Browsing by Subject "allegoriat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Dookie, Gyan (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen scifi-kirjailija Philip K. Dickin (1928–1982) The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) -teosta nykyisen läpikapitalisoituneen ja läpitietoteknologisoituneen todellisuutemme sekä siihen liittyvien vallankysymysten allegoriana. Metafiktiivisen ja yhteiskuntakriittisen scifin edelläkävijöihin kuuluvan Dickin tuotannon keskeisiä teemoja ovat “Mitä on todellisuus?” ja “Mikä on ihminen?”. Allegorian kirjallisuustieteellisen tutkimuksen välineenä olen työssäni käyttänyt Gary Johnsonin muotoilua, jossa allegorinen teos ymmärretään tekijän retorisen intention mukaisena teoksen ulkopuolisen ilmiön figuratiivisena transformaationa. Tutkielmassa on etsitty Dickin teoksesta allegorisia trooppeja ja pyritty hahmottamaan, mihin ne erikseen ja yhdessä laajennettuna metaforana viittaavat. Johnsonin ohjeiden suuntaisesti myös Dickin omat kohdetekstiä ja sen allegorisuutta sivuavat kommentit on otettu analyysissa huomioon. Tieto- ja viestintäteknologisen vallan tarkastelussa on hyödynnetty Scott Lashin posthegemonisen vallan teoriaa, jonka mukaan valtaa tuotetaan tekstuaalisten ja hegemonisten keinojen asemesta yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologioiden ja niissä vaikuttavien algoritmien tasolla. Kohdetekstin kapitalistisia trooppeja on puolestaan valotettu kapitalismia ja uusliberalismia koskevalla kriittisellä tutkimuksella. Tutkielmassa esitetään, että kohdeteksti ei kuvaa niinkään oman aikansa todellisuutta, vaan se on pikemminkin kirjoitusajankohdastaan katsottuna tulevaisuuteen viittaava allegoria. Työn keskeinen tulos on, että The Three Stigmata of Palmer Eldritch on Dickin intention mukainen allegoria 2010-luvun jälkipuoliskon uusliberalismin kyllästämästä todellisuudesta, jossa valta on yhä enemmän posthegemonista. Teoksessa esitetty siirtymä yhteisöllisestä Can-D -huumeesta ihmiset eristävään Chew-Z -huumeeseen kuvaa metaforisesti 2010-luvulla käsillä olevaa tieto- ja viestintäteknologista murrosta. Työssä myös osoitetaan, että aiemmassa tutkimuksessa yhteensopimattomina pidetyt kohdetekstin kapitalismikriittiset ja uskonnollis-metafyysiset ainekset täydentävät toisiaan. Teoksessa uskonnollisella tematiikalla viitataan uusliberalistisen kapitalismin fundamentalistisuuteen ja uskonnonkaltaisuuteen sekä posthegemonisen vallan kaikenkattavuuteen ja -läpäisevyyteen.
  • Kähärä, Tiia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tarkastelen työssäni merkitysten hämärtämisen ja tuottamisen välistä jännitettä sekä henkilöhahmojen koke-muksia vieraiden ja hämmentävien maailmojen äärellä Eeva-Liisa Mannerin proosateoksessa Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia (1957). Käsittelen erityisesti novelleissa rakentuvia maailmoja, joista osan voi tulkita henkilöhahmojen sisäisiksi maailmoiksi, kuten uniksi, kuvitelmiksi tai tajunnan kuvauksiksi. Analysoin, millä kielen ja kerronnan keinoilla maailmoista muodostuu hämmentäviä ja millaisen kuvan teos antaa yksittäisen ihmisen mielestä ja kokemuksista modernissa maailmassa. Lisäksi tarkastelen, miten novellit hyödyntävät piirteitä lajeista, joissa merkitysten pohdinta on olennaista. Merkitysten etsinnän tematiikan kautta avautuu myös Kävelymusiikin käsitys taiteen ja kielen mahdollisuuksista välittää ja tuottaa merkityksiä. Kävelymusiikin novelleissa kuvataan erilaisia vieraita, ihmeellisiä ja absurdeja maailmoja. Monet novellien fantasia-aineksia hyödyntävät, assosiatiivisesti etenevät tai muuten arkitodellisuudesta poikkeavat maailmat kuvaavat henkilöhahmojen mielentiloja, kuten unia, mielikuvitusta tai assosioivia ajatuskulkuja. Toisaalta myös novellien reaalimaailma näyttäytyy absurdina ja vieraana. Unien, alitajunnan ja tunnekokemusten kuvauksen kautta teoksessa pohditaan rationaalisen järkiajattelun ja vaistonvaraisten ajattelun, kokemusten ja tunteiden suhdetta. Teos kritisoi kartesiolaista dualismia ja ihmisjärjen nostamista tunteiden, kokemustiedon, eläinten ja luonnon yläpuolelle. Järkikritiikki liittyy maailmansotien jälkeiseen kielen kriisiin ja arvotyhjiöön. Suurinta osaa novelleista leimaa vahva tunnekokemus, joka näyttäytyy erityisesti yksityisten maailmojen rajoilla ja maailmojen jännitteisissä kohtaamisissa. Alkuosan novellien onnentäyteiset eläinhahmoja sisältävät maailmat herättävät päähenkilöissä vahvoja myönteisiä tunteita ja tuovat merkityksellisyyttä ahdistavaan ja merkitykset-tömän tuntuiseen arkimaailmaan. Loppuosan novellien maailmat ovat alkuosaa groteskimpia, ahdistavampia ja painajaismaisia. Usein tunnekokemukset liittyvät vuorovaikutustilanteisiin ja niissä empatian osoittamiseen tai torjumiseen, mikä johtaa joko vahvoihin samastumisen ja yhteenkuuluvuuden tai vierauden ja sivullisuuden kokemuksiin. Tunnekokemuksia herättävät myös taidekokemukset ja eksistentialistiset todellisuuden mielettömän luonteen tajuamisen kokemukset tai autenttisen olemisen tavoittamisen hetket. Merkitysten ja merkityksellisyyden etsintä näkyy novelleissa henkilöhahmojen kokemuksen lisäksi myös kielen ja kerronnan keinoissa. Novelleissa leikitään merkityksillä ja luodaan eri merkityskenttiä yhdistelemällä sekoitettuja tiloja, jotka ehkä pintatasolla vaikuttavat sekavilta tai hämäriltä, mutta joissa muodostuukin uudenlaisia merkityksiä. Kävelymusiikissa hyödynnetään piirteitä erityisesti lajityypeistä, joiden ytimessä on kielen, maailman tai ihmisen kokemuksen hämäryyden, ihmeellisyyden tai merkitysten hajoamisen pohdinta tai keinot etsiä uudenlaista merkitystä uudenlaiseen maailmankokemukseen. Näitä lajeja ja kaunokirjallisuuden suuntauksia ovat nonsense, allegoria, surrealismi, eksistentialistinen romaani ja absurdi draama. Kielen ja kerronnan merkityksiä sekoittavat keinot sekä henkilöhahmojen kokemuksen tason merkitysten etsintä kietoutuvat yhteen Kävelymusiikin itsereflektiivisissä kielifilosofisissa pohdinnoissa. Teoksessa pohditaan kielen ja kirjallisuuden luonnetta, muun muassa kommunikaation ongelmia ja tavanomaisen kielenkäytön riittämättömyyttä sanoittaa sanomaton. Teoksen kielikäsitys lähestyy bahtinilaista dialogista käsitystä kielestä, joka on jatkuvassa muutoksessa ja jokaiselle puhujalle pohjimmiltaan omanlaisensa.
  • Aiha, Teo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -opinnäytetyöni käsittelee argentiinalaisen kirjailijan Jorge Luis Borgesin (1899–1986) tuotannon poliittista ideologiaa. Tarkoituksena on ottaa osaa akateemiseen keskusteluun, jossa suuren latinalaisamerikkalaisen kirjailijan pahamaineisten poliittisten kannanottojen ja hänen poetiikkansa välistä näennäistä ristiriitaa on pyritty sovittamaan. Esityksen keskiössä on novelli ”La lotería en Babilonia” kokoelmasta Ficciones (1944). Argumentoin sen puolesta, että kertomusta voi tulkita poliittisena allegoriana. Toiseksi pureudun sen ideologisiin rakennuspalikoihin. Kolmanneksi osoitan, että novellin maailmankuva on yhtenäinen koko kirjailijan kultakauden taideproosan ja esseistiikan kanssa, ja että sen sisältämää poliittista ideologiaa voi näin ollen laajentaa koskemaan koko borgesilaista poetiikkaa. Viimeiseksi pyrin etsimään kertomuksen intertekstin kautta Borgesille paikkaa poliittisideologisessa kirjallisessa traditiossa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on kauttaaltaan narratologinen. Tukeudun erityisesti Luz Aurora Pimentelin yleisesitykseen narratologian teoriasta sekä Gerard Genetten käsityksiin narratiivien vaietusta ideologiasta. Novellin vertauskuvallisuutta luodatessani tärkeässä osassa on myös Angus Fletcherin allegoriaa fryelaisena ”moodina” käsittelevä monografia Allegory (1964). Työn tulokset maalaavat Borgesista kuvaa, jossa hänen yhteiskunnallisten mielipiteidensä antipoliittisuus toistuu hänen poetiikassaan. Totean Borgesin tuotannon poetisoivan determinististä maailmankuvaa, josta seuraa fatalistinen elämänasenne ja kristillistä poliittista skeptisismiä muistuttava antipoliittinen näkökanta, joka korostaa etiikkaa politiikan kustannuksella.
  • Laitakari, Juho (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimusaiheitani ovat supersessionismin ilmeneminen sekä kulttuurisen anastamisen merkistön täyttyminen Barnabaan kirjeessä. Barnabaan kirjeen lukujen 2–16 väliin sijoittuva juutalaisuuden uskonnollisten velvoitteiden kritiikki on osa Barnabaan kirjeen kirjoittajan pyrkimystä oikeuttaa pakanataustaisten kristittyjen asema Jumalan valittuna kansana. Barnabaan kirjeen kirjoittaja kohdistaa kritiikkinsä uhrikulttiin, paastoon, ympärileikkauksen käytäntöön, ruokasäädöksiin, sapatin viettoon ja temppelikulttiin. Barnabaan kirjeen kirjoittaja käsittelee myös liittokansan teemaa, joka on kirjoittajalle tärkeä aihe. Toisen vuosisadan kontekstista voidaan erottaa juutalaisten sekä juutalais- ja pakanakristittyjen lisäksi ne pakanakristityt, jotka halusivat noudattaa Mooseksen lakia, siis käytännössä juutalaisuuden uskonnollisia velvoitteita. Juuri näiden juutalaisuutta ilmentävien tekijöiden suuntaan Barnabaan kirjeen kirjoittaja kritiikkinsä kohdistaa. Barnabaan kirje kertoo konfliktista pakanakristillisyyden sisällä, vaikka käsittelyssä ovat juutalaisuuden uskonnolliset velvoitteet sekä liittokansan teema. Kulttuurisen anastamisen merkistö täyttyy Barnabaan tavassa käyttää juutalaisten omia pyhiä kirjoituksia todistelunsa välineenä. Barnabas pyrkii esittämään itsensä marginaalissa kristillisyytensä tähden, mutta todellisuudessa hän kuuluu etniseen valtaväestöön. Barnabas anastaa todellisessa vähemmistössä olevien juutalaisten pyhät kirjoitukset kristillistäen niiden merkityksen: Juutalaiset eivät ole ymmärtäneet omien pyhien kirjoitustensa allegorista merkitystä, vaan ovat väärin olettaneet Jumalan tarkoittavan niiden kirjaimellisen merkityksen pitävän paikkansa. Supersessionismin luokittelua hyödyntämällä osoitan, että Barnabaan kirjeessä on paitsi suoria kielellisiä viittauksia siihen, että pakanakristityt ovat uusi Jumalan valittu kansa, niin kirjoitus on myös käsittelemieni kappaleiden osalta eräänlainen supersessionismin perustelemisen väline. Barnabaan kirjettä voidaan pitää läpikotaisin supersessionistisena kirjoituksena, jota tulee arvioida kulttuurisen anastamisen kontekstissa.