Browsing by Subject "alueidentiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Salomaa, Sami (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan espoolaisen identiteetin muodostumista 1970-luvulta 2000-luvulle. Espoo muuttui kaupungiksi vasta vuonna 1972, mutta sen historia ulottuu aina 1400-luvulle. Viidensadan vuoden aikana alueelle ei kuitenkaan kehittynyt yhteistä keskustaa. Vuoteen 1972 mennessä Espoo perustui neljään asutuskeskukseen, jotka olivat Muuralan alue, Kivenlahden alue, Tapiola sekä Leppävaara. Näistä Tapiolan ja Leppävaaran keskukset olivat itsenäisiä alueita ja ne olivat aikaisemmin pyrkineet eroamaan Espoon kunnasta. Lopulta molemmat keskukset pysyivät Espoossa, mutta kehitys oli vaikuttanut heikentävästi yhtenäisen espoolaisuuden syntymiseen. Espoon sisällä oli paljon vahvempia kaupunginosaidentiteettejä, eikä näitä identiteettejä yhdistänyt yhteinen espoolainen historia. Tässä tutkielmassa esitetään, minkälaiseksi alueidentiteetti kehittyi näistä lähtökohdista. Tutkimusaineisto koostuu Espoon paikallislehden, Länsiväylän vuosikerroista neljältä eri vuosikymmeneltä. Aineistoon on valittu kolme peräkkäistä vuotta kultakin vuosikymmeneltä (1971-1973, 1981-1983, 1990-1992 ja 2001-2003). Aineisto on koottu manuaalisesti Kansalliskirjaston mikrofilmeistä. Länsiväylä-lehdestä on valittu suurimpia diskursseja, joissa on viitattu espoolaisuuteen ja lisäksi lehden vuosikerroista on valittu kaikki espoolaisuudesta itsestään kertoneet artikkelit. Yhteensä artikkeleita valikoitui 1397 kappaletta ja ne koostuisivat niin pääkirjoituksista, uutisista kuin mielipidekirjoituksista. Espoolaisen identiteetin havainnoimiseksi aineisto teemoitetaan ja analysoidaan esiin nousevien suurimpien keskustelujen osalta. Analyysin pohjana hyödynnetään diskurssianalyysia sekä sosiaalista konstruktionismia. Sosiaalinen konstruktionismi lähtee ajatuksesta, että todellisuus rakentuu kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tämä tarkoittaa, ettei ole olemassa yhtä totuutta, vaan se rakentuu aina suhteessa kontekstiin ja toimijaan. Siksi aineistosta nousevat teemat ymmärretään ennen kaikkea niiden luomien totuusmaailmojen mukaisesti, emmekä ole kiinnostuneita espoolaisuuden absoluuttisesta totuudesta. Tutkielma osoittaa, että kaupunkia perustaessa Espoon alueidentiteetti oli heikko. Alueen asukkaat eivät tunteneet Espoon historiaa ja ennen kaikkea he eivät tunteneet sitä omakseen. Aineiston perusteella 1970-luvun Espoo tarkoitti useimmille lähinnä luontoa ja maaseutua Helsingin vieressä. 1980- ja 1990-luvun alussa Espoo ja espoolaisuus saivat yhä useampia merkityksiä. Tällaisia olivat pientaloasuminen, kulttuuri, urheilu, parempiosaisuus ja autoilu. Olennaista oli, että aikaisempaan verrattuna espoolaisuudesta puhuttiin huomattavasti enemmän ja espoolaisuudella pystyttiin kokoamaan yhä useampia ryhmiä. 2000-luvulle tultaessa espoolaisuus oli saanut luonnon ja maalaismaisen lisäksi sen merkittävimmän identiteetin, teknologia-espoon. ”Hi-tech espoolaisuuteen viitattiin niin negatiivisissa, neutraaleissa kuin positiivisissa kommenteissa. Tutkielman merkittävin havainto on, että espoolaisen identiteetin rakentumisessa infrastruktuurilla on ollut poikkeuksellinen merkitys. Ensin infrastruktuuri esti yhteisen espoolaisuuden syntymisen ja sittemmin se on määrittänyt koko keskustelua espoolaisuudesta. Laajemmassa teoreettisessa viitekehyksessä tutkielmassa on kyse lokaalin ja globaalin välisestä jännitteestä. Globalisaation myötä maailma on siirtynyt kohti samaistumista ja siksi useat tutkijat ovat väittäneet, ettei lokaalille jää tilaa globalisaation rinnalla. Toisin sanoen on aito uhka siitä, että maailman lokaalit muuttuvat samanlaisiksi ympäri maailman. Tämän tutkielman perusteella Espoo on nimenomaan onnistunut erottautumaan globalisaation avulla. Tiheämmän verkon mahdollistamat teknologiamarkkinat ovat auttaneet asukkaitaan paremmin identifioimaan itsensä espoolaisiksi. Espoon esimerkki näyttää, että globaaleissa markkinoissa korostuu alueiden erikoistuminen. Espoolle on ollut tärkeää erottautua ennen kaikkea Helsingistä ja tämän tutkielman perusteella se on onnistunut siinä suhteellisen hyvin. Tutkielman perusteella ei silti voida sanoa, kuinka vahva espoolaisuus oli 2000-luvun taitteessa. Tämä johtuu alueellisen identiteetin moniulotteisuudesta. Tulevaisuudessa Espoon alueidentiteetin haasteeksi näyttäisi muodostuvan samanlaiset ongelmat kuin menneisyydessäkin. Ilman selkeää keskustaa ja siitä muodostuvaa yhteistä historiaa, saattaa vahvemman espoolaisuuden syntyminen olla mahdotonta.
  • Michelsson, Sannika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimus selvittää muutoksia maakuntalehden paikallisidentiteetin representaatioissa, eli maininnoissa, ennen ja jälkeen kuntaliitoksen. Tutkimus pohjaa teoreettisesti konstruktivismiin ja katsoo siten representaatioiden vaikuttavan asioiden ja ilmiöiden olemassaoloon ja muotoon. Tutkimuskohde on vuonna 2010 Lappeenrantaan yhdistynyt Joutsenon kaupunki ja tutkimusaineistona alueen maakuntalehti Etelä-Saimaa. Tutkimuksen kirjallisuus koostuu pääosin identiteetin ja paikallisidentiteetin sekä niiden rakentumisen tutkimuksesta. Tutkimuksen metodina on määrällinen sisällön analyysi. Kyseessä on siis määrällinen tutkimus, mutta aineiston analyysissä hyödynnetään myös osin laadullisia keinoja. Tutkimus selvittää miten Joutsenon ja joutsenolaisuuden representaatiot ovat muuttuneet vuodesta 2005 vuoteen 2015. Tutkimus vertailee tuloksia kahden verrokkivuoden marraskuun lehtien sisältöjen välillä. Sisältöjen muutosta tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta, jotka ovat määrä, konteksti ja laatu. Käytännössä tutkimuksessa lasketaan kuinka monta kertaa Joutseno mainitaan, millä lehden osastolla se mainitaan ja arvioidaan representaation laatu asteikolla negatiivinen-neutraali-positiivinen. Tutkimuksessa käy ilmi, että paikallisidentiteettiä rakentavat representaatiot ovat kuntaliitoksen jälkeen vähentyneet huomattavasti, 40 prosenttia. Representaatiot vähenivät käytännöllisesti katsoen lehden kaikilla osastoilla, mutta selvintä muutos oli lehden pääsisällöissä eli erilaisissa uutissisällöissä. Tutkimus epäonnistui tavoitteessaan selvittää muutoksia representaatioiden laadussa. Analyysin pohjalta voi todeta, että kuntaliitoksen jälkeen paikallisidentiteetin representaatiot ovat huomattavasti vähentyneet. Syitä muutokseen on monia, mutta on perusteltua olettaa, että kuntaliitos on yksi osasyy muutokseen. Maakuntalehdessä kuntaliitos näyttää myös siirtävän huomion pois entisestä kunnasta sen osakeskuksiin hyperlokaaliin tapaan. Emäkunta Joutseno korvautuu uutisissa ja ilmoituksissa pienemmillä yksiköillä, kuten kylillä ja taajamilla.