This document presents views on the long-term development of land use and spatial structure in Finland. In the future, especially globalisation and economic development based on know-how, but increasingly also the ageing of the population and the climate change will have an impact on the location of functions and activities. Since decisions on land use and spatial structure have long-time effects, they should be given a sustainable direction so as to support competitiveness, ecological sustainability and the well-being of the citizens. For Finland to be successful in the global economy, the spatial structures should be linked to developments in Europe and the adjacent areas. Advantage should be taken of the opportunities offered by the Baltic Sea, and the emergence of cross-border development zones should be promoted. A polycentric spatial structure will support the strengths of each region and the utilisation of advantages in location and existing structures. Improved accessibility requires inputs, but these should be environmentally safe. Finnish regions have a particular strength in their varied environments, which provide an excellent framework for high-quality living environments, more extensive tourism, and the utilisation of natural resources.

Suomen menestyminen kilpailukykyisenä, hyvinvoivana ja ekotehokkaana maana perustuu niihin mahdollisuuksiin ja puitteisiin, joita aluerakenne ja alueidenkäyttö tarjoavat. Globalisaatio ja osaamisperusteinen talouskehitys sekä väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos tulevat asettamaan mittavia haasteita ja vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen. Kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä kestävään suuntaan pitkällä aikavälillä. Tavoiteltavan kehityksen peruspilareita ovat Suomen aluerakenteen kansainvälinen ulottuvuus ja Itämeren alueen mahdollisuudet, monikeskuksisen ja verkottuva aluerakenne, saavutettavuuden parantaminen ympäristöä säästäen sekä monipuolinen ympäristö Suomen erityisenä vahvuutena.

Tässä artikkelissa tutkimme monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen. Nojaamme tarkastelumme alue- ja yhdyskuntarakenteen tutkimuksessa kehitettyihin mittareihin. Tutkimusmenetelmänä käytämme valtakunnallisiin aineistoihin perustuvia paikkatietoanalyyseja ja alueellista laskentaa täydennettynä aiemman tutkimuksen havainnoilla. Monipaikkaisuus vaikuttaa väestön jakautumiseen eri alueille ja sitä kautta palvelujen, rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin käyttöön. Erityisesti vapaa-ajan asutuksella on merkittävä vaikutus henkilövuosien alueelliseen jakautumiseen. Työssäkäynti kokoaa päiväväestöä keskuksiin ja etätyö lisää päiväväestön määrää kaupunkien ympäryskunnissa. Monipaikkaisuuden muotojen ja vaikutusten alueellinen tunnistaminen on tärkeää kestävän alue- ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa.

Ansiotulosta tehtävän työmatkakuluvähennyksen tarkoituksena on edistää työn tarjontaa ja työllisyyttä työntekijöiden liikkuvuutta tukemalla. Kuluvähennystä myönnettiin vuonna 2013 noin 825 000 verovelvolliselle. Vähennyksen kokonaismäärä oli lähes 1,6 mrd. € ja suoria veromenetyksiä siitä aiheutui yhteensä noin 620 milj. euroa. Vuoden 1995 tasoon nähden myönnettyjen vähennysten määrä on kolminkertaistunut. Nykymuotoinen työmatkakulujen verovähennys on hallinnollisesti erittäin raskas. Suomen aluerakenteen kehitys eriytyy yhä selkeämmin kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvuseuduilla joukkoliikennejärjestelmät kehittyvät ja vastaavasti heikentyvät väestöään menettävillä alueilla. Selvityksessä tarkastellaan työmatkakuluvähennyksen uudistamista ja yksinkertaistamista pelkästään työmatkan pituuteen perustuvaksi, ilman tietoa kulkutavasta. Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia yksinkertaisia kilometripohjaisia malleja ja arvioidaan siirtymisen vaikutuksia sekä edellytyksiä Suomessa. Lisäksi esitetään vertailutietoa Pohjoismaista. Eri mallien vertailun perusteella ehdotetaan työmatkakuluvähennyksen yksinkertaistamista kilometripohjaiseen malliin, jossa korvaustaso olisi noin 0,17 €/km. Tämän mallin kustannukset vastaisivat nykyisen mallin kokonaiskustannuksia. Yksinkertaistamisella voidaan saavuttaa sekä hallinnollisia hyötyjä että kannustaa työvoiman liikkuvuutta rakennemuutosalueilla ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta kaupunkiseuduilla. Yksinkertainen malli tukisi hyvin myös tulevaisuuden liikkumisen järjestämisen uusia tapoja ja parantaisi työmatkakuluvähennyksen ennakointimahdollisuuksia. Se myös kohtelisi työntekijöitä tasavertaisemmin ja olisi vähemmän altis väärinkäytöksille verrattuna nykymalliin. Selvityksessä tiedot työmatkakuluvähennyksistä ja mallivaihtoehtojen tuloksista on havainnollistettu monipuolisilla tilasto- ja kartta-analyyseillä, jotka antavat arvokasta taustatietoa nykyjärjestelmän vaikutuksista ja sisällöllisistä uudistustarpeista.