Browsing by Subject "amfetamiini"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Montonen, Heidi (Helsingfors universitet, 2013)
    Literature review: The plasma membrane DA transporter (DAT) belongs to the family of Na+/ClÙÄÉ≠ dependent neurotransmitter transporters. DAT is the primary mechanism for clearance of dopamine from the extracellular space and transporting it back to the presynaptic nerve terminals. There's a great interest in the DAT and its regulation as its substrate, dopamine, mediates a wide array of physiological functions e.g. locomotor activity, cognition and the control of motivated behaviors. With selective transport DAT limits the intensity and the duration of dopaminergic signal. Its function is regulated by several kinases, phosphatase and protein-protein interactions. The altered expression of DAT may be related to several neurological diseases such as Parkinson's disease, addiction and ADHD. To study DAT's function, several genetically modified mouse lines including DAT knockout mice, DAT knockdown mice and DAT knock in mice with elevated DAT levels have been generated. Experimental part: Glial cell line-derived neurotrophic factor (GDNF) plays important role in the survival and function of dopaminergic neurons, learning, memory and synaptic plasticity. More recently, several studies have shown that GDNF can also negatively regulate the actions of abused drugs. The aim of this study was to investigate GDNF's role and mechanism of action in plasticity and function of the dopaminergic neurons projecting to striatum. For that purpose, we used in vivo microdialysis in freely moving mice. We chose two different mouse lines: MEN2B mice with constitutive active Ret-signaling and elevated striatal dopamine concentrations, and GDND-cKO mice that lack GDND in the central nervous system. Microdialysis guide cannula was implanted in the dorsal striatum in the stereotaxic surgery and the mice were allowed to recover for 5-7 days. The concentrations of dopamine and its metabolites DOPAC and HVA and also 5-HIAA were determined from the samples by highperformance liquid chromatography. Microdialysis was performed twice for every mouse on days 1 and 4. Between microdialysis days, the mice were given amphetamine 1 mg/kg i.p. on days 2 and 3. In the microdialysis experiment, the mice received amphetamine stimulation (100 µM/60 min) via microdialysis probe. The placements of microdialysis probes were verified from fixed brain sections after the experiments. Amphetamine increased the dopamine output in both mouse lines, but there were no statistically significant differences in striatal dopamine concentrations between genotypes neither after acute nor chronic administration. However, there was a difference between the dopamine outputs in days 1 and 4 in both MEN2B and GDNF-cKO mice: The striatal dopamine concentrations were significantly lower on the second microdialysis day. This may be a sing from tolerance to the drug. However, without more research, it is not possible, by this experiment, to draw direct conclusions of GDNF's role in addiction and in plasticity in striatum. It is possible that the differences between genotypes are too small to be seen with microdialysis. Development of compensatory mechanisms in mice cannot be ruled out either. Effects may also vary between different brain areas.
  • Pulkkinen, Nita (Helsingfors universitet, 2013)
    Amphetamine and its derivatives are widely used as medicines but also abused as psychostimulant drugs. The most important action of amphetamine in the central nervous system is to release dopamine to the extracellular space which leads to enhanced dopaminergic neurotransmission. Amphetamine also releases serotonin and norepinephrine by similar mechanisms and it affects indirectly other neurotransmitter systems too. It still remains partly unsolved how amphetamine exactly releases monoamines but it is known to have multiple sites of action. Amphetamine is a substrate for dopamine transporter (DAT) and it acts as a competitive inhibitor of the transporter reducing uptake of dopamine. Amphetamine enters the cell mainly through DAT and partly by diffusing through the cell membrane. The drug induces changes in DAT leading to reverse transport of dopamine from the cytoplasm into the synaptic cleft through DAT. Amphetamine is also substrate for vesicular monoamine transporter 2 (VMAT2) preventing the uptake of dopamine into storage vesicles and promoting its release from the vesicles to cytoplasm. Additionally, amphetamine inhibits monoamine oxidase (MAO), enzyme which degrades monoamines. It also enhances dopamine synthesis and according to recent studies amphetamine augments exocytotic dopamine release. Drug addiction is a chronic disorder related to structural and functional adaptive changes of neurons, called neuronal plasticity. GDNF (glial cell line-derived neurotrophic factor) is one of the many molecules regulating plasticity. It is especially important to the dopaminergic system and some investigations have suggested that it has potential as a protective agent against addiction. The aim of this study was to investigate how the overexpression of endogenic GDNF affects dopaminergic system and how it changes drug responses. A hypermorphic mouse strain (GDNFh), which is overexpressing physiological GDNF, was used. Their wild-type littermates were used as controls. Using brain microdialysis it was measured how the extracellular dopamine concentration changes in striatum and nucleus accumbens (NAcc) after amphetamine stimulation. Amphetamine was administered straight to the brain through the microdialysis probe. Microdialysis was performed on days 1 and 4, and on days 2 and 3 the mice were given amphetamine intraperitoneally. This was done to find out if the response to amphetamine changed after repeated dosing. In addition to these experiments, the biological activity of three small-molecule GDNF mimetics in intact brains was tested by microdialysis. On the first day amphetamine increased striatal dopamine output more in the heterozygous GDNFh mouse than in the wild-type mice. This stronger reaction to amphetamine may be explained by the enhanced activity of DAT in the GDNFh-het mice leading to higher intracellular amphetamine concentration. Also the striatal dopamine levels are increased in the GDNFh-het. On the fourth day no differences were detected between the genotypes. In the NAcc no significant difference was found between the genotypes. Instead in NAcc amphetamine caused a smaller increase in the dopamine output on day 4 than on day 1 in both genotypes suggesting that tolerance was developed. These results confirm that endogenic GDNF has a remarkable role in the regulation of the dopamine system and hence addiction but further investigations are needed to clarify its versatile actions. The small-molecule GDNF mimetics increased striatal dopamine output thus showing biological activity and encouraging to further investigations.
  • Perälä, Jussi (2002)
    Tutkielman tutkimuskohteena on amfetamiinia ja heroiinia suonensisäisesti käyttävät henkilöt. Tutkimuskohteina olleet henkilöt käyttivät muitakin aineita kuten alkoholia ja Subutexia. Haastatellut henkilöt ovat 28-41-vuotiaita ja ovat käyttäneet kertomansa mukaan amfetamiinia sekä heroiinia suonensisäisesti 2-20 vuotta. Haastateltuja oli seitsemän henkilöä. Haastatelluista yksi oli nainen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää narkomaaneiksi ja sekakäyttäjiksi luokiteltujen henkilöiden päivittäistä elämää: selvittää käyttäjien toimintatapoja amfetamiinin ja heroiinin hankinnassa. Miten narkomaani kokee sosiaalisen ympäristönsä sekä muun yhteiskunnan omasta elämäntilanteestaan nähtynä? Millaiseksi he kokevat oman henkilökohtaisen käyttönsä, miksi amfetamiinia ja heroiinia käytetään vaihdellen, erikseen tai yhdessä, hallitseeko narkomaani näin omaa käyttöään? Tutkimusmenetelminä tutkielmassa oli etnografiset menetelmät: osallistuva ja osallistumaton havainnointi, kenttätyömenetelmät, avoimet haastattelut ja keskustelut. Varsinaisesti tutkielman tulokset olivat erittäin samanlaisia kuin aikaisemmissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa. Tutkielma toi kuitenkin tuloksina esille suomalaisten kovien huumeiden käyttäjien kokemuksia huumeiden käytön opettelemisesta sekä huumeiden eri käyttötavoista, huumeiden (lähinnä amfetamiinin ja heroiinin) sekä lääkekorvikkeiden vaikutuksista. Kvalitatiivisten haastattelujen luotettavuuden tarkastamiseksi haastateltujen kertomuksia huumeiden vaikutuksista verrattiin lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Kovien huumeiden käyttämisen eri vaiheista, käytön lopettamisesta tai sen yrittämisestä sekä mahdollisesta käytön uudelleen aloittamisesta tulee aineiston valossa jotakin esille. Esille tuloksina tuli miten huumeita hankitaan, hintatietoja sekä miten kovien huumausaineiden käyttöä rahoitetaan. Tutkielmasta käy ilmi millä keinoin huumeita hoidetaan, esimerkiksi autojen ja puhelimien avulla. Tutkielmassa on narkomaanien näkemyksiä yhteiskunnan eri instituutioista: esille tulee käyttäjien kokemuksia niin hoito- kuin poliisiviranomaisista sekä anonyymipalvelusta. Tutkielmassa tulee lisäksi esille käyttäjien kokemuksia omasta kulttuuristaan, siihen liittymisestä sekä näkemyksiä sen eri puolista. Tutkielma sisältää sanaston havainnoitujen ja haastateltujen puheessa esiintyneistä sanoista. Käytetyimmät kirjallisuuslähteet tässä tutkielmassa ovat Agar, Michael (1973): Ripping and running. Seminar press, New York; Hakkarainen, Pekka (1987): Huumausainekulttuuri ja käyttötavat Suomessa. Sosiologian lisensiaattitutkielma, Turun yliopisto; Heinonen, Markku (1989): Käyttäjä kohtaa kontrollin. Sosiaalihallituksen julkaisuja, 7/1989; Kinnunen, Aarne (1996): Isännät, rengit ja pokat - huumemarkkinat ja oheisrikollisuus Helsingissä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Preble, E & Casey, J (1969): Taking care of business- The Heroin User's life on the street, The International Journal of addictions, 4(1), pp. 1-24, March 1969 sekä Svensson, Bengt (1996): Pundare, jonkare och andra. Carlssons, Stockholm.
  • Salasuo, Mikko (2004)
    Huumeiden käytön pitkiä kehitystrendejä Suomessa kuvataan usein metaforalla huumeaalto. Puhutaan kahdesta huumeaallosta, joista ensimmäisellä tarkoitetaan 1960-luvulla yleistynyttä huumausaineiden, erityisesti kannabiksen, kokeilua ja käyttöä. Toisella aallolla viitataan 1990-luvun alussa alkaneeseen kokeilun ja käytön yleistymiskehitykseen, jonka seurauksena huumeiden käytöstä on tullut yleisempää kuin koskaan aiemmin. Molemmille huumeaalloille on ollut ominaista niiden kytkeytyminen osaksi kansainvälisiä nuorisokulttuurisia virtauksia (hippi-liikettä ja tekno- ja ravekulttuuria), huumeiden käytön satunnainen luonne ja käyttäjäkulttuurin keskeinen asema käytön luonteen määrittymisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan yhteenvetoartikkelissa sekä seitsemässä erillisessä artikkelissa kahden huumeaallon kulttuurista ilmenemistä Suomessa erilaisista laadullisen tutkimuksen näkökulmista. Temaattisesti tutkimus rakentuu siten, että aluksi käsitellään 1960- ja 1970-luvun kannabiskuvioista, joissa nuorisokulttuuri ja huumeet kytkeytyivät ensimmäisen kerran toisiinsa. Näitä kuvioita erittelevä artikkeli toimii historiallisena taustana ja temaattisena vertailukohtana muille artikkeleille, joissa tarkastellaan 1990-luvun uuteen juhlimiskulttuuriin kytkeytyvää huumeiden käyttöä. Tarkastelu aloitetaan 1990-luvun huumeilmiöiden symbolin, ekstaasin, historiasta ja lomittumisesta osaksi kansainvälistä nuorisokulttuuria. Ekstaasin leviämisen yhteydessä kartoitetaan myös aineen ympärille muodostuneiden huumemarkkinoiden kehitystä sekä niiden torjuntaan liittyviä hankaluuksia. Tämän jälkeen tarkastellaan huumeilmiön ”hitaampaa” historiaa sosiologisilla analyyseillä, eli pureudutaan siihen, millaiset muodot kansainvälinen huumekulttuuri Suomessa sai, miten käyttäjät erottautuvat muusta nuorisokulttuurista sekä millaisia terveyskysymyksiä käyttöön liittyy. Lopuksi tarkastellaan nykyajan huumevalistuksen muotoja. Tutkimusaineisto Tutkimusaineisto koostuu useista erilaisista ja eritasoisista aineistoista. Niitä yhdistelemällä on rakennettu ikkunoita, joista avautuu erilaisia näkökulmia huumekulttuurien sisälle. Keskeisessä asemassa ovat käyttäjä- ja viranomaishaastattelut, viranomaisten kontrolliaineistot, Internetistä kerätyt aineistot sekä kohdennettu erityiskysely Internetissä. Erityisesti haastatteluaineistot tarjoavat tietoa, jota voidaan hyödyntää huumeiden käytön kulttuurisen kontekstin tarkastelussa. Toisaalta myös muissa aineistoissa on sellaisia kulttuurisia aineksia, jotka sekä tukevat haastatteluaineistoa että avaavat siitä poikkeavia näkökulmia. Tutkimustulokset Huumeaallot liittyvät ajanjaksoihin ja sukupolviin, joissa huumausaineiden käyttö ja siihen liittyvät merkitykset ovat nousseet tärkeään asemaan. Huumeiden käyttö ja käyttäjät mobilisoituvat osana tiettyjen sukupolvien jakamia historiallisia ja kulttuurisia kokemuksia. Yhteisestä kokemusmaailmasta nousee erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia liikkeitä. Niiden puitteissa organisoidutaan ajamaan ja edistämään hyväksi koettua elämäntapaa ja tavoitteita. Yhteinen kokemusmaailma muovaa makuja, mieltymyksiä ja käyttäytymistä ja näin vaikuttaa huumausainekokeilujen ja käytön yleisyyteen sekä käyttöön liitettäviin merkityksiin. Tämä on tarkoittanut käytännössä uudenlaisten käyttötapojen ja aineiden ilmaantumista, uusien markkinoiden ja rikollisuuden muodostumista, uusien huumekäsitysten syntymistä, ja näiden kautta uudenlaisten huumekuvioiden kehittymistä. Uusien käyttökulttuurien epävirallinen sosiaalinen kontrolli ja niiden rituaalit ja normit määrittävät ja säätelevät käyttöä.
  • Kinnunen, Marja (Helsingfors universitet, 2015)
    Histamine is a monoamine structured signal molecule, which takes part in many functions of living organisms. It was first found in brain approximately 70 years ago. Neuronal histamine regulates for example biological rhythms, energy metabolism and thermoregulation. In the 1980's, H3-receptor was recognized in the brain. Neuronal histamine regulates functions of other transmitters for example gamma-aminobutyric acid, glutamate, acetylcholine, noradrenaline and dopamine. Currently, the interactions of histamine and dopamine are not well characterized. Though, it is known that histaminergic fibers innerviate almost every dopaminergic area of the brain. There are also several H3-receptors in the striatum and in the limbic system. These brain areas are important for the rewarding effect of dopamine. The aim of the experimental part of this Master's thesis was to examine the location of histaminergic and dopaminergic nervous systems in mouse brain by using immunohistochemistry. Primary antibodies that were produced in rabbit (anti-histamine (HA)) and in mouse (anti-tyrosine hydroxylase (TH)), and secondary anti-rabbit and anti-mouse anti-bodies, that were produced in goat and conjugated with fluorophores, were used in the study. The samples were imaged with a confocal microscope. The primary aim was to find out, in which addiction related brain areas, histamine and dopamine cells and fibers are located and how they are situated in relation to each other. H3-receptor antagonists have been shown to decrease the consumption and rewarding effect of alcohol in animal models. Therefore, it was examined if non-imidazole structured H3-receptor antagonist also inhibits the rewarding effect of amphetamine, and if it decreases the locomotor activity induced by amphetamine. JNJ-39220675, a neutral antagonist of H3-receptor, and behavioral paradigm of conditioned place preference (CPP) were used in the experiment. CPP was also used to find out if D2-receptor agonist quinpirole cause reward or aversion. The effect of JNJ-39220675 on quinpirole's place preference and change in locomotor activity was also investigated. The interactions of these two pharmacological ligands were also examined in a separate locomotor activity experiment. C57BL/6J mice were used in all experiments. The results show that there are possible synaptic connections of histaminergic and dopaminergic system in substantia nigra, supramammillary nucleus, dorsomedial hypothalamic area and ventral periaqueductal grey area. Also, histaminergic nerve fibers innerviate to the dorsal striatum, which regulates motor functions, and to the ventral striatum, which is a part of the rewarding system of the brain. Hence, it is possible that histamine regulates the actions of dopa-mine in these brain areas. The behavioral experiments showed that JNJ-39220675 inhibits acutely increased locomotor activity caused by amphetamine, and decreases desensitation of decreased locomotor action caused by repeated dose of quinpirole. However, JNJ-39220675 did not have any effect on the rewarding effect of amphetamine, which causes strong sensitization. Also, JNJ-39220675 did not have an effect on quinpirole's aversive action. It remains to be seen, if H3-receptor is a potential target for new medicines in the treatment of different brain diseases and addiction in the future.