alan uudentumista? Millaisia muutoksia teatterissa kaivataan etenkin teatteriohjaajan ja -opettajan tehtävässa? Työn pyrkimys on haastaa lukija pohtimaan teatteriopettajan ja -ohjaajan työhön littyviä vallan käytön kysymyksiä ja pohtimaan millaista pedagogiikkaa itse tekijänä harjoittaa. Työ kuvaa ei-ymmärtämistä yhtenä tapana lähestyä teatterin tekemistä ja esittelee ei-ymmärtämisen pedagogiikan vaihtoehtoisena lähestymistapana. Työssä käydään läpi opinnäytteen taiteellista osiota Huviretki vuoristoon etenkin käsitteiden toinen, ei-ymmärtäminen, ei-ratkaiseminen, välitila ja ahdistus kautta. Tämän lisäksi olennaista aineistoa ovat nykyteatteria käsittelevä kirjallisuus, sekä erilaiset filosofiset ja taideteoreettiset tekstit.
  • Melander, Johannes (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani Marko Hautalan Leväluhdan (2018) ja Pimeän arkkitehdin (2020) kauhun affektiivisia vaikutuskeinoja ja vaikuttavuutta. Perehdyn niihin sisäistekijän ja tekijän yleisön välisenä retorisena kommunikaationa. Oletettu yleisö tunnistaa tekstistä sen emotionaaliset rakennepiirteet ja kerronnalliset konventiot sekä vaikuttuu kauhusta siten kuin on tarkoitus. Lähestyn romaaneja affektiteorian avulla. Affekteilla on mahdollista tutkia kauhun ruumiillisia ja tiedostamattomia vaikutuksia. Kauhu syntyy tiedostamattomana ja ruumiillisena vaikutuksena, joka muuttuu kognition ja kulttuurisesti käsitetyn prosessin myötä tiedostetuksi tunteeksi ja emootioksi. Tutkielmassani lähestyn koko affektiivista ja emotionaalista prosessia, mutta painotan sitä, miten tiedostamattomia ruumiillisia vaikutuksia luodaan ja miten ne ilmenevät. Kauhun vaikutuskeinoista nostan tutkielmassani tärkeimmäksi affektiivisen ja odottavan lukemiskokemusta määrittävän tunnelman, joka ei ole sidottu objekteihin. Tunnelma suuntautuu kertomuksen tulevaisuudessa odottaviin ja menneisyydestä paljastuviin mystisiin uhkiin. Keskeistä tunnelman muodostumiselle Leväluhdassa ja Pimeän arkkitehdissa on se, että yleisö tuntee empatiaa päähenkilöihin ja pelkää heidän kanssaan sekä heidän puolestaan kauhun uhkia. Kauhistuttavaa tunnelmaa luovat esimerkiksi hirviöiden ja miljöiden uhat. Kauhun vaikutuksista käsittelen abjektiota eli ruumiillisesti, psyykkisesti ja metafyysisesti uhkaavia rajanylityksiä, jotka aiheuttavat pelottavaa inhoa. Analysoin myös henkilöhahmojen ja yleisön kokemaa ahdistusta torjutuista menneisyyden psykologisista kauhuista, jotka kohoavat pintaan kertomuksen psyykkisinä uhkina. Käsitykseni mukaan Leväluhtaa ja Pimeän arkkitehtia voi tulkita sekä psykologisena että metafyysisenä kauhuna, jolloin kauhun affektiivisuus ilmenee ruumiillisina, psyykkisinä ja metafyysisinä vaikutuskeinoina ja vaikutuksina. Kauhu pyrkii affektiivisesti sekä kauhistuttamaan että kiehtomaan yleisöä.
  • Hirvelä, Satu (Helsingfors universitet, 2016)
    Objective: Depression and anxiety disorders are mood disorders which may result from a number of psychological, social and biological reasons. Dysregulation of HPA-axis, such as hypercortisolism and hypocortisolism, is thought to be connected to depression and anxiety. On the other hand depression and anxiety are also connected to the personality characteristics like high neuroticism. The aim of this study was to examine the connections of personality characteristics and evening cortisol to depression, anxiety and their comorbidity. These have not been previously studied together. Methods: This study used data from the second wave of the MIDUS (Midlife in the United States) longitudinal study. The data was collected by the Institute on Aging at the University of Wisconsin-Madison during 2004-2006. Personality characteristics were assessed by the short personality scale of MIDUS, where respondents assessed the suitability of 25 adjectives to themselves in a four-step scale. Depression and anxiety were measured by MASQ (Mood and Anxiety Symptom Questionnaire) which had been modified for MIDUS. Cortisol was measured from saliva at four different time points during four days. ANOVA, linear regression and multi-nominal logistic regression were used for data analysis. Results and conclusions: Low evening cortisol level appears to be predictive of anhedonic depression in low educated young people. The personality characteristics of high neuroticism and low conscientiousness predicted all symptom groups, which is in line with previous studies. High neuroticism was the biggest risk for comorbid depression and anxiety. In addition to high neuroticism and low conscientiousness, female sex, middle and low level education also predicted somatic anxiety and hypocortisolism, female sex, low extraversion and middle and low level education predicted anhedonic depression. Furthermore, a low level of education was positively associated with comorbidity. Neuroticism is a risk for mood disorders and understanding its development in childhood requires further research. Neuroticism should be taken in account in clinical practice. Psychotherapy might be effective to reduce neuroticism.
  • Korjonen, Tiina (Helsingfors universitet, 2016)
    Objective. The association of depression with inflammation has been well established. Nevertheless, it is still unclear how age or gender affect the association or do unhealthy lifestyles mediate the association. The association of anxiety and specific anxiety disorders with inflammation has been studied much less and current results concerning this association are conflicting. Some results suggest that only the somatic component of anxiety, anxious arousal, is associated with inflammation. The aim of the present study was to investigate whether depressive and anxiety symptoms are associated with markers of inflammation, namely C-reactive protein and interleukin-6, at population level. The effect of health and lifestyle related variables are adjusted. Also, possible interactions between gender and inflammation as well as age and inflammation on depressive and anxiety symptoms are examined. Methods. The data is from a national sample gathered in the United States of America between 2004 and 2005. The subjects (n=1137) were 34–84 years old, the mean age being 54,28. 56,4 % were women. Blood CRP and IL-6 concentrations were gathered and analysed. Depressive symptoms were measured with the Center for Epidemiological Studies Depression Inventory (CES-D). The Mood and Anxiety Symptom Questionnaire (MASQ) was used to measure two anxiety symptom groups: general anxious distress and anxious arousal. Results and conclusions. The results were that higher levels of IL-6 and CRP predicted more depressive symptoms as well as symptoms of anxious arousal. General anxious distress was not associated with inflammation. This study implies that depressive and some anxiety symptoms are associated with inflammation at population level. However, all of the significant associations were partly (IL-6) or completely (CRP) explained by lifestyles. Causal relationships between lifestyles, depression, anxious arousal and inflammation remain unclear and require more research. These results support the hypothesis that inflammation is only associated with the somatic arousal component of anxiety. Supporting former results the association of anxious arousal with CRP was found only in men.
  • Haimala, Maija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims: Previous studies have shown, that being in a romantic relationship in adolescence is associated with increase in depressive symptoms. The major aim of this study was to determine whether the association can also be found between romantic relationship and anxiety and psychotic symptoms. The linkages between being in a romantic relationship and depressive, anxiety and psychotic symptoms were examined in this study. It was hypothesized that being in a romantic relationship would predict increase at least in depressive and anxiety symptoms. Besides that this study also examined the linkages between the quality of romantic relationship and depressive, anxiety and psychotic symptoms. It was assumed that the good quality would be associated with increase in symptoms whereas the bad quality would be associated with fewer symptoms. This was also seen to explain the possible associations between romantic relationship and psychic symptoms. Methods: The data of this study was a part of a wider Pathways to Desistance –study which followed serious juvenile offenders' psychological development, behaviour, social relationships, mental health, and experiences in the juvenile or criminal justice system. The subjects were 14–19 years old adolescents and the number of subjects fluctuated between 699–1262 adolescents depending on analysis. The linkages between romantic relationship and symptoms were examined both in a cross-sectional and longitudinal studies whereas the associations between the quality of relationship and symptoms were studied only cross-sectionally. The analyses were done by Poisson Regression. Results and conclusions: This study showed no associations between being in a romantic relationship in adolescence and depression, anxiety and psychotic symptoms. Thus, being in a relationship does not seem to be a risk factor for depression, anxiety or psychotic symptoms according to this study. The quality of romantic relationship does not either seem to be associated with the amount of symptoms. Therefore the bad quality of romantic relationship does not seem to predispose adolescents to more symptoms and respectively the good quality does not seem to promote psychological wellbeing. According to this study only adolescent's partner's antisocial influence was a significant risk factor to an adolescent's psychological wellbeing; It was associated with more depressive, anxiety and psychotic symptoms.
  • Pakarinen, Jenni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Paul Tillichin käsitystä ahdistuksesta. Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Lähdeaineistona toimii erityisesti Tillichin Amerikan kaudella syntynyt tuotanto, mutta mukana on myös muutamia saksankielisiä tekstejä. Tutkielman päälähteitä ovat Courage to be ja Systematic Theology I-II. Tutkielma jakautuu kolmeen päälukuun, joissa ensimmäisessä kartoitetaan Tillichin teologian peruskäsitteitä oleminen, Jumala, ei-oleminen, essenssi ja eksistenssi. Toisessa pääluvussa käsitellään ahdistusta ontologisena käsitteenä. Liikkeelle lähdetään ei-olemisen uhkasta, itse-affirmaatiosta ja rohkeudesta, josta siirrytään ahdistuksen ja pelon käsitteelliseen erotteluun ja edelleen jatketaan eksistentiaalisen ahdistuksen kolmeen eri lajiin: kohtalon ja kuoleman ahdistukseen, merkityksettömyyden ja tyhjyyden ahdistukseen sekä syyllisyyden ja tuomionalaisuuden ahdistukseen. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti epätoivoa, joka seuraa käsittelemättömästä eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Luvun lopuksi tutustutaan vielä essentiaalisen ahdistuksen käsityksen. Viimeisessä pääluvussa ahdistusta tarkastellaan psykologisen merkityksen näkökulmasta, ja selvitetään, mitä Tillich tarkoittaa patologisella ahdistuksella ja sen lajeilla. Viimeiseksi luodaan katsaus psykologiseen tutkimukseen, jota on tehty Tillichin eksistentiaalisen ahdistuskäsityksen pohjalta. Tutkimuksessa esitetään, että Tillichin ahdistuskäsitys voidaan jakaa ontologiseen ja psykologiseen käsitykseen. Tavoitteena on myös selvittää yleisesti Tillichin käsitystä ahdistuksesta. Keskiössä on luonnollisesti eksistentiaalinen ahdistus, josta Tillich näkee tarpeelliseksi kirjoittaa paljon. Koska ahdistukseen liittyy olemisen ja ei-olemisen, kuin myös essenssi ja eksistenssin välinen suhde, on ollut tarpeellista selvittää myös nämä käsitteet ja niiden taustat Tillichin ajattelussa. Itsessään ne avaavat paljon etenkin eksistentiaalisen ahdistuksen merkitystä. Tutkimuksessa on varmistunut se käsitys, että Tillichille ahdistus on suorassa suhteessa ihmisen rajallisuuden kanssa, sillä ahdistus on tietoisuutta rajallisuudesta eli ei-olemisen läsnäolosta. Tästä seuraa se, että koska Tillichin mukaan ihmisen rajallisuus on essentiaalista, on myös ahdistuksen oltava essentiaalista. Kuitenkin, koska eksistenssi on vääristymää ja ihmisen eroa Jumalasta, eksistenssin alaisena rajallisuus ja tätä kautta ahdistus ovat saaneet ristiriitaisen elementin. Essentiaalisena ahdistus on luotua hyvää ja ei siksi itsessään pahaa, mutta eksistenssissä se on kokemusta ei-olemisen uhkasta ja ajaa ihmistä kohti epätoivon tilaa, jossa ei-oleminen koetaan voittoisana. Tämä voitto on kuitenkin vain näennäistä, sillä oleminen-itse eli Jumala on läsnä myös siellä, missä hitunenkin olemista on vielä jäljellä. Nykyajan tehokkuutta korostavassa ympäristössä ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että hän saa olla rajallinen. Kuten tutkimuksessa käytetty psykologinen tutkimus Paul Tillich's theory of existential anxiety: A preliminary conceptual and empirical examination esittää, eksistentiaalinen ahdistus on universaali ilmiö ja se on usein kytköksissä kliinisiin masennuksen ja ahdistuksen oireisiin. Tillichin eksistentiaalisen ahdistuksen käsitys on osoitettu siten hyväksyttäväksi jopa psykologian tieteenalan piirissä. Täten eksistentiaalisen ja patologisen, ja siten ontologisen ja psykologisen ahdistuksen välinen raja on häilyvä. Tarvetta syvemmälle, erityisesti eksistentiaalisen ahdistuksen tutkimukselle on, sillä tämä voi auttaa paremmin ymmärtämään ihmisten kokemaa olemassaolon ahdistusta ja siihen liittyvää ihmisen emotionaalista toimintaa.
  • Tulensalo, Liisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims: The etiology of mental disorders in childhood is still partially unknown. In the last decades researchers have started to study the role of prenatal factors, for example maternal prenatal anxiety symptoms, on child psychological symptoms. In most previous studies prenatal anxiety has been studied as a part of stress and together with depression, so studies concerning particularly its association on child psychological symptoms are still rare. In this study we examine if maternal prenatal anxiety in different trimesters is related to child internalizing, externalizing and total problems at the age of 1 to 5 and does the timing of the prenatal anxiety symptoms matter to child symptoms. We also study if maternal postnatal anxiety mediates the association between prenatal anxiety and child psychological symptoms, and if there are differences between genders within these associations. Methods: This study is a part of the multi-disciplinary Prediction and Prevention of Pre-eclampsia (PREDO) -study's psychological branch. The sample size of the current study was 1962. Maternal pre- and postnatal anxiety symptoms were assessed with the Beck Anxiety Inventory (BAI) self-report questionnaire four times during pregnancy and when the child was 1 to 5 years old. Paternal anxiety symptoms were also collected with BAI six months after birth. Child's internalizing, externalizing and total problems at the age of 1 to 5 were assessed with The Child Behavior Checklist 1 1/2–5 - questionnaire rated by the mother. The associations were investigated using linear regression analysis, controlling for postnatal maternal and paternal anxiety symptoms, many sociodemographic factors and other factors associated with fetal development. Results and conclusions: Results indicated that higher maternal prenatal anxiety symptoms were associated with elevated internalizing, externalizing and total problems in the children. High anxiety symptoms especially during the last pregnancy trimester were essential considering child psychological symptoms. Moreover, although maternal postnatal anxiety symptoms partially mediated the association between maternal prenatal anxiety and child psychological symptoms, prenatal anxiety also had independent effects on psychological symptoms in the children. There were also differences between genders, since maternal prenatal anxiety during the first trimester appeared to be particularly important for boys' psychological symptoms. Results provide strong evidence that prenatal anxiety has a direct, independent effect on child's psychological symptoms and support the notion indicating that the fetal environmental factors have impact on child's development.
  • Järvinen, Aurora (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of the study. Internalizing symptoms are mental health problems of which the most common forms are depression and anxiety. Internalizing symptoms emerging in childhood are associated with a risk of cumulating negative consequences and a tendency to become chronic. To narrow the risk of developing internalizing symptoms, it is crucial to understand their early risk factors. The association between temperament and internalizing symptoms has been demonstrated in earlier studies. However, longitudinal studies have typically examined these associations within relatively short time frames. Studies on the role of early temperament as a potential predictor of internalizing symptoms occurring later in school-age are scarce and insufficient. Also, due to a lack of research data, it is still unclear how temperamental change and stability of traits during childhood years explain the risk of school-age internalizing problems. This study examines the role of infant temperament in the etiology of school-age internalizing symptoms. The study also explores how the changes and the stability of temperament traits from infancy to school-age are associated with the risk of school-age internalizing symptoms. In this study, the definition of temperament is based on Rothbart’s temperament theory. Methods. The data of this study is a part of a larger follow-up study PREDO (The Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction). The sample consists of 919 children. In this study, data from the 6-month infancy assessment point and follow-up at the age of 7 to 11 years were used. Mothers and partly fathers (n = 581) assessed the child’s temperament with the Revised Infant Behavior Questionnaire at the age of 6 months. At the age of 7 to 11 years, mothers assessed the child’s temperament with the Temperament of Middle Childhood Questionnaire and internalizing symptoms with the Childhood Behavior Checklist and the Strengths and Difficulties Questionnaire. Associations between temperament traits and internalizing symptoms were examined with linear regression analyses. In terms of studying the stability and change of temperament traits, residualization and interaction analyses of traits were used. Results and conclusions. Negative emotionality appeared as a significant risk factor for internalizing symptoms; high levels of negative emotionality in infancy can be seen as an early risk factor for subsequent symptoms. Also, weak regulation capacity in infancy increases the risk of school-age internalizing symptoms. In this study, the stability of temperament traits was low and the role of temperamental change from infancy to school-age was highlighted. According to this study, changes in temperament traits explain the risk of internalizing problems more than the stability of the traits. An increase in negative emotionality and a decrease in effortful control during childhood years are associated with elevated risks of internalizing symptoms. The association between extraversion and internalizing symptoms was modest, but low levels of extraversion through childhood years slightly increase the possibility of symptoms. The results of this study create a possibility to recognize early risk factors, intervene at an early stage, and prevent the development of internalizing problems.
  • Wahlström, Mikael (2007)
    Mielenterveyden häiriöistä oireilevien vaihtoehtolääkinnän käyttöä on tutkittu vähän ja alkoholiin liittyvien häiriöiden yhteyttä vaihtoehtolääkinnän käyttöön ei ole tutkittu laisinkaan. Tutkielmassani tutkitaan masennustilojen, ahdistuneisuushäiriöiden ja alkoholiin liittyvät häiriöiden yhteyttä vaihtoehtolääkinnän käyttöön. Lisäksi tutkitaan vaihtoehtolääkinnän käytön yhteyttä mielenterveyspalveluiden käyttöön ja mielenterveyspalveluihin kohdistuvaan tyytymättömyyteen. Tutkielmalla on käytännön merkitystä, koska on ongelmallista, jos mielenterveyden häiriöistä oireilevat vaihtoehtolääkinnän käyttäjät käyttävät muita vähemmän tavanomaisia mielenterveyspalveluita, ja on siis pääteltävissä vaihtoehtolääkinnän käyttö vähentää mielenterveyspalveluiden käyttöä. Tutkielmassa käytetään Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoa (N=5987), joka sisältää tietoa mielenterveyden häiriöistä, demografisista taustatekijöistä, terveydestä ylipäänsä sekä lääkkeiden, terveyspalveluiden ja vaihtoehtolääkinnän käytöstä. Tilastollisina analyysimenetelminä käytetään ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Lisäksi vaihtoehtolääkinnän tarjoajien, kouluttajien ja hoitomuotoja edustavien järjestöjen verkkosivuja tarkastelemalla tulkitaan, mihin terveydellisiin ongelmiin eri vaihtoehtolääkinnän muotoja käytetään. Tuloksien mukaan useampi kuin joka kolmas tutkimushenkilöistä oli käyttänyt jotain vaihtoehtolääkinnän muotoa kuluneen vuoden aikana. Vaihtoehtolääkinnän käytön yleisyys vaihteli eri mielenterveyden diagnoosiryhmissä. Tutkimushenkilöt, jotka oireilivat yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, paniikkihäiriöstä tai masennustilan ja ahdistuneisuushäiriön yhdistelmästä käyttivät muita yleisemmin vaihtoehtolääkintää, mutta ne, jotka oireilivat alkoholin väärinkäytöstä, käyttivät vähemmän yleisesti vaihtoehtolääkintää kuin muut. Pääsääntöisesti masentuneet ja/tai ahdistuneet käyttävät muita enemmän vain sellaisia vaihtoehtolääkinnän muotoja, joita tulkintani mukaan käytetään mielenterveyssyistä. On kuitenkin myös pääteltävissä, että masennuksesta ja/tai ahdistuksesta oireilevien muita yleisempää vaihtoehtolääkinnän käyttöä ei selitä pelkästään mielenterveyssyistä johtuva vaihtoehtolääkinnän käyttö. Syitä, jotka selittävät masennuksesta ja/tai ahdistuksesta oireilevien muita yleisempää vaihtoehtolääkinnän käyttöä, pohdittiin kattavasti. Vaihtoehtolääkintää käyttäneet mielenterveyden häiriöistä oireilevat tutkimushenkilöt eivät käyttäneet tavanomaisia mielenterveyspalveluita muita vähemmän eivätkä olleet muita tyytymättömämpiä käytettyihin mielenterveyspalveluihin. Vaihtoehtolääkintä siis täydensi mielenterveyspalveluita, mikä voi olla kansanterveyden kannalta hyväksi, koska vaihtoehtolääkinnän tarjoajilla ei pääsääntöisesti ole asianmukaista terveydenhuollon koulutusta ja useimpien käytettyjen vaihtoehtoisten hoitomenetelmien toimivuudesta mielenterveyden hoidossa ei ole näyttöä.
  • Jaskari, Onni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on suurentunut riski sairastua psyykkisesti ja fyysisesti verrattuna heteroihin ja cissukupuolisiin. Terveyseroja selitetään vähemmistöstressin teorialla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt altistuvat vähemmistöstressin kautta ylimääräiselle krooniselle stressille, jolla on epäedullisia vaikutuksia terveyteen. Vähemmistöstressin taustalla ovat sosiaaliset normit heteroseksuaalisuudesta ja cissukupuolisuudesta. Vähemmistöstressi muodostuu vaiheittain. Distaaliset stressitekijät ovat objektiivisesti stressiä aiheuttavia tilanteita tai asenteita (syrjintä, väkivalta, ennakkoluulot). Proksimaaliset stressitekijät (varuillaanolo, syrjintäkokemusten jatkuva toistuminen mielessä, identiteetin salaaminen) muodostuvat, kun vähemmistöön kuuluva alkaa ennakoida ja pelätä syrjintäkokemuksia. Proksimaaliset stressitekijät syntyvät distaalisten vaikutuksesta, mutta riippuvat lisäksi syrjityn omasta kokemuksesta. Viimeinen vaihe on yksilön itseensä kohdistama syrjintä. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa myös ihmisiin, jotka eivät ole henkilökohtaisesti kokeneet syrjintää Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on suurentunut riski masennukseen, ahdistukseen, syömishäiriöihin, kehonkuvaongelmiin, stressihäiröihin, itsetuhoisuuteen sekä itsemurhan yrityksiin. Erityisesti riski itsetuhoisuuteen on suuri. Vähemmistöillä on lisäksi suurempi riski fyysisiin sairauksiin, kuten infektioihin, astmaan sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Vähemmistöstressi voi näkyä terveydelle haitallisena käytöksenä, kuten päihteiden käyttönä sekä seksuaalisena riskikäyttäytymisenä. Vähemmistöstressi vaikuttaa eri tavoin eri vähemmistöryhmiin. Nuoret seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ovat erityisen haavoittuvia. Vähemmistöstressi koskettaa myös muita vähemmistöryhmiä (kuten etniset vähemmistöt ja vammaiset). Vähemmistöstressiä vastaan on erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä suojakeinoja. Vähemmistöstressistä kärsiviä voidaan auttaa vähentämällä proksimaalisia stressitekijöitä, esimerkiksi tukemalla itsensä hyväksymisessä. Lisäksi tulisi vähentää distaalisia stressitekijöitä vaikuttamalla vähemmistöstressin juurisyihin yhteiskunnassa.
  • Snellman, Joonas (2017)
    Opinnäytteeni käsittelee masennusta ja omaa kokemustani siitä. Masennusta, tai sen kokemusta, on vaikeaa kuvailla muuten kuin metaforilla ja symboliikalla. Oirelistat ja objektiiviset havainnot siitä, miten se näyttäytyy ulospäin, eivät välttämättä anna todellista kuvaa siitä, millaista masentuneena eläminen on. Tämän takia opinnäytteeni kirjallinen muoto on paikoitellen proosallinen tai lyyrinen. Vastapainona, tekstini on myös tutkimuksiin perustuen kylmän analyyttistä. Se helpottanut minua ymmärtämään masennusta sairautena. Olen käyttänyt lähteinä omia päiväkirjamerkintöjä vuosien varrelta, suoraan liittyen opiskeluun sekä käynnissä olevaan terapiaprosessiini. Inspiraation lähteenä olen lukenut Andrew Solomonin teosta Keskipäivän demoni: Masennuksen atlas, joka nimensä mukaisesti on kattava perusteos masennuksesta yhteiskunnallisena ja lääketieteellisenä ilmiönä, mutta myös kokemuksellisena sairautena. Lisäksi olen lukenut useita tilastoja, yrittäen selvittää, kuinka yleistä masentuneisuus on opiskelijoiden keskuudessa. Nämä lähteet ovat kuitenkin jääneet lähinnä kaiuksi teoksen pohjalle ja valtaosa tekstistä on omaa pohdintaani aiheesta. En juurikaan käsittele suoraan näyttelijäntyötä. Päädyin tähän ratkaisuun, koska koin polttavampaa tarvetta jäsentää omaa historiaani masennuksen suhteen ja miten se on opiskeluissani. Pohjimmainen havaintoni näyttelemisestä on, että kannan väistämättä lavalla mukanani kaikkea sitä, mitä olen ihmisenä. Toisin sanoen: Minun oli hyväksyttävä, että en pääse pakoon masennustani lavallakaan vaan se pikemminkin korostuu siellä, ja jotta voisin olla parempi näyttelijä, minun tulee ensisijaisesti kehittyä ihmisenä. Opinnäytteeni käsittelee myös paljon ryhmää, ryhmäytymistä ja sen minulle asettamia haasteita. Käyn läpi oman vuosikurssini ryhmäytymisprosessia ja niitä haasteita ja ahdistuksia, joita koin sen aikana. Lopuksi käsittelen myös sitä, kuinka luopumisen kautta olen jälleen löytänyt kiinnostuksen näyttelemiseen ja miten opiskeluympäristön ulkopuolelta löytyneet yhteisöt ovat auttaneet tässä prosessissa. Masennuksessa ei lopulta ole mitään ihmeellistä. Se on täysin luonnollinen reaktio suuriin elämänmuutoksiin ja iso osa ihmisistä kokee masennusta jossain elämän vaiheessa. Joillain kuitenkin luonnollinen alakuloisuus jää päälle, ottaa vallan elämästä ja muuttuu arkea hallitsevaksi mielentilaksi. Masennus diagnosoituna sairautena on kohtuutonta reagointia kohtuullisiin tilanteisiin. Se on kyvyttömyyttä erottaa tunteita ja ajatuksia erillisiksi prosesseiksi. Se on kyvyttömyyttä rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sen lisäksi, että pyrin opinnäytteessä jäsentämään itselleni omaa masennustani, tavoitteenani on myös avata masennukseen liittyviä uskomuksia ja ennakkoluuloja. Masennus kantaa edelleen sairautena monia stigmoja, joita toivon opinnäytteen purkavan. Kyseessä ei ole mitenkään ihmeellinen tai mystinen tila. Kokemukseni mukaan se on täysin jäsennettävissä ja syy-seuraus –suhteiksi purettavissa oleva tapa hahmottaa maailmaa ja yksilön omaa suhdetta siihen ja sitä kautta siitä on myös mahdollista vapautua
  • Linnankoski, Johanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    The aim of the study. Maternal depression during pregnancy occurs in up to one in four women. It is a serious condition that can have long-term negative effects on the development of the foetus and the child through a harmful intrauterine environment. Maternal depression during pregnancy is for instance associated with internalizing mental health symptoms and temperament in children. However, there is little research evidence on the association of maternal depression during pregnancy with anxiety symptoms in school-aged children. Childhood anxiety symptoms can have serious and long-term consequences for an individual in terms of psychosocial, academic and professional functioning. This study examines whether maternal depressive symptoms during pregnancy increases the risk of anxiety symptoms in school-age children. I also investigate whether infant negative emotionality mediates the association between maternal depression symptoms during pregnancy and anxiety symptoms in school-age children. Methods. The sample of this study, which consists of 1625 mother-child pairs, was part of a larger PREDO (The Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction) follow-up study. Data from 3-12 months infancy follow-up and follow-up at the age of 7 to 11 years were used in this study. Mothers rated depressive symptoms during pregnancy using a self-assessment questionnaire (Center for Epidemiologic Studies Depression Scale). Mothers assessed their children's negative emotionality (Revised Infant Behavior Questionnaire) in the infant follow-up and their children's anxiety symptoms (Spence Children's Anxiety Scale, parent report version & The Short Form of the Fear Survey Schedule for Children-Revised) in the school-age follow-up. The associations between maternal depressive symptoms during pregnancy and anxiety symptoms in school-age children were examined with linear regression analysis. Negative emotionality in infancy as a mediator of this relationship was examined with mediation analysis. Results and conclusions. According to this study, maternal depressive symptoms during pregnancy increased the risk of anxiety symptoms in school-age children. The observed associations between maternal depressive symptoms and anxiety symptoms in children were independent of all the covariates selected for this study, such as maternal depression symptoms during follow-up at the age of 7 to 11. Preliminary research findings were also obtained on negative emotionality in infancy as partly mediating the association between maternal depressive symptoms during pregnancy and anxiety symptoms in school-age children. This study helps to increase understanding of the early risk factors of anxiety symptoms in children and the importance of preventive measures during pregnancy. High negative emotionality in early childhood is also a justified target for interventions.
  • Fritze, Max (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee taidemaalari ja -graafikko Mikko Carlstedtin (1892–1964) varhaistuotantoa, vuosia 1912–1922. Carlstedt oli Marraskuun ryhmään kuulunut taiteilija, jonka usea taidekriitikko nosti 1920-luvulla Suomen johtavaksi asetelmamaalariksi. Kyseessä on ensimmäinen laaja Carlstedtista kirjoitettu tutkielma. Tutkimuksen kirjallinen aineisto koostuu Mikko Carlstedtin kirjeenvaihdosta ja häntä käsittelevistä taidekritiikeistä. Aineistot on kerätty Kansallisgallerian ja Kansalliskirjaston arkistoista sekä yksityisarkistosta. Tutkimuksen kuvallinen aineisto koostuu Mikko Carlstedtin teoksista, jotka kuuluvat Kansallisgallerian, Helsingin taidemuseo HAMin, Kuntsin modernin taiteen museon, Valkeakosken kaupungin, Salon taidemuseo Veturitallin, Riihimäen-, Mikkelin- ja Hämeenlinnan taidemuseoiden- sekä yksityisiin kokoelmiin. Tutkielma hyödyntää brittiläisen aatehistorioitsijan Quentin Skinnerin (s. 1940) hermeneuttista metodia ja ranskalaisen kirjallisuuden tutkijan Gerard Génetten (1930–2018) intertekstuaalisuuden typologiaa. Tutkielma erittelee ja analysoi kannanottoja, viittauksia tai kommentteja, joita Carlstedt teki kuvataiteellisissa ilmauksissaan niitä edeltäneestä kuvataiteesta sekä niiden syntykontekstissa vaikuttaneista ilmiöistä. Tutkimus tarkastelee Carlstedtin tuotantoa suhteessa aikansa taidekentällä vaikuttaneisiin diskursseihin ja ilmiöihin. Carlstedtin teokset kytkeytyvät muun muassa boheemiin taiteilijavastakulttuuriin ja sen ahdistuneeseen taitelija-arkkityyppiin, kuvataiteen itsenäisyyttä ajaneeseen modernismiin, pohjoista synkkyyttä korostaneisiin maisemamaalauksen virtauksiin, 1600-luvun alankomaalaiseen asetelmamaalaukseen sekä ranskalaisen Paul Cézannen 1910-luvulla Suomen taidekenttään levinneeseen vaikutukseen. Varhaisimmat tutkimuksessa käsitellyt Carlstedtin teokset ylistivät modernin taiteen edelläkävijöitä, kuten Cézannea, Vincent van Goghia ja Edvard Munchia kuvataiteellisen imitaation ja transformaation keinoin. Carlstedt kuului ensimmäisiin Cézannea ihailleisiin suomalaistaiteilijoihin. Hän kehitti 1910-luvulla suomalaisen luonnon kuvaamista koskeviin diskursseihin sovitettua tulkintaa Cézannen tavasta maalata maisemia. Cézannen taiteeseen tehdyt varhaiset viittaukset, muun muassa väriaskeettisuus ja tekniikan karkeus, olivat kumouksellisia tekoja. Ne haastoivat jälki-impressionismin värikokeiluja sekä vanhoillisemman taiteen porvarillisiksi miellettyjä kauneusarvoja. Galleristi Leonard Bäcksbackan avustuksen turvin, Carlstedt loi vuodesta 1917 lähtien ilmaisunsa uudelleen ja kehitti valtavirrasta poikenneen asetelmamaalaustyylin. Tutkimus osoittaa, että Carlstedtin 1920-luvun asetelmat vaikuttivat suomalaisen asetelmamaalauksen kenttään. Carlstedtin omintakeisesti maalatut asetelmat konservatiivisesti elvyttivät 1600-luvun alankomaissa yleistyneiden asetelmatyyppien sommitelmallisia periaatteita sekä aiheita, kuten riistakuvastoa. Carlstedtin tapa yhdistää modernistinen maalaustapa ja vanhasta taiteesta lainatut aiheet ilmenee myös hänen ainoassa monumentaalisessa kansankuvassaan, joka päivitti 1500–1600-lukujen Alankomaissa yleistä torimaalauksen arkkityyppiä 1920-luvun alun Suomeen.