Browsing by Subject "antiikin juutalaisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lehtinen, Paula (Helsingfors universitet, 2014)
    Esittelen ja suomennan tutkielmassa 24 kreikan- ja latinankielistä juutalaista piirtokirjoitusta, joissa naisten nimiin on liitetty mm. sellaisia arvonimiä kuin synagogan esimies ja seurakunnan vanhin. Näiden arvonimien katsotaan viittaavan tehtäviin, joita perinteisen käsityksen mukaan vain miehet ovat voineet hoitaa antiikin juutalaisyhteisöissä. Piirtokirjoitukset ovat peräisin diasporajuutalaisten keskuudesta eri puolilta Rooman valtakuntaa, Rooman kaupungista nykyiseen Turkkiin ja Kreikasta Pohjois-Afrikkaan, vain yksi on Palestiinan alueelta. Ne ajoittuvat ajanlaskumme viidelle ensimmäiselle vuosisadalle, yksi poikkeus hieman aikaisemmaksi. Tutkin, mitä antiikin kirjalliset ja arkeologiset lähteet kertovat kyseisistä arvonimistä, niihin liittyvistä tehtävistä ja niiden mukanaan tuomasta asemasta yhteisössä, ja käyn sitten läpi sitä, miten eri tutkijat ovat nähneet naiset tällaisten arvonimien haltijoina. Otan esille joitakin rabbiinisten lähteiden, erityisesti Mishnan ja Talmudin, näkemyksiä naisen asemasta, ja vertaan niitä kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan, pakanauskontojen ja kristinuskon vastaaviin käsityksiin. Etsin näin avaimia sen ymmärtämiseen, miten esimiesasemaan viittaavia arvonimiä kantavat antiikin juutalaisnaiset ovat sopineet siihen erittäin patriarkaaliseen maailmaan, joka aukeaa rabbiinisista lähteistä. Tutkielmasta käy ilmi, että perinteinen näkemys puhtaista kunnianimityksistä on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vähitellen antanut tilaa sille mahdollisuudelle, että ainakin joissakin syngogayhteisöissä, jossakin päin Rooman valtakuntaa, naiset saattoivat hoitaa vastuullisia tehtäviä ja olla auktoriteettiasemassa. Muutos sopii nykyiseen käsitykseen antiikin ajan juutalaisuuden monimuotoisuudesta. Toisaalta, primaarista lähdemateriaalia on niukasti ja se vähäkin antaa mahdollisuuden monenlaisiin tulkintoihin. Tämä on johtanut siihen, että tutkijat ovat hyvinkin erimielisiä arvonimien merkityksestä; sekä patriarkaalisilla että, voisiko sanoa, feministisemmillä näkemyksillä on kannattajansa. Monet tutkijat liikkuvat jossakin välimaastossa. Avoimia kysymyksiä on paljon. Yhtä selkeää vastausta on mahdotonta antaa. Näen tutkimuksen ensisijaisena arvona aiemmin vallinneiden, mielestäni usein perustelemattomien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisen ja näkökulmien laajentamisen. On päästy ulos sellaisista kehäpäätelmistä, ettei nainen voi olla esimerkiksi synagogan esimies, koska synagogan esimies ei voi olla nainen. Mitä paremmin tutkimus pystyy lisäämään antiikin juutalaisten sosiaalisen kontekstin tuntemusta, sen todennäköisemmin piirtokirjoitusten naisetkin ottanevat oikean paikkansa historiassa.
  • Heiskanen, Otso (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielmani tarkastelee sellaisia latinankielisiä tekstiotteita, joissa käsitellään tai sivutaan aiheita, joista on säädetty heprealaisen Raamatun Toorassa jonkinlainen määräys, kehotus tai kielto. Olen kerännyt otteita 19 eri kirjoittajalta yhteensä 27. Varhaisin ote on Marcus Tullius Ciceron vuonna 59 eKr. pitämästä oikeuspuheesta, myöhäisin puolestaan polyteistirunoilija Rutilius Namatianukselta 400-luvulta jKr. Tarkastelen ja kommentoin tekstejä vertaillen niitä Raamattuun, rabbiiniseen kirjallisuuteen ja juutalaisten historiaan. Selvitän tutkielmassani, millaisin eri tavoin roomalaiset näkivät juutalaiset ja juutalaisuuden, sekä millaisia käsityksiä roomalaisilla oli juutalaisuuden rituaaleista ja niiden taustoista. Kiinnitän huomiota myös siihen, onko tekstiotteiden perusteella sanottavissa jotain juutalaisuudessa ajan mittaan tapahtuneista muutoksista. Tekstiotteiden valossa vaikuttaa siltä, että sellaiset juutalaiset tavat kuten sapattikynttilöiden sytyttäminen ja ruumiiden hautaaminen krematoinnin asemesta olivat voimissaan jo esirabbiinisella ajalla, vaikka niistä säädettiin kirjallisesti vasta rabbiinisessa kirjallisuudessa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ympärileikkaus ja sapatin viettäminen olivat roomalaisille hyvin tuttuja juutalaisia tapoja, olkoonkin, että sapatti käsitettiin ilmeisen virheellisesti paastopäiväksi. Paastoaminen mainitaan – vaikkakin väärässä yhteydessä – lähdekirjallisuudessa sen verran tiuhaan, että rohkenen tehdä johtopäätöksen, että se oli antiikin juutalaisten keskuudessa verrattain yleistä. Useat latinankieliset kirjoittajat vaikuttavat olevan huolissaan juutalaisen uskonnon ja juutalaisten tapojen leviämisestä roomalaisten keskuudessa. Tätä huolta tuodaan ilmi sangen juutalaisvastaisin sanankääntein, joissa näen paljon samaa modernin antisemitismin kanssa.