Browsing by Subject "altistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 23
  • Laitinen, Juha; Lindström, Annika; Jumpponen, Mika; Lallukka, Heli; Hassinen, Marko (Työterveyslaitos, 2019)
  • Selonen, Salla; Dolar, Andraž; Jemec Kokalj, Anita; Sackey, Lyndon N.A.; Skalar, Tina; Cruz Fernandes, Virgínia; Rede, Diana; Hurley, Rachel; Nizzetto, Luca; van Gestel, Cornelis A.M. (Elsevier, 2021)
    Environmental Research 201: 111495
    Abrasion of tire wear is one of the largest sources of microplastics to the environment. Although most tire particles settle into soils, studies on their ecotoxicological impacts on the terrestrial environment are scarce. Here, the effects of tire particles (<180 μm) on three ecologically relevant soil invertebrate species, the enchytraeid worm Enchytraeus crypticus, the springtail Folsomia candida and the woodlouse Porcellio scaber, were studied. These species were exposed to tire particles spiked in soil or in food at concentrations of 0.02%, 0.06%, 0.17%, 0.5% and 1.5% (w/w). Tire particles contained a variety of potentially harmful substances. Zinc (21 900 mg kg−1) was the dominant trace element, whilst the highest concentrations of the measured organic compounds were detected for benzothiazole (89.2 mg kg−1), pyrene (4.85 mg kg−1), chlorpyrifos (0.351 mg kg−1), HCB (0.134 mg kg−1), methoxychlor (0.116 mg kg−1) and BDE 28 (0.100 mg kg−1). At the highest test concentration in soil (1.5%), the tire particles decreased F. candida reproduction by 38% and survival by 24%, and acetylcholinesterase (AChE) activity of P. scaber by 65%, whilst the slight decrease in the reproduction of E. crypticus was not dose-dependent. In food, the highest test concentration of tire particles reduced F. candida survival by 38%. These results suggest that micro-sized tire particles can affect soil invertebrates at concentrations found at roadsides, whilst short-term impacts at concentrations found further from the roadsides are unlikely.
  • Savolahti, Mikko; Karvosenoja, Niko; Kupiainen, Kaarle; Paunu, Ville-Veikko; Sippola, Olli; Jokiniemi, Jorma (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2009
  • Antila, Marko; Mattila, Inga; Isomoisio, Heikki; Kataja, Jari; Salmela, Hannu; Koskinen, Heli; Alanko, Tommi (Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, 2018)
  • Pitkänen, Marja; Kajolinna, Tuula; Hinkka, Ville; Kangas, Anneli (Teknologian tutkimuskeskus VTT, 2017)
  • Vaitoja, Sonja (2010)
    Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella raskaana olevan päihteidenkäyttäjän hoidon tarpeellisuudesta käytyä keskustelua sosiaalieettisestä näkökulmasta. Tavoitteena on analysoida pakkohoidon oikeutuksen puolesta ja vastaan esitettyjä perusteluja. Tutkimus nojautuu soveltavan etiikan metodeihin. Tutkimusaineisto koostuu aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta, lehtiartikkeleista ja internetin kautta poimituista kirjoituksista. Suomessa on viime vuosina käyty verrattain vilkasta keskustelua raskaana olevien naisten päihteidenkäytöstä ja sen syntyvälle lapselle aiheuttamista terveysvaaroista. Taustalla on ollut näkemys päihteidenkäytön yleistymisestä varsinkin nuorten naisten keskuudessa. Keskustelu on johtanut lainsäädäntöhankkeeseen, jossa ehdotetaan tahdonvastaisen hoidon ulottamista päihdeongelmaisiin odottaviin äiteihin nimenomaan tarkoituksessa suojella syntyvän lapsen terveyttä. Nykyisen voimassa olevan lain perusteella ei ole voitu vedota syntyvän lapsen terveysvaaraan. Taustana tarkastellaan luvussa 2 suomalaisen päihdekulttuurin historiaa ja kehityspiirteitä erityisesti naisten näkökulmasta reilun sadan vuoden aikana. Naisten päihteidenkäyttö Suomessa oli pitkään vähäistä. Naisten tehtävänä sanotaankin olleen pitkälti miesten juomisen kontrollointi. Suurempi muutos asiassa tapahtui 1960 luvulla, jolloin naisten alkoholinkäyttö kasvoi, johtuen mm. yhteiskunnallisen ilmapiirin vapautumisesta ja elinkeinorakenteen muutoksista. Viimeisin merkittävin ilmiö sijoittuu 1990 luvulle, jolloin huumeidenkäyttö on lisääntynyt etenkin nuorten keskuudessa. Tämä puolestaan on herättänyt keskustelua alkoholin aiheuttamista sikiövaurioista. Luvussa 3 tarkastellaan päihteidenkäytön yhteiskunnallisen ohjauksen kehitysvaiheita. Päihdehuollon pitempiaikainen yleinen linja on Suomessa kulkenut vapaampaan suuntaan. Pakkohoitopäätöksiä tehdään nykyisin vain harvoin. Luvussa 4 vertaillaan pohjoismaisia päihdehoitojärjestelmiä. Ruotsissa tahdonvastaisen hoidon käyttöala on laajin; raskaana oleva päihteidenkäyttäjä voidaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon omassa intressissään verrattain väljin perustein. Toisin kuin Norjassa vaara sikiövaurioista ei kuitenkaan kelpaa perusteeksi hoitoon määräämiselle. Tanskassa pakkohoito voi perustua vain hoitosopimuksessa annettuun etukäteissuostumukseen. Suomen tavoin Ruotsissa on kuitenkin vireillä lainsäädäntöehdotus, jossa vaara sikiövaurioista asetettaisiin pakkohoidon perusteeksi. Tutkimuksessa arvioitiin naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisen olleen keskeisin pakkohoitoa vastaan esitetyistä argumenteista. Myös oma näkemykseni tämän perustelun tärkeydestä on samankaltainen. Itsemääräämisoikeuden kaventuminen ja viranomaismielivallan vaara ovat tärkein peruste, joka voidaan esittää pakkohoitoa vastaan. Yksilön vapauksien kunnioittaminen on yhteiskunnassamme kaikkein keskeisimpiä arvoja. Vaikeus määritellä keiden tulisi joutua pakkotointen kohteeksi johtaa arveluttavan laajan harkintavallan luovuttamiseen viranomaiselle. Nähdäkseni syntyvän lapsen terveysintressiä ei kuitenkaan voida kokonaan syrjäyttää naisen itsemääräämisoikeuden hyväksi. Kun vastakkain joka tapauksessa joutuvat itsemääräämisoikeus ja päihteiden käytön aiheuttama terveysvaara, on tahdonvastainen hoito voitava ainakin vakavimmissa tapauksissa hyväksyä. Vaikka päihteidenkäytön seuraamusten kaikista yksityiskohdista ole hyvin täsmällistä tietoa, tieto vakavista terveysriskeistä on kuitenkin riittävä ajatellen käytännöllistä harkintaa. Näkemystä puoltavat myös tahdonvastaisen hoidon asianosaisvaikutukset. Jos ja kun verrataan tahdonvastaisesta hoidosta yhtäältä äidille ja toisaalta syntyvälle lapselle aiheutuvia haittoja ja hyötyjä, ei äidille aiheutuva haitta saateta pitää mitenkään ylivoimaisena. Huolimatta siitä, että vakavasta päihdeongelmasta kärsivän kyky vapaaseen tahdonmuodostukseen saattaisi olla rajoittunut, vetoaminen hänen omiin intresseihinsä ei sitä vastoin ole hyväksyttävä peruste hänen vapauksiensa kaventamiseen. Tutkimuksessa puolustetun näkemyksen mukaan raskaana olevan tahdonvastainen hoito saatetaan oikeuttaa lähinnä syntyvän lapsen terveysintressillä ja oikeudella edellyttää terveydestään huolehtimista.
  • Manninen, Alli; Kangas, Juhani; Mononen, Ilkka; Heikkinen, Pentti; Klen, Tapio; Husman, Kaj (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Heinonen-Guzejev, Marja; Vuorinen, Heikki S. (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 5/2009
    Raportin tavoitteena on selvittää, miten lisääntynyttä informaatiota liikennemelualtistuksesta voidaan käyttää luotettavan epidemiologisen tiedon tuottamiseen melun vaikutuksesta väestön sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Raportissa tarkastellaan, millaista tutkimustietoa on käytettävissä melualtistuksesta, meluherkkyydestä ja melun terveysvaikutuksista. Terveysvaikutuksista kiinnitetään erityisesti huomiota sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden aiheuttamaan kuolleisuuteen. Pääkaupunkiseudulla toteutettu tutkimus tarjoaa esimerkin siitä, miten erilaisia tutkimuskysymyksiä voidaan lähestyä. Samalla hahmotellaan, millaisia tutkimusmenetelmiä voidaan käyttää tulevissa melututkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan, onko luotavissa paikkatietojärjestelmä, jolla yhdistetään melukartoitus- ja terveystiedot. Lopuksi pohditaan, kuinka tällaisia tietoja voidaan käyttää meluntorjuntatoimien suunnittelussa.
  • Dolar, Andraž; Selonen, Salla; van Gestel, Cornelis A.M.; Perc, Valentina; Drobne, Damjana; Jemec Kokalj, Anita (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 772 (2021), 144900
    Microplastics and agrochemicals are common pollutants in terrestrial ecosystems. Their interaction during coexistence in soils may influence their fate and adverse effects on terrestrial organisms. The aim of this study was to investigate how the exposure to two types of microplastics; polyester fibres, and crumb rubber; induce changes in immune parameters of Porcellio scaber and if the co-exposure of microplastics affects the response induced by the organophosphate pesticide chlorpyrifos. A number of immune parameters, such as total haemocyte count, differential haemocyte count, and phenoloxidase-like activity were assessed. In addition, the acetylcholinesterase (AChE) activity in the haemolymph was evaluated as a measure of the bioavailability of chlorpyrifos. After three weeks of exposure, the most noticeable changes in the measured immune parameters and also a significantly reduced AChE activity were seen in chlorpyrifos-exposed animals. Both types of microplastic at environmentally relevant concentrations caused only slight changes in immune parameters which were not dependent on the type of microplastic, although the two types differed significantly in terms of the chemical complexity of the additives. Mixtures of chlorpyrifos and microplastics induced changes that differed from individual exposures. For example, alterations in some measured parameters suggested a reduced bioavailability of chlorpyrifos (AChE activity, haemocyte viability) caused by both types of microplastics exposure, but the increase of haemocyte count was promoted by the presence of fibres implying their joint action. In conclusion, this study suggests that immune processes in P. scaber are slightly changed upon exposure to both types of microplastics and microplastics can significantly modulate the effects of other co-exposed chemicals. Further research is needed on the short-term and long-term joint effects of microplastics and agrochemicals on the immunity of soil invertebrates.
  • Kajolinna, Tuula (Teknologian tutkimuskeskus VTT, 2016)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2006
    Oppaassa kerrotaan pilaantuneiden maa-alueiden tutkimisen ja kunnostuksen tapaturma- ja terveysvaaroista ja neuvotaan niiden arvioinnissa ja ehkäisyssä. Siinä käsitellään myös hankkeen toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia. Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostustöissä on tärkeää suunnitella toimenpiteet huolellisesti etukäteen ja varautua yllättäviin vaaratilanteisiin asiamukaisin varotoimin ja henkilönsuojaimin. Työterveyshuollon kanssa tulee huolehtia työntekijöiden altistumisen seurannasta, terveystarkastuksista, rokotuksista ja toimenpiteistä tapaturmien varalta.
  • Salemaa, Eeva Riitta (University of Helsinki, 1975)
  • Tuominen, Adele (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tekstiiliteollisuudessa käytetään merkittäviä määriä kemikaaleja, joista osa on ympäristölle ja terveydelle haitallisia. Tekstiiliteollisuuskehityksen kasvaessa ja kulutuskäytäntöjen kiihtyessä pois heitettävän tekstiilin määrä lisääntyy. Samalla haitalliset kemikaalit vapautuvat saastuttamaan ihmistä ja ympäristöä. Tämä käy ilmi aiemmasta tutkimuksesta, vaikka poistotekstiilien ympärillä tehty tutkimus on muutoin vähäistä. Tämä tutkimus tehdään yritysyhteistyössä Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n kanssa määrittämään poistotekstiilien lajittelutyön yhteydessä ilmeneviä terveysvaikutuksia ja sovellettavia testimenetelmiä yrityksen tarpeisiin. Tutkielman tavoitteena oli ensisijaisesti selvittää kemikaalien, pölyn ja homeen terveysvaikutukset ja ne testimenetelmät, joita tulisi terveysvaikutusten vähentämiseksi tehdä. Muiden tutkimuskysymysten osalta tarkoituksena oli selvittää poistotekstiilien sisältämät merkittävimmät haitalliset kemikaalit ja niiden enimmäisraja-arvot. Näitä tutkittiin tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimussuuntausta ja sen menetelmiä. Aineiston keruumenetelmänä oli asiantuntijahaastattelu, jossa tietoja kerättiin puolistrukturoidun kysymyksenasettelun kautta neljältä asiantuntijataholta: Turun ammattikorkeakoululta, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta, Työterveyslaitokselta ja Aalto-yliopistolta. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina. Aineistoa analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla, jossa aineisto luokiteltiin tutkimuksen kannalta merkittävimpiin teemoihin. Saatuja tuloksia verrattiin olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen. Hengitystievälitteinen altistuminen yksistään pölylle nähtiin merkittävimmäksi terveysriskiksi laitosolosuhteissa. Kemikaalien, pölyn ja homeen aiheuttamien terveysvaikutusten vähentämiseksi soveltuvimpina testimenetelminä nähtiin erilaisten keräävien menetelmien käyttö ja biomonitorointi. On selvää, että poistotekstiilit sisältävät ihmisen terveydelle ja ympäristölle haitallisia kemikaaleja, pölyä ja homeita. Testimenetelmiä hyödyntämällä voidaan terveysriskejä paikantaa ja niiden osuutta työperäisessä altistumisessa vähentää. Tutkimustulosten tieteellisen luotettavuuden lisäämiseksi on suositeltavaa, että laitoksella otetaan käyttöön kokeelliset testausmenetelmät.
  • Kangas, Juhani; Klen, Tapio (Suomen metsätieteellinen seura, 1982)
  • Rotko, Tuulia (2004)
    Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmansaasteille altistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioekonomisia ja väestöllisiä eroja. Altistumisen lisäksi tarkastellaan myös ilmansaasteiden epäsuoria vaikutuksia, kuten koettua häiritsevyyttä ja ilmansaasteista huolestuneisuutta. Toinen keskeinen tavoite on vertailla väestöryhmien mitattuja altistuksia koettuun häiritsevyyteen ja ilmansaasteista huolestuneisuuteen. Pääaineistona käytetään pääkaupunkiseudun aikuisväestöltä vuosina 1996-1997 kerätyn EXPOLIS-tutkimuksen henkilökohtaisia altistusmittauksia sekä ilmansaasteiden (pienhiukkasten ja typpidioksidin) pitoisuuksia lähiympäristöissä. Tutkittavilta kysyttiin myös altistukseen vaikuttavista tekijöistä sekä heidän kokemaansa ilmansaasteiden häiritsevyyttä. Huolestuneisuutta ilmansaasteista selvitettiin lisäksi postikyselyllä. Koska julkisista tiedotusvälineistä välittyvä tieto ilmansaasteista vaikuttaa ilmansaasteista huolestuneisuuteen, kerättiin aineisto myös Helsingin Sanomien aihetta käsittelevistä artikkeleista vuosina 1996-2000. Aineistoa on analysoitu tilastollisin menetelmin. Ilmansaasteille altistumisessa esiintyi suuriakin eroja eri väestöryhmien välillä riippuen tarkasteltavasta ilmansaasteesta. Pääkaupunkiseudulla työntekijät altistuivat lähes kaksinkertaisille pienhiukkaspitoisuuksille toimihenkilöihin verrattuna. Pienhiukkasaltistuksen eroihin vaikuttivat keskeisimmin pitoisuudet työpaikoilla. Tupakointi ja tupakan savulle altistuminen korosti väestöryhmien välisiä eroja, mutta ei ollut niiden ainoa syy. Nuoret aikuiset altistuivat vanhempia ikäryhmiä enemmän pienhiukkasille todennäköisesti ajankäyttöerojen takia. Sensijaan suurimmaksi osaksi liikenteen päästöistä peräisin olevan typpidioksidin altistuserot näkyivät kodin sisäpitoisuuksissa ja asumiseen liittyvät tekijät selittivät osittain altistuseroja. Kuitenkin vähän koulutetut altistuivat muita enemmän typpidioksidille, vaikka tupakalle altistuminen ja asuinolot otettiin huomioon. Huolestuneisuus ilmansaasteista ja niiden terveysvaikutuksista lisäsi ilmansaasteiden kokemista häiritsevänä. Osittain eri väestöryhmät altistuivat korkeille pitoisuuksille ja kokivat ilmansaasteet häiritsevänä tai olivat niistä huolestuneita. Kun miehet ja nuoret altistuivat keskimääräistä enemmän ilmansaasteille (pienhiukkaset ja typpidioksidi), naiset ja vanhemmat ikäryhmät kokivat puolestaan ilmansaasteet häiritsevämpinä ja olivat huolestuneempia ilmansaasteiden vaikutuksista. Kuitenkin vain vähän koulutetut sekä altistuivat näille ilmansaasteille keskimääräistä enemmän että kokivat ne hyvin häiritsevinä. Ilmansaasteiden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ehkäistä vain tuntemalla ilmansaasteille altistumiseen, koettuun häiritsevyyteen ja huolestuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioväestöllisiä eroja. Ilmansaasteiden epäsuorat terveysvaikutukset tunnetaan kuitenkin huonosti. Kokonaisvaltainen käsitys ilmansaasteiden vaikutuksista (koettu riski, altistus) on välttämätön, jotta voitaisiin vähentää väestöryhmien välisiä eroja ilmansaasteiden aiheuttamissa haitoissa.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 2007)
    Miljöministeriets rapporter 7sv/2007
    Statsrådet har stiftat 31.5.2006 ett principbeslut om bullerbekämping. Detta statsrådets principbeslut som gäller omgivningsbuller avser att rikta uppmärksamheten på det allmänna syftet och målen för bullerbekämpningen samt de medel som kan anlitas för att minska bulleremissionerna och de olägenheter som orsakas av dem, vidare på ett närmare samarbete mellan olika myndigheter. Principbeslutet framhåller att för att problem orsakade av buller skall kunna förebyggas och befintliga olägenheter mildras måste bullerbekämpning beaktas enligt genomslagsprincipen i planeringen och genomförandet av alla bullrande aktiviteter. I en motivering som kompletterar detta principbeslut av statsrådet berättas sammanfattningsvis av bullerbekämp- nings nyläget och bedomning, förslagets systemål och de viktigaste förslagen, förslagets verkningar samt beredningen av ärendet.
  • Heikkinen, Tia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Elintarvikkeiden prosessoinnissa syntyvää vierasainetta glysidolia vapautuu elintarvikkeiden glysidyyliestereistä ruoansulatuksessa. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on asettanut glysidolin syöpävaarallisuusluokkaan 2A, eli todennäköisesti syöpävaaralliseksi ihmiselle. Glysidyyliestereitä esiintyy pääasiassa jalostetuissa kasviöljyissä, joihin se muodostuu prosessointivaiheessa kuumennettaessa öljyä yli 200 °C:een. Kasviöljyistä palmuöljystä on havaittu suhteellisesti eniten glysidyyliestereitä. Glysidyyliestereitä on havaittu myös sellaisissa elintarvikkeissa, joissa on käytetty jalostettuja kasviöljyjä raaka-aineina, kuten margariineissa, leivonnaisissa ja öljyssä paistetuissa tuotteissa. Suomessa ei ole toistaiseksi tehty altistumisen arviointia glysidolille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, kuinka paljon suomalaiset lapset altistuvat glysidolille elintarvikkeista ja miten eri elintarvikeryhmien osuus glysidolille altistumisesta jakautuu. Altistumisen arviointi toteutettiin todennäköisyyspohjaisella bayesilaisella menetelmällä (BIKE). Ruoankäyttöaineistona käytettiin DAGIS-hankkeessa kerättyjä 3-6-vuotiaiden lasten ruokapäiväkirjojen ruoankulutustietoja (n=813). Elintarvikkeiden pitoisuusaineistona käytettiin EFSA:n kokoamia EU:n jäsenmaiden analysoimia elintarvikkeiden glysidyyliesteripitoisuustietoja. Altistuksen jakauma saatiin ruoankulutusjakauman ja pitoisuusjakauman tulona. Keskimääräinen pitkän aikavälin glysidolialtistus oli 830 nanogrammaa henkilön painokiloa kohden vuorokaudessa (ng/kg rp/vrk). Tästä laskettu altistusmarginaali on 12 300, mikä alittaa EFSA:n epävirallisen altistusmarginaalin 25 000. Tämän perusteella terveyshaitan mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Suhteellisesti eniten glysidolille altistivat normaalirasvainen margariini sekä keksit ja murotaikinaleivonnaiset. Muut elintarvikeryhmät aiheuttivat vain pienen altistuksen. Leivän ja normaalirasvaisen margariinin kulutuksen vahvasta yhteydestä voidaan päätellä, että normaalirasvaisen margariinin kulutus on todennäköisesti peräisin leivällä käytettävästä rasvasta. Lasten altistusta glysidolille voisi vähentää suosimalla leivän päällä muita levitteitä normaalirasvaisen margariinin sijaan ja korvata keksit ja murotaikinapohjaiset leivonnaiset pullapohjaisilla leivonnaisilla. Tämä tutkimus ei osoita kausaliteettiä, sillä syövän syntymiseen vaikuttavat useat muut tekijät altistumisen lisäksi. Jatkossa tulisi tutkia, kuinka muuttunut lainsäädäntö glysidyyliesterien pitoisuuksien osalta vaikuttaa glysidolille altistumiseen.
  • Lukkari, Tuomas; Koponen, Kari; Tuomi, Pirjo; Dahlbo, Kim; Rossi, Esko; Järvinen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 16/2006
    Organometalleihin kuuluvan tributyylitinan (TBT) esiintymisestä, vaikutuksista ja mahdollisista riskeistä maaympäristössä on vain vähän tutkimustietoa. Tiedot perustuvat pääasiassa vesiympäristöissä tehtyihin tutkimuksiin. TBT:a ei esiinny ympäristössä luonnostaan, vaan se on peräisin ihmisen toiminnasta. TBT:n päästöt maaperään ovat peräisin mm. TBT:a sisältävien valmisteiden käytöstä, lähinnä laivojen pohjamaaleista sekä mahdollisesti pilaantuneiden sedimenttien loppusijoituksesta. TBT:n pääasiallisena päästölähteenä maaympäristöön voidaan pitää telakoita, joissa laivojen ulkopintoja puhdistetaan ja maalataan. Maaperän pilaantuminen TBT:lla on useasti paikallista ja pistemäistä. Myös pienvenesatamista tai talvisäilytyspaikoilta voi muodostua vastaavia päästöjä, joskin voidaan olettaa, että organotinayhdisteiden määrät ovat oleellisesti pienempiä. Tähän selvitykseen koottiin tietoa TBT:n ja eräiden muiden organotinayhdisteiden käyttäytymisestä maaympäristössä. Selvityksessä laskettiin TBT:n pitoisuudet eri maankäyttömuodoille saatavilla olevien tutkimusaineistojen avulla. Eri laskelmien mukaan asuinalueella 16-29 mg/kg ja teollisuusalueilla 180-200 mg/kg TBT:a ei vielä aiheuta terveyshaittaa. Läjitettäessä maalle TBT-pilaantunutta sedimenttiä tai pilaantunutta maata, arvioitiin tavanomaisen jätteen kaatopaikan (pinta)rakenteiden olevan riittäviä, kun TBT-pitoisuus on läjitettävissä massoissa keskimäärin 29 mg/kg. Ongelmajätteiden kaatopaikan pintarakenteilla TBT:n keskimääräinen pitoisuus voi olla 200 mg/kg.  TBT:n pitoisuusarvoja maaperän eläinten, kasvien ja mikrobien altistuskokeista oli hyvin niukasti, joten niiden perusteella ei voitu arvioida luotettavaa eliöille haitatonta pitoisuutta. On kuitenkin huomioitavaa, että maaperän TBT-pitoisuus jota voidaan pitää ihmiselle turvallisena, voi aiheuttaa vakaviakin haittavaikutuksia maaperässä eläville lajeille. Pilaantuneessa maassa olevasta TBT:sta tuskin aiheutuu terveysriskiä. Myös kulkeutuminen pohjaveteen on hidasta ja epätodennäköistä. Maaperäeliöiden altistuminen sekä TBT:n kulkeutuminen pintavesiin ovat merkittävimpiä TBT:n maaympäristössä muodostamia riskejä. Näin ollen on tärkeää tehdä maaperän kohdekohtainen haitallisuuden ja riskin arviointi, myös ruopattujen sedimenttien sijoittamispäätöksiä valmisteltaessa. Selvityksessä on lisäksi verrattu viiden eri laboratorion organotina-analyysituloksia. Analyysitulokset eivät olleet kaikilta osin yhdenmukaisia. Selvitystä voidaan käyttää perustietopakettina TBT:n maaperäkäyttäytymistä tarkasteltaessa ja pohjana kohdekohtaisten riskinarviointien laatimisessa. Selvitys perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen, julkaisemattomiin tutkimusraportteihin, asiantuntijahaastatteluihin sekä tekijöiden kokemukseen TBT-pilaantuneesta maaperästä ja sen kunnostamisesta.