Browsing by Subject "ammatit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Merikallio, Iina (2002)
    Ajanhenki, arvot ja ammatit vuosina 1993 ja 2000 suomalaisissa aikakauslehdissä Tutkimus tarkastelee aikakauslehtien sisältämien haastattelujen kautta ammattiryhmiä ja niiden arvoja vuosina 1993 ja 2000. Shalom Schwartzin (1992) arvoteorian ja John Hollandin (1985) työympäristötypologian avulla tutkimus maalaa medioiden välittämää ajanhenkeä laman ja nousukauden Suomessa. Aineistona oli 134 yli aukeaman pituista haastattelua (poliitikot ja urheilijat poisluettuna) Suomen Kuvalehdessä ja Image-lehdessä vuosina 1993-94 ja 2000. Haastatteluista poimittiin arvoihin liittyvät ilmaukset, jotka luokiteltiin Schwartzin täydennetyn arvotypologian mukaan. Schwartzin arvoteoria olettaa arvojen olevan universaaleja ihmisen elämää ohjaavia motivationaalisia päämääriä, jotka ovat dynaamisessa suhteessa toisiinsa. Arvot asettuvat kahdelle dimensiolle (itsensä ylittäminen vs. itsensä korostaminen ja avoimuus muutokselle vs. säilyttäminen). Schwartzin kymmentä arvoluokkaa on täydennetty henkisyys ja työ -arvoluokilla. Työarvoihin (Helkama 1999) kuuluuvat ahkeruus,täsmällisyys (säntillisyys), tunnollisuus, järjestelmällisyys,pitkäjänteisyys (suunnitelmallisuus). Henkisiin arvoihin lukeutuvat henkinen tila ja hengellinen elämä, elämän tarkoitus, irtautuminen maailman murheista ja uskoon pitäytyminen. Hollandin persoonallisuus- ja työympäristötyypeistä tutkimuksessa esiintyvät tutkiva, taiteellinen, sosiaalinen ja yritteliäs. Tutkimuksessa on käytetty sekä laadullisia että tilastollisia menetelmiä; haastatteluista poimittuja arvolauselmia analysoitiin spss-ohjelman avulla. Tulokset osoittavat kunkin ammattiryhmän arvoprioriteeteiltaan johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi: liike- ja taidemaailma painottavat itseä korostavia arvoja, sosiaalisen ja hengellisen työntekijät itsensä ylittämis -arvoja ja tiedemaailma itsensä ylittämistä ja itseohjautuvuutta. Ryhmien arvot vastaavat selvästi sekä aiempien tutkimuksien tuloksia että yleisiä käsityksiä eri ammattien harjoittajista. Ainoastaan taiteilijoiden arvot yllättivät - ne ovat hyvin samankaltaisia bisnesryhmän arvoprioriteettien kanssa. Vuonna 1993 julkisuudessa esiintyivät kaikki ammattiryhmät tasaisesti. Vuonna 2000 tiede sekä sosiaalisen ja hengellisen alan työntekijät olivat väistyneet ja kolmasosa haastatelluista edusti liike-elämää: kertomukset lähimmäisestä ovat vaihtuneet menestystarinoiksi. Arvomaailmassa seitsemässä vuodessa tapahtunut muutos ei ole raju, mutta tunnistettavissa. Itseohjautuvuus ja suorittaminen kasvattavat eroaan muihin arvoihin, hyväntahtoisuuden ja vallan suhteelliset osuudet pienenevät. Julkisuudessa yleisenä arvotendenssinä on itseohjautuvuuden ja suorittamisen korostaminen, säilyttämisarvojen vähäinen painotus sekä itsensä ylittämis -arvojen sijoittuminen näiden väliin. Julkisuudessa ilmaistut arvot poikkeavat olennaisesti suomalaisten arvoprioriteeteista. Työarvot sijoittuvat valta-arvojen läheisyyteen vahvistaen aikaisemmat tutkimustulokset (Myyry ja Helkaman 2001). Työarvoja korostavat eniten taiteilijat ja liike-elämän edustajat.
  • Rahikainen, Esko (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (6)
  • Rahikainen, Esko (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (6)
  • Karjalainen, Mira (Finnish Society of Sciences and Letters, 2007)
    Commentationes Scientiarum Socialium
  • Naukkarinen, Katri (2018)
    Tutkimus tarkastelee esitystaiteen tuottajien kokemuksia kentän työskentelyprosesseista ja niiden sisäisestä taiteellis-tuotannollisesta dialogista. Tuottajan ja taiteilijan välistä kommunikaatiota hankaloittavat alalle juurtuneet perinteet ja myytit. Työryhmien sisäiset jännitteet ovat moninaisia ja usein kytköksissä henkilökemioihin ja rahaan. Tuottajan työhön liittyy virheellisiä ennakko-odotuksia. Monille taiteilijoille tuottaja assosioituu rahaan ja tuotannollisen ymmärryksen puute lisää taiteen ja tuotannon vastakkainasettelua. Tosiasiassa taide on tuottajan suurin motivaation lähde. Raha on tuottajalle väline, jonka avulla taiteilijan työ mahdollistuu ja löytää yleisönsä. Teoreettisesti katsoen teatterityön perinteisiin kuuluva työn jakaminen taiteelliseen ja tuotannolliseen työhön on perinteistä poispyrkivän nykyesityksen työtapana ristiriitainen. Tutkimus kartoittaa millaisina tuottajan työ ja taiteilijan työ tällä hetkellä käsitetään, ja miten taiteellis-tuotannollinen dialogi voi mahdollistua osapuolten välillä. Tarkastelun kohteena ovat lisäksi taidealalla vaikuttavat myytit kaiken osaavasta tuottajasta ja taiteelleen uhrautuvasta taiteilijasta. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin. Esitystaiteen kentällä työskentelevien tuottajien haastatteluiden avulla tutkimuksessa pyritään avaamaan tuottajan työn ominaislaatua ja tuottajan roolia työskentelyprosessin aikaisessa taiteellistuotannollisessa dialogissa. Tuotannollisen työn ja taiteellisen työn yhteensulauttamisen sijaan tärkeämmäksi seikaksi nousee kommunikaation syventäminen ja tuottajan yksilöllisen erityisosaamisen ymmärtäminen. Esitystaiteen tekemiseen vaikuttavien valtarakennelmien avaaminen helpottaa niiden tunnistamista. Toimiva taiteellis-tuotannollinen dialogi on edellytys tuottajan työlle. Dialogin avulla tuottaja ymmärtää taiteilijan pyrkimykset ja tavoitteet, ja löytää parhaat mahdolliset ratkaisut niiden toteuttamiseksi.
  • Pitkälä, Aulis (1984)