Browsing by Subject "akustinen analyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Asikainen, Atte (Helsingin yliopisto, 2021)
    It is common for speech to occur in closed spaces. Hence, room acoustics have a significant role in speech communication. In previous studies, effects of reverberation on speech production have been found. However, research on the concerned field is yet scarce. Adverse room acoustics have been observed to expose occupational speakers, such as teachers, to voice disorders. Thus, it is crucial to study what are the room acoustic requirements for economic speaking. The purpose of this study is to examine which speech-acoustic traits change when the speaker is exposed to reverberation, and how. In the present study, two different approaches are taken: variation of reverberation time and removal of the reverberation. The changes in speech are reflected to the Lombard sign (the raise of speech level in a noisy environment). Additionally, differences related to gender and prosody are examined concerning the present topic. In this study, a speech production experiment was conducted with acoustic and statistical analyses. 11 Finnish-speaking volunteers (six females and five males) participated the experiment, where 150 short sentences were recorded from each participant. The sentences were produced in five different room-acoustic conditions. In four out of five, digitally simulated reverberation was played back on headphones worn by the participant with varying reverberation times. The fifth condition was (nearly) anechoic. Out of the recorded sentences, speech rate, creak ratio and harmonics-to-noise ratio were measured along with mean, maximum and movement of intensity and pitch. The measurements were then assessed with various statistical methods. The results of the study show a significant decrease in speech rate caused by an increasing reverberation time. Additionally, speech rate was the highest in the anechoic condition. Moreover, creak ratio decreased greatly when reverberation time increased to more than one second especially on male speakers and end-weighted sentences. Additionally, monotonousness was higher in reverberated conditions than the anechoic condition. However, substantial speaker-dependent differences in the effects of reverberation on speech were found. Moreover, sentence weight was found to influence speech more fundamentally than reverberation. The results suggest that rooms with average reverberation times, rather than particularly long or short, seem the most beneficial for speaking. This observation corresponds to previous studies. Further research on the field is required to extract valuable knowledge needed in acoustical design of spaces, including classrooms. Designing speaker-friendly spaces helps to preserve occupational speakers’ voices throughout their careers.
  • Lohi, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aikaisemmassa tutkimuksessa on huomattu, että osa autismin kirjon diagnoosin saaneista puhujista tuottavat prosodialtaan epätyypillistä puhetta. Tällaisia puhetyylejä on subjektiivisten havaintojen perusteella ainakin kolme. Tässä tutkielmassa oli tavoitteena selvittää, löytyykö näitä puhujatyyppejä datasta, ja onko sen selvittämiseen kehitetty metodi toimiva. Lisäksi autistista puhetta verrattiin kontrolliaineistoon. Puheen prosodia pitää sisällään puheen suprasegmentaaliset, eli tavua pidempikestoiset elementit. Prosodian avulla puhetta jäsennellään järkeviksi informaatiokokonaisuuksiksi, ja sen keinoin puhuja voi ilmaista tunnetilojaan ja asenteitaan. Toisin sanoen puheen prosodisten piirteiden oikeaoppinen tuottaminen sekä havaitseminen on tärkeää keskustelijoiden välisen yhteisymmärryksen kannalta. Autismin kirjo kattaa monta neurokehityksellistä häiriötä, joille kaikille on ominaista kommunikoinnin haasteet. Autististen henkilöiden on todettu käyttävän puheessaan poikkeavia prosodisia piirteitä. Heidän puhettaan on kuvailtu perinteisesti joko monotoniseksi tai laulumaiseksi. Aineistona käytettiin autististen poikien (n = 7) autenttisista ryhmäterapiatilanteista nauhoitettuja äänitallenteita, sekä tutkimusta varten konstruoitua äänitallennetta neurotyypillisesti kehittyneiden suomenkielisten varhaisnuorten poikien (n = 6) keskustelutilaisuudesta. Tutkimus oli kvantitatiivinen, ja se koostui akustisesta analyysistä sekä tilastollisesta tarkasteluosuudesta. Äänitallenteista eroteltiin puhunnokset puhujan mukaan, ja puhunnoksista mitattiin perustaajuuden muutoksen määrä ajassa, perustaajuusvaihtelu, puhunnoksen pituus, fonaation kesto, puhenopeus sekä narinan suhteellinen osuus. Ensin autismikirjon poikien puhetta verrattiin keskenään perustaajuuden muutoksen (per sekunti) ja perustaajuusvaihtelun suhteen. Näiden tulosten perusteella heidät jaettiin kolmeen ryhmään, joiden eroja lähdettiin tarkemmin selvittämään sekä pääkomponenttianalyysin keinoin että tarkastelemalla eroja tilastollisin keinoin. Tämän lisäksi autismikirjon ryhmän tuloksia verrattiin kontrolliryhmän tuloksiin. Tutkimuksessa saatiin selville, että autistikirjon puheaineistosta löytyi kolme prosodisesti erilaista puhujatyyppiä, ja uusi metodi, jossa verrataan puheen perustaajuuden muutosta ajassa perustaajuuden vaihteluun, vaikuttaa tulosten perusteella lupaavalta. Lisäksi autismikirjon ja kontrolliryhmän välillä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja kaikkien muiden muuttujien paitsi puhenopeuden suhteen. Jatkossa tutkimusta voisi kehittää suuremmalla otoskoolla, ja lisäämällä akustisia muuttujia aineistoon. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, erottaako naiivi kuulija prosodiatyypit toisistaan, ja mikä hänen havaintoonsa vaikuttaa. Lisäksi on epäselvää, onko ilmiö universaali vai kielikohtainen.
  • Haakana, Viljami (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.
  • Arvio, Mirka (Helsingin yliopisto, 2022)
    Existing research has yet to explore the production of Finnish children's /r/ sounds and their phonetic variants, despite /r/ sound errors being among the most common speech sound disorders in children. In addition, existing research mainly relies on perceptual observation, which presents challenges when it comes to accurately identifying the quality of the sound error. The use of more objective methods of analysis is essential for the comparability of the research data. The aim of this study was to determine how acoustic analysis and ultrasound analysis can provide new insights and information about the typical and atypical /r/ productions produced by children. This study was conducted as part of the Enhancing visual feedback with ultrasound project, and the results will be used to design an acoustic analysis protocol to measure the effectiveness of controlled ultrasound intervention. The subjects in this study were four boys aged 10–11 years, all of whom produced the Finnish /r/ sound atypically, as well as two control subjects who had already acquired the typical Finnish /r/ sound. The subjects’ different /r/ productions were examined in the study by acoustic analysis and ultrasound analysis. In the Praat program, it was possible to visually observe the manner of articulation, the number of closing and opening phases (vibrations) characteristic of trills, the qualitative variation in the closing phases and the frequency structure of the /r/ sound from the spectrogram and oscillogram. In addition, it was possible to determine the duration of the /r/ sound and, in some cases, formant values. These results reveal variation in the production of the Finnish /r/ even among the control subjects. The word/sound position of the speech sound and the length of the sound appeared to have an effect on the realization and duration of the trill, and more vibrations occurred in longer-lasting trills. When the /r/ sound was produced as an apico-alveolar trill, the main acoustic characteristics of the speech sound were the alternating closing and opening phases (vibrations) and the lower F3 relative to the surrounding vowel environment, as already noted in a previous study. Due to the wide range of phonetic variants that might replace the /r/ sound the differences between typical and atypical /r/ productions were observed depending on the speaker in the manner of articulation, sound duration and/or the number of closing phases. In this study, it was not possible to determine the place of articulation by acoustic analysis, which is partly explained by the failure of formant analysis due to the poor quality of the test subjects' data. Thus, ultrasound data was also included in the analysis, from which it was possible to visually confirm the atypical place of articulation. These results therefore demonstrate how acoustic analysis and ultrasound analysis can supplement auditory perception and provide more qualitative and quantitative information on /r/ productions produced by children. However, it is important for the researcher to consider the typical variation in the realization of /r/ productions and the certain limitations associated with the use of both methods of analysis already at the data collection stage of the study, such as the selection of test words and number of repetitions.