Browsing by Subject "aineellinen kulttuuri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Kallio, Kati (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021)
    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
    The book focuses on intangible and tangible heritage, language, and vernacular religion of Ingrians, Setos, and Votes, three Finnic minorities sharing the long-standing identification with the Orthodox faith. The chapters written by 16 authors are mainly based on 19th–20th century materials. Most rely on archival sources, while some authors make use of their own fieldworks. The research history and the collecting of folklore materials are discussed as well. The historical area of Ingrians and Votes is located in Ingria adjacent to St. Peterburg, while Setos have inhabited both sides of southern Estonian–Russian border. All three groups have been living on the borderline of Eastern and Western Churches and cultural realms. Ingrians and Votes are the indigenous inhabitants of Ingria, while the secondarily gained Ingrian-Finn population speaks local varieties of Finnish. The Finnish settlements mostly arose during the 17th century as a consequence of the expanding Swedish Kingdom. To a large extent, the Seto language and South Estonian Võru dialect are linguistically identical, but the Setos are culturally and ethnically clearly distinct. Currently, the Ingrian and Votic language are extremely endangered, while Seto language has approximately 12 000 speakers. There is a high local interest towards maintenance and revitalization of all three languages and cultural traditions.
  • Skön, Anu Susanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman aiheena on kansanomainen kenkä. Tässä työssä sillä tarkoitetaan nahkaista, kippurakärkistä pieksukenkää sekä lapikasta. Kansanomaisuus viittaa kenkien valmistuksen osalta tiedon siirtymiseen sukupolvelta toiselle. Tutkielmassa kysytään: millainen esine kippurakärkinen kenkä on, ja miten sitä käytettiin ennen, sekä miten kenkien tekemisen taito ja tieto on suutareiden kautta siirtynyt historian aikana perinteeksi? Lisäksi pohditaan, millaisia merkityksiä kengät kantavat 2000-luvulla. Tutkielman teoreettisessa kehyksessä yhdistyvät klassiset esinetutkimuksen menetelmät esineen luokittelusta, nimityksistä ja tarkoituksenmukaisuudesta materiaalisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmiin. Tutkielman keskeisinä aineistoina on käytetty arkistoaineistoja, tieto- ja kaunokirjallisuutta, haastatteluja ja kyselyjä sekä havaintoja valokuvista, elokuvista ja museoista. Aineistoja tulkitaan lähiluvun menetelmällä teemoitellen ja yhdistellen keskenään keskustelevia aineistoja. Kansanomaisia kenkiä pohditaan suhteessa käsityöperinteeseen, perintöön ja kulttuuriperintöön. Alun perin yksipohjainen pieksu oli talvijalkineena niin sivistyneistöllä kuin tavallisella kansalla. 1800-luvun lopussa, modernisaation ja teollistumisen myötä, pieksukenkä koettiin vanhanaikaisena. Kansallismielisyys ja uudet harrastukset, kuten hiihto ja kansantanssi olivat suopeita pieksukengille. Pieksut hyväksyttiin hiihtojalkineina sekä kansallispuvun jalkineena. 1800-luvun lopussa yksipohjainen pieksusaapas kehittyi pohjatuksi lapikkaaksi, kun materiaalit ja valmistustekniikka kehittyivät. Pieksut ja lapikkaat olivat arjen jalkineita esimerkiksi metsätöissä. Samoissa jalkineissa lähdettiin sotaan: lapikkaiden hiihtofunktio korostui sota-aikana. Sotien jälkeen pieksukenkien ja lapikkaitten valmistus väheni., muttei loppunut. Perinteinen käsityötaito siirtyi sukupolvelta toiselle, isältä pojalle tai koulutuksen kautta. 1960-luvulla pieksukengät ja lapikkaat olivat saavuttaneet perinnejalkineen aseman. Tanhuharrastus työllisti suutareita supikkaan valmistukseen. Samalla säilyi lapikkaiden ja muiden pieksukenkien valmistus. Nykyisin kansanomaisia kenkiä tekevät suutarit, mutta niitä tehdään myös harrastuksenomaisesti kursseilla. Kansanomaisia jalkineita käytetään edelleen niiden persoonallisuuden ja ekologisuuden vuoksi. Käsintehty käyttöesine on osa kestävää kulutusta. Perinnekäsityö yhdistää sukupolvia toisiinsa. Kansanomaisten kenkien perintö säilyy käyttäjien jaloissa. Perintöä on esitetty elokuvissa ja museonäyttelyissä. Aineellisen perinnön lisäksi kenkään sisältyy aineettomia arvoja tekijän taidosta. Kenkiä tehdään lahjaksi, jolloin ne viestivät perinteisistä arvoista. Kansanomaisten kenkien perintö on säilynyt myös kansan suussa erilaisina sanontoina, kuten: Lapikasta lattiaan!
  • Kinnarinen, Kirsi (Helsingfors universitet, 2005)
    Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä, millainen on bikerkulttuurin eetos? Miten se on syntynyt, miten sitä ylläpidetään ja miten Misfit MC:n jäsenet sitä tulkitsevat ja toteuttavat omassa elämässään? Tarkastelen eetosta kahdenlaisen aineiston valossa. i) Kenttätyöllä (vuosina 1995-1998 ja 2000-2001) kerätyn aineiston valossa tarkastelen yhtä pääkaupunkiseudulla toimivaa HD-moottoripyöräkerhoa, vuonna 1989 toimintansa aloittanutta Misfit MC:tä. Jäsenet kutsuvat kerhoaan useimmiten talliksi, joskus pajaksi, kerhoksi tai klubiksi. Puhuessaan tallista, miehet voivat viitata kerhorakennukseen ("tuut sä tallille?") mutta myös ryhmään ("meidän talli") ja sen olemassaoloon ajallisesti ja paikallisesti. Aloittaessani kenttätyön vuonna 1995 Misfit MC:n kuului kymmenen 25-30-vuotiasta miestä. ii) Kenttätyöllä kerätyn aineiston lisäksi käytän materiaalia, joka koostuu Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen bikerkulttuurin historiasta ja kulttuurituotteista, kuten kertomuksista, elokuvista, musiikista, kuvataiteesta ja moottoripyörälehdistä. Aineiston avulla valotan bikerkulttuurin eetoksen syntyä, alkuvaiheita, leviämistä ja keskeisiä elementtejä. Lähdeaineiston monimuotoisuus ja runsaus palautuu kenttätyöhöni jolloin vakuutuin siitä, että tutkimusmatka bikerkulttuurin historiaan, perinteisiin ja median välittämiin (mieli)kuviin on välttämätöntä, sillä menneisyys ja Harrikkaan ajan kuluessa varastoituneet merkitykset vaikuttavat ja ovat vahvasti läsnä Misfit MC:n toiminnassa ja talliin kuuluvien miesten elämäntyylissä. Tutkimus etenee seuraavanlaisesti. Luku I on Johdanto. Luvussa II Etnografia käsittelen etnografisen tiedon luonnetta niin tutkimusasenteena kuin kenttätyön valossa. Pohdin kenttätyötä ja sen suhdetta etnografian kirjoittamiseen eli miten kenttätyöllä kerätty aineisto muuntuu etnografiseksi monografiaksi. Käsittelen myös kenttätyöni reunaehtoja, kuten tyttöystävyyden ja sukupuolen merkitystä, ja tarkastelen tutussa kulttuurissa tehdyn kenttätyön ominaispiirteitä. Reunaehtojen kuvailu toimii myös johdatuksena bikerkulttuuriin sellaisena kuin se ilmenee Misfit MC:n tallielämässä ja käytänteissä. Lopuksi pohdin "tiheän kuvauksen" mahdollisuuksia ja vaateita aineistoni puitteissa. Luvussa III Bikerkulttuurin eetosta kartoittamassa, kuvailen Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen elämäntavan syntyä, levittäytymistä ja keskeisiä elementtejä. Tarkastelen media- ja populaarikulttuurisia tekstejä (elokuvien kertomat tarinat, musiikkikappaleiden sanoitukset ja HD- ja bikerlehtien artikkelit) ja kuvia (elokuvien audiovisuaaliset aspektit, kuvataide ja HD- ja bikerlehtien kuvitus), jotka ovat vaikuttaneet bikerkulttuurin eetokseen. Luvun keskeisiä - aineistosta nousevia ja miessukupuoleen vahvasti sidoksissa olevia - käsitteitä ovat biker, outlaw ja chopper, jotka ovat bikerkulttuurissa säilyneet alkuperäisessä muodossa maantieteellisestä tai kielialueesta riippumatta. Luvussa IV Misfit MC ja bikerkulttuurin eetos temaattinen painopiste siirtyy Suomeen ja Misfit MC:hen. Aluksi käyn läpi suomalaisen bikerkulttuurin muotoutumista ja ominaispiirteitä. Alkukappaleiden jälkeen keskityn Misfit MC:n jäsenten elämäntyylin sävyihin ja heidän käsityksiinsä bikerkulttuurin eetoksesta. Analyysin kiintopisteitä ovat Misfit MC:n jäsenten näkemys bikeriydestä ja tallitoiminnasta, miesten elämäntyylin moraaliset ja esteettiset sävyt, tallirakennus miesyhteisöllisyyttä ja bikerkulttuurin eetosta luovana ja ylläpitävänä sosiaalisena tilana ja Misfit MC miesten yhteisönä. Luvussa V Eetoksen ytimessä: mies ja Harley-Davidson keskityn bikerkulttuurin ytimeen: miehen ja Harley-Davidson-moottoripyörän väliseen suhteeseen. Luvun alussa esittelen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijä Lars Lagergrenin moottoripyörään soveltamaa työkalu - leikkikalu - toteemi - välittäjä -typologiaa ja tarkastelen moottoripyörän olemusta sukupuolittavana ja sukupuolittuvana artefaktina. Johdanto-osion jälkeen siirryn kuvailemaan Misfit MC:n jäsenten suhdetta Harley-Davidson-moottoripyörään. Lähestyn miesten ja moottoripyörien suhdetta kahden toiminnan - moottoripyörän kunnostamisen ja rakentamisen sekä moottoripyörällä ajamisen - kautta.
  • Myllärniemi, Mimosa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkastelen sitä, mitä tehtäviä uskonnollisen kuvan sisältävät vaatteet saavat pukeutujien symbolisessa toiminnassa. Tutkimuksen aineisto koostuu internetsivustoilta kerätyistä keskusteluista ja niistä valikoiduista kommenteista, joissa pukeutujat ilmaisevat, vaatevalintansa taustalla olevia syitä. Olen koonnut aineiston 36 eri verkkosivulta tai -keskustelusta ja tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja kommentteja valikoitui aineistoon yhteensä 147 kappaletta. Lähestyn tutkimuksessa uskonnollisen kuvan sisältävää vaatetta symbolina, joka pystyy siihen liittyvien merkitysten välityksellä herättämään ja aktivoimaan käyttäjässään ja katsojassaan konnotaatioita eli erilaisia elämyksellisiä prosesseja kuten mielikuvia, merkityksiä, muistoja ja tunteita. Teoreettisissa taustaluvuissa rakennan ymmärrystä uskonnollisen kuvan sisältävästä vaatteesta ensin uskonnolliseen kuvaan nivoutuvan symbolisen toiminnan kautta; osana ihmisten elettyjä uskontoa ja osana kulttuureja, joissa sekulaarit toimijat liittävät kuviin uusia merkityksiä. Uskonnollista kuvaa käsittelevien lukujen jälkeen tuon mukaan symbolisen vuorovaikutuksen näkökulman, joka kuvaa vaatteen välityksellä tapahtuvaa inhimillistä symbolista toimintaa. Symbolisessa vuorovaikutuksessa pukeutujat liittävät itseensä merkityksiä ja asemoituvat suhteessa kulttuurisiin ja henkilökohtaisiin ambivalensseihin, ilmaisevat itseään, hallinnoivat minään liitettäviä mielikuvia ja toimivat suhteessa itseensä ylläpitääkseen eheää minäkäsitystä. Olen eritellyt aineistosta on teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin kaksi symbolisen toiminnan muotoa, joissa uskonnollista kuvastoa sisältävien vaatteiden käyttöä voidaan ymmärtää. Vaatteet ovat toisaalta välineitä symbolisen vuorovaikutuksen prosesseissa, joissa pukeutujat hallinnoivat minäänsä ja siihen liitettäviä mielikuvia uskontojen, muotien ja populaarikulttuurien sekä alakulttuurien ja tyylien merkitysverkostoissa. Toisaalta vaatteet asettuvat osaksi symbolista toimintaa, jossa keskeistä on vuorovaikutuksen sijaan ne elämykselliset prosessit, joita pukeutujat voivat vaatteen välityksellä tavoittaa. Uskonnollisen kuvan sisältävä vaate voi olla paitsi toiminnan väline, se voi herättämiensä konnotaatioiden kautta toimia suhteessa pukeutujaan liikuttamalla tunteita, suuntaamalla ajatuksia kohti sekä tekemällä läsnä olevaksi pukeutujan elämäntarinan, minäkuvan ja todellisuuden jäsentämisen kannalta keskeisiä kertomuksia kuten suhteita, ideoita, uskomuksia tai muistoja.