Browsing by Subject "analyyttinen filosofia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Backman, Jussi; Luoto, Miika; Filosofian laitos (-2009) (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006)
    23°45: niin & näin -lehden kirjasarja
    "Outoa tässä olemisen ajattelussa on sen yksinkertaisuus". Näin totesi Martin Heidegger omasta työstään. Heidegger – ajattelun aiheita kokoaa suomalaisten tutkijoiden kirjoituksia Heideggerin avaamilla poluilla. Kokoelma piirtää Heideggerin haastavasta ja syvällisestä ajattelusta rikkaan ja moni-ilmeisen kuvan, joka soveltuu niin tutkijoiden kuin filosofian harrastajienkin käyttöön. Teos on ensimmäinen kattava kokoelma suomalaista Heidegger-tutkimusta. Kirja sisältää myös toimittajien johdatuksen Heideggeriin ja katsauksen aiheen historiaan Suomessa.
  • Raudaskoski, Joona (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan Louis Pojmanin käsitystä uskonnolliseen uskoon liittyvistä propositionaalisista asenteista. Lähteinä käytetään kahta Pojmanin tekstiä. Ensimmäinen on 1986 ilmestynyt filosofian oppikirja Religious Belief and the Will. Toinen on vuonna 2003 julkaistu versio artikkelista Faith, Doubt and Hope or Does Faith Entail Belief? Pojmanin tekstit edustavat angloamerikkalaista analyyttisen filosofian traditiota. Tarkemmin määriteltynä ne liittyvät analyyttisen teismin ja evidentialismin lähestymistapoihin. Tutkimuskysymykseen vastataan hyödyntämällä argumentaatioanalyysiä, käsiteanalyysiä ja konstruktioanalyysiä. Argumentaation analyysissa tarkastellaan argumentaation rakennetta, väitteitä, perusteluja ja oletuksia. Käsite- ja konstruktioanalyysissa tarkastellaan käsitteiden ja niihin liittyvien kielellisten konstruktioiden käyttöä sekä suhdetta toisiin käsitteisiin ja konstruktioihin. Tutkielma osoittaa, että Pojmanin esittämä näkemys uskonnollisen uskon luonteesta on normatiivinen. Hän ei pyri kuvaamaan uskonnollista uskoa sellaisena, kuin se tosiasiassa uskonnollisiksi itsensä mieltävillä henkilöillä ilmenee. Hänen tarkoituksensa on luoda nykyaikaisen maailmankuvan viitekehyksessä intellektuaalisesti hyväksyttävä uskonnollisen uskon filosofinen määritelmä. Pojman esittää, etteivät episteemiset uskomukset ole uskonnollisen uskon välttämätön osa. Pojmanin mukaan uskonnollisen uskon keskeisimpänä asenteena voidaan ymmärtää propositionaalinen toivo. Toivo on Pojmanin mukaan tahdonvaraista, uskomukset eivät. Pojmanin perusteet näkemykselleen ovat sekä uskonnollisia että filosofisia. Hänen mukaansa kristinuskon kuvaama Jumala toimisi ristiriitaisesti tuomitessaan ihmisiä pelastukseen tai kadotukseen uskomusten perusteella. Jos ihmisellä ei ole kristinuskon vaatimia uskomuksia, hänen täytyisi uskomusten etiikan vastaisesti manipuloida uskomuksiaan. Pojman kieltää uskomusten manipuloinnin oikeutuksen. Tutkielmassa hänen uskomusten etiikkaansa kutsutaan preskriptiiviseksi involuntarismiksi. Hänen näkemyksensä on paitsi uskonnonfilosofiaa, se on myös uskonnollista filosofiaa. Pojman ei pysty esittämään riittäviä perusteluja sille, miksi toivo pitäisi ymmärtää tahdonvaraisena asenteena. Analyysi osoittaa, että Pojmanin esittämä toivo vaatii ennakkoehtoina ei-tahdonvaraisia episteemisiä uskomuksia. Toisaalta Pojmanin näkemys lähestyy fideismiä. Se pyrkii tarjoamaan käsitteellisiä näkökulmia uskonnollisen uskon perustelemiseksi tilanteessa, jossa uskovalla ei ole uskomuksia. Tällöin motivaatio uskonnollisen uskon pitämiseen on ensisijaisesti uskonnollinen halu pelastukseen tai pelko kadotuksesta. Pojmanin näkemys on parhaiten ymmärrettävissä normatiivisena näkemyksenä uskonnollisesta uskosta. Enemmän sillä on arvoa uskonnollisen uskon filosofisen kuvaamisen kannalta. Analyysi osoittaa, että Pojmanin näkemyksiä voi hyödyntää uskonnollisen uskon ja vakaumuksen filosofisissa deskriptioissa.
  • Usvapelto, Ilona Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    In discussion on natural kinds one of the central debates is held between monistic and pluralistic view. While monists argue that things are what they are due to their microstructure, pluralists suggest there are several equally legitimate ways to define the nature of a subject. As compounds, proteins raise questions such as "How we should define natural kinds?" and "What makes an object a member of certain kind?" This thesis examines the problems that microstructural monism faces in defining macromolecules and whether it is able to answer the counter arguments. Recently studies on microbiology have shown that some proteins are able to perform secondary tasks. This ability is called moonlighting and it has raised a need for refining the theories defining proteins. To do so, in this thesis the central problems associated with the functions of proteins are introduced. After this, the solutions offered by the contemporary discussion are considered in order to decide whether microstructural essentialism can survive from challenges set by moonlighting. This thesis is divided into three sections. The first section (the chapters one, two and three) will introduce the basic terminology, the key concepts, and will provide the frames of the discussion. In the second section (the chapters four and five) the relevant structure and properties of proteins will be examined more closely. In addition to this, the current discussion is introduced in more detail. The section three (the chapters six, seven and eight) weighs various challenges set by functionality and proposes a view according to which microstructuralism may indeed be able to answer these challenges. However, this requires remodeling of the microstructural argument and reviewing its basic assumptions. This is done by reflecting and analyzing writings of Jordan Bartol, William Goodwin and Emma Tobin, with works of Sandra Mitchell, Paul Needham, Jaap van Brakel, Raphael van Riel and Robert Van Gulick. This thesis concludes that both, microstructuralism and pluralism, have trouble in explaining the structure and dynamic nature of proteins. While pluralism offers a promising ground of explaining the complexity of proteins, it does not emphasize enough the significance of chemical structure. Compared with traditional microstructuralism and pluralism, the views of Jordan Bartol and William Goodwin are in better harmony with current scientific research and, moreover, offer a more appealing answer from the metaphysical point of view. Bartol's view requires adapting dualism of kinds, where macromolecules are classified to chemical and biological kinds. Goodwin is able to hold on to monism by allowing additional levels of explanation. This thesis concludes that Goodwin's theory therefore offers the most promising ground to build a coherent theory of macromolecules. Additionally, Goodwin's levelled microstructuralism is able to retain monism.
  • Holmström, Valter (Helsingfors universitet, 2017)
    Tiden kring andra världskriget kan beskrivas som en period då modernitetens betydelse omförhandlades i den finländska kultur- och samhällsdebatten. Krigens uppbräckande inverkan spädde på en civilisationspessimism och kulturkonservatism bland bildningsborgerskapet, 1800-talets framstegsoptimistiska modernitetssyn hade sedan länge börjat nedmonterades samtidigt som Sovjetunionens sågs som ett oroväckande modernt projekt vid Finlands östgräns. Ändå fanns det också en stark strävan efter modernisering inom vetenskapspolitiken och samhällsdebatten, i omdaningen av begrepp som kultur, individ och samhälle och ett avståndstagande från äldre filosofisk hegelianism och idealism. Det var under denna period som filosofen Georg Henrik von Wright inledde sin bana som offentlig intellektuell. Genom publikationer i en mängd olika tidskrifter och fora så utformade han en bild av sin samtid, dess förgångna och framtid. Bakom denna bild står frågan om det moderna samhällets, kulturens och filosofins art som fond. Syftet med min avhandling är att tolka hur von Wright gestaltar detta moderna i sin intellektuella produktion 1938-1951. Utifrån denna fråga analyserar jag även hur von Wright mobiliserade modernitet som intellektuell i förhållande till den filosofi och kultursyn han representerade och vilken slags tidsperspektiv som finns i detta modernitetsbegrepp. I avhandlingen utgår jag från Sven-Eric Liedmans tematiska beskrivning av moderniteten, Reinhart Kosellecks begreppshistoriska perspektiv och Jürgen Habermas fokus på moderniteten som ett specifikt tidsperspektiv och tolkar genom dessa hur von Wright förhåller sig till det moderna. Modernitet var också något som von Wright aktivt använda sig av som ett strategiskt redskap i olika sammanhang och i enlighet med Quentin Skinners idéhistoriska metodologi så tolkar jag hans texter som strategiska handlingar i olika sociopolitiska kontexter. Resultatet av min studie visar hur den sociala och politiska kontexten von Wright arbetar inom färgat hans gestaltning av moderniteten, och hur den humanism han utformar under denna period också står i relation till denna modernitetsbild. Som en representant för den logiska empirismen, en filosofisk rörelse behäftad med en stark modernitetsanda och som en del av ett konservativt sinnat bildningsborgerskap befinner sig von Wright i korsningen mellan två olika disparata idéflöden. Det moderna samhället gestaltas i termer av kris och förfall, samtidigt som filosofins modernitet används som en spelbricka för att visa på dess överlägsenhet. Genom att kartlägga von Wrights bild av det moderna strävar avhandlingen efter att ge insyn i ett moment av modernitetens idé- och begreppshistoria i Finland som ännu inte blivit kartlagt i forskningen. Samtidigt granskar avhandlingen en av det finländska intellektuella fältets mest inflytelserika aktörer under en av hans formativa perioder.
  • Kivinen, Jouko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee analyyttisen perinteen edustajan David Chalmersin 1994 esittelemää tietoisuuden ”vaikeaa ongelmaa” ja sen perustavia intuitioita. Chalmersin mukaan tietoisuuden suhteen reduktionistiset teoriat eivät kykene selittämään, miksi tietoisuuden funktioihin ja prosesseihin liittyy lisäksi kokemuksellinen tietoisuus. Chalmersin mukaan kokemuksellisuus on intuitiivisesti kiistämätön ja episteemisesti ensisijainen. Tälle ja joillekin muille intuitioille Chalmers rakentaa realistisen tietoisuuden teoriansa, jota hän kutsuu ominaisuusdualismiksi. Tätä Chalmersin ainakin vielä 2000-luvun alussa kannattamaa kantaa vastaan asetan illusionismiksi nimetyn kannan, jonka mukaan tietoisuus on illuusio. Tämä on Chalmersin luokittelussa A-tyypin materialistinen, myös eliminativistiseksi sanottu näkemys. Suuntauksen tunnetuin edustaja on Daniel Dennett, jonka Chalmersin ja muiden realistien filosofiaan kohdistama kritiikki täyttää merkittävän osan tutkielmasta. Tutkielma on metodiltaan lähdekirjallisuuden vertaileva ja kriittinen tutkimus. Lähdemateriaalina käytän erityisesti Chalmersin ja Dennettin artikkeleita ja muita kirjoituksia 90-luvulta nykypäivään, lisäksi muita pääasiassa saman ajanjakson keskeisiä kirjoituksia. Luvussa 1 esittelen Chalmersin lähtökohdan ja keskeiset antagonistit, luvussa 2 esittelen materialistisen näkemyksen ja sen ongelmat. Luvuissa 3 ja 4 käyn läpi Chalmersin ratkaisuyrityksen. Luvussa 5 luetteloin intuitiot, joiden varaan Chalmersin ratkaisuyritys rakentuu, ja luvut 6–8 käsittelevät illusionismia ja erityisesti kritiikkiä, jonka Dennett kohdistaa realistiseen näkemykseen. Luvuissa 9 ja 10 teen yhteenvedon em. kritiikistä ja esitän joitakin loppupäätelmiä. Totean, että Chalmersin ominaisuusdualismi perustuu kestämättömässä määrin perustelemattomille intuitioille. Esitän, että vaikea ongelma on luultavasti näennäisongelma, joka perustuu kognitiivisten prosessien introspektiiviseen läpinäkymättömyyteen, ja lisäksi että – varsinkin dualistien käyttämät – käsitteet kuten ”tietoisuus”, ”kvalia” ja ”millaista-on-olla” ovat liian epämääräisiä tieteelliseen tutkimukseen. Lopuksi spekuloin, että tietoisuus on ehkä aikanaan selitettävissä yhdistelmänä ennakoivan prosessoinnin teoriaa, introspektiivista läpinäkymättö-myyttä ja mahdollisesti hermoverkkotutkimuksesta saatavia malleja.