Browsing by Subject "aiheet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Jäärni, Petri (2015)
    Opinnäytetyöni on taiteellis-pedagoginen. Se koostuu Rauman Kaupunginteatteriin tekemästäni ohjauksesta ja siihen liittyvästä kirjallisesta työstä. Kirjallinen työni Aihe esityksen valmistamisessa käsittelee työryhmän keskinäistä kommunikointia helpottavia kysymyksiä. Päätarkastelukohteeksi olen valinnut tekeillä olevan teoksen aiheen. Lisäksi tarkastelen dialogisuutta ja ajankäyttöä tärkeinä yhteistyön mahdollistavina tekijöinä. Avaan aihetta teatterin tekemisessä kirjoitetun kirjallisuuden ohessa omaa tapaani hahmottaa sen käyttöä työkaluna ja kommunikointivälineenä esityksen valmistamisessa. Tässä käytän käytännön esimerkkinä Rauman Kaupunginteatteriin ohjaamani Reko Lundánin Aina joku eksyy -näytelmän ohjausprosessia, jossa tekstin ja valitsemani aiheen yhdessä synnyttämä muoto tuotti omanlaisensa tilaratkaisun ja sisällöllisen lähestymistapansa. Pääpaino kirjallisessa työssäni on taiteellisessa ennakkosuunnittelussa, jonka tarkoitus on tuottaa mahdollisimman otollinen lähtökohta itse harjoitusvaiheelle. Tämä pitää sisällään sisällöllisen lähestymisen lisäksi myös tilaratkaisun toimivuuden ja tarkan ajankäytöllisen pohjatyön. Pyrin ottamaan työssäni huomioon koko produktiota valmistavan työryhmän keskittyen kuitenkin enempi yhteistyöhön lavastajan ja ohjaajan sekä näyttelijöiden ja ohjaajan välillä. Yhteistyössä painotan ohjaajan ymmärrystä dialogin tärkeydestä ja välttämättömyydestä kohtaamisessa ja luomistyössä. Työssäni sivuan myös aiemmin Kemin kaupunginteatteriin ohjaamaani Sirkku Peltolan kirjoittamaa näytelmää Pieni raha, jota tarkastelen, samoin kuin Rauman Kaupunginteatterin ohjausta, jälkikäteen arvioiden mm. toteutuneen tilaratkaisun näkökulmasta. Näen onnistuneen tila- ja lavastusratkaisun toimivan näyttelijälle parhaimmillaan näyttelemisen mahdollistavana konkreettisena aiheen ja tekstin syöttämän prosessin hioutuneena ilmentymänä. Koen, että ohjaajan pyrkimys ratkaista kulloisenkin teoksen aihe kokonaisvaltaisesti, omakohtaisesti ja läpileikkaavasti analysoiden, tuottaa otollisen maaperän myös yhteistyölle, vaikka se selkeä ohjaajan aloite onkin. Otollisena maaperänä ymmärrän tilan, jossa kaikki voivat osallistua työntekoon aiheen toimiessa tukena ja lähtökohtana mahdollistaen näin uppoutumisen teoksen maailmaan. Lisäksi työssäni käsittelen aikatauluttamisen tärkeyttä osana ohjaajantyötä sen luodessa rauhaisan ja toiminnallisen työskentely-ympäristön tarjoten hyvin suunniteltuna maaperän vapaalle työskentelylle, tilanteessa heittäytymiselle ja kaikki osapuolet huomioon ottavalle järjestyneelle työlle.
  • Brümmel, Frank (ed.); White, Grant (ed.) (2018)
    Kirjoituksia Kuvataideakatemiasta = Writings from the Academy of Fine Arts
    As an element in human societies, religion forms part of the backdrop against which artists have worked in the past and present. Today, artists work in a world in which the place, role, and authority of religious traditions and institutions have changed, a process that began with the dawn of the modern era. Although the authority and influence of organized religion has declined in Western Europe and North America, interest in spirituality (itself a broad category of practices and beliefs) continues to be on the increase. At the same time, some artists today engage the phenomenon of spirituality in their own work, and scholars continue to explore the relationships between art, religion, and spirituality. This collection of essays by scholars and artists explores the intersections of art, religion, and spirituality in Finland and abroad, both in the past and today.
  • Wallgren, Linda (2014)
    Lähestyn kirjallisessa opinnäytteessäni nk. ohjaajan oman aiheen rakentumista. Opinnäytteeni painopiste sijoittuu henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen väliin. Näen henkilökohtaisuuden ja yhteiskunnallisuuden olevan ne kaksi vastapoolia, joiden väliin teatterillisen ajatteluni ydin sijoittuu. Yhteiskunnallinen ja eettinen ajatteluni määrittää vahvasti niitä aiheita ja teemoja, joita käsittelen esityksissäni, mutta henkilökohtaiset, ruumiilliset ja emotionaalisesti pakahduttavat kokemukseni määrittävät sen, millaisen näyttämöllisen muodon ne saavat. Avaan suhdettani esitysteni esteettisiin valintoihin ja pyrin avaamaan näiden valintojen takana olevaa ajatusprosessia. Käsittelen myös yhteiskunnallisen ja poliittisen teatterin traditioon liittyvää estetiikkaa, jonka koen olevan tiettyjen vakiintuneiden näyttämöllisten keinojen ja karnevalistisen ilmaisun leimaamaa. Koen omien esitysteni estetiikan ja ilmaisun vastakkaisena tälle traditiolle, mutta pidän silti esityksiäni yhteiskunnallisina. Pohdin mielikuvani todenperäisyyttä ja muodostumista ja pyrin avaamaan ajatteluni muutosta suhteessa oletuksiini poliittisuuden ja yhteiskunnallisuuden vaatimuksesta. Käsittelen myös sukupuolta ja sen merkitystä suhteessa identiteettiini ja ohjaajaidentiteettini sekä suhteessa suomalaisen teatterikentän toimintamalleihin. Käsittelen sukupuolta tasa-arvopoliittisten kysymysten kautta, joihin otan biologisen, historiallisen sekä henkilökohtaisen näkökulman. Pohdin sukupuolta myös suhteessa omaan ohjaajuuteni, harjoitustilanteeseen sekä näyttämöllä esiintyviin henkilöihin. Opinnäytteeni laajimmassa osiossa käsittelen oman taiteellisen ajatteluni ja esitysteni prosesseja ja avaan esitysdramaturgista käsitettä, jonka olen nimennyt keskeytetyn yhdynnän periaatteeksi. Käsite tarkoittaa minulle vieraannutuksen keinoa, jolla pyrin katkaisemaan katsojan emotionaalisen eläytymisen leikkaamalla esityksessä äkisti tunnelmasta toiseen. Koen tämän keinon leimalliseksi ja toistuvaksi esitysdramaturgiseksi työkaluksi ohjaamissani esityksissä. Haen tähän liittyvän ajatteluni juuria Bertolt Brechtin eeppisen teatterin traditiosta sekä melodraamasta. Pohdin esitysteni rakentumista eri osa-alueiden näkökulmasta ja pyrin selvittämään itselleni, miksi yhteiskunnalliset havaintoni, joiden kuvittelen olevan oman aiheeni ydin, muotoutuvat näyttämöllä hyvin henkilökohtaisiksi, usein avoimesta yhteiskunnallisuudesta ja poliittisuudesta riisutuiksi ihmissuhde-esityksiksi, joissa minulle tärkeintä on emotionaalinen ja ruumiillinen tunnistus. Käsittelen opinnäytteessäni myös kritiikkiä, itsekritiikkiä sekä sitä, saako omista esityksistään olla ylpeä ja pohdin, kenen odotuksiin minun teatterintekijänä tulisi vastata. Kirjallinen opinnäytteeni jakautuu viiteen osioon, joissa käsittelen identiteettini rakentumista, suhdettani yhteiskuntaan, suhdettani yhteiskunnalliseen teatteriin ja sen esteettisiin vaatimuksiin, sukupuoleen sekä oman näyttämöni lainalaisuuksiin ja leimallisiin keinoihin. Kirjallinen opinnäytteeni pyrkii olemaan henkilökohtainen ja paljas välitilinpäätös suhteessa omaan kehittyvään taiteilijuuteeni, tässä hetkessä, nyt.
  • Saastamoinen, Olli; Heino, Jan (Suomen metsätieteellinen seura, 1976)
  • Lampela, Kalle (2015)
    Kirjoituksia Kuvataideakatemiasta = Writings from the Academy of Fine Arts
    Theodor W. Adornon mukaan runon kirjoittaminen Auschwitzin jälkeen oli barbaarista. Jäljelle jäi vain kärsimyksen muistoa kunnioittava kuvakielto, paradoksaalinen nonfiguratiivisen esittämisen mahdollisuus. Kalle Lampela tarttuu tähän mahdollisuuteen ja hahmottelee kuvakiellon utopiaa taiteilijan luovana impulssina. Ikonoklasmia sivuavien mediaspektaakkeleiden sijaan Lampela etsii Adornon viitoittaman mustan estetiikan vastineita kuvataiteesta. Hän ottaa matkakumppaneikseen Adornon ei-identtisen kuvakiellon estetiikan ja Ernst Blochin marxilaisen utopia-ajattelun. Matkalla Lampela kohtaa muiden muassa Rothko-kappelin kontemplatiivisen hiljaisuuden, Tehching Hsiehn vuoden pituiset performanssit ja Alfredo Jaarin Kuvien surun.
  • Baumgartner, Stig (2015)
    Julkaisu on tutkielma piirtämisen ja maalaamisen taiteellisista ja metodologisista erityispiirteistä sekä Baumgartnerin oman taiteellisen työskentelyn analyysia. Tutkimus käsittelee modernistisen maalaustaiteen perinnettä nykytaiteen piirtämisen, kehollisuuden, performatiivisuuden ja virheen estetiikan näkökulmasta. Tutkimus, kuten Baumgartnerin oma tuotanto, pohtii mitä abstrakti maalaus on ja miten se voidaan nykypäivänä maalata. Tutkimuksessaan Baumgartner kehittelee työskentelystään kumpuavia käsitteitä, kuten ”inhimillinen kömpelyys”, ”haparointi” ja ”ilmaisuun liittyvä avuttomuus”, jotka toimivat tutkimuksessa ”tietämisen”, ”hallitsemisen” ja ”osaamisen” häiritsevinä vastaeleinä. Tutkimus pohtii erityisesti ”kehollisen viipymisen” ja ”kehollisen kömpelyyden” aikaansaamaa visuaalista jälkeä ja vaikutelmaa, joita Baumgartner nimittää myös piirtämisen eleeksi. Baumgartnerin tutkimuksessaan kehittelemä eleen käsite ja ruumiillisuuden teema liitettynä virheen tematiikkaan avaa uusia näkökulmia abstraktin modernismin ja konstruktiivisen maalaustaiteen perinteeseen.