Browsing by Subject "akkulturaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Lankinen, Maarit (2005)
    Tässä työssä tarkastelen maahanmuuttajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja sosiaalisista suhteista liittyen heidän sopeutumiseensa ja elämäänsä Suomessa. Tarkoitukseni on kuvata maahanmuuton kontekstissa kokemuksia tuen ja suhteiden monipuolisesta roolista. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden on tutkimuksissa todettu olevan keskeisiä vieraassa maassa asuvien akkulturaatioon ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessani käytin laadullisia menetelmiä. Aineistoni keräsin teemahaastatteluilla, jotka tein marras-joulukuussa 2004. Haastattelin 11 setlementtien maahanmuuttajatoimintaan osallistunutta aikuista maahanmuuttajaa. Tutkittavani muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän niin ikänsä, sukupuolensa kuin Suomeen tulosyynsä suhteen. Aineistoni analyysissä sovelsin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Hyödynsin analyysissäni sosiaalista tukea, sosiaalisia suhteita, akkulturaatiota ja sopeutumista käsitteleviä aiempia tutkimuksia ja teoretisointeja. Analyysin pohjalta löysin aineistostani viisi luokkaa tai näkökulmaa sosiaaliseen tukeen ja sosiaalisiin suhteisiin. Näistä näkökulmista kolme oli lähtöisin pitkälti omista kysymyksenasetteluistani, kun taas kaksi muodostui haastateltavien aloitteesta. Ensinnäkin tutkittavani kertoivat sosiaalisten suhteiden luomisesta, ylläpitämisestä ja tarpeista. Toiseksi sosiaalisten suhteiden merkitys ja niistä saatava sosiaalinen tuki nousivat esiin aineistosta. Kolmantena ja odottamattomana näkökulmana havaitsin maahanmuuttajien kokemukset sosiaalisen tuen antamisesta toisille ihmisille. Haastateltavat kertoivat myös vaikeuksistaan saada riittävästi sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden kielteiset piirteet nousivat viidentenä ja yllättävänä näkökulmana esille aineistostani. Sosiaalisten suhteiden solmiminen uudessa ympäristössä voi olla haastavaa, erityisesti suhteessa valtaväestöön. Sosiaalisista suhteista – kuten perheeltä, etniseltä yhteisöltä ja valtaväestön edustajilta – voidaan kokea saatavan monipuolista emotionaalista ja välineellistä tukea sopeutumista ja arjen sujumista helpottamaan. Lisäksi itse saatetaan toimia aktiivisesti sosiaalisen tuen lähteenä. Sosiaalisilla suhteilla koetaan kuitenkin olevan myös varjopuolensa. Esimerkiksi eristyminen etnisen yhteisön suojiin voi hidastaa sosiokulttuurista sopeutumista ja liialliset vaatimukset sosiaalisissa suhteissa uhata psykologista sopeutumista. Myös kokemus sosiaalisen tuen puutteesta – kuten yksinäisyydestä – voi olla riski henkiselle hyvinvoinnille. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen tuki ja sosiaaliset suhteet saavat monenlaisia ilmenemismuotoja maahanmuuttajien elämässä ja sopeutumisessa. Tärkeimmät lähteet: Ward, C. (1996). Acculturation. Teoksessa D. Landis & B. Bhagat (toim.): Handbook in intercultural training. 2. painos; Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46(1); House, J. S., Umberson, D. & Landis, K. R. (1988). Structures and processes of social support. Annual Review of Sociology, 14; Aroian, K. J. (1992). Sources of social support and conflict for polish immigrants. Qualitative Health Research, 2(2); Copeland, A. P. & Norell, S. K. (2002). Spousal adjustment on international assignments: the role of social support. International Journal of Intercultural Relations, 26; Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi.
  • Mähönen, Tuuli Anna (2005)
    Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella etnisyyttä ja sukupuolta yhteenkietoutuneina, huomioiden sukupuoleen liittyvät kulttuuriset vaatimukset. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sukupuolen näkökulmaan keskittyvä akkulturaatiotutkimus. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten sukupuoleen liittyvistä teemoista puhutaan kulttuurien kohtaamisen ja kulttuurisen jatkuvuuden konteksteissa. Kulttuurien kohtaamisella tarkoitetaan sitä, millaisia käsityksiä sukupuolten ominaisuuksista ja kulttuurisista käyttäytymisvaatimuksista esitetään ja miten haastateltavat kertovat toteuttavansa sukupuoltaan nämä vaatimukset huomioiden. Kulttuurisella jatkuvuudella taas viitataan siihen, miten sukupuolen toteuttaminen muuttuu tai pysyy samana kahden kulttuurin vaikutuspiirissä ja sukupolvien jatkumossa. Tutkielman aineistona käytettiin osaa Liisa Kososen väitöstutkimuksen seuranta-aineistosta. Aineisto koostui 16 pääkaupunkiseudulla asuvan 20-25-vuotiaan vietnamilaisnuoren haastattelusta (8 naista ja 8 miestä). Tutkittavat edustivat 1,5-maahanmuuttajasukupolvea. Analyysimenetelminä olivat aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja teoriasidonnainen analyysi. Aineistosta tehdyt havainnot osoittivat etnisyyden ja sukupuolen yhtäaikaisen tarkastelemisen hyödyn. Tapa, jolla sukupuolista puhuttiin, erosi paitsi maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen liitettyjen erilaisten ominaisuuksien suhteen, myös sen suhteen, oliko aiheena vietnamilainen vai suomalainen naiseus ja mieheys. Nuoret puhuivat yhtenevällä tavalla suomalaisen ja vietnamilaisen kulttuurin tavoista suhtautua sukupuoliin. Suomalaisesta kulttuurista tuotiin korostuneesti esille tasa-arvoiset piirteet, kun taas vietnamilaisia sukupuolirooleja kuvailtiin perinteisiksi. Vietnamilaista kulttuuria kritisoitiin patriarkaalisuudesta ja rajoittavuudesta erityisesti tyttöjen käyttäytymisen suhteen, mutta siinä nähtiin myös vaalimisen arvoisia puolia, joita ilmaistiin usein käänteisesti suomalaista individualismia kritisoiden. Perinteiset sukupuoliroolit näyttäytyivät rajoittavina paitsi naisia, myös miehiä kohtaan. Miehetkin puhuivat perinteisten sukupuoliroolien rikkomisen puolesta ja ilmaisivat yleisesti kannattavansa tasa-arvoa. Nuorten puheesta löytyi kuitenkin sukupuolittuneita eroja käsityksissä tasa-arvon levinneisyydestä. Naiset antoivat tilanteesta miehiä kielteisemmän kuvan. Lisäksi sekä miehet että naiset, mutta erityisesti naiset puhuivat tarpeesta muuttaa perinteisiä sukupuolirooleja. Muutos haluttiin kuitenkin toteuttaa sopusoinnussa edellisten sukupolvien kanssa. Kulttuurin siirtämisen koettiin olevan erityisesti äitien vastuulla. Kulttuurinen jatkuvuus tuli esille myös puolison valintaan liittyvissä kysymyksissä. Nuorten puheessa ilmeni myös ristiriitoja sukupuolten toteuttamiseen liittyen. Ristiriidat eivät kuitenkaan näyttäytyneet kovinkaan ongelmallisina nuorille itselleen, vaan ne kuvattiin lähinnä perheen ja etnisen yhteisön tai suomalaisen yhteiskunnan näkökulmista. Nuoret suhtautuivatkin luottavaisesti kykyynsä yhdistää hybridikulttuuriinsa parhaat puolet erilaisista tavoista elää naisena ja miehenä. Tulokset tukivat siis kaksiulotteista näkemystä akkulturaatiosta. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat akkulturaatiotutkimuksen osalta Verkuyten (2005), Verkuyten & de Wolf (2002), Prieur (2002), Zhou & Bankston (1998; 2001), Berry (1997), Liebkind (2001) ja Liebkind ym. (2004) sekä sukupuoleen liittyvän käsitteistön osalta Burr (1998), Burn (1996) ja Bem (1993).
  • Porkola, Riikka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa on tutkittu Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon venäjänkielisen työn merkitystä inkerinsuomalaisten kotoutumiseen. Haastattelututkimukseni tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, mikä evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien toiminnassa edistää venäjänkielisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja minkälaisia tarpeita muuttajilla on kirkon toiminnan suhteen niin uskonnollisesti kuin sosiaalisestikin. Tarkastelen myös suomalaisen ja venäläisen elämän eroja sekä kuvasin inkeriläisten historiaa, koska ilman ymmärrystä tutkimani ilmiön laajemmasta kontekstista on vaikea ymmärtää yksittäisiä muuttajien kokemuksia tai kotoutumisen tarpeita Suomessa. Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka tein Helsingin Matteuksen kirkon venäjänkieliseen työhön osallistuvien kanssa. Haastateltavani ovat ensimmäisen polven inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, jotka ovat muuttaneet entisen Neuvostoliiton alueilta. Heidän äidinkielensä on venäjä. Keskeisintä tutkimuskäsitteistöäni ovat kotoutuminen, akkulturaatio ja uskonnollinen identiteetti. Haastatteluaineistoni järjestin sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä toimi John Berryn akkulturaatioasenteiden malli, mikä koostuu integraation, assimilaation, separaation ja marginalisaation käsitteistä. Tarkastelin aineistoani myös kaksisuuntaisen akkulturaation kautta siten, että tapahtuuko kotoutuminen kaksisuuntaisen vaikuttamisen kautta. Haastateltavat tunsivat Matteuksen kirkon venäjänkielisen työn yhteisön kuin toiseksi perheekseen. Siellä oli tilaa omalle monikulttuuriselle identiteetille ja sieltä ovat myös löytyneet parhaat ystävät. Toisaalta kaikki toiminta on venäjäksi, eikä yhteyksiä suomenkielisten kanssa ole. Se aiheuttaa eristäytymistä. Henkilöillä oli tarve saada ruohonjuuritason kontakteja kantaväestön kanssa. Kirkon venäjänkielinen työ on tärkeä osa haastateltujen akkulturaatioita, mutta esteenä onnistuneelle kotoutumiselle osoittautui kaksisuuntaisen akkulturaation puute. Valtaväestön kanssa ei ole jatkuvaa ja välitöntä kontaktia. Inkeriläiset pyrkivät sopeutumaan Suomeen, mutta eivät kokemuksensa mukaan pääse altistamaan valtakulttuuria uusille vaikutteille, eivätkä he pääse vaikuttamaan sen arvoihin tai käyttäytymisnormeihin. Vaikka laissa ja kirkon strategiassa määritellyt periaatteet monikulttuurisesta vaikuttamisesta ovatkin tärkeitä, vielä tärkeämpää olisi niiden soveltaminen käytäntöön.
  • Perhoniemi, Riku (Helsingfors universitet, 2005)
    The study examined immigrants' attitudes towards acculturation, in other words the social and cultural changes that take place in the adaptation process. The perspective of acculturation studies was also expanded by examining immigrants' cultural values and their experiences of majority's expectations. In addition, special interest was directed to the relations between acculturation attitudes and values and both factors' relevance on psychological well-being. Indian born immigrants were selected as subjects as they are one of the fastest growing ethnic minorities in Finland. This minority has not been included in immigration studies previously. The seventy-five immigrants that participated as subjects represent a highly educated subgroup of Indian born immigrants. The study was carried out with posted questionnaires. Most of the subjects received an inquiry of their motivation to participate by e-mail or phone before the postal questionnaire. The results were in line with previous studies in Finland as the attitudes emphasising cultural integration were dominant. However, attitudes towards marriage, reflecting deeper and less flexible parts of culture, were dominated by separation motives. Immigrants' perceptions of majority's expectations reflected partly the real assimilation wishes demonstrated in previous studies. Against hypotheses, discrepancies between acculturation attitudes and experiences of majority's expectations did not predict immigrants' psychological well-being in a clear way. The highly educated Indian born immigrants emphasised self-direction and universalism in their values. This separates them from the traditional cultural values of India. The hypotheses made of the predictive relations between values and acculturation attitudes were partly confirmed. Also, the assumptions concerning both the stress buffering role of collectivistic values and the positive effect of achievement values on feelings of mastery were confirmed. Despite the limitations in the data, this study strengthens the view that cultural and personal values play a significant role in immigrants' adaptation process. Information about values can benefit individuals making hard decisions and coping with cultural change as well as officials modifying Finnish immigration policy and planning the support system for immigrants.
  • Manner, Joel (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis explores the integration of the Russian-speaking minorities in Norway (n = 215), Finland (n = 252), and Estonia (n = 482) through the use of person-oriented methods encompassing socio-political measures central to several forms of integration. Economic situation, socio-demographics as well as variables tapping the perceived social status and sense of belonging of referents were used in multiple-correspondence and cluster analysis, producing three profiles of distinctive kinds of integration, namely: critical integration, separation, and assimilation. The citizenship status of cases within these profiles were then examined in order to find patterns corresponding with differing contexts of integration. Across national contexts, critical integration was the most common profile, and was connected along with the separation profile to those possessing citizenship of their respective nation. In the separation cluster, undetermined citizenship was most common, and dual citizenship most rare and almost exclusively associated with the critical integration profile. National contexts showed differences among proportions of cases in the identified profiles, with the critical integration and assimilation profiles being most common in Norway and Finland, and critical integration and separation profiles in Estonia.
  • Haga, Annika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut 1980-luvulta vuoteen 2017 mennessä viisitoistakertaiseksi. Intialaisten määrä Suomessa on lisääntynyt tasaisesti vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Suurin muuttosyy intialaisilla on työ ja heidän merkityksensä Suomen työmarkkinnoilla onkin kasvanut. Intialaisten akkulturaatiota on tutkittu vasta varsin vähän. Akkulturaatiotutkimus on keskittynyt pitkään pakolaisten ja paluumuuttajien akkulturaation tutkimiseen. Koska suurin osa pakolaisista on tullut muslimimaista, on uskontoon liittyvä akkulturaatiotutkimuskin luonnollisesti keskittynyt muslimeihin. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee intialaisten maahanmuuttajien akkulturaatioasenteita ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä näiden eroja intialaisten etnisten uskontojen (hindut, sikhit ja jainalaiset), universaalien uskontojen (kristityt, muslimit ja henkisyyttä harjoittavat) ja uskonnottomien (ateistit ja agnostikot) sisällä. Tutkimusmetodina käytettiin lomaketutkimusta, joka toteutettiin marraskuussa vuonna 2016 Indians in Finland Facebook-ryhmässä. Lomaketutkimuksessa hyödynnettiin mixed methods research (MMR) -menetelmää. Kvalitatiivisen aineiston analyysissä hyödynsin temaattista sisällönanalyysiä, joiden vastauksia tarkastelin Berryn akkulturaatioteorian läpi. Tutkimus heijastelee intialaisten Facebook-käyttäjien sisällä koettua sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin. Tutkimukseen vastasi 145 henkilöä ja heistä 116 oli 23-35-vuotiaita, jotka olivat muuttaneet Suomeen opiskeluiden tai työn vuoksi. Miehiä vastaajista oli 112 ja naisia 33. Yli puolet vastaajista oli asunut Suomessa 1-4 vuotta. Integraatio oli merkittävin akkulturaatioasenne vastaajien joukossa. Akkulturaatioaste oli alhaisin etnisten uskontojen ryhmässä ja paras uskonnottomien ryhmässä. Akkulturaatioasenteista etnisten uskontojen parissa vaikuttavat separaatio- ja integraatioasenteet. Separaatioasenne tässä ryhmässä esiintyi todennäköisemmin miehillä, jotka olivat muuttaneet Suomeen työn vuoksi. Universaalien uskontojen ja uskonnottomien ryhmässä assimilaatio- ja integraatioasenteet olivat tavallisimmat. Universaalien ryhmässä tavattiin viitteitä myös marginalisaatiosta. Integraatioasenne oli todennäköisin uskonnottomilla. Etnisten uskontojen ja universaalien uskontojen ryhmässä kulttuurien kohtaamiseen liittyvän kriisin laukaisi 7-9 vuoden tienoilla tapahtuva päätös Suomeen jäämisestä. Maahanmuuton alkuvaiheessa esiintyvää ihannointivaihetta ilmeni eniten universaalien uskontojen ryhmässä, mutta myös yksittäistapauksina etnisten uskontojen parissa. Uskonnottomien ryhmässä ihannointivaihetta ei näyttänyt esiintyvän. Intialaisen kulttuurin merkitys ja etninen identiteetti olivat voimakkaampia etnisten uskontojen ryhmän naisilla, jotka ovat muuttaneet Suomeen puolison tai perheen vuoksi. Haasteet sopeutumisessa liittyvät kulttuurien väliseen etäisyyteen. Ihmissuhteiden luomista suomalaisiin pidettiin vaikeana. Intiasta kaivattiin perhettä, sukulaisia, festivaaleja sekä intialaista ruokaa. Vastaajiien kokemat muutokset maahanmuuton jälkeen liittyivät kasvuun ihmisenä sekä suvaitsevaisuuden ja luonnon arvostuksen lisääntymisenä.
  • Radenkova, Stela (2005)
    The present research paper studies the nature of job satisfaction of foreign white-collar employees in Finland. First, it makes a review of the different classes of motivation theories: need, instrumentality, and balance theories, and thus spans a bridge to understanding job satisfaction. Job satisfaction is explained through its role in the theories of work motivation. It is generally one of emotion or feeling that an individual gets as a result of some job-related characteristic or event. Maslow, Herzberg and Locke"s theories as well as Hackman and Oldham"s model of the determinants of job satisfaction are presented. The results of recent studies are used to bring about a more contemporary perspective to the theoretical background. To understand the concept of job satisfaction in the perspective of foreign employees Berry"s model on acculturation is introduced and the different acculturation strategies are presented. The cultural dimensions model developed by Hofstede is adopted as an approach to the differences between countries and its findings are referred to in order to explicate the typical features of the Finnish culture and the cultures from which the interviewees come. The present study applies qualitative research methods. Data generation was accomplished by means of a tripartite semi-structured interview. The first part uncovered the employees" perceptions and experiences and was subsequently analyzed using a grounded-theory approach. In the second part the main postulations of the aforementioned theories were tested, and validated or disconfirmed through a continuous process of comparison to the employees" own statements. The culture-specific part of the interview revealed typical problems and challenges that foreigners face in Finland and pointed out areas in the social environment that call for improvement. The results of the study demonstrate that autonomy, learning and task variety are the most influential factors leading to job satisfaction. The theoretical postulations concerning intrinsic and extrinsic satisfaction being caused by factors different in nature found substantial support, as did Hackman and Oldham"s model and Locke"s suggested relationship between needs and values. The cultural distance, language and social environment were found to exert considerable impact on the overall experience of foreigners in the country and in work life. The main sources I have used are: Landy, F., Trumbo, A. (1980) Psychology of work behaviour, pp.387-425, Homewood, Illinois: The Dorsey Press; Landy, F., Becker, W. (1987) Motivation theory reconsidered. In L.L Cummings and B.M. Staw (eds.) Research in organizational behaviour: vol. 9 ( pp. 1-38) Jai Press Inc.; Argyle, M. (1989) The social psychology of work, (pp. 235-237) 2nd edition. London: Penguin Books (1st edition 1972); Berry, J.W. (1997) Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46 (1), 5-68
  • Ilomäki, Immi (Helsingfors universitet, 2014)
    Yleisen sosiologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma käsittelee venäjänkielisten nuorten sosiaalista integraatiota Helsingissä. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten kieli kulttuurisena järjestelmänä toimii venäjänkielisten nuorten sosiaalisen integraation prosesseissa. Maahanmuuttoa pidetään yhtenä suomalaista yhteiskuntaa nopeasti muuttavana ilmiönä. Julkisessa keskustelussa kannetaan huolta maahanmuuttajien kiinnittymisestä yhteiskuntaan. Erityisesti ollaan kiinnostuneita ns. toisen polven maahanmuuttajista ja heidän kiinnittymisestään. Huoli sosiaalisen kiinnittymisen ongelmista nousee esiin esimerkiksi puheessa nuorten syrjäytymisestä tai yhteiskunnallisen rauhan säilymisestä ja on sanottu, että maahanmuuttajien lasten kohdalla mitataan suomalaisen yhteiskunnan kyky tarjota tasavertaiset mahdollisuudet ja integroida tänne tulevat henkilöt. Venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielivähemmistö, vuonna 2013 Suomessa asui 66 379 venäjänkielistä henkilöä. Helsingissä heistä asui 15 341, mikä on reilu viidennes Helsingin vieraskielisistä. Tutkimuksen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja kulttuurintutkimus. Tutkimusteoreettinen lähtökohta on nuorisotutkimus ja maahanmuuttotutkimus. Tutkimuksen keskeiset teoreetikot ovat integraatiota tutkiva funktionalisti Talcott Parsons sekä kulttuuria ja identiteettiä analysoiva Stuart Hall. Parsonsin sosialisaation käsitettä suhteutetaan maahanmuuttotutkimuksessa käytettyyn akkulturaation käsitteeseen, jonka avulla kuvataan rakenteellisia seikkoja. Hallin identiteettiteoretisoinnilla paikannetaan erityisesti tutkimuksen subjektia. Näiden teorioiden avulla rakennetaan viitekehys tutkimuksen empiirisen osan perustaksi. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti ja teoriasidonnaisesti. Tutkimukseen haastateltiin Spinnu-toiminnassa mukana olleita nuoria. Spinnu on kohdennettua nuorisotyötä, johon valikoituvien nuorten on arvioitu olevan syrjäytymisriskissä sosiaalisen integraation ongelmien vuoksi. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän venäjänkielisen nuoren puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan kieli kulttuurisena merkitysjärjestelmänä toimii ryhmärajaajana inklusiivisesti, eksklusiivisesti ja integratiivisesti sosiaalisen kiinnittymisen prosesseissa. Merkitykselliset ihmissuhteet sekä mahdollistavat että vaikeuttavat sosiaalisten sidosten ja syntymistä ja vahvistumista. Venäjänkielisten nuorten tapauksessa äidinkieli yhtäältä liittää perheeseen, sukuun sekä laajempaan venäläisyyteen kasvokkain ja abstraktimmin. Toisaalta kieli toimii eksklusiivisena: suomalaisuus rakentuu kielen, kansallisuuden ja kansalaisuuden yhteenkietoutumaksi, joka näyttäytyy usein suljettuna kategoriana. Integratiivisesti kieli toimii silloittavana, jolloin se näyttäytyy esimerkiksi resurssina muiden kulttuurien ymmärtämisessä. Sosiaalinen integraatio vuorovaikutteisina prosesseina on tilannesidonnaista. Integraation kannalta keskeistä on henkilön oma tulkinta tilanteesta, tässä tutkimuksessa erityisesti kielitaustaan liittyvät tulkinnat. Haastatellut nuoret tunnistavat vallitsevia kulttuurisia hierarkioita ja pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan muovaamaan niitä. Keskeistä on identiteetin joustavuus ja tilannesidonnaisuus, mikä mahdollistaa sosiaalisen kiinnittymiseen.
  • Hallikas, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä pro gradu-tutkielma etsii vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen. Niistä ensimmäinen tutkimuskysymys on koko tutkimuksen tärkein ja siihen sisältyy koko etnografisen tapaustutkimuksen ydin ja tarkoitus: ”Millaista kulttuurien välinen vuorovaikutus on monikulttuurisessa oppimisympäristössä?”. Toinen tutkimuskysymys ”Miten oppilaat integroituvat helsinkiläisen alakoulun monikulttuuriseen oppimisympäristöön ja minkälaisia kulttuurisia erityispiirteitä oppilaissa on mahdollisesti havaittavissa?” havainnoi erityisesti oppilaita ST3, TP4 ja VP. Heidän havainnoimisensa antaa koko tutkielmalle lisää syvyyttä. Tämän tutkielman etnografinen tapaustutkimus koostuu kahdesta erilaisesta tutkimusmenetelmästä, jotka ovat etnografinen havainnointi helsinkiläisessä alakoulussa sekä tutkimusaineiston analysointi aineistolähtöisen ja osittain teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Ennen varsinaista etnografista havainnointia tutkielmaa alustettiin määrittelemällä sille ne olennaisimmat, mutta myös hyvin laajat käsitteet: ’kulttuuri’, ’vuorovaikutus’, ’monikulttuurisuus’ ja ’oppimisympäristö’. Käsitteiden määrittelyllä selkeytettiin niiden merkitystä juuri tässä tutkimuksessa. Tutkimusaineisto koostuu koulun rehtorin ja kahden valmistavan opetuksen opettajan kirjallisista vastauksista tutkielman ensimmäiseen tutkimuskysymykseen sekä kahdesta havainnointijaksosta valmistavan opetuksen oppilaiden parissa, jotka koottiin kirjalliseksi tutkimuspäiväkirjaksi. Tutkimuspäiväkirjan aineisto kerättiin oppilaiden parissa kevätlukukauden 2016 aikana helsinkiläisen alakoulun valmistavan opetuksen ryhmää seuraten, havainnoiden ja samalla avustaen. Havainnointijaksojen pohjana toimi pro gradu-tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys. Keskeisimpinä tutkimustuloksina voidaan todeta, että monikulttuurinen oppimisympäristö on jokaiselle valmistavan opetuksen oppilaalle turvallinen paikka olla ja oppia. Oppilaat luottavat aikuisiin ja luovat uusia ystävyyssuhteita koulun muiden oppilaiden kanssa eli integraatio ja vuorovaikutus mahdollistuvat. Monikulttuurinen koulu on kuin pienyhteiskunta eri kielineen, tapoineen, oppilaineen ja opettajineen. Kieli vaikuttaa jokaisen oppilaan oppimiseen ja identiteettiin jollain tapaa, mutta yksilöllisesti. Kieli merkitsee äidinkielen ja muiden kielien rinnalla myös kehonkieltä eri erilaisia eleitä ja ilmeitä. Oppilaiden välinen vuorovaikutus monikulttuurisessa oppimisympäristössä monipuolistuu ja kehittyy, kun yhteinen kieli oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen löytyy tai syntyy. Tähän pohjautuva tutkimustulos on myös se, että somalinkieliset oppilaat integroituvat tämän tutkielman pohjalta muita oppilaita nopeammin uuteen kulttuuriin ja oppimisympäristöön. Valmistavan opetuksen oppilaiden vuorovaikutustaidot monipuolistuvat, kun he oppivat puhumaan paremmin suomen kieltä.
  • Ouedraogo, Elisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    The aim of this study is to examine how child's cultural identity and the development of participation is supported in transnational families. The study scrutinizes further how the families experience the meaning of interplay situation outside the home. It also seeks to determine the importance of positive education in the construction of cultural identity among child and youth both at home and outside the home. Which are the adults from whom the child receives caring response, encouraging words and empowerment to their lives. The school plays a key role in the life of a child and a young person, and therefore it is also important to look at the school context. The families in which one of the parents of the family is from Finland and one from abroad are selected to be examined. The data was collected through theme interviews. In addition, children and young people have drawn up a mind map to support an interview. The data that was collected in the interviews consists from the experience of parents and young people about at home and outside the home encounters. The positive presence of both cultures in families was considered to be a key factor in building a cultural identity. The cultural background was seen as a richness and it was felt to bring opportunities for living through social, cultural and linguistic capital. Families felt that in the middle of the two cultures children are more open-minded and they are likewise interested in different cultures. The challenge was the language barrier and long distances between relatives of the other parent. Although in most families the children were bilingual, they lacked the ethnic language skills. Some of the research families had also faced prejudices, even racist demeanor. A caring model of positive education strengthens and supports the development of a cultural identity of children and young people in two cultures as well as the sense of inclusion. It is critical that the different languages and cultures in the kindergarten and school are also featured in a positive light. They can be used to strengthen the sense of belonging and participation of the child, meaning that every child and young person is valuable as an individual. New curricula encourage and even obligate educators and teachers to do so.
  • Abdulhamed, Rekar (Helsingin yliopisto, 2020)
    Purpose The aim of this study is to examine the mental and social well-being of adolescents with an immigrant or culturally diverse background attending the final grades of secondary school. The focus of the analyses regarded comparison between first- (1st gen) and second-generation (2nd gen) immigrants based on depression and anxiety symptoms as well as experiences of social acceptance and rejection, the possibility to discuss personal concerns with someone and the possibility to discuss personal matters with parents. The association of these social factors as well as the immigrant background on the depression and anxiety symptoms was analysed. Internationally research results for 1st and 2nd regarding well-being have been contradictory, and in the USA researchers have been puzzled by the so-called immigrant paradox where, contrary to the theory of acculturation, 1st gen have been scoring higher in well-being measures relative to 2nd gen. This study builds its theoretical background in acculturative theory and research, which provides tools for examining the causes and consequences of well-being differences in 1st and 2nd generation adolescents with an immigrant background. The study explores ways to promote the well-being of culturally diverse adolescents in schools. Methods The data used in this study was acquired from the School Health Promotion survey 2017, comprising the data of 8th and 9th graders (N = 73 690). Mental well-being was assessed with PHQ-2 and GAD-7 scales. Social well-being was measured by a sum variable measuring experience in rejection and social acceptance, the possibility to discuss one’s concerns with someone and the possibility to discuss one’s personal matters with parents. Cross-tabulation, Welch’s T-test and logistic regression analysis was used in the data analyses. Results 1st gen showed significantly more mental health symptoms compared to 2nd gen. Furthermore, 1st gen scored lower on all social welfare measures. This is in line with the expectations of the acculturation theory, and thus immigrant paradox was not manifested in this study. As many as 42,1% of 1st gen report that they couldn’t discuss one’s worries to anyone and over a fifth of them hardly ever talked about their personal matters with their parents. In particular, social rejection hampered mental well-being, whilst experiences of social acceptance as well as the possibility to discuss with parents promoted mental well-being.
  • Kahilainen, Sanna (2008)
    Tässä tutkimuksessa on tutkittu maahanmuuttajataustaisia sosiaalialan vuokratyöntekijöitä ja heidän kokemuksiaan työhyvinvoinnista vuokratyössä sekä työnteon merkityksestä heidän Suomeen sopeutumiselleen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty akkulturaatiota- ja työhyvinvointia- sekä vuokratyötä käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskohteena olivat erään henkilöstövuokrausyrityksen maahanmuuttajataustaiset vuokratyöntekijät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista 20-55 –vuotiasta maahanmuuttajaa. Heistä kaksi oli venäläistaustaisia, viisi virolaistaustaisia (joista kolme puhui äidinkielenään venäjää), neljä somalialaistaustaisia sekä yksi eteläaasialaisesta valtiosta Suomeen muuttanut. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Kiinnostuksen kohteena olivat maahanmuuttajien kokemukset työhyvinvoinnista sekä merkitykset, joita he antoivat työnteolle puhuessaan sopeutumisestaan Suomeen. Tutkimus oli lähtökohdaltaan hermeneuttis-fenomenologinen, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Työnteon nähtiin parhaassa tapauksessa edistävän maahanmuuttajataustaisen sopeutumista yhteiskuntaan, jossa hänen on mahdollista saada säännöllisyyttä elämään, opetella kieli- ja kulttuuritaitoja sekä parantaa yhtenäisyyden tunnettaan, itsetuntoaan ja hyvinvointiaan. Työpaikan syrjintä- ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset nähtiin hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavina tekijöinä, jolloin työn voitiin nähdä vaikuttavan negatiivisesti sopeutumiseen kielteisten kokemusten kautta. Maahanmuuttajien puheessa ilmeni yhteys sopeutumisen ja työhyvinvoinnin välillä niin, että hyvin maahan sopeutuneiden oli helpompi selviytyä myös vieraskulttuurisessa työympäristössä ja viihtyä työpaikalla. Hyvin työpaikalla viihtyvien voidaan nähdä olevan sekä sosiokulttuurisesti, psykologisesti että taloudellisesti sopeutuneita. Maahanmuuttajataustaisten vuokatyöntekijöiden puheessa työhyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä painottuivat vuokratyösuhteen kolmen osapuolen: työkohteen, työntekijän ja vuokrausyrityksen vuorovaikutus. Sekä työkohteelta että vuokrausyritykseltä odotettiin joustavuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä sosiaalista tukea muun muassa perusteellisen perehdytyksen ja tukihenkilön kautta. Kaikilla haastateltavilla oli syrjintäkokemuksia tai kokemuksia työpaikkakiusaamisesta. He reagoivat syrjintään eri tavoin. Stressinhallintatyylit vaihtelivat passiivisista aktiivisiin hallintamenetelmiin. Maahanmuuttajien motiiveina tehdä vuokratyötä painottuivat vapaus, vaihtelevuus ja uuden oppiminen. Vakituisen työn saanti esiintyi kuitenkin toiveena tulevaisuudelle. Toisaalta maahanmuuttajat kokivat vuokratyön antaman vapauden hyvin tärkeänä asiana, joka mahdollisti nopealla varoitusajalla lähdön omaan kotimaahan tarvittaessa. Epävarmuuden kokemus, toimeentulo-ongelmat, ulkopuolisuuden tunne ja jatkuva paikan vaihto esiintyivät maahanmuuttajien puheessa vuokratyönteon stressaavina piirteinä. Maahanmuuttajan kohdalla paikanvaihtoon liittyi usein myös mahdollinen akkulturaatiostressi sekä syrjintäkokemukset. Maahanmuuttajat kokivat, että heidän on helpompi työllistyä vuokrayrityksen kautta kuin vapailla markkinoilla. Voidaankin ajatella, että vuokratyön kautta heidän on helpompi saada Suomessa vaadittavaa työkokemusta. Päälähteinä tutkimuksessa on käytetty; Vartia, M. & Bergbom, B. & Giorgana, T. & Rintala-Rasmus, A. & Riala, R. & Salminen, S. (2007). Monikulttuurisuus työn arjessa. Työterveyslaitos. Liebkind, K. & Mannila, S. & Jasinskaja-Lahti, I. & Jaakkola, M. & Kyntäjä, E. & Reuter, A. (2004) Venäläinen, virolainen, suomalainen. Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminen Suomeen. Helsinki: Gaudeamus. Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation and adaptation. Applied Psychology: An international Review, 46(1), 5-38. Ward, C. & Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock. (2.painos). Hove: Routledge. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi. Viitala, R. & Vettensaari, M. & Mäkipelkola, J. (2006). Näkökulmia vuokratyöhön. Työpoliittinen tutkimus. Nro 302. Työministeriö.
  • Syrjänen, Nina (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineiston pohjalta: 1. minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajavanhemmilla on suomalaisesta koulusta, 2. miten vanhemmat merkityksellistävät kokemuksiaan ja 3. minkälaista ymmärrystä akkulturaationäkökulma tuo kokemuksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa fenomenologinen lähestymistapa ja teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimus nivoutuu sosiaalitieteelliseen maahanmuuttaja- ja akkulturaatiotutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maahanmuuttajaäidin teemahaastattelut. Äidit ovat kurdin- ja venäjänkielisiä. Aineisto on rajattu Väestöliiton Kotipuun vertaisryhmien ohjaajan opasta varten kerätystä maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja lasten kasvatuksesta uudessa kulttuuriympäristössä. Aineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimenetelmällä (interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineistolähtöiseen analyysiin on yhdistetty teoriajohteista analyysiä, kun aineistosta muodostettuja teemoja on tarkasteltu vielä erikseen akkulturaationäkökulmasta. Aineistossa maahanmuuttajavanhempien kokemukset suomalaisesta koulusta jäsentyvät kodin ja koulun yhteistyön, lasten opiskelun sekä kouluun kohdistettujen odotusten kautta. Maahanmuuttajaäitien kokemukset suomalaisen koulun kontekstissa ovat yksilöllisiä, mutta myös jaettuja. Kurdinkielisillä ja venäjänkielisillä äideillä on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Samanlaisten kokemusten pohjalta äidit päätyvät yhteneviin ja toisistaan eroaviin tulkintoihin. Akkulturaatioteoriat tarjoavat mielekkään viitekehyksen kokemusten tarkastelulle, sillä kokemuksia voidaan tulkita esimerkiksi Berryn akkulturaatiomallissa esitettyjen ryhmä- ja yksilötason tekijöiden avulla. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Berry kollegoineen (1992; 1997; Berry ym. 2006), Suárez-Orozco ja Suárez-Orozco (2002) sekä Talib (2002). Analyysimenetelmän osalta tärkeimmät lähteet ovat Smith ja Osborn (2003; 2005) sekä Willig (2001).
  • Tuovinen, Sanna (2004)
    Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.
  • Varjonen, Sirkku (2004)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida tarina-aineiston pohjalta a) kuinka maahanmuuttajat itse jäsentävät ja merkityksellistävät elämäänsä Suomessa ja b) kuinka ja missä määrin tarinoita voidaan tulkita akkulturaatiotutkimuksen perspektiivistä. Akkulturaatio- ja muun maahanmuuttajatutkimuksen lisäksi tarinoita tarkastellaan elämäkertatutkimuksen perspektiivissä, jolloin nojaudutaan myös narratiiviseen tutkimusperinteeseen. Aineistona on tätä tutkimusta varten kerätyt 23 Suomessa asuvan maahanmuuttajan itse tuottamat tarinat, joista viisi on suullisesti kerrottua, loput 18 kirjoitettuja tarinoita. Tarinoissa maahanmuuttajat kertovat omasta elämästään Suomessa. Erilaisia narratiivisia ja sisällönanalyyttisiä menetelmiä yhdistelevän analyysin raportointi jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan lähemmin kuuden maahanmuuttajan tarinaa. Toisessa osassa pohditaan koko aineiston tasolla useissa tarinoissa esille nousseita teemoja ja tarinoita yhdistäneitä piirteitä. Aineistoni tarinoissa maahanmuuttajien elämä Suomessa jäsentyy hyvin monenlaisten erontekojen ja näkökulmien kautta, joista vain osa liittyy suoranaisesti kulttuurien kohtaamiseen. Elämä Suomessa näyttäytyy mm. lukuisien erilaisten uhkien ja mahdollisuuksien valossa, jotka kytkeytyvät esimerkiksi elämänlaatuun, oppimiskokemuksiin, sisäiseen kasvuun tai persoonallisuuden muutoksiin, koulutus- tai työuran etenemiseen, arkisuuteen, epäviihtyisyyden tai vierauden tunteeseen sekä syrjintään liittyviin merkityksiin. Tarinoiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka selkeästi kertoja asettuu nimenomaan maahanmuuttajan asemaan. Monien tarinoiden tulkitsemisessa voidaan hyödyntää esim. Berryn sekä Wardin ja tämän kollegoiden teorioita ja tutkimuksia. Joukossa on kuitenkin yllättäen useita ”arkisiksi” nimeämiäni tarinoita, joissa on vain vähän eksplisiittistä puhetta maahanmuuttajuudesta ja akkulturaatiosta. Näiden tarinoiden ymmärtämiseen akkulturaatioteoriat tarjoavat niukasti apuvälineitä. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpinä lähteinä ovat: J. W. Berry kollegoineen (Berry 1990; 1992; 1997; Berry ym. 1992), W. Searle ja C. Ward kollegoineen (Searle ja Ward 1990; Ward 1996; Ward ym. 2001), K. Liebkind (Liebkind 1994; 2001) ja I. Jasinskaja-Lahti kollegoineen (Jasinskaja-Lahti 2000; Jasinskaja-Lahti ja Liebkind 1997; Jasinskaja-Lahti ym. 2002). Elämäkerta- ja narratiivisen tutkimuksen puolelta keskeisimpiä lähteitä ovat L. Huttunen (2002) ja A. Vilkko (1990 ja 1997).
  • Jasinskaja-Lahti, Inga (1999)
    This study examined both state and process facets of psychological acculturation among Russian-speaking immigrant adolescents (N = 170) in Finland. The phenomenon of acculturation was considered with special reference to ethnic identity, changes over time, the actual degree of acculturation, and predictors of successful adaptation during the process. Particular emphasis was placed on specific features of the acculturation of immigrants with a returnee background. Measures (self-rating questionnaires) were either specifically developed or taken directly or with modification from existing scales for the purpose of a larger ICSEY (International Comparative Study of Ethnocultural Youth) project. The Russian-speaking adolescents studied were compared with their native Finnish peers (N = 190) and with immigrant adolescents from other cultural backgrounds (i.e., Somalian, Vietnamese and Turkish) in Finland (N = 418). The relationships found in this study showed the complexity and dynamic nature of the acculturation process among young Russian-speaking immigrants in Finland. In particular, the results showed the psychological importance of cultural contact orientation, and language- and family-related variables, in multiple ethnic identity. Immigrant adolescents were also shown to continually work at the meanings they give to their own ethnic belonging. In addition, the study demonstrated the importance of identifying and analysing separately the distinctive components of the acculturation process for an accurate understanding of the actual degree of immigrant acculturation. It also provided an empirical model of factors threatening or promoting psychological adjustment in terms of acculturative stress. The benefits of using multiple measures of psychological well-being (i.e., acculturative stress, self-esteem, sense of mastery, behavioural problems and life satisfaction) when studying the outcomes of acculturation among young immigrants were apparent. These outcomes could not be understood without close scrutiny of experiences of parental support and degree of adherence to traditional family-related values. Furthermore, a comparison of different immigrant groups in the study on psychological well-being pointed towards some group-specific variations which needed culture-sensitive and contextual explanations. The theoretical and practical relevance of the findings for the further development of acculturation research, as well as for educational and social workers and others responsible for immigrant integration, was evaluated in the discussion.
  • Laaksonen, Anna (2005)
    Tutkimus oli osa Suomen Setlementtiliiton vuonna 2003 käynnistämää MamuSet-projektia, joka on valtakunnallinen setlementtien maahanmuuttajatyön arviointi- ja kehittämisprojekti. Projektiin osallistui eri puolilta Suomea kahdeksan setlementtiä, joissa on maahanmuuttajatyötä tekeviä projekteja. Tutkimuksen aineistona käytettiin kymmentä setlementtien työntekijöiden keskuudessa tehtyä teemahaastattelua. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia, jossa tutkimuskysymyksiin vastattiin aineistosta muodostettujen luokkien avulla. Tutkimuksen kohteena olivat setlementtien työntekijöiden käsitykset maahanmuuttajien akkulturaatiosta, integraatiosta, kotoutumisesta ja sopeutumisesta. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi, joista ensimmäinen koski sitä, miten setlementtien maahanmuuttajatyötä tekevät työntekijät puhuivat akkulturaatiosta ja akkulturaatiostrategioista sekä erityisesti integraatiosta. Kysymyksen taustalla olivat Snauwaertin kollegoineen (2003) nimeämät eri tutkijoiden esittämät kolme tapaa käsittää akkulturaatiostrategiat: kontaktikäsitys, kulttuurin omaksumiskäsitys ja samastumiskäsitys. Näiden käsitysten mukaan akkulturaatiossa voidaan painottaa kontakteja valtaväestöön ja osallistumista yhteiskuntaan, kulttuurin omaksumista tai samastumista valtaväestöön. Integraatio voidaan näiden eri käsitysten perusteella nähdä kontakteina valtaväestöön ja yhteiskuntaan osallistumisena omaa kulttuuria samalla ylläpitäen, kahden kulttuurin yhdistämisenä tai kaksikulttuurisen identiteetin omaksumisena. Toinen tutkimuskysymys koski sitä, millaisia käsityksiä setlementtien työntekijöillä oli parhaista uuteen kulttuuriin sopeutumisen tavoista ja minkälaisten asioiden katsottiin edistävän tai ehkäisevän maahanmuuttajien sopeutumista. Taustateorioiden mukaisesti setlementtien työntekijät puhuivat akkulturaatiostrategioista monella eri tavalla, ja akkulturaation lopputulosta kuvattiin monin tavoin yhdenkin haastattelun aikana. Haastateltavat kuvasivat akkulturaatiota eriasteiseksi osallistumiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan, vuorovaikutukseksi suomalaisten kanssa, omien juurten säilyttämiseksi sekä suomalaisten tapojen oppimiseksi. Myös kaksikulttuurisen tai suomalaisen identiteetin rakentuminen nähtiin mahdollisena akkulturaation seurauksena, mutta tämä näkökulma ei ollut aineistossa kovin vallitseva. Aineistossani akkulturaation kontaktikäsitys ja kulttuurin omaksumiskäsitys saivat eniten tukea. Kaikki haastateltavat pitivät integraatiostrategiaa maahanmuuttajien sopeutumista parhaiten edistävänä akkulturaatiostrategiana. Haastateltavat mainitsivat kymmeniä asioita, jotka heidän mielestään vaikuttavat maahanmuuttajien sopeutumiseen. Nämä sopeutumista kuvaavat sekä sitä edistävät ja ehkäisevät tekijät jakaantuivat analyysissa neljään luokkaan: kaksikulttuurinen kotoutuminen, yhteiskunnan tuki sopeutumiselle, sosiaalinen tuki sekä yksilökohtaiset tekijät. Integraatio, kotoutuminen ja sopeutuminen ovat teoreettisesti erilaisia käsitteitä, mutta niiden merkitys tutkimuksessa, maahanmuuttopolitiikassa tai julkisessa keskustelussa ei aina ole yksiselitteinen. Käsitteet esiintyivät haastateltavien puheessa osittain samoissa ja osittain eri merkityksissä. Kotoutuminen esiintyi kahdessa merkityksessä toisaalta integraation ja kaksisuuntaisuuden synonyymina ja toisaalta sopeutumisen ja oman paikan löytämisen synonyymina.
  • Palokangas, Eeva (Helsingfors universitet, 2017)
    The purpose of the study is to explore the acculturation of eating habits among Somali immigrants: What kind of acculturation happens and which factors prevent or promote the change in their eating habits. In addition, it is studied how important role food has from the perspective of the stability or change of identity. The main research question is as follows: What kind of acculturation has occurred after moving to Finland? The study had three additional questions: 1. How is acculturation reflected in eating habits and the choice of food? 2. What are the main factors that prevent or promote the change? 3. How the respondents find that the acculturation of eating habits affects their Somali identity? In this study, the model of adaptation to a new dietary pattern (Koctürk-Runefors 1991) is an important part of the theoretical framework. The data were collected in March 2017 through individual, pair, and group interviews from fourteen Somali immigrants, aged 19 to 46 years. All the interviewees were women who had lived in Finland six to twenty-six years. They were interviewed in Finnish. The interviews were audiorecorded and transcribed into written form. After that the data were analyzed by using qualitative content analysis. According to the study, acculturation had taken place at different levels. Meal rhythm, the content of meals and choice of food had changed. The number of the meals increased in Finland. The breakfast was usually prepared by the Finnish way. If there was enough time, the breakfast would be prepared by a Somalian way. The lunch would be prepared in a Somali way if it was eaten at home. Legumes were often offered for dinner in Somalia but no longer in Finland. The religion prevented any major changes in the diet. The socio-economic status affected food choice: higher education and income level affected the choice of the food. Media, household technology and catering services promoted the change. Somali identity is strong and the identity is supported with eating habits. Food restrictions defined by religion were kept unchanged, and they did not reflect acculturation in this study.
  • Ojanen, Hanna (2006)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia Suomessa asuvien venäjänkielisten, vietnamilaisten ja suomalaisten nuorten ja heidän vanhempiensa perheeseen liittyviä arvoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, miten nuorten ja vanhempien arvojen erot olivat yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty ICSEY-tutkimusprojektin (International Comparative Studies of Ethnocultural Youth ) puitteissa ja se koostuu 170 venäjänkielisestä, 271 vietnamilaisesta ja 190 suomalaisesta nuoresta. Lisäksi 103 venäjänkielisen, 184 vietnamilaisen ja 110 suomalaisen nuoren vanhemmista toinen tai molemmat osallistui tutkimukseen. Tutkittujen nuorten keski-ikä oli 15 vuotta. Venäjänkieliset nuoret olivat asuneet Suomessa keskimäärin 2,5 vuotta ja vietnamilaiset nuoret 7,1 vuotta. Perheeseen liittyvät arvot koskivat ensinnäkin nuorten velvollisuuksia perheessä ja vanhempien auktoriteettia (velvollisuuskäsitykset) ja toisaalta nuorten oikeuksia seurusteluun ja naimisiinmenoon liittyvissä kysymyksissä (oikeuskäsitykset). Elämäntyytyväisyys liittyi nuorten yleiseen tyytyväisyyteen tämänhetkiseen elämään ja elämänolosuhteisiin. Yhteenvetona tuloksista voidaan sanoa, että tutkittujen ryhmien nuoret erosivat toisistaan perheeseen liittyvien arvojen suhteen. Nuorten velvollisuuksia kannattivat eniten vietnamilaiset, toiseksi eniten venäjänkieliset ja vähiten suomalaiset nuoret. Nuorten oikeuksia kannattivat eniten suomalaiset, toiseksi eniten venäjänkieliset ja vähiten vietnamilaiset nuoret. Vanhemmista suomalaiset vanhemmat kannattivat venäjänkielisiä ja vietnamilaisia vanhempia vähemmän nuorten velvollisuuksia, ja vietnamilaiset vanhemmat kannattivat suomalaisia ja venäjänkielisiä vanhempia vähemmän nuorten oikeuksia. Nuorten ja vanhempien velvollisuus- ja oikeuskäsitykset erosivat toisistaan kaikissa etnisissä ryhmissä, lukuun ottamatta suomalaisnuorten ja -vanhempien velvollisuuskäsityksiä. Suomalaiset nuoret olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin venäjänkieliset ja vietnamilaiset nuoret. Nuorten ja vanhempien arvoerojen yhteyttä nuorten elämäntyytyväisyyteen tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla, joka suoritettiin jokaiselle etniselle ryhmälle erikseen. Kaikissa analyyseissa vakioitiin iän ja sukupuolen vaikutus ja venäjänkielisten ja vietnamilaisten nuorten analyyseissa lisäksi Suomessa asutun ajan vaikutus. Analyysien tulokset olivat erilaisia maahanmuuttaja- ja suomalaisnuorten osalta. Suomalaisnuorten ja -vanhempien väliset arvoerot eivät olleet yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen. Sen sijaan sekä venäjänkielisten että vietnamilaisten nuorten ja vanhempien velvollisuuskäsitysten ero oli yhteydessä nuorten elämäntyytyväisyyteen: mitä suurempi ero oli, sitä tyytymättömämpiä nuoret olivat elämäänsä. Oikeuskäsitysten ero ei ollut yhteydessä venäjänkielisten ja vietnamilaisten nuorten elämäntyytyväisyyteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi akkulturaatiotutkimus ja erityisesti akkulturaatioon perheen kontekstissa keskittyvä tutkimus. Keskeisimpiä lähteitäni olivat Berry (2002), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (2000), Phinney & Ong (2000), Sam (1998a) ja Sam & Virta (2003).
  • Holopainen, Johanna (2007)
    Korkeakouluissa työskentelevien ulkomaalaisten Suomeen sopeutumista selittäviä tekijöitä ei ole tiettävästi tutkittu aikaisemmin. Lisäksi kulttuuritaustan ja kulttuurisen etäisyyden vaikutusta vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa on tarkasteltu useimmiten maakohtaisten, ei yksilöllisten kulttuurierojen avulla. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat suomalaisissa yliopistoissa työskentelevät ulkomaalaiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin tutkia, selittääkö Wardin ja kollegoiden (esim. Searle & Ward, 1990) ehdotusten mukaisesti työntekijöiden psykologista Suomeen sopeutumista parhaiten kontrollin sijainti, mutta sosiokulttuurista sopeutumista suomenkielen taito, aikaisempi kokemus ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskeltu aika sekä kulttuurinen etäisyys tutkittavan lähtömaan ja Suomen kulttuurin välillä. Lisäksi tarkasteltiin maakohtaisten sekä yksilötasolla mitattujen kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen yhteyttä tutkittavien raportoimaan sopeutumiseen. Koska kulttuurinen etäisyys oli tarkoitus mitata maakohtaisten kulttuurietäisyyksien lisäksi osittain yksilötason mittareilla, kerättiin tutkimusta varten kaksi kyselylomakeaineistoa keväällä 2006. Pääaineisto koostui 224 ulkomaalaisen (89 naista) vastauksista. Tutkittavat tulivat 45 lähtömaasta, ja työskentelivät vastaamishetkellä yhdessä Suomen yhdeksässä tutkimuksessa mukana olleessa yliopistossa. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta, ja he olivat asuneet Suomessa keskimäärin 6 vuotta. Kaikilla tutkittavilla oli vähintään alempi yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Toinen aineisto koostui 112 suomalaisen (59 naista) yliopistotyöntekijän kyselylomakevastauksista. Koska suomalaisten keskimääräinen kulttuuri ei kuitenkaan eronnut vastaavalla tavalla mitatusta ulkomaalaisten kulttuurista, jätettiin yksilötason mittareilla mitattu kulttuurinen etäisyys pois lopullisista tässä tutkimuksessa käytetyistä sopeutumista selittävistä tekijöistä. Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että psykologinen sopeutuminen oli merkitsevästi yhteydessä tutkittavien kontrollin sijaintiin, sosiokulttuurinen sopeutuminen heidän arvioimaansa suomenkielen taitoon. Mitä sisäisempi vastaajan kontrollin sijainti oli sekä mitä paremmaksi hän oli arvioinut suomenkielen taitonsa, sitä vähäisempiä sopeutumisongelmia hän raportoi. Lisäksi miehet osoittautuivat naisia paremmin sekä psykologisesti että sosiokulttuurisesti Suomeen sopeutuneiksi. Aikaisemmalla kokemuksella ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskellulla ajalla, maakohtaisella kulttuurisella etäisyydellä sekä maakohtaisilla kollektivistisuus-/individualistisuusarvoilla ei ollut yhteyttä tähän tutkimukseen osallistuneiden ulkomaalaisten sopeutumiseen. Yksilötason mittareilla mitattu kollektivistisuus/individualistisuus korreloi maakohtaisten kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen kanssa. Mitä yhteisöllisempi tutkittavan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen kollektivistisemmasta lähtömaasta. Mitä itsenäisempi vastaajan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen individualistisemmasta lähtömaasta. Tuloksia pohditaan aikaisempien tutkimustulosten, tässä käytettyjen metodologisten ratkaisujen, tämän tutkimuksen otoksen erityisyyden sekä kulttuuriarvojen ja -etäisyyksien mittaamiseen liittyvien haasteiden valossa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Hofstede & Hofstede (2005). Cultures and organizations. Software of the mind. Intercultural cooperation and its importance for survival; Redmond (2000). Cultural distance as mediating factor between stress and intercultural communication competence; Searle & Ward (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward & Kennedy (1999). The measurement of sociocultural adaptation.