Browsing by Subject "alkoholikulttuuri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Karimo, Aasa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tuoreet tutkimukset suomalaisten lähiöiden kehityksestä ja nykytilasta kertovat lähiöiden merkittävistä eroista sekä niiden sosioekonomisen rakenteen että sosiaalisen elämän suhteen. Myös aikaisempien, Suomen suurimpiin kaupunkiseutuihin keskittyneiden tutkimusten valossa lähiöt ovat herättäneet huolen niihin keskittyvästä huono-osaisuudesta ja sen seurauksista. Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen yhdistetään kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa usein pelkoon niin pitkälle menevästä alueellisesta erilaistumisesta, että alueiden taantuminen alkaa ruokkia itse itseään. Naapurustovaikutuksia tutkittaessa tarkoitus onkin selvittää, kumuloituuko huono-osaisuus sen alueellisen kasautumisen myötä, vai ilmentääkö huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen vain yhteiskunnallista eriarvoisuutta alueellisesti. Erilaistuvien asuinympäristöjen voidaan ajatella tuottavan eriarvoistumista hyvin monella tavalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi merkittävä ihmisten eriarvoisuuden kuvaaja on terveys, joka näkyy alati kasvavina eroina elinajanodotteessa sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. Yksi merkittävimmistä sosioekonomisten terveyserojen kasvun aiheuttajista Suomessa ovat alkoholiperäiset kuolinsyyt ja alkoholinkäyttötapoja tarkasteltaessa vaikuttaakin siltä, että haitallisimmiksi katsottavat kulutustavat ovat yleisempiä alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, voiko lähiöihin keskittynyt huono-osaisuus tuottaa sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ympäristöjä, joiden vaikutuksesta yksilöt käyttäytyvät terveyttään heikentävällä tavalla yli sen, mitä heidän yksilölliset piirteensä antaisivat olettaa. Tutkielmassa tarkastellaan alueen huono-osaisuuden ja yksilötason alkoholin kulutuksen välistä yhteyttä ja pyritään ymmärtämään, minkä mekanismien kautta alueellinen huono-osaisuus voi vaikuttaa yksilön käytökseen. Tutkielman ensisijaisena hypoteesina on, että alueen huono-osaisuus lisää yksilöiden alkoholin kulutusta yksilötason tekijöistä riippumattomalla tavalla. Yksilötason tekijöiden oletetaan vaikuttavan yhteyteen kuitenkin siten, että havaittavat vaikutukset ovat voimakkaampia huono-osaisille yksilöille. Lisäksi oletetaan, että alueen huono-osaisuus vaikuttaa yksilön käytökseen sekä yksilö- että aluetason sosiaalis-interaktiivisten mekanismien kautta. Näiden mittareina käytetään yksilötasolla yksilön alueeseensa kiinnittyneisyyttä kuvaavia muuttujia ja aluetasolla alueen sosiaalista koheesiota, alueen epävirallista sosiaalista kontrollia ja paikallista alkoholin kulutuskulttuuria alueen riskikuluttajien osuudella mitattuna. Tutkimuksen aineistona on vuonna 2013 kerätty Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) kyselyaineisto. Alueen sosioekonomista rakennetta kuvaavat muuttujat muodostettiin Tilastokeskuksen vuoden 2013 ruututietokannan avulla. Tutkimusmenetelminä käytetään selitettävästä muuttujasta riippuen joko monitasoista lineaarista regressioanalyysia, monitasoista logistista regressioanalyysia tai monitasoista poisson-regressioanalyysia. Monitasoinen analyysimenetelmä valittiin siksi, että käytetty aineisto on muodostettu hierarkkisesti tekemällä satunnaisotanta ensin ylemmän tason yksiköiden (lähiöt) joukosta ja sen jälkeen alemman tason tutkimusyksiköiden (yksilöt) joukosta. Saadut tulokset viittaavat siihen, että alueen huono-osaisuus ei sinänsä vaikuta suurimman osan yksilöistä alkoholin kulutukseen yli sen, mitä yksilön omien sosiodemografisten piirteiden perusteella on syytä olettaa. Yleisesti ottaen lähiöiden asukkaat kuluttavat alkoholia samalla tavalla riippumatta ympäristönsä sosioekonomisesta rakenteesta. Alueen huono-osaisuudella havaitaan kuitenkin yhteys työttömien alkoholin kulutukseen. Vaikka alueen huono-osaisuus ei sellaisenaan ole yhteydessä yksilötason alkoholin käyttöön muiden, kuin työttömien osalta, tutkielman tulokset osoittavat, että alueen riskikuluttajien osuus on kasvaessaan yhteydessä suurempaan alkoholin kulutukseen riippumatta alueen huono-osaisuudesta ja yksilön sosiodemografisista piirteistä. Vaikka tuloksen perusteella ei voida tehdä kausaalisia päätelmiä, alueen riskikuluttajien osuuden systemaattinen yhteys yksilötason alkoholin kulutukseen tukee tulkintaa, jonka mukaan alueella vallitsevat sosiaaliset normit ja alkoholin kulutuskulttuuri voivat vaikuttaa yksilöiden omaan alkoholin kulutukseen. Paikallisen alkoholikulttuurin muodostuminen alkoholin kulutusta lisääväksi ei kuitenkaan ole suoraan yhteydessä alueen sosioekonomiseen rakenteeseen.
  • Silvennoinen, Inka (2007)
    Tutkielmani tarkoitus on kuvailla raittiutta ilmiönä raittiiden nuorten aikuisten kokemusten näkökulmasta. Pyrkimykseni on selvittää niitä merkityksiä, joita raittiit antavat omalle elämäntavalleen ja kuinka nämä merkitykset asettuvat suhteessa sosiaalisuuteen. Aineistona olen käyttänyt yhdeksän raittiin nuoren aikuisen teemahaastattelua. Alkoholilla on suomalaisessa yhteiskunnassa vaikeasti määriteltävä asema. Sillä on lukuisia kulttuurisesti keskenään ristiriitaisia merkityksiä, jotka vaihtelevat ajasta, paikasta ja tilanteesta riippuen. Alkoholi on toisaalta ongelma, jonka käyttöä pitää kontrolloida ja toisaalta voimajuoma, joka on olennainen osa suomalaista itseymmärrystä. Tämä jännitteinen asema vaikuttaa myös raittiisiin ja heidän kokemuksiinsa. Keskustelua raittiudesta rajaa toisaalta ”suomalainen viinapää”, eli käsitys ongelmajuomisesta suomalaisille ominaisena kulttuurisena piirteenä ja toisaalta suomalaisen raittiusliikkeen pitkä ja yhteiskunnallisesti merkittävä historia. Mary Douglasin (2000) mukaan ihminen on erotteluja tekevä olento. Hahmottaakseen maailmaa ihmiset erottelevat ja rajaavat asioita eri kategorioihin ja antavat niille eettisiä ja moraalisia perusteluita. Keskeisimpiä erotteluita on rajanveto puhtaan ja saastaisen välillä: puhtaus edustaa järjestystä ja saastaisuus epäjärjestystä. Douglasin käsitteet puhtaudesta ja saastaisuudesta tulevat selvästi ilmi myös haastateltavien määritellessä raittiuttaan. Oma elämä saatiin hallintaan erontekojen avulla. Eronteot suhteessa kontrolliin (kulttuuriin) ja kaaokseen (luontoon) sekä puhtauteen ja saastaisuuteen muodostivat haastateltavien henkilökohtaisen suhteen alkoholiin. Alkoholille annettiin runsaasti negatiivisia merkityksiä ja se koettiin uhkana ja riskinä, mahdollisuutena hallinnan menettämiseen ja kaaokseen. Se oli jotain, joka nähtiin omaa kehoa ja mieltä saastuttavana ja turmelevana. Raittiudella tavoiteltiin hallittua ja puhdasta elämää. Tarkasteltaessa raittiuden ja sosiaalisuuden suhdetta keskeiseksi määrittäjäksi näyttäisi nousevan sosiaalinen etäisyys, jota raittius ainakin haastattelujen perusteella tuottaa. Vaikka haastateltaville raittius oli hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen ratkaisu, vaikutti se kuitenkin monin tavoin myös sosiaalisuuteen. Yksilöllinen valinta aktualisoitui sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa aiheuttaen niihin painetta. Tilanteet, joissa alkoholia käytetään ja joiden onnistuminen vaatii humalalla saavutettua yhteisöllisyyden tilaa, asettavat alkoholista kieltäytyvät hankalaan asemaan. Osallistuminen niihin tarkoittaa usein ulkopuolisuuden kokemista ja toisaalta niistä kieltäytyminen vähentää omaa sosiaalista elämää ja sosiaalista tilaa. Alkoholin itsestään selvä ja kyseenalaistamaton asema suomalaisessa vapaa-ajan ja juhlinnan kulttuurissa ilmeni selvästi haastateltavien kokemuksista. Raittius oli poikkeavaa verrattuna alkoholia käyttävien valtavirtaan. Tätä eroa ”normaaliin” vuoroin korostettiin ja vuoroin pyrittiin häivyttämään.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1911)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Niini, Eeva (2008)
    Tutkielman päämääränä on avata ostajaintarkkailun aikaisten alkoholiolojen historiaa naisten näkökulmasta ja naisten roolia osana alkoholikulttuuria 1940- ja 1950-lukujen Suomessa. Eri näkökulmia vertailemalla tarkastellaan ennen kaikkea sitä, mitä on pidetty naisille mahdollisena tai tyypillisenä alkoholikäyttäytymisenä ja toisaalta sitä, minkälainen toiminta on rikkonut näitä odotuksia. Teoreettisena apuvälineenä toimii ruotsalaisen Yvonne Hirdmanin kehittelemä käsite sukupuolisopimuksesta, jolla hän tarkoittaa sellaisia tiettynä aikana esiintyviä sosiaalisia normeja, mielikuvia ja käytäntöjä, jotka koskevat sukupuolten paikkaa, toimia ja ominaisuuksia yhteiskunnassa. Tarkastelun perustana toimii kolme aineistokokonaisuutta, joiden tarkoituksena on tuoda eri näkökulmia aikakauden naisten alkoholinkäyttöön liittyvään ajatteluun. Näitä ovat alkoholipolitiikan asiantuntijoiden keskusteluareenana toiminut lehti Alkoholiliikkeen Aikakauskirja, raittiusliikkeen keskeisen järjestön Raittiuden Ystävien äänenkannattajana toiminut lehti Kylväjä sekä Kansanrunousarkiston ja Alkon vuonna 1977 yhteistyössä järjestämän alkoholiaiheisen perinnekilpakeruun aineisto, joka toimii ennen kaikkea naisten omien kokemusten esiintuojana. Aineistojen perusteella aikakaudelle tyypillisimpiä odotuksia naisille kuuluvasta roolista osana alkoholikulttuuria olivat itsestään selvänä pidetty oletus naisten raittiudesta sekä kodin ja yhteiskunnan siveellisenä ja moraalisena voimana toimimisesta. Naisen paikka yhteiskunnan yksityisessä sfäärissä ja sen hallitsijana nähtiin alkoholikulttuurissa usein myös oletuksena mahdollisuudesta miesten alkoholin käytön kontrollointiin. Naisten oman kokemuksen ja osittain lehtikirjoittelunkin mukaan tämä yleinen odotus vaikutti kuitenkin todellisuudessa olevan välillä toiveenomaista ajattelua. Raittiusliikkeen ja alkoholipolitiikan asiantuntijoiden käsitysten mukaan naisten väkijuomien käyttö oli myös mitä suurimmassa määrin poikkeuksellista ja ilmiö väritettiin varsin mustavalkoisesti. Kunnon naisten tuli olla sukupuolelleen ominaisesti raittiita, mutta alkoholinkäyttäjinä naiset leimaantuivat nopeasti alkoholisteiksi tai moraaliltaan kevytkenkäisiksi. Erityisesti humalajuomista paheksuttiin avoimesti ja surkeita tarinoita käytettiin varoittavina esimerkkeinä. Sen sijaan muistitiedon valossa vaikuttaa siltä, että sotien jälkeisessä Suomessa naisille oli kuitenkin mahdollista tietyissä tilanteissa tai tietyin ehdoin nauttia alkoholia, esimerkiksi onnittelumaljoina juhlissa tai hienommassa seurassa. Viinan käyttö lääkkeenä oli myös naisille tuttua. Naisten alkoholikäyttäytymistä koskevat odotukset tuntuivat olevan varsin yhtenäisiä. Kuitenkin aineistoissa esiintyi toivotusta sukupuolisopimuksen naiselle asettamasta alkoholinkäyttöön liittyvästä roolista poikkeavaakin käytöstä. Erityisesti tämä näkyi naisten yleistyneinä juopumuspidätyksinä ja raportteina muuttuneesta ravintola- ja juhlakäyttäytymisestä. Raittiuslehdestä välittyi kokonaisvaltaisempi kuva uudenlaisen naisroolin ilmestymisestä sotien jälkeisessä Suomessa. Tämä vaikutti olevan voimakkaan kaupunkilainen ja ennen kaikkea pääkaupunkilainen ilmiö, ja käsitystä tukivat myös kaupunkilaisten naisvastaajien esille tuomat kokemukset.
  • Tala, Amanda (Helsingfors universitet, 2015)
    Finnish alcohol culture is in constant change and ever so popular theme in public discussion. Previous research in the area of alcohol studies is quite concise or is strongly based in the framework of public health. The purpose of this research is to examine the special features of Finnish alcohol culture. With this thesis I want to study the reasons which influence Finnish alcohol behavior; what kind of drinks people choose to drink, what are the reasons behind drinking alcohol and what kind of factors are considered when choosing an alcohol beverage. This study concentrates on researching the usage of alcohol on Friday in particular. The research data is a collection of food journals from the Literary Archives (Kansanrunousarkisto) which are collected by Finnish Literature Society (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS). In the Mitä söin tänään? (What I ate today?) -collection participants had described one particular day (12.4.2013) through food, eating and all things involved in the process. The the data group (n=94) of this research consists of journals where alcohol or alcohol consumption is mentioned. The research is based on oral history studies and qualitative content analysis. The alcohol consumption was shown in the everyday of the writers as an uplifting and value adding factor. The alcoholic beverages were considered to be a vital part of good dinner or a social gathering. Alcohol was seen to make a particular situation more meaningful. The most recognizable reason for drinking was Friday itself, being the beginning of the weekend. Another very significant reason was the social context, the meaning of company is undeniable. Wine was single the most popular drink mentioned in the data, followed by beer. Other alcohol beverages gained only single mentions. The most important factor influencing the choosing process was the price. Consumer's for example ecologic lifestyle was another often mentioned factor concerning the process.
  • Jussila, Aapo (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma käsittelee sellaisia suomalaisessa ruokakulttuurissa vuosina 1972–1995 tapahtuneita muutoksia, jotka ovat lähentäneet suomalaista ruokakulttuuria Välimerenmaiden ruokakulttuureihin. Tutkin sitä, miten Helsingin Sanomien Ruokatorstai-sivuilla sekä Pirkka-lehdessä tuotiin esiin välimerellistä ruokakulttuuria ja miten ne pyrkivät lanseeraamaan lukijoilleen sellaisia välimerellisen ruokakulttuurin piirteitä, jotka eivät olleet vakiintuneet suomalaiseen ruokakulttuuriin ennen tutkimusajanjakson alkua. Tähän liittyviä tutkimuskysymyksiä on useita: miten lehdissä tuotiin esille kasviksia; kirjoitettiinko noissa lehdistä ruokaöljyn käytöstä ja mitä sanottiin välimerellisestä oliiviöljystä; mitkä Välimerenmaat saivat ruokakulttuuriaan esille lehtien sivuilla ja millä tavalla; mitä välimerellisen ruokakulttuurin piirteitä näkyi lehtien julkaisemissa ruokaohjeissa; miten lehdet suhtautuivat viiniin ja yleensä alkoholijuomiin; miten viinikulttuuria tuotiin esille ja miten kirjoittajat suhtautuivat viinietikettiin. Tutkimukseni aineistona käytän Helsingin Sanomien Ruokatorstai-sivuja vuosilta 1972–1973, 1980, 1985, 1988, 1992 ja 1995 sekä Pirkka-lehteä samoilta vuosilta lukuun ottamatta vuotta 1972. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jota lähestyn aineiston analyysin kautta. Lähtökohtani on, että suomalainen ruokakulttuuri lähentyi tutkimusajanjaksona välimerellistä ruokakulttuuria osana ruokakulttuurin muutosta, johon vaikuttivat terveysvalistus ja ulkomaiset vaikutteet. Molemmat lehdet kehottivat lukijoitaan lisäämään kasvisten kulutusta, johon ne pyrkivät vaikuttamaan ruokaohjeita ja tietoa tarjoamalla. Esimerkkinä kasvisten käytöstä ne pyrkivät vakiinnuttamaan välimerelliseen ruokakulttuuriin kuuluvat salaatit osaksi suomalaista ateriaa ja suosittelivat tuoreiden hedelmien syömistä jälkiruokana. Lehdet omaksuivat ruokaohjeisiinsa vähitellen myös ruokaöljyn käytön, joka vakiintui tutkimusjanjaksona osaksi suomalaista ruokakulttuuria. Vuonna 1995 lehtien ohjeissa käytettiin jo usein oliiviöljyä. Varsinkin Ruokatorstaissa julkaistiin paljon artikkeleita ja ruokaohjeita erityisesti Ranskan ja Italian ruokakulttuureista, jotka ovat vaikuttaneet paljon suomalaiseen ravintolaruokaan, mutta myös kotiruokaan. Muiden Välimerenmaiden ruokakulttuureista kirjoitettiin todella vähän. Havaitsin, että suomalaisten suosituin etelänmatkamaa Espanja ei ole juurikaan vaikuttanut suomalaiseen ruokakulttuuriin. Matkailun merkitystä ruokakulttuurin vaikuttajana ei siis pidä yliarvioida. Lehdet julkaisivat varsinaisten välimerellisten ruokalajien lisäksi paljon ohjeita, joita maustettiin välimerelliselle ruokakulttuurille tyypillisillä mausteilla; 1960-luvulla suomalaisia ruokia maustettiin lähes ainoastaan suolalla ja pippurilla. Ruokatorstai suhtautui myönteisesti viinin kuluttamiseen ja pyrki opastamaan lukijoitaan kohti kansainvälistä viinikulttuuria. Yleensäkin lehden kirjoittajat kannattivat Suomen holhoavan alkoholipolitiikan liberalisoimista. Heistä kannatti suosia mietoja juomia, etenkin viiniä, mutta myös olutta, johon liittyvää kulttuuria se pyrki myös edistämään. Viiniartikkeleissa kerrottiin viinietiketin olevan tärkeää liikemiehille, mutta tavallisten kuluttajien ei tarvinnut siitä liiaksi välittää. Pirkka otti kantaa alkoholiasioihin vuonna 1995, jolloin se halusi viinit ruokakauppoihin.
  • Tonttila, Anna (2002)
    Suomessa esiintyy rinnakkain sekä alkoholin käytön jyrkästi torjuvia että juopumusta ihannoivia asenteita. Ristiriitainen suhtautuminen alkoholiin kuuluu stereotyyppiseen kuvaan suomalaisesta alkoholikulttuurista. Siihen sisältyvät stereotyyppiset käsitykset juomisen humalahakuisuudesta, suomalaisesta viinapäästä sekä kyvyttömyydestä hallita eurooppalainen juomistapa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisena suomalainen alkoholikulttuuri näyttäytyy mediassa. Kuvailen työssäni kansallisia erityispiirteistämme alkoholin suhteen sekä niitä diskursseja, joilla näitä kansallisia piirteitä tuodaan esille. Tutkimus toteutettiin analysoimalla aikakauslehtiartikkeleja erilaisista lehdistä. Tutkimusmenetelmänä oli diskurssianalyysiin perustuva mediatekstien lähiluku. Analysoimaani aineistoon kuului tekstejä aikakauslehdistä, valtakunnallisesta sanomalehdestä sekä Alcoholics Anonymous –liikeen julkaisemasta Ratkaisu-lehdestä. Tutkimukseni valossa alkoholi keskeisenä suomalaisuutta ja kansallista identiteettiämme määrittävänä kysymyksenä on väistynyt. Sen sijaan aineistoni johdattaa ajattelemaan, että yhteiskunnallisen lähestymistavan sijaan alkoholia on myyvempää käsitellä henkilöiden kautta. Median viesti alkoholikulttuurista on ristiriitainen, kuten suomalainen alkoholikulttuurikin. Ristiriitaiset viestit uusintavat myyttiä suomalaisesta alkoholikulttuurista.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Oinonen, Sirpa Sofia (2007)
    Ikääntyneiden ihmisten alkoholinkäyttö on ollut Suomessa lähes tutkimaton ilmiö. Eläkeikäisten alkoholinkäytön lisääntymisen seurauksena on iäkkäidenkin ihmisten juomiseen alettu viime vuosina kiinnittää huomiota yhteiskunnallisena ja sosiaalisena kysymyksenä. Tarkastelen tutkimuksessa ikääntyneiden ihmisten juomista olemassaolevana ilmiönä, joka on 2000- luvulla kulttuurisen ja yhteiskunnallisen konstruoinnin kohteena. Tutkielmassani tarkastelen ikääntyneiden ihmisten alkoholinkäyttöä käsittelevää keskustelua. Tutkielman kolme keskeistä teemaa ovat alkoholinkäyttö, ikääntyminen ja sukupuoli. Aineistona käytän yhtätoista Helsingin Sanomien yleisönosastolla julkaistua mielipidekirjoitusta ja kahta aihetta käsittelevää Vierivät kivet- televisio-ohjelmaa. Helsingin Sanomien keskustelussa painopiste on vanhojen naisten juomisessa. Analyysimenetelmänä käytän Chaim Perelmanin uutta retoriikkaa. Tutkimuksen lähtökohta on tarkastella sen keskeisiä teemoja, eli alkoholinkäyttöä, ikääntymistä ja sukupuolta, sosiaalisesti rakentuneina ja kontekstisidonnaisina. Käsitän ikääntyneiden juomisesta käydyn keskustelun osaksi suomalaista alkoholikulttuuria sukupuoli- ja ikäjärjestyksineen. Tutkimuksessa käytän alkoholia ikkunana käsityksiin ikääntymisestä ja sukupuolesta. Kun puhutaan ikääntyneiden naisten juomisesta, arvotetaan käsityksiä ikääntymisestä, alkoholinkäytöstä ja sukupuolesta ilmiöinä yhteennivoutuneina ja erikseen. Tarkastelen aineiston tekstejä arvosidonnaisena argumentaationa. Suomalaiseen alkoholikulttuuriin liittyvä käsitys suomalaisen juomatavan humalahakuisuudesta ja huonosta humalakäyttäytymisestä on varsin etäällä perinteisistä vanhus- ja mummokäsityksistä. Tämä saattaa osaltaa selittää aiheeseen liittyvän keskustelun moraalista sävyttyneisyyttä. Ikääntyneiden ihmisten alkoholinkäytöstä puhutaan aineistossa uutena ja tulevaisuudessa kasvavana ilmiönä. Perusteluna käytetään suurten ikäluokkien ikääntymistä. Naisten ja miesten juomisen ongelmallisuutta perustellaan keskustelussa toisistaan poikkeavin argumentein.