Browsing by Subject "anime"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Tavasti, Jenna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan japanilaisten animefanien tekemiä matkoja animesarjoihin ja -elokuviin liittyville paikoille. Tällaisia matkoja kutsutaan usein animepyhiinvaelluksiksi, ja niillä katsotaan olevan uskonnollisia konnotaatioita, sillä niistä käytetään japaniksi usein nimitystä “seichi junrei”, joka alun perin tarkoittaa uskonnollisia pyhiinvaelluksia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii Grounded Theory ja metodina narratiivinen haastattelu. Tutkimusta varten haastateltiin viittä japanilaista henkilöä, jotka ovat tehneet animepyhiinvaelluksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä haastateltavia motivoi animepyhiinvaelluksille, ja millaisia vaikutuksia animepyhiinvaelluksilla on sekä henkilöihin itseensä että Japanin yhteiskuntaan. Tulokset analysoidaan narratiivisen analyysin keinoin litteroimalla ja koodaamalla haastattelut. Tutkimuksen pohjana toimivat myös tutkijan omat vierailut useilla animepaikoilla Japanissa. Tuloksia tarkastellaan lopuksi myös Pearcen Travel Career Pattern -teorian näkökulmasta, sekä kolmesta pyhiinvaellusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että motivaatio animepyhiinvaelluksille voidaan jakaa kolmeen tasoon: 1) “anime”, joka on matkan ensimmäinen ja tärkein motiivi, ja käsittää paikan, joka on kuvattuna animessa, 2) “ympäröivät alueet”, jotka ovat seuraava motiivi, ja käsittävät ympäröivät alueet, jotka eivät kuitenkaan näy itse animessa, sekä alueella asuvat ihmiset, ja 3) “muut syyt/muistot”, esimerkiksi matkakumppanit tai muut matkalla tavatut ihmiset, sekä muut paikat, joissa vierailtiin esimerkiksi matkalla animepaikoille tai niistä pois, toisin sanoen henkilökohtaiset muistot. Tutkimuksessa todetaan myös, että matka vaikuttaa muun muassa animen katselukokemukseen siten, että siinä missä ennen matkaa ja matkan aikana paikkaa katsotaan teoksen näkökulmasta leviten ympäröiviin alueisiin ja muihin paikkoihin (tasosta 1 tasoon 3), matkan jälkeen teosta aletaan usein katsoa henkilökohtaisesta näkökulmasta (tasosta 3 tasoon 1), sillä katsojalle palautuu mieleen paikat, joissa hän on itse käynyt, ja nämä henkilökohtaiset muistot sekoittuvat katselukokemukseen. Yhteiskunnallisesti animepyhiinvaellukset on alettu nähdä yhtenä matkailun muotona, ja useat alueet ovatkin alkaneet yhä enenevissä määrin käyttää animepyhiinvaelluksia matkailun edistämiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että tästä johtuen myös animefanien itsensä sisällä on tapahtunut asennemuutos, jonka ansiosta fanien itsensäkin on aiempaa helpompi tehdä tällaisia matkoja ei pelkästään sen vuoksi, että informaatiota on tarjolla aiempaa enemmän, vaan myös sen vuoksi, että he kokevat olevansa tervetulleita.
  • Ala-Krekola, Wilhelmina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän pro-gradu tutkielman tarkastelun keskiössä on ”2.5D teatterina” tunnettu japanilaisen populaarikulttuurin ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ilmiön historiaa ja pääpiirteitä sekä avata lukijalle sen asemaa japanilaisen populaarikulttuurin piirissä nykypäivänä. Aiheen esittelyn lisäksi tässä pro-gradussa toteutettu tutkimus keskittyy pohtimaan millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ilmiöllä on kahden muun japanilaisen populaarikulttuuri-ilmiön, mangan ja animen, ilmaisukeinojen kanssa. Tutkielma käsittelee kysymystä siitä miksi yleisö haluaa kokea samat tarinat yhä uudelleen ja uudelleen erilaisten adaptaatioiden muodossa, sekä pyrkii selvittämän miten kyseiset narratiivit tunnetiloineen ilmaistaan kolmessa hyvin erilaisen taiteenlajin muodossa. Näitä kysymyksiä lähestytään tutkielmassa ristianalysoimalla kaksi alkuperäisessä Kuroshitsuji-mangassa nähtyä keskeistä kohtausta kolmessa eri medialajissa printistä animaatioon ja teatteritaiteeseen. Pro-gradussa käytetty aineisto koostuu vuosien 2015–2016 aikana kenttätyöskentelyn avulla kerrytetystä materiaalista sisältäen muun muassa osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja 2.5D teatterin alan ammattilasten kanssa. Analyysiaineistoon puolestaan sisältyy manga-pokkareita, anime-jaksoja sekä filmatisoitu teatteriesitys. Kenttätyöskentely on toteutettu japaniksi ja kaikki analyysiaineisto on myös koostettu alkuperäiskielisestä materiaalista. Tutkielmaa tukevana lähdeaineistona käytetään japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mangan, animen ja teatterin yksilöllisiä ilmaisullisia konventioita joiden avulla kukin taiteenlaji toteuttaa oman versionsa samasta perustavanlaatuisesta tekstistä. Näiden keinojen avulla gradussa toteutetaan poikkimediaalinen analyysi jonka tarkoituksena on demonstroida eri taiteenlajien ilmaisullisia eroavaisuuksia. Media-analyysin pohjalta saatujen tulosten pohjalta käy ilmi, että printissä, animaatiossa ja esittävän taiteen muodossa ilmaistuna samaan narratiiviin pohjautuva teos toteutetaan pitkälti kunkin taiteenlajin omin keinoin alkuperäistekstiä vaihtelevassa määrin kunnioittavasti muovaten. Mangassa keskeisenä ilmaisun keinona toimii taiteilijan piirrosjälki ja kyky hyödyntää taiteenlajille ominaisia visuaalisen kerronnan tyylejä kuten erilaisia ikoneja, paneeleja sekä kuvakulmia. Animaatiossa puolestaan ilmaisun keskiöön sijoittuu teknisten keinojen lisäksi myös ääni- ja musiikkisuunnittelu. Teatterissa sen sijaan pääasiallinen narratiivinen ja emotionaalinen ilmaisu painottuu teknisten ratkaisujen ohella näyttelijäsuorituksiin, sekä yleisön ja esiintyjän välillä vallitsevaan yhtäläisyyden ja läsnäolon tunteeseen. Yhteistä kaikille formaateille on tavoite pyrkiä vuorovaikutukseen lukijan, katsojan tai yleisön kanssa muodostamalla kognitiivisesti palkitseva yllätyksellisyyttä ja tuttuuden tunnetta yhdistävä kokemus.
  • Sibakov, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this work I examine how imōto-moe, a recent trend in Japanese animation and manga in which incestual connotations and relationships between brothers and sisters is shown, contributes to the sexualization of girls in the Japanese society. This is done by analysing four different series from 2010s, in which incest is a major theme. The analysis is done using visual analysis.The study concludes that although the series can show sexualization of drawn underage girls, reading the works as if they would posit either real or fictional little sisters as sexual targets. Instead, the analysis suggests that following the narrative, the works should be read as fictional underage girls expressing a pure feelings and sexuality, unspoiled by adult corruption.To understand moe, it is necessary to understand the history of Japanese animation. Much of the genres, themes and styles in manga and anime are due to Tezuka Osamu, the “god of manga” and “god of animation”. From the 1950s, Tezuka was influenced by Disney and other western animators at the time. His stories and themes had intellectual and philosophical depth that the western counterparts did not have. The works also touched themes that the western animation steered away from, including sexuality, which was not compartmentalized in a similar fashion in Japan as it was in the Western world. His works not only created new genres by themselves, but the constant combination by future generations created thethematic complexity that can be seen in manga and anime today.Tezuka also had a role in underage girl sexualization: his girl characters were an inspiration for the sexuality of little girls, both real and fictional, in the 70s. The western works of Vladimir Nabokov’s Lolita and Lewis Carroll’s Alice’s Adventures in Wonderland drew attention to the cuteness of little girls. In combination, sexualized versions of Tezuka’s characters were drawn, at first as a parody. In the 80s there was a boom of drawn girls in sexually compromised situations, or loliconart. Duringthe 80s, the focus shifted away from connotations to real girl imagery and drawn rape imagery towards less violent forms.In 1989, a dubious connection was drawn between otaku, fans of popular culture, including loliconimagery, and a serial killer of small children. The moral panic that followed slowed the spread of loliconin the 90s.Meanwhilein the 90s, an idea of moebegan to form: if fictional little girls are not corrupted by adult sexuality, the girls cause feelings of affection in the viewer. The viewers are affected by moe via isolated, but recognizable tropes, such as cat ears and tail, a speech habit, or twin tails. A part of this research is to examine how well imōto-fits under the loliconcriteria, and undermoe: the characters are sexualized: they are showing having sexual thoughts and expressing sexual activity. After the examination, I conclude that, at least in the works examined, imōto-moe fits under the latter category: the male partners are passive and follow the girl’s lead, the ages are very close, and many of the series emphasize the virtual aspect: to enjoy little sisters, they have to be two-dimensional, outside the laws of reality.
  • Niskanen, Eija (2020)
    The article discusses the role of localization in anime, using Japanese animated Tv series of Moomin as an example.
  • Heinonen, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten hahmojen representaatioita 2010-luvun japanilaisissa anime-sarjoissa. Tutkimuskysymyksiä ovat seuraavat kolme: Millaisia ulkomaalaistaustaisten hahmojen representaatiot ovat nykypäivän animessa? Millaisin keinoin representaatioita rakennetaan? Miten Japanissa käytävä todellinen monikulttuurisuusdiskurssi näyttäytyy animessa? Tavoitteena on siis tarkastella, miten monikulttuurisuusdiskurssi ilmenee sellaisessa populaarikulttuurin tuotteessa kuin anime, sekä miten ja miksi ulkomaalaistaustaisuus tuodaan tässä kontekstissa esiin. Hypoteesina puolestaan on, että stereotypiat näyttäytyvät animessa hyvin voimakkaasti ja että ulkomaalaisuutta korostetaan etenkin japanilaisuuteen verrattuna. Teoreettinen viitekehys rakentuu Japanin monikulttuurisuusdiskurssin esittelystä ja tarkastelusta sekä kulttuurintutkimuksessa tyypillisestä representaatiotutkimuksesta. Monikulttuurisuuden osalta käsitellään sitä, millaisia vähemmistöryhmiä Japanissa on, miten vähemmistöihin suhtaudutaan ja miten Nihonjinron-teoriat vaikuttavat diskurssiin. Representaatioteoriassa puolestaan painottuvat mm. Stuart Hallin näkemykset representaatioiden tutkimisesta ja tulkitsemisesta, sekä stereotypioiden ilmentymisestä populaarikulttuurin kontekstissa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvulla julkaistusta japanilaisesta anime-sarjasta (yhteensä 49 jaksoa), joista on teemoittelemalla muodostettu neljä representaatioissa ja diskursseissa toistuvaa teemaa. Näitä ovat 1) toiseuden luominen, 2) seksuaalisuus ja fetisismi, 3) kielitaito sekä 4) kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden rakentuminen. Kustakin teemasta analysoidaan esimerkkien avulla, miten representaatiot ja diskurssit rakentuvat sekä millaisissa tilanteissa ulkomaalaistaustaisuus tulee esiin. Analyysin kohteena on teksti laajassa määritelmässään ja sisältää siis sekä kuvallisen että sanallisen kerronnan. Menetelmä on yhtäältä reflektiivinen, toisaalta konstruktiivinen representaatioiden tutkiminen: tutkielmassa tarkastellaan sekä sitä, miten representaatiot heijastelevat olemassa olevaa todellisuutta sekä sitä, miten ne toisaalta myös rakentavat sitä. Tulokset tukevat hypoteesia siitä, että ulkomaalaisuutta korostetaan japanilaisuuteen verrattuna. Samalla ulkomaalaistaustaisten hahmojen avulla saadaan animessa tuotua esiin Japanin kulttuurin ominaispiirteitä. Monikulttuurisuusdiskurssissa puolestaan painottuu kansainvälisyys. Näin ollen representaatiot toistavat ja tukevat mielikuvaa homogeenisestä Japanista, jossa ulkomaalaistaustaisuuden katsotaan yhä nykypäivänäkin olevan poikkeuksellista ja perustavanlaatuisesti erilaista kuin japanilaisuuden.