Browsing by Subject "ajoneuvot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Aalto-Setälä, Ville; Halonen, Markus (Kuluttajatutkimuskeskus, 2003)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 76
  • Hyvönen, Kaarina; Ruotsalainen, Petteri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2014
  • Aaltonen, Esa (2007)
    Tutkimuskohteena on Suomessa havaittu ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmän toimeenpano-ongelma. Ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmä perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston romuajoneuvodirektiiviin 2000/53/EY. Romuajoneuvodirektiivin tavoitteena on tehostaa romuajoneuvojen romutusprosessia (hyödyntämistavoite) ja romuttaa kaikki romuajoneuvot tuottajavastuujärjestelmän piirissä (määrätavoite). Tämän tutkimuksen tutkimusongelma on toimeenpanovaje liittyen määrätavoitteen saavuttamiseen. Vain 10–30 % Suomessa syntyvistä romuajoneuvoista romutetaan tuottajavastuujärjestelmän piirissä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miksi romuajoneuvodirektiivin määrätavoite saavutetaan puutteellisesti Suomessa? 2. Miten ohjauksen vaikuttavuutta voitaisiin parantaa? Ensimmäisen kysymyksen vastaus selittää määrätavoitteen puutteellista toteutumista Suomessa tällä hetkellä. Toisen kysymyksen vastauksella etsitään ohjauskeinoja (regulatiivisia, taloudellisia ja informaatioon perustuvia) järjestelmän itseohjautuvuuden parantamiseksi. Toimeenpanoa tarkastellaan ohjausteoreettisesta näkökulmasta. Lähtökohtana on, että määrätavoitteen saavuttamisen kannalta, ajoneuvojen viimeisten omistajien tekemät päätökset ovat oleellisia. Tutkimuksessa tarkastellaan viimeiseen omistajaan kohdistuvaa ohjausta sekä ohjauksen vaikutuksia rakenteellisesta näkökulmasta. Analyysiyksikkönä on toimeenpanorakenne, joka sisältää kaikki oleelliset toimijat ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmän toimintaan liittyen. Aineistona on julkinen materiaali toimeenpanorakenteen toimijoista muun muassa viralliset asiakirjat toimeenpanon suunnitteluun liittyen. Tutkimusmenetelminä ovat tapauskuvailu ja analyysi teoreettisten konstruktioiden avulla. Ohjauskeinojen vaikuttavuutta analysoidaan teoriasta, aikaisemmasta tutkimuksesta ja empiriasta johdettujen kriteerien avulla. Tutkimuksessa on omaksuttu toimeenpanotutkimuksen kolmannen sukupolven lähestymistapa, jossa yhdistetään bottom-up- ja top-down-näkökulmat. Tutkimuksessa kuvataan ohjausketju, joka ylettyy poliittishallinnollisista toimijoista kohderyhmiin: tuottajiin, romutusalan taloudellisiin toimijoihin ja viimeisiin omistajiin. Viimeinen omistaja liitetään toimeenpanorakenteeseen ja siinä vaikuttavaan ohjaukseen rationaalisen valinnan teorian käsitteiden välityksellä. Tutkimuksen tuloksena havaitaan, että ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmän toimeenpanovaje selittyy ohjauksen sisällön ja kohderyhmien toiminnan yhteisvaikutuksena. Tulokset tukevat ja laajentavat aikaisempia tutkimustuloksia: Tuottajavastuujärjestelmän määrätavoitteen parempi saavuttaminen vaatii sekä tuottajista että romutusalan taloudellisista toimijoista erillisen ratkaisun. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimiakseen tuottajavastuujärjestelmä vaatii suoraan viimeiseen omistajaan kohdistuvaa ohjausta. Toimeenpanossa epäonnistutaan tällä hetkellä sen takia, että toimeenpanon muotoiluvaiheessa järjestelmälle on luodut säännöt olettavat viimeisen omistajan absoluuttiseksi yksiköksi, vaikka viimeistä omistajaa ei voi määritellä objektiivisin termein. Tällöin perinteinen sääntely ei saa aikaa haluttuja vaikutuksia ja määrätavoitetta ei saavuteta riittävällä tasolla. Järjestelmän koordinointi on vaikeaa, kun viimeisen omistajan toiminta sen ulkopuolella on mahdollista ja jopa kannattavaa. Tämä tuottajavastuujärjestelmän viimeisen omistajan ongelma vaatii ratkaisukseen kannusterakenteen, jossa regulatiivisia ja taloudellisia ohjauskeinoja sekä informaatiota käytetään toisiaan tukevasti. Tuloksena esitetään suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuva toimintamalli viimeisen omistajan ongelman ratkaisemiseksi. Haasteena on valjastaa toimeenpanorakenteessa olevat ohjausresurssit käyttöön. Tuottajavastuun toimeenpanon muotoilussa tulisikin lähtökohdaksi ottaa toimeenpanorakenne ja kohderyhmien toiminnan ohjaus.
  • Oksanen, Pihla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Määräaikaiskatsastus on määräajoin ajoneuvolle suoritettava katsastus, jolla pyritään varmistamaan, että liikennekäytössä oleva ajoneuvo on turvallinen ja sen ympäristövaikutukset ovat määräyksien mukaisia. Aiemmin katsastustapahtumia tarkastelemalla on osoitettu, että katsastuksessa löydettyjen vikojen ja hylättyjen katsastuspäätösten osuus kasvaa voimakkaasti ajoneuvojen ikääntyessä. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millainen yhteys iän lisäksi muilla tekijöillä, kuten ajoneuvoluokalla, matkamittarilukemalla ja merkillä, on katsastuspäätökseen ja katsastuksessa havaittujen vikojen lukumäärään. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten yleistettyä lineaarista sekamallia voidaan soveltaa ajoneuvojen määräaikaiskatsastusten mallintamisessa. Tutkielman aineisto käsitti 5,53 miljoonaa Suomessa vuosina 2017 ja 2018 suoritettua määräaikaiskatsastusta, joissa katsastuspäätös oli hyväksytty tai hylätty. Aineisto poimittiin Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ylläpitämästä liikenneasioiden rekisteristä, ja se sisälsi katsastuksiin liittyviä tietoja sekä ajoneuvojen teknisiä tietoja. Havaintoyksikkönä oli katsastustapahtuma. Tutkielmassa aineisto rajattiin katsastuksiin, jotka oli suoritettu alle 30-vuotiaille ja alle 7 500 kg painaville henkilö- ja pakettiautoille. Aineisto sisälsi vain ajoneuvon vuoden ensimmäisen katsastuksen. Mallinnuksessa aineistona käytettiin 500 000 katsastustapahtuman satunnaisotosta, joka poimittiin rajatusta aineistosta (N= 4 712 971). Tutkielmassa mallinnus suoritettiin yleistetyllä lineaarisella sekamallilla, joka voidaan tulkita yleistetyn lineaarisen mallin ja lineaarisen sekamallin yleistyksenä. Menetelmää voidaan soveltaa tilanteissa, joissa vaste on eksponenttiperheen jakaumasta ja havainnot ovat ryhmittyneesti riippuvia. Menetelmän malliyhtälö koostuu lineaarisesta mallista tutusta kiinteästä osasta sekä satunnaisosasta. Kaksiosaisen rakenteen ansiosta menetelmällä voidaan selittävien muuttujien vaikutuksien estimoinnin lisäksi tarkastella monilähteistä vaihtelua. Yleistetty lineaarinen sekamalli valittiin tutkielman menetelmäksi mallivasteiden jakaumien ja katsastustapahtumien oletetun riippuvuuden takia. Tutkielmassa vasteiden, katsastuspäätöksen ja vikojen lukumäärän, oletettiin olevan binomijakaumasta ja negatiivisesta binomijakaumasta eli eksponenttiperheen jakaumista. Lisäksi oletettiin, että katsastaja ja edelleen katsastustoimipaikka aiheuttivat katsastustapahtumien välille ryhmittynyttä riippuvuutta. Mallinnus suoritettiin SAS-ohjelmiston GLIMMIX-proseduurilla. Tutkielmassa esitetyissä malleissa kiinteinä selittäjinä käytettiin luokiteltua ajoneuvon ikää, luokiteltua matkamittarilukemaa sekä luokiteltua ajoneuvon merkkiä. Satunnaisena vaikutuksena käytettiin katsastustoimipaikan mukaan määrittyvää vakiotermiä. Mallinnuksen yhteydessä havaittiin aiemmissa julkaisuissa todettu ajoneuvon iän voimakas positiivinen korrelaatio hylkäystodennäköisyyden ja vikojen lukumäärän kanssa. Vastaavanlainen ilmiö havaittiin matkamittarilukeman osalta: mitä enemmän ajoneuvolla oli ajettu, sitä todennäköisempää oli hylkäys ja havaittujen vikojen lukumäärän lisääntyminen. Molempien vasteiden suhteen ajoneuvomerkkien ennusteet erosivat toisistaan sitä voimakkaammin, mitä vanhempia ja mitä enemmän ajettuja ajoneuvoja tarkasteltiin. Katsastustoimipaikkakohtaisissa tarkasteluissa selvisi, että toimipaikoilla oli eroja hylkäystodennäköisyyksien ja vikojen lukumäärien ennusteissa sekä ennusteiden hajonnoissa. Tutkielmassa keskityttiin molempien vasteiden osalta kolmeen malliin. Mallien informaatiokriteerejä vertaamalla havaittiin, että vasteita parhaiten selittäneet muuttujayhdistelmät eivät olleet samat. Mallinnuksen yhteydessä huomattiin, että mallit oli hyvä pitää melko yksinkertaisina. Monimutkaiset mallirakenteet ja usean luokitellun selittäjän sisällyttäminen malliin tekivät laskennasta raskaan ja muodostivat havaintomääriltään pieniä selittävien muuttujien luokkia. Aineistosta havaittiin, että menetelmän oletus ryhmittyneestä riippuvuudesta ei puhtaasti pätenyt aineistossa, koska osa katsastajista toimi useassa katsastustoimipaikassa. Mallien hyvyyden tarkastelu todettiin haastavaksi, koska yleistetyllä lineaarisella sekamallilla ei ole vastaavalla tavalla vakiintuneita tapoja hyvyyden arviointiin kuin esimerkiksi yleistetyllä lineaarisella mallilla. Siksi jatkotutkimuksena olisi kiinnostavaa tutkia muun muassa sitä, millaisia muita välineitä tutkielmassa käytetyn lisäksi on sovellettavissa tutkielman mallien hyvyyden tarkasteluun.