Browsing by Subject "alkoholistit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Maksimainen, Mervi Irene (2007)
    Tutkimuksessa konstruoidaan asunnottomien alkoholistien arkea (syntyä, kokemuksia, kuolemaa) Helsingissä vuosina 1967-1972. Pääaineistona on kadunmiehen, asunnottoman alkoholistin J.K Harjun kirjoittama SKS:ssä säilytettävä asunnottomuutta koskeva mikroaineisto, jonka avulla tutkimusta tehdään päihdeongelmaisten asunnottomien näkökulmasta ja kokemuksista käsin. Asunnottomien näkökulmasta lähestytään myös asunnottomuutta koskevaa aikalaisviranomais- ja yleisaikakauslehtien kirjoittelua sekä myöhempää tutkimuskirjallisuutta, jolloin hahmottuu eri osapuolten näkökulmat asunnottomuuden ongelmaan sekä asunnottomuus osana yhteiskunnallisia, historiallisia konteksteja ja kerrostumia. Asunnottomat olivat lähtöisin maaseudun köyhistä oloista. Kiihtyvä muuttoliike toi erityisen paljon nuoria pääkaupunkiseudulle, jossa kohtaloksi monelle koitui vaikeudet työ- ja asuntomarkkinoilla. Kireän alkoholipolitiikan ja edullisten korvikemarkkinoiden kaudella lohdutusta haettiin erityisesti talouspriistä, jolloin seurauksena oli ajallisesti nopea kurjistuminen ja vaikeudet saada apua. Viranomaisilla oli ongelmia asunnottomuuden ilmiökentän hahmottamisessa, jolloin asunnottomat jätettiin pitkälti kolmannen sektorin joukkomajoitustilojen varaan. Kireän ovipolitiikan, ankarien järjestäytymissääntöjen, asuntoloiden kyseenalaisten toimintamotiivien ja huonojen puitteiden vuoksi monet suodattuivat lopulta myös joukkomajoitustilojen avustusjärjestelmästä. Ulkona ja jatkuvassa kierteessä eläminen olivat äärimmäisen vaikeaa, jossa sillanaluselämän ohella nälän, kylmyyden kokemukset kuuluivat arkipäivään. Koska apua oli vaikea saada, menetyksiä kompensoitiin päivästä toiseen selviytymisstrategioilla – roskalaatikkojen antimilla ja erityisesti päihteillä. Asunnottomuus oli hyvin yksinäistä, kun osakulttuurikin oli lähinnä keino saada päihteitä. Luottamusta ei pystynyt syntymään äärirajoilla elävien keskuudessa, ja laaja-alainen turvattomuus ja puutteelliset elinolosuhteet heijastuivat asunnottomien keskuudessa varasteluna ja väkivaltana. Turvattomuuden suhteen asunnottomien naisten eli kassimummojen asema oli haavoittuvainen. Asunnottomia naisia ei julkisuudessa tunnustettu, mutta he elivät hiljaa miesten maailmassa, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä. Kun arki oli hyvin kuormittuvaa ja riskialtista, pakkas- ja nälkäkuolemilta ei voitu välttyä. Kuolemien todellisista lukumääristä vaiettiin asunnottomien mielestä, joka herätti heissä katkeruutta. Kuolemat olivat osoituksena, ettei asunnottomia oltu kuunneltu. Asunnottomuuden yksioikoiset näkökulmat olivat tämän vuoksi helposti saaneet kantimensa, jolloin apuakaan ei oltu kohdennettu oikein. Asunnottomien aseman kärjistyminen tutkimusajanjaksolla oli myös yleisestikin osoituksena siitä, että yksinäisillä oli heikko asema muodostuvassa hyvinvointivaltiossa.
  • Levälahti, Johanna Katarina (2005)
    Enligt tidigare forskning utgör återhämtning från missbruksproblem en process som inkluderar livshändelser, inre kognitiva processer, sociala nätverk och existentiella frågor. Syftet med den här avhandlingen är att utreda det sociala nätverkets roll under förändringsprocessen från alkoholmissbruk till nykterhet. Pro gradu arbetet fokuserar på vem som är givare av socialt stöd samt vilken typ av stöd som är centralt under olika skeden i förändringsprocessen. Det sociala nätverkets roll i återhämtningsprocessen undersöks utifrån tidigare forskning kring återhämtning från alkoholmissbruk och elva informanters livsberättelser. Tematiska intervjufrågor om sociala nätverk ställdes till samma informanter. För undersökningen har bl.a. Blomqvist 1998, 1999; Granfield & Cloud 2001a, 2001b och Koski-Jännes 1998 utgjort centrala källor kring återhämtning från missbruksproblem. Narrativ har belysts främst av Lieblich et al. 1998 och Johansson 2005. I avhandlingen utgörs sociala nätverk av informella, kontextbundna och formella relationer som finns kring en individ eller en problemsituation. Socialt stöd innebär i huvudsak interaktioner som blir till hjälp för mottagaren men kan också innebära negativ påverkan. Positivt socialt stöd har kategoriserats som emotionellt, instrumentellt, informativt och existentiellt. Analysen behandlar vem som ger vilken typ av socialt stöd under olika livsskeden (aktivt missbruk, vändpunkt och vidmakthållande) i informanternas livsberättelser. Undersökningen visar att sociala nätverks roll är att vara tillgängliga som givare av socialt stöd. Sociala nätverk och socialt stöd kan underlätta förändringsprocessen, om individen kan tillvarata tillgängliga resurser. Huruvida individen kan tillgodogöra sig dessa beror på individens tolkning av situationen och i vilket skede av förändringsprocessen han eller hon är. Sociala nätverk kan sägas ha betydelse både som motivations- och vidmakthållandefaktor.
  • Jämsä, Riitta (2001)
    Tutkielman kohteena on viiden pitkäaikaisen AA:laisen elämänkertomukset. Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto on kerätty väljämuotoisena teemahaastatteluna. Kertomuksissa AA:laiset toivat esiin alkoholisoitumistaan ja AA:laisuuden merkitystä toipumisessaan. Tutkielmasta nousi esiin elämäkerrallisuus. Kertomukset kulkivat kronologisesti eteenpäin. Ne muistuttivat etenkin alkoholisoitumisen osalta AA:laista omaelämäkerrallista puhetta, joita AA:laiset pitävät kokouksissaan. AA:laisuuden aika muodostui useista haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutuksessa syntyneistä tarinoista. Alkoholisoitumisessa tuli esiin neljä juonellista päävaihetta, joita ovat ensimmäiset juomiskokemukset, alkoholismin kehittyminen, pohjakokemus ja avun hakeminen. AA:laisuudesta nousi esiin kolmivaiheinen prosessi. Aluksi AA merkitsi turvallisuutta ja samaistumiskohteita. Alun jälkeen haastateltavat kokivat, että heidän on alettava työstämään itseään AA:ssa ja oltava toiminnassa mukana. Ajan myötä AA:laisuudesta tulee elämäntapa, johon AA liittyy keskeisesti monessa muodossa. AA:laisuus kuuluu oleellisena osana jäsentensä identiteettiin. AA:laiset rakentavat identiteettiään AA-ideologian pohjalta. Identiteettiä muokkaavia keskeisiä asioita olivat AA:n sairauskäsitys, pohjakokemus, samaistuminen ja itsensä työstäminen. Keskeisiä arvoja identiteetin rakentamisessa ovat rehellisyys ja avoimuus. Alkoholistin identiteetti muuttui juovan alkoholistin negatiivisesta identiteetistä AA:laisen raittiin alkoholistin positiiviseksi identiteetiksi. Nykyistä raittiutta kuvasi AA:lainen termi henkinen raittius, joka on paljon enemmän kuin juomattomuus. Raittiuden lisäksi haastateltavat saivat AA:n kautta uudenlaisen sosiaalisen verkoston ja sosiaalista tukea. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina olivat Anthony Giddensin Modernity and self-identity (1991), Laura Aron Minä kylässä (1995), Ilkka Armisen Elämäkerrat etnometodina (1994), Klaus Mäkelän et al. Alcoholics Anonymous as a Mutual-Help Movement. A Study in Eight Societies (1996) ja AA-liikkeen oma kirjallisuus.
  • Patama, Reetta (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan raitistumista ja sen yhteydessä tapahtuvaa laaja-alaista minäkokemisen muutosta. Yleensä katsotaan, että syvälle ulottuvat muutokset yksilön minäkokemisessa ovat enemmän harvinaisia kuin yleisiä tapahtumia. Tutkielmassa katsotaan mitkä tekijät raitistumisprosessissa mahdollisesti edesauttavat kyseisen kaltaista muutosta. Onko muutoksessa mahdollisesti havaittavissa yhteisiä piirteitä III-oppimisen kanssa tai voidaanko sitä verrata uskonnolliseen prosessiin? Tutkielman aineisto muodostuu 10 raitistuneen naisalkoholististin haastatteluista. He kaikki kokivat raitistumisen ohella laaja-alaisen elämänmuutoksen, jossa oli havaittavissa sekä psykologinen eheytymisen ja kohtaamisen aspekti että myös uskonnollinen aspekti. Tämän lisäksi muutos näyttäytyi jatkuvana prosessina ja siinä korostui reflektoiva suhde itseen. Raitistumisprosessia tarkasteltiin ensin Batesonin kyberneettisen ja AA-pohjaisen addiktiotulkinnan kautta, jossa antautuminen nähdään muutoksen käynnistäjänä ja mahdollistajana. Tästä näkökulmasta katsottuna raitistuminen on hengellinen kokemus, jossa alkoholistin ympäristöstä ja laajemmasta kokonaisuudesta erillinen minä, hahmottuu pohjakokemuksen kautta osaksi laajempaa systeemistä järjestelmää. Seuraavaksi minäkokemisen muutosta lähestyttiin Batesonin oppimisen tasoja käsittelevän teorian kautta, jossa keskityttiin lähinnä II- ja III-oppimiseen. Yksilön minän katsotaan rakentuvan II-oppimisen myötä ja III-oppiminen kuvaa perustavaa muutosta yksilön minäkokemisessa. III-oppimisen tasolla aiemmin omaksutut premissit lakkaavat suurelta osin pätemästä ja yksilö vapautuu niiden rajoista. Samalla yksilön minä lakkaa toimimasta kokemisen jäsentämisen solmukohtana. III-oppimista katsotaan esiintyvän lähinnä uskonnollisen kokemuksen ja joskus myös terapian yhteydessä. Lopuksi raitistumista ja minäkokemisen muutosta tarkasteltiin uskonnollisena prosessina Batsonin ja hänen työtovereidensa teorian pohjalta. Havaittiin että addiktioprosessin ja uskonnollisen kokemuksen vaiheissa ilmeni paljon samankaltaisuutta. Tutkielman aineiston kannalta osoittaui osuvaksi teorian taustalla oleva laaja uskonnon määritelmä, joka korostaa enemmän eksistentiaalisten pohdintojen ilmenemistä kuin transsendentaalisen ulottuvuuden läsnäoloa. Uskonnollinen aspekti oli havaitulle minäkokemisen muutokselle leimaa-antava. Käytettyjen teorioiden ja aineiston pohjalta katsottaessa näytti uskonto tulevan osaksi raitistumista addiktioprosessin dynamiikan seurauksena. Suuremman voiman esiin tuominen tai kokeminen ei näyttänyt tekevän eroa haastateltavien muutoksen suhteen. Kaikki haastateltavat eivät olleet perinteisessä mielessä uskonnollisia eivätkä itseään sellaiseksi määritelleet, silti ilmennyt minäkokemisen muutos oli kaikkien kohdalla samantyyppinen. Muutoksen sisällössä oli nähtävissä samankaltaisia piirteitä III-oppimisen kanssa. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat Batesonin The cybernetics of self: A theory of alcoholism (1971), ja Batesonin The logical categories of learning and communication (1972), sekä Batsonin, Schoenraden ja Ventisin Religion and the individual (1993).