Browsing by Subject "aktivismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Katainen, Reija (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan alakulttuurista ja naiserityistä aktivismia vuosina 1996-2001 ilmestyneessä Hella & Nyrkki -pienledessä. Lehti on osa suomalaista punk-kulttuuria, jonka yhtenä toimintamuotona oli omaehtoisten ja omakustanteisten pienpainatteiden tuottaminen. Tutkielma selvittää, miten ja miksi Hella & Nyrkki -lehteä julkaissut Naisten Alakulttuuriyhdistys rakensi julkaisusta naiserityistä toimintakenttää rajaamalla miehet pois lehden teosta. Samalla tutkitaan miten naiset merkityksellistävä sukupuolta, ruumiillisuutta ja niihin liittyviä normeja. Tutkimuskysymyksenä on, mitä uutta naiserityinen ja feministinen aktivismi luo ja saa aikaan ja miten se ilmenee lehdn juttuvalikoimassa ja kirjoittamisen tyylissä. Tutkielman teoreettisena taustana on ruumiinfenomenologia, jossa ihmisen maailmassaoloa luonnehtivat ruumiillisuus ja eletty kokemus. Fenomenologisessa sukupuolikäsityksessä sukupuolta ei lähestytä pysyvänä olemuksena, vaan tyylin kaltaisena piirteiden yhdistelmänä. Sukupuoli on avoin rakennelma, jonka ilmaisussa on mahdollisuus muutokseen kulttuurin sekä eletyn ja opitun rajoissa. Tutkimusaineistona on Hellan & Nyrkin kaikki 22 julkaistua numeroa. Aineistosta on nostettu kolme pääteemaa, jotka liittyvät tilaan, ruumiillisuuteen ja tyyliin. Aineistosta on etsitty parhaiten tutkimuskysymykseen vastaavia kirjoituksia. Niiden analyysimenetelmänä on käytetty lähilukua. Tutkielma osoittaa, että naiset kokivat punk-kulttuurin käytännöt ulossulkeviksi ja piilomaskuliinisiksi. Ratkaisukeinona käytettiin naiserityisen aktivismin strategiaa, jossa määriteltiin itse omaa toimintakulttuuria, ruumiillisuutta ja ilmaisun tyyliä.
  • Ervamaa, Suvi (2003)
    Tutkimuksessa vertaillaan vuosina 1968-1973 Helsingissä toiminutta TRICONT-järjestöä ja nykyistä Suomen Attacia. Näiden liikkeiden voidaan katsoa ilmentävän viime vuosikymmenten aikana kehittynyttä uutta tietoisuutta Suomesta osana kansainvälisen taloudellis-poliittisen muutoksen prosessia, jota nykyisin kutsutaan globalisaatioksi. TRICONTin tarkastelu luo Attacille historiallista taustaa. Empiirisen analyysin menetelmä ja viitekehys perustuvat Ron Eyermanin ja Andrew Jamisonin kehittelemään kognitiiviseen näkökulmaan, jossa yhteiskunnallisia liikkeitä tarkastellaan toisaalta merkitysten, tiedon ja identiteettien tuottajina, toisaalta tietyssä historiallisessa kontekstissa operoivina strategisina toimijoina. Tutkimus esittelee TRICONTin ja Attacin maailmankuvat, tavoitteet, toimintatavat ja poliittiset strategiat. Tarkoituksena on hahmottaa globaalisti orientoituneen aktivismin muutosta Suomessa. Yhteiskunnallisten liikkeiden toiminta ja niiden esille tuomat kysymykset ja vaatimukset ovat ymmärrettävissä vain suhteessa aikaan ja paikkaan. Tästä syystä tutkimuksessa kuvataan myös niitä historiallisia, taloudellisia ja poliittisia konteksteja, joissa TRICONT ja Attac operoivat. Neuvostoliiton ja sen satelliittivaltioiden yhteiskuntajärjestelmien romahdus sekä siitä seurannut marxismiin pohjautuvien yhteiskuntateorioiden inflaatio on vaikuttanut voimakkaasti siihen, millaisia maailmankuvallisia elementtejä, tavoitteita ja strategioita nykyinen globalisaatiokriittinen liike katsoo mielekkääksi kehittää. Sosialismin projekti on menettänyt legitimiteettinsä poliittisena vaihtoehtona, eivätkä liberaalin demokratian ja markkinatalouden järjestelmät ainakaan toistaiseksi ole saaneet rinnalleen varteenotettavia kilpailijoita. Tästä syystä Suomen Attac, toisin kuin TRICONT 1960-luvulla, suhtautuu valtioon yhteistyökumppanina eikä vastusta markkinatalousjärjestelmää sinänsä. Attacin esiin tuomat poliittiset tavoitteet liittyvät pikemminkin markkinatalouden ja poliittisen hallinnan välisten voimasuhteiden säätelyyn. Arvioin empiirisen osan tulosten valossa Jürgen Habermasin esittämää ja Alberto Meluccin edelleen kehittelemää liiketutkimusmallia, jonka mukaan yhteiskunnalliset liikkeet olisi tulkittava reaktioksi prosessiin, jossa talouden ja valtiollisen hallinnan sfäärit kolonisoivat elämismaailmaa. Tutkimus osoittaa, että Habermasin ja Meluccin kehittelemä malli sisältää seuraavat puutteet: 1) Malli ei huomioi viime vuosikymmeninä kiihtynyttä prosessia, jossa markkinat kolonisoivat poliittista hallintaa. 2) Malli näyttää vanhentuneen siltä osin, että yhteiskunnalliset liikkeet eivät enää välttämättä koe valtiota vastustajakseen, vaan pyrkivät markkinoiden hallintaan nimenomaan valtioiden sisäisen ja välisen poliittisen regulaation ja sopimusten kautta. 3) Malli rajoittuu kansallisvaltion tasoiseen kuvaukseen, vaikka yhteiskunnalliset liikkeet operoivat kasvavassa määrin globaalissa kontekstissa Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt lähdeteokset ovat Eyerman, Ron & Jamison, Andrew (1991): Social Movements. A Cognitive Approach sekä Jamison, Andrew, Ron Eyerman, Jaqueline Cramer & Jeppe Læssoe (1990): The Making of the New Environmental Consciousness. A Comparative Study of the Environmental Movements in Sweden, Denmark and Netherlands.
  • Koskimies, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa selvitetään venäläisten feministien toimintaa, tavoitteita, ongelmia ja ristiriitoja 1990-luvun alkupuoliskolla. Primäärimateriaalina toimivat aikakauden tärkeimpien venäläisten feministien haastattelut, tekstit, puheet, esitelmät ja muut esilletulot, jossa he selvittävät tavoitteitaan, kertovat toiminnastaan ja erittelevät ongelmiaan. Lisäksi käytössä on merkittävimpien tapahtumien materiaaleja, järjestöjen lehtiä ja seminaarikertomuksia. Tutkimus keskittyy erityisesti Itsenäinen naisten forum -nimiseen löyhään verkostoon, jota feministit fasilitoivat. He pyrkivät sen avulla yhdistämään maan hajanaista naisliikettä. Tutkimuksen kontekstina on laajempi poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne Venäjällä, sen kehittymätön kansalaisyhteiskunta ja poliittinen sekavuus. Feministien tavoitteet, joita tutkimus käsittelee, liittyivät pitkälti naisliikkeen kehittämiseen, vahvistamiseen ja koordinoimiseen. Tämä tehtävä lankesi feministisille toimijoille, koska heillä oli muihin naisaktiiveihin nähden paremmat edellytykset tähän taloudellisesti, intellektuaalisesti, organisatorisesti ja institutionaalisesti. 1990-luvun ensimmäisiä vuosia kuvastaakin eräänlainen laajeneminen tässä suhteessa: feministit organisoivat tapahtumia, jotka saivat kasvavaa suosiota ja näkyvyyttä. Esiin nousi kuitenkin myös jatkuvasti kysymyksiä liikkeen poliittisen vaikuttavuuden kasvattamisesta, aseman virallistamisesta ja toiminnan struktuurien riittävyydestä. Ongelma oli naisliikkeen hajanaisuus, ideologinen monimuotoisuus sekä kokemattomuus poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Nämä ongelmat kulminoituivat vuoden 1993 duuman vaaleihin, joihin osallistumisen epäonnistuminen osoitti entistä selkeämmin tarpeen muuttaa toimintaa. Toinen jakso tutkimuksessa käsittelee institutionalisoitumisen kauden alkamista 1990-luvun puoliväliä kohden. Aikakautta kuvaa ammattimaistuminen, feminististen toimijoiden eriytyminen ja laajat informaatio- ja koordinointihankkeet, joiden tekijät olivat yhtä ja samaa pientä moskovalaista ryhmittymää. Löyhä verkosto tai yhteisö ei ollut enää riittävä. Feministit perustivat Itsenäiselle naisten forumille tiukan strukturoidun koordinaatio- ja informaatiokeskuksen, joka otti liikkeen johtoaseman itselleen ja alkoi kehittää toimintaa. Tässä ammattiaktivistien piirissä liikkui paljon länsimaisten säätiöiden projektirahoitusta, minkä vuoksi heillä oli resurssit alkaa kontrolloida liikkeen toimia entistä enemmän. Tässä vaiheessa feministinen ryhmittymä oli jakautunut niihin, jotka olivat mukana tässä johtavassa ryhmässä ja niihin, jotka pyrkivät toisenlaiseen toimintaan. Feministien voimistuneet institutionalisoitumispyrkimykset aiheuttivat liikkeessä ongelmia. Merkittävimpiä teemoja, joita tutkimuksessa nousi esiin, oli feministien identiteetin jakautuneisuus; he olivat useasti samaan aikaan itsenäisiä aktivisteja, valtiolle työskenteleviä asiantuntijoita sekä akateemisia tutkijoita. Merkittävimmän yksittäisen feministisen järjestön, Moskovan sukupuolentutkimuksen keskuksen, asema kertoo tästä hyvin: se oli valtion tiedeakatemian alainen tutkimusyksikkö, mutta se identifioi itsensä voimakkaasti nimenomaan kolmannen sektorin järjestöksi, joka näki tehtäväkseen toimia naisliikkeen parissa. Samaan aikaan sen työntekijät tekivät tutkimusta niin valtiolle kuin muillekin tilaajille. Tämä aiheutti ongelmia niin akateemisessa maailmassa kuin muussa naisliikkeessäkin, jossa feministit koettiin elitistisiksi ja kaukaisiksi. Myös feministit itse kokivat tämän position yhä haastavammaksi 1990-luvun puoliväliä kohden, ja tutkimuksessa todetaankin eriytymisen alkaneen voimistua tämän seurauksena. Feministisistä toimijoista osa keskittyi voimakkaammin vain akateemiseen toimintaan ja osa taas naisliikkeen koordinointiin. Tutkimuksessa nousivat esiin myös feministien keskeiset ristiriidat ja se, että kyseessä ei ryhmän pienestä koosta ja samasta ideologisesta lähtökohdasta huolimatta ollut homogeeninen ryhmittymä. Monet sisäiset ristiriidat liittyivät siihen, miten feminismiä tulisi toteuttaa naisliikkeessä, millainen tulisi akateemisen toiminnan ja poliittisen aktivismin suhteen olla, oliko feministien liikkeen johtoasema hyväksyttävää vai ei, ja mitkä sen taustalla oleviksi motiiveiksi nähtiin. Feministien liike ei siis ollut yhtenäinen ja ristiriidat korostuivat ajan myötä. Feministien pyrkimykset koota naisliike yhdeksi vaikuttavaksi voimaksi epäonnistuivat 1990-luvun alkupuoliskolla. He eivät onnistuneet muodostamaan tavoitteidensa mukaista vahvaa naisliikettä, vaan pikemminkin feministien oma ammattimainen, erillinen ryhmittymä päätyi tekemään johtoasemastaan käsin parhaaksi katsomiaan asioita länsimaisten säätiöiden tuella. Sukupuolentutkimuksen kehitys kulkee koko tutkimuksen läpi yhtenä sivujuonena: sen kehittäminen oli osa feministien toimintasuunnitelmaa. Tässä he onnistuivatkin paremmin: sukupuolentutkimus sai akateemisen legitimiteetin, ja ensimmäistä kertaa maan historiassa venäläiset naiset tekivät tutkimusta venäläisten naisten tilanteesta.
  • Kumpulainen, Heidi (2008)
    Tutkimus aiheena on naisten transnationaali aktivismi Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, sekä naisten kokemukset tästä perinteiset vihollisrajat ylittävästä yhteistyöstä. Tutkimuksessa keskittytään tarkastelemaan kahden naisjärjestön, israelilaisen Bat Shalomin ja palestiinalaisen Jerusalem Center for Women -järjestön toimintaa. Järjestöt työskentelevät yhdessä Jerusalem Link -viitekehyksen puitteissa ja toiminnassan jatkuvasti kehittävät yhteisiä poliittisia periaatteeitaan dialogin kautta. Lisäksi naisjärjestöt toimivat voimaakkaasti sen puolesta, että naisten ääni saataisiin kuuluviin myös virallisissa rauhanneuvotteluissa. Tutkimus pohjaa vuoden mittaiselle kenttätyöjaksolle Israelissa ja palestiinalaisaluilla vuosina 2004-2005, ja sen keskeinen materiaali koostuu 24 naisaktivistin haastatteluista. Haastattelumateriaalia on täydennetty arkistotutkimuksen ja osallistuvan havainnoinnin kautta. Tässä tutkimuksessa naisten aktivismia lähestytään sekä sen institutionaalisen perustan että naisjärjestöjen jäsenten kokemusten kautta. Siten konfliktialueilla toimivien naisjärjestöjen erityispiirteet sekä naisten erityiset kokemukset sodan aikana ovat muodostaneet tutkielman teoreettisen perustan. Naisten kokemukset konfliktin aikana vaikuttavat merkittävästi siihen, millaista työtä naisjärjestöt tekevät sekä sodan aikana että konfliktin jälkitilanteessa. Naisjärjestöjen toimintaa tutkittaessa huomiota on kiinnitetty erityisesti feminismin, nationalismin, ja aktivismin vuoropuheluun Jerusalem Linkin työssä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten joukossa oli Israelin juutalaisia, Israelin palestiinalaisia sekä palestiinalaisia naisia, ja tutkimus valottaakin niitä monimutkaisia rajoja ja eroavaisuuksia, jotka naisten välille muodostuvat esimerkiksi valtaerojen, etnisyyden ja luokkaerojen kautta. Erityisesti tutkimus korostaa Israelin miehityksen vaikutusta Jerusalem Linkin työlle. Miehityksen lopettaminen on paitsi naisjärjestöjen yhteinen päämäärä, myös se keskeinen tekijä, joka luo eroja naisten välille, vaikuttaen siihen, miten naiset naiset näkevät konflktin luonteen, ja millaisia heidän kokemuksensa konfliktista ovat.
  • Piesanen, Anne (Helsingfors universitet, 2010)
    The purpose of this study was to examine the organization's history in Finland especially from the perspective of crafts. Period under review is on the turn of the 19th and 20th centuries. I have called this organization as a craft activism. The purpose of this research was to illustrate the importance of the organization in crafts. In previous studies craft is not usually connected to activism. The purpose was to determine the identity of craft activists and the manifestations of what kind of activism was reflected. Furthermore, the study was to shed light on history of the Craft Museum of Finland of its early decades. The study is a historical study with view of craft science. History as a science is suitable to use in the context of craft science. Historical research is the interpretations of explanations for traces of human activity as well as issues and phenomena in the relations between weighting. Craft Science is also examining of the relationship with the human world, so the historical perspective to the selection is well suited to study of craft science. The material for the study is the protocols and the other archival sources from Craft Museum's and The Finnish society of Crafts and Design's collection. Study has also material from news papers. The study shows that the crafts have been a diverse operation as an integral part of the organization, which began to develop in the 1800s in Finland. The craft has had a significant role, particularly in those organizations where actors have been women. Especially women, craft has been a natural approach, which in the late 1800s also harnessed to the needs of the society. The Craft has established many organizations and it was an important strategy in many philanthropy associations. Craft activism associated with substantially the museum and exhibition activity and industrialization was the key factor in that activity. Industrialization demand marketing channels, through which the exhibitions were intended to answer. On the other hand, the exhibitions reflected the educational motives and through them sought to improve craft skills and cottage industry beside of factory industry. Craft is an integral part of historical research, as it has been important part of people's everyday life for centuries. Nevertheless, there are little historical studies which have done from the perspective of the craft. Usually craft occurs as a part of economy or politics. Also organization activities have not been studied lot of the perspective of craft. Craft science leaves the opportunity to expand on these points to historical studies.
  • Nummela, Jonna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma erittelee esityksellisen epäonnistumisen (performative failure) ilmenemismuotoja ruohonjuuritason anti-fasistisessa aktivismitoiminnassa. Tutkielma käyttää aineistonaan Loldiers of Odin aktivistiryhmästä koostettua materiaalipankkia, joka koostuu ryhmän nettisivuista, yhdestä videoidusta vastamielenosoituksesta, yhdestä YLE:n televisiohaastattelusta ja Helsinki Ilman Natseja-mielenosoituksesta koostetuista videoista, valokuvista ja muistiinpanoista. Tutkielma nojaa erityisesti Jack Halberstamin tunnetuksi tekemään queer-feministiseen epäonnistumisen tutkimukseen ja sijoittuu tutkimusotteeltaan sukupuolentutkimuksen ja esitysanalyysin välimaastoon. Aktivismiryhmän toiminnan, alkuperän erittelyn tai haastattelujen sijaan tutkimus keskittyy Loldiers of Odinin aktivismin performatiivisuuteen ja siihen miten esityksellinen epäonnistuminen ilmenee ryhmän julkisissa ulostuloissa ja interventioissa. Ruohonjuuritason aktivismin hengessä tutkimusmetodeina on käytetty artikulaatiota, provokaatiota ja yhdessä kulkemisen menetelmää. Artikulaation kautta tutkimus tarkastelee Suomen sosiopoliittista tilannetta vuonna 2016 ja avaa merkityksenannon tärkeyttä suhteessa kaduilla liikkuviin aktivisteihin ja ryhmän ulostulojen motiiveihin. Provokaatio asettaa klovniaktivistit esitysanalyysin raameihin verraten toimintaa katuteatterin ja soveltaen julkisen performanssin ja teatterin keinoja poliittiseen aktivismiin. Yhdessä kulkemisen menetelmä palauttaa tutkimuksen samalle viivalle tutkimuskohteensa kanssa kulkien mielenosoitusten mukana kokien antifasistisen aktivismin ja performatiivisen epäonnistumisen yhdessä klovniaktivistien kanssa. Tutkielma erittelee esityksellisen epäonnistumisen kolme ilmenemismuotoa: esityksellinen epäonnistuminen komiikan ja teatteriklovnerian tehokeinona, esityksellinen epäonnistuminen antifasistisen aktivistin työkaluna ja esityksellinen epäonnistuminen feministisenä tilana tai lokaationa. Teatteriklovnerian tehokeinona epäonnistuminen nojaa ajoitukseen ja yllätykseen. Vitsin voimakkuutta vahvistaa esitettävän hahmon sijoittuminen yhteiskuntanormien ulkopuolelle. Aktivistin työkaluna epäonnistuminen provosoi ja pyrkii asettamaan vastapuolen naurunalaiseksi. Loldiers of Odinin aktivismin reaktiivinen luonne tukee havaintoa siitä, että ryhmän interventiot toimivat parhaiten niiden ollessa suorassa vuorovaikutuksessa poliisin tai katupartioiden kanssa. Epäonnistuminen feministisenä tilana tai lokaationa palauttaa klovniaktivismin verrannollisuuden yhteiskunnan menestyksen ulkopuolelle jääviin rakenteellisiin häviäjiin, joihin kuuluvat mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Epäonnistuminen näyttäytyy feministisenä lokaationa, jossa kaikki on mahdollista koska epäonnistuminen asuu yksilön sijaan yhteiskunnan rakenteissa. Tällöin epäonnistumisesta tulee performanssi, aktiivinen leikki joka tekee näkyväksi rakenteellista sortoa. Loldiers of Odinin menestys aktivismiryhmänä nojaa tutkimuksen mukaan esityksellisen epäonnistumisen luovaan ja monipuoliseen hyödyntämiseen, josta voisi hyötyä moni muukin ruohonjuuritason yhteiskunnallinen toimija.
  • Kesänen, Riina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani aiheena on ruokalähettien työtaiteluun liittyvä Foodora vastuuseen -kampanja, joka toimii monella eri tasolla, merkittävimmin kuitenkin internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Tutkimuskysymykseni on, millaisia vaikuttamisen keinoja Foodora vastuuseen -kampanja toiminnassaan käyttää. Näiden keinojen kautta tarkastelen kampanjaa verkostoituneena yhteiskunnallisena liikkeenä, ja pohdin myös hieman sitä, mikä kampanjan yhteiskunnallinen merkitys on. Tutkimukseni liittyy niin kutsutun uuden työn kontekstiin, jolla tarkoitetaan työelämässä tapahtunutta muutosta, jossa esimerkiksi tuloerot työntekijöiden välillä ovat kasvaneet ja monet työmuodot ovat hävinneet. Tässä tutkielmassa uusi työ esiintyy alustatalouden palvelutyön muodossa. Alustatalous on 2000-luvulla yleistynyt työelämän ilmiö, jossa internetpohjaisten sovellusten kautta tehtävä työ hämärtää työntekijän ja yrittäjän sekä ammattilaisen ja harrastajan välisiä rajoja. Näitä aiheita on viime vuosina käsitelty paitsi mediassa myös esimerkiksi eduskunnassa, ja kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt etenkin Manuel Castellsin teoriaa verkostoituneista yhteiskunnallisista liikkeistä, jota täydennän esimerkiksi verkkoaktivismin ja verkostoituneen julkisen kehän teorioilla. Valitsin Castellsin, sillä hän käsittelee verkostoituneita yhteiskunnallisia liikkeitä laajasti huomioiden sen syyt, toimintatapojen ja välineiden erityisyyden sekä yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet. Castells käsittelee myös internetiä välineenä syväluotaavasti keskittyen ennen kaikkea sen vaikutuksiin yhteiskunnan verkostoissa. Tein tutkimukseni tapaustutkimuksen poikkileikkauksena tietystä ajanjaksosta Foodora vastuuseen -kampanjan toiminnassa. Valitsin tutkittavaksi ajanjaksoksi puoli vuotta alkaen kampanjan julkisesta aloituksesta 6.9.2018 ja päättyen 28.2.2019. Tutkimusmenetelmänäni on netnografia, joka tarkoittaa etnografisen tutkimuksen tekemistä verkossa. Tutkimuksen aineiston muodostavat Foodora vastuuseen -kampanjan kotisivuilta ja sosiaalisen median alustoilta keräämäni kampanjan julkaisema materiaali. Lisäksi tein kaksi teemahaastattelua kahden Foodora vastuuseen -kampanjan aktiivin kanssa. Keskityn tutkimuksessani etenkin kuuteen tapaan, jolla Foodora vastuuseen -kampanja pyrkii vaikuttamaan. Ne ovat: suoraan kohdeyrityksiin kohdistettu toiminta, aihetunniste, blogi ja pidemmät Facebook-päivitykset, kuvat, videot ja animaatiot, sisällön uudelleenohjaus sekä yhteistyö ja verkostoituminen. Tutkimukseni keskeiset johtopäätökset ovat, että Foodora vastuuseen -kampanja on monella tavoin tyypillinen Castellsin kuvaaman kaltainen verkostoitunut yhteiskunnallinen liike. Keskeisiä vastaavuuksia ovat etenkin Foodora vastuuseen -kampanjan pyrkimys avoimuuteen, johtajattomuuteen, autonomia, tunteiden merkitys ja yhtäaikainen toiminta verkossa ja sen ulkopuolella sekä lokaalin ja globaalin yhdistyminen. Foodora vastuuseen -kampanjan aktiivit suunnittelevat jatkavansa lähettien asian ajamista itse kampanjan jälkeenkin, mikä osoittaa mielestäni sen, että kampanjan aktiivit eivät halua jättää lähettien asian ajamista vain yhteiskunnan instituutioiden varaan. Syitä tähän voivat olla uusi työ, joka voi vaatia uusia vaikuttamisen tapoja, ja internetin ja sosiaalisen median keskeisyys sekä kampanjan että sen kohdeyritysten toiminnassa.
  • Kinnunen, Leena (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan tanskalaisen Ungdomshuset-liikkeen kansainvälisiä liittolaisia ja sitä, kuinka liike on pyrkinyt hankkimaan liittolaisia kansallisten rajojensa yli. Jagtvej 69 nuorisotalon puolustamisen ja uuden nuorisotalon puolesta taistelemisen ympärille muodostuneen liikkeen tapauksen kautta hahmotetaan yhteiskunnallisten liikkeiden kansainvälistymistä ja solidaarisuutta. Tutkimusongelma tarkentuu kahteen tutkimuskysymykseen: millaista on Ungdomshuset-liikkeen kansainvälinen tuki ja liittolaisuus, ja miten Ungdomshuset-liike on pyrkinyt hankkimaan tukea ja liittolaisia kansallisten rajojen ulkopuolelta. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen teoreettisena viitekehyksenä on keskustelu yhteiskunnallisten liikkeiden verkostoista ja erityisesti liittolaisista. Globaalilla tasolla keskustelu nähdään osana kansalaisyhteiskunnan vahvistumista. Yhteiskunnallisten liikkeiden roolia globalisoituvassa maailmassa pohditaan erityisesti globaalin kansalaisyhteiskunnan käsitteen kautta. Liittolaisuuksien hankkimista koskevaa toista tutkimuskysymystä lähestytään Thomas Olesenin poikkikansallisen (transnational) kehystämisen teorian kautta, joka jakaantuu neljään ulottuvuuteen: globaaliin tietoisuuteen, uusliberalismin epäoikeudenmukaisuuteen, demokratian ylätason kehykseen sekä internetin jokapäiväisiä kokemuksia välittävään vaikutukseen. Tutkielman aineisto on laadullinen ja perustuu Ungdomshuset-liikkeen toimijoiden puolistrukturoituihin haastatteluihin sekä liikkeen itsensä tuottamaan materiaaliin internetissä. Aineistoa on analysoitu teemoittelun ja tyypittelyn kautta. Tutkimuksessa havaitaan, että liikkeen liittolaisuudet perustuvat kahdenlaisiin verkostoihin: internetin sekä henkilökohtaisten kontaktien muodostamiin verkostoihin. Ungdomshuset-liikkeen internet-verkostot jakautuvat aineiston perusteella: 1) internetissä tapahtuvaan tiedotukseen; 2) virallisten kansainvälisten tiedonantojen julkaisemiseen; 3) Myspace-sivustolla tapahtuvaan verkostoitumiseen. Internetin verkostojen kautta raportoidaan paitsi Tanskassa tapahtuvasta toiminnasta, myös ulkomaisesta tukitoiminnasta sekä pyydetään kansainvälistä apua taistelulle. Henkilökohtaisten kontaktien verkostot ovat kuitenkin yhteisöllisyyden kannalta merkittävämpiä. Toimijat liittyvät niiden kautta globaaliin talonvaltauskulttuuriin, joka edistää uusien verkostojen syntymistä ja vahvistaa jo olemassa olevia. Internet helpottaa tiedonvälitystä, mutta toimintaan tarvittavaa sitoutumista ylläpidetään henkilökohtaisten kontaktien kautta. Ungdomshuset-liikkeen poikkikansallinen kehystäminen perustuu paikallisten ongelmien jäsentämiselle osana suurempaa kokonaisuutta. Kööpenhaminan tapahtumat ovat osa globaalia taistelua valtion pakkoa ja vaihtoehtoisuuden tukahduttamista vastaan. Epäoikeudenmukaisuutta kehystetään menetetyn nuorisotalon kautta, jonka kohtalo on osa kaupunkitilojen kapitalistista käyttöönottoa ja vaihtoehtoisuuden tukahduttamista kapitalismin ja uusliberalismin tieltä. Demokratiaa koskeva poikkikansallinen kehystäminen perustuu ajatukselle osallistuvasta ja aktiivisesta yhteiskunnasta, jota vapaat tilat maailmalla edustavat. Kansainvälisesti yhtä merkintää on liikkeen toiminnallinen ulottuvuus. Liikkeen harjoittama vandalismi ja kansalaistottelemattomuus houkuttelevat toimintaan mukaan aktivisteja myös Tanskan rajojen ulkopuolelta. Internetin merkitys jokapäiväisiä kokemuksia välittävänä välineenä näkyy Ungdomshuset-liikkeen kohdalla, mutta yhteisöllisyyttä rakentavat ainekset eivät kuitenkaan ole kovin vahvoja.
  • Rintanen, Tytti (Helsingin yliopisto, 2020)
    This master’s thesis combines two realms that have received only minor attention: Anti-trafficking theatre activism and the research of theatre audience experiences. The study is a data-driven qualitative content analysis of theatre audience’s reception experiences considering the activist theatre performance, Item No 316, on the topic of human trafficking. The performance was staged seventeen times in the spring of 2013, in eight cities in Finland. The aim of this study is to clarify the function of activist theatre in relation to its audiences. This is done through the case of Item No 316. The data was gathered firstly through semi-structured group interviews with voluntary audience members right after the performances, and secondly by an e-mail questionnaire five months later. Altogether 30 spectators were interviewed in Turku, Tampere, Jyväskylä and Joensuu, and 24 of them later responded to the questionnaire. The data was analysed using qualitative content analysis and supporting quantitative content specification. The central theoretical background corresponding to the findings consists of media scholar Roger Silverstone’s theory of ‘proper distance’, theatre scholar Lib Taylor’s concept of ‘emotional enlistment’ and theatre scholar Peter Eversmann’s analysis of the theatrical experience. The main results have to do with conceptions of the theatre medium, its most efficient means, the shared and individual aspects of its audience experiences, the change of thinking and action provoked by it and – most importantly – the influentiality of theatrical emotions and the experienced increase in proximity of the performance and its topic. Theatre was conceived as a medium that enhances the experience of proximity with the distant suffering Others more than other media, and its capability to affect emotionally through theatricality and living body media was seen as a highly efficient provoker of change. The findings of this study defend the activist theatre medium’s capability to engage its audiences on various levels: Firstly, into focusing on the delivered mediation of factual information and stories; secondly, into relating, identifying and empathising with the victims of social injustice as distant Others; and thirdly, into an ongoing mental process about the relevance and influence of the mediated social injustice for themselves and their everyday lives. Therefore, according to this study’s audience experiences, the potential that theatre has to offer to activist causes might be considerable.
  • Aalto-Matturi, Sari (2004)
    The purpose of this research has been to study the challenges and opportunities for the trade union movement and non-government organisations from the new communications technologies. There is a special focus on the readiness of the working population to use network communications and their potential to use it for networking, to acquire knowledge and support and to exert influence. The research analyses the existing experience and vision of the relationship between the Internet and NGOs to form a base for the work of those organisations planning or developing network based communications. The research has been implemented multi-strategically, by the study of research literature, especially the discussion of Robert D. Putnam, Manuel Castells and Howard Rheingold about the change of identities and community in the modern information and network society, and by interviews with trade unions and NGOs. These were compared with the expectations and the readiness of Finnish trade union members and their union representatives, obtained via questionnaire and interviews. The networking of Finnish employees and union representatives has progressed rapidly during the past two years. Consequently the unions do not have a current picture of how ready their members and representatives are to use information and communication technology and the Internet and e-mail are still regarded as fairly marginal communication and service channels. The expectations of the members and their union representatives regarding the use of the Internet and e-mail are at the same time growing. By using the Internet mainly as a one-way information channel the largest potential of the Net for the non-government organisations and trade unions has been overlooked. As an interactive space the Internet has potential to develop into a new Workers' hall or Community Hall of the trade union movement – forum for social interaction, networking, influencing, activism and social capital. In the trade union movement and NGOs there has been, however, very little contemplation about how to use the new ICT to strengthen interaction, community spirit, participation and democracy.
  • Salminen, Heini (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät sosiaalisen median omakuvaa, selfietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Muunsukupuolisten ja muiden transihmisten representaatiot ovat historiallisesti olleet paitsi vähäisiä myös lähes poikkeuksetta muiden ehdoilla tuotettuja. Ne ovat keskittyneet kuvaamaan häpeää, vaikeuksia ja huono-osaisuutta ja tuottavat siten yksipuolista ja vahingollista kuvaa transihmisten todellisuudesta. Selfiet visuaalisina itserepresentaatioina horjuttavat representaatioiden tuottamisen ja sitä kautta näkyvyyden sekä nähdyksi tulemisen hierarkiaa. Ne ovat keskeinen aktivismin työkalu erityisesti vähemmistöille, joiden representaatiot ovat muuten olemattomia tai olemassa hyvin tarkkarajaisissa konteksteissa. Tutkielmassa tarkastellaan muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvia visuaalisina vaikuttamisen keinoina ja havainnoidaan moninaisempien representaatioiden merkitystä. Sen käsitteellinen näkökulma rakentuu yhtäältä Stuart Hallin representaatioiden teoriasta juontuvan itserepresentaation käsitteen ja toisaalta Judith Butlerin sekä Erving Goffmanin esittämisen teorioiden viitepisteessä. Tutkielman aineisto koostuu viidestä muunsukupuolisen sosiaalisen median aktivistin haastattelusta. Haastatteluaineisto on kerätty soveltamalla kahta laadullista haastattelumenetelmää: teemahaastattelua ja valokuvilla haastattelutilannetta virittävää photo elicitation -menetelmää. Haastattelun virikkeinä on käytetty haastateltavien selfie-kuvia. Aineiston analyysi on tehty hyödyntäen temaattista analyysimenetelmää, jonka avulla tutkimusaineistosta on paikannettu keskeisiä teemoja suhteessa tutkimuskysymykseen. Aineiston analyysi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten muunsukupuoliset sosiaalisen median aktivistit jäsentävät aktivismia käsitteenä ja toimintana. Haastateltavien kuvailemaa aktivismia on käsitteellistetty luonteeltaan intersektionaaliseksi. Sen yksi keskeisimmistä tavoitteista on tuottaa moninaisempia muunsukupuolisten ja muilla tavoin marginalisoitujen ihmisten representaatioita. Toisessa analyysiluvussa kuvataan, minkälaisia visuaalisia vaikuttamisen keinoja muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät selfie-kuvissaan. Vaikuttamisen keinot on jaettu kolmeen teemaan: ilon, aitouden ja rajattoman itseilmaisun representaatioihin. Ne kuvaavat aktivismin välineiksi tuotettuja itserepresentaatioita, jotka sekä haastavat olemassa olevaa muunsukupuolisuuden kuvastoa että luovat uutta. Lopuksi tarkastellaan aktivistien näkemyksiä representaatioiden merkityksestä niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Moninaisempien visuaalisten representaatioiden tuottamisen nähtiin muun muassa edistävän ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja identiteetin muodostumisen mahdollisuuksista sekä yksilön tasolla lisäävän hallinnan tunnetta ja toimijuuden kokemuksia. Tutkimus osoittaa, että selfie-kuvilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä erityisesti marginalisoiduille toimijoille. Muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvat ruumiillistavat moninaisia, muuttuvia ja intersektionaalisia identiteettejä. Ne paitsi haastavat aiempaa, yksipuolista muunsukupuolisuuden kuvastoa myös luovat uusia, moninaisempia representaatioita marginalisoiduista ihmisistä ja kehoista. Vaikka moninaisemmat representaatiot eivät yksin aikaansaa sosiaalista tai yhteiskunnallista muutosta, voivat selfie-kuvat kuitenkin olla voimakas todistus oman identiteetin olemassaolosta kulttuurissa ja yhteiskunnassa, jossa muuten jää näkymättömäksi.
  • Kuusisalo, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkimus käsittelee valtavirta- ja vastajulkisuuksien suhdetta graffitien, katutaiteen ja muun kaduilla ilmenevän luvattoman viestinnän kautta. Näihin viitataan termillä ”sähkökaappijournalismi”, jonka tarkoituksena on erottaa se osa, jonka sisältö on selkeästi yhteiskunnalliseen, poliittiseen tai sosiaaliseen muutokseen pyrkivää. Useiden vuosien aikana eri puolilta Helsinkiä kerätyn yli viidenkymmenen tapausesimerkin avulla selvitetään osin millaisia aiheita välineessä käsitellään, mutta erityisesti miten. Tutkimuksessa osoitetaan, että kyse on nimenomaan erityisestä ja muista poikkeavasta viestintävälineestä, jolla on omat toimintamekanisminsa, rajoitteensa sekä mahdollisuutensa. Sillä on myös hyvin pitkät historialliset juuret jopa tuhansien vuosien ajalta. Tämä väline voi olla käytössä paitsi yhteiskunnan kriisitilanteissa myös ainakin näennäisesti suhteellisen vakaassa yhteiskunnissa. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jota ohjaavat tietyt hegemoniset tavat, tottumukset ja käytännöt, myös joukkoviestinnän tuotantoa ohjaavat tietyt ennakko-oletukset. Julkisuutta pidetään puolestaan keskustelun areenana, jossa yhteiskunnan jäsenet yhdessä päätyvät mielipiteeseen heitä kaikkia koskevista asioista. Pääsy tähän nykyään lähes aina kaupallisen logiikan pohjalta toimivaan julkisuuden piiriin voi olla kuitenkin rajattu sekä joillekin yhteiskunnan jäsenille että joillekin aiheille. Alakulttuurit, joille nämä aiheet ovat tärkeitä, voivat pitää niitä kuitenkin yllä omissa vastajulkisuuksissaan, joista ne voivat myös nousta laajempaan julkiseen keskusteluun. Yksi tällainen vastajulkisuuden areena voi olla juuri ”sähkökaappijournalismi”. Välineenä se on äärimmäisen tasa-arvoinen ja toisaalta myös äärimmäisen julkinen. Silti se myös mahdollistaa sellaisten mielipiteiden esiin tuomisen, joita ei käytännössä missään muussa mediassa voisi julkaista. Usein nimettömänä, lähes aina luvattomana ja usein jopa röyhkeänä viestintämuotona sillä voi olla erityisen tärkeä rooli nykyisissä demokratioissa paitsi poliittisten sekä yhteiskunnallisten epäkohtien ja puutteiden paljastajana, myös kansalaisten ja erilaisten ryhmien identiteettien rakentajana.
  • Koskinen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis I inquire into young people’s stories about disability activism. This thesis aims to contribute to current discussions in the field of disability studies and youth studies concerning young disabled people’s societal influencing and participation. As it has been acknowledged in youth studies, young peoples’ political agency shouldn’t be seen only as an involvement in official politics, but more diversified and concerning also the different aspects of everyday life. In this thesis I ask how and in which ways young disability activists aim to influence societal practices and what opportunities for agency are available in these processes. I draw my analysis from five semi-structured interviews which I conducted with young disability activists aged between 22–26. The purpose of the interview was to produce accounts and descriptions about the research topic. I analysed the data using qualitative narrative method. Different disability and human rights organisations had an important role in enabling interviewees’ political agency. The organisations had opened a way to influence for many young people, nevertheless there were different contradictions attached to their narration. These contradictions were connected to the organisational practices effecting the limits and possibilities to be heard. Also the themes and topics young people consider important can be interpreted as apolitical from the organisational perspective. Some interviewees stated that for example sexual diversity was often bypassed. For some young people the political agency took the form of more mundane practices. These involved blogging and different social media activities, doing music with a disability politics twist and taking part in different demonstrations and marches. I interpreted these practices to be more spontaneous and not limited by organisational practices and thus they have the possibility to bring new topics and themes to the sphere of political. This thesis suggests that instead of seeing young people as politically passive, we should pay attention to their political agency and the different forms it might take.
  • Pitkälä, Noora (Helsingin yliopisto, 2022)
    ”Patriarkaatti tuomitsee ensihenkäyksestä mut / rangaistuksenani, on väkivalta kätketty,” kajahti Kolmen sepän patsaalla joulukuussa 2019. Joukko latinalaisamerikkalaisia naisia toisti Helsingissä Un violador en tu camino -performanssin (suom. Raiskaaja tielläsi), joka syntyi Chilen Valparaísossa osana laajoja mielenosoituksia vuonna 2019. Las Tesis -aktivismiryhmän performanssia kopioitiin ympäri maailmaa useilla kielillä, ja eri käännökset toistivat aina saman viestin: naisten kokema seksuaalinen väkivalta on osa yhteiskunnan valtarakenteita.   Suomessa performanssin järjesti latinalaisamerikkalaisten feministien aktivistiryhmä La Red de Mujeres Finlandia. Tutkielmassa haastattelu kahden ryhmän jäsenen kanssa ja osallistuva havainnointi Suomen Un violador -performanssissa tarjoavat näkökulman siirtolaiskontekstissa tapahtuvaan transnationaaliseen feministiseen solidaarisuustyöhön. Tarkastelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin siirtolaisuuskontekstissa tapahtuvan feministisen aktivismin ja erityisesti Un violador -performanssin kokemusta. Tutkin millaisia identiteetin ja kuulumisen kysymyksiä feministiseen aktivismiin liittyy siirtolaisuuskontekstissa? Millaisia motiiveja ja merkityksiä latinalaisamerikkalaisella feministisellä aktivismilla on Suomessa protestoidessa? Lisäksi pohdin, miten La Redin aktivismi ja Un violador -performanssi voidaan ymmärtää transnationaalisen feminismin ilmiöinä?   Paneudun tutkielmassa tunteiden merkitykseen feministisessä aktivismissa. Performanssi hahmottuu symbolisena solidaarisuuden eleenä, jolla osoitetaan tukea naisille ja feministeille Latinalaisessa Amerikassa. Performanssin osallistujat rikkovat tunnekulttuurin normeja sekä naisina että maahanmuuttajina, ja luovat tilaa uudenlaisten tunnekulttuurien muovautumiselle, tai ainakin hetkelliselle vapautumiselle normeista. Siirtolaisuuskontekstissa korostuvat transnationaaliset identiteetit ja kuulumisen neuvottelut, joita performanssin parissa käydään. Siirtolaisuuden, feminismin ja aktivismin intersektiossa avautuu analyyttinen monipaikantuneen feminismin muoto, jossa ammennetaan marginalisaation ja toiseutetuksi tulemisen kokemuksista. La Red de Mujeres Finlandian solidaarisuuteen perustuva aktivismi ei ainoastaan tarjoa tilaa omaehtoiselle identiteetin määrittelylle maahanmuuttajakontekstissa, vaan myös laajentaa feministisen ajattelun näkökulmia Suomessa.