Browsing by Subject "alueellinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Honkonen, Anne (2007)
    Pro gradu -työni kohteena on eurooppalaisen identiteetin arvosisältö. Liitän työni eurooppalaista identiteettiä koskevaan tutkimukseen sekä siitä käytävään tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Konstruktivistisen tutkimusnäkökulmani mukaan identiteetit ovat kielen tuottamia tarkoitteellisia tai tahattomia rakennelmia. Tutkielmani tarkoituksena on kielen välittämiä merkitysrakenteita analysoimalla kuvailla, miten arvoilla rakennetaan sisältöä eurooppalaiselle identiteetille Euroopan komission koululaisten opetusmateriaaliksi valitsemissa julkaisuissa. Eurooppalaisen identiteetin rakentamista tutkin Euroopan komission sosiaalistamistoimintana. Sosiaalistaminen on yksi väline sitoa yksilö tietyn kulttuurin identiteettiin. Koululaisten sosiaalistamista EU:n ajamaan arvomaailmaan ei ole juuri tutkittu, koska unionitasolla ei ole nähty olevan vaikutusmahdollisuutta kansallisen tason instituutioiden hallitsemassa kasvatusympäristössä. Euroopan komission jäsenmaiden kouluihin luoma Eurooppa-päivä-aloite kuitenkin toimii sosiaalistamiskanavana ylikansalliselle kasvatustoiminnalle. Tutkimuksessani sosialisaatioteoria todentaa tämän EU:n ja kansallisen tason välisen kasvatuskanavan toimivuutta arvojen ideologisessa ja rakenteellisessa välittämisessä ja välittymisessä. Kulttuuria käsittelin Edgar H. Scheinin teorian mukaisesti kolmitasoisena, jossa syvätason tiedostamattomat perusoletukset luovat kulttuurin perustan. Kunkin tason arvoja voidaan ilmentää Euroopan unionin joukkotiedotuksena jakaman opetusmateriaalin teksteistä. Ideologisessa sosiaalistamisessa asioita nimetään suoraan arvoiksi, rakenteellista sosiaalistamista kuvaavat tavoitteiden, pyrkimysten, ponnistelujen, päämäärien, sitoutumisen sekä tärkeinä ja oikeina pidettyjen asioiden diskurssit. Syvien merkitysulottuvuuksien paljastamiseen käytin A. J. Greimasin aktanttimallia, jossa subjektiasema kuvaa tekstinlaatijan kulttuurin piiloisempia syvätason perusoletuksia. Analyysin tulkinnan apuna käytin Shalom Schwartzin teorian arvoluokitusta sekä moraaliuniversumin laajuuden käsitettä. Kulttuurin eri tasoilta välittyvä eurooppalainen arvomaailma ei ole yhtenäinen, vaan moninainen ja siten jännitteinen ja ristiriitainen. Jännitteisyys ilmenee etenkin eurooppalaisen taloudellisen edistyksen tavoittelun ja muiden hyvinvoinnin kasvattamisen ja elämän laadun parantamisen sekä talouskasvun ja ympäristönsuojelun välillä. Suoraan arvoiksi nimettiin demokratia, vapaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus, ymmärrys, rauha, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Nämä sijoittuvat kulttuurimallin keskiosaan ja ilmentävät mahdollista ristiriitaisuutta. Sekä kulttuurin syvä-, että pintatasolla keskeiseksi eurooppalaisiksi arvoiksi nousi ympäristö, köyhien auttaminen sekä taloudellinen kasvu ja kilpailukyky, jotka suorista arvoviitteistä puuttuvat. Eurooppalaisessa arvoavaruudessa moraalisuus erottuu selvästi omaksi alueeksi. Eurooppalainen moraaliuniversumi on laaja rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kohdalla. Ihmisarvot rajaavat vahvasti toiseutta, sillä moraalinen auttamisvelvollisuus ei ulotu ihmisarvoa kunnioittamattomiin. Myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alueella muiden auttaminen, maailmankaupan sääntöjen valvonnan ja vääryyksien estämisen kautta, ulottuu eurooppalaisuudessa kaikkialle maailmaan. Sen sijaan suvaitsevaisuuden laajuus on suppea. Moneuden säilyttäminen ei ulotu kaikkiin maailman kulttuureihin, vaikka Euroopassa se on tärkeää. Opetusjulkaisujen arvopuhe on runsasta ja siksi paikoin epämääräistä. Tulkintani mukaan ympäristön vaikutuksesta eurooppalaisen kulttuurin keskeisiä elementtejä on karsittu ja siksi ideologinen sosiaalistamisen jää vaisuksi. Julkaisujen välittämä kuva eurooppalaisista arvoista ei ole riittävän selkeä eikä innostava. Siksi arvojen suora opettaminen ei nykyisessä muodossa ole kovin merkityksellistä eurooppalaisen identiteetin rakentamisen kannalta. Arvojen hyödyntäminen identiteetin rakentamisessa on unionitasolla vielä uutta.
  • Pääkkönen, Nina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää paikan identiteetin muodostumista. Tarkastelen aihetta ympäristö-psykologian ja kulttuuritieteiden tutkimussuuntauksien näkökulmien avulla. Tutkittavaksi alueeksi olen valinnut Helsingissä sijaitsevan Arabianrannan. Tutkimuksen lähtökohdaksi muodostui kiinnostus Ara-bianrantaan asuinalueena ja kuinka asukkaat mieltävät alueen identiteetin ja mistä aineksista se koostuu. Tutkimus on aineistolähtöinen teemahaastattelututkimus, jossa haastattelen kymmentä Arabianrannan asukasta. Tutkimuskysymykset liittyvät Arabianrannan tunnuspiirteisiin, eroavaisuuksiin verrattuna muihin asuinalueisiin sekä alueen maineeseen. Ympäristöpsykologian tutkimuskeskiössä on koko ihmiselämän toimintaympäristö ja ihmisen ympäris-tösuhde. Fyysisen ympäristön havainnot yhdistyvät kokemukseen alueesta. Kulttuuritieteellinen tutki-musote painottaa merkityksiä, joita ihminen antaa tilalle ja paikalle. Tutkimuskeskiössä on vuorovaikutus ympäristön ja ihmisen kanssa, kuten ympäristöpsykologiassakin, mutta kulttuuritieteellisessä tutkimuk-sessa huomio kohdentuu merkityksiin ja käsityksiin, joita ihminen kokee tilasta ja paikasta. Analyysissa tutkimuksesta nousi luontevasti esiin kahdeksan eri aihealuetta: hyvä asuinympäristö, epä-viihtyisä asuinympäristö, Arabianrannan tunnuspiirteet, yhteisöllisyys ja elämänvaihe, erot muihin asuin-alueisiin, negatiiviset tekijät, maine sekä koti ja juurtuminen. Tutkimustulokset osoittivat, että esteetti-syys, alueen toiminnallisuus ja luontoympäristö olivat merkittäviä alueen identiteetin muokkaajia. Visuaa-linen ympäristö todettiin kauniiksi, rakennukset yksityiskohdiltaan mielenkiintoisiksi, taideteokset inspi-roiviksi. Ajan kerrostumista ja sen hyödyntämistä esimerkiksi arkkitehtuurissa ja taiteessa pidettiin erityi-sen leimaa antavana, positiivisena ja ylpeyden aiheena. Esteettisyyteen liittyy myös muita aistimuksia kuten kuulo-, haju- ja tuntoaisti. Ihminen kokee kehollisesti ympäristöään ja tämä tuli esiin myös tutki-muksessa. Toiminnallisesti alue vastaa asukkaiden vaatimuksiin. Kaikki aktiviteetit ovat helposti ja no-peasti saatavilla. Tämä arjen vaivattomuus tuli korostuneesti esiin aineistosta. Sijainti, kulkuyhteydet, palvelut, luonto, liikkuminen ja harrastukset olivat helposti saavutettavissa ilman suurta vaivannäköä. Luonnonmaisema ja luonnon läsnäolo koetaan voimakkaasti Arabianrannan erääksi ominaispiirteeksi. Vaihteleva ympäristö, meri ja sopivasti viheralueita, tuo ympäristöön mielenkiintoa ja erityisyyttä. Yksi-tyiskohdat pitävät mielenkiintoa yllä eikä ympäristöön kyllästy. Merkittävin negatiivinen huomio on alueen ahtaus, ja erityisesti uudemmat talot on rakennettu tiiviisti. Alueen maineen katsotaan olevan positiivinen ja alueen arvostettu, joskin katsantokannoissa katsottiin olevan hieman värittyneisyyttä. Ylipäätään kritiikkiä Arabianrantaa kohtaan ei juuri esitetty: alueella arki sujuu ja on helppoa kaikille ikäryhmille. Tulokset osoittivat, että aluetta pidetään tavallisena, mutta alueen ominaispiirteistä ollaan hyvin tietoisia. Alueen saamasta positiivisesta huomiosta julkisuudessa ollaan kuitenkin hyvin ylpeitä.
  • Koskela, Eeva (2008)
    Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen sitä, onko yhtenä Euroopan unionin Kioton sopimuksen tukemisen motiivina yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan identiteetti muodostuu suhteesta toiseen ja sitä on jatkuvasti rakennettava ja vahvistettava teoilla ja puheilla. Tutkimuksessa käsitellään ympäristöuhkien ja arvojen merkitystä yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakennukselle perehtyen myös EU:n johtajuuspyrkimyksiin Kioton sopimuksen edistämisessä. Tutkimuksessa keskitytään eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen ja vahvistamiseen eliittilähtöisestä näkökulmasta. Keskeisimmässä osassa tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ovat Alexander Wendtin, David Campbellin ja Erik Ringmarin teoriat identiteetin muodostumisesta. Tutkimuksen aineiston muodostavat EU:n komissaarien Kioton ympäristösopimusta käsittelevät puheet, jotka on pidetty vuosina 1996-2000. Aineiston analyysin metodeina käytetään luokittelua ja retoriikan analyysia. Luokittelun avulla aineistoa selkeytetään ja järjestetään ja siitä nostetaan tarkempaan analyysiin kolme esimerkkipuhetta. Näihin esimerkkipuheisiin sovelletaan Chaïm Perelmanin teorian mukaista retoriikan analyysia, jossa argumentaatiotekniikkoja tutkimalla voidaan puheista päätellä argumentaation taustalla olevia puhujien motiiveja. Merkittävänä toisena ja identiteetin peilauksen kohteena EU:lle toimii aineiston mukaan erityisesti Yhdysvallat. Tutkimuksessa valotetaan EU:n näkökulmaa siitä, miksi EU:n vakaumus Kioton sopimuksen ratifioimiseksi ja noudattamiseksi on niin erilainen kuin Yhdysvalloilla. Aineistosta paljastuu näkökulmia siitä miten Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan korostamalla retoriikan keinoin EU:n ja Yhdysvaltojen erilaista ympäristöpolitiikkaa, ja painottamalla EU:n johtajuusasemaa ja arvojen paremmuutta. Retoriikan perusteella voidaan todeta Euroopan olevan identiteettipolitiikassaan murrosvaiheessa, jossa vanhat identiteettirakenteet horjuvat ja uudet saavat tilaa kasvaa ja kehittyä. Tutkimuksen päätelmissä todetaan, että ympäristönsuojelullisten ja taloudellisten motiivien ohella eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen on tärkeä taustamotiivi Euroopan unionin aktiivisuudelle maailmanlaajuisessa ympäristöpolitiikassa. Tutkimustulosten syvempi analyysi kuitenkin osoittaa, että tutkimuksen kohteena oleva ja komissaarien harjoittama eurooppalaisen identiteetin eliittilähtöinen rakentaminen on yksipuolista ja tehotonta. Tällöin ei myöskään komissaarien motiivina oleva eurooppalaisen identiteetin rakentaminen kanna käytännön tasolle vaan jää helposti pelkäksi retoriikaksi. Aidon eurooppalaisen identiteetin muotoutuminen vaatisi vastaparikseen myös kansalaisten joukosta nousevaa, alhaalta ylöspäin rakentuvaa eurooppalaisuutta. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan yhtenäisen ympäristöpolitiikan saattavan alustaa yhteistyötä muilla politiikan aloilla. Murrosvaiheen identiteettien joustavuuden seurauksena eurooppalaisella identiteetillä on mahdollista nousta eliitin puheiden retoriikasta käytännön tietoisuuteen myös Euroopan kansalaisille. Tällöin, motiivin kasvaessa käytännön teoiksi, lisääntynyt poliittinen yhteistyö ja käsitys yhteisistä arvoista toimisivat edistäjinä yhtenäiselle eurooppalaiselle identiteetille.
  • Rautuma, Satu (2008)
    Tässä tutkielmassa tutkin Euroopan unionin identiteettiä. Aineistonani käytän Euroopan parlamentissa käytyjä keskusteluja Turkin EU-jäsenyyteen liittyen. Selvitän, kuinka euroedustajat mieltävät eurooppalaisuuden suhteessa Turkkiin. Aineistoni aikarajaus ajoittuu vuosille 1999–2005, koska vuonna 1999 Turkki hyväksyttiin virallisesti EU:n jäsenehdokkaaksi ja vuonna 2005 sen kanssa päätettiin aloittaa jäsenneuvottelut. Euroopan parlamentin voidaan katsoa ainakin muodollisesti edustavan Euroopan kansalaisia Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktivismi, koska sen mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunut. Identiteetit eivät tule annettuina, vaan niitä on mahdollisuus muokata ja uusintaa koko ajan. Identiteetit vaativat aina vertailukohteekseen Toisen. Konstruktivismissa identiteetin ajatellaan rakentuvan suhteessa Toiseen ja Euroopan historiassa Turkkia on perinteisesti pidetty vieraana ja erilaisena. EU:sta puhuttaessa käytetään usein kollektiivisen identiteetin käsitettä, vaikka se onkin alun perin tarkoitettu koskemaan kansallisvaltioita. Esittelen tutkielmassani myös eurooppalaisen identiteetin tutkimusta sekä sivuan myös paljon puhuttua eurooppalaista identiteettikriisiä. Käytin analyysissani diskurssianalyyttistä lähestymistapaa, mutta ensisijaisesti käsittelin aineistoani artikulaatioteorian avulla. Olen käsitellyt työssäni eirtyisesti Vilho Harlen ja Iver B.Neumannin käsityksiä toiseudesta.Käsitteellisenä työkalunani käytin Tzvetan Todorovin kolmitasoista määritelmää toiseudesta. Analyysissa kävi ilmi, että Euroopan parlamentissa on muodostunut kaksi hegemonisoitunutta diskurssia. Turkin EU-jäsenyyden kannattajat edustivat poliittista identiteettiä ja vastustajat kulttuurista identiteettiä. Kannattajat korostivat ennen kaikkea Turkin strategista asemaa, nousevaa taloutta, sotilaallista voimaa, Nato-kumppanuutta ja välittäjäasemaa läntisen ja islamilaisen maailman välillä. Turkin jäsenyys kytkettiin heidän argumenteissaan EU:n uskottavuuteen maailmanpoliittisena toimijana. Vastustajat puolestaan näkivät Turkin jäsenyyden uhkakuvana, johon liittyi niin maahanmuuton kuin terrorismin pelkoa. Vastustajien tärkeimpiä argumentteja olivat myös Turkin ja EU:n kulttuuriset erot, kuten uskonto. Turkin eurooppalaisuus kyseenalaistettiin myös maantieteellisillä perusteilla. Yhteistä kannattajille ja vastustajille oli kuitenkin se, että molemmat pitivät demokratian toteutumista erittäin tärkeänä. Siksi ihmisoikeudet, oikeusvaltion periaatteet ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen nousivat keskeisiksi teemoiksi Turkkiin liittyvissä keskusteluissa. Eurooppalainen identiteetti on vaikea määritellä tyhjentävästi. Eurooppalaisuuden kriteerit ja määritelmät riippuvat aina määrittelijästä. Myöskään ei voida tarkkaan sanoa, mitä ovat eurooppalaiset arvot. Euroopan parlamentissa käydään tällä hetkellä kamppailua siitä, kenen näkemys eurooppalaisuudesta ja identiteetistä on oikea. Eräs Eurooppaa yhdistävä piirre vaikuttaisi tällä hetkellä olevan demokratian arvostus ja tässä voikin piillä eurooppalaisen identiteetin eräs lähde. Euroopassa on kuitenkin monta erilaista identiteettiä ja on mahdotonta sanoa, onko koskaan mahdollista tavoittaa EU:n yhteistä identiteettiä.
  • Mäntymaa, Eeva (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis aims to examine the current regional identity of Jätkäsaari, a district of Helsinki, halfway of its construction phase. In the thesis I aim to find out, what are the most important factors in creating a regional identity for Jätkäsaari from the perspective of both the urban planners of the region and its residents. Moreover, I also sought to find out, how the regional identity of Jätkäsaari has been shaped in the planning phase of the district, and how the regional identity of Jätkäsaari has been modified by means of branding. In addition, the aim of the thesis is to find out how the residents of Jätkäsaari experience the identity of the area, and what factors make up regional identity. I interviewed three key experts for the thesis, who were substantially involved in the planning work of Jätkäsaari. In addition, I surveyed the opinions of Jätkäsaari residents on the topic by using a questionnaire published on Facebook. 80 people responded to the survey. The data was collected in the spring of 2019. The answers to the expert interviews and resident surveys are compared and used to find out, how the views of the residents and the planners relate to each other, and to determine the most important features of Jätkäsaari's regional identity. The results of the questionnaire show, that Jätkäsaari has clearly started to develop a distinctive identity. Maritimeity and the port's presence are important factors of the identity. However, Jätkäsaari is also designed as a clear extension to the city center of Helsinki. On the other hand, some residents of the area also perceive Jätkäsaari as its own territory and as an island that clearly stands out from the city center. Community spirit of Jätkäsaari has started to develop already from the early stage. Resident evenings have been popular from the beginning and there has been active discussion between the residents and the planners about the development of Jätkäsaari area.
  • Kataja, Suvi (2006)
    Tarkastelen tutkielmassani eurooppalaisuuden määrittelyä ja eurooppalaisen identiteetin konstruktiota Euroopan komission ja Euroopan parlamentin viimeaikaisissa EU:n rajoja ja yhteistä arvopohjaa koskevissa puheissa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella retorisen diskurssianalyysin keinoin näitä Eurooppaa ja eurooppalaisuutta koskevia käsitekamppailuja ja niiden kautta muotoutuvaa käsitystä eurooppalaisesta identiteetistä. Analysoimalla eurooppalaisen identiteetin diskursiivista konstruktiota EU:ta edustavien toimijoiden puheissa pyrin selvittämään, millaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä laajenevassa ja moninaistuvassa unionissa pyritään aineiston perusteella tuottamaan ja millaista kamppailua eurooppalaisuuden määrittelystä käydään. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että komissio toimii yhteisön etuja ajavana instituutiona ja pyrkii tästä näkökulmasta tuottamaan tietynlaista, eurooppalaista yhteisyyttä vahvistavaa identiteettiä. Komission tavoitteena on siten yhteinen identiteetti, joka legitimoisi eurooppalaista integraatiota, kun taas parlamentti EU:n jäsenmaiden kansalaisia edustavana instituutiona ilmentää pikemminkin kansallisia ja alueellisia intressejä. Liitän tutkimukseni identiteettiä ja sen erityistapausta, eurooppalaista identiteettiä, tutkivaan tieteelliseen traditioon. Tutkimuksen lähtökohtana on teoreettinen keskustelu kollektiivisen identiteetin muodostamisesta ja sen suhteesta toiseuteen sekä identiteetin konstruktivistiseen, kielelliseen ja kontingenttiseen rakentumiseen. Koska kyseessä on eurooppalaisen identiteetin kielellinen konstruktio, käytän analyysin välineenä retorista diskurssianalyysiä. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että aineistossa näkyy komission pyrkimys rakentaa tietynlaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Yhteinen kulttuuri, historia ja erityisesti yhteiset arvot toimivat eurooppalaisuutta rakentavana, mutta toisaalta myös rajaavana tekijänä. Yhteistä eurooppalaisuutta luodaan retorisin keinoin, muun muassa voimakkaan metaforisen puheen avulla. Asiat, joista parlamenttikeskustelujen perusteella vallitsee erimielisyyksiä, esitetään komission puheissa ristiriidattomina. Integraation hyviä piirteitä ja sen paremmuutta esimerkiksi kansallisvaltioihin korostetaan. Unionista pyritään luomaan vaihtoehdotonta ja luonnollista kokonaisuutta. Analyysi osoittaa, että EU:n sisällä on erilaisia, usein toisiaan täydentäviä, mutta myös vastakkaisia näkemyksiä eurooppalaisuudesta. Vahvimmin kamppailu eurooppalaisuudesta näkyy Turkin jäsenyyskysymyksessä, joka yhdistyy keskusteluun EU:n maantieteellisistä rajoista ja kristillisestä luonteesta. Aineistossa korostuu erityisesti komission näkemys EU:sta arvoyhteisönä. Puhe yhteisistä arvoista voimistuu komission viimeaikaisissa diskursseissa, joissa luodaan kuvaa "huokoisten rajojen" Euroopasta, eräänlaisesta ”henkisestä” eurooppalaisuudesta, jota ei määritä niinkään maantiede kuin yhteisinä pidetyt arvot.
  • Soininen, Sari Susanna (2000)
    Tutkielma on yhden tapauksen tutkimus, jossa tarkastellaan kriisikunnaksi yksilöityä Karkkilan kaupunkia. Pro gradu tutkielman tavoitteena on tuottaa kuvaus siitä, miten paikallisjulkisuudessa jäsennettiin tilanne, joka ulkoapäin määriteltiin kriisiksi kriisikuntakonstruktion avulla. Tavoitteena on tuottaa kuvaus siitä, miten ja millaista paikallista identiteettiä tuotettiin kriisidiskursseissa. Tulosten perusteella pohditaan karkkilalaisten kuntaan samaistumista ja kuntasuhdetta kriisidiskursseissa. Tutkielman näkökulmana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuuden kuvaukset rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kielenkäytännöissä. Viitekehyksessä esitellään tutkielmaa ohjaava käsitejärjestelmä. Identiteetti määritellään Stuart Hallin mukaan konstruktioksi, jota tuotetaan, ylläpidetään ja puretaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Identifikaatioprosessissa subjekteja asemoidaan diskurssien avulla tiettyihin identiteettipositioiden merkitysrakenteisiin. Michel Foucault'n diskursiivisen valtakäsityksen mukaan valta on suhteita, kykyä tuottaa merkityksiä, identiteettejä ja sosiaalisen todellisuuden kuvauksia. Sakari Hännisen näkemykset valtiovallan tuottamasta kriisikuntakonstruktiosta ja vastuullistavasta hallinnoinnista toimivat taustana paikallisen tason tutkimisessa. Tämän lisäksi esitellään Hännisen näkemykset paikallisen identiteetin konstruoimisesta hallinnan ohjauskeinona tuottaa järjestystä ja saada tunnustusta. Kyse on hallinnan kielen kaksoismuotoilusta, jonka avulla tuotetaan yksilö- ja kollektiivista identiteettiä. Paikallinen identiteetti eritellään Anssi Paasin mukaan paikan omaan ja paikalliseen identiteettiin. Edellisellä tarkoitetaan paikan erottautumista muista paikoista ja jälkimmäisellä asukkaiden samaistumista kuntaan. Työhypoteesin mukaan kriisikuntakonstruktio ja kuntatalouden ongelmat aiheuttavat paikallisen identiteettikriisin. Aineistona käytetään Karkkilan Tienoon ja Karkkilalaisen tekstejä, jotka jaetaan asukkaiden, toimittajien, päättäjien ja kunnan ulkopuolisten asiantuntijoiden osajulkisuuksiin. Lakoffin ja Johnsonin kognitiivista metaforateoriaa sovelletaan analyysimenetelmänä. Sen avulla analysoidaan millaisia merkityksiä eli mielikuvia kuntakriisiin, Karkkilaan ja karkkilalaisuuteen liitettiin. Kuntakriisin ilmiöitä olivat kuntatalouden, asiantuntijuuden ja kunnallisdemokratian legitimaatiokriisi sekä paikallinen identiteettikriisi. Kriisissä poliittinen valtataistelu ja syyllisten etsiminen hajauttivat ja lamaannuttivat paikallisyhteisöä. Paikallisessa identiteettikriisissä Karkkilan paikkakunnan identiteetti kuvattiin pilattuna. Kriisidiskursseissa asukkailla ja toimittajilla oli kielteinen kuntasuhde ja heikko kuntaan samaistuminen. Karkkilalaisuudesta metaforisoitiin pakkoa ja valinnanvapautta. Krisiikunnan leima ja itsenäisyyden menettämisen uhat aiheuttivat paikallisuuden institutionaalisen ja metaforisen uudistamisen. Tähän sisältyivät kunnallishallinnon markkinaistaminen ja yrittäjäkaupungin identiteetin konstruoiminen. Karkkilan identiteetin konstruoimisessa pyrittiin purkamaan historiallisesti rakentuneita vasemmistolaisuuden merkityksiä. Yrittäjäkaupungin identiteetti oli poliittis-hallinnallinen konstruktio, jonka avulla pyrittiin tuottamaan järjestystä ja hankkimaan tunnustusta. Karkkilan mallia vastustettiin liian radikaalina ja kuntaan soveltumattomana. Hallinnan tekniikkana käytettiin kielteisten merkitysten myönteisiksi muokkaamista. Myönteisten tulevaisuuden mielikuvien tavoitteena oli sitouttaa paikkaan ja visioon. Karkkilasta ja karkkilalaisuudesta tuotetut todellisuuden kuvaukset olivat jännitteisen ristiriitaiset. Tutkielman keskeisimmät kirjallisuuslähteet ovat Stuart Hallin Identiteetti ja Sakari Hännisen Missä on tässä sekä Kenen ongelma.
  • Karjalainen, Marketta (2005)
    Tutkimuksen aiheena ovat kaupunginosasivut yhteisönsä ja ympäristönsä esittäjinä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää verkkovälitteisen paikallisjulkisuuden tilaa, kehitellä verkon sisällönanalyysin menetelmiä ja arvioida miten Internet soveltuu perinteisen yhdistystoiminnan käyttöön. Tutkimusmenetelmänä on kaupunginosayhdistysten verkkoviestinnän esitystapojen määrällinen, laadullinen ja tekninen analyysi. Tutkimusaineistona on käytetty Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton Helkan jäsenyhdistysten kotisivuja. Kotisivun genreä on tarkasteltu muun muassa Jay David Bolterin, Daniel Chandlerin ja Susanna Paasosen teksteihin viitaten. Kotisivujen toimintojen ja sisältöjen analyysissä pääasiallisena viitekehyksenä on identiteetti. Kaupunginosan kotisivu jatkaa sekä paperiviestinnän - erityisesti paikallislehden, jäsenkirjeen ja tiedotteen - perinnettä ja vertautuu liikkuvan kuvan käytössä myös television ja elokuvan lajityyppeihin. Kotisivujen kuvat liittyvät sekä historiallisen, journalistisen että perhevalokuvan perinteeseen. Kotisivuilla vallitseva yhteisöllinen me-henki vertautuu perinteiseen kansalliseen identiteetti. Kaupunginosayhdistysten sivut ovat yleensä hyvin staattisia eivätkä hyödynnä laajasti kotisivun lajityypille ominaista monipuolisuutta ja muuntautumiskykyisyyttä. Internet soveltuu kuitenkin hyvin yhteisöllisen paikallisidentiteetin rakentamiseen ja vaalimiseen. Kunkin kaupunginosan oma, paikan luonteesta monisyisesti muodostuva identiteetti näkyy kotisivulla eri tavoin. Kukin kaupunginosa rakentaa kotisivulleen omin tyylikeinoin omaa tarinaansa. Tutkittujen kaupunginosasivujen sisällössä korostuvat identiteetin rakentaminen ja paikallinen tiedonvälitys. Asukkaat asettuvat kotisivujen avulla entistä näkyvämmin osaksi Helsinkiä, mutta varsinainen vuoropuhelu päättäjien kanssa ei toteudu. Internetin soveltuu kätevästi moniin tietoyhteiskunnan ruohonjuuritason arkisiin käytännön toimiin, mutta ei yleensä suoraan avaa asukkaille ja yhdistyksille pääsyä tiedon todelliselle valtatielle. Verkko ei yleensä korvaa perinteistä asukas- ja yhdistystoimintaa, vaan täydentää sitä. Oman kotisivun merkitys on tiedostettu jo varsin laajalti ja yhdistykset ovat perustaneet omia www-sivuja, mutta moni on jäänyt keskeneräiseksi tai kokonaan pois käytöstä. Jo OSKU-, Mansetori- ja Kotikatu-kokeiluissa ideoitujen yksittäisten yhdistysten ylläpitämien kaupunginosan kotisivujen rinnalle on kehittynyt nopeasti yleistyvä kaupunginosan toimijoiden yhteinen alueportaali. Tulevaisuudessa Internet on yhä tärkeämpi vuorovaikutuksen, identiteetin luomisen ja imagon rakentamisen apuväline aktiivisten kaupunginosien asukkaille.
  • Talja, Ari-Santeri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Helsinkiläiset jääkiekkoseurat HIFK, HJK, Karhu-Kissat ja Töölön Vesa olivat ennen jäähallin rakentamista (1966) menestyneet urheilullisesti keskinkertaisesti parhaiden seurojen ollessa tamperelaisia. Jokainen helsinkiläisjoukkue kilpaili toiseksi ylimmällä sarjatasolla, suomensarjassa. Jääkiekko ei myöskään ollut Helsingissä erityisen suosittua yleisön keskuudessa. Tutkin pro gradu -työssäni helsinkiläistä jääkiekkoilua sekä urheilun tason että yleisön suosion kasvun kannalta. HIFK:n nousu mestaruussarjaan ensimmäisenä helsinkiläisjoukkueena jäähallin rakentamisen jälkeen sekä Helsingin Jokereiden perustaminen vuonna 1967 talousvaikeuksiin kaatuneen Töölön Vesan jääkiekkojaoston tilalle käynnistivät Helsingissä suuren jääkiekkoinnostuksen. Tutkimuksessani analysoin, miten lajin suosion nousu vaikutti seurojen toimintaan ja miten se muutti joukkueiden kannattajien suhtautumista lajiin. Tutkimukseni metodi on aate- ja kaupunkihistoriallinen sisällön analyysi, jonka avulla erittelen Helsingin neljän jääkiekkoseuran toimia menestyksen ja suosion kasvattamiseksi. Analyysini keskiössä ovat jääkiekkojoukkueiden uudenlaiset roolit seura- ja paikallisidentiteettien muodostajina. Tässä analyysissä hyödynnän laajasti sanomalehtiaineistoa määritellyltä ajanjaksolta. Tutkin työssäni myös, miten seurojen johtajat vaikuttivat ja reagoivat jääkiekkoilun nopeaan kaupallistumiseen 1970-luvun alkuvuosina, ja mitä seurauksia rahan merkityksen kasvulla oli helsinkiläisen jääkiekkoilun ammattimaistumisessa. Pohjana aiheen teoreettiselle tutkimukselle olen käyttänyt Seppo Aallon tuotantoa helsinkiläisen jääkiekkoilun historiasta sekä Hannu Ruonavaaran tulkintoja jääkiekkoilun paikallisidentiteettien muodostumisesta. Näytän tutkimuksessani, kuinka HIFK pystyi modernin ja säntillisen seurajohtamisen avulla nousemaan lyhyessä ajassa Helsingin ja Suomen parhaaksi ja suosituimmaksi jääkiekkojoukkueeksi. Sen onnistui tehdä velkaisesta taloustilanteestaan voitollinen vain muutamassa vuodessa ja asemoitua perinteisten helsinkiläisalueiden joukkueeksi. Jokerit puolestaan nousi keinoja kaihtamattoman johtajansa Aimo Mäkisen johdolla mestaruussarjaan kahdessa vuodessa. Tuon työssäni ilmi, kuinka Mäkisen ambitiot uusien lähiöalueiden junioriurheilua kohtaan nostivat Jokerit Itä-Helsingissä asukkaiden paikallisidentiteetin keskeiseksi osaksi. HJK:n ja Karhu-Kissojen pyrkimykset nousta nopeasti urheilulliseen ja taloudelliseen menestykseen epäonnistuivat, sillä niillä ei lopulta ollut riittävästi taloudellista osaamista eikä yleisön tukea. Esitän, että helsinkiläinen jääkiekkoilu muuttui murroskauden aikana aiempaa tärkeämmäksi osaksi helsinkiläisten alueellista itsetiedostusta ja paikallisidentiteettiä. Lajin suosion kasvu toi mukanaan taloudellisia mahdollisuuksia ja haasteita, joihin helsinkiläisseurat reagoivat toisistaan selkeästi poikkeavin tavoin. Lisäksi rahan määrän kasvu siirsi jääkiekkoa amatööriurheilusta kohti ammattilaisuutta. HIFK ja Jokerit pystyivät näkemykseni mukaan toimimaan muuttuneissa olosuhteissa HJK:ta ja Karhu-Kissoja paremmin taloudellisen turvansa lisäksi siksi, että niillä oli tukeva jalansija helsinkiläisen kaupunkilaisuuden muodostajina.
  • Moring, Inka (2000)
    Median maantiede Talouskriisi ja sanomalehti alueellisessa kontekstissa Tämä tutkimus käsittelee alueellisuuden ja alueellisten sanomalehtien journalistisen sisällön suhdetta 1990-luvun talouskriisin aikana Suomessa. Lisensiaatintyö on osa Suomen Akatemian rahoittamaa '1990-luvun talouskriisi' -tutkimusohjelmaa, ja sen mediatutkimusprojektia 'Näin media sen näki, näin kansa sen koki'. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut tarkastella sanomalehtien, alueellisuuden ja talouden suhdetta lehtien sisältöön vaikuttavana tekijänä. Lehtiä on tarkasteltu alueellista yhteisöllisyyttä ja identiteettiä luovina organisaatioina, joiden kautta talouskriisille ja sen seurauksille annetaan eriäviä tulkintoja. Tutkimuksessa on vertailtu neljää alueellista päivälehteä (Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Ilkka ja Lapin Kansa). Tutkimuslehdiksi valittiin alueiden päivälehtiä, jotka toimivat sekä kulttuurisesti että taloudellisesti erilaisilla alueilla. Tutkimuskysymystä lähestytään vuosien 1988-1997 alueellisella sanomalehtiaineistolla. Tutkimusmetodeina on alueaineiston agendan tasoisen temaattisen jakautumisen vertailu, pääkirjoitusten lähiluku sekä päätoimittajien haastattelujen analyysi. Sanomalehtiaineiston lisäksi tutkimuksessa on käytetty Tilastokeskuksen ja Suomen Gallupin tuottamaa materiaalia. Tutkimus osoittaa, että laman jäsentyminen alueellisessa julkisuudessa on yhtälö, johon vaikuttavat useat eri muuttujat. Alueellisen agendan muotoutuminen heijastaa alueen poliittista, kulttuurista, spatiaalista ja taloudellista jäsentymistä sekä alueellisella että kansallisella tasolla. Siihen vaikuttavat lehden sisäinen journalistinen kulttuuri, lehden linja ja aiemmat taustasidokset. Erityisesti siihen vaikuttavat alueellinen vauraus, valtion harjoittama aluepolitikka ja alueen peruselinkeinot. Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan neljän alueita erottelevan sfäärin kautta. Nämä ovat poliittinen, spatiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen sfääri. Tutkimuksessa kehitetty merkitystalouden käsite pyrkii kokoamaan alueellisen suhdejärjestelmän edellisten sfäärien tuloksena ja pohtimaan alueellisten muuttujien roolia journalismiin vaikuttavana tekijänä.
  • Mustonen, Milja (2006)
    Tutkimuskohteena on tässä tutkielmassa eurooppalainen identiteetti ja sen määritteleminen eurooppalaisuuden kriteereiden kautta. Tutkielmassa analysoidaan eurooppalaisten valtionpäämiesten, Euroopan komission komissaarien sekä EU-parlamentin parlamentaarikkojen puheita koskien Turkin mahdollista jäsenyyttä Euroopan unionissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisin kriteerein puheissa rakennetaan eurooppalaista identiteettiä sekä millaista määrittelykamppailua näistä eurooppalaisen identiteetin kriteereistä käydään. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tieteellinen tutkimus eurooppalaisesta identiteetistä, erityisesti Anthony D. Smithin sekä Gerard Delantyn kirjallisuus. Metodina käytetään diskurssianalyysia ja erityisesti diskursiivista valta-analyysiä, jonka avulla voidaan tarkastella, mitkä diskurssit eurooppalaisesta identiteetistä ovat puheissa saavuttaneet hegemonisen aseman ja miten poliitikot pyrkivät muodostamaan määrittelemiensä kriteereiden kautta haluamansa kaltaisen kuvan eurooppalaisesta identiteetistä ja yhteisöstä. Tutkimuksessa havaittiin kaksi hegemonisoitunutta diskurssia: kulttuurinen yhteisödiskurssi ja poliittinen yhteisödiskurssi. Kumpikin diskurssi kohtelee Turkkia eurooppalaisen yhteisön ulkopuolisena toiseutena, joten eurooppalainen identiteetti rakentuu puheissa erityisesti erottautumisen kautta. Kulttuurisessa diskurssissa eurooppalaisen identiteetin kriteereiksi määritellään kuuluminen mentaaliseen eurooppalaiseen yhteisöön ja tuon yhteisön arvojen toteuttaminen. Poliittisen diskurssin kriteerit määritellään poliittisten sopimusten avulla ja tärkeimmäksi kriteeriksi nousevat kansalaisoikeudet. Määrittelykamppailu kulttuurisen ja poliittisen Euroopan välillä näkyy puheissa selkeänä ja eurooppalaisen identiteetin määritteleminen kulttuuriseksi tai poliittiseksi vaikuttaa siihen, voidaanko Turkki nähdä EU:n jäsenenä vai ei.
  • Zimmerbauer, Kaj; Kahila, Petri (2006)
    8
    Tässä julkaisussa tarkastellaan Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitosta, joka toteutui vuoden 2005 alussa. Kyseessä on niin sanottu lähtötilakysely, jolla kartoitettiin kuntaliitoksen välittömiä vaikutuksia Peräseinäjoen asukkaiden arkeen. Kysely on osa Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntayhdistymisprosessin seurantahanketta, jota on toteuttanut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja rahoittaneet Seinäjoen kaupunki ja Etelä-Pohjanmaan liitto. Hankkeessa on ollut mukana myös Peräseinäjoen asukaslautakunta. Tutkimus toteutettiin asukaskyselyllä, joka lähetettiin vuoden 2005 syksyllä 1394 peräseinäjokiselle. Vastauksia palautui 574 kappaletta, joten vastausprosentiksi tuli 41. Tulosten osalta voidaan todeta, että kuntaliitoksen vaikutukset kunnallisiin palveluihin olivat vastaajien mukaan vielä varsin vähäisiä. Osa muutoksista, joita vastaajat toivat esiin, ovat sellaisia, jotka ovat suurelta osin tai täysin liitoksesta riippumattomia. Yksittäisistä palveluista tyytymättömimpiä oltiin julkisiin liikennepalveluihin, tyytyväisimpiä puolestaan kirjastopalveluihin. Kuntaidentiteetin osalta voidaan todeta, että samastuminen Peräseinäjokeen on liitoksen myötä pikemminkin vahvistunut kuin heikentynyt. Paikallinen identiteetti näyttääkin tutkimuksen mukaan säilyvän alueen kehittämisen yhtenä käyttövarana liitoksesta huolimatta. Suurimmat huolenaiheet, joita vastaajilla oli ennen kuntaliitosta, liittyivät Seinäjoen hallinnon sitoutumiseen Peräseinäjoen alueen kehittämiseen sekä toisaalta kuntalaisten edustukseen lähinnä kunnallisessa päätöksenteossa. Suurimmat odotukset liittyvät Peräseinäjoen vetovoiman lisääntymiseen. Sekä vetovoimatekijöiden kehittäminen että asukkaiden saaminen alueelle nousivat varsin selkeästi esiin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että kuntaliitoksesta ei ole seurannut merkittäviä Peräseinäjoen asukkaiden arjessa näkyviä muutoksia. Tilanne voi kuitenkin muuttua, sillä liitoksesta on kulunut vasta vähän aikaa. Lisäksi on epäselvyyttä siitä, mitkä muutoksista johtuvat kuntaliitoksesta ja mitkä joistakin muista tekijöistä.
  • Juvonen, Kaisa Vilhelmiina (2008)
    Tutkielman aiheena on Israelin valtiollinen identiteetti. Tutkimusaihe saa merkityksensä, kun se liitetään laajempaan Lähi-idän problematiikkaan. Lähtökohta on, että Israelin näkemykset itsestään ja tulkinnat vallitsevasta tilanteesta vaikuttavat Israelin toimiin sekä siihen, millä tavalla muut toimijat reagoivat Israeliin. Tutkimuksen tavoite on rajattu ainoastaan Israelin valtiollisen identiteetin tutkimiseen sellaisena, kun se ilmenee Israelin pääministerien puheissa. Tutkimuksen aineistona käytetään Israelin pääministerien puheita vuosilta 2005–2006. Tutkimuksessa keskeisiä ovat ulkopoliittiset uhkakuvat. Lähtökohtana on, että ulkopoliittisten uhkakuvien kautta rajataan ja uusinnetaan valtiolle primääriä identiteettiä. Käsitys uhkakuvien merkityksestä identiteetin uusintamiselle perustuu pääasiallisesti David Campbellin (1992) teoriaan. Tutkimusongelma on, miten Israelin valtiollista identiteettiä rajataan ja uusinnetaan turvallisuuden ja ulkoisten turvallisuusuhkien kautta. Yhdistämällä ns. Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian käsityksen turvallisuuden tuottamisesta ja identiteetin käsitykseen liittyvän toiseuden käsitteen narratiiviseen analyysiin kartoitettiin turvallisuuden narratiiveja, jotka heijastavat Israelin valtiollista identiteettiä. Kartoittamalla turvallisuuden narratiiveja selvitettiin, millaisia uhkakuvia, käsityksiä tilanteista, toiseuden ja itsen kuvia pääministerien puheista on löydettävissä. Aineistoa analysoitiin kahden vuoden ajalta. Tutkimuksen tavoitteena oli myös vertailla kahta vuotta keskenään ja arvioida muutosta tällä aikavälillä. Molempien vuosien narratiiveista erottuivat voimakkaimmin juutalaisuuden, itseriittoisuuden, ”viattoman uhrin” ja länsimaailmaan samaistumisen identiteettiulottuvuudet. Juutalainen valtio on hallitseva identiteettiä kuvaileva teema. Israelin valtion oikeutus narratiiveissa perustui juutalaiseen historiaan. Juutalaisten puolustaminen on yksi valtion ensisijaisesta tehtävistä. Itseriittoisuus tarkoittaa omaan kohtaloon aktiivisesti vaikuttamista. ”Viattoman uhrin” ulottuvuus kuvaa Israelia perusteettoman vihamielisyyden kohteena ja siirtää vastuun yhteenotoista vastapuolelle. Länsimainen identiteetin ulottuvuus kuvaa Israelin samaistumista länsimaailmaan, jolloin se erottautuu Lähi-idästä ja sen kulttuuripiiristä. Koska identiteettiä kuvaavat teemat ovat kahden vuoden välillä samankaltaisia, vuosia vertailtiin universalismin ja partikularismin painotusten kautta. Identiteetin universalististen piirteiden korostuksen nähtiin kasvaneen vuoden 2006 aikana.