Browsing by Subject "ammattietiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Borgström, Monica (Helsingfors universitet, 2011)
    Syftet med denna studie är att genom data-analys triangulation undersöka socionomstuderandes svar på ett yrkesetiskt dilemma av omsorgsetisk natur. Samplet består av 32 socionomer i början av sina studier som har svarat på ett hypotetiskt dilemma om hur de skulle bemöta en ung kvinna som ber om råd i en mycket svår situation. De huvudsakliga teoretiska utgångspunkterna för detta arbete är ECI (Ethic of Care Interview) som utvecklats av Eva Skoe som metod för att undersöka omsorgsetik, samt Osers och Althofs teori om diskursiva problemlösningsmetoder bland professionella. Som grundläggande teorier för all modern forskning om människans moralutveckling, presenteras också Carol Gilligans och Lawrence Kohlbergs teorier samt den huvudsakliga kritiken dessa bemött. Carol Gilligan är den som ursprungligen presenterade tanken om att det finns två olika typer av moraliskt tänkande där omsorgsetik är mer typisk för kvinnor och rättviseetik är mer typisk för män. Den första delen av analysen är en innehållsanalys där svaren på det yrkesrelaterade dilemmat på olika ECI stadium jämförs med varandra. Poängsättningen i ECI har varit grunden för denna analys. Den andra delen av analysen är en deduktiv teoribunden analys, där jag undersökt i fall Osers och Althofs modell om problemlösningsstrategier även går att tillämpa på ett yrkesetiskt dilemma. Slutligen tar jag också ställning till dessa två teoriers kompatibilitet. Resultatet visar att eleverna har svarat aningen sämre på det yrkesetiska dilemmat än vad deras allmänna ECI stadium är. Detta kan bero på att de är i början av sina studier men också på det allmänna klimat som råder inom socialbranschen. Teorin om diskursiva problemlösningsstrategier går inte heller att tillämpa på detta yrkesetiska dilemma, eftersom den hypotetiska klientens självbestämmanderätt gör en diskursiv lösning omöjlig. Till följd av detta har jag skapat en ny modell som baserar sig på 6 kategorier utgående från de faktorer de intervjuade lyfter fram som de viktigaste i den professionellas möte med klienten. Eftersom den nya modellen inte är hierarkisk, kan de två teorierna inte jämföras med varandra på så sätt att högre ECI nivå skulle innebära en viss typ av problemlösningsstrategi.
  • Lindroos, Laura (Helsingfors universitet, 2013)
    Eettiset kysymykset ja valinnat ovat sosiaalityön arkipäivää. Sosiaalityön eettinen harkinta on osa työntekijöiden ammattitaitoa. Eettinen ammattitaito tulee tärkeäksi kun sosiaalityötä lähestytään toimintana, jossa asiakkaan kanssa tehdään valintoja sekä päätöksiä useiden mahdollisten vaihtoehtojen välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sosiaalityön etiikkaa aikuissosiaalityön viitekehyksessä. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, millaisia mahdollisuuksia aikuissosiaalityössä on nykyään eettisesti laadukkaan sosiaalityön toteuttamiseen. Eettisesti laadukkaalla aikuissosiaalityöllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sellaista aikuissosiaalityötä, jossa huomioidaan sosiaalialan ammattietiikka, eettiset periaatteet ja ohjeistukset. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmetodina on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen haastattelut on tehty teemahaastattelulla. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan aikuissosiaalityössä työskentelevän sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan haastatteluista, jotka on tehty keväällä 2012. Aineiston analyysi on tehty aineistolähtöisesti. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat sosiaalityön ammattietiikka, eettiset periaatteet sekä aikuissosiaalityö. Tutkimuksessa käsitellään aiempaa teoreettista kirjallisuutta sosiaalityön etiikasta sekä ammattietiikan osaamista sosiaalityössä. Tutkimus osoittaa, että haastatellut pitävät sosiaalityön ammattietiikkaa arvossaan. Haastateltavat eivät välttämättä osaa luetella kaikkia eettisiä periaatteita eivätkä osaa soveltaa eettisiä ohjeistuksia arjen työssä, mutta monelle työntekijälle eettiset arvot ovat sosiaalityön lähtökohta ja antavat sille merkityksen. Sosiaalityön ammattietiikan tunteminen koettiin tärkeäksi, koska eettisiä ongelmia ratkaistiin lähes päivittäin. Yleisin eettinen ongelma liittyi tilanteisiin, jossa ristiriidassa olivat asiakkaan odotukset ja toiveet sekä työntekijän asenteet ja arvot. Myös sosiaalityöntekijän yhteiskunnallinen rooli sekä auttajana että kontrolloijana koettiin eettisenä ongelmana, joka nousi säännöllisesti esille arjen työssä. Haastateltavat ratkaisivat eettisiä ongelmia ensisijaisesti keskustelemalla niistä kollegoiden ja esimiehen kanssa. Päätösten huolellisia perusteluja haastateltavat kokivat myös eräänä keinona ratkaista eettisiä ongelmia. Haastateltavien mukaan sosiaalityön eettiset periaatteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon siten, että etiikkaan alettaisiin kiinnittää enemmän huomiota työyhteisössä. Haastateltavien mukaan etiikkaan voidaan kiinnittää enemmän huomiota reflektoimalla asiakasasioita eettisten periaatteiden kautta, kiinnittämällä huomiota työntekijöiden omiin arvoihin ja asenteisiin sekä hyvinvointiin. Haastateltavat toivat esille myös koulutusten sekä työnohjauksen tärkeän roolin eettisten asioiden käsittelyssä. Haastateltavien mukaan tekijät, jotka vaikuttavat siihen, että eettisiä periaatteita ei osata tai haluta soveltaa työssä ovat kiire, työntekijän oma hyvinvointi, työn tehokkuusvaatimukset sekä työn priorisointi. Lisäksi ristiriidat asiakkaan ja työnantajan välillä ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen että eettisiä periaatteita ei sovelleta sosiaalityössä. Tutkimuksen mukaan aikuissosiaalityössä on hyviä mahdollisuuksia eettisesti laadukkaan sosiaalityön toteuttamiseen. Työntekijät ovat motivoituneita ja tietoisia ammattietiikasta sekä eettisistä periaatteista, mutta ulkoapäin tulevat vaatimukset vievät aikaa eettiseltä pohdinnalta arjen työssä. Työntekijöille vieritetään paljon henkilökohtaista vastuuta eettisessä pohdinnassa sekä eettisten periaatteiden soveltamisessa. Sosiaalityöntekijät ovat valmiita työskentelemään eettisten periaatteiden mukaisesti sekä tuomaan esille periaatteita arjen työssä, mutta sosiaalialalla vallitseva kiire ja työn priorisointi vievät aikaa eettisesti laadukkaalta sosiaalityöltä. Sosiaalityöntekijöiden omat arvot ja asenteet vaikuttavat myös siihen, miten sosiaalityön eettiset periaatteet huomioidaan arjen työssä.
  • Moisio, Marja (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (8)
  • Wahlman-Calderara, Tuula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lääkärin kliinistä autonomiaa eli potilaan tutkimusta, diagnoosia ja hoitoa koskevaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kuvataan, määritellään ja perustellaan. Aiemman tutkimuksen perusteella lääkärin kliinisen autonomian käsite on selkiytymätön jopa osalle lääkärikuntaa. Lähteenä tutkimuksessa on Lääkärin etiikka -kirjan 7. painos vuodelta 2013. Kirjan katsotaan edustavan suomalaisten lääkärien ja hammaslääkärien ammattietiikkaa. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysia. Tutkielman taustaluku kuvaa lääkärin etiikan historiaa ja kehittymistä, ja perehdyttää sen keskeisiin periaatteisiin. Lääkärin etiikan perusteiden tuntemus on tarpeen, sillä lääkärin kliininen autonomia on sidoksissa lääkärin etiikkaan. Osoittautuu, että lääkärin etiikka on joutunut muuttumaan lääketieteen ja teknologian nopean kehittymisen ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistumisen myötä. Tutkimuksen kolmannessa luvussa selvennetään aiheen kannalta keskeisiä moraalisen toimijuuden, lääkäriprofession eli lääkärien ammattikunnan ja ammattietiikan käsitteitä. Käy ilmi, että lääkärin kliininen autonomia on lääkärin moraalisen toimijuuden ja lääkärin tehtävän toteuttamisen ehto. Neljäs luku on tutkimuksen keskeisin sisältöluku. Luvun alussa muotoillaan lääkärin kliinisen autonomian määritelmä lääkäriprofession, professiososiologian ja lainsäätäjän määritelmiä apuna käyttäen. Pääosa luvusta keskittyy lääkärin kliinisen autonomian tarkasteluun analysoimalla sen suhdetta potilaaseen, lääkärin toimintaympäristöön ja lääkäriprofessioon Lääkärin etiikka -kirjan valossa. Seitsemän tapausesimerkin avulla havainnollistetaan lääkärin kliinisen autonomian merkitystä lääkärin työssä ammattietiikassa annettuja ohjeita ja neuvoja esimerkkeihin soveltaen. Tutkimuksen kuluessa käy ilmi, että lääkärin kliinisen autonomian suhteessa potilaaseen korostuu suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kliinisen autonomian rooli potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuuden takaajana. Muutoin ammattietiikka ei ole kiinnostunut lääkärin kliinisen autonomian suhteesta potilaaseen eikä sen tarkastelemisesta lääkärin moraalisen toimijuuden ehtona. Tilanteen todetaan muuttuvan, kun huomio siirtyy lääkärin kliinisen autonomian suhteeseen lääkärin toimintaympäristöön. Havaitaan, että ammattietiikka katsoo useiden asioiden voivan vaarantaa lääkärin kliinisen autonomian tai pyrkiä rajoittamaan sitä. Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että Lääkärin etiikka -kirja ei riittävästi selkiytä, miten lääkärin kliininen autonomia suhtautuu esimerkiksi resurssien rajallisuuteen tai hoitotapahtuman ulkopuolelta määrättyihin reunaehtoihin, joiden esitetään voivan rajoittaa lääkärin kliinista autonomiaa. Lääkärin kliinisen autonomian määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi ja selkiytettäväksi tältä osin. Lääkärin kliinisen autonomian ja profession suhteen tarkastelu johtaa lopulta johtopäätökseen, että luottamus on lääkäriprofessiolle keskeinen arvo. Luottamuksesta puhuttaessa voidaan erottaa potilas, joka luottaa kliinisen autonomiansa varassa toimivaan lääkäriin, ja yhteiskunta, joka luottaa professioon, jolle se on antanut tehtäväksi tuottaa laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Koska yhteiskunta luottaa professioon, se turvaa lainsäädännön kautta yksittäisen lääkärin kliinisen autonomian. Ammattietiikka korostaa lääkärin vastuuta ja velvoitteita, mikä sitouttaa profession jäseniä ammattikunnan käytänteisiin ja etiikkaan. Sitoutumalla profession velvoitteisiin ja etiikkaan yksittäiset lääkärit toteuttavat käytännössä yhteiskunnan haluamat laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Yksittäisen lääkärin kliininen autonomia on näin välttämätön osa kokonaisuutta, jonka kautta lääkäriprofessio toteuttaa yhteiskunnan sille antamaa tehtävää.
  • Savonen, Meri (2008)
    Tutkielman aihe on journalistietiikka aikakauslehtitoimittajien työssä. Tutkimusongelma on sama kuin työn otsikko: ”Journalistietiikka aikakauslehtitoimittajien työssä – kulissi, apuväline vai jotain siltä väliltä?”. Lähtökohta tutkimukselle oli, että jotta itsesääntely toimisi ja olisi uskottavaa, ammattikunnan ja yksittäisen ammatinharjoittajan ihanteet eivät saisi olla ristiriidassa, ja tarpeeksi monen toimittajan on toimittava ammattikunnan lupaamalla tavalla. Toisaalta uskoin jo alusta asti, että lehden lajityyppi vaikuttaa myös ihanteisiin, eikä uskomus osoittatunut vääräksi tutkimuksen tulosten valossa. Tutkin, minkälaista oli haastattelemieni aikakauslehtitoimittajien ihannejournalismi, ihannejournalisti ja ihannetyö. Tutkin myös, minkälaiset ihanteet ohjaavat heidän työtään ja minkälaiseksi he itse kokivat journalistietiikan roolin työssään. Kyseessä on haastattelututkimus. Aineistonkeruumenetelmä on teemahaastattelu ja analysointimenetelmä teemoittelu. Haastatteluihin valittiin toimittajia ja kirjoittavia toimitussihteereitä erilaisista naisten yleislehdistä ja yleisaikakauslehdistä. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu ammattietiikan, professionalismin, journalismin ja journalistietiikan tutkimuksen teorioista. Näkökulma ammattietiikkaan on yhteiskunnallinen, ja ammattietiikan yhteiskunnallinen tausta ja rooli ovat teoreettisen viitekehyksen ytimessä. Keskeisiä käsitteitä ovat etiikka ja eettinen, journalistietiikka, itsesääntely, ammatillinen ihanne, ammatti ja professio. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että journalistietiikalla oli kohtalainen rooli haastattelemieni aikakauslehtitoimittajien työssä. Rooli ei ollut suuri mutta ei myöskään merkityksetön. Journalistin ohjeet ja JSN koettiin kaukaiseksi työn arjesta, mutta Journalistin ohjeisiin suhtauduttiin hyvin positiivisesti. Aikakauslehden lajityyppi ja perinne vaikuttivat siihen, mitkä osat journalistietiikasta koettiin tärkeiksi ja mitkä ei. Haastateltavat suhtautuivat vakavuudella aikakauslehden tärkeimpiin tehtäviin tiedon välittämiseen ja viihdyttäminen. Ne haastattelemieni toimittajien tärkeimmät ihanteet, jotka kuuluvat journalistietiikkaan, liittyivät tiedon välittämiseen ja ne tärkeimmät ihanteet, jotka eivät kuulu journalistietiikkaan, liittyivät viihdyttämiseen. Lisäksi esimerkiksi vastuun kohdalla haastattelemani toimittajat kokivat asioita eri tavoin: jotkut journalistietiikan mukaisesti ja jotkut vastoin journalistietiikkaa.
  • Kalmari, Heidi (2006)
    Tutkielma tarkastelee viestinnän ammattilaisten etiikkaa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millainen on viestinnän ammattilaisten etiikka ja miten se rakentuu. Tutkielmassa tarkastellaan viestinnän ammattilaisen etiikan rakentumista ensisijaisesti suomalaisessa viestintäkentässä. Tutkielma on lähtökohdiltaan teoreettinen ja sen viitekehys rakentuu kolmesta eri osasta: länsimaisen etiikan teorioista, PR-teorioista ja suomalaisen PR-toiminnan alan toimintaympäristöstä. Etiikan teorioiden suuntauksista käsitellään velvollisuus- ja seurausetiikkaa, eettistä relativismiä sekä globaalia etiikkaa. PR-teoreettisessa viitekehyksessä keskeisellä sijalla ovat kansainväliset PR-teoriat ja erityisesti Grunigin teoriat asymmetrisestä ja symmetrisestä viestinnästä. Toimintaympäristöstä käsitellään suomalaisia viestinnän ammattilaisia koskevia lakeja, erityisalojen säädöksiä ja itsesääntelyä. Tutkielmassa hyödynnetään myös empiiristä aineistoa: ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toteuttaman nettikyselyn vastauksia sekä vuosina 2003 ja 2005 toteutettuja Yhteisöviestintätutkimuksia. Aineistoanalyysissä hyödynnetään Grunigin ja Whiten teoriaa viestinnän ammattilaisten sosiaalisista rooleista. Analyysissa tarkastellaan, miten neljä sosiaalista roolia – pragmaattinen, konservatiivinen, radikaali ja idealistinen – jakaantuvat aineiston perusteella suomalaisessa PR-toiminnan kentässä. Tutkielman johtopäätöksien mukaan suomalaisten viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu monen eri arvopohjan kautta. Tutkielmassa käytetyn kolmijakoisen teoriakehyksen mukaisesti keskeisellä sijalla viestinnän ammattilaisen etiikassa ovat henkilön omat arvot, jotka täydentyvät joko oman organisaation arvoista tai ammattietiikasta. Lisäksi eettiseen arvopohjaan vaikuttaa yhteiskunnallinen arvoympäristö. Viestinnän ammattilaisten etiikkaa leimaa kaksijakoisuus: PR-toiminnassa kamppaillaan jatkuvasti kahden lojaliteetin, työnantajaorganisaation ja sen sidosryhmien vaateiden, välillä. Viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu myös sosiaalisten roolien kautta. Johtopäätöksinä todetaan, että suomalaiset viestinnän ammattilaiset ovat sosiaalisilta rooleiltaan ensisijaisesti idealistisia tai pragmaattisia. Idealistista roolia tukee se, että monet viestinnän ammattilaiset kannattavat symmetristä viestintämallia ja korostavat dialogisuutta. Pragmaattisen roolin viitteenä toimii se, että monet korostavat työssään oman organisaation arvoja sekä niin sanottua tilanne-etiikkaa eli "terveen järjen" mukaista päätöksentekoa. Tutkielman mukaan viestinnän ammattilaisten työnantajaorganisaation alalla ei ole kovin suurta merkitystä ammattietiikkaan tai sosiaaliseen rooliin. Viestinnän ammattilaisten etiikka tuntuu suomalaisten alan harjoittajien keskuudessa suhteellisen hankalalta asialta. Myös ammattieettinen puhunta vaikutti epävarmalta, esimerkiksi alan eettiset ohjeet olivat monelle tuntemattomat; paremmin tunnettiin mm. Journalistin ohjeet. Myös viestinnän ammattilaisten professiolla on vaikutusta ammattietiikkaan. Kuten ammattietiikan, myös viestinnän ammattilaisten profession toivotaan tulevaisuudessa vahvistuvan. Ammattietiikkaan ja profession vahvistumiseen vaikuttaa muun muassa alan tutkimuksen ja käytännön entistä parempi yhdistyminen. Esimerkiksi ammattietiikka nähdään toistaiseksi merkityksellisempänä tutkimuksen kuin käytännön piirissä.
  • Korhonen, Päivi (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan nuorten laitossijoitusten keskeytymistä ja asiakasohjausrakennetta, jossa nuorelle etsitään uutta sijoituspaikkaa sopimattomaksi osoittautuneen tilalle. Tutkimusaiheen valinnan motiivina on ollut kiinnostus nuorten parissa tehtävää sosiaalityötä sekä käytännön sosiaalityön taustalla vaikuttavia rakenteellis–hallinnollisia tekijöitä kohtaan. Sekä sijaishuollon rakenteita että sijoitusten keskeytymistä on tutkittu Suomessa hyvin vähän, vaikka sijaishuolto on sekä inhimillisesti että taloudellisesti katsottuna hyvin merkittävä sosiaalityön kenttä. Sijaishuollon asiakasohjaukseen liittyviä vastuun, vallan ja valintojen kysymyksiä tutkielmassa on lähestytty pohtimalla ammattietiikkaa, sosiaalityön tietoa ja päätöksentekoa, joita koskevista keskusteluista koostuu tutkimuksen käsitteellinen ympäristö. Tutkimus on toteutettu Vantaan lastensuojelun sijaishuollossa, laitoshoidon yksikössä. Tutkimuksen pääasiallinen empiirinen aineisto koostuu lähetteistä, joilla laitoshoidon sosiaalityöntekijät ovat hakeneet asiakkainaan oleville nuorille uusia sijaishuoltopaikkoja asiakasohjausta koordinoivalta työryhmältä vuosina 2008–2012. Tutkitut lähetteet on poimittu systemaattisen satunnaisotannan menetelmällä kaikkien keskeytyviä pitkäaikaisia sijoituksia koskevien lähetteiden joukosta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisin perusteluin sosiaalityöntekijät puoltavat huostassa olevien nuorten pitkäaikaisten laitossijoitusten keskeyttämistä ja sijaishuoltopaikkojen vaihtoa? 2) Miten nämä perustelut ja laitospaikan vaihtoon liittyvä asiakasohjausrakenne näyttäytyvät sosiaalityön ammattieettisistä lähtökohdista? 3) Millaisia sijaishuollon jatkuvuuden edellytyksiä sosiaalityöntekijöiden kirjoittamista lähetteistä on tunnistettavissa? Tutkimuksen tulosten mukaan nuorten laitossijoitukset uhkaavat keskeytyä useimmiten siksi, että nuorille ei kyetä asettamaan lastensuojelulaitoksissa riittäviä rajoja. Laitoksista karkailu ja psyykkisen voinnin ongelmat ovat seuraavaksi yleisimpiä sijoitusten keskeyttämisen perusteluita. Johtopäätöksenä on, että asiakassuhteen laadulle ja huolenpito-orientaatiolle tulisi antaa sijaishuollon työssä yhä suurempi arvo, ja että aikuisilta tulisi edellyttää nykyistä painokkaammin nuorten hoitoon sitoutumista. Tutkimusaineiston perusteella sitoutumista vaaditaan nyt lähinnä sijaishuollossa eläviltä nuorilta, mikä vaikuttaa heidän lähtökohtiinsa nähden kohtuuttomalta. Tutkimuksen pohjalta itsemääräämisoikeuden ja osallistumisoikeuden periaatteet näyttäytyvät välttämättöminä sijaishuollon eettistä kestävyyttä määrittävinä kriteereinä, joiden merkitys korostuu myös nuoren sijaishuoltopaikkaa vaihdettaessa. Hyvin toimiva asiakasohjausrakenne vahvistaa eettisesti kestävää toimintatapaa sijoitusten keskeyttämistarvetta arvioitaessa ja uutta sijaishuoltopaikkaa valittaessa.
  • Sergeeva, Iuliia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu –työssä perehdytään neuvottelutulkin rooleihin ja valintoihin neuvottelutulkkien näkökulmien ja kokemuksien kautta. Työssä selvitetään, mikä ohjaa neuvottelutulkkia: ammattisäännöstön periaatteet, tulkin oma kokemuksensa, ammattietiikka vai jokin muu. Tutkimuksessani tutkin neuvottelutulkkien työhön liittyviä valintoja eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta haastattelemalla neljää ammattilaista tulkkia. Aihetta lähestytään haastateltavien tulkkien näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten ja millä perusteella neuvottelutulkki suhtautuu tulkkauksen eri keinoihin kuten esimerkiksi poistoon, lisäykseen ja korvaukseen. Neuvottelutulkkaus on vaativa ja verrattuna muihin tulkkauslajeihin vähän tutkittu tulkkauslaji, jota nykyään tarvitaan yritysmaailmassa yhä enemmän. Työssäni käytän Inkeri Vehmas-Lehdon (1999) pragmaattisten adaptaatioiden luokittelua. Käytän taustana myös Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska neuvottelutulkeilla sitä ei ole käytössään ollenkaan. Vaikka haastateltavat käyttävät avuksi Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska siinä on tulkin yleisiä periaatteita, haastatteluista kävi ilmi, ettei neuvottelutulkki siihen pysty vetoamaan aina. Tutkimukseni kohdistuu venäjä-suomi-venäjä –kieliparissa toteutettavaan neuvottelutulkkaukseen. Tutkielmani osoittaa, että työssään neuvottelutulkki joutuu jatkuvasti tekemään perusteltavia valintojaan eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta. Aineiston tarkastelu osoittaa, että neuvottelutilanteessa haastateltavat joutuvat käyttämään lisäyksiä, korvauksia ja poistoja pääosin tilannekohtaisesti. Esimerkiksi, haastateltavilla on eriäviä näkemyksiä esimerkiksi kirosanojen tulkkauksesta neuvottelutilanteessa. Olen havainnut aineistosta, että neuvottelutulkin eettisiin periaatteisiin liittyy se, että neuvottelutulkki on neutraali ja puolueeton ja neuvottelutulkkia sitoo salassapitovelvollisuus.
  • Salonen, Riitta (2007)
    Tutkimuksen lähtökohtana oli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston siirtyminen uuteen elämänkaariorganisaatioon vuoden 2005 alusta ja erityisesti aikuisuuden vastuualueella tapahtunut sosiaaliasemilla tehtävän työn jakaminen sosiaaliturvatyöhön ja sosiaaliseen muutostyöhön. Tutkimuksen oli tarkoitus osaltaan tukea ja täydentää Sosiaalisen muutostyön kehittämishanketta, joka puolestaan oli osa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toteuttamaa Tehty-projektia. Oman tutkimukseni tehtävä oli tuoda esiin työntekijöiden näkökulmaa, ja päädyin tarkastelemaan sosiaaliselle muutostyölle asetettuja tavoitteita sekä näihin tavoitteisiin liittyviä ristiriitoja sosiaalista muutostyötä tekevien työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostui yhdeksän Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla sosiaalista muutostyötä tekevän työntekijän teemahaastattelusta, joka muodosti tutkimuksen keskeisen aineiston. Muu aineisto koostui aihetta sivuavasta kirjallisuudesta sekä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston julkaisuista. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin reunaehtojen puitteissa, käyttäen apuna teemoittelua. Sosiaaliselle muutostyölle asetetut tavoitteet jakautuivat analyysissa selvästi kahteen toisestaa poikkeavaan kategoriaan sen mukaan, olivatko nämän tavoitteet työntekijöiden itsensä vai joidenkin muiden asettamia. Keskeisimmät tavoitteet, joita sosiaaliselle muutostyölle oltiin asetettu muiden kuin työntekijöiden itsensä taholta, tässä tapauksessa pääosin työnantajalta käsin, liittyivät yleisemmin koko organisaatiouudistuksen tavoitteisiin sekä jokaiselle työmuodolle tässä yhteydessä asetettuihin tehtäviin ja osatavoitteisiin. Niiden tehtävä oli ennen kaikkea tukea organisaation taloudellisia tavoitteita. Näitä ns. annettuja tavoitteita olivat säästö-, tuloksellisuus-, ja työllistymistavoitteet, joita työntekijät olivat joutuneet suhteuttamaan omaan työhönsä ja ammatillisiin lähtökohtiinsa. Annetut tavoitteet nähtiin pääosin liian korkeina ja osittain jopa oman ammattietiikan vastaisina. Myös niiden sovittaminen oman työn todellisiin mahdollisuuksiin koettiin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Toisaalta uuden palvelumallin ja sosiaalisen muutostyön tavoitteeksi mainittiin myös palveluiden parantaminen ja sosiaalityön kehittäminen. Toisen tavoitteiden kategorian muodostivat työntekijöiden itsensä asettamat tavoitteet sosiaaliselle muutostyölle. Näistä tavoitteista heijastui oma ammattietiikka, asiakaslähtöisyys ja realismi. Sosiaalisen muutostyön tavoitteeksi määriteltiin positiivinen muutos asiakkaiden elämänlaadussa. Keskeisenä tässä yhteydessä nähtiin asiakkaiden elämänhallinnan vahvistaminen ja taloudellisen tilanteen kohentuminen. Koska sosiaalisen muutostyön asiakaskunnan kuvailtiin koostuvan pääosin hyvin haasteellisista asiakkaista, katsottiin että työn tulisi pyrkiä vastaamaan erityisesti näiden asiakkaiden tarpeisiin, ja toimintaa myös pitäisi kehittää tältä pohjalta. Kuitenkin myös näihin tavoitteisiin liittyi ristiriitoja, joiden alkuperä oli organisaation ja yhteiskunnan rajoittavissa rakenteissa.
  • Ahola, Reija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Previous studies have shown that outdoor activities are important for the child and outdoor environment is in many ways an ideal early childhood education environment. However the appreciation of outdoor playing has gone through inflation in small children's education. The emphasis on safety risks has made playgrounds plain and educators cautious. Children spend the free time more and more inside at the expense of the outdoor activities. It has been speculated that the children's healthy growth and development are at risk as a result of these social changes. Against this background, it is important to consider outdoor activities carried out in institutional early childhood education from the point of view of pedagogy. Day care staff is responsible for the well-being of children, the promotion of development and learning. Studies have given an indication that pedagogical knowledge is not used outside as it could be. The purpose of this study is to analyze the meanings of children's outdoor life and outdoor environment given by the kindergarten teachers, as well as the role of an adult during outdoor supervision. The goal is to survey good practices in promoting outdoor pedagogy. The research method used was theme interview with video tapings. The research environment was municipal day-care center. Outdoor activities was taped on video in the yard of the day-care center. Four kindergarten teachers was interviewed using semi-structured interview frame and video clips. Interview data was analyzed according to the principles of content analysis. Outdoor activities were seen as a vital part of the day and outdoor environment was seen as a good pedagogical environment. However it was felt that in reality the pedagogical skills is not often used outdoors. Safety and control was seen as specific tasks for adults related to outdoor activities. However, this important role was seen also as a limitation for the pedagogical usage of outdoor environment and children's freedom. Outdoor Environment provides a good ground for play, sports, exploration and interaction between children as well as between adult and child. Children's learning is holistic and adults should have similar roles outdoors than inside. Teaching and educational staff commitment to their work and a shared vision of the work community can promote outdoor pedagogy and change courtyard control culture.
  • Vasama, Erica (2008)
    Avsikten var att kartlägga vilka olika ideal, normer, villkor och sociala relationer som påverkar en journalist vid beslutet att publicera en nyhetsbild som kan uppröra mottagaren. Med upprörande bilder avses bilder på människor inblandade i olyckor, katastrofer, konflikter och liknande händelser som orsakat dem mänskligt lidande eller dödat dem. Bildernas innehåll väcker obehag eller motbjudande känslor hos tittaren. Jag har intervjuat åtta finländska utrikesjournalister på TV-redaktioner. Bilder är oerhört viktiga i TV-nyheterna och utrikesjournalister arbetar med krigs- och katastrofbilder så gott som dagligen. Intervjuerna har analyserats med en vidareutvecklad version av reporterpraktikens kontext, en modell av Mats Ekström och Stig Arne Nohrstedt som kartlägger vad journalister påverkas av i sitt arbete. Modellen kompletteras med en diskursanalys som ger en inblick i hurudan inställning journalisterna överlag har till bildetiska frågor. Journalisterna påverkas i sitt arbete med bilder framför allt av yrkesrelaterade ideal och normer, praktiska arbetsvillkor samt kollegernas åsikter. Idealen och normerna påverkar snarare som en grundinställning än som praktiska verktyg. Diskussionen på redaktionen samt kollegernas åsikter formar respondenternas bildval. Skyldigheten att berätta och att visa världen som den är sågs som viktiga yrkesetiska normer. De låg ändå i vågskålen med medvetenheten om att man utnyttjar människor i nyhetsförmedlingens namn. Utrikesjournalisterna har dessutom den geografiska distansen att försvara sig med: det är inte så stor skillnad vad man visar, eftersom de berörda ändå aldrig får veta något. Journalisterna förhöll sig i princip positivt till etiska överväganden kring bilder. Upprörande bilder uppfattades ändå allmänt inte som ett speciellt stort problem, eftersom de flesta bilder var enkla att fatta beslut om. Nedskrivna regler om etiskt kontroversiella frågor saknades inte. Jag efterlyser ändå ett aktivare grepp av redaktionsledningen i form av principdiskussioner, fortbildning eller en fastställd policy. Detta skulle klargöra redaktionens principer och agera facit för diskussioner kring enskilda svåra fall. Utformningen och omfattningen kunde anpassas efter redaktionens behov och önskemål. Den viktigaste litteraturen för avhandlingen var Mats Ekströms och Stig Arne Nohrstedts verk (1994, 1996), Kari Andén-Papadopoulos och Birgitta Höijers Våldsamma nyheter: perspektiv på dokumentära våldsskildringar i media (1996) samt forskning kring Estoniakatastrofen år 1994 och flodvågskatastrofen i Asien år 2004.
  • Päivinen, Tuomas (2003)
    Tutkimus käsittelee vanhusten kaltoinkohtelua ja terveydenhuollon ammattilaisten ammattietiikaa moraalin nelikomponenttimallin näkökulmasta. Tutkimusta varten haastateltiin 12 vanhainkodissa työskentelevää hoitajaa. Tutkimus rakentuu James R. Restin moraalin nelikomponenttimallille. Restin mukaan moraalinen toiminta voidaan jakaa moraliseen herkkyyteen, moraalisen arvioon, moraaliseen motivaatioon ja moraaliseen vahvuuteen. Epäonnistuminen millä tahansa osa-alueella johtaa epäeettiseen toimintaan. Hyvä määritettiin Lawrence Kohlbergin moraaliteorian avulla. Tutkimus tehtiin esittämällä haastateltaville moraalinen dilemma. Haastatteluaineisto jäsennettiin moraalin nelikomponenttimallin avulla. Haastatteluaineistosta etsittiin erilaisia ammattieettisiä puhuntoja diskurssianalyysiä apuna käyttäen. Haastateltavat käsittelivät kaltoinkohtelua monipuolisesti, useista sosiaalisista perspektiiveistä. Kaltoinkohtelu tilanteet tunnistettiin hyvin. Tutkittavien ammatillinen etiikka ja arvot vastasivat hyvin alan eettisiä ohjeita. Alan arvojen ja yhteiskunnassa vallitsevan arvomaailman välillä vallitsi ristiriita. Kaltoinkohtelun perustelut voitiin jaotella neljään moraalisen ajattelun tyyppiin: tuotannon etiikkaan, menestyksen etiikkaan, ammattikuntaetiikkaan ja hoivaetiikkaan. Jokainen etiikan tyyppi edustaa erilaista arvomaailmaa ja lähestyy kaltoinkohtelun ongelmaa eri näkökulmasta. Tärkeimmät syyt kaltoinkohtelulle löytyivät tottelevaisuudesta ja kiireen aiheuttamasta kyynistymisestä. Moraalinen arviointi tapahtui monipuolisesti. Potilaan rooliin osattiin yleensä asettua hyvin. Kaltoinkohtelua tarkasteltiin sekä yksilöllisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Moraalinen motivaatio edusti hoitajilla korkeita eettisiä arvoja. Elämä ja potilaan perusoikeudet ymmärrettiin absoluuttisiksi arvoiksi, joista ei voi joustaa. Haastateltavat osoittivat vahvaa moraalista luonnetta. Tutkimuksen mukaan hoitajat olivat valmiit puuttumaan kaltoinkohteluun sitä havaitessaan. Pääasialliset puuttumisstategiat olivat asian keskusteleminen työyhteisössä, esimieheen yhteydenotto ja omaisten kanssa neuvottelu. Tärkeimmät lähteet: Kohlberg, Lawrence. (1984). The Psychology of Moral Development. New York: Harper & Row. Rest, James R & Narváez, Darcia. (1994). Moral Development in the Professions: Psychology and Applied Ethics. Lawrence Erlbaum Associates, Publishers: Hillsdale, NJ. Rest, James R., Darcia, Narvaez, Bebeau, Muriel J. & Thomas Stephen J. (1999). Postconventional Moral Thinking. A Neo-Kohlbergian Approach. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates.
  • Damström, Annika (2000)
    Tutkielman lähtökohtana on selvittää, minkälaisia näkemyksiä Yleisradion tv-uutisten toimittajilla ja päälliköillä on ulkomaanuutisoinnin vallasta ja vastuusta suhteessa katsojien maailmankuvan rakentamiseen. Tutkielman perusoletus on, että Ylen tv-uutisilla on valtaa vaikuttaa katsojien maailmankuvan rakentumiseen. Vallalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa mahdollisuutta muokata katsojien ulkomaanasioita koskevaa päiväjärjestystä, ja sitä kautta maailmankuvaa. Oletuksena on edelleen, että tämä valta tuo mukanaan vastuuta, joka ilmenee journalismin eettisten periaatteiden mukaan työskentelynä. Journalismin etiikkaan liittyvät kysymykset niin ammattisäännöistä kuin objektiivisuudesta ja totuudenmukaisuudesta. Tutkielman teoriaosassa käsitellään Ylen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, uutisen määrittelyä ja uutistyöskentelyä, valtaa päiväjärjestyksen rakentamisen kautta, vastuuta journalismin etiikan kautta, sekä maailmankuvan rakentumisen pääpiirteitä. Lisäksi esitellään käytännön esimerkkejä vallan ja vastuun vaikeudesta uutistyöskentelyssä. Tutkielman aineisto koostuu Ylen tv-uutisten ulkomaanuutisointiin osallistuvien toimittajien ja päälliköiden teemahaastatteluista. Tutkimusote on vahvasti laadullinen. Saatujen tulosten perusteella tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että haastateltujen toimittajien ja päälliköiden mielestä Ylen tv-uutisten ulkomaanuutisten valta ilmenee katsojien päiväjärjestykseen vaikuttamisena. Kyse on niistä valinnoista, joita ulkomaanuutisia koskevaa päiväjärjestystä rakennettaessa tehdään. Vastuun haastatellut puolestaan mielsivät journalismin eettisten periaatteiden mukaan työskentelynä. Tulokset tukevat siis laajasti ottaen tutkielmassa esitettyjä hypoteesejä. Keskeisiä tutkielmassa käytettyjä lähteitä ovat muun muassa U-M Kivikurun ja J. Pietilän (1998) toimittama "Uutisia yli rajojen"; M. McCombsin ja D. Shawn (1972) "The agenda setting function of mass media"; J.W. Dearingin ja E.M. Rogersin (1996) "Agenda setting"; J. Olenin (1988) " Ethics in journalism"; sekä P. Hémanuksen ja I. Tervosen (1980) "Objektiivinen joukkotiedotus".