Browsing by Subject "aikuiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Johansson, Sini (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämän pro gradu – tutkielman tehtävänä oli tutkia evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyneiden aikuisten syitä liittymiseen ja kokemuksia kirkon jäsenyydestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, minkälainen elämänkatsomuksellinen tausta liittyneillä oli ollut ennen kirkkoon liittymistä sekä sitä, miten liittyneet olivat rakentaneet uskonnollisuuttaan kirkon jäseninä. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostui teemahaastatteluista sekä kirkkoon liittyneiden kirjoituksista. Tähän tutkimukseen osallistui kolmetoista henkilöä, joista kymmenen oli naisia ja kolme oli miehiä. Tutkimuksen kohderyhmä koostui eri-ikäisistä kirkkoon liittyneistä henkilöistä eri puolilta Suomea. Aineiston analysoinnin menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla liittyneet ryhmiteltiin aluksi ensisijaisten tai tärkeimpien liittymissyidensä perusteella ryhmiin. Nämä ryhmät olivat: 1. käytännöllisistä syistä liittyneet, 2. uskonnollisista ja hengellisistä syistä liittyneet sekä 3. yhteisöllisistä ja sosiaalisista syistä liittyneet. Tämän jälkeen ryhmien liittyneitä koskeva aineisto ryhmiteltiin sisällönanalyysin avulla. Teemoista muodostuneet pääluokat koskivat uskonnollista ja elämänkatsomuksellista taustaa, liittymistä sekä jäsenyyttä ja uskonnollisuutta. Tutkimustuloksista esimerkiksi selvisi, että suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista oli liittynyt kirkkoon uskonnollisista ja hengellisistä syistä. Tutkimukseen osallistuneista suurin osa oli liittynyt kirkkoon ensimmäistä kertaa aikuisena ja suurin osa oli käynyt kirkkoon liittyessään myös aikuisrippikoulun. Liittyneiden elämänkatsomukselliset taustat olivat moninaiset ja jokainen heistä oli kokenut uskonnollisuutensa muuttuneen elämänsä aikana. Uskonnollisista ja hengellisistä syistä kirkkoon liittyneiden ryhmässä suurin osa oli kuulunut aikaisemmin muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Lähes kaikki liittyneistä uskoivat Jumalaan. Liittyneet pitivät tärkeinä asioina kirkossa erityisesti evankeliumin sanomaa, auttamistyötä, vapautta ja yhteisöllisyyttä. Tässä tutkielmassa sovellettiin Danièle Hervieu-Légerin analyysia sosiouskonnollisten identifikaatioiden dimensioista kuvaamaan liittyneiden uskonnollisuutta. Ristiintaulukoimalla dimensioita liittyneillä havaittiin viisi sosiouskonnollista identifikaatiota, jotka olivat yhteisöllinen, traditionaalinen, humanitaarinen, humanistinen ja kulttuurinen identifikaatio.
  • Alanampa, Terttu (2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia syitä aikuisopiskelijalla on osallistua koulutukseen, mitkä syyt lisäsivät koulutukseen hakeutumista, tapahtuuko aikuisopiskelijassa henkistä kasvua opiskeluaikana ja miten he kokevat tämän kasvun ihmisenä olossaan ja työssään. Tutkimuskohteena oli Snellman-korkeakoulun Henkisen kasvun seminaarin oppilaat. Tutkimus tehtiin haastattelemalla kuuttatoista opiskelijaa, joista aineistoon valittiin neljä haastattelua, koska heiltä saatiin tarvittavat tiedot tutkielman toteuttamiseen. Haastattelussa hyödynnettiin kahta eri haastattelutekniikkaa, strukturoitua haastattelua ja astetta vapaampaa, keskustelunomaisuutta lähenevää puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Teemoittelun ja kategorioiden muodostamisessa hyödynnettiin ATLAS/ti –ohjelmaa. Tutkielma on kaksiosainen. Ensin perehdytään opiskelun aloittamisen syihin ja toiseksi aikuisopiskelijassa tapahtuviin muutoksiin opiskeluaikana. Opiskelun aloittamisen syihin kuuluivat aiemman opiskelun motivoimat aikuisopiskelun syyt, nykyinen työ aikuisopiskelun aloittamisen syynä ja itsensä kehittämisen tarve. Henkistä kasvua etsittiin opiskelun aikana opiskelussa, työssä ja ihmisenä olossa tapahtuvista muutoksista. Analyysissä, aineiston käsitteellistämisessä ydinkategorioiksi nousivat sisäinen kehitys, luovat voimavarat, työn edistyminen ja sosiaalinen kanssakäyminen. Tutkimustulokset osoittavat, että aiempi opiskelu ei motivoinut aloittamaan opiskelua, vaan aiemman opiskelun puutteet olivat olleet opiskelun aloittamisen syynä. Työssä kehittymisen kannustimeksi nousi sisäinen, ei ulkoinen kehittyminen. Itsensä kehittämisen tarpeen motiiveiksi tulivat sisäisten voimavarojen löytäminen. Opiskelu kehitti aikuisopiskelijoita. Opiskelu eteni, sisäiset voimavarat kehittyivät, luovien voimavarojen käyttö työssä lisääntyi. Kokonaispersoonallisuuden kehittyminen, maailmankuvan avartuminen ja rikastuminen havaittiin haastateltavissa. Yksi päällimmäisistä havainnoista aineistossani oli henkisen kehityksen tärkeys ihmisenä olossa ja työn edistymisessä. Tärkeää oli tutkia, tapahtuuko aikuisopiskelijassa henkistä kehitystä, koska yhteiskunnan ja työelämän muutokset edellyttävät työtekijöiltä jatkuvaa kehittymistä, uusia ominaisuuksia, mikä vaatii yksilöltä muuntumista yhteiskunnan ja yhteisön kehityksen mukana.
  • Rantasalmi, Soile (2005)
    1990-luvun lamakausi jätti Suomeen massatyöttömyyden, jonka seurauksena syntyi uusi syrjäytyneiden ja pitkäaikaistyöttömien ryhmä. Sosiaalityön tarve lisääntyi ja samalla työ muuttui vaikeammin hallittavaksi. Pitkäaikaistyöttömyyteen ja siitä seuraavaan elämän epävarmuuteen yhä yksilöllistyvämmässä yhteiskunnassa liittyvät ongelmat lisääntyivät. Syntyi tarve aikuisten asiakkaiden kanssa tehtävälle työlle, koska pitkittynyt työttömyys ja toimeentulotukiasiakkuus tuottivat tilanteita, joihin ei olemassa olevilla keinoilla pystytty vastaamaan. Aikuissosiaalityötä on viime vuosina ryhdytty kehittämään. Kehittämistyön tavoitteena on ollut tuottaa aikuissosiaalityöhön uusia menetelmiä ja toimintatapoja. Tutkimuksen idea lähti liikkeelle oman työkokemukseni myötä syntyneestä kiinnostuksesta tehdä suunnitelmallista ja asiakaslähtöistä aikuissosiaalityötä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mitä aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat suunnitelmalliselta sosiaalityöltä ja mistä näkökulmasta aikuissosiaalityön suunnitelmia tehdään? Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa suunnitelmalliseen aikuissosiaalityöhön uutta tietoa, joka voisi toimia suunnitelmallisen aikuissosiaalityön kehittämisen pohjana. Tutkimuksen aineistona olivat yhden Etelä-Suomalaisen kaupungin sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmästä tulostetut aikuissosiaalityön suunnitelmat ja aikuissosiaalityön asiakkailta eläytymismenetelmällä kerätyt vastaukset. Aineisto analysoitiin kahtena erillisenä aineistona käyttäen analyysimenetelmänä teemoittelua. Tematisoinnin pohjana oli aineiston määrällistäminen erilaisten aineistoa avaavien kysymysten avulla. Aikuissosiaalityön asiakkaat kohdistavat sosiaalityöntekijöihin erilaisia odotuksia. Odotukset kohdistuvat sekä sosiaalityöntekijöihin että sosiaalityöhön. Aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat sosiaalityöltä ja sosiaalityöntekijöiltä tukea ja konkreettista apua päästäkseen sen elämänvaiheen yli, johon sosiaalityö liittyy. Aikuissosiaalityön suunnitelmat luokiteltiin kolmeen erilaiseen suunnitelmatyyppiin, sen mukaan kenen näkökulmasta suunnitelma oli laadittu ja kenen tavoitteista siinä oli kyse. Löysin aineistosta suunnitelmia, joita kutsun asiakkaiden suunnitelmiksi, sosiaalityön suunnitelmiksi ja tyhjiksi suunnitelmiksi. Suunnitelmallinen sosiaalityö kulminoituu asiakkaan kanssa tehtyyn avoimeen yhteistyöhön, jonka avulla yhdessä rakennetaan tulevaisuutta, joka suuntautuu aikaan sosiaalityön jälkeen. Aikuissosiaalityön suunnitelmallisuutta tulisi kehittää yhteisen keskustelun pohjalta ja etsiä yhtenäiseen ajatteluun perustuvaa rakennetta. Keskustelemalla on mahdollista etsiä yhteistä linjaa työn tavoitteisiin ja työorientaatioihin, joilla suunnitelmallista sosiaalityötä toteutetaan.
  • Härkäpää, Kristiina; Kippola-Pääkkönen, Anu; Buchert, Ulla; Järvikoski, Aila; Kallinen, Mauri (Kela, 2020)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Vuoden 2016 alussa tuli voimaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lakimuutos. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia kuntoutujilla ja terapiapalveluja toteuttavilla terapeuteilla on Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä yksilöterapioista lakimuutoksen jälkeen. Tutkimuksessa arvioitiin myös, miten asiakaskokemukset ovat muuttuneet verrattuna vuonna 2007 tehtyyn asiakaskyselyyn. Keskeisiä teemoja olivat kuntoutujan rooli ja osallisuus, kuntoutujan arjen ympäristöt ja verkostot sekä kuntoutusyhteistyö. Vuoden 2018 asiakaskysely kohdistui myönteisen kuntoutuspäätöksen vuonna 2016 saaneisiin lapsiin, nuoriin ja aikuisiin. Vastanneita oli 2 263 (32 %). Yksilöterapiaa toteuttavien palveluntuottajien ja terapeuttien Webropol-kyselyyn vastasi 886 terapeuttia. Syventäviin haastatteluihin osallistui 18 terapeuttia. Koettu kuntoutusosallisuus eli asiakkaan kuulluksi tuleminen ja mielipiteen huomioon ottaminen oli vuoden 2018 kyselyaineistossa jonkin verran vahvempaa kuin vuoden 2007. Kuntoutus toteutui myös aiempaa yleisemmin kuntoutujan lähiympäristöissä ja arjen tilanteissa, ja tietojen saaminen sairaudesta ja palvelujärjestelmästä oli jonkin verran parantunut. Kaikilla osallisuus ei kuitenkaan toteutunut yhtä hyvin. Kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä arvioivat asiakkaat ja terapeutit. Asiakaslähtöisyys toteutui parhaiten tasavertaisessa kohtelussa ja kuuntelussa mutta heikommin tavoitteissa edistymisen seurannassa tai kuntoutujan motivoinnissa omatoimiseen kuntoutumiseen. Asiakkaiden kokemukset kuntoutusosallisuudesta ja kuntoutuksen asiakaslähtöisyydestä olivat yhteydessä kuntoutuksen koettuihin vaikutuksiin. Terapeutit arvioivat, että heidän asiakkaidensa odotukset painottuvat arjessa selviytymisen ja osallisuuden tukemiseen sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. He toteuttivat eri terapiamuotoja niiden ydinsisältöjä laajemmin kuntoutujien tilanteiden ja niiden muutosten ehdoilla. Tärkeää oli mahdollisuus toimia joustavasti kuntoutujien tukena. Yhteistyö eri tahojen kanssa oli monipuolista ja toteutui parhaimmillaan asiakaslähtöisesti, mutta yhteistyömahdollisuuksia heikensivät eri toimijoiden kiristyneet resurssit.
  • Söderlund, Astrid Sigrid Johanna (2008)
    Utgångspunkten i arbetet är att undersöka svenskspråkiga föräldrars uppfattning kring processer, vardagsliv och socialt stöd då deras vuxna utvecklingsstörda barn flyttar från föräldrahemmet. Undersökningen utgår från ett föräldraperspektiv. Avsikten med undersökningen är att öka förståelsen för föräldrarnas situation. En flyttning är en form av separation och samtidigt en början på en ny livssituation för både föräldrarna och deras vuxna barn. Intresset är att skapa kunskap om parternas, aktörernas, handlingsmönster och vardagsvillkor. Av intresse är också spänningsfältet mellan de livsvillkor som skapas av samhälleliga betingelser och de strategier som föräldrarna utvecklar för att hantera vardagen vid en flyttning och efter flyttningen. Undersökningens hypotes är att en flyttning inte är en helt okomplicerad händelse varken för föräldrarna eller barnet. Hypotesens empiriska sammanhang testas med hjälp av teorier om socialisation, stress och coping samt socialt stöd. Materialet för undersökningen har insamlts genom 10 intervjuer med föräldrar med erfarenhet av barnens flyttning till eget boende. Resultatet i undersökningen stöder hypotesen om att ett utvecklingsstört barns flyttning från föräldrahemmet har konsekvenser för föräldrarna. Enligt undersökningen tenderar ett barn med utvecklingsstörning att öka föräldrarnas stress olika i olika livsskeden. Föräldrarna socialiseras in i en roll av att vara förälder till ett handikappat barn. Deras föräldraansvar är mera omfattande och mångbottnat än för en familj med icke handikappade barn.Då barnet flyttar hemifrån minskar det dagliga omsorgsarbetet avsevärt men föräldrarnas omsorgsansvar består. Efter en flyttning får föräldrarna mera egen tid. Kontakterna till barnet fortsätter aktivt, och i många fall är föräldrarna barnets närmaste sociala nätverk och stöd. Mina viktigaste källor är: Elisabeth Olin (2003)"Uppbrott och förändring" och Riitta Kuparinen (2005)"Ei meidän naapuriin".
  • Junna, Liina (Helsingfors universitet, 2017)
    Self-rated health (SRH) is a frequently used survey indicator of general health. It is periodically utilised in the study of educational health disparities. Several researchers have, however, suggested that systematic population sub group differences in health self-ratings (reporting heterogeneity) may results in SRH reflecting a different health status, or aspects of health, for different educational groups. Previous studies imply that the associations between SRH and other indicators of health may be strengthened by higher education. However, the studies disagree on the strength and the scope of the interaction effect. Comparability is also an issue due to, for example, the variation in the selected health indicators by which SRH is assessed. No such studies have so far been conducted in Norther Europe. The purpose of this Master’s thesis is to address educational SRH reporting heterogeneity. Using quantitative methods, this thesis analyses which aspects of health are included in dichotomised poor or very poor SRH ratings, and whether education moderates the relationship between SRH and the indicators of health. The selected health indicators represent five health dimensions identified in previous studies: clinical health, functional health, health behaviours, mental health and bodily symptoms and experiences. The analyses are conducted using logistic regression and regression –based nonlinear decomposition methods. The study utilises the Health 2000 data (n= 5586) for the household and institution dwelling population over the age of 30 residing in mainland Finland. The data is nationally representative and consists of a clinical- and mental health examination, and survey sections. Overall, a high volume of somatic complaints was found strongly associated with poor self-rated health for all educational groups. Other significant contributors were functional health, diagnosed mental health conditions, and to some extent diagnosed diseases. An educational interaction effect was found for cardiovascular disease, subjective functional limitations in everyday tasks, and high volume of somatic complaints. In all cases education strengthened the association. However, for the majority of the indicators, SRH was associated with, no interaction effect was found. Compared to those respondents with a higher education, those with lower educational attainments more often reported poor SRH, but the selected health indicators and demographic variables explained virtually the whole difference. The study then, to some extent, concurs with earlier findings of higher education strengthening some of the associating between poor SRH and other indicators of health. However, the effect was statistically significant only when comparing basic education to higher educational attainments, and it was less systematic than some of the previous studies have suggested.
  • Sipari, Salla; Vänskä, Nea; Lehtonen, Krista; Pihlava, Jari (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Hyvä kuntoutuskäytäntö perustuu moniammatilliseen, kuntoutujan kanssa yhdessä tehtävään suunnitteluun, jossa laaditaan kuntoutujan omat tavoitteet. Tutkimuksessa tarkoituksena oli kuvata Goal Attainment Scaling -menetelmän (GAS) käyttöä kuntoutujan omien tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa hyvän kuntoutuskäytännön edistämiseksi Kelan järjestämillä lasten ja aikuisten sopeutumisvalmennuskursseilla. Aineisto kerättiin kuntoutujien ja heidän omaistensa yksilöllisillä teemahaastatteluilla sekä ammattilaisten fokusryhmähaastatteluilla. Tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisällön analyysia. Aineistona olivat myös kuntoutujien Omat tavoitteet -lomakkeet, joiden sisältö eriteltiin ja analysoitiin teorialähtöisesti. Tutkimuksessa toteutui monimenetelmäisyys siten, että aineiston analyysien tulokset yhdistettiin vastaamaan samaan tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen tulosten mukaan tavoitteen asettaminen ja saavuttaminen rakentui ennakoivaksi prosessiksi. GAS-menetelmän käytöstä päätettäessä tulisi keskustella ja harkita sen käyttöä ja soveltamista yksilöllisten tarpeiden ja tilanteiden mukaan. GAS-menetelmän käytön yhdistäminen kuntoutuksen kokonaisuuteen osoittautui tärkeäksi kuntoutumisen ja toimintakyvyn edistymisen kannalta. Tulosten perusteella ilmeni tarve uudistuvalle kuntoutusosaamiselle kompleksisten ja jatkuvassa muutoksessa olevien kokonaisuuksien haltuun ottamiseksi. Tulokset kuvaavat moninäkökulmaisesti sitä, miten GAS-menetelmän käyttö toteutuu Kelan järjestämillä sopeutumisvalmennuskursseilla. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää hyvien kuntoutuskäytäntöjen kehittämisessä ja viemisessä käytännön toimintaan. Tietoa voi käyttää suunniteltaessa GAS-menetelmän käyttöä parhaalla tavalla ammattilaisten ja asiakkaiden yhteistoiminnassa.
  • Colliander, Tuire (2016)
    Tässä kirjallisessa opinnäytteessäni tarkastelen tutkimusta, jonka toteutin keväällä 2015 aikuisten ja 1-6-vuotiaiden lasten parissa. Tutkimus syntyi halusta etsiä minulle taiteilijana ja pedagogina sopivaa lähestymistapaa aikuisten ja lasten yhteisille tanssitunneille, joiden suosio on viime vuosina esimerkiksi taiteen perusopetuksessa kasvanut. En kuitenkaan halunnut sijoittaa tutkimusta itselleni tutuimpaan maastoon taiteen perusopetuksen kentälle, vaan lähestyä aihetta itsenäisesti vapaalla taidekentällä, toiminnan muotona aikuisten ja lasten yhteinen liikeimprovisaatio. Teoreettiseksi lähtökohdaksi valitsin maisteriopintojeni aikana ajatteluuni merkittävästi vaikuttaneen dialogisuusfilosofian, joka oli saanut minut pohtimaan taideopetusta kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja eettisyyden kannalta. Teorian soveltaminen käytännön opetustilanteisiin tuotti runsaasti ajatuksia, pohdintoja ja kasvua pedagogina, jota pyrin tässä työssä tekemään näkyväksi. Aikuisten ja lasten yhteisillä tunneilla halusin erityisesti tutkia kehollisen vuorovaikutuksen ja tasavertaisuuden toteutumisen mahdollisuuksia, dialogisen asennoitumisen muodostaessa perustan toiminnalle. Lisäksi tavoitteena oli luoda prosessin aikana näistä lähtökohdista käsin jonkinlainen esityksellinen kokonaisuus. Toteutin tutkimukseni taiteellisena toimintatutkimuksena, mikä mahdollisti tekijälähtöisen ja tarpeiden mukaan joustavasti muuntuvan tavan tehdä taidetta ja tutkimusta samanaikaisesti. Tutkimuksen aikana keräämäni aineisto koostui omista havainnoistani ja työpäiväkirjapohdinnoistani sekä työryhmän kanssa käydyistä keskusteluista ja heiltä saadusta palautteesta. Lisäksi käytin havaintojen tukena videotaltiointeja harjoituksista ja esityksistä. Tutkimus koostui kolmesta ajallisesti ja teemallisesti toisiinsa kytkeytyneistä vaiheista: työpajajaksosta, teoksen valmistamisesta ja esityksistä. Kaikkien osien yhteisenä tavoitteena oli tarkastella kriittisesti toimintaani taiteilijana ja pedagogina. Tutkimuksen tuloksina esittelen prosessin aikana syntyneitä oivalluksia ja muuttunutta ajatteluani, Oma kupla -työtapaa sekä Omassa kuplassa -taideteosta. Tutkimuksen aikana sen uudeksi tehtäväksi muodostui perinteisten opettaja–oppilas-, aikuinen–lapsi-, sekä esiintyjä–katsoja-hierarkioiden purkaminen. Havaintojeni pohjalta syntyneiden oivallusten myötä koen, että dialogisen asenteen mukainen pedagogiikka edellyttää luopumista perinteisestä opettajan roolista sekä toimintaa koskevista ennakko-odotuksista ja tulostavoitteista. Lapsen ja aikuisen välisen dialogisuuden toteutuminen on mahdollista kehollisen ja pitkälti sanattoman vuorovaikutuksen keinoin, kun aikuinen asettuu lapsen kanssa yhteiselle ei-tietämisen tasolle ja herkistyy käsillä olevaan hetkeen. Työpajatyöskentelyn ja teoksen valmistamisvaiheen sivutuotteena muodostui Oma kupla -työtapa, joka käsittää työpajan ja sen pohjalta syntyvän Omassa kuplassa -teoksen. Teos pyrkii tekemään näkyväksi prosessin aikana muodostuneen tapahtumisen tilan sekä purkamaan perinteistä esiintyjä–katsoja-hierarkiaa mahdollistamalla katsojien osallistumisen esitykseen, sekä sallimalla esiintyjän ja katsojan roolin vaihtelun esityksen aikana. Tutkimukseni on hyvin omakohtainen ja tekijänä olen ollut myös osa tutkimuskohdettani. Kuitenkin toivon, että työni toimii puheenvuorona lasten ja aikuisten yhteisen kehollisen toiminnan merkityksestä ja tärkeydestä taidepedagogisella kentällä.
  • Suomi, Johanna; Ranta, Jukka; Tuominen, Pirkko; Hallikainen, Anja; Putkonen, Tiina; Bäckman, Christina; Ovaskainen, Marja-Leena; Virtanen, Suvi; Savela, Kirsti (Evira, 2013)
    Eviran tutkimuksia 2/2013
    Nitraattia esiintyy luonnostaan monissa kasviksissa ja talousvedessä. Osa syödystä nitraatista muuttuu elimistössä nitriitiksi. Nitraattia ja nitriittiä käytetään myös elintarvikelisäaineina, koska ne hillitsevät haitallisten mikrobien kasvua. Toisaalta niiden suuren saannin katsotaan aiheuttavan terveyshaittoja. Esitetty probabilistinen riskinarviointi perustuu vuosina 2004 – 2012 tutkittuihin valvonta- ja tutkimusprojektinäytteisiin sekä kirjallisuustietoihin. Lisäksi käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saatuja Finravinto 2007- ja DIPP-ravintotutkimuksen tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja. Nitraattialtistus lisäainelähteistä on vähäistä. Valtaosa nitraattialtistuksesta saadaan luontaisista lähteistä: vihanneksista, hedelmistä ja vedestä. Kasvisten käsittely ja hyvä viljelykäytäntö vähentävät saantia. Paljon nitraattia sisältävien kasvisten suurkuluttajien altistus voi ylittää nitraatin hyväksyttävän päivittäissaannin (ADI). Nitriittialtistus elintarvikkeista ja talousvedestä voi ylittää ADI-arvon noin 14 %:lla 3-vuotiaista ja 11 %:lla 6-vuotiaista suomalaislapsista. Suurin altistuslähde ovat ruokamakkarat. Toisaalta jos nitriittipitoisuuksia alennettaisiin nykytasosta, hygieniavaatimuksia ja kylmäketjuhallintaa olisi tehostettava.
  • Ihalin, Meeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Background and the aims of the study. Previous studies show that adult immigrants face chal-lenges especially in producing diphthongs and differences in Finnish speech sound lengths. However, to date there has been no evaluation method to assess immigrant’s pronunciation in Finnish. The purpose of this study was to determine whether the Phonology test is applicable for assessing adult immigrant’s pronunciation of Finnish. This applicability was assessed by examining what the results of the Phonology test revealed about research subject’s pronun-ciation, how these results differed from the ones of a sentence test, which was developed for this study in particular, how well they recognised the words in the Phonology test. In addition, how and for whom the test could be applicable in future were also studied. Research subjects and methods. The study was carried out as a comperative multi-case stu-dy in which the data was examined both quantitatively and qualitatively. The data was obtai-ned as a part of a PhD dissertation at The University of the Arts Helsinki examining the effects of choir singing in adult immigrant’s Finnish language learning. The research data consisted of ten adult immigrant’s recordings and research forms of the Phonology test and sentence test. The data were statistically analysed with SPSS-program using a dependent sample t-test and the Pearson correlation coefficient. Results and conclusions. All research subjects received rather good scores in the Phonology test and there was not any significant deviation. The results of the Phonology test and the sentence test were quite similar in terms of the mean difference in speech sound length. The pronounciation challenges appeared in the Phonology test were also found in the sentence test and vice versa. The subjects were able to produce short speech sounds distincly shorter than long speech sounds in almost every word in the sentence test. Principally, the subjects recognised the words in the Phonology test well. Based on these results, the Phonology test was moderately applicable to assess adult immigrants’ pronunciation of Finnish.
  • Tuulio-Henriksson, Annamari; Blomgren, Jenni (Kela, 2018)
    Työpapereita 136
    Alkaneiden sairauspäivärahakausien määrät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentyneet, mutta vuonna 2017 alkaneiden kausien määrä lähti uudelleen kasvuun. Mielenterveyden häiriöiden perusteella alkaneet kaudet eivät ole muiden kausien tavoin vähentyneet, ja vuoden 2017 kasvu sairauspäivärahalla korvatuissa sairauspoissaoloissa näyttää johtuvan yksinomaan mielenterveyden häiriöistä johtuvien kausien yleistymisestä. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien kehitystä eri sairausryhmissä naisilla ja miehillä kolmessa ikäryhmässä vuosina 2005–2017. Aineistona käytettiin Kelan tietoja vuosina 2005–2017 alkaneista mielenterveysperusteisista sairauspäivärahakausista sukupuoli- ja ikäryhmittäin (16–34-, 35–49-ja 50–67-vuotiaat). Alkaneiden kausien määrät suhteutettiin Tilastokeskuksen tietoihin saman ikäisestä ei-eläkkeellä olevasta väestöstä. Naisilla alkoi väestöön suhteutettuna lähes kaksi kertaa niin paljon mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia kuin miehillä. 16–34-vuotiailla naisilla alkaneiden kausien määrä hiljalleen kasvoi koko aikavälin 2005–2017, kun muissa naisten ikäryhmissä alkaneiden kausien määrä oli laskeva vuoteen 2015 saakka. Kaikissa naisten ikäryhmissä näkyi selvä kasvu vuosien 2016 ja 2017 välillä. Miehillä kausien yleisyydessä ei tapahtunut suuria muutoksia, vaikka 35 vuotta täyttäneiden miesten ikäryhmissä alkaneiden kausien trendi oli pääasiassa laskeva. Miehilläkin alkaneiden kausien määrä kasvoi vuosien 2016 ja 2017 välillä kaikissa ikäryhmissä. Kaikenikäisillä naisilla ja miehillä mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia alkoi useimmin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden perusteella, ja näissä sairausryhmissä näkyi viime vuosina myös selkein kasvu. Kasvun taustalla olevia tekijöitä on tärkeä selvittää.
  • Pitkänen, Tuuli (1999)
    Lisensiaatintutkimus koostuu kolmesta artikkelista. Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa on käytetty aineistona Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta, jossa on haastattelujen ja kyselylomakkeiden avulla seurattu 369 koululaisen kehittymistä 8-vuotiaasta 26-vuotiaaksi. Kolmas artikkeli perustuu Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston Nuorten aikuisten mielenterveys -tutkimuksen aineistoon, jossa kyselylomakkeen avulla selvitettiin 651 lukiolaisen psyykkistä hyvinvointia vuodenvaihteessa 1990/91 ja uudelleen vuonna 1995. Ensimmäisessä artikkelissa tutkittiin aggressiivisen käyttäytymisen pysyvyyttä ja analysoitiin menetelmien ennustavaa validiteettia. Lisäksi tarkasteltiin kouluikäisten käyttäytymisen yhteyksiä heidän elämänsä muotoutumiseen sekä alkoholinkäyttöön. Toisessa artikkelissa tarkasteltiin nuorten aikuisten alkoholin ongelmakäytön yhteyksiä heidän koulukäyttäytymiseensä sekä heidän vanhempiensa alkoholinkäyttöön. Kolmannessa artikkelissa selvitettiin 22-vuotiaiden alkoholin ongelmakäyttäjien psyykkistä hyvinvointia 5 vuotta aikaisemmin sekä seurantatutkimuksen aikana. Tutkimusten perusteella voi todeta, että käyttäytymisongelmat ja psyykkinen huonosti voiminen kouluiässä lisäävät riskiä siihen, että alkoholinkäyttö kehittyy ongelmakäytöksi nuoressa aikuisuudessa. Riskitekijät ovat naisilla ja miehillä jonkin verran erilaisia. Artikkelit: Pitkänen, T. Problem drinking and psychological well-being: a five-year foflow-up study from adolescence to young adulthood. Hyväksytty julkaistavaksi Scandinavian journal of Psychology -lehdessä. Pulkkinen, L. & Pitkänen, T. (1994). A prospective study on the precursors to problem drinking in young adulthood. Journal of Studies on Alcohol, 55, 578-587. Pulkkinen, L. & Pitkänen, T. (1993). Continuities in aggressive behavior from childhood to adulthood. Aggressive Behavior, 19, 249-263.
  • Pajamies, Kristiina Elina (2008)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin aikuisten kiintymystyylien yhteyttä rakkauden osatekijöihin – sitoutumiseen, läheisyyteen ja intohimoon – sekä parisuhdetyytyväisyyteen. Parisuhteita selitettiin kiintymystyylien, rakkauden osatekijöiden sekä parisuhdetyytyväisyyden pohjalta. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva parisuhteista ja sen piirteistä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, vaikuttaako sukupuoli kiintymystyylien, rakkauden osatekijöiden ja parisuhdetyytyväisyyden väliseen yhteyteen, eli muodostuuko miesten ja naisten parisuhteista erilaisia. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä oli lapsen ja vanhemman väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen perustuva John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria ja teorian sovellus aikuisten rakkaussuhteista. Rakkauden osatekijöitä tarkasteltiin Robert Sternbergin kolmioteorian näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto hankittiin Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoilta www-kyselyn avulla ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta. Kyselyyn vastasi 1016 opiskelijaa. Tilastollista analyysiä varten muodostettiin 954 opiskelijaa käsittävä osa-aineisto, joista naisia oli 824 ja miehiä 130. Tutkittavien kiintymystyyliä mitattiin itsearviointina Simpsonin (1990) aikuisten Attachment Style Measure -kiintymystyylimittarilla. Rakkauden osatekijöitä – sitoutumista, läheisyyttä ja intohimoa – puolestaan määritettiin Sternbergin (1986) Triangular Love Scale -itsearviointimittarilla. Tutkittavien kokemusta yleisestä tyytyväisyydestään parisuhteeseensa mitattiin Hendrickin (1988) Relationship Assessment Scale -itsearviointimittarilla. Tutkimuksessa selitettävänä muuttujana oli parisuhdetyytyväisyys. Selittävinä muuttujina olivat aikuisten kiintymystyylit, rakkauden osatekijät sekä valikoidut taustamuuttujat. Tutkielman hypoteesit saivat osittain vahvistusta. Korrelaatiotarkastelujen mukaan turvallinen kiintymystyyli oli positiivisessa yhteydessä kaikkiin rakkauden osatekijöihin sekä parisuhdetyytyväisyyteen. Sitä vastoin välttelevä ja vastustava kiintymystyyli olivat molemmat negatiivisessa yhteydessä tyytyväisyyteen parisuhteessa sekä rakkauden osatekijöihin, lukuun ottamatta intohimoa, johon vastustavalla kiintymystyylillä ei ollut merkitsevää yhteyttä. Regressioanalyysin interaktiotermeillä sukupuolierot tulivat esille siten, että välttelevä kiintymystyyli oli miehillä naisia voimakkaammin yhteydessä tyytymättömyyteen parisuhteessa. Lisäksi havaittiin, että mitä turvallisemmin kiintynyt mies oli, sitä todennäköisemmin hän koki enemmän läheisyyttä ja sitoutumista parisuhteessaan verrattuna turvallisesti kiintyneisiin naisiin. Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että ainoastaan vastustava kiintymystyyli vähensi tyytyväisyyttä parisuhteessa sekä miehillä että naisilla. Turvallinen ja välttelevä kiintymystyyli eivät tässä tutkimuksessa selittäneet parisuhdetyytyväisyyttä. Kiintymystyylejä vahvemmin sitoutuminen, intohimo ja läheisyys olivat tekijöitä, jotka ennustivat parisuhdetyytyväisyyttä molemmilla sukupuolilla. Naisilla läheisyyden kokeminen ja miehillä sitoutuminen osoittautuivat voimakkaimmiksi parisuhdetyytyväisyyttä selittäviksi tekijöiksi. Miesten kohdalla intohimo ei selittänyt lainkaan parisuhdetyytyväisyyttä. Tämä tutkimus osoitti, että aikuisten kiintymystyylit on tärkeä tutkimuskohde parisuhteita tutkittaessa, joskin parisuhteeseen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Todellisuudessa parisuhde on monimutkainen kahdenvälinen prosessi. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että kiintymyksen tutkiminen yhdistettynä rakkautta koskeviin teorioihin tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman ihmissuhteiden, yksilöllisen käyttäytymisen sekä parisuhteen toiminnan tarkastelemiseen. Keskeiset lähteet: Ainswort, M. (1989), Bowlby, J. (1969, 1973, 1988), Hazan, C. & Shaver, P. R. (1987), Simpson, J. A. (1990), Sternberg, R. & Grajek, S. (1984), Sternberg, R. (1986, 1988a,1988b).
  • Kokkola, Sini (Helsingin yliopisto, 2018)
    Johdanto: Väestön terveyden ja ravitsemuksen seuranta vahvistaa terveyden edistämisen tietopohjaa. Ruoankäytön tutkimusmenetelmien kehittäminen ja vertailukelpoisuuden saavuttaminen eri maiden välillä on tärkeää. FinRavinto 2017 -tutkimus käytti ensimmäistä kertaa ruoankäytön tutkimiseen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen määrittelemää vertailukelpoista yhteiseurooppalaista menetelmää, jonka mukaan samalta tutkittavalta tarvitaan 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu vähintään kahdelta ei-peräkkäiseltä päivältä ja haastattelujen välillä tulee olla vähintään seitsemän päivää. FinRavinto 2017 -tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittaville tehtiin 24 tunnin tietokoneavusteinen ruoankäyttöhaastattelu kasvotusten (CAPI). Tutkittaville varattiin aika toiseen, puhelimitse tehtävään 24 tunnin tietokoneavusteiseen ruoankäyttöhaastatteluun puhelimitse (CATI) toteutettavaksi myöhempänä ajankohtana. Suomessa CATI-menetelmää ei ole aiemmin käytetty laajamittaisesti suomalaisten aikuisten ruoankäyttöä selvittävissä väestötutkimuksissa, eikä tietoa sen vertailukelpoisuudesta CAPI-menetelmään ole aiemmin raportoitu. Tavoitteet: Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli verrata CAPI- ja CATI-menetelmää ja tutkia, onko menetelmällä vaikutusta mitattuihin ravinnonsaanteihin ja energiansaannin lähteisiin FinRavinto 2017 -tutkimuksessa. Lisäksi tavoitteena oli pohtia, mitkä seikat ruoankäytössä tai ruoankäyttöhaastattelujen toteutusmenetelmissä voivat selittää mahdollisesti havaittuja eroja. Aineisto ja menetelmät: Tutkielmassa käytettiin FinRavinto 2017 -tutkimuksen CAPI- ja CATI-haastattelujen tietoja. Tutkimusjoukon muodostivat FinRavinto 2017 -tutkimukseen osallistuneet, joille oli tehty hyväksytysti CAPI- ja CATI-haastattelut. Aineistona olivat kultakin haastateltavalta saadut hyväksytyt haastattelut. Lopullinen tutkittujen määrä oli 1657 18–74-vuotiasta naista (n=877) ja miestä (n=780). CAPI- ja CATI-haastattelujen välisten keskimääräisten ravinnonsaantien erojen tutkimiseen käytettiin menetelmänä toistomittausten varianssianalyysia ja mallina sekamallia. P-arvoa <0.05 pidettiin tilastollisen merkitsevyyden rajana. Pääaltistemuuttuja oli haastattelumuoto (CAPI/CATI) ja sekoittavina tekijöinä tutkittavan sukupuoli, ikä, tutkimusalue ja haastateltavan päivän viikonpäivä, vuodenaika ja luonne. Vastemuuttujana oli ravinnonsaanti, tarkemmin energiaravintoaineiden saanti, tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ja kokonaisenergiansaanti. Kaikista ravintoaineista tutkittiin absoluuttiset ja energiaan suhteutetut saannit. Lisäksi tarkasteltiin energian saantia elintarvikeluokittain ja energian saantia kyseisestä ryhmästä prosentteina energian kokonaissaannista visuaalisesti histogrammeina. Tulokset: Rasvan saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin (CAPI 79 g, CATI 88 g, P-arvo<0,0001). Myös muiden energiaa sisältävien ravintoaineiden keskimääräinen absoluuttinen päivittäinen saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Näistä johtuen, keskimääräinen energiansaanti oli 534 kJ suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluun (CAPI 7926 kJ/päivä, CATI 8460 kJ/päivä, P-arvo<0,0001). Energiaan suhteutettujen saantien vertailussa eroa CAPI- ja CATI-haastattelujen välillä ei kuitenkaan havaittu useimpien ravintoaineiden kohdalla. Energian saanti elintarvikeluokkien pääryhmistä rasvat ja rasvavalmisteet, alkoholijuomat, vilja ja leivontatuotteet, oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Johtopäätökset: Erot ravintoaineiden saanneissa ja sitä kautta laskennallisessa kokonaisenergiansaannissa johtuivat todennäköisimmin tutkimusasetelmasta, kuten viikonpäivien ja vuodenaikojen erilaisesta jakautumisesta CAPI- ja CATI-menetelmien välillä. Myös erilaiset annosarvioinnin apuvälineet todennäköisesti heijastuvat tämän tutkimuksen tuloksiin. Menetelmät täydentävät toisiaan, kun niitä käytetään yhdessä väestön keskimääräisen ruoankäytön ja ravintoaineiden saannin selvittämisessä. Tämä pro gradu -tutkielma tuo uutta tietoa puhelimitse toteutettavan ruoankäyttöhaastattelun haasteista ja tulokset auttavat kehittämään tätä menetelmää ja sen annosarviointia edelleen. Suomen aikuisväestön keskimääräistä ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia tutkittaessa CAPI- ja CATI-menetelmää voidaan kuitenkin hyödyntää toisiaan täydentävinä menetelminä.
  • Buchert, Ulla; Härkäpää, Kristiina; Järvikoski, Aila; Kippola-Pääkkönen, Anu; Martin, Marjatta (Kela, 2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tutkimuksessa arvioidaan Kelan järjestämän sopeutumisvalmennuksen toteutusta ja merkitystä kuntoutujien, heidän läheistensä sekä sopeutumisvalmennusta toteuttavien palveluntuottajien näkökulmasta. Aikuisten kursseista tutkimuksessa olivat mukana diabetes-, fibromyalgia- ja syöpäkurssit, lasten ja nuorten kursseista diabeteskurssi, oppimisen tai psyykkisen kehityksen häiriöt -kurssi ja moni- ja liikuntavammakurssit. Kuntoutujat vastasivat kyselylomakkeeseen ennen kurssia, välittömästi kurssin päättyessä ja puoli vuotta sen päättymisen jälkeen. Osa kuntoutujista osallistui fokusryhmähaastatteluihin. Kelan järjestämää sopeutumisvalmennusta toteuttaville palveluntuottajille tehtiin Webropol-kysely ja osalle fokusryhmähaastattelu. Sopeutumisvalmennus vastasi runsaalla puolella sekä aikuisten että lasten ryhmistä täysin sitä koskevia odotuksia. Kurssin sisältöön ja toteutukseen oltiin pääosin tyytyväisiä ja suuri osa arvioi kurssista olleen heille vähintään melko paljon hyötyä. Kurssit olivat tarjonneet tietoa sairaudesta ja sen hoidosta sekä vertaistukea. Myös terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä valtaistuminen oli vahvistunut kaikissa ryhmissä. Nämä arviot ja muutokset ilmenivät erityisesti vakaassa elämäntilanteessa olevilla kuntoutujilla. Huomiota tulisi jatkossa kiinnittää erityisesti niihin osallistujiin, joiden elämäntilanne on epävakaa ja jotka eivät arvioineet hyötyneensä kurssista. Tulokset viittaavat myös siihen, että osalla kuntoutujista kurssi ei nivoudu osaksi muita tukimuotoja tai hoitoketjua. Palveluntuottajat arvioivat sopeutumisvalmennuksen toteuttamisen onnistuneen omassa organisaatiossaan mutta kritisoivat erityisesti yhteistyötä hoitotahon ja muun palveluverkoston kanssa. Ongelmana mainittiin mm., ettei kurssi liity luontevasti osaksi muuta kuntoutusprosessia ja että kuntoutujien kurssille ohjaamisessa ja valintakäytännöissä on ongelmia. Kelan kanssa tehtävän yhteistyön katsottiin yleensä sujuneen hyvin, mutta kilpailutuksen kriteerejä kritisoitiin.
  • Heliövaara, M; Aromaa, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1980)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:19
    Pituuden, painon, lihavuusindeksin (paino/pituus²), olkavarsi-ihopoimun, lavanalusihopoimun ja ihopoimujen summan jakaumia sekä alueittaista vaihtelua tutkittiin 27 329 miehellä ja 23 598 naisella, jotka osallistuivat Kansaneläkelaitoksen autoklinikan moniseulontatutkimuksiin 31 paikkakunnalla vuosina 1966–1972. Erityistä huomiota kiinnitettiin liikapainoisuuden esiintyvyyteen ja siihen yhteydessä olleisiin tekijöihin. Miehistä 23,8 % arvioitiin vähintään 10 % liikapainoisiksi, 7,4 % vähintään 20 % liikapainoisiksi ja 2,9 % vähintään 30 % liikapainoisiksi, naisista vastaavasti 29,9 %, 14,7 % ja 8,6 %. Liikapainoisuus oli erityisen yleistä keski-ikäisillä. Sen alueittainen vaihtelu oli vähäistä. Henkilöiden siviilisääty, ammatti, tupakointitottumukset, työkyvyttömyys ja naisilla lisäksi synnytysten lukumäärä olivat yhteydessä liikapainoisuuden esiintyvyyteen. Tulosten valossa tarkasteltiin lihavuuden kansanterveydellistä merkitystä, terveydenhuollon kehittämistarpeita ja jatkotutkimusten tarvetta.
  • Niskanen, Riikka (Helsingfors universitet, 2016)
    Introduction: Working conditions have not only been found to impact work ability and productivity, but the overall health of employees. The working environment is a relevant health factor for a considerable part of the population. In research, work-related mental strain has been associated with body weight change, yet no causal relationship can be confirmed based on the existing evidence. Of the psychosocial factors, low job control, as well as both high and low job demands have been associated with weight gain. Most of the research so far has been done with cross-sectional data; long-term follow-ups are scarce and only little research has been done on the association between changing working conditions and body weight change. Aim: The general aim of this study was to examine the association between changes in psychosocial working conditions and body weight change among midlife women and men. The association between two psychosocial work characteristics, job demands and job control, and weight gain during the follow-up was examined in a cohort study among the employees of the City of Helsinki in Finland. The main research question was: (i) Is change in job demands and job control associated with major weight gain during a 10- to 12-year follow-up period among midlife employees? In addition, the contribution of several background and lifestyle factors were taken into account. Especially the contribution of baseline BMI-status, dietary habits and leisure-time physical activity to the association between psychosocial working conditions and major weight gain was studied. Methods: The data were collected from a mail survey among the employees of the City of Helsinki in 2000–2002, 2007 and 2012. The study sample consisted of employees who were 40, 45, 50, 55 and 60 years old at the beginning of the survey in 2000–2002. Exclusion criterions were BMI <18.5kg/m2 in phase 1, retiring before phase 2, and drop out before phase 3. Hence, the final study sample (n=4,630) consisted 52% of the original study population, of which 83% were women. Psychosocial working conditions were assessed with a validated Job Content Questionnaire (JCQ) by Karasek and Theorell in phase 1 and 2. Weight change was assessed between phases 1 and 3, and major weight gain was defined as at least 10% weight gain during that time period. Dietary habits were assessed using a 20-item Food Frequency questionnaire (FFQ). Based on the current national dietary recommendations, nine food habits were chosen and their usage frequency was used as a determinant of healthy food habits. Leisure time physical activity was assessed with metabolic equivalent tasks (METs). Logistic regression analysis was used to examine the associations between changing job demands, job control, and major weight gain. All the analyses were stratified by gender. In addition, further stratification was made by the baseline BMI. Results: Weight gain was common among the study population. Major weight gain was observed among 27% of women and 15% of men. A weak association between change in job demands and major weight gain was found among both genders. Among women, the risk of major weight gain was higher among those who reported persistent high job demands (OR 1.22 95% CI 1.02–1.48 full adjusted model) compared with those with persistent low job demands. Among men, in contrast, the risk was higher among those who reported decreased job demands compared with those who reported persistent low job demands (OR 1.80 95% CI 1.02–3.16 full adjusted model). When further stratified by the BMI in phase 1, the risk was higher only among overweight or obese women, whereas among men the increase in risk was seen among both normal weight and overweight or obese participants. Dietary habits and leisure time physical activity did not affect the association of changing psychosocial working conditions with major weight gain. However, they had a minor own effect on the risk. Change in job control was not associated with the risk of major weight gain. Conclusions: The study shows that change in job demands is weakly associated with major weight gain. Future research is needed especially among other employers than municipalities, and especially among men. Changing working conditions should be studied with shorter follow-up periods, while taking into account also the role of social support at the workplace.
  • Merimaa, Jenny (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän maisteri tutkielman tavoitteena on ollut tutkia millaisista taustoista sotilasrippikoulun käyvät varusmiehet tulevat, ja miksi varusmiehet käyvät rippikoulun juuri varusmiespalveluksen aikana. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu 28 kyselystä, 3 haastattelusta, 2 kirjoituspyynnöstä sekä tutkijan kenttäpäiväkirjasta. Menetelmänä käytettiin siis aineistotriangulaatiota ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla saatiin viisi ryhmää kuvaamaan varusmiesten syitä käydä rippikoulu. Nämä ryhmät ovat: 1. käytännölliset syyt, 2. yhteisölliset ja sosiaaliset syyt, 3. kulttuuriset syyt, 4. tiedolliset syyt, 5. hengellisen kasvun syyt. Tutkimustuloksista selvisi, että suurin syy rippikoulun käymiseen ovat kulttuuriset syyt, johon lukeutuvat mahdollisuus kirkollisiin toimituksiin sekä rippikoulu kokemuksen saaminen. Toiseksi suurin syy olivat käytännölliset syyt, joihin lukeutui suorittamisen yksinkertaisuus ja vapautus muusta palveluksesta rippikoulun ajaksi. Tiedolliset sekä yhteisölliset ja sosiaaliset syyt olivat seuraavaksi yleisimmät syyt. Tiedollisiin syihin kuuluvat kiinnostus kristinuskon opillisiin kysymyksiin, yleissivistyksen ja uuden informaation saaminen sekä ydin asioiden kertaaminen. Yhteisöllisiin ja sosiaalisiin syihin lukeutuivat puolestaan seurakuntayhteys ja ystävyyssuhteiden luominen ja syventäminen. Hengellisen kasvun syihin lukeutui elämänkatsomuksellisten asioiden ja kysymysten pohtiminen, merkityksen ja Jumalasuhteen löytäminen ja vahvistaminen. Tutkimustuloksista selvisi, että varusmiehet tulivat hyvin erilaisista taustoista, sillä monella oli siteitä myös evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi muihin kristillisiin kirkkokuntiin. Kuitenkin vain harvalla varusmiehellä oli ollut puhetta uskonnollisista asioista kotona, jolloin uskonnollisuus ei ollut vahvaa varusmiesten keskuudessa. Tässä tutkielmassa sovellettiin Daniéle Hervieu-Légerin analyysia sosiouskonnollisten identifikaatioiden dimensioita kuvaamaan haastateltujen varusmiesten uskonnollisuutta. Ristiintaulukoimalla dimensioilla havaittiin neljä sosiouskonnollista identifikaatiota, jotka ovat perinnöllinen uskonnoton uskonnollisuus, moraalinen uskonnollisuus, humanistinen uskonnollisuus ja yksilökohtainen uskonnollisuus.
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2011)
    Opetus 2000
    "On tämä kyllä yhtä tasapainoilua. Varsinkin, kun luokalla on 25 oppilasta, joilla jokaisella on erilaiset tarpeet. Ja vaikka oppilas olisi tyytyväinen, äiti tai isä ei välttämättä ole..." Vanhempien epäluottamus opettajan tekemiseen vaikuttaa herkästi myös oppilaan ja opettajan väleihin. Lapsen oppimisen kannalta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ei voi satsata liikaa. Opettaja on erilaisten tilanteiden ja ihmisten kohtaamisen ammattilainen. Oppilaiden lisäksi vuorovaikutus on aktiivista muiden opettajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Tärkeitä ovat myös ne kohtaamisen taidot, joita opettaja tarvitsee oppilaidensa vanhempien kanssa, sillä opettajan työ on paljon muutakin kuin opettamista. Tässä kirjassa opettajat kertovat yhteistyökokemuksistaan opettajakollegoiden sekä lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Teos tarjoaa luettavaksi vertaiskertomuksia opettajan työn arkisista kohtaamisen tilanteista, joita tapahtuu aikuisten kesken.
  • Majamaa, Karoliina; Rantala, Kati; Sarasoja, Laura (Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2016)
    Katsauksia 9/2016
    The present analysis considers the nature of debt problems and the effects of the Finnish Consumer Protection Act, amended in June 2013. One of the most significant changes of this act was the introduction of an interest rate cap on instant loans. The data consisted of 1 877 court sentences, which were collected as a random sample during the period from July 1, 2012 to June 30, 2014. Sentences covered all 27 district courts. Original creditors were classified into fifteen different creditor groups based on the type of the original debt. We analysed court sentences in two different ways: by sentences, i.e. by debtor (n = 1 877) and by single-debt capital (n = 3 309). In addition, we performed an analysis that included all court sentences during the entire period, and another that focused on temporal development. This is the first study of its kind and it is summarised here. # Court sentences / the whole period * The court sentences encompassed an average of 1.8 debt capital, up to a maximum of 52 in one court sentence. Capital ranged from zero to EUR 117 000. * Debtors were more likely men (53.9 %) than women (46.1 %). * The mean age of debtors was 37.8 years. The youngest debtor was 18 years-old and the oldest 77 years- old. Most of the debtors were 25–34 years-of-age (26.0 %), and the least number of debtors belonged to the over-55 age group (13.0 %). * The average debt per debtor was EUR 896: among men EUR 1 030 and among women EUR 740. The highest aggregate debt capital was amongst 45–54 year-olds (mean = 1 442 €) and the lowest amongst 18–24 year-olds (mean = 296 €). * More than half of the court sentences were given in Southern Finland (53.2 %). ## Results by debtor/court sentence (n = 1 877): * Instant loans were the most typical reason for the court sentence, whereas almost half of the debtors (47.3 %) had at least one instant loan in their court sentence. * Especially those under the age of 25 had at least one instant loan in their court sentence; almost two-thirds (64.3 %) of 18–24 year-olds had at least one instant loan in their court sentence * Those who belonged to the age group of the 45–54 year-olds had the lowest share of instant loans in their sentences (40.8 %). * Less than half of the debtors (both men and women) had at least one instant loan (approximately 47 %). * The average amount of instant-loan debt was EUR 493 and the median amount was EUR 249. * The second and third largest numbers of debts in the court sentences were originally from remote selling firms (14.0 %) and from telecommunications service companies (10.9 %). * The total sum of all capital was most related to lending firms (including those that provide instant loans), and debentures. Amounts of debt capital related to instant loans were quite small, but the number of these debts were high. In contrast, the number of individual debentures was small but the average amount of these types of debts was high. ## Results by single debt capitals (n = 3 309): * The mean value of all debt capital was EUR 626 and the median value was EUR 171. * Almost 90 per cent of all debt capital was less than EUR 1 000, and approximately 38 per cent was less than EUR 100. * Men had higher mean values of debt capital than women (663 versus 577 €), but the result turned the other way around when the average amount of the capital was measured by the median value (158 versus 187 €). * The highest single debt capital was found amongst the years-of-age groups 45–54 (mean = 910 €) and 35–44 (md = 211 €). The lowest debt capital was amongst those aged 18–24 (mean = 250 €; md = 125 €). * When we considered the numbers of single debt capitals, the lending firms (including those that provide instant loans) ranked highest (31.6 %), debts related to the housing was the second largest debt type (18.3 %), and the third largest was the debts to the telecommunications service companies (17.7 %). * The youngest debtors, i.e. those aged 18–24, had the lowest average debts related to lending firms (€ 211), while the largest debts were found amongst those aged +55 years (763 €). * Young debtors (aged 18–24) most often carried debts from lending firms (instant loans), telecommunications service companies, and remote-selling firms, whereas older debtors (aged over 45) carried debts related to lending firms and to housing.