Browsing by Subject "ammattilaiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Kalmari, Heidi (2006)
    Tutkielma tarkastelee viestinnän ammattilaisten etiikkaa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millainen on viestinnän ammattilaisten etiikka ja miten se rakentuu. Tutkielmassa tarkastellaan viestinnän ammattilaisen etiikan rakentumista ensisijaisesti suomalaisessa viestintäkentässä. Tutkielma on lähtökohdiltaan teoreettinen ja sen viitekehys rakentuu kolmesta eri osasta: länsimaisen etiikan teorioista, PR-teorioista ja suomalaisen PR-toiminnan alan toimintaympäristöstä. Etiikan teorioiden suuntauksista käsitellään velvollisuus- ja seurausetiikkaa, eettistä relativismiä sekä globaalia etiikkaa. PR-teoreettisessa viitekehyksessä keskeisellä sijalla ovat kansainväliset PR-teoriat ja erityisesti Grunigin teoriat asymmetrisestä ja symmetrisestä viestinnästä. Toimintaympäristöstä käsitellään suomalaisia viestinnän ammattilaisia koskevia lakeja, erityisalojen säädöksiä ja itsesääntelyä. Tutkielmassa hyödynnetään myös empiiristä aineistoa: ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toteuttaman nettikyselyn vastauksia sekä vuosina 2003 ja 2005 toteutettuja Yhteisöviestintätutkimuksia. Aineistoanalyysissä hyödynnetään Grunigin ja Whiten teoriaa viestinnän ammattilaisten sosiaalisista rooleista. Analyysissa tarkastellaan, miten neljä sosiaalista roolia – pragmaattinen, konservatiivinen, radikaali ja idealistinen – jakaantuvat aineiston perusteella suomalaisessa PR-toiminnan kentässä. Tutkielman johtopäätöksien mukaan suomalaisten viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu monen eri arvopohjan kautta. Tutkielmassa käytetyn kolmijakoisen teoriakehyksen mukaisesti keskeisellä sijalla viestinnän ammattilaisen etiikassa ovat henkilön omat arvot, jotka täydentyvät joko oman organisaation arvoista tai ammattietiikasta. Lisäksi eettiseen arvopohjaan vaikuttaa yhteiskunnallinen arvoympäristö. Viestinnän ammattilaisten etiikkaa leimaa kaksijakoisuus: PR-toiminnassa kamppaillaan jatkuvasti kahden lojaliteetin, työnantajaorganisaation ja sen sidosryhmien vaateiden, välillä. Viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu myös sosiaalisten roolien kautta. Johtopäätöksinä todetaan, että suomalaiset viestinnän ammattilaiset ovat sosiaalisilta rooleiltaan ensisijaisesti idealistisia tai pragmaattisia. Idealistista roolia tukee se, että monet viestinnän ammattilaiset kannattavat symmetristä viestintämallia ja korostavat dialogisuutta. Pragmaattisen roolin viitteenä toimii se, että monet korostavat työssään oman organisaation arvoja sekä niin sanottua tilanne-etiikkaa eli "terveen järjen" mukaista päätöksentekoa. Tutkielman mukaan viestinnän ammattilaisten työnantajaorganisaation alalla ei ole kovin suurta merkitystä ammattietiikkaan tai sosiaaliseen rooliin. Viestinnän ammattilaisten etiikka tuntuu suomalaisten alan harjoittajien keskuudessa suhteellisen hankalalta asialta. Myös ammattieettinen puhunta vaikutti epävarmalta, esimerkiksi alan eettiset ohjeet olivat monelle tuntemattomat; paremmin tunnettiin mm. Journalistin ohjeet. Myös viestinnän ammattilaisten professiolla on vaikutusta ammattietiikkaan. Kuten ammattietiikan, myös viestinnän ammattilaisten profession toivotaan tulevaisuudessa vahvistuvan. Ammattietiikkaan ja profession vahvistumiseen vaikuttaa muun muassa alan tutkimuksen ja käytännön entistä parempi yhdistyminen. Esimerkiksi ammattietiikka nähdään toistaiseksi merkityksellisempänä tutkimuksen kuin käytännön piirissä.
  • Pakkala-Österholm, Sari (2008)
    Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa toimivasta selkäydinvammaisten henkilöiden vertaiskuntoutustoiminnasta. Siinä aiemmin selkäydinvamman saanut vertaiskuntouttaja antaa oman kokemuksensa selkäydinvamman saaneen kuntoutujan käyttöön osana muuta kuntoutustoimintaa. Ensimmäisenä tehtävänä oli selkiyttää vertaiskuntoutustoiminnan paikkaa vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan kentällä. Toiminnasta on käytetty sekä vertaiskuntoutus että vertaistukihenkilötoiminta nimityksiä, ja niitä päädyttiinkin käyttämään synonyymeinä tässä tutkielmassa. Toinen tehtävä oli kuvailla miten vertaiskuntoutus ja vertaistuki toimivat kuntoutuksessa. Kolmas tehtävä oli tutkia miten vertaiskuntoutuksessa yhdistyvät toiminnan ammatilliset piirteet ja toisaalta vapaaehtoisuuden ja maallikkotoimijuuden piirteet. Tutkimusote oli laadullinen. Aineistona oli neljän kuntoutuskeskuksessa toimivan vertaiskuntouttajan ja neljän kuntoutujan teemahaastattelut. Analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Vertaiskuntouttajan toiminta paikantui tutkimuksen tuloksena vapaaehtoistyön ja vertaistuen kentälle seuraavasti: vertaiskuntouttaja on toiminnastaan palkkiota saava, vertainen, vapaaehtoinen tukihenkilö osana kuntoutustoimintaa. Tässä tutkielmassa tutkittavassa vertaistuessa tuki ja vertaisuus ovat erillään niin, että vaikka ollaan vertaisia (saman kokeneita) niin tukeminen ei ole molemminpuolista, vaan vertaistukihenkilö tukee kuntoutujaa. Vertaiskuntoutuksen sisältöä kuvattiin sosiaalisen tuen muotoihin perustuen kolmella tasolla: 1. vertaiskuntoutuksen perusta on oma kokemus, 2. oma kokemus välittyy kohtalontoveruutena, esimerkkinä ja tiedonantamisena, 3. konkreettisena toimintana vertaiskuntoutus on toiminnallista opettamista, henkistä tukea, tiedon antamista ja opastusta. Festingerin sosiaalisen vertailun teorian näkökulmasta saatiin tulokseksi, että kaikki haastateltavat kuntoutujat suorittivat ylöspäin vertailua. Vertaiskuntouttajat eivät verranneet itseään suoraan kuntoutujiin. Tästä tehtiin johtopäätös, että heillä ei ole enää tarvetta saada vertailun kautta tukea itselleen, ja että he ovat siinä mielessä hyviä tukihenkilöitä. Vertaiskuntouttaja vaikutti olevan kuntoutujalle sosiaalisen vertailun näkökulmasta sopiva vertailun kohde, koska hän oli jo kokenut saman, stressiä aiheuttavan tilanteen (vammautumisen), mutta oli selvinnyt siitä. Aiempien tutkimustulosten mukaisesti, tällaisessa tilanteessa, jossa henkilöllä on mahdollisuuksia parantaa tilannettaan, voidaan suorittaa ylöspäin vertailua kohteeseen, jonka hyvä selviytyminen vastaavasta tilanteesta tarjoaa hyödyllistä informaatiota vertaajan oman tilanteen parantamiseksi. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että vertaiskuntouttajien vertaisuus kuntoutujiin nähden näyttää säilyvän, vaikka heidän toiminnassaan on paljon ammattimaisia piirteitä, kuten palkkio ja kuntoutuskeskuksen henkilökuntaan kuuluminen. Vertaiskuntouttajat mainitsivat haastatteluissa selvästi enemmän vertaiskuntouttajien ja kuntoutujien vertaisuuteen ja samanlaisuuteen liittyviä asioita, kuin erilaisuuteen liittyviä asioita. Vertaiskuntoutus on välimuoto ammatillisuuden ja maallikkotoimijuuden välillä ja se saa käyttövoimansa vertaisuudesta. Tutkielmassa pohditaan vertaiskuntoutustoiminnan ammattimaisuuden ja toisaalta vapaaehtoisuuden etuja ja haittoja.
  • Lundblad, David (2019)
    EST-julkaisusarja
    This thesis aims to show factors that have formed the basis for what we today can term as the Swedish choir sound. Historical ideals are compared with more modern research in my quest to describe the origin of how a Swedish choir singer sounds. By comparing how Swedish vowels affect over-tones in the singing voice in different ways, I will explain how this also affects the sound of a choir. In this way, I want to describe a sound that is not typical for a particular choir leader or choir, but a sound that spans the genre and generation boundaries within classical art music. The main parts of the dissertation are: Amateurs and professionals - a Swedish tradition, Swedish, the singing lan-guage and Early Swedish choir pedagogy. My concerts related to this thesis have been aimed to show the connection between not only language and the sound, but also repertoire and the sound. In this thesis I explain the linguistic and social phenomena that have laid the foundation for the fact that today there is a way of singing that has come to be something of a national symbol for the choir-singing nation of Sweden.
  • Hilska-Keinänen, Katja; Isojärvi, Jaana; Larmo, Katri; Ovaska, Tuulevi (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (6)
  • Laatikainen, T (Kela, 2008)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 66