Browsing by Subject "aivovauriot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lindström, Malin (2008)
    Syftet med pro gradu- avhandlingen är att med hjälp av levnadsberättelser få en större förståelse för traumatisk hjärnskada och anhöriga till traumatiskt hjärnskadade, samt att undersöka hur användbart ett narrativt anhörigperspektiv är i socialt arbete. Kan det sociala arbetet synliggöras med hjälp av levnadsberättelser och kan det narrativa perspektivet fungera som ett slags arbetsredskap i socialt arbete? Undersökningen fokuserades på nära anhöriga till traumatiskt hjärnskadade och gjordes med hjälp av fem enskilda narrativa intervjuer samt en narrativ gruppintervju med anhöriga. Undersökningen är relaterad till praktikforskning, eftersom jag undersöker hur användbart det narrativa perspektivet är i mitt eget arbete. Intervjuerna analyserades med hjälp av "berättelseanalys och "narrativ analys, som baserar sig på Jukka Valkonens (2007) analysmetod. I Vilma Hänninens (1998) och i Kirsi Nousiainens (2004) doktorsavhandlingar är begreppen "det narrativa perspektivet" och "identitet" i fokus. Dessa avhandlingar har varit centrala i min avhandling, liksom även Anna Johanssons (2005) bok om narrativ teori och metod. Andra centrala begrepp är "biografiskt arbete" och "upplevelse av sjukdom" och "betydelse". Begreppet "rehabiliterande socialt arbete" beskrivs i min avhandling med hjälp av Eeva Liukkos (2006) bok, "Kuntouttavaa sosiaalityötä paikantamassa". Resultaten från intervjuerna påvisar att de anhöriga till hjärnskadade har ett stort behov att få berätta om sina upplevelser i anslutning till hjärnskadan. I berättelserna förekommer olika upplevelser av sjukdom, bland annat olika känslor, sorg och stress. Resultaten tyder på att det biografiska arbetet som de anhöriga gjort, handlar både om att innefatta hjärnskadan i sin biografi och om att försöka anpassa sig till situationen. I viss mån handlar det biografiska arbetet också om att acceptera det som hänt. Identiteten hos de anhöriga påverkas främst av rollförändringar. Trots att traumatisk hjärnskada klingar negativt, har den inte enbart en negativ betydelse för de anhöriga, eftersom berättelserna också handlar om att växa som människa, om att hitta sig själv, samt om att hitta nya möjligheter i livet. Tidigare forskning, bla Strandberg (2006), har påvisat de anhörigas betydelse för de hjärnskadades bemästrande av sin livssituation. Min studie tyder på att ett narrativt perspektiv inom hjärnskadevården, i form av enskilda samtal eller samtal i grupp, som tar tar de anhöriga i beaktande, är användbart i socialt arbete och kan underlätta helhetssituationen för familjer med traumatisk hjärnskada.
  • Kullberg-Turtiainen, Marjo; Forsbom, Maj-Britt; Säynevirta, Kirsi; Molander, Kiki (Kela, 2021)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Tämän julkaisun tavoite on kuvata tanssikuntoutusmenetelmän kehittämistä, siitä saatuja kokemuksia ja koota ehdotuksia sen edelleen kehittämiseksi. Tanssin merkitystä neurologisessa kuntoutuksessa on tutkittu hyvin vähän. Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osaston ja Validia Kuntoutus Helsingin kehittämis- ja tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää moniammatillinen, tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaama yksilöllinen tanssikuntoutusmenetelmä aivovammakuntoutujille. Kehityshankkeessa ja siihen liittyneessä pilottitutkimuksessa (Särkämö ym. 2021) osallistujina oli 11 vaikean traumaattisen aivovamman saanutta, aivovamman kroonisessa vaiheessa ollutta henkilöä. Tanssikuntoutus on neurologinen kuntoutusmuoto, joka tarkoittaa tässä tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaamaa yksilöllistä terapiaa vaikean/erittäin vaikean aivovamman saaneelle henkilölle, jolla on rajoitteita liikkumis- ja toimintakyvyssä, mutta tarpeeksi motorista toimintaa pystyäkseen osallistumaan tähän kuntoutusmuotoon. Tanssinopettaja ohjaa kuntoutujaa tanssimaan koreografiaan ja fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa kuntoutujaa manuaalisesti. Fysioterapeutin ohjauksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa suorittamaan tanssiliikkeen mahdollisimman oikein ja toteuttamaan tanssisarjan mahdollisimman oikeassa rytmissä, jolloin kuntoutuja voi saada kokemuksen siitä, kuinka koko keho osallistuu tanssiin, vaikka omatoiminen liikkeiden suorittaminen ei onnistuisikaan. Tanssiasento (esimerkiksi istuen tai seisten), koreografia, fysioterapeutin ohjaus ja kuntoutujan valitsema tanssittava lempimusiikki sovitetaan yksilöllisesti ottaen huomioon kunkin kuntoutujan fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet ja kyvyt. Tavoitteena on motorinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kuntoutuminen. Tanssi-liiketerapiasta (TLT) tanssikuntoutus eroaa monella tavalla. TLT on psykoterapian soveltava muoto, tanssikuntoutus on neurologista terapiaa. Nyt käsillä olevassa julkaisussa kerromme, kuinka tanssikuntoutus sai alkunsa, kuinka tätä terapiamuotoa vietiin eteenpäin hankkeen aikana ja miten sitä suunnitellaan kehitettävän edelleen. Kuvaamme sitä, kuinka tanssinopettaja, fysioterapeutti ja kuntoutuja toimivat yhteistyössä. Kerromme kuntoutuksen toteuttamisesta ja hankkeen aikana saaduista havainnoista ja kokemuksista. Pohdimme, mihin tanssikuntoutus voi vaikuttaa ja kuinka sitä kannattaisi kehittää edelleen.