Browsing by Subject "aikalaiskritiikki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Järvinen, Hanna (2008)
    This article discusses the little-known Russian reviews of Sergei Diaghilev's ballet company. It argues that Diaghilev's reputation and social position in Imperial Russia affected how his troupe and the works famous in Western Europe were regarded in the Russian press. In Russia, Diaghilev was accused of exporting a false image of Russia as a semi-Oriental nation of barbarians. Russian critics found evidence for this from the predominantly Orientalist reviews appraising the Ballets Russes in Paris and London. They also judged their Western colleagues incompetent for not corresponding to the Russian idea of what was important in ballet as an art form.
  • Vainikka, Hannele (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen tutkielmassani kolmea Hollywood-fiktioelokuvaprojektia sekä kuutta elokuvarooleihin valittua henkilöä. Näitä ovat Harry ja Daisy Earles sekä Violet ja Daisy Hilton elokuvassa Freaks (1932), Harold Russell elokuvassa The Best Years of Our Lives (1946) ja Susan Peters elokuvassa The Sign of the Ram (1948). Elokuvateollisuudessa vammattomat näyttelijät ovat usein näytelleet elokuvien vammaisten roolit, mutta kyseisissä elokuvissa vammaisten hahmoja esittävät vammaisiksi määritellyt ihmiset. Tavoitteenani on selvittää, miten vammaisuutta on käsitelty amerikkalaisissa aikalaiskeskusteluissa. Tutkimusaineistonani on elokuvien lisäksi elokuviin pohjautunut kirjallisuus sekä sanoma-, aikakausi- ja elokuvalehtiä. Tutkielmassani tarkastelen lehtikirjoituksia sekä analysoin kuvamateriaalia käyttäen Rosemarie Garland Thomsonin neljää visuaalisen retoriikan mallia. Lisäksi tarkastelen elokuvien tekoprosessia sekä elokuvien saamia arvosteluja liittäen ne aikakausiinsa, jolloin freak show -ilmiön suosio hiipui, useat toisessa maailmansodassa maataan puolustaneet miehet olivat vammautuneet ja vammaisten naisten oli vaikea työllistyä. Tutkielmani osoittaa, että kääpiöiksi ja friikeiksi kutsuttujen Earlesien pienuutta korostettiin sekä lehtikirjoituksissa että -kuvissa. Myös siamilaisina kaksosina pidetyistä Hiltoneista kirjoitettiin viihteellisesti, mutta molempia sisaruskaksikkoa myös patologisoitiin. Amputoiduksi veteraaniksi kutsuttua Russellia puolestaan normalisoitiin ja Hollywood-näyttelijänä tunnettua ja rampana pidettyä Petersiä pidettiin edelleen lahjakkaana näyttelijänä. Tutkielmastani myös ilmenee, että Earleseista ja Hiltoneista julkaistiin kokovartalokuvia, kun taas Russellin ja Petersin vammaa ja heidän käyttämiään apuvälineitä harvemmin esitettiin lehtikuvissa, vaikka lehtikirjoituksissa ne usein mainittiin. Garland Thomsonin visuaalisen retoriikan mallit toimivat tutkielmassani vammaisista otettujen valokuvien tulkinnan käyttökelpoisina apuvälineinä, joskin kuvien kontekstointi edellyttää muutakin tutkimuskirjallisuutta. Lisäksi tarkasteluni osoittaa, että jokaisen elokuvan vastaanottoon vaikutti se, että elokuvissa näytelleitä ihmisiä pidettiin vammaisina. Freaks-elokuvan arvosteluissa eroteltiin harvoin elokuvan friikkejä ja heitä näytelleitä ihmisiä toisistaan ja heidän roolisuorituksiaan ei enimmäkseen arvioitu. Russell ja hänen esittämänsä elokuvahahmo sekoittuivat usein toisiinsa ja kriitikot sekä pitivät että eivät pitäneet Russellia näyttelijänä. Monet elokuvakriitikot olivat toivoneet näkevänsä Petersin jälleen valkokankaalla ja he kehuivat hänen näyttelemistään elokuvassa, mutta he eivät pitäneet hänen esittämästään hahmosta. Vaikka vammaisuus on historiantutkimuksessa usein nähty osana medikaalihistoriaa, tutkimukseni osoittaa, että vammaisuutta kannattaa tarkastella myös medikaalisten instituutioiden ulkopuolella.
  • Förster, Jan (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kohteena on Osmo Valtosen (1929-2002) taiteilijaura ja etenkin hänen tuotantonsa keskeisin osa, hiekkapiirtimet. Valtosen uran ja tuotannon kautta saadaan myös mielenkiintoinen näkökulma kineettisen taiteen läpimurtoon niin kansainvälisesti kuin etenkin Suomessa. Tutkimus nostaa esille useamman näkökulman aiheeseensa. Haastattelumateriaaliin perustuva osa kuvaa Valtosen taitelijauran ja myös taiteilijaidentiteetin kehittymistä. Kineettisen taiteen läpimurtoa käsitellään yleisellä tasolla, mutta myös painottaen suomalaista näkökulmaa. Valtosen tuotannon ja etenkin hiekkapiirtimien esittely luo kuvan teosjoukon ominaispiirteistä, kuten niiden teknisistä ratkaisuista ja esikuvista. Teosten, taitelijan ja aikalaisvastaanoton yhteenkietoituneisuus hahmottuu laajassa suomalaisen kineettisen taiteen aikalaisvastaanottoa ja -kritiikkiä koskevassa keskustelussa.Taitelija-indentiteetin muodostumisen lisäksi toinen teoreettinen näkökulma on Valtosen tuotannon hahmottaminen suhteessa modernin ja jälkimodernin keskustelun rajapintaan. Millä teoreettiselta katsantokannalta teoksia on lähestytty ja millaisia uusia luentatapoja olisi mahdollista käyttää. Tältäkin osin tutkimus nojautuu taiteilijan tuotantoon, taiteilijan omiin teksteihin ja haastatteluihin sekä aikalaiskirjoituksiin. Tekstien läpikäymisessä on noudatettu vertailevaa aineistotutkimusta ja niitä on suodatettu modernin ja jälkimodernin luennan kautta. Osmo Valtosen hiekkapiirtimet ovat esimerkki taiteilijan tuotannossa, joka ulottuu pitkälle ajanjaksolle ja kuvataiteesta käytävän keskustelun murrokseen. Ne ovat myös olleet avainasemassa taiteilijan identiteetin rakentamisessa