Browsing by Subject "aluehallintovirastot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Rainio, Riitta (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 25/2012
    Selvityksessä tarkastellaan nykyiselle toimintatavalle vaihtoehtoisia järjestämistapoja hoitaa alueellisia ympäristötehtäviä siten, että ympäristön tilan kannalta keskeisiä lakisääteisiä tehtäviä voitaisiin hoitaa nykyistä tehokkaammin. Alueellisia ympäristötehtävien hoitavien aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten nykyinen voimavaratilanne on huolestuttava. Ympäristökysymysten laadukas ja tehokas hoito edellyttää, että ympäristöministeriö voi vaikuttaa alueellisia ympäristötehtäviä hoitavien virastojen resurssien määrään ja laatuun. Aluehallinnon ohjaus- ja suunnittelujärjestelmää esitetään kehitettäväksi. Myös ympäristöministeriön käyttöön esitetään varattavaksi kehittämismääräraha, joka käytetään aluehallinnossa ympäristötehtävien hoidon kehittämiseen ja vaativien ympäristöongelmien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn. Aluehallinnon ympäristötehtävien järjestämiseksi selvitykseen sisältyy kolme organisaatiovaihtoehtoa. 1. Nykyinen organisaatiorakenne, jolloin ympäristöministeriöllä tulee kuitenkin olla oikeus vaikuttaa aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten henkilöstövoimavaroihin. Lisäksi myös ELY-keskusten yleisohjauksen tulee kuulua ministeriölle, jolla ei ole omaa vastuualuetta aluehallintoviranomaisissa, kuten valtiovarainministeriölle. 2. Ympäristöhallinnon ohjausyksikön perustaminen ympäristöministeriön alaisuuteen. Tämä vaihtoehto vahvistaisi vaativien valtakunnallisten ympäristöasioiden kehittämistehtävien tehokasta ja asiantuntevaa hoitoa. Aluehallintovirastot ja ELY-keskukset jatkaisivat nykyisissä tehtävissään siten, että niiden ohjaukseen tehtäisiin yllä kuvatut muutokset. 3. Valtakunnallisen viraston perustaminen hoitamaan aluehallinnossa nyt hoidettavia ympäristö tehtäviä. Vaihtoehto turvaisi ympäristöasioiden asiantuntevan ja tehokkaan hoidon, asioiden nykyistä kokonaisvaltaisemman ja joutuisamman käsittelyn sekä päätösten yhdenmukaisuuden.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 20/2013
    Ympäristöministeriön 2.5.2013 antaman toimeksiannon mukaisesti työryhmä on käsitellyt ympäristöhallinnon ohjauksen ja kehittämisen vahvistamista ja erityisasiantuntemusta vaativien tehtävien mahdollista siirtämistä valtakunnallisiksi sekä valtakunnallisesti merkittävien tehtävien mahdollisesta kokoamista yhteen yksikköön sekä kokoamisen vaikutuksista. Lisäksi työryhmä on käsitellyt ympäristöministeriön ja aluehallintoviranomaisten välistä toimivaltajakoa. Työryhmän mietintöön sisältyy useita ehdotuksia ympäristöministeriön aluehallintovirastoihin ja ELY-keskuksiin kohdistuvan substanssi- ja informaatio- ohjauksen vahvistamisesta sekä hallinnonalan virastojen toiminnan ja yhteistyön kehittämisestä. Ympäristöministeriön suorassa ohjauksessa olevaa aluehallinnon ympäristövastuualueiden toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen tarkoitettua pysyvää kehittämisrahaa esitetään korotettavaksi vuositasolla 5 miljoonaan euroon. Työryhmä ei esitä valtakunnallisesti merkittävien tehtävien kokoamisesta yhteen yksikköön, koska yksikölle suunnitellut, pääasiallisesti hallinnolliset kehittämistehtävät eivät yksistään riitä vahvistamaan ympäristöhallinnon asiantuntemusta eivätkä muodosta siten riittävää pohjaa valtakunnalliselle kehittämisyksikölle. Sen sijaan ympäristötehtävien valtakunnallista keskittämistä ja ympäristötehtäviin erikoistumista esitetään jatkettavaksi niihin aluehallintoviranomaisiin, joihin ne alueen olosuhteiden ja viraston osaamisen näkökulmasta ovat luontevasti sijoitettavissa. Ympäristöministeriön johtamisvastuuta aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten ohjauksessa on vahvistettava ja varmistettava ohjauksen kokonaisvaltainen ja läpinäkyvä käsittely. Kansliapäällikkö johtaisi ministeriön sisäisenä yhteistyöverkostona toimivaa ohjaus- ja kehittämistoimintoa.
  • Raino, Riitta (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2013
    Selvityksessä tarkastellaan ympäristöhallinnon ohjaus- ja perustamisyksikön perustamisvaihtoehtoja. Ohjaus- ja kehittämisyksikön perustamisen lähtökohtana on, että se vastaisi valtakunnallisesta ympäristölainsäädännön toimeenpanon ohjauksesta ja siihen liittyvistä kehittämistehtävistä. Yksikköön siirrettävien tehtävien tulee muodostaa toimiva kokonaisuus. Yksikön laadukas ja tehokas toiminta edellyttää riittävää asiantuntemusta. Selvityksessä on käsitelty ympäristöministeriöstä, Suomen ympäristökeskuksesta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ympäristöhallinnon ohjaus- ja kehittämisyksikköön mahdollisesti siirrettäviä tehtäviä. Ympäristöhallinnossa on ilmeinen tarve vahvistaa voimavaroja ympäristölainsäädännön toimeenpanon ohjauksessa ja vaativissa kehittämistehtävissä. Ohjaus- ja kehittämisyksikkö olisi luonteva ratkaisu asiantuntemuksen vahvistamiseksi. Olennainen kysymys on muodostavatko ohjaus- ja kehittämisyksikköön siirrettäväksi esitetyt tehtävät ja voimavarat riittävän perustan tehokkaalle ja laadukkaalle ohjaustoiminnalle. Ohjaus- ja kehittämisyksikön perustaminen edellyttää lisämäärärahoja, karkeasti arvioiden vähintään noin 1 miljoonaa euroa. Tämä lisämääräraha on edellytys ohjaus- ja kehittämisyksikön perustamiselle. Lisäksi ympäristöministeriön käyttöön varatun kehittämismäärärahan tasoa esitetään korotettavaksi 5 miljoonaan euroon nykyisestä 2,6 miljoonasta eurosta. Muina vaihtoehtoina selvityksessä on käsitelty ohjaus- ja kehittämisyksikön perustamista Suomen ympäristökeskukseen tai ympäristöministeriöön. Suomen ympäristökeskukseen yhteyteen perustettava ohjaus- ja kehittämisyksikkö ei ole tutkimus- ja asiantuntijalaitoksen nykyisen kehittämislinjan mukainen. Ministeriön ohjaustoiminnan tehostamisvaihtoehtona esitetään hallinnonalan virastojen ohjauksesta vastaavien henkilöiden kokoamista kansliapäällikön alaisuudessa toimivaan ohjaus- ja kehittämisyksikköön. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristövastuualueiden valtakunnalliset erikoitumistehtävät tulee arvioida ja tehdä sen perusteella johtopäätökset. Uusia erikoitumisia ei tule myöntää ennen yhteisen toimintamallin luomista. Tavoitteena tulee olla valtakunnallinen erikoistuminen nykyistä laajempiin ympäristöhallinnon asiantuntijatehtäviin. Tämä voisi luoda myös edellytyksiä nykyistä laajempaan ympäristötehtävien keskittämiseen yhteen tai useampaan aluehallintoviranomaiseen.