Browsing by Subject "aktivointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Tschamurov, Viveka; Jauhiainen, Signe (Kela, 2019)
    Työpapereita
    Tässä työpaperissa tarkastellaan työttömyysturvan aktiivimallin toteutumista vuoden 2018 aikana. Tutkimus sisältää kuvailevaa analyysia muun muassa siitä, kuinka suuri osa on täyttänyt aktiivisuusehdon ja millä toimenpiteillä se on täyttynyt. Kaikista aktiivimallin piirissä olevista työmarkkinatuen saajista noin 40 prosenttia ja peruspäivärahan saajista hieman alle 30 prosenttia täytti aktiivisuusehdon lähes koko seuranta-ajan. Työmarkkinatuen saajista suurin osa täytti aktiivisuusehdon TE-palveluun osallistumalla, kun taas peruspäivärahan saajista suurin osa täytti sen työtuloilla. Jos henkilö ei täyttänyt aktiivisuusehtoa, hänen työttömyysturvaansa alennettiin seuraavalla tarkastelujaksolla. Suurimmalla osalla henkilöistä, jotka eivät täyttäneet aktiivisuusehtoa, tilanne oli alentamisesta huolimatta pysyvä jaksosta toiseen, ja vain pieni osa alennettua etuutta saaneista täytti aktiivisuusehdon. Lisäksi tutkimuksessa estimoitiin aktiivisuusehdon täyttymisen todennäköisyyttä eri sosioekonomisissa ja demografisissa ryhmissä. Tulosten mukaan erityisesti naisilla, nuorilla ikäryhmillä, puolison kanssa asuvilla, ulkomaan kansalaisilla ja asumistuen saajilla on keskimäärin suurempi todennäköisyys täyttää aktiivisuusehto. Vastaavasti iäkkäämmillä, pitkäaikaistyöttömillä, Uudellamaalla tai maakuntakeskuksissa asuvilla, työkyvyttömyyseläkettä hakeneilla tai toimeentulotuen saajilla on keskimäärin pienempi todennäköisyys täyttää aktiivisuusehto.
  • Pernanen, Ritva (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords
  • Heikkinen, Aleksander (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viimeisten vuosikymmenien aikana aktiivisesta työvoimapolitiikasta on tullut tärkeä vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kysymys, kun kehittyneet hyvinvointivaltiot ovat toteuttaneet yhä enemmän reformeja työllisyyden kohentamiseksi. Siinä missä suuressa osassa tätä tutkimusta hyvinvointivaltioiden korostetaan kehittyvän kohti uusliberaalia aktivointityyliä, osoitetaan tässä tutkimuksessa kolmen hyvinvointimallien ideaalityyppeinä pidetyn tapauksen lähentyneen sosiaalidemokraattista aktivointilogiikkaa. Tutkimus rinnastuu teoreettisesti kahteen hyvinvointivaltioiden dynamiikkaa eri tavoin selittävään kirjallisuushaaraan. Näistä ensimmäisessä hyvinvointivaltioiden politiikkojen katsotaan säilyvän toisistaan erottuvina, koska niiden kehitystä ohjaa polkuriippuvuus ja muut hyvinvointivaltioiden vakautta aiheuttavat mekanismit. Toisen näkökulman mukaan näiden polkujen ja mekanismien merkitys on heikentynyt eri valtioille yhteisten haasteiden ja ylikansallisen poliittisen yhteistyön myötä. Tästä syystä eri maiden politiikkojen välisten erojen tulisi kaventua eli konvergoitua. Näitä oletuksia testataan tässä tutkimuksessa vertailemalla Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aktiivisia työvoimapolitiikkoja vuosina 2013–2018 keskittyen niissä hyödynnettyihin aktivoinnin kannustimiin. Analyysi perustuu laadullisen LABREF-tietokannan aineistoon tapausmaiden toteuttamasta 41:stä aktiivisen työvoimapolitiikan reformista, jotka koodattiin kahdeksaan kannustinkategoriaan. Näitä kannustimia vertaillaan niin kutsuttua parilähestymistapaa hyödyntämällä sen määrittämiseksi, onko niiden käytössä havaittavissa maiden välisten erojen jatkumista, eriytymistä tai kaventumista. Kannustimien vertailussa tarkastellaan kahta ulottuvuutta: niiden läsnäoloa sekä lukumäärää. Tutkimuksen tulosten perusteella kaikki tapausmaat ovat hyödyntäneet pääosin kannustimia, jotka ovat linjassa niiden hyvinvointivaltiomallien perinnön kanssa. Tähän on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikoissa on hyödynnetty huomattavasti inhimillisen pääoman kehittämiseen tähtääviä kannustimia, jotka ovat linjassa sosiaalidemokraattisen aktivointilogiikan kanssa. Tapausmaiden välillä onkin havaittavissa osittaista konvergenssia kohti tätä kannustintyyppiä. Tapausmaiden toteuttamissa politiikoissa merkittävässä osassa ovat myös sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuoleen kohdistuvat kannustimet. Angloamerikkalaisista maista tutut työnhaun velvoittavuutta ja sanktioita kasvattavat kannustimet ovat sen sijaan merkittävässä osassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan reformeissa, eikä niiden kasvavalle merkitykselle muodostu tukea tämän tutkimuksen viitekehyksessä. Kokonaisuutena tarkasteltuna tutkimuksessa ei löydetä viitteitä myöskään tapausmaiden kannustimien välisten erojen laaja-alaisesta kasvamisesta tai kaventumisesta, vaikka yksittäisten kannustimien kohdalla tällaisia kehityksiä esiintyy.
  • Hietaniemi, Eila (2003)
    The study has examined the effects of the actions aimed at deterring exclusion especially on the activation, labourmarket placement, and the life control of the aging and inadequately trained unemployed. As the theoretical frame of reference, e.g. Pierre Bordieu's theories about the meanings of capitals and fields to individuals and from the viewpoint of social actors have been used. Under examination has been the social capital manifesting itself as trust or confidence in social relationships. Theoretical background for the study has been found from e.g. the frameworks of exclusion, unemployment research, organizing of social welfare, and from the frameworks of the operational conditions and environments of anticipatory socialpolicies, and activating labourpolicies. The empirical material was collected from the eight development plans targeted towards the people 45 years or older who were unemployed or threatened by unemployment, chosen from the Finnish ESR- program period 1995-1999. The basic population of 377 persons and the standardized control group was collected manually from the registries of the labour administration in February 2002, and the questionnaire as a postal survey also in the spring of 2002. The survey was sent to 196 persons chosen from the basic population. Because of the disparity of the materials and several different methods and theories used, the research methodology was chosen to be triangulation. In the examination of the factor of social capital and life control e.g. the methods of sum variables, means of variable ratios, and variance analysis. The interview material has been utilized as factual information whenever relevant. As one result, the most significator prohibitive factor in trying to employ the aging unemployed people was inadequate vocational training, and not so much aging. The roots of the structural unemployment affecting the current labourmarket are thus located: the post World War II radical change, when the educational requirements of workers were low. Of the factors of anticipation, activation, and the strength of the life control, the trust towards to the institutional actors turned out to be weak. The dominant factor expressing the strength of external and internal life control was the ethos of 'coping on your own'. The study used as source material the works, articles of e.g. the following authors: S. Aho, P. Bourdieu, J. Coleman, I. Culpit, T. Helne, K. Ilmonen, J. Kajanoja, P. Putnam, R. Raitasalo, J. P. Roos, H. Silver, and K. Vähätalo.
  • Rajavaara, Marketta; Määttä, Anne; Kokko, Riitta-Liisa; Tarkiainen, Laura (Kela, 2019)
    Teemakirja
  • Patomäki, Aija (2000)
    Tutkielmassa selvitetään ikääntyvien eli 45 vuotta täyttäneiden työttömien työllistymisen esteitä ja työllisyysstrategista aktivointia 1990-luvun lopun Suomessa. Tutkimuskohteena ovat työhön suuntautuneet ikääntyvät työttömät, jotka eroavat yleensä taustatekijöiltään selvästi eläkkeelle suuntautuneista työttömistä. Tutkimus muodostaa kokonaisuutena meta-arvioinnin, jossa erilaisten valmiiden lähteiden perusteella arvioidaan ikääntyvien työllistymisen esteitä sekä työttömyysongelmaan tarjottuja ratkaisumalleja. Ikääntyvien työllistymisen esteitä ja työvoimapoliittisen aktivoinnin toimenpiteitä tarkastellaan erityisesti realistisen arvioinnin näkökulmasta, jolloin pyritään selvittämään millainen aktivointitoimenpide todennäköisimmin työllistää ikääntyvän työsuuntautuneen työttömän suurtyöttömyyden olosuhteissa. Tutkielman aineistona on käytetty pääasiassa kirjallisia lähteitä: suomalaisia ja ulkomaisia tutkimuksia, artikkeleita, tilastoja ja työvoimapoliittisia arviointiraportteja. Suurin osa lähdekirjallisuudesta on julkaistu vuosina 1995 - 99. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kolmea ikääntyvien työttömyyden asiantuntijaa toukokuussa 2000. Työhön suuntautuneiden ikääntyvien työttömien työllistymisen esteet on jaettu tutkielmassa kolmeen ryhmään. Toistaiseksi ikääntyvien työttömyyttä käsittelevissä tutkimuksissa ja artikkeleissa on korostettu pääasiassa työttömien yksilöllisistä ominaisuuksista ja sosiaaliturvajärjestelmän kannustamattomuudesta juontavia työllistymisen esteitä. Samaan aikaan ratkaisuina työttömyysongelmaan on tarjottu erityisesti työvoimakoulutusta, kuntoutusta ja toisaalta työttömyys- ja eläketurvan leikkauksia ja myöntämisehtojen tiukennuksia. Tässä tutkielmassa painotetaan kuitenkin erityisesti työmarkkinoiden rakenteeseen ja ikääntyvän työvoiman heikkoon kysyntään liittyviä työllistymisen esteitä, jotka korostuvat työhön suuntautuneiden työttömien kohdalla. Kyselytutkimusten mukaan työhön suuntautuneet ikääntyvät työttömät ovat keskimäärin eläkkeelle suuntautuneita nuorempia, terveempiä ja paremmin koulutettuja ja he hakevat aktiivisesti töitä useammin kuin eläkkeelle suuntautuneet työttömät. Tutkielmassa myös vapaaehtoinen osallistuminen työhallinnon aktivointitoimenpiteisiin tulkitaan työhön suuntautumisen merkiksi. Useiden tutkimustulosten mukaan edes hyvä koulutus ja työkyky, aktiivinen työnhaku tai työvoimapoliittisiin aktivointitoimenpiteisiin osallistuminen eivät merkittävästi paranna ikääntyvien työttömien työllistymistodennäköisyyttä. Tilastollisesti työttömyys muodostuukin yleensä sitä pitkäkestoisemmaksi mitä vanhemmasta henkilöstä on kysymys. Todellisuudessa ikääntyvien työmarkkina-asema on vielä työvoimatilastoissa kuvattuakin heikompi, koska usein ikääntyvien pitkäaikaistyöttömyyden katkaisee muutamaksi kuukaudeksi työvoimapoliittinen aktivointitoimenpide, joka kuitenkin vain harvoin johtaa pidempään työsuhteeseen. Nousukaudellakin parhaiksi työllistymiskeinoiksi ovat osoittautuneet yrittäjäksi ryhtyminen tai työllistyminen aiemmalle työnantajalle. Tosin on korostettava, että ikääntyvät eivät ole yhtenäinen joukko työllistymistodennäköisyyden suhteen. Vielä 45 - 54-vuotiaana uudelleen työllistymisen mahdollisuudet ovat kohtuullisen hyvät, mutta 55 - 64-vuotiaista työttömistä työllistyy enää muutama prosentti.
  • Kotilainen, Susanna (2008)
    Tutkielman tavoitteena on saada selville mitä kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työttömät nuoret ajattelevat koulutuksesta, työstä ja aktivoinnista. Tutkielman tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka tärkeänä työttömät nuoret pitävät koulutusta, 2) miksi työttömät nuoret ovat vailla työtä ja 3) mitä mieltä työttömät nuoret ovat aktivoinnista. Tarkoituksena on saada työttömien nuorten oma ääni esille laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkielman aineisto koostuu kuuden 21 – 24- vuotiaan työttömän nuoren teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielmassa nousi esille, että haastattelemani työttömät nuoret puhuvat kaikista kolmesta teemasta kahdella tasolla: ulkoisesti ja sisäisesti. Ulkoiseksi tasoksi nimitän nuorten tapaa kuvata yhteiskuntaa; kuten esimerkiksi työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa sekä yhteiskunnassa vallitsevaa ”pakkoa”, joka ohjaa työttömän nuoren elämää tämän itsensä ulkopuolelta. Sisäinen taso on ulkoisen taso vastakohta. Sisäinen taso tarkoittaa nuoren henkilökohtaisia mielipiteitä ja kuvauksia siitä miten ulkoisen tason ”pakko” vaikuttaa omalla henkilökohtaisella tasolla – kokemuksia siitä, miltä tuntuu olla toimenpiteiden kohteena oleva työtön nuori. Ulkoinen ja sisäinen taso eivät kohtaa haastattelemieni nuorten puhuessa koulutuksesta. Nuoret ovat sisäistäneet koulutusyhteiskunnan vaatimukset ammatin hankkimisesta, mutta eivät näe koulunkäyntiä realistisena vaihtoehtona itselleen. Kaikki haastattelemani nuoret ovat keskeyttäneet ammatillisen koulutuksen vuosia sitten eivätkä ole enää valmiita opiskelemaan. Haastattelemillani nuorilla on työkokemusta joko erittäin vähän tai ei ollenkaan. Kaikki haastattelemani nuoret haluaisivat olla kuitenkin tulevaisuudessa töissä ja ansaita itse elantonsa. Yhdeksi suureksi syyksi työttömyyteensä nuoret nimesivät psyykkiset syyt; mm. vaikeuden lähteä kotoa ja huonon itsetunnon. Tutkielman nuorten suhde työhön on ristiriitainen; toisaalta he haluavat työelämään, mutta he eivät tiedä miten sinne pääsisivät. Kaikille haastattelemilleni nuorille on tehty aktivointisuunnitelma, jonka perusteella heidät on ohjattu kuntouttavaan työtoimintaan. Aktivoinnista nuoret puhuivat hyvin varovaisesti ulkoisella tasolla, keskittyen kuvaamaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan aktivoinnista. Aktivointisuunnitelma on laadittu nuorille viranomaisten toimesta ns. ulkoisella tasolla huolimatta siitä, että nuoret ovat itse olleet läsnä suunnitelmaa tehtäessä. Nuorten elämää leimaa hyvin vahvasti ”päivä kerrallaan” – asenne niin koulutusta, työtä kuin aktivointiakin kohtaan. Haastattelemani työttömät nuoret ovat kuitenkin tyytyväisiä siihen, että ovat tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa.
  • Karkulehto, Susanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielma tarkastelee aktiivisen työvoimapolitiikan strategian kehitystä sen alku-ajoista nykypäivän käytäntöihin. Kiinnostuksen kohteena on taustateorian lähtökohtiin pohjaavien käytännön toimenpiteiden kehitys ja soveltaminen. Työvoimapolitiikan ja työttömyyden suhde on keskeinen. Tutkimus käsittelee myös aktiivisen sosiaalipolitiikan muutosta sekä aktivoinnin vaikuttavuutta.
  • Vuori, Annika (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa sosiaalityöntekijöiden kokemuksia siitä, tekevätkö he nuorisosiaalityötä, sekä mitä on arjen kuntoutus tai millaiseksi he mieltävät sen, kun toimintaympäristönä on aikuissosiaalityö. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa sovellan fenomenologista viitekehystä. Tutkimusaineisto on kerätty kevään 2012 aikana ja se koostuu neljästä fokusryhmähaastattelusta. Haastatteluihin osallistui 12 pääkaupunkiseudulla työskentelevää sosiaalityöntekijää. Kaikki haastateltavat työskentelevät 18–24-vuotiaiden nuorten parissa. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä. Haastattelujen perusteella kävi ilmi, että ne sosiaalityöntekijät, jotka ovat työskennelleet nuorten kanssa jo pidempään, kokivat tekevänsä nuorisososiaalityötä. Osa haastatelluista koki sosiaalistuneensa työmuotoon. He myös mielsivät nuoruuden erityiseksi elämänvaiheeksi, jossa elämän suunnittelemattomuus on osa elämänvaihetta. Nuorimpien asiakkaiden kohdalla nuorisososiaalityön yhdeksi erityispiirteeksi mainittiin kasvatuksellinen työote, joka sisälsi muun muassa kansalaistaitojen opettamista. Sosiaalityöntekijät, jotka olivat työskennelleet nuorten kanssa lyhyempään tai olivat aloittaneet nuorten kanssa työskentelyn vasta vuodenvaihteen 2012 jälkeen, mielsivät työskentelevänsä aikuissosiaalityössä – nuorten aikuisten parissa. Heidän kokemuksissaan välittyi erityisesti se, että nuoruus on yksi elämänkulun ja -jatkumon vaihe. Nuorten yhteiskuntaan liittäminen sekä aktivointi voidaan nähdä yhtenä aikuissosiaalityön olennaisimpana tehtävänä. Pro gradutyössäni lähestyn aihetta myös arjen kuntoutuksen näkökulmasta, se näyttäytyy aineistoni valossa sosiaalisena kuntoutuksena. Aineistoni liittyen arjen kuntoutukseen jakautui kolmeen osaan: helpommin aktivoitaviin, 'mökkiytyviin' nuoriin sekä sosiaalityöntekijöiden kuvailemaan ideaalimaailmaan. Sosiaalityöntekijöiden haastatteluissa kävi ilmi, että osalla nuorista elämänhallinta oli hukassa ja he tarvitsevat enemmän tukea arkeensa. Kotiin 'mökkiytyvien' nuorten kohdalla Työ- ja elinkeinotoimistojen tarjoamat palvelut eivät aina vastanneet nuorten tarpeita. Sosiaalityöntekijät kokivat, että ideaalimaailmassa näille nuorille olisi tarjolla esimerkiksi alueellisia palveluita tai toimintakeskuksia, joissa voisi harjoitella muun muassa elämänhallintaan liittyviä arjen taitoja.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Ukkola, Ismo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmassa analysoidaan työttömien aktivoinnin ja työttömien toimijuuden suhdetta. Tavoitteena on tuottaa tietoa aktivointipolitiikan käytännöistä työttömien näkökulmasta. Tutkielmassa kysytään, minkälaisia ovat työttömien toiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset aktivoivissa palveluissa, miten työttömät käyttävät mahdollisuuksiaan ja toimivat rajoitteiden puitteissa sekä miten työttömät määrittävät omaa aktiivisuuttaan. Aktivointipolitiikka on ratkaisuyritys työttömyyteen. Siinä pyritään työllistämään työttömiä työkykyisiä kansalaisia niin, että he palaisivat työmarkkinoille, eikä heidän pääasiallinen toimeentulonsa koostuisi pitkiä aikoja sosiaalietuuksista. Aktivoivat keinot perustuvat oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Parin viime vuosikymmenen aikana työttömien aktivoinnin kansainvälinen suunta on ollut korostaa velvollisuuksia, mikä on tarkoittanut sosiaaliturvan saantiehtojen sekä sanktioinnin kiristämistä. Toimijuuskäsityksen kautta tarkastellaan työttömän toimijuuden suhdetta aktivointipolitiikan konkreettisiin toimiin. Toimijuus hahmotetaan Mustafa Emirbayerin ja Ann Mischen tapaan: yksilön toimijuus tapahtuu rakenteiden ja suhteiden ehdollistamassa tilanteessa, mutta yksilö on tilanteen puitteissa kykenevä valitsemaan toiminnan suunnan, jota ohjaa yksilön suhde omaan menneisyyteensä, nykyisyyteensä ja kuviteltuun tulevaisuuteensa. Näkökulmaa toimijuuteen täydennetään Michel de Certeaun teorialla tuottajista ja kuluttajista, joka tuo olennaisesti vallan (strategian) ja vastarinnan (taktiikat) elementin tilanteelliseen toimintaan. Tutkimusaineistona käytetään vuonna 2018 kerättyä työttömän tarina -kirjoituskilpailuaineistoa. Aineistosta on rajattu 44 vastausta, ja analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Alaluokat on muodostettu aineistolähtöisesti, mutta yläluokkien laatimisessa on hyödynnetty aiempaa tutkimuskeskustelua ja teoriaa. Pääluokat on jaettu Michel de Certeaun teorian mukaan, joka myös palvelee tutkielman analyysilukujen rakennetta. Tutkielmassa havaitaan, että aktivointi ohjaa työttömien toimijuutta suuntautumaan tulevaisuuden tavoitteiden sijaan enimmäkseen nykyhetken toimintaan. Työttömien toimijuus kietoutuu olennaisesti aktivoinnin vaatimuksiin, mutta se ei pelkisty aktivoinnin kontrolloiman tekemisen tasolle. Työttömien tavat käyttää palveluita ja osoittaa aktiivisuutta palvelevat heidän omaa tavoitteellisuuttaan. Tavoitteellinen toiminta ei kuitenkaan ole täysin vapaata, sillä aktiivisuuden osoittaminen vaatii työttömiltä ajoittain toimia, jotka ovat ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Tuloksissa korostuu työttömien vastarinta, jossa oman toiminnan kontrollia tai aktiivisuuden määrityksiä ei suostuta luovuttamaan muiden käsiin. Vaikka työttömillä ei ole aina valinnanvaraa aktiivisuuden osoittamisen suhteen, he toteuttavat omaa aktiivista toimintaansa tavalla, joka tekee eroa viralliseen aktiivisuuden määritykseen. Omien tavoitteiden ylläpitäminen luovalla toiminnalla ja aktiivisuuden määrityksien kyseenalaistaminen ovat de Certeaun termein sitkeyden etiikkaa, jossa omaa kohtaloa ei luovuteta ulkopuolisen entiteetin valtaan. Aktivoivat palvelut pääosin keskittyvät aktiivisuuden osoittamiseen nykyhetkessä. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, kuinka aktivoivissa palveluissa keskitytään myös työnhakijan menneeseen työuraan tai ohjataan tulevaisuuden tavoitteita realistisempaan suuntaan. Täten on perusteltua ehdottaa jatkotutkimusta hyödyntämään Emirbayerin ja Mischen teoriaa toimijuuden ajallisesta suuntautumisesta ja tutkia, miten aktivoivissa palveluissa pyritään muokkaamaan työnhakijan suhdetta omaan menneeseen tai tulevaisuuteen.
  • Kiianmaa, Nelli (2004)
    1990-luvun laman jälkeen suuri työttömyys jäi Euroopassa pysyväksi ongelmaksi.Työttömyyden syynä on pidetty pääasiassa eurooppalaisten työmarkkinoiden jäykkyyksiä ja työttömien haluttomuutta ottaa vastaan työtä. Tämän vuoksi tärkeänä pidetään työttömien aktivoimista ja kannustamista työhön. Koska työttömyys haittaa talouden kasvua ja kilpailukykysä, EU on pyrkinyt yhä enemmän vaikuttamaan jäsenmaidensa sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa. Euroopan työllisyysstrategian avulla jäsenmaat voitiin sitouttaa yhteisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin työllisyyden parantamiseksi: Vuodesta 1998 alkaen Eurooppa-neuvosto on vuosittain hyväksynyt tärkeimmät tavoitteet ja toimenpiteet sisältävät työllisyyspolitiikan suuntaviivat, joiden pohjalta jokaisen jäsenmaan tulee laatia kansallinen toimintasuunnitelma. Työllisyyspolitiikka on kuitenkin edelleen kansallisella vastuulla, ja jäsenmaat voivat itse päättää, miten pitkälle noudattavat suuntaviivoja. Tutkielman aineistona olivat Euroopan unionin työllisyyssuuntaviivojen mukaiset Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmat työllistyvyyspilarin osalta vuosilta 1998-2002. Tarkoituksena oli selvittää, miten EU on vaikuttanut Suomen työllisyyspolitiikkaan ja miten Suomi on saavuttanut työllisyyssuuntaviivojen tavoitteet. Millaista on Suomen harjoittama EU:n työllisyysstrategian mukainen työllisyys-, erityisesti työvoimapolitiikka? Aineistoa täydennettiin tutkimus-, arviointi- ja tilastotiedoin, kuten komission julkaisemin yhteisin työllisyysraportein ja Euroopan työllisyysstrategian kansallisen arvioinnin tuottamin artikkelein. Menetelmänä oli arvioiva kirjallisuuskatsaus, jonka teemoina olivat erityisesti työllistyvyys, aktivointi-ja kannustavuuspolitiikat. Suomen toteuttaman työllisyyspolitiikan linjaukset olivat valmiiksi lähellä Euroopan unionin työllisyysstrategiaa. Eniten Suomen valitsema linja poikkesi EU:n ehdotuksista nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyssä. Valittu ensisijainen toimenpide, työnhakusuunnitelman tekeminen, ei ollut suuntaviivojen ehdottama, eikä Suomi myöskään onnistunut sen avulla ehkäisemään valumaa pitkäaikaistyöttömyyteen. Sen sijaan työttömien aktivointitoimenpiteissä olevien osuus (aktivointiaste) pyrittiin säilyttämään yli 20 prosentissa ja näin täytettiin suuntaviivojen asettama tavoite. Aktiivitoimia myös suunnattiin tarkemmin määritellyille kohderyhmille ja yksilöllisemmin Euroopan työllisyysstrategian suuntauksen mukaan. Toimien työllisyysvaikutukset olivat kuitenkin heikkoja. Myös Euroopan työllisyysstrategian aikana veroetuusjärjestelmiin tehtyjen muutosten työllisyysvaikutukset olivat häviävän pieniä. Elinikäisen oppimisen osalta voidaan nähdä profiloituminen työelämän ja yritysten tarpeita vastaavan koulutuksen järjestämiseen. Näin on saatu työmarkkinaosapuolet mukaan kansallisten toimintasuunnitelmien valmisteluun.
  • Lehto, Jussi Oskari (2008)
    Syksyllä 2001 astui Suomessa voimaan laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Laki kokoaa yhteen niitä linjauksia, joita työvoimapolitiikassa ja sosiaalipolitiikassa on aktiivisen sosiaalipolitiikan vaatimuksesta tehty. Yleisesti näitä linjauksia voi kuvata politiikalla, jossa toimeentulo- ja sosiaaliturvaa sidotaan yhä tiukemmin työntekoon. Aktivointipolitiikan nimissä kohdistetaan huomio syrjäytyneisiin ja passiivisiin, joita halutaan aktivoida ja saada heidät pois syrjäytyneisyydestä. Tässä opinnäytetyössä aktiivista sosiaalipolitiikkaa tarkastellaan kriittisestä näkökulmasta. Tarkempi tarkastelun kohde on Kuntouttavan työtoiminnan laki (189/2001), joka on se pala empiriaa, jonka avulla aktiivisesta sosiaalipolitiikasta otetaan kiinni. Teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi sekä relativismi. Merkittävä vaikutus tutkimuksen näkökulmaan on myös Tuula Helneen (2002) väitöskirjatutkimuksella Syrjäytymisen yhteiskunta sekä Raija Julkusen tuotoksilla sosiaalipoliittisten ajatusmallien suunnanmuutoksesta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on väljästi ymmärrettynä teorian ja käsitteiden ohjaamaa sisällönanalyysi. Aikaisemmasta tutkimuksesta sekä kirjallisuudesta esiin nostettujen keskeisten käsitteiden avulla tutkimuksessa jäsennetään ja analysoidaan eduskunnassa käytyä keskustelua kuntouttavan työtoiminnan laista ja aktiivisesta sosiaalipolitiikasta yleisemmin. Aineistona on kuntouttavan työtoiminnan lain säätämisprosessiin liittyvä, kansanedustajien käymä eduskuntakeskustelu. Tutkimuksen keskeisimmät kysymykset liittyvät aktivointipolitiikkaan sisältyviin käsitteisiin ”syrjäytyminen” ja ”aktiivisuus/passiivisuus”. Konstruktionismiin ja relativismiin sitoutuneesta näkökulmasta käsitteet voi kyseenalaistaa, nähdä rakennettuina ja relativistisina. Tutkimus saa perusteensa sosiaalityön ammatillisesta etiikasta, jonka nimessä on aiheellista olla huolestunut syrjäytyneiksi ja passiivisiksi määriteltyjen vapaudesta ja oikeuksista. Sosiaalityö ei saa ottaa annettuna syrjäytymisen ja passiivisuuden kaltaisia käsitteitä. Sen sijaan sosiaalityön tulee arvioida kriittisesti tämän kaltaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä esitettyjä käsityksiä. Jo itsessään tutkimuksen peruskäsite aktiivisuus näyttäytyy tutkimuksessa arvolatautuneena, normatiivisena ja jännitteisenä kansanedustajien keskusteluissa. Kansanedustajien puheissa on läsnä ristiriitainen huoli. Edustajien puheissa lain oletettu kohderyhmä tulee essentialisoitua vahvasti edustajien omien tulkintojen ja ennakkoluulojen värittämänä. Lisäksi aineistosta on löydettävissä pyrkimys toimenpiteisiin, joiden avulla kohderyhmästä saisi otteen. Myös moralistinen ulottuvuus on vahvasti läsnä edustajien puheissa. Tärkeimmät lähteet: Helne, Tuula (2002)Syrjäytymisen yhteiskunta; Julkunen, Raija (2006) Kuka vastaa. Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu; Alasuutari, Pertti (1994) Laadullinen tutkimus; Julkunen, Raija (2001) Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa; Rose, Nikolas (1995) Eriarvoisuus ja valta hyvinvointivaltion jälkeen. Teoksessa Eräsaari Risto ja Rahkonen Keijo (toim.) Hyvinvointivaltion tragedia. Keskustelua eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta.