Browsing by Subject "aluekehitys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Ministry of the Environment (Ministry of the Environment, 2006)
    The Finnish Environment 31en/2006
    This document presents views on the long-term development of land use and spatial structure in Finland. In the future, especially globalisation and economic development based on know-how, but increasingly also the ageing of the population and the climate change will have an impact on the location of functions and activities. Since decisions on land use and spatial structure have long-time effects, they should be given a sustainable direction so as to support competitiveness, ecological sustainability and the well-being of the citizens. For Finland to be successful in the global economy, the spatial structures should be linked to developments in Europe and the adjacent areas. Advantage should be taken of the opportunities offered by the Baltic Sea, and the emergence of cross-border development zones should be promoted. A polycentric spatial structure will support the strengths of each region and the utilisation of advantages in location and existing structures. Improved accessibility requires inputs, but these should be environmentally safe. Finnish regions have a particular strength in their varied environments, which provide an excellent framework for high-quality living environments, more extensive tourism, and the utilisation of natural resources.
  • Kallio, Tuomas (Ministry of the Environment, 2009)
    The Finnish Environment 27en/2009
    Several structural funds programmes co-funded by the European Union will be implemented in Finland during the programming period 2007–2013. Sustainable development as a cross-cutting principle guides both European Structural Funds programme preparation and implementation. This report aims to provide a framework for integrating environmental considerations into the implementation of these programmes. The focus will be on the four Regional Competitiveness and Employment programmes funded from the European Regional Development Fund (ERDF programmes), but the results can be applied to all types of structural funds programmes as well as to national regional development.
  • Koivuniemi, Minna (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisen mahdollisuuden Leader+ yhteisöaloiteohjelma, joka on osa yhteisöaloitepolitiikkaa, tarjoaa kansalaiselle olla mukana yhteisöaloiteohjelman teossa. Leader+ on ohjelma, jonka tarkoituksena on maaseudun kehittämiseen asukaslähtöisesti. Tutkimuskysymykseen haetaan vastausta tarkastelemalla kolmea asiakokonaisuutta; 1) yhteisöaloiteohjelman periaatteita 2) Eteläisen Päijät-Hämeen Laeder+ -ohjelmatyötä ja ohjelmaprosessia sekä 3) aikaisempia tutkimuksia hyödyntäen. Yhteisöaloitteiden kohdalla erityisesti läheisyys- sekä ohjelmallisuusperiaate tukevat kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisöaloiteohjelman tekoon. Kansalaisille annetaan näiden periaatteiden myötä valtuutus osallistumiseen. Tutkimusosuudessa käydään läpi Eteläisen Päijät-Hämeen alueen Leader+ ohjelmatyön valmistelu ohjelmatyön raportin kautta sekä toimijoille suunnatun kyselyn kautta. Ohjelmatyöhön osallistui 38 henkilöä, joista 26 vastasi suoritettuun kyselyyn. Kyselyn avulla saatuja tietoja peilataan aikaisemmissa tutkimuksissa esiin nousseisiin tuloksiin. Tarkastelussa nousi esiin, että tehokas tiedottaminen on tärkeässä roolissa ohjelman tekovaiheessa, sen avulla kansalaisille turvataan osallistumisen mahdollisuus. Kansalaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet riippuvat kuitenkin hyvin monista eri tekijöistä. Todellisiin vaikutusmahdollisuuksiin vaikuttaa kansalaisten oma halu ja kyky vaikuttaa. Kansalaisten kiinnostus toimintaryhmätyöskentelyä kohtaan ei tällä hetkellä ole suuri. Ohjelmatyön vaarana on, että prosessista muodostuu liian monimutkainen ja hankala. Moniportaisen hallinnoinnin liika byrokratisoituminen uhkaa hankaloittaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Ohjelmateon aikana hyvin keskeiseksi haasteeksi nousee yhteistyön tekeminen, erityisesti negatiivisten ennakkoasenteiden murtaminen. Samalla yhteistyöhankkeiden tekemisen on kuitenkin myös todettu edistävän yhteistyön tekemistä alueilla. Jatkossa olisi vahvistettava kansalaisten luottamusta ohjelmatyön toteutukseen laaditun ohjelman perusteella. Mikäli ohjelmaa ei toteuteta yhdessä laaditun ohjelman mukaisesti, tulee tämä varmasti jatkossa vaikuttamaan kansalaisten motivaatioon osallistua ohjelmatyön tekoon. Huolestuttavaa on myös se, että nuoria ei saada mukaan ohjelmatyön tekoon. Toimintaryhmän rooli muuttuu, kun ohjelmatyö käynnistyy. Tämän kertoo ohjelmatyön aikana muodostettu organisaatio. Siihen, muuttaako tiukemmin organisoitu rakenne toimijoiden valtasuhteita ja miten tämä heijastuu toimintaan, ei tämän tutkielman piirissä voida vastata. Avoimeksi jää myös kysymys voidaanko uskoa, että tulevaisuudessa kansalaisten kiinnostus toimintaan säilyy, ellei toiminnassa esiin nousseisiin ongelmiin löydetä tyydyttävää ratkaisua.
  • Ympäristöministeriö (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 31/2006
    Suomen menestyminen kilpailukykyisenä, hyvinvoivana ja ekotehokkaana maana perustuu niihin mahdollisuuksiin ja puitteisiin, joita aluerakenne ja alueidenkäyttö tarjoavat. Globalisaatio ja osaamisperusteinen talouskehitys sekä väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos tulevat asettamaan mittavia haasteita ja vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen. Kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä kestävään suuntaan pitkällä aikavälillä. Tavoiteltavan kehityksen peruspilareita ovat Suomen aluerakenteen kansainvälinen ulottuvuus ja Itämeren alueen mahdollisuudet, monikeskuksisen ja verkottuva aluerakenne, saavutettavuuden parantaminen ympäristöä säästäen sekä monipuolinen ympäristö Suomen erityisenä vahvuutena.
  • Rantanen, Manu; Pihkala, Tuula; Hyyryläinen, Torsti; Kujala, Susanna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 198
    Raportin keskeinen teema on vapaa-ajanasukkaiden ja kuntien eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen potentiaali aluekehityksessä yleensä ja erityisesti Etelä-Savossa. Raportissa esitetään esimerkkejä siitä, kuinka tätä vuorovaikutusta voitaisiin parantaa. Liikkeelle lähdetään itse mökkiläisistä, joiden mökkipaikkaan liittyvä tunneside on usein hyvin vahva. Kesämökki voikin kehittyä tukikohdaksi ja kiintopisteeksi monenlaisille ylisukupolvisille aktiviteeteille. Mökkeilyn merkitys ihmisille jäsentyy osana heidän elämäntilannettaan ja sosiaalisia sidoksiaan. Mökkiläisten sosiaalisiin sidoksiin on varautunut pääomaa, josta voi hyötyä myös mökkipaikkakunta. Kuitenkaan mökkiläisten osallistuminen mökkipaikkakunnan kehittämiseen ei toteudu itsestään, vaan tarvitaan konkreettisia kanavia ja aktiivisuutta kuntien eri toimijoiden taholta. Monipaikkaisuus ei yleensä näy väestötilastoissa. Alueet eivät välttämättä tyhjenekään, vaikka niiden tilastoitu väkiluku vähentyisi, vaan niiden käyttö muuttaa luonnettaan pysyvämmästä käytöstä kausittaiseen käyttöön. Monipaikkaisuuden kehityspotentiaali on suuri maaseudulla, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa monipaikkaisuuden huomioon ottaminen on yhä marginaalissa. Vapaa-ajan asuminen on keskeinen aluekehityksen moottori vapaa-ajan asumisen leimaamilla alueilla nyt ja tulevaisuudessa, sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Vapaa-ajanasukkaat ovat myös aluekehitystoimijoita, joiden rooleja aluekehittämisessä ovat kuluttaja, osallistuja ja kehittäjä. Vapaa-ajan asumisella on jo nyt suuri vaikutus Etelä-Savon talouteen ja työllisyyteen, mutta pitkäjänteisellä kehittämistyöllä vaikutus voisi nousta vieläkin suuremmaksi. On pidettävä mielessä, että myös negatiivinen kehitys on mahdollinen, jos vapaa-ajan asumiseen ei panosteta. Yhtenä tärkeänä toimenpiteenä on hankkia ajantasaista tietoa vapaa-ajanasukkaiden palvelutarpeista kehittämistoimenpiteiden suuntaamiseksi. Kun tarkasteltiin Etelä-Savon kuntien, yritysten ja yhdistysten näkemyksiä vapaa-ajan asumisen kehittämisestä, tuli selväksi, että vaikka työ on aloitettu, riittää siinä edelleen tehtävää. Kaikki Etelä-Savon mökkikunnat eivät ole vielä ottaneet vapaa-ajan asumista strategiseksi kehittämiskohteekseen. Vaikka vapaa-ajan asumisen kehittäminen kuntien, kylien ja yritysten yhteistyönä on vielä jäsentymätöntä, siihen on halukkuutta sekä kylissä että yrityksissä. Tällä hetkellä kunnat poimivat aktiivisia vapaa-ajanasukkaita mukaan toimikuntiin, mutta he eivät edusta vapaa-ajanasukkaita mökkiläisdemokratian näkökulmasta. Vapaa-ajanasukkaiden osallistumispotentiaalia voi jäädä nyt piiloon: muun muassa nuoremman sukupolven mökkeilijöiden osallistamiseen mökkikuntien kehittämiseen esimerkiksi digitaalisin välinein kannattaisi panostaa. Yrityksissä on odotusta vapaa-ajanasukkaiden palvelemisen kautta saatavan liikevaihdon kasvamisesta erityisesti maaseudulla. Yhtenä esimerkkinä on yrittäjien kumppanuusverkostotoiminta, joka edesauttaa vapaa-ajan asumisen huomioon ottamista yritysten strategioissa ja vapaa-ajanasukkaille suunnattujen palveluiden kehittämisessä. Esittelemme tapoja, joita olemme kehittäneet vapaa-ajanasukkaiden ja muiden toimijoiden välisen verkostoitumisen ja yhteistyön parantamiseksi. Laiturilla-foorumeilla ja -seminaareilla on luotu vapaa-ajanasukkaille uusia osallistumismahdollisuuksia mökkiseudullaan ja tuotu vapaa-ajan asumiseen liittyviä eri toimijoita yhteisen pöydän ääreen. Jatkuvalla dialogilla ja vuorovaikutuksella vapaa-ajanasukkaiden ja muiden toimijoiden kesken vahvistetaan tietoisuutta ja ymmärrystä vapaa-ajan asumisen merkityksestä. Toimintatapa osallistaa eri toimijoita ja hyödyntää uutta tutkimustietoa vapaa-ajan asumiseen liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja kehittämiseksi. Muualla asuvien vapaa-ajanasukkaiden mahdollisuudet osallistua mökkipaikkakuntien elämään ovat rajallisia, vaikka heille on esitetty merkittävää aluekehitysroolia maaseutukunnissa niin taloudellisessa kuin sosiaalisessa mielessä. Mökkilaiturilla-mobiilisovellus on uusi keino etenkin työikäisten vapaa-ajanasukkaiden saavuttamiseen. Mobiilisovellus mahdollistaa vuorovaikutuksen kehittämisen mökkiläisten kanssa tiedonvälityksen ja tiedonkeruun kautta sekä paikkatietojen ajallisen ja alueellisen vertailun. Sovelluksen avulla toteutetun palvelukyselyn vastaukset antoivat kasvusuuntaisen tulevaisuuden näkymän vapaa-ajanasukkaiden palvelujen käytöstä Etelä-Savossa. Tulevaisuudessa sovellusta tulisi edelleen kehittää ja mahdollistaa muun muassa eri toimijoiden yhteiskehittely. Vapaa-ajan asuminen on globaali ilmiö, ja maailmalta löytyy vapaa-ajan asumisen alueita, joilla on yhtymäkohtia Etelä-Savoon mökkiseutuna. Kansainvälisiä malleja vapaa-ajan asumisen kehittämiseen ja yhteistyöhön vapaa-ajanasukkaiden kanssa kannattaa siten hyödyntää. Monet alueet, joissa perinteiset elinkeinot ovat hiipuneet, ovat kyenneet tekemään vapaa-ajan asumisesta menestystekijän. Jatkamalla kansainvälistä verkostoitumista ja yhteistyötä esimerkiksi norjalaisen Valdresin alueen kanssa on mahdollista oppia ja jakaa itse oppimiamme asioita eteenpäin. Tavoitteenamme on edelleen kehittyä maamme parhaaksi vapaa-ajan asumisen alueeksi, ja tässä yhteistyö kansainvälisten tutkijoiden ja kehittäjien kanssa on jatkossakin tärkeää.
  • Vaattovaara, Mari; Joutsiniemi, Anssi (2018)
    Akateeminen viisaus kaupungistumiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi on jäänyt yksittäisten oppiaineiden sisään. Samalla näkökulmat kaupunkikehityksen ymmärtämiseksi ovat tieteen ja tutkimuksen siivittämänä syventyessään pikemminkin kaventuneet. Yksittäiset tutkimusprojektit ovat pyrkineet ymmärtämään monimuotoistuvan kaupungin dynamiikkaa mutta jääneet kuitenkin ajallisesti varsin lyhyiksi ja siten kasvavaan kysyntään nähden sekä saavutuksiltaan vaatimattomiksi että merkitykseltään riittämättömiksi.
  • Miljöministeriet (Miljöministeriet, 2006)
    Miljön i Finland 31sv/2006
    Finlands möjligheter till framgång som ett konkurrenskraftigt, välbefinnande och ekoeffektivt land bestäms av de ramar som bildas av regionala strukturer och områdesanvändning. Globaliseringen och den på kunnande baserade ekonomiska utvecklingen, befolkningens stigande ålder och klimatförändringen kommer att utgöra avsevärda utmaningar och påverka placeringen av olika funktioner. Denna utveclingsbild är miljöministeriets inlägg om utveckling på sikt av den regionala strukturen och områdesanvändningen i en hållbar riktning. Grundpelarna för den emotsedda utvecklingen är den internationella dimension som ligger i Finlands regionala struktur och möjligheterna i Östersjöområdet, en flerkärnig och nätverksbaserad regional struktur, förbättrad och samtidigt miljöanpassad tillgänglighet samt den varierande miljön som är Finlands särskilda styrka.
  • Anttila, Minna Christel (2004)
    Topic of the research is the role of the Latvian Planning Regions in implementation of national regional development policy in Latvia. Analysis of the European Union structural funds management is included in the study as the structural funds are a significant addition for the EU member states' regional policy. Structural funds are the main instrument for realising the EU regional policy. Decentralisation of administration has been a significant topic of the government reform in transition countries. Decentralisation also influences the system of regional development administration. Aim of the study is to find out weather the degree of regional development administration in Latvia affects regional development policy implementation and structural funds management. Based on an analytic model of Guy Hollis and Karin Plokker in Towards democratic decentralisation. Transforming regional and local government in the new Europe (1995), the degree of decentralisation of Latvian regional development administration is analysed. The model specifies three degrees of decentralisation based on the structure, functions, finance, and internal management. The three degrees of decentralisation are the deconcentration, delegation and devolution. Implementation of regional development policy and structural funds is based on the guiding principles presented in Latvian Regional Development Law (2002). The principles are compared to the respective ideas presented in the EU documents. The principles of programming, subsidiarity, additionality, partnership, and transparency are analysed in the implementation of the regional development policy and structural funds management. The study indicates that the regional development policy implementation and the structural funds management in Latvia remain largely centralised. Structural fund functions and finance is controlled by the central government. Along with the Regional Development Law, some regional development functions have been transferred to regions, but the dominating role of the central government in allocation of finances hinder the realisation of the functions decentralised to the regions. The research proposes further decentralisation of the regional development and structural funds implementation. The study suggests that the definition of the Planning Regions' position in regional development planning process would clarify the role of the regional authorities. The research is based on case study and evaluation methods. Empirical research material consists of eleven interviews half-structured and open-ended interviews of the Latvian and Finnish regional development experts. Analysis includes comparative traits as at some points of the study comparison between the Latvian and the Finnish regional government systems is conducted.
  • Tolkki, Helena; Airaksinen, Jenni; Haveri, Arto (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 9/2011
    Kilpailukykyisiä metropolialueita pidetään globalisoituvassa maailmassa yhä tärkeämpinä menestystekijöinä niin yksittäisille maille kuin sitä laajemmillekin talousalueille. Tavoitteen toteutuminen edellyttää tasapainon löytymistä taloudellisen kasvun, sosiaalisen tasapainon, ympäristöllisen uusiutumisen ja kestävän kehityksen välillä. Metropolialueen menestyksessä alueen yhteistyöllä ja päätöksentekokyvyllä on keskeinen merkitys. Monissa maissa metropolialueen hallintoon sovelletaan muista kaupunkiseuduista poikkeavia käytäntöjä. Myös Suomessa tarve metropolialueen kuntayhteistyön tehostamiseen ja syventämiseen on tunnistettu. Selvityksen tavoitteena on kansainvälisiä kokemuksia analysoimalla tuottaa tietoa Suomena kannalta kiinnostavien maiden metropolialueita koskevien hallintomallien tavoitteista, päätöksentekojärjestelmistä ja metropolitasolla ratkaistavista asioista. Tavoitteena on näin monipuolistaa metropolialueen ja laajemminkin kaupunkiseutujen hallinnosta käytävää keskustelua ja luoda edellytyksiä Helsingin seudun päätöksentekorakenteiden tulevalle kehittämiselle. Selvityksessä vertaillaan metropolien hallintamalleja eri maissa ja esitetään arvio mallien sovellettavuudesta Helsingin metropolialueen kehittämisessä. Julkaisussa tarkastellaan neljää metropolialuetta ja niiden hallintamalleja. Alueet ovat Stuttgart, Montreal, Oslo ja Dublin. Alueet valittiin selvityksen alkuvaiheen yhdentoista kohteen joukosta painottaen kiinnostavuutta, vertailtavuutta ja erilaisuutta.
  • Nieminen, Krista (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa perehdytään Myllypuron ja Kontulan maineeseen selvittämällä, millaisina alueina ja kotipaikkoina nämä huonosta maineesta ja sosioekonomisista ongelmista kärsineet lähiöt on 2000 ja 2010 lukujen aikana esitetty Helsingin Sanomissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, ovatko Myllypurossa toteutetut laajamittaiset kehityshankkeet vaikuttaneet positiivisesti mediajulkisuuteen. Tutkielman teoreettinen tausta jakautuu kahteen eri tutkimuskeskusteluun. Tutkimusalueiden maineeseen liittyviä lähtökohtia valotetaan kotimaista lähiötutkimusta tarkastellen. Lähiöstä on muotoutunut suomalaisen kaupunkihierarkian huonoin vaihtoehto, jota selittää todellisuuden sijaan paljolti myös lähiöistä käyty negatiivinen keskustelu julkisuudessa. Teoreettisena kehikkona toimii maine, josta huonomaineisten alueiden yhteydessä puhutaan alueen stigmana. Stigma on seurausta alueen asukkaita koskevista kielteisistä stereotypioista, jotka määrittävät aluetta ja asukkaita ulkopuolisten silmissä vaikuttaen negatiivisesti sekä asukkaiden elämään että alueen mahdolliseen kehitykseenkin. Tutkielman aineistona on Kontulaa ja Myllypuroa käsittelevä uutisointi Helsingin Sanomissa vuosien 2000 ja 2017 väliltä. Medialla on keskeinen rooli maineen rakentajana. Helsingin Sanomat on merkittävä mielipidevaikuttaja ja tietolähde myös niiden keskuudessa, joiden tiedot alueista todennäköisimmin ovat puhtaasti mediatietojen varassa. Aineiston analyysi nojaa laadullisen sisällönanalyysin teoriaohjaavaan tutkimusperinteeseen, jolloin analyysissa on painotettu sekä aiemman maine- että lähiötutkimuksen perusteella relevanteimpia sisältöjä. Tutkielman perusteella Myllypuron mediajulkisuuteen perustuva maine on kohentunut tutkimusjakson aikana, kun taas Kontulan on heikentynyt. Kontulan heikentynyt kuva juontaa juurensa stigmaa mukailevan kirjoittelun kasvaneeseen määrään sekä toisaalta alueen paikallista identiteettiä vahvistavan uutisoinnin vähenemiseen. Tämän kaltainen uutisointi on vähentynyt myös Myllypuroa käsittelevässä kirjoittelussa, mutta Myllypurossa on monipuolisten kehityshankkeiden myötä onnistuttu saavuttamaan positiivista mediahuomiota. Alueen fyysisen ympäristön muutoksella on onnistuttu purkamaan niitä paikkoja, joista stigmaa myötäilevä uutisointi lehdessä ammentaa, sekä toisaalta rakentamaan kohteita, joista uutisointi on sisältänyt maineen kannalta myönteisiä sisältöjä. Tulokset todentavat näkemystä maineesta alueen sosiaalisena statuksena. Stigmatisoiva kirjoittelu ammentaa alueen sosiaalisen ympäristön epäjärjestyksestä ja toisaalta maineen kannalta positiiviset sisällöt liittyvät niin ikään alueen sosiaalisen ympäristön positiiviseen muutokseen. Myllypurosta on tutkimusjakson aikana muodostunut lehdessä esimerkillinen ja kehittyvä lähiö, kun taas Kontulan toimii lähiökeskustelussa negatiivisena esimerkkinä. Alueiden lehdessä esitetyt vastakkaiset roolit voivat johtaa niiden väliseen eriytymiseen myös todellisuudessa, jos Myllypuron kohentuneen statuksen myötä alueen kasvanut hintakehitys ohjaa pienituloisempien muuttoliikettä poispäin alueelta, esimerkiksi viereiseen Kontulaan.
  • Laukkanen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa perehdytään teknologisen kehityksen, maailmantalouden integraation, osaamisen ja kaupungistumisen välisiin suhteisiin. Alkuperäisenä motivaationa on ollut tutkia taloudellisen toimeliaisuuden tilallisen kasautumisen teoreettisia premissejä sekä kaupungistumisen megatrendiä kehittyneen talouden ja sen alueiden tulokulmasta lähestyen. Tämän seurauksena on päädytty tarkastelemaan sitä, kuinka teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation seurauksena kehittyneet taloudet perustavat kilpailukykyään keskeisesti osaamiseen. Osaamisen itsensä tarkastelun lisäksi tavoitellaan sen tilalliseen ulottuvuuteen syventymistä. Toisin sanoen tutkitaan sen kasautumisen potentiaalisia syitä ja seurauksia. Lisäksi pyritään integroimaan työ- ja asuntomarkkinakysymyksiä. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu pitkälti alue- ja kaupunkitaloustieteen keskeisten kontribuutioiden esiin nostamista huomioista. Lisäksi erityisesti työmarkkinoihin ja niiden muutosta seuraavaan talouden rakennemuutokseen liittyvä kirjallisuus on tutkielman kannalta avainasemassa. Aihetta lähestytään vahvasti nimenomaan osaamisen ja teknologisen kehityksen näkökulmasta. Niiden merkitystä voidaan pitää kehittyneen talouden työmarkkinoiden ja tilallisen järjestymisen kannalta kokonaisuudessaan hyvinkin huomattavana. Synteesinä tutkielma koostaa tutkimusalojensa keskeisiä teorioita ja löydöksiä sekä pyrkii kokonaisvaltaisen näkökulman kasaamista tavoitellen asettumaan tutkimiensa taloustieteen kenttien rajapintaan. Tutkielman keskeiset havainnot viittaavat siihen, kuinka osaamiseen ja sen hyödyntämiseen yhdistyvät huomattavan suuret kasautumisedut, minkä merkitys korostuu teknologian ollessa osaamisen kanssa komplementaarista ja sen kehityksen osaamista suosivaa. Etenkin osaamisen näkökulmasta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on monilla tavoin hyvin tärkeää. Liikenneteknologisesta kehityksestä huolimatta matkanteon aikakustannuksilla voidaan historiallisen saavutettavuuden maailmassakin nähdä olevan keskeinen vaikutus osaavaan suurkaupungistumiseen. Suurkaupunkien tiheyteen liittyy voimakkaita keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä, jotka voivat entisestään vahvistaa kasautumisvoimia suhteessa hajautumisvoimiin. Pienten kuljetus- ja kommunikaatiokustannusten maailmassa sijainnin merkitys onkin inhimillisestä näkökulmasta usein hyvin keskeinen. Kasvun paikallisuus korostuu luonnonoloista vapaan toiminnan kasvaessa. Toiminnan jopa globaalin skaalauksen helpottumisen seurauksena enimmäkseen markkinatekijöihin perustuvat paikalliset edut ovat usein ratkaisevia. Toisaalta kaupungit ovat asukkaidensa lisäksi fyysisiä rakenteita, mikä tarkoittaa, että niiden tilalliset rajoitteet sekä joustamattomuus toimivat kasvun pullonkaulana. Niihin liittyvät kysymykset ovatkin omiaan korostumaan hyvinkin paikallisen kasvun myötä. Myös elämälaatua tuottavilla mukavuuksilla on keskeinen merkitys aluekehityksen ja kaupunkirakenteiden kannalta. Etenkin paikallinen maa on väistämättä rajallista, mutta yhdyskuntarakenteen joustamattomuuden keventämiseen kykenemisellä voi olla huomattaviakin vaikutuksia tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Luomiensa mahdollisuuksien lisäksi muuttunut toimintaympäristö saattaa kuitenkin aiheuttaa kansantalouksille myös haasteita niiden alueellisestikin epätasaisen kehityksen kautta. Sekä työmarkkinoihin että elämänlaatuun liittyvällä houkuttelevuudellaan suurkaupunkiseudut voivat erottua merkittävällä tavalla muusta kansallisvaltion muista aluetalouksista. Osaltaan ongelmia saattaa aiheuttaa myös huippuosaamisen globaali niukkuus.
  • Hyötyläinen, Mika (Helsingfors universitet, 2013)
    This thesis studies the negative labeling of a neighborhood or territorial stigmatization in a residential suburb of Helsinki called Mellunmäki. The purpose of this thesis is to find out whether a territorial stigma features in local residents accounts of the area. The theoretical framework for this thesis is drawn from Loic Wacquant’s idea of a territorial stigma. Wacquant proposes that a negative label or a stigma easily becomes a self-fulfilling prophecy, when the residents of stigmatized areas begin to look for ways of distancing from their neighbors and begin to blame neighbors for the area’s alleged hardships. Another theoretical tool to better study the topic in the Finnish context is drawn from previous research on media depictions of Finnish residential suburbs or lähiös through recent decades. The data has been collected by semi-structured interviews. The residents of Mellunmäki have been interviewed in depth about their experiences and opinions on Mellunmäki. Only by understanding the experiences on an individual level can we say something concrete about the wider phenomenon of territorial stigma. By comparing the collected data, themes have been constructed of the phenomenon. The analysis of these themes provide findings as follows. A stigmatizing discourse is found in Mellunmäki through a distinction between Old and New Mellunmäki. New Mellunmäki is used in local discourse to denote areas of social housing within Mellunmäki. These areas are looked down upon by homeowners in Old Mellunmäki and seen as concentrations of unemployed and immigrants. The lived social realities between new and old areas are marked by a symbolic distancing from neighbors. Mellunmäki was also reported to suffer from a wider stigma of East Helsinki. The bad reputation of East Helsinki was seen as easily affiliated to a rather unknown neighborhood of Mellunmäki. Amongst others, a strong need arises from this thesis for further research on the effects of territorial stigma on neighbor relations.
  • Laasonen, Mirka (2006)
    Tasa-arvokäsite EU-ohjelmatyössä pitää sisällään kummankin sukupuolen tarpeiden ja edellytysten huomioimisen. Tavoite 1- ja 2-ohjelmista tehdyissä väliarvioinneissa (2003) on saatu viitteitä siitä, että tasa-arvo koetaan hanketasolla vaikeaselkoiseksi ja tulkinnanvaraiseksi käsitteeksi, johon liittyy myös määrittelyongelmia. Tutkimuksen kohteena ovat Aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoitteisissa hankkeissa ilmenevät tasa-arvokäsitykset ja tasa-arvon jäsentämisen tavat eri hallinnon tasoilla ja hankkeissa. Tutkielman lähtökohtana on ollut 241:n hankkeen hankekuvausten lähemmässä tarkastelussa esiin nousseet olettamukset eri hallinnon alojen erilaisista tasa-arvon käsityksistä ja näiden erilaisten käsitysten heijastumisesta hankkeisiin. Tutkielmassa tarkastellaan aluekehitysrahaston hankkeissa ja ohjelmatyössä ilmeneviä horisontaalisen tasa-arvoteeman saamia merkityksiä. Lähestyn tasa-arvoa kolmen eri hallinnon tason kautta (keskushallinto, aluetaso ja hankkeet). Hankekartoituksen yhteydessä syntyi olettamus siitä, että tasa-arvokäsite on erilainen eri hallinnon aloilla ja että nämä erilaiset käsitykset heijastuvat hankkeisiin. Hypoteesiksi muodostui pirstoutuuko tasa-arvo myös EAKR-hankkeissa ja eri hallinnon tasoilla? Tutkielman tavoitteena on selvittää eri hallinnon tasoilla ilmeneviä tasa-arvokäsityksiä, tasa-arvokäsitteen saamia merkitystä ja niiden muotoutumista. Tärkein tutkimuskysymys on: Miten tasa-arvo jäsentyy eri hallinnon aloilla, tasoilla ja hankkeissa? Lisäksi kysyn eroavatko eri hallinnon alojen tasa-arvokäsitykset toisistaan ja miten nämä erot heijastuvat hankkeisiin? Ja millainen tila ja rooli lopulta muodostuu sukupuolten tasa-arvolle? Tutkimus on laadullinen, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja puolistrukturoitua haastattelua tutkimusmenetelmänä hyödyntävä tutkimus. Tutkimuksessa on käytetty kahdenlaista aineistoa: 14:sta teemahaastattelua ja hankekuvauksia. Tutkimus nojaa teoreettisilta lähtökohdiltaan tasa-arvon määritelmiin, jotka syntyvät yhteiskuntatieteissä ja sukupuolen tutkimuksessa. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat sukupuolten välinen tasa-arvo, suomalainen näkymätön sukupuolisopimus, valtavirtaistaminen (gender mainstreaming) sekä yhteiskunnan rakennemuutos ja sen heijastevaikutukset alueelliseen kehittämiseen, tasa-arvon käsitteen kuvaamiseen ja ilmenemismuotoihin. Tutkimuksen viitekehys koostuu yhteiskuntatieteissä ja sukupuolen tutkimuksen näkökulmissa tasa-arvoon. Keskeisiä sosiaalipolitiikan ja sukupuolen suhdetta avaavia näkökulmia ovat olleet Kirsti Lempiäisen (2003), Raija Julkusen (2002;2003;2005) ja Anneli Anttosen (1997) pohdinnat tasa-arvosta ja sukupuolesta. Käsitteen "monisäikeisyyttä" on tutkielmassa tarkasteltu muun muassa Hollin (2002) ja Phillipsin (2000) esittämien tasa-arvokäsitteen ultraliberalististen piirteiden mukaan, jossa taloudellisen ja kulttuurisen puheen voima ovat hämärtäneet tasa-arvokäsitettä. Keskeinen tutkimustulos on tasa-arvokäsitteen pirstoutuminen EAKR –hankkeissa ikään, väestöön, palveluihin, alueelliseen-, sosiaaliseen-, taloudelliseen ja kulttuurisen tasa-arvon sidoksina, alkuperäisestä ajatuksesta pirstoutuvina, laajempina teemoina. Sukupuolten välisen tasa-arvon määritelmä koetaan suppeaksi tai kapeaksi EAKR:n puitteissa paikoin sekä miesten että naisten keskuudessa, eikä nähty saavan käsitteelle kuuluvaa laajuutta. Teemaan vaikeudeksi muotoutui sen läheneminen toiminnan tasoa, jolloin sen todettiin olevan vaikeasti tunnistettavissa. Näkemykset tasa-arvokäsitteen muuttumisesta eri ohjelmakausilla ilmenevät käsitteen saamina painotuksina. Muita tuloksia ovat olleet eri hallinnon alojen tasa-arvokäsitykset kumpuaminen oman hallintoon liittyvistä piirteistä ja laajemmista teemoista, jolloin tasa-arvo saa erilaisia rooleja, jotka piirtyvät läpi hanketasolle, esimerkiksi ympäristöhallinnan alalla tasa-arvon käsitys on mielletty enemmän alueiden väliseksi tasa-arvoksi kuin sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi. Tasa-arvokäsitteen jännitteisyydestä ja laajentumispyrkimyksistä ilmenee ristiriitaisiakin näkemyksiä. EAKR:n mahdollisuuksia tasa-arvohankkeiden mahdollistajana ei kuitenkaan kiistetty. Tasa-arvonäkökulma on tasa-arvohankkeiksi merkityissä alueiden kehittämishankkeissa lähtökohtaisesti joku muu kuin sukupuolinäkökulma. Todellisten tasa-arvohankkeiden synnyn ehdoksi näyttää aineiston perusteella muodostuvan - ”alueella ilmenevä aktiivivaje”, ”sopiva keskustelukumppani” ja ”yhteiset intressit”- kausaliteetti.
  • Merimaa, Maija (2006)
    Pro gradu tutkielma "Teknologiatupa ostoskeskuksessa - kulttuuritoiminta asuinaluetyönä" käsittelee Kontulan ostoskeskukselle Euroopan Unionin Urban II kaupunkiohjelman tuella perustettua avointa Internetpistettä, Kontupistettä. Pisteen suunnittelusta ja toteuttamisesta on vastannut Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Ilmaisen Internetyhteyden lisäksi pisteen toiminnassa on panostettu sähköisten kulttuurisisältöjen tekemiseen. Tutkimus liittyy länsimaisissa kaupungeissa yleistyneeseen kaupunkialueiden kohentamiseen kulttuuritoiminnalla. Kulttuuritoiminnan sosiaalisista vaikutuksista on toistaiseksi hyvin vähän kriittisen tarkastelun kestävää näyttöä. Tämän tutkielman tarkoitus on ollut tarjota yksi vastaus alueellisen kulttuuritoiminnan sosiaaliseen merkitykseen. Tutkielman toinen keskeinen teema on suomalainen tietoyhteiskunta ja Internetin merkitys kulttuuritoiminnan areenana. Kulttuuritoiminnan sosiaalisten vaikutusten mittaamiseen ei ole olemassa indikaattoreita. Tässä tutkimuksessa sosiaalista merkitystä on tarkasteltu kolmen alakysymyksen kautta, jotka ovat: miten Kontulan sosioekonominen eriytyminen vaikuttaa Kontulaan toiminnallisena ympäristönä, tukeeko alueellinen kulttuuritoiminta aktiivista osallisuutta ja keiden kannalta, sekä mikä on kulttuuritoiminnan vaikutus tilaan liittyviin mielikuviin. Keskeisiä teoreettisia lähteitä tutkielmassa ovat olleet Pierre Bourdieu, Manuel Castells, Rob Shields ja Sharon Zukin. Tutkielman aineistona on käytetty asiantuntijahaastatteluita, Kontupisteeseen liittyviä asiakirjoja, Kontupisteen Internetsivustoa sekä havainnointia Kontupisteessä. Aineistoon on suhtauduttu faktanäkökulman mukaisesti kuvauksina todellisista tapahtumista. Aineisto on analysoitu abduktivistisen vihjepäättelymetodin mukaisesti suhtautumalla havaintoihin vihjeinä niiden ulkopuolisista ilmiöistä. Työn keskeisinä tuloksina ilmeni seuraavaa: huono-osaisena pidettyä ja sosioekonomisesti jossain määrin eriytynyttä Kontulaa ei voi Kontupisteen saavuttaman vastaanoton perusteella pitää kokonaisuudessa syrjäytyneenä alueena, mutta alueella on havaittavissa merkkejä, jotka viittaavat kehkeytyvään marginalisaatioon. Kulttuuritoiminnan toivotaan ehkäisevän marginalisaatiokehitystä vaikuttamalla alueen imagoon. Tämän tutkielman perusteella ei kuitenkaan vaikuta perustellulta pitää yksittäisen kulttuurihankkeen vaikutusta alueen imagoon kovin merkittävänä. Kulttuurisen kohentamisen voikin osittain nähdä länsimaisen kulttuuripolitiikan suuntausten seuraamisena. Tämä ei kuitenkaan tee kulttuuritoiminnasta merkityksetöntä asuinalueiden sosiaalisessa kohentamisessa. Kulttuurihankkeiden keskeisen merkitys vaikuttaa olevan siinä, että se vaikuttaa tukevan asukkaiden osallistumista heidän henkilökohtaisesti merkityksellisiksi kokemissa prosesseihin. Tämän lisäksi kulttuuriharrastuspisteen perustaminen lähiöostoskeskukselle voi nähdä edustavan asuinympäristön kohennusta ja uutta tapaa ajatella ostoskeskuksia lähiötiloina.
  • Kallio, Tuomas (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 27/2009
    Suomessa toteutetaan rakennerahastokaudella 2007–2013 useita Euroopan unionin osarahoittamia toimenpideohjelmia. Kestävä kehitys on tärkeä läpäisyperiaatteella toteutettava teema, joka tulee ottaa huomioon sekä rakennerahasto-ohjelmien valmistelussa että niiden toteutuksessa. Tässä julkaisussa esitetään, kuinka ympäristönäkökulma on mahdollista ottaa huomioon osana näiden ohjelmien toimeenpanoa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettavat neljä suuralueittaista Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoiteohjelmaa (EAKR-ohjelmat), mutta tulokset ovat sovellettavissa myös muihin rakennerahasto-ohjelmiin ja kansalliseen alueiden kehittämiseen.