Browsing by Subject "aluerakenne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Ministry of the Environment (Ministry of the Environment, 2006)
    The Finnish Environment 31en/2006
    This document presents views on the long-term development of land use and spatial structure in Finland. In the future, especially globalisation and economic development based on know-how, but increasingly also the ageing of the population and the climate change will have an impact on the location of functions and activities. Since decisions on land use and spatial structure have long-time effects, they should be given a sustainable direction so as to support competitiveness, ecological sustainability and the well-being of the citizens. For Finland to be successful in the global economy, the spatial structures should be linked to developments in Europe and the adjacent areas. Advantage should be taken of the opportunities offered by the Baltic Sea, and the emergence of cross-border development zones should be promoted. A polycentric spatial structure will support the strengths of each region and the utilisation of advantages in location and existing structures. Improved accessibility requires inputs, but these should be environmentally safe. Finnish regions have a particular strength in their varied environments, which provide an excellent framework for high-quality living environments, more extensive tourism, and the utilisation of natural resources.
  • Helminen, Ville; Nurmio, Kimmo; Rehunen, Antti; Ristimäki, Mika; Oinonen, Kari; Tiitu, Maija; Kotavaara, Ossi; Antikainen, Harri; Rusanen, Jarmo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2014
    Perinteinen kuntarajoihin perustuva kaupunki-maaseutu-luokitus on kuntien koon kasvaessa osoittautunut epätarkaksi. Tässä raportissa kuvataan uuden paikkatietoihin perustuvan luokituksen toteuttaminen. Uusi luokitus perustuu paikkatietomenetelmään, jossa lähtöaineistot ovat koko maan kattavia 250x250 metrin tilastoruutuaineistoja. Luokitus perustuu maaseutualueiden osalta aiempaan maaseudun kolmijakoon, jossa tunnistetaan kaupungin läheinen maaseutu, ydinmaaseutu sekä harvaan asuttu maaseutu. Näiden luokkien lisäksi maaseudulta on erotettu maaseudun paikalliskeskukset. Kaupunkialueita ovat yli 15 000 asukkaan keskustaajamat, joihin on raportissa kuvatulla menetelmällä rajattu ydinkaupunkialue ja kehysalue. Ydinkaupunkialue jakautuu edelleen sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen. Luokituksen lähtöaineistona on käytetty väestö-, työvoima-, työmatka- ja rakennustietoja sekä Digiroad tieverkkoaineistoa ja CORINE maankäyttöaineistoa. Näiden perusteella on laskettu määrää, tiheyttä, tehokkuutta, saavutettavuutta, intensiteettiä, monipuolisuutta ja suuntautuneisuutta kuvaavia muuttujia, joiden luokitteluun ja yhdistelyyn luokitus perustuu. Luokitus on vapaasti saatavissa paikkatietomuodossa verkkosivuilta. Sen voi ladata paikkatietoaineistona ja siihen liittyvänä kuntatasolle laskettuna tilastoaineistona. Ensisijaisesti kaupunki-maaseutu-luokitus kuvaa alueiden välisiä eroja aluerakenteen tasolla. Luokitus ei kuvaa niinkään yksittäisen paikan ominaisuuksia vaan luonnehtii aluekokonaisuuksia. Alueluokkien rajat on yleistetty siten, että luokitus toimii parhaiten laajempien alueiden tarkasteluissa. Luokituksen avulla saadaan tietoa erityyppisten alueiden kehityksestä koko maan tasolla.
  • Ympäristöministeriö (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 31/2006
    Suomen menestyminen kilpailukykyisenä, hyvinvoivana ja ekotehokkaana maana perustuu niihin mahdollisuuksiin ja puitteisiin, joita aluerakenne ja alueidenkäyttö tarjoavat. Globalisaatio ja osaamisperusteinen talouskehitys sekä väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos tulevat asettamaan mittavia haasteita ja vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen. Kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä kestävään suuntaan pitkällä aikavälillä. Tavoiteltavan kehityksen peruspilareita ovat Suomen aluerakenteen kansainvälinen ulottuvuus ja Itämeren alueen mahdollisuudet, monikeskuksisen ja verkottuva aluerakenne, saavutettavuuden parantaminen ympäristöä säästäen sekä monipuolinen ympäristö Suomen erityisenä vahvuutena.
  • Miljöministeriet (Miljöministeriet, 2006)
    Miljön i Finland 31sv/2006
    Finlands möjligheter till framgång som ett konkurrenskraftigt, välbefinnande och ekoeffektivt land bestäms av de ramar som bildas av regionala strukturer och områdesanvändning. Globaliseringen och den på kunnande baserade ekonomiska utvecklingen, befolkningens stigande ålder och klimatförändringen kommer att utgöra avsevärda utmaningar och påverka placeringen av olika funktioner. Denna utveclingsbild är miljöministeriets inlägg om utveckling på sikt av den regionala strukturen och områdesanvändningen i en hållbar riktning. Grundpelarna för den emotsedda utvecklingen är den internationella dimension som ligger i Finlands regionala struktur och möjligheterna i Östersjöområdet, en flerkärnig och nätverksbaserad regional struktur, förbättrad och samtidigt miljöanpassad tillgänglighet samt den varierande miljön som är Finlands särskilda styrka.
  • Oinonen, Kari; Vesala, Satu; Ristimäki, Mika (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 12/2013
    Raportissa on tarkasteltu Suomen alue- ja yhdyskuntarakenteen kehitystä 1990- ja 2000-luvuilla. Tavoitteena on ollut tuottaa tietoa maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arvioinnin tueksi. Tarkasteluajanjakso on valittu siten, että siihen sisältyy sekä rakennuslain että vuoden 2000 alusta voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain aikaista kehitystä. Tapahtunut kehitys ei luonnollisestikaan riipu pelkästään lainsäädännöstä; erityisesti 1990-luvun alun lama vaikutti myös alueidenkäytön kehitykseen riittävän ja tämä on otettava huomioon, kun verrataan 1990-luvun ja 2000-luvun kehitystä. Riittävän pitkä 20 vuoden aikajänne antaa kuitenkin hyvän kuvan rakennetun ympäristön pitempiaikaisista muutoksista. Muutoksia on tarkasteltu aluerakenteen osalta koko maan tasolla. Muilta osin tarkastelu on painottunut työtä varten valittujen, Suomen erilaisia olosuhteita ja erilaista kehitystä kuvaavien alueiden tarkasteluun. Työssä on tarkasteltu kaupungistumiskehityksen voimakkuutta ja maaseudun kehitystä, valtakunnallista väestö- ja työpaikkakehitystä eri alueilla, lomarakentamisen kehitystä, asumisen muutoksia, autoistumiskehitystä ja joukkoliikenteen asemaa, keskustojen muutosta, kaupan kehitystä sekä taajamakehityksen luonnetta. Tärkeimmät havainnot ovat: 1) Suomen kehitys on voimakkaasti eriytyvää, 2)väestö ja työpaikat keskittyvät tietyille kaupunkiseuduille ja syrjäinen maaseutu tyhjenee, 3) väestö vanhenee vauhdilla, ja muutos vaihtelee alueittain, 4) kasvavien kaupunkiseutujen kehitys on haaste: kaupunkiseutujen reuna-alueet rakentuvat paikoin suunnittelemattomasti päivittäistavarakauppa on siirtynyt keskustoista muualle, 5) kaupan yksikkökoko on kasvanut merkittävästi, 6) työmatkat pidentyvät koko ajan, 7) joukkoliikenteen asema on vaikea monilla alueilla.
  • Ristimäki, Mika; Oinonen, Kari; Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Heikkilä, Jenni; Merisalo, Matti; Annala, Timo; Kalenoja, Hanna (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2015
    Ansiotulosta tehtävän työmatkakuluvähennyksen tarkoituksena on edistää työn tarjontaa ja työllisyyttä työntekijöiden liikkuvuutta tukemalla. Kuluvähennystä myönnettiin vuonna 2013 noin 825 000 verovelvolliselle. Vähennyksen kokonaismäärä oli lähes 1,6 mrd. € ja suoria veromenetyksiä siitä aiheutui yhteensä noin 620 milj. euroa. Vuoden 1995 tasoon nähden myönnettyjen vähennysten määrä on kolminkertaistunut. Nykymuotoinen työmatkakulujen verovähennys on hallinnollisesti erittäin raskas. Suomen aluerakenteen kehitys eriytyy yhä selkeämmin kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvuseuduilla joukkoliikennejärjestelmät kehittyvät ja vastaavasti heikentyvät väestöään menettävillä alueilla. Selvityksessä tarkastellaan työmatkakuluvähennyksen uudistamista ja yksinkertaistamista pelkästään työmatkan pituuteen perustuvaksi, ilman tietoa kulkutavasta. Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia yksinkertaisia kilometripohjaisia malleja ja arvioidaan siirtymisen vaikutuksia sekä edellytyksiä Suomessa. Lisäksi esitetään vertailutietoa Pohjoismaista. Eri mallien vertailun perusteella ehdotetaan työmatkakuluvähennyksen yksinkertaistamista kilometripohjaiseen malliin, jossa korvaustaso olisi noin 0,17 €/km. Tämän mallin kustannukset vastaisivat nykyisen mallin kokonaiskustannuksia. Yksinkertaistamisella voidaan saavuttaa sekä hallinnollisia hyötyjä että kannustaa työvoiman liikkuvuutta rakennemuutosalueilla ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta kaupunkiseuduilla. Yksinkertainen malli tukisi hyvin myös tulevaisuuden liikkumisen järjestämisen uusia tapoja ja parantaisi työmatkakuluvähennyksen ennakointimahdollisuuksia. Se myös kohtelisi työntekijöitä tasavertaisemmin ja olisi vähemmän altis väärinkäytöksille verrattuna nykymalliin. Selvityksessä tiedot työmatkakuluvähennyksistä ja mallivaihtoehtojen tuloksista on havainnollistettu monipuolisilla tilasto- ja kartta-analyyseillä, jotka antavat arvokasta taustatietoa nykyjärjestelmän vaikutuksista ja sisällöllisistä uudistustarpeista.