Browsing by Subject "altistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Laitinen, Juha; Lindström, Annika; Jumpponen, Mika; Lallukka, Heli; Hassinen, Marko (Työterveyslaitos, 2019)
  • Turja, Raisa; Sanni, Steinar; Stankeviciute, Milda; Butrimaviciene, Laura; Devier, Marie-Helene; Budzinski, Helene; Lehtonen, Kari K. (Springer Nature, 2020)
    Environmental Science and Pollution Research
    In the brackish water Baltic Sea, oil pollution is an ever-present and significant environmental threat mainly due to the continuously increasing volume of oil transport in the area. In this study, effects of exposure to crude oil on two common Baltic Sea species, the mussel Mytilus trossulus and the amphipod Gammarus oceanicus, were investigated. The species were exposed for various time periods (M. trossulus 4, 7, and 14 days, G. oceanicus 4 and 11 days) to three oil concentrations (0.003, 0.04, and 0.30 mg L−1 based on water measurements, nominally aimed at 0.015, 0.120, and 0.750 mg L−1) obtained by mechanical dispersion (oil droplets). Biological effects of oil exposure were examined using a battery of biomarkers consisting of enzymes of the antioxidant defense system (ADS), lipid peroxidation, phase II detoxification (glutathione S-transferase), neurotoxicity (acetylcholinesterase inhibition), and geno- and cytotoxicity (micronuclei and other nuclear deformities). In mussels, the results on biomarker responses were examined in connection with data on the tissue accumulation of polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH). In M. trossulus, during the first 4 days of exposure the accumulation of all PAHs in the two highest exposure concentrations was high and was thereafter reduced significantly. Significant increase in ADS responses was observed in M. trossulus at 4 and 7 days of exposure. At day 14, significantly elevated levels of geno- and cytotoxicity were detected in mussels. In G. oceanicus, the ADS responses followed a similar pattern to those recorded in M. trossulus at day 4; however, in G. oceanicus, the elevated ADS response was still maintained at day 11. Conclusively, the results obtained show marked biomarker responses in both study species under conceivable, environmentally realistic oil-in-seawater concentrations during an oil spill, and in mussels, they are related to the observed tissue accumulation of oil-derived compounds.
  • Selonen, Salla; Dolar, Andraž; Jemec Kokalj, Anita; Sackey, Lyndon N.A.; Skalar, Tina; Cruz Fernandes, Virgínia; Rede, Diana; Hurley, Rachel; Nizzetto, Luca; van Gestel, Cornelis A.M. (Elsevier, 2021)
    Environmental Research 201: 111495
    Abrasion of tire wear is one of the largest sources of microplastics to the environment. Although most tire particles settle into soils, studies on their ecotoxicological impacts on the terrestrial environment are scarce. Here, the effects of tire particles (<180 μm) on three ecologically relevant soil invertebrate species, the enchytraeid worm Enchytraeus crypticus, the springtail Folsomia candida and the woodlouse Porcellio scaber, were studied. These species were exposed to tire particles spiked in soil or in food at concentrations of 0.02%, 0.06%, 0.17%, 0.5% and 1.5% (w/w). Tire particles contained a variety of potentially harmful substances. Zinc (21 900 mg kg−1) was the dominant trace element, whilst the highest concentrations of the measured organic compounds were detected for benzothiazole (89.2 mg kg−1), pyrene (4.85 mg kg−1), chlorpyrifos (0.351 mg kg−1), HCB (0.134 mg kg−1), methoxychlor (0.116 mg kg−1) and BDE 28 (0.100 mg kg−1). At the highest test concentration in soil (1.5%), the tire particles decreased F. candida reproduction by 38% and survival by 24%, and acetylcholinesterase (AChE) activity of P. scaber by 65%, whilst the slight decrease in the reproduction of E. crypticus was not dose-dependent. In food, the highest test concentration of tire particles reduced F. candida survival by 38%. These results suggest that micro-sized tire particles can affect soil invertebrates at concentrations found at roadsides, whilst short-term impacts at concentrations found further from the roadsides are unlikely.
  • Schuster, Romina; Strehse, Jennifer S.; Ahvo, Aino; Turja, Raisa; Maser, Edmund; Bickmeyer, Ulf; Lehtonen, Kari K.; Brenner, Matthias (Elsevier, 2021)
    Marine Environmental Research 167 (2021), 105264
    Baltic mussels (Mytilus spp.) were exposed to the explosive trinitrotoluene (TNT) for 96 h (0.31–10.0 mg/L) and 21 d (0.31–2.5 mg/L). Bioaccumulation of TNT and its degradation products (2- and 4-ADNT) as well as biological effects ranging from the gene and cellular levels to behaviour were investigated. Although no mortality occurred in the concentration range tested, uptake and metabolism of TNT and responses in antioxidant enzymes and histochemical biomarkers were observed already at the lowest concentrations. The characteristic shell closure behaviour of bivalves at trigger concentrations led to complex exposure patterns and non-linear responses to the exposure concentrations. Conclusively, exposure to TNT exerts biomarker reponses in mussels already at 0.31 mg/L while effects are recorded also after a prolonged exposure although no mortality occurs. Finally, more attention should be paid on shell closure of bivalves in exposure studies since it plays a marked role in definining toxicity threshold levels.
  • Savolahti, Mikko; Karvosenoja, Niko; Kupiainen, Kaarle; Paunu, Ville-Veikko; Sippola, Olli; Jokiniemi, Jorma (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2009
  • Antila, Marko; Mattila, Inga; Isomoisio, Heikki; Kataja, Jari; Salmela, Hannu; Koskinen, Heli; Alanko, Tommi (Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, 2018)
  • Korhonen, Antti; Lehtomäki, Heli; Rumrich, Isabell; Karvosenoja, Niko; Paunu, Ville-Veikko; Kupiainen, Kaarle; Sofiev, Mikhail; Palamarchuk, Yuliia; Kukkonen, Jaakko; Kangas, Leena; Karppinen, Ari; Hänninen, Otto (Springer Nature, 2019)
    Air Quality, Atmosphere & Health
    Health effect estimates depend on the methods of evaluating exposures. Due to non-linearities in the exposure-response relationships, both the predicted mean exposures as well as its spatial variability are significant. The aim of this work is to systematically quantify the impact of the spatial resolution on population-weighted mean concentration (PWC), its variance, and mortality attributable to fine particulate matter (PM2.5) exposure in Finland in 2015. The atmospheric chemical transport model SILAM was used to estimate the ambient air PM2.5 concentrations at 0.02° longitudinal × 0.01° latitudinal resolution (ca. 1 km), including both the national PM2.5 emissions and the long-range transport. The decision-support model FRES source-receptor matrices applied at 250-m resolution was used to model the ambient air concentrations of primary fine particulate matter (PPM2.5) from local and regional sources up to 10 km and 20 km distances. Numerical averaging of population and concentrations was used to produce the results for coarser resolutions. Population-weighted PM2.5 concentration was 11% lower at a resolution of 50 km, compared with the corresponding computations at a resolution of 1 km. However, considering only the national emissions, the influences of spatial averaging were substantially larger. The average population-weighted local PPM2.5 concentration originated from Finnish sources was 70% lower at a resolution of 50 km, compared with the corresponding result obtained using a resolution of 250 m. The sensitivity to spatial averaging, between the finest 250-m and the coarsest 50-km resolution, was highest for the emissions of PPM2.5 originated from national vehicular traffic (about 80% decrease) and lowest for the national residential combustion (60% decrease). Exposure estimates in urban areas were more sensitive to the changes of model resolution (14% and 74% decrease for PM2.5 and local PPM2.5, respectively), compared with estimates in rural areas (2% decrease for PM2.5 and 36% decrease for PPM2.5). We conclude that for the evaluation of the health impacts of air pollution, the resolution of the model computations is an important factor, which can potentially influence the predicted health impacts by tens of percent or more, especially when assessing the impacts of national emissions.
  • Pitkänen, Marja; Kajolinna, Tuula; Hinkka, Ville; Kangas, Anneli (Teknologian tutkimuskeskus VTT, 2017)
  • Vaitoja, Sonja (2010)
    Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella raskaana olevan päihteidenkäyttäjän hoidon tarpeellisuudesta käytyä keskustelua sosiaalieettisestä näkökulmasta. Tavoitteena on analysoida pakkohoidon oikeutuksen puolesta ja vastaan esitettyjä perusteluja. Tutkimus nojautuu soveltavan etiikan metodeihin. Tutkimusaineisto koostuu aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta, lehtiartikkeleista ja internetin kautta poimituista kirjoituksista. Suomessa on viime vuosina käyty verrattain vilkasta keskustelua raskaana olevien naisten päihteidenkäytöstä ja sen syntyvälle lapselle aiheuttamista terveysvaaroista. Taustalla on ollut näkemys päihteidenkäytön yleistymisestä varsinkin nuorten naisten keskuudessa. Keskustelu on johtanut lainsäädäntöhankkeeseen, jossa ehdotetaan tahdonvastaisen hoidon ulottamista päihdeongelmaisiin odottaviin äiteihin nimenomaan tarkoituksessa suojella syntyvän lapsen terveyttä. Nykyisen voimassa olevan lain perusteella ei ole voitu vedota syntyvän lapsen terveysvaaraan. Taustana tarkastellaan luvussa 2 suomalaisen päihdekulttuurin historiaa ja kehityspiirteitä erityisesti naisten näkökulmasta reilun sadan vuoden aikana. Naisten päihteidenkäyttö Suomessa oli pitkään vähäistä. Naisten tehtävänä sanotaankin olleen pitkälti miesten juomisen kontrollointi. Suurempi muutos asiassa tapahtui 1960 luvulla, jolloin naisten alkoholinkäyttö kasvoi, johtuen mm. yhteiskunnallisen ilmapiirin vapautumisesta ja elinkeinorakenteen muutoksista. Viimeisin merkittävin ilmiö sijoittuu 1990 luvulle, jolloin huumeidenkäyttö on lisääntynyt etenkin nuorten keskuudessa. Tämä puolestaan on herättänyt keskustelua alkoholin aiheuttamista sikiövaurioista. Luvussa 3 tarkastellaan päihteidenkäytön yhteiskunnallisen ohjauksen kehitysvaiheita. Päihdehuollon pitempiaikainen yleinen linja on Suomessa kulkenut vapaampaan suuntaan. Pakkohoitopäätöksiä tehdään nykyisin vain harvoin. Luvussa 4 vertaillaan pohjoismaisia päihdehoitojärjestelmiä. Ruotsissa tahdonvastaisen hoidon käyttöala on laajin; raskaana oleva päihteidenkäyttäjä voidaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon omassa intressissään verrattain väljin perustein. Toisin kuin Norjassa vaara sikiövaurioista ei kuitenkaan kelpaa perusteeksi hoitoon määräämiselle. Tanskassa pakkohoito voi perustua vain hoitosopimuksessa annettuun etukäteissuostumukseen. Suomen tavoin Ruotsissa on kuitenkin vireillä lainsäädäntöehdotus, jossa vaara sikiövaurioista asetettaisiin pakkohoidon perusteeksi. Tutkimuksessa arvioitiin naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisen olleen keskeisin pakkohoitoa vastaan esitetyistä argumenteista. Myös oma näkemykseni tämän perustelun tärkeydestä on samankaltainen. Itsemääräämisoikeuden kaventuminen ja viranomaismielivallan vaara ovat tärkein peruste, joka voidaan esittää pakkohoitoa vastaan. Yksilön vapauksien kunnioittaminen on yhteiskunnassamme kaikkein keskeisimpiä arvoja. Vaikeus määritellä keiden tulisi joutua pakkotointen kohteeksi johtaa arveluttavan laajan harkintavallan luovuttamiseen viranomaiselle. Nähdäkseni syntyvän lapsen terveysintressiä ei kuitenkaan voida kokonaan syrjäyttää naisen itsemääräämisoikeuden hyväksi. Kun vastakkain joka tapauksessa joutuvat itsemääräämisoikeus ja päihteiden käytön aiheuttama terveysvaara, on tahdonvastainen hoito voitava ainakin vakavimmissa tapauksissa hyväksyä. Vaikka päihteidenkäytön seuraamusten kaikista yksityiskohdista ole hyvin täsmällistä tietoa, tieto vakavista terveysriskeistä on kuitenkin riittävä ajatellen käytännöllistä harkintaa. Näkemystä puoltavat myös tahdonvastaisen hoidon asianosaisvaikutukset. Jos ja kun verrataan tahdonvastaisesta hoidosta yhtäältä äidille ja toisaalta syntyvälle lapselle aiheutuvia haittoja ja hyötyjä, ei äidille aiheutuva haitta saateta pitää mitenkään ylivoimaisena. Huolimatta siitä, että vakavasta päihdeongelmasta kärsivän kyky vapaaseen tahdonmuodostukseen saattaisi olla rajoittunut, vetoaminen hänen omiin intresseihinsä ei sitä vastoin ole hyväksyttävä peruste hänen vapauksiensa kaventamiseen. Tutkimuksessa puolustetun näkemyksen mukaan raskaana olevan tahdonvastainen hoito saatetaan oikeuttaa lähinnä syntyvän lapsen terveysintressillä ja oikeudella edellyttää terveydestään huolehtimista.
  • Manninen, Alli; Kangas, Juhani; Mononen, Ilkka; Heikkinen, Pentti; Klen, Tapio; Husman, Kaj (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Heinonen-Guzejev, Marja; Vuorinen, Heikki S. (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 5/2009
    Raportin tavoitteena on selvittää, miten lisääntynyttä informaatiota liikennemelualtistuksesta voidaan käyttää luotettavan epidemiologisen tiedon tuottamiseen melun vaikutuksesta väestön sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Raportissa tarkastellaan, millaista tutkimustietoa on käytettävissä melualtistuksesta, meluherkkyydestä ja melun terveysvaikutuksista. Terveysvaikutuksista kiinnitetään erityisesti huomiota sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden aiheuttamaan kuolleisuuteen. Pääkaupunkiseudulla toteutettu tutkimus tarjoaa esimerkin siitä, miten erilaisia tutkimuskysymyksiä voidaan lähestyä. Samalla hahmotellaan, millaisia tutkimusmenetelmiä voidaan käyttää tulevissa melututkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan, onko luotavissa paikkatietojärjestelmä, jolla yhdistetään melukartoitus- ja terveystiedot. Lopuksi pohditaan, kuinka tällaisia tietoja voidaan käyttää meluntorjuntatoimien suunnittelussa.
  • Lehtomäki, Heli; Karvosenoja, Niko; Paunu, Ville-Veikko; Korhonen, Antti; Hänninen, Otto; Tuomisto, Jouni; Karppinen, Ari; Kukkonen, Jaakko; Tainio, Marko (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2021
    Liikenteellä on sekä positiivisia että negatiivia terveysvaikutuksia. Tässä työssä arvoimme liikenteen aiheuttamat terveysvaikutukset Suomessa ottaen huomioon ilman pienhiukkasaltistuksen, melualtistuksen ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamat terveyshaitat sekä aktiivisen liikkumisen (kävelyn ja pyöräilyn) terveyshyödyt. Terveysvaikutusten arviointi tehtiin käyttäen tautitaakkamenetelmiä. Liikenteen terveyshaitat olivat 16 200 DALYa (Disability Adjusted Life Years; yksi DALY kuvaa yhtä sairauden tai onnettomuuden vuoksi menetettyä haittapainotettua vuotta) vuonna 2015. Liikenneonnettomuudet aiheuttivat suurimman osan (60 %) liikenteen terveyshaitoista. Pienhiukkasten osuus terveyshaitoista oli 20 % ja liikennemelun 19 %. Pienhiukkasten osalta tarkasteltiin vain kotimaisia primäärisiä pienhiukkaspäästöjä, eli suoraan päästölähteestä peräisin olevia hiukkasia. Aktiivisen liikkumisen terveyshyödyt olivat lähes kaksinkertaiset liikenteen terveyshaittoihin verrattuna (-31 400 DALY). Kaupunkitasolla tarkasteltaessa onnettomuuksien rooli oli selvästi pienempi kuin kansallisella tasolla ja vastaavasti melun suhteellinen merkitys kasvoi. Melun tautitaakka-arvio perustui kymmenen suuren kaupungin ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) mukaisesti raportoimiin melualtistuksiin. Koko maan osalta melun tautitaakkaa ei pystytty arvioimaan kattavasti, koska direktiiviin mukaisia altistustietoja oli saatavilla vain näille kymmenelle kaupungille. Melun altistusarvioinnin kattavuuden lisäksi tunnistimme myös muita jatkotutkimustarpeita muun muassa liittyen puuttuviin riskitekijöihin (typpidioksidi NO2, kaasumaisista päästöistä muodostuvat sekundaariset pienhiukkaset) ja sairastavuuden parempaan huomiointiin, erityisesti liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden tautitaakan arvioiminen. Lisäksi arviossa ei tarkasteltu vesiliikennettä eikä lentoliikennettä muuten kuin lentokonemelun osalta. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ilmasto- ja terveysvaikutuksia ei tässä myöskään tarkasteltu. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että aktiivista liikkumista lisäämällä ja moottoriliikennettä vähentämällä saavutettaisiin suuria terveyshyötyjä niin koko maan tasolla kuin myös yksittäisissä kaupungeissa.
  • Dolar, Andraž; Selonen, Salla; van Gestel, Cornelis A.M.; Perc, Valentina; Drobne, Damjana; Jemec Kokalj, Anita (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 772 (2021), 144900
    Microplastics and agrochemicals are common pollutants in terrestrial ecosystems. Their interaction during coexistence in soils may influence their fate and adverse effects on terrestrial organisms. The aim of this study was to investigate how the exposure to two types of microplastics; polyester fibres, and crumb rubber; induce changes in immune parameters of Porcellio scaber and if the co-exposure of microplastics affects the response induced by the organophosphate pesticide chlorpyrifos. A number of immune parameters, such as total haemocyte count, differential haemocyte count, and phenoloxidase-like activity were assessed. In addition, the acetylcholinesterase (AChE) activity in the haemolymph was evaluated as a measure of the bioavailability of chlorpyrifos. After three weeks of exposure, the most noticeable changes in the measured immune parameters and also a significantly reduced AChE activity were seen in chlorpyrifos-exposed animals. Both types of microplastic at environmentally relevant concentrations caused only slight changes in immune parameters which were not dependent on the type of microplastic, although the two types differed significantly in terms of the chemical complexity of the additives. Mixtures of chlorpyrifos and microplastics induced changes that differed from individual exposures. For example, alterations in some measured parameters suggested a reduced bioavailability of chlorpyrifos (AChE activity, haemocyte viability) caused by both types of microplastics exposure, but the increase of haemocyte count was promoted by the presence of fibres implying their joint action. In conclusion, this study suggests that immune processes in P. scaber are slightly changed upon exposure to both types of microplastics and microplastics can significantly modulate the effects of other co-exposed chemicals. Further research is needed on the short-term and long-term joint effects of microplastics and agrochemicals on the immunity of soil invertebrates.
  • Kajolinna, Tuula (Teknologian tutkimuskeskus VTT, 2016)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2006
    Oppaassa kerrotaan pilaantuneiden maa-alueiden tutkimisen ja kunnostuksen tapaturma- ja terveysvaaroista ja neuvotaan niiden arvioinnissa ja ehkäisyssä. Siinä käsitellään myös hankkeen toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia. Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostustöissä on tärkeää suunnitella toimenpiteet huolellisesti etukäteen ja varautua yllättäviin vaaratilanteisiin asiamukaisin varotoimin ja henkilönsuojaimin. Työterveyshuollon kanssa tulee huolehtia työntekijöiden altistumisen seurannasta, terveystarkastuksista, rokotuksista ja toimenpiteistä tapaturmien varalta.
  • Salemaa, Eeva Riitta (University of Helsinki, 1975)
  • Tuominen, Adele (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tekstiiliteollisuudessa käytetään merkittäviä määriä kemikaaleja, joista osa on ympäristölle ja terveydelle haitallisia. Tekstiiliteollisuuskehityksen kasvaessa ja kulutuskäytäntöjen kiihtyessä pois heitettävän tekstiilin määrä lisääntyy. Samalla haitalliset kemikaalit vapautuvat saastuttamaan ihmistä ja ympäristöä. Tämä käy ilmi aiemmasta tutkimuksesta, vaikka poistotekstiilien ympärillä tehty tutkimus on muutoin vähäistä. Tämä tutkimus tehdään yritysyhteistyössä Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n kanssa määrittämään poistotekstiilien lajittelutyön yhteydessä ilmeneviä terveysvaikutuksia ja sovellettavia testimenetelmiä yrityksen tarpeisiin. Tutkielman tavoitteena oli ensisijaisesti selvittää kemikaalien, pölyn ja homeen terveysvaikutukset ja ne testimenetelmät, joita tulisi terveysvaikutusten vähentämiseksi tehdä. Muiden tutkimuskysymysten osalta tarkoituksena oli selvittää poistotekstiilien sisältämät merkittävimmät haitalliset kemikaalit ja niiden enimmäisraja-arvot. Näitä tutkittiin tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimussuuntausta ja sen menetelmiä. Aineiston keruumenetelmänä oli asiantuntijahaastattelu, jossa tietoja kerättiin puolistrukturoidun kysymyksenasettelun kautta neljältä asiantuntijataholta: Turun ammattikorkeakoululta, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta, Työterveyslaitokselta ja Aalto-yliopistolta. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina. Aineistoa analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla, jossa aineisto luokiteltiin tutkimuksen kannalta merkittävimpiin teemoihin. Saatuja tuloksia verrattiin olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen. Hengitystievälitteinen altistuminen yksistään pölylle nähtiin merkittävimmäksi terveysriskiksi laitosolosuhteissa. Kemikaalien, pölyn ja homeen aiheuttamien terveysvaikutusten vähentämiseksi soveltuvimpina testimenetelminä nähtiin erilaisten keräävien menetelmien käyttö ja biomonitorointi. On selvää, että poistotekstiilit sisältävät ihmisen terveydelle ja ympäristölle haitallisia kemikaaleja, pölyä ja homeita. Testimenetelmiä hyödyntämällä voidaan terveysriskejä paikantaa ja niiden osuutta työperäisessä altistumisessa vähentää. Tutkimustulosten tieteellisen luotettavuuden lisäämiseksi on suositeltavaa, että laitoksella otetaan käyttöön kokeelliset testausmenetelmät.
  • Kangas, Juhani; Klen, Tapio (Suomen metsätieteellinen seura, 1982)
  • Savolahti, Mikko; Lehtomäki, Heli; Karvosenoja, Niko; Paunu, Ville-Veikko; Korhonen, Antti; Kukkonen, Jaakko; Kupiainen, Kaarle; Kangas, Leena; Karppinen, Ari; Hänninen, Otto (MDPI, 2019)
    International Journal of Environmental Research and Public Health
    Exposure to fine particles in ambient air has been estimated to be one of the leading environmental health risks in Finland. Residential wood combustion is the largest domestic source of fine particles, and there is increasing political interest in finding feasible measures to reduce those emissions. In this paper, we present the PM2.5 emissions from residential wood combustion in Finland, as well as the resulting concentrations. We used population-weighed concentrations in a 250 × 250 m grid as population exposure estimates, with which we calculated the disease burden of the emissions. Compared to a projected baseline scenario, we studied the effect of chosen reduction measures in several abatement scenarios. In 2015, the resulting annual average concentrations were between 0.5 and 2 µg/m3 in the proximity of most cities, and disease burden attributable to residential wood combustion was estimated to be 3400 disability-adjusted life years (DALY) and 200 deaths. Disease burden decreased by 8% in the 2030 baseline scenario and by an additional 63% in the maximum feasible reduction scenario. Informational campaigns and improvement of the sauna stove stock were assessed to be the most feasible abatement measures to be implemented in national air quality policies.
  • Rotko, Tuulia (2004)
    Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmansaasteille altistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioekonomisia ja väestöllisiä eroja. Altistumisen lisäksi tarkastellaan myös ilmansaasteiden epäsuoria vaikutuksia, kuten koettua häiritsevyyttä ja ilmansaasteista huolestuneisuutta. Toinen keskeinen tavoite on vertailla väestöryhmien mitattuja altistuksia koettuun häiritsevyyteen ja ilmansaasteista huolestuneisuuteen. Pääaineistona käytetään pääkaupunkiseudun aikuisväestöltä vuosina 1996-1997 kerätyn EXPOLIS-tutkimuksen henkilökohtaisia altistusmittauksia sekä ilmansaasteiden (pienhiukkasten ja typpidioksidin) pitoisuuksia lähiympäristöissä. Tutkittavilta kysyttiin myös altistukseen vaikuttavista tekijöistä sekä heidän kokemaansa ilmansaasteiden häiritsevyyttä. Huolestuneisuutta ilmansaasteista selvitettiin lisäksi postikyselyllä. Koska julkisista tiedotusvälineistä välittyvä tieto ilmansaasteista vaikuttaa ilmansaasteista huolestuneisuuteen, kerättiin aineisto myös Helsingin Sanomien aihetta käsittelevistä artikkeleista vuosina 1996-2000. Aineistoa on analysoitu tilastollisin menetelmin. Ilmansaasteille altistumisessa esiintyi suuriakin eroja eri väestöryhmien välillä riippuen tarkasteltavasta ilmansaasteesta. Pääkaupunkiseudulla työntekijät altistuivat lähes kaksinkertaisille pienhiukkaspitoisuuksille toimihenkilöihin verrattuna. Pienhiukkasaltistuksen eroihin vaikuttivat keskeisimmin pitoisuudet työpaikoilla. Tupakointi ja tupakan savulle altistuminen korosti väestöryhmien välisiä eroja, mutta ei ollut niiden ainoa syy. Nuoret aikuiset altistuivat vanhempia ikäryhmiä enemmän pienhiukkasille todennäköisesti ajankäyttöerojen takia. Sensijaan suurimmaksi osaksi liikenteen päästöistä peräisin olevan typpidioksidin altistuserot näkyivät kodin sisäpitoisuuksissa ja asumiseen liittyvät tekijät selittivät osittain altistuseroja. Kuitenkin vähän koulutetut altistuivat muita enemmän typpidioksidille, vaikka tupakalle altistuminen ja asuinolot otettiin huomioon. Huolestuneisuus ilmansaasteista ja niiden terveysvaikutuksista lisäsi ilmansaasteiden kokemista häiritsevänä. Osittain eri väestöryhmät altistuivat korkeille pitoisuuksille ja kokivat ilmansaasteet häiritsevänä tai olivat niistä huolestuneita. Kun miehet ja nuoret altistuivat keskimääräistä enemmän ilmansaasteille (pienhiukkaset ja typpidioksidi), naiset ja vanhemmat ikäryhmät kokivat puolestaan ilmansaasteet häiritsevämpinä ja olivat huolestuneempia ilmansaasteiden vaikutuksista. Kuitenkin vain vähän koulutetut sekä altistuivat näille ilmansaasteille keskimääräistä enemmän että kokivat ne hyvin häiritsevinä. Ilmansaasteiden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ehkäistä vain tuntemalla ilmansaasteille altistumiseen, koettuun häiritsevyyteen ja huolestuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioväestöllisiä eroja. Ilmansaasteiden epäsuorat terveysvaikutukset tunnetaan kuitenkin huonosti. Kokonaisvaltainen käsitys ilmansaasteiden vaikutuksista (koettu riski, altistus) on välttämätön, jotta voitaisiin vähentää väestöryhmien välisiä eroja ilmansaasteiden aiheuttamissa haitoissa.