Tässä työssä tarkastelen maahanmuuttajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja sosiaalisista suhteista liittyen heidän sopeutumiseensa ja elämäänsä Suomessa. Tarkoitukseni on kuvata maahanmuuton kontekstissa kokemuksia tuen ja suhteiden monipuolisesta roolista. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden on tutkimuksissa todettu olevan keskeisiä vieraassa maassa asuvien akkulturaatioon ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessani käytin laadullisia menetelmiä. Aineistoni keräsin teemahaastatteluilla, jotka tein marras-joulukuussa 2004. Haastattelin 11 setlementtien maahanmuuttajatoimintaan osallistunutta aikuista maahanmuuttajaa. Tutkittavani muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän niin ikänsä, sukupuolensa kuin Suomeen tulosyynsä suhteen. Aineistoni analyysissä sovelsin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Hyödynsin analyysissäni sosiaalista tukea, sosiaalisia suhteita, akkulturaatiota ja sopeutumista käsitteleviä aiempia tutkimuksia ja teoretisointeja. Analyysin pohjalta löysin aineistostani viisi luokkaa tai näkökulmaa sosiaaliseen tukeen ja sosiaalisiin suhteisiin. Näistä näkökulmista kolme oli lähtöisin pitkälti omista kysymyksenasetteluistani, kun taas kaksi muodostui haastateltavien aloitteesta. Ensinnäkin tutkittavani kertoivat sosiaalisten suhteiden luomisesta, ylläpitämisestä ja tarpeista. Toiseksi sosiaalisten suhteiden merkitys ja niistä saatava sosiaalinen tuki nousivat esiin aineistosta. Kolmantena ja odottamattomana näkökulmana havaitsin maahanmuuttajien kokemukset sosiaalisen tuen antamisesta toisille ihmisille. Haastateltavat kertoivat myös vaikeuksistaan saada riittävästi sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden kielteiset piirteet nousivat viidentenä ja yllättävänä näkökulmana esille aineistostani. Sosiaalisten suhteiden solmiminen uudessa ympäristössä voi olla haastavaa, erityisesti suhteessa valtaväestöön. Sosiaalisista suhteista – kuten perheeltä, etniseltä yhteisöltä ja valtaväestön edustajilta – voidaan kokea saatavan monipuolista emotionaalista ja välineellistä tukea sopeutumista ja arjen sujumista helpottamaan. Lisäksi itse saatetaan toimia aktiivisesti sosiaalisen tuen lähteenä. Sosiaalisilla suhteilla koetaan kuitenkin olevan myös varjopuolensa. Esimerkiksi eristyminen etnisen yhteisön suojiin voi hidastaa sosiokulttuurista sopeutumista ja liialliset vaatimukset sosiaalisissa suhteissa uhata psykologista sopeutumista. Myös kokemus sosiaalisen tuen puutteesta – kuten yksinäisyydestä – voi olla riski henkiselle hyvinvoinnille. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen tuki ja sosiaaliset suhteet saavat monenlaisia ilmenemismuotoja maahanmuuttajien elämässä ja sopeutumisessa. Tärkeimmät lähteet: Ward, C. (1996). Acculturation. Teoksessa D. Landis & B. Bhagat (toim.): Handbook in intercultural training. 2. painos; Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46(1); House, J. S., Umberson, D. & Landis, K. R. (1988). Structures and processes of social support. Annual Review of Sociology, 14; Aroian, K. J. (1992). Sources of social support and conflict for polish immigrants. Qualitative Health Research, 2(2); Copeland, A. P. & Norell, S. K. (2002). Spousal adjustment on international assignments: the role of social support. International Journal of Intercultural Relations, 26; Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi.

Tässä tutkielmassa on tutkittu Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon venäjänkielisen työn merkitystä inkerinsuomalaisten kotoutumiseen. Haastattelututkimukseni tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, mikä evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien toiminnassa edistää venäjänkielisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja minkälaisia tarpeita muuttajilla on kirkon toiminnan suhteen niin uskonnollisesti kuin sosiaalisestikin. Tarkastelen myös suomalaisen ja venäläisen elämän eroja sekä kuvasin inkeriläisten historiaa, koska ilman ymmärrystä tutkimani ilmiön laajemmasta kontekstista on vaikea ymmärtää yksittäisiä muuttajien kokemuksia tai kotoutumisen tarpeita Suomessa. Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka tein Helsingin Matteuksen kirkon venäjänkieliseen työhön osallistuvien kanssa. Haastateltavani ovat ensimmäisen polven inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, jotka ovat muuttaneet entisen Neuvostoliiton alueilta. Heidän äidinkielensä on venäjä. Keskeisintä tutkimuskäsitteistöäni ovat kotoutuminen, akkulturaatio ja uskonnollinen identiteetti. Haastatteluaineistoni järjestin sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä toimi John Berryn akkulturaatioasenteiden malli, mikä koostuu integraation, assimilaation, separaation ja marginalisaation käsitteistä. Tarkastelin aineistoani myös kaksisuuntaisen akkulturaation kautta siten, että tapahtuuko kotoutuminen kaksisuuntaisen vaikuttamisen kautta. Haastateltavat tunsivat Matteuksen kirkon venäjänkielisen työn yhteisön kuin toiseksi perheekseen. Siellä oli tilaa omalle monikulttuuriselle identiteetille ja sieltä ovat myös löytyneet parhaat ystävät. Toisaalta kaikki toiminta on venäjäksi, eikä yhteyksiä suomenkielisten kanssa ole. Se aiheuttaa eristäytymistä. Henkilöillä oli tarve saada ruohonjuuritason kontakteja kantaväestön kanssa. Kirkon venäjänkielinen työ on tärkeä osa haastateltujen akkulturaatioita, mutta esteenä onnistuneelle kotoutumiselle osoittautui kaksisuuntaisen akkulturaation puute. Valtaväestön kanssa ei ole jatkuvaa ja välitöntä kontaktia. Inkeriläiset pyrkivät sopeutumaan Suomeen, mutta eivät kokemuksensa mukaan pääse altistamaan valtakulttuuria uusille vaikutteille, eivätkä he pääse vaikuttamaan sen arvoihin tai käyttäytymisnormeihin. Vaikka laissa ja kirkon strategiassa määritellyt periaatteet monikulttuurisesta vaikuttamisesta ovatkin tärkeitä, vielä tärkeämpää olisi niiden soveltaminen käytäntöön.

This thesis explores the integration of the Russian-speaking minorities in Norway (n = 215), Finland (n = 252), and Estonia (n = 482) through the use of person-oriented methods encompassing socio-political measures central to several forms of integration. Economic situation, socio-demographics as well as variables tapping the perceived social status and sense of belonging of referents were used in multiple-correspondence and cluster analysis, producing three profiles of distinctive kinds of integration, namely: critical integration, separation, and assimilation. The citizenship status of cases within these profiles were then examined in order to find patterns corresponding with differing contexts of integration. Across national contexts, critical integration was the most common profile, and was connected along with the separation profile to those possessing citizenship of their respective nation. In the separation cluster, undetermined citizenship was most common, and dual citizenship most rare and almost exclusively associated with the critical integration profile. National contexts showed differences among proportions of cases in the identified profiles, with the critical integration and assimilation profiles being most common in Norway and Finland, and critical integration and separation profiles in Estonia.

The present research paper studies the nature of job satisfaction of foreign white-collar employees in Finland. First, it makes a review of the different classes of motivation theories: need, instrumentality, and balance theories, and thus spans a bridge to understanding job satisfaction. Job satisfaction is explained through its role in the theories of work motivation. It is generally one of emotion or feeling that an individual gets as a result of some job-related characteristic or event. Maslow, Herzberg and Locke"s theories as well as Hackman and Oldham"s model of the determinants of job satisfaction are presented. The results of recent studies are used to bring about a more contemporary perspective to the theoretical background. To understand the concept of job satisfaction in the perspective of foreign employees Berry"s model on acculturation is introduced and the different acculturation strategies are presented. The cultural dimensions model developed by Hofstede is adopted as an approach to the differences between countries and its findings are referred to in order to explicate the typical features of the Finnish culture and the cultures from which the interviewees come. The present study applies qualitative research methods. Data generation was accomplished by means of a tripartite semi-structured interview. The first part uncovered the employees" perceptions and experiences and was subsequently analyzed using a grounded-theory approach. In the second part the main postulations of the aforementioned theories were tested, and validated or disconfirmed through a continuous process of comparison to the employees" own statements. The culture-specific part of the interview revealed typical problems and challenges that foreigners face in Finland and pointed out areas in the social environment that call for improvement. The results of the study demonstrate that autonomy, learning and task variety are the most influential factors leading to job satisfaction. The theoretical postulations concerning intrinsic and extrinsic satisfaction being caused by factors different in nature found substantial support, as did Hackman and Oldham"s model and Locke"s suggested relationship between needs and values. The cultural distance, language and social environment were found to exert considerable impact on the overall experience of foreigners in the country and in work life. The main sources I have used are: Landy, F., Trumbo, A. (1980) Psychology of work behaviour, pp.387-425, Homewood, Illinois: The Dorsey Press; Landy, F., Becker, W. (1987) Motivation theory reconsidered. In L.L Cummings and B.M. Staw (eds.) Research in organizational behaviour: vol. 9 ( pp. 1-38) Jai Press Inc.; Argyle, M. (1989) The social psychology of work, (pp. 235-237) 2nd edition. London: Penguin Books (1st edition 1972); Berry, J.W. (1997) Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46 (1), 5-68

Tämä pro gradu-tutkielma etsii vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen. Niistä ensimmäinen tutkimuskysymys on koko tutkimuksen tärkein ja siihen sisältyy koko etnografisen tapaustutkimuksen ydin ja tarkoitus: ”Millaista kulttuurien välinen vuorovaikutus on monikulttuurisessa oppimisympäristössä?”. Toinen tutkimuskysymys ”Miten oppilaat integroituvat helsinkiläisen alakoulun monikulttuuriseen oppimisympäristöön ja minkälaisia kulttuurisia erityispiirteitä oppilaissa on mahdollisesti havaittavissa?” havainnoi erityisesti oppilaita ST3, TP4 ja VP. Heidän havainnoimisensa antaa koko tutkielmalle lisää syvyyttä. Tämän tutkielman etnografinen tapaustutkimus koostuu kahdesta erilaisesta tutkimusmenetelmästä, jotka ovat etnografinen havainnointi helsinkiläisessä alakoulussa sekä tutkimusaineiston analysointi aineistolähtöisen ja osittain teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Ennen varsinaista etnografista havainnointia tutkielmaa alustettiin määrittelemällä sille ne olennaisimmat, mutta myös hyvin laajat käsitteet: ’kulttuuri’, ’vuorovaikutus’, ’monikulttuurisuus’ ja ’oppimisympäristö’. Käsitteiden määrittelyllä selkeytettiin niiden merkitystä juuri tässä tutkimuksessa. Tutkimusaineisto koostuu koulun rehtorin ja kahden valmistavan opetuksen opettajan kirjallisista vastauksista tutkielman ensimmäiseen tutkimuskysymykseen sekä kahdesta havainnointijaksosta valmistavan opetuksen oppilaiden parissa, jotka koottiin kirjalliseksi tutkimuspäiväkirjaksi. Tutkimuspäiväkirjan aineisto kerättiin oppilaiden parissa kevätlukukauden 2016 aikana helsinkiläisen alakoulun valmistavan opetuksen ryhmää seuraten, havainnoiden ja samalla avustaen. Havainnointijaksojen pohjana toimi pro gradu-tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys. Keskeisimpinä tutkimustuloksina voidaan todeta, että monikulttuurinen oppimisympäristö on jokaiselle valmistavan opetuksen oppilaalle turvallinen paikka olla ja oppia. Oppilaat luottavat aikuisiin ja luovat uusia ystävyyssuhteita koulun muiden oppilaiden kanssa eli integraatio ja vuorovaikutus mahdollistuvat. Monikulttuurinen koulu on kuin pienyhteiskunta eri kielineen, tapoineen, oppilaineen ja opettajineen. Kieli vaikuttaa jokaisen oppilaan oppimiseen ja identiteettiin jollain tapaa, mutta yksilöllisesti. Kieli merkitsee äidinkielen ja muiden kielien rinnalla myös kehonkieltä eri erilaisia eleitä ja ilmeitä. Oppilaiden välinen vuorovaikutus monikulttuurisessa oppimisympäristössä monipuolistuu ja kehittyy, kun yhteinen kieli oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen löytyy tai syntyy. Tähän pohjautuva tutkimustulos on myös se, että somalinkieliset oppilaat integroituvat tämän tutkielman pohjalta muita oppilaita nopeammin uuteen kulttuuriin ja oppimisympäristöön. Valmistavan opetuksen oppilaiden vuorovaikutustaidot monipuolistuvat, kun he oppivat puhumaan paremmin suomen kieltä.

Tutkielmassa tarkastellaan liikuntatoimintaan osallistumista Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten akkulturaation tukena. Teoreettisena viitekehyksenä toimii akkulturaatioteoria, kulttuurishokin ABC-malli ja kontaktihypoteesi. Aineistona oli viisi fokusryhmähaastattelua ja kolme teemahaastattelua. Yhteensä haastatteluihin osallistui 26 naista kymmenestä eri kieli- ja kulttuuriryhmästä. He olivat asuneet Suomessa keskimäärin 15 vuotta. Tarkoituksena oli tutkia naisten kokemuksia ja kohtaamisia liikuntatoiminnassa sekä niiden yhteyksiä psykologiseen, sosiokulttuuriseen ja sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen. Naiset osallistuivat Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman kehittämishankkeen liikuntaryhmiin Espoossa ja Vantaalla. Analyysimenetelmänä on temaattinen analyysi, jota hyödynnetään sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Aineistosta on löydettävissä viisi eri teemaa, jotka muodostuvat 12 erilaisesta koodiryhmästä. Haastateltavat osallistuivat liikuntatoimintaan, koska halusivat kohentaa terveyttään, omaksua ja ylläpitää terveellistä elämäntapaa sekä vaalia sosiaalisia suhteita. Lisäksi liikunta näyttäytyi merkityksellisenä välineenä uuden elämän rakentamisessa Suomessa. Liikuntatoimintaan hakeuduttiin myös sen itseisarvon ja liikunnallisten onnistumisten vuoksi. Liikuntatoimintaan osallistuminen tuki Suomeen muuttaneiden naisten psykologista, sosiokulttuurista ja sosiaalipsykologista sopeutumista. Huomionarvoista oli, että eri sopeutumisen muodot tukivat toinen toistaan. Sosiokulttuurisen ja sosiaalipsykologisen sopeutumisen näkökulmasta mielenkiintoista on terveyden ja liikunnan lukutaidon omaksuminen, josta kertoivat Lähi-Idästä ja Afrikasta muuttaneet naiset. Sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen vaikuttivat myös haastateltavien kokemukset liikuntaryhmässä koetuista sosiaalisista suhteista sekä ryhmään kuulumisesta. Haastateltavat kokivat liikuntaryhmässä vertaissuhteet omaan kieli- ja kulttuuriryhmään tärkeiksi. Myös muiden vähemmistöön kuuluvien naisten vertaistuki, ystävyys ja kohtaamiset olivat haastateltaville merkityksellistä. Samastumisen kohteena olivat ulkomaalaistaustan lisäksi äitiys ja naissukupuoli. Liikunnan positiiviset fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset sekä liikunnassa koettu välitön ilo ja onnistumisen kokemukset tukivat haastateltavien psykologista sopeutumista. Psykologiseen sopeutumiseen vaikutti myös se, että maahanmuuton alkuvaiheessa liikunta koettiin tärkeänä uuden mielekkään elämän rakennuspalikkana. Myös liikunnan merkitys kokonaisvaltaisemman terveellisen elämäntavan tukipilarina voidaan katsoa olevan yhteydessä psykologiseen sopeutumiseen. Kontaktia kantaväestön kanssa tapahtui vielä varsin vähän liikuntatoiminnassa. Monessa tutkimuksessa mukana olleessa liikuntaryhmässä oli pääosin tai ainoastaan mukana Suomeen muuttaneita liikkujia. Tulevaisuudessa liikunnan edistämistyössä kohderyhmien määrittelyissä tarvitaan intersektionaalista lähestymistapaa, jolloin henkilön etninen tai maahanmuutto -tausta eivät ole keskiössä. Jo liikuntaryhmien markkinoinnissa tulee rakentaa yhteistä kattoidentiteettiä eri väestöryhmien välille käyttämällä kaikille sopivia ilmaisuja ja väestön moninaisuutta ilmentäviä kuvia. Yhtymäkohtia voisi löytyä eri elämänkulkuun liittyvistä tekijöistä sen sijaan, että yhteinen nimittäjä liittyy etnisyyteen tai maahanmuuttoon. Näin olisi mahdollista luoda kontaktihypoteesille edellytykset käytännössä. Lisäksi on tärkeää, että toiminnassa tuetaan osallistujien vuorovaikutusta ja tuetaan yhteishengen muodostumista kontaktihypoteesin edellytyksiä vahvistaen.

Tässä tutkimuksessa on tutkittu maahanmuuttajataustaisia sosiaalialan vuokratyöntekijöitä ja heidän kokemuksiaan työhyvinvoinnista vuokratyössä sekä työnteon merkityksestä heidän Suomeen sopeutumiselleen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty akkulturaatiota- ja työhyvinvointia- sekä vuokratyötä käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskohteena olivat erään henkilöstövuokrausyrityksen maahanmuuttajataustaiset vuokratyöntekijät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista 20-55 –vuotiasta maahanmuuttajaa. Heistä kaksi oli venäläistaustaisia, viisi virolaistaustaisia (joista kolme puhui äidinkielenään venäjää), neljä somalialaistaustaisia sekä yksi eteläaasialaisesta valtiosta Suomeen muuttanut. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Kiinnostuksen kohteena olivat maahanmuuttajien kokemukset työhyvinvoinnista sekä merkitykset, joita he antoivat työnteolle puhuessaan sopeutumisestaan Suomeen. Tutkimus oli lähtökohdaltaan hermeneuttis-fenomenologinen, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Työnteon nähtiin parhaassa tapauksessa edistävän maahanmuuttajataustaisen sopeutumista yhteiskuntaan, jossa hänen on mahdollista saada säännöllisyyttä elämään, opetella kieli- ja kulttuuritaitoja sekä parantaa yhtenäisyyden tunnettaan, itsetuntoaan ja hyvinvointiaan. Työpaikan syrjintä- ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset nähtiin hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavina tekijöinä, jolloin työn voitiin nähdä vaikuttavan negatiivisesti sopeutumiseen kielteisten kokemusten kautta. Maahanmuuttajien puheessa ilmeni yhteys sopeutumisen ja työhyvinvoinnin välillä niin, että hyvin maahan sopeutuneiden oli helpompi selviytyä myös vieraskulttuurisessa työympäristössä ja viihtyä työpaikalla. Hyvin työpaikalla viihtyvien voidaan nähdä olevan sekä sosiokulttuurisesti, psykologisesti että taloudellisesti sopeutuneita. Maahanmuuttajataustaisten vuokatyöntekijöiden puheessa työhyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä painottuivat vuokratyösuhteen kolmen osapuolen: työkohteen, työntekijän ja vuokrausyrityksen vuorovaikutus. Sekä työkohteelta että vuokrausyritykseltä odotettiin joustavuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä sosiaalista tukea muun muassa perusteellisen perehdytyksen ja tukihenkilön kautta. Kaikilla haastateltavilla oli syrjintäkokemuksia tai kokemuksia työpaikkakiusaamisesta. He reagoivat syrjintään eri tavoin. Stressinhallintatyylit vaihtelivat passiivisista aktiivisiin hallintamenetelmiin. Maahanmuuttajien motiiveina tehdä vuokratyötä painottuivat vapaus, vaihtelevuus ja uuden oppiminen. Vakituisen työn saanti esiintyi kuitenkin toiveena tulevaisuudelle. Toisaalta maahanmuuttajat kokivat vuokratyön antaman vapauden hyvin tärkeänä asiana, joka mahdollisti nopealla varoitusajalla lähdön omaan kotimaahan tarvittaessa. Epävarmuuden kokemus, toimeentulo-ongelmat, ulkopuolisuuden tunne ja jatkuva paikan vaihto esiintyivät maahanmuuttajien puheessa vuokratyönteon stressaavina piirteinä. Maahanmuuttajan kohdalla paikanvaihtoon liittyi usein myös mahdollinen akkulturaatiostressi sekä syrjintäkokemukset. Maahanmuuttajat kokivat, että heidän on helpompi työllistyä vuokrayrityksen kautta kuin vapailla markkinoilla. Voidaankin ajatella, että vuokratyön kautta heidän on helpompi saada Suomessa vaadittavaa työkokemusta. Päälähteinä tutkimuksessa on käytetty; Vartia, M. & Bergbom, B. & Giorgana, T. & Rintala-Rasmus, A. & Riala, R. & Salminen, S. (2007). Monikulttuurisuus työn arjessa. Työterveyslaitos. Liebkind, K. & Mannila, S. & Jasinskaja-Lahti, I. & Jaakkola, M. & Kyntäjä, E. & Reuter, A. (2004) Venäläinen, virolainen, suomalainen. Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminen Suomeen. Helsinki: Gaudeamus. Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation and adaptation. Applied Psychology: An international Review, 46(1), 5-38. Ward, C. & Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock. (2.painos). Hove: Routledge. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi. Viitala, R. & Vettensaari, M. & Mäkipelkola, J. (2006). Näkökulmia vuokratyöhön. Työpoliittinen tutkimus. Nro 302. Työministeriö.

Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.

This study examined both state and process facets of psychological acculturation among Russian-speaking immigrant adolescents (N = 170) in Finland. The phenomenon of acculturation was considered with special reference to ethnic identity, changes over time, the actual degree of acculturation, and predictors of successful adaptation during the process. Particular emphasis was placed on specific features of the acculturation of immigrants with a returnee background. Measures (self-rating questionnaires) were either specifically developed or taken directly or with modification from existing scales for the purpose of a larger ICSEY (International Comparative Study of Ethnocultural Youth) project. The Russian-speaking adolescents studied were compared with their native Finnish peers (N = 190) and with immigrant adolescents from other cultural backgrounds (i.e., Somalian, Vietnamese and Turkish) in Finland (N = 418). The relationships found in this study showed the complexity and dynamic nature of the acculturation process among young Russian-speaking immigrants in Finland. In particular, the results showed the psychological importance of cultural contact orientation, and language- and family-related variables, in multiple ethnic identity. Immigrant adolescents were also shown to continually work at the meanings they give to their own ethnic belonging. In addition, the study demonstrated the importance of identifying and analysing separately the distinctive components of the acculturation process for an accurate understanding of the actual degree of immigrant acculturation. It also provided an empirical model of factors threatening or promoting psychological adjustment in terms of acculturative stress. The benefits of using multiple measures of psychological well-being (i.e., acculturative stress, self-esteem, sense of mastery, behavioural problems and life satisfaction) when studying the outcomes of acculturation among young immigrants were apparent. These outcomes could not be understood without close scrutiny of experiences of parental support and degree of adherence to traditional family-related values. Furthermore, a comparison of different immigrant groups in the study on psychological well-being pointed towards some group-specific variations which needed culture-sensitive and contextual explanations. The theoretical and practical relevance of the findings for the further development of acculturation research, as well as for educational and social workers and others responsible for immigrant integration, was evaluated in the discussion.

The purpose of the study is to explore the acculturation of eating habits among Somali immigrants: What kind of acculturation happens and which factors prevent or promote the change in their eating habits. In addition, it is studied how important role food has from the perspective of the stability or change of identity. The main research question is as follows: What kind of acculturation has occurred after moving to Finland? The study had three additional questions: 1. How is acculturation reflected in eating habits and the choice of food? 2. What are the main factors that prevent or promote the change? 3. How the respondents find that the acculturation of eating habits affects their Somali identity? In this study, the model of adaptation to a new dietary pattern (Koctürk-Runefors 1991) is an important part of the theoretical framework. The data were collected in March 2017 through individual, pair, and group interviews from fourteen Somali immigrants, aged 19 to 46 years. All the interviewees were women who had lived in Finland six to twenty-six years. They were interviewed in Finnish. The interviews were audiorecorded and transcribed into written form. After that the data were analyzed by using qualitative content analysis. According to the study, acculturation had taken place at different levels. Meal rhythm, the content of meals and choice of food had changed. The number of the meals increased in Finland. The breakfast was usually prepared by the Finnish way. If there was enough time, the breakfast would be prepared by a Somalian way. The lunch would be prepared in a Somali way if it was eaten at home. Legumes were often offered for dinner in Somalia but no longer in Finland. The religion prevented any major changes in the diet. The socio-economic status affected food choice: higher education and income level affected the choice of the food. Media, household technology and catering services promoted the change. Somali identity is strong and the identity is supported with eating habits. Food restrictions defined by religion were kept unchanged, and they did not reflect acculturation in this study.