Browsing by Subject "aloite"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Tuomela, Minna (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study is to explain how student initiations construct in classroom interaction. Study is based on framework of socio-cultural theories. The specific view is on student initiations in whole class lessons and what is the nature of these initiations. Previous studies of classroom interaction has been made especially from teacher's point of view. Research about student interaction has been made about group work and peer interaction. Previous studies have shown that classroom talk is dominated by teachers, but students have growing possibilities to participate classroom discussions. The method of this study is video research and content analysis. The data was part of Learning Bridges – research project. The data was collected by videotaping one third grade class of 18 students and their teacher in comprehensive school. For this study I analyzed four lessons from which I searched for notable patterns considering research questions. The results indicated that student have an opportunity to construct classroom interaction and by making initiative turns they can affect in the content of discussion. Students initiative turns were firstly motivated by lesson themes, secondly classroom practices and thirdly questions that weren't related to ongoing lesson. Students initiative turns have an influence on student commitment. Student initiations were mostly directed to the teacher, but teachers and students constructed interaction mostly together. The study shows that teacher has a conducting role in classroom interaction that provides many possibilities for student participation. The study offers examples of in which way student initiations construct classroom interaction and what is the nature of these student initiations.
  • Kumpulainen, Petra (Helsingfors universitet, 2016)
    This study analysed the organisation and characteristics of children's creative collaboration. In the study, the organisation of creative collaboration refers to children's initiatives, responses and reciprocal initiative–response sequences that affected the progression of children's creative collaboration. The characteristics refer to the content of children's creative collaboration. The study draws on sociocultural theory, which perceives creativity as a collective phenomenon with a dynamic relation to its social, physical, historical, and cultural world. This study views creative collaboration as a process that enables children's adult- and environment-supported collaborative learning. The research data were generated as a part of a museum project involving 19 preschool-aged children. The project sought to support children's creativity, joint action and collaborative learning. During the project, children worked individually, in small groups, and as a whole group. Videotaped and photographed small group activities, in which each small group designed and created miniature museums, were selected for the analysis. The video data were analysed to identify the initiatives, responses, and characteristics of creative collaboration. The results are in line with the findings from previous research suggesting that children's initiatives and their responses to these initiatives form a strong foundation for creative collaboration, such as shared idea construction, fictional narrative creation, and non-fictional conversation or chitchat. The study provides specific information about preschool-aged children's creative collaboration and indicates that working in small groups and with different projects provides important opportunities for children to be creative while interacting with each other. By applying these results into their teaching practices, early childhood educators are able to more effectively support children's creative collaboration.
  • Kajamaa, Anu; Hilli, Angelique (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Halonen, Markus Ari Antero (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen teemana on peruskoulun ja peruskouluun rinnastettavien koululaitosten kielen opetusasetukset ja lait vuosien 1970 ja 1985 välillä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään eri kielten asemaa toisiinsa nähden, kuinka Suomen virallisten kielten, suomen ja ruotsin, asema erosi lainsäädännössä ja eduskunnassa ilmenneissä asenteissa peruskoulussa opetettavista vieraista kielistä, englannista, saksasta, ranskasta ja venäjästä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vieraiden kielten välisiä eroja niin lainsäädännössä kuin eduskunnassa ilmenneissä asenteissa. Tutkimuksessa myös selvitetään Suomen vähemmistökielten, saamen ja romanikielen asemaa peruskoulussa sekä lainsäädännön että eduskunnassa ilmenneiden asenteiden kautta. Näiden tutkimuskysymysten avulla pyritään selvittämään, tapahtuiko tutkittujen kielten asemassa ja opetuksessa kehitystä mihinkään suuntaan tutkittavana aikana. Tutkimuksessa käytetään Suomen valtiopäivien pöytäkirjoja, asiakirjoja ja liitteitä, sekä Suomen asetus- ja säädöskokoelmia, ja komiteanmietintöjä. Puolue- ja hallitusohjelmilla selvitetään tutkittuna aikana eduskunnassa vaikuttaneiden puolueiden asenteita peruskouluun ja kielten opetukseen. Aikaisempien tutkimusten avulla selvitetään asiatietoja ja lähestymiskulma tälle tutkimukselle. Peruskoulu ja kielten opetus mainitaan aina säännöllisesti eri puolueiden ohjelmissa mutta keskustelun paino oli enemmän opetuksessa kuin eri kielten välisessä hierarkiassa. Vuosien 1970 ja 1985 aikaisten hallitusten ohjelmissa peruskoulu ja kielten opetus mainitaan harvemmin. Painopiste on ollut enemmän itse koulujärjestelmän kehittämisessä ja epäkohtien korjaamisessa. Peruskouluun liittyviä säädöksiä muutettiin tutkittavana aikana jatkuvasti. Peruskoulun opetusta eriarvoistavista tasoryhmistä luovuttiin, vieraiden kielten opetuksen järjestämistä helpotettiin merkittävästi ja Suomen kielivähemmistöjen asema koululainsäädännössä kehittyi myös huomattavasti. Kansanedustajien aloitteissa ja kysymyksissä nousivat useimmiten esille opetusryhmien koosta ja tasoryhmittelystä seuranneet ongelmat, sekä monipuolisen kielitaidon merkitys Suomessa. Äidinkielen asema nousi peruskoulussa harvemmin esille vieraisiin kieliin verrattuna, mikä saattoi johtua vieraiden kielten, toisen kotimaisen kielen ja vähemmistökielten viemästä huomiosta vastikään uudistetussa koulujärjestelmässä. Peruskoulussa ruotsin kielen asema oli toisena kotimaisena kielenä turvattu sen ollessa yksi yhteisistä oppiaineista, eikä sen asemaa yksikään tutkitun ajan hallitus pyrkinyt muuttamaan. Esille nousivatkin juuri ruotsinkielisen opetuksen toteuttamisen käytännön ongelmat. Ruotsinkielisten oppilaiden asemasta tai opetuksesta huolestuneet kansanedustajat eivät olleet mistään yksittäisestä puolueesta, mikä osoittaa toisen kotimaisen kielen turvatun aseman olleen vielä tutkittuna aikana varsin itsestään selvänä pidetty asia. Suomessa oli tutkittavana aikana neljä vieraskielistä koulua: Englantilainen koulu, Helsingin Saksalainen koulu, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja Suomalais-venäläinen koulu. Koska vuoden 1968 laki koulujärjestelmän perusteista ja vuoden 1970 peruskouluasetus nostivat kotimaiset kielet ja englannin kielen ”tärkeimmiksi” kieliksi peruskoulussa, jäivät muut vieraat kielet luonnollisesti lainsäädännössä heikompaan asemaan. Englannin kielen suosio johtui paljon myös sekä oppilaiden että vanhempien asenteista. Saksan kielellä oli suhteellisen vankka suosio mutta englantiin verrattuna sitäkin opiskeltiin varsin vähän. Historiallisista syistä Suomessa ei itsenäisyyden aikana opiskeltu paljon venäjän kieltä ennen kuin kiinnostus kielen opiskeluun heräsi 1960-luvulla. Tutkittuna aikana venäjän kielen asema parani peruskoulussa ja sitä opiskelevien määrä kasvoi huomattavasti. Ranskan kieli oli vastaavassa asemassa kuin venäjän kieli, ja senkin asemaa pyrittiin yhtä lailla parantamaan koululaitoksessa. Vaikka ranskan kielen katsottiinkin virallisissa selvityksissä olevan maailmanlaajuisesti tärkeämpi kieli suomalaisille kuin venäjän kieli, ranskan kieli ei saanut lähellekään saman verran huomiota eduskunnassa. Suomessa luotiin sekä ranskan että venäjän kielten opetukselle eräänlaiset turvasatamat ja opetuksen kehittämisen keskukset takaamalla lainsäädännöllä Suomalais-venäläiselle ja Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Saamen kieli kärsi samoista käytännön ongelmista kuin muutkin peruskoulussa opetettavat kielet, minkä lisäksi sillä oli omat ongelmansa vähemmistökielenä. Saamelaisten ja saamen kielen aseman selvittämiseksi tehtiin tutkittavana aikana paljon työtä ja saamen kielen opetuksessa tapahtui merkittävää edistystä sekä lainsäädännössä että toteutuksessa. Kuitenkaan kaikki edistys ei aina suoraan parantanut saamen kielen asemaa. Romanikieli ja romanit eivät tutkittavana aikana saaneet osakseen lähellekään saman verran huomiota kuin saamen kieli ja saamelaiset. Voidaan vain pohtia, vaikuttivatko tähän enemmän resurssien ja ajan puute, vai oliko ”mustalaisiin” koetuilla asenteilla myös vaikutusta asiaan. Toivottavaa on, että yhden kielivähemmistön aseman parantaminen auttaa lopulta muitakin vähemmistöjä.
  • Robari, Marika (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of this study is to describe the interaction between children and adults in a kindergarten's toddler group from a pedagogical sensitivity perspective. The study describes the interaction between children and adults before the intervention, aimed at increasing pedagogic sensitivity (the PedaSens-intervention of the Lasso project), after the intervention, and one year after the initial intervention. Previous research has shown that little children need to have a lot of adult support and guidance in everyday life while in kindergarten. It is crucial that the adult has an ability to recognise the initiatives of the children and to answer them in a way that supports the development of the child. In addition, the ability of an adult to follow the movements of the child's mind and to support the development of the child's self-regulation skills has been shown to be of great importance to the child's development and well-being. The material of the study were the videos filmed for the PedaSens-intervention showing two pairs each consisting of a child and an adult. Both pairs included video material before the intervention, after the intervention, and videos filmed one year later. For this study, only the mutual initiatives taken by children and adults and the responses to these were analysed. Different forms of interaction between children and adults varied depending on the ongoing activities and the developmental phases of the children. In the case of the first adult-child pair, the interaction increased from one measurement to another. In addition, when a child made more adult-oriented initiatives, the adult reduced her own child-oriented initiatives. The adult became more expressive after the intervention and this state also remained in the final measurements. For the second pair, the interaction was most pronounced after the intervention. The number of initiatives taken by the adult appeared to depend on the amount of support and guidance that the child needed. In the adult way of interacting, there was no clear difference from one measurement to another.