Browsing by Subject "antisemitismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Lindberg, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2018)
    Efter nationalsocialisternas maktövertagande i Tyskland 1933 började allt fler människor fly landet. De som flydde var främst politiska motståndare till den nya regimen och judiska flyktingar. Till Finland tog sig de första flyktingarna under våren 1938. Under sommaren samma år började en stundvis häftig polemik i den finländska pressen om förhållandet till flyktingarna. I denna pro gradu-avhandling jämförs sex större finländska dagstidningars syn på de centraleuropeiska flyktingarna samt mängden och genren av artiklar som tillägnades frågan. De studerade tidningarna är: Ajan Suunta, Helsingin Sanomat, Ilkka, Suomen Sosialidemokraatti, Svenska Pressen och Uusi Suomi. Dessa tidningar representerade antingen direkt eller indirekt de olika partipolitiska grupperingarna i landet och syftet med avhandlingen är att ge en möjligast representativ bild av flyktingdebatten i Finland. Källmaterialet har avgränsats till en tidsperiod från juli 1938 till slutet av augusti 1939, då flyktingdebatten gick som hetast i landet. Som teoretiska ramverk stöder sig avhandlingen på mentala uppdelningar av världen i ”Vi” och ”De”. För den nationalistiska högerpressen, Ajan Suunta och Uusi Suomi, representerade flyktingarna ett Andre, som framkallade typiska anti-immigrationsattityder och farhågor hos skribenterna. Då majoriteten av flyktingarna som tog sig till Finland dessutom var judar övergick kritiken mot flyktingarna även till antisemitiska stereotypier och karaktäriseringar. De mångfacetterade antisemitiska stereotypierna som förekom både i Ajan Suunta, och Uusi Suomi tyder också på att tidstypiska antisemitiska föreställningar var välkända i Finland under mellankrigstiden. En positivare syn på flyktingarna förmedlades dock också i pressen. Suomen Sosialidemokraatti yrkade på klasstillhörighet med de politiska flyktingarna, medan både Svenska Pressen och Suomen Sosialidemokraatti åberopade solidaritet med samtliga flyktingar. Flyktingarna ansågs därutöver utgöra ett konkret bevis på det nationalsocialistiska Tysklands orättfärdighet och flyktingarna användes även som ett antifascistiskt slagträ. Av de studerade tidningarna hängav Ajan Suunta och Suomen Sosialidemokraatti det absolut största intresset till flyktingfrågan. Det var även dessa tidningar som representerade bägge ytterligheter i den offentliga debatten om flyktingarna. Ilkka och Helsingin Sanomat tillägnade frågan det minsta spaltutrymmet och deras syn på flyktingarna var tämligen neutral. Av dessa hade dock Ilkka en försiktigt positiv syn, medan Helsingin Sanomat hade en mer kritisk inställning. De främsta argumenten som användes för att kritisera mottagandet av flyktingar var att dessa anlände i alltför stora mängder, att Finland inte hade råd med att ta emot ytterligare flyktingar, att man borde prioritera de så kallade finskbesläktade stamfrändeflyktingarna och att man ej ville skapa en inhemsk ”judefråga” genom att öka den judiska minoriteten i landet. Därutöver förekom stereotypier av judarna som stormrika och sluga affärsmän som inte var i behov av hjälp, utan endast utnyttjade situationen till egen vinning. I majoriteten av argumentationen som användes för att befrämja mottagandet av flyktingarna framfördes att flyktingarna var förföljda offer av nationalsocialistisk terror samt både Tyskland och finländska ytterhögern kritiserades för nonchalans i frågan. Motsättningsvis appellerade man till medmänsklighetskänsla, solidaritet och humanism hos läsarna.
  • Hakola, Raimo (Kirkkohallitus, 2021)
    Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja, Kirkko ja toiminta
  • Toukola, Milla (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimus käsittelee suomalaista antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta Magneettimedia-lehdessä vuosina 2014–2016 ilmestyneiden juutalaiskirjoitusten valossa. Suomalaista antisemitismiä nykyajan kontekstissa ei ole juurikaan tutkittu, joten tutkimuksen aihe on perusteltu. Magneettimedia toimi alun perin kyläkauppias Juha Kärkkäisen mainoslehtenä, mutta julkaisussa alkoi vuodesta 2012 lähtien ilmestyä juutalaisvastaisia kirjoituksia, joiden johdosta sekä Juha Kärkkäinen että hänen yrityksensä J. Kärkkäinen Oy tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomiosta huolimatta juutalaiskirjoituksien julkaisu jatkui. Tutkimuksen aineisto koostuu Magneettimedian Uutiset-palstan kirjoituksista. Palstalta on systemaattisesti kerätty kaikki juutalaisiin viittaavat kirjoitukset, jotka tämän jälkeen on analysoitu diskurssianalyysiä apuna käyttäen. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Millaista kuvaa Magneettimedian uutisointi rakentaa juutalaisista? 2) Kuinka Magneettimedian juutalaiskuva vastaa kansainvälistä antisemitismiä. Aineistosta hahmottui neljä selkeää diskurssia, joista jokainen ilmentää osaltaan Magneettimedian antisemitismin eri puolia. Ensimmäinen diskurssi oli Israelin valtion kritisointi. Toiseksi uutisoinnille oli ominaista juutalaisten moraalin ja hyvien tapojen kyseenalaistaminen. Kolmanneksi uutisista nousi juutalaisten kansanmurhan kiistäminen ja neljäntenä diskurssina oli juutalaisten vaikutusvalta maailmanpoliittisiin tapahtumiin. Kaikista neljästä diskurssista välittyi vahva usko kansainväliseen juutalaisten salaliittoon. Juutalaisten moraalin kyseenalaistaminen ja heidän väitetty vaikutusvaltansa ovat vanhaa antisemitististä perintöä. Uutta antisemitismiä puolestaan edustaa holokaustin kiistäminen ja Israelin valtion kritisointi. Huomionarvoista oli vanhan juutalaisvastaisen pamfletin Siionin viisaiden pöytäkirjojen merkitys Magneettimedialle. Paitsi Pöytäkirjojen negatiiviset käsitykset juutalaisista myös sen konservatiivinen arvomaailma näkyi Magneettimedian uutisten taustaoletuksissa. Tutkimus argumentoikin, että Pöytäkirjat on avainasemassa Magneettimedian maailmankuvan ymmärtämisessä.
  • Seppälä, Jaakko (2010)
  • Myllykoski, Matti; Lundgren, Svante (Yliopistopaino, 2006)
    Juutalaisvastaisuudella on pitkät juuret kristinuskon historiassa. Juutalaisuudesta versonut kristinusko suhtautui hyvin kriittisesti emouskontoonsa jo toisella vuosisadalla. Kristinuskon kehitys eu­rooppalaiseksi valtauskonnoksi vahvisti juutalaisvastaisuutta enti­sestään. Tässä teoksessa tarkastellaan kristillisen juutalaisvastaisuuden historiaa noin kahdentuhannen vuoden ajalta. Juutalaisista tuli jo var­hain kristittyjen teolögien silmissä Jumalan murhaajia. Ennen muuta Jeesuksen kuoleman teologinen tulkinta sai monet kristityt suhtautumaan vihamielisesti tai ainakin ennakkoluuloisesti juuta­laisiin. Koska kyse on halki vuosisatojen ollut pitkäkestoisesta ja koko kansaan kohdistuneesta vihasta, tässä kirassa siitä käytetään termiä “kristillinen antisemitismi”. Kristillinen juutalaisvastaisuus, jota kautta aikojen oli toteutettu ajatuksin, sanoin ja teoin, valmis­ti osaltaan maaperäa 1800-luvun rotuantisemitismille. Kristillisen antisemitismin pitkä perinne vaikutti myös siihen, että kirkot eivät kyenneet selkeästi vastustamaan Hitlerin hirmuhallintoa, kun se murhasi miljoonia juutalaisia. Teoksen kirjoittajat Matti Myllykoski ja Svante Lundgren kysy­vätkin, milloin, millä tavalla ja miksi kristillinen usko ja ajattelu ovat tuottaneet sellaista puhetta ja toimintaa, jota voidaan pitää juutalaisvastaisena.
  • Ketola, Mikko (Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2005)
    Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia
  • Pihko, Vilho (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa selvitetään miten Saksan juutalaisista kirjoitettiin Helsingin Sanomissa vuosina 1933-1939. Tutkimusmetodina on käytetty kvalitatiivista metodia ja tutkimusaineistona on Helsingin Sanomien artikkeleita. Aineisto koostuu artikkeleista, joiden sanamuodosta käy selvästi ilmi, että ne koskevat nimenomaan Saksan juutalaisia. Artikkeleiden määrä on kerätty kuvaajaan, josta näkyy kunakin vuonna julkaistujen Saksan juutalaisia käsittelevien artikkeleiden määrä. Tutkielmassa tarkastellaan Saksan juutalaisvainoja 1930-luvun liberalismin näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin vertailuna Laurel Leffin julkaisemaa tutkimusta holokaustin uutisoinnista New York Timesissa. Yhdysvalloissa oli erilaiset poliittiset intressit uutisten valintaan kuin Suomessa. Leffin tutkimus kritisoi voimakkaasti New York Timesin päätoimittajaa siitä että oli jättänyt juutalaisia koskevat artikkelit vähälle huomiolle. Helsingin Sanomien päätoimittajan roolia julkaistujen artikkeleiden valintaan pohditaan myös omassa tutkimuksessani. Helsingin Sanomat oli puolueettomaksi julistautunut, voittoa tavoitteleva lehti. Uutiset valittiin lehteen sen mukaan, miten niiden ajateltiin kiinnostavan lukijakuntaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Eurooppaa oli poliittisesti epävakaata aikaa, jossa ihmisiin vaikuttivat sen aikaiset länsimaiset aatteet ja mielipiteet. Diktatuurit, epävakaat olot ja tieteeksi mielletty rotuoppi vaikuttivat ajan henkeen ja ihmisten asenteisiin Euroopassa ja Suomessa. Helsingin Sanomien julkaisujen sanamuodot antavat ymmärtää, että sanomalehden toimitus hyväksyi osittain juutalaisiin kohdistetut toimet Saksassa ja että se suhtautui juutalaiskysymykseen välinpitämättömästi Artikkelit keskittyivät pääasiassa raportoimiseen, eli siihen mitä Saksassa tehtiin ja mitä siellä tapahtui. Helsingin Sanomissa otettiin hyvin vähän kantaa siihen, miten natsien vainot vaikuttivat saksalaiseen yhteiskuntaan ja arkipäivään. Artikkelit olivat persoonattomia, ilman haastatteluja tai kuvia. Tutkivaa journalismia hyödynnettiin harvoin.
  • Hoffrén, Riitta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Työni on analyysi saksanjuutalaisen runoilijan Else Lasker-Schülerin runoista, jotka hän on kirjoittanut maanpaossa hänen lähdettyään kansallissosialisteja pakoon Saksasta 1930-luvulla. Analysoimani kolme runoa Über glitzernden Kies, Ich liege wo am Wegrand ja Ergraut kommt seine kleine Welt zurück ovat runokokoelmasta Mein blaues Klavier, joka ilmestyi Palestiinassa vuonna 1943. Työn teoriaosassa valotan kansallissosialismin, antisemitismin ja kolmannen valtakunnan historiaa, expressionismia kirjallisuuden lajina sekä pakolaiskirjallisuutta toisen maailmansodan aikaan. Tarvitsen näitä taustatietoja vastatakseni tutkimuskysymyksiini, jotka ovat seuraavat: Kuinka tyypillinen expressionistinen runoilija Else Lasker-Schüler on? Kuinka tyypillinen (juutalainen) pakolaiskirjailija Lasker-Schüler on? Näitä analysoin teoriaosion kappaleiden ja valitsemieni runojen perusteella. Lopuksi analysoin myös, millaisia viittauksia valitsemissani runoissa esiintyy Lasker-Schülerin omaan elämään maanpaossa ja yleismaailmalliseen tilanteeseen, kuten toiseen maailmansotaan ja juutalaisten kohtaloon. Teoriaosio työssä on analyysiin verrattuna kohtuullisen pitkä, sillä halusin saada aiheista hyvän kokonaiskuvan. Käytän analyysissä apuna Jörg Schönertin, Peter Hühnin ja Malte Steinin kehittämää narratologista runoanalyysimetodia, joka lajittelee runojen sisällöt eri teemojen alle, ja tekee niistä helpommin analysoitavia. Työssäni ilmenevät seuraaviin tulokset tutkimuskysymyksiini: Else Lasker-Schüleriä voi kutsua tyypilliseksi ekspressionistiseksi runoilijaksi hänen vahvan tunneilmaisunsa ja aiheidensa takia. Hän kirjoittaa omasta ajastaan kriittisesti ja ilmaisuvoimaisesti. Hänen voi todeta olleen myös tyypillinen pakolaiskirjailija valittujen runojen aiheiden perusteella. Ne ovat täynnä tuskaa, koti-ikävää ja viittauksia sodan runtelemaan maailmaan ja juutalaisten kohtaloon. Aiheet ovat erityisen tyypillisiä myös juuri juutalaisille pakolaiskirjailijoille. Runoissa ilmeni myös paljon viittauksia Else Lasker-Schüleriin omaan elämään, hänen menneisyyteensä ja hankalaan tilanteeseensa maanpaossa kirjoitushetkellä. Runoissa hän käsittelee myös yleisiä ajan tapahtumia, sotaa ja juutalaisten sortoa, ja viittauksia niihin löytyy paljon.
  • Aalto, Julia (2007)
    Pro gradu tutkielma Vichyn Ranskan juutalaislainsäädännön ja kollaboraation muisto nyky-Ranskan haasteena tarkastelee historioitsijoiden todistajanroolia vuosina 1997–1998 käydyssä Maurice Paponin oikeudenkäynnissä. Vichyn Ranskan virkamiehenä palvellut ja sittemmin menestyksekkään uran Ranskan hallinnossa tehnyt Papon joutui syytteeseen rikoksista ihmisyyttä vastaan kun vuonna 1981 löytyneet dokumentit paljastivat hänen olleen osallisena Bordeaux’n alueen juutalaisten luovuttamisessa Saksaan. Historiantutkimuksen käyttö oikeudessa kytkeytyy laajemmin kysymykseen yhteiskuntien kyvystä ja keinoista tulla toimeen menneisyytensä traumaattisten tapahtumien kanssa, ja tämä toimii tutkimuksen viitekehyksenä. Historioitsijoiden suhdetta oikeudenkäyntiin tarkastellaan ensisijaisesti historiantutkimuksen asettamien ammatillisten vaatimusten ja yhteiskunnallisen roolin näkökulmasta suhteuttaen samalla prosessi ja eri osapuolten siitä esittämät näkemykset Vichyn Ranskan historiaan ja aikakauden erikoiseen asemaan ranskalaisessa yhteiskunnassa. Tarkoituksena on selvittää, millaiseksi historioitsijoiden rooli oikeudessa muodostui, millaisia kysymyksiä se herätti sekä millaisin perustein historioitsijoiden asemaa oikeuden todistajina puolustettiin ja kritisoitiin. Historioitsijoiden rooliin liittyviä kysymyksiä käsitellään ensisijaisesti Paponin prosessissa osallisina olleiden henkilöiden julkaisemien kirjoitusten sekä heidän antamiensa haastatteluiden pohjalta. Tämän ohella on hyödynnetty muiden todistajana toimimiseen kantaa ottaneiden julkaisemia artikkeleita. Lähteinä itse oikeudenkäynnistä toimivat siitä kirjoitetut kirjat, lehtiartikkelit sekä asianomistajapuolen laatimat selostukset oikeussalin tapahtumista. Paponin oikeudenkäyntiä pidettiin lopulta monin tavoin puutteellisena sille asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden suhteen. Historioitsijoiden kannalta suurimmaksi kysymykseksi muodostui se, että todistajanrooli uhkasi tehdä menneisyyden selittäjistä menneisyyden tuomareita. Vaikka historioitsijoiden tehtäväksi oli määritelty ainoastaan tapauksen kontekstin kuvailu eikä heillä ollut oikeutta tutustua Paponia koskevaan esitutkintamateriaaliin, todistajana toimineita johdateltiin ottamaan kantaa myös syytetyn tekoihin sekä epäsuorasti myös tämän syyllisyyteen tai syyttömyyteen. Lisäksi Ranskan oikeudenkäynnit pohjautuvat tapausten suulliseen käsittelyyn, ja yleisesti ottaen tämä sopii huonosti yhteen historiantutkimuksen työtapojen kanssa. Oikeudenkäynti nosti esiin kysymyksiä myös siitä, millaisia yhteiskunnallisia päämääriä historiantutkimus ja historioitsijat asettuvat tämänkaltaisissa prosesseissa palvelemaan. Paponin oikeudenkäyntiin hyvin kriittisesti suhtautunut ranskalaishistorioitsija Henry Rousso näki riskeinä erityisesti pysyvän kollektiivisen syyllisyyden sekä ranskalaisen yhteiskunnan juuttumisen menneisyyteen.
  • Suomalainen, Tommi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee juutalaisten rituaalimurhaamaksi väitetyn ”lapsimarttyyri” William Norwichlaisen kultin vaiheita vuodesta 1144 vuoteen 1174. Tutkimuskysymyksinä toimivat muun muassa miten kultti muodostui, ketkä vaikuttivat sen taustalla, miten siihen suhtauduttiin, mitä sen levinneisyydestä ja vaikutuksesta tiedetään sekä miksi kultti sammui? Tutkielman tärkeimpänä lähteenä toimii munkki Thomas Monmouthilaisen kirjoittama seitsemänosainen De vita et passione Sancti Willelmi Martyris Norwicensis -pyhimyselämäkerta. Sen pohjalta on tehty huomattavasti levinneempi tiivistelmä, joka on säilynyt osana Nova Legenda Anglie -teosta. Tutkielma huomioi myös Anglosaksien kronikkaan sisältyvän Peterboroughin kronikan lyhyen William Norwichlaista käsittelevän osuuden, joka edustaa pyhimyselämäkerrasta itsenäistä kertomusperinnettä. Näiden lähteiden tulkinnan ohella tutkielma hyödyntää ja kommentoi aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkielma argumentoi kultin syntyneen reaktiona Williamin ruumiin löytymiseen ja kehittyneen tuomiokirkossa välineeksi ylläpitää Norwichin ensimmäisen piispan Herbert de Losingan muistoa ja perintöä. Tutkielmassa kultin vaiheet on jaettu ajallisesti kolmeen ajanjaksoon: varhaisvaiheisiin (1144–1150), nousukauteen (1150–1168) ja kuihtumiskauteen (1168–1174). Näitä ennen tutkielma taustoittaa Norwichin kaupungin historiaa ja tietoja historiallisesta Williamista. Varhaisvaiheiden yhteydessä käsitellään kultillisen toiminnan muodostumista kuolleen Williamin ympärille ja teorioita hänen perheenjäsentensä osuudesta kultin muodostumiseen. Nousukauden alkaminen ajoitetaan Williamin ensimmäisen translaation yhteyteen, jolloin Norwichin tuomiokirkko alkoi edistämään kultin leviämistä piispa William Turben johdolla. Kuihtumiskauden yhteydessä kultin katoamisen syyksi on esitetty useita syitä: uudempien samankaltaisten verisyytöspyhimysten kuten Harold Gloucesterilaisen ilmaantumista, Norwichin tuomiokirkon tulipaloa, Thomas Becketin suositun kultin syntyä ja piispa William Turben kuolemaa.
  • Savola, Karel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty humanistinen Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme vieraiden kielten koulutusohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track germaaninen filologia Tekijä – Författare – Author Karel Savola Työn nimi – Arbetets titel – Title Zeitliches Umfeld, Themen und Erzähltechnik bei Arthur Schnitzler Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu Aika – Datum – Month and year marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 52+8 Tiivistelmä – Referat – Abstract Työ perustuu itävaltalaisen kirjailijan Arthur Schnitzlerin (1862-1931) tuotantoon ja tutkimuskirjallisuuteen. Schnitzler kuvaa antisemitismia sekä assimilaatiota, sionismia ja juutalaisten toimintaa sosialistisessa liikkeessä reaktiona siihen. Antisemitismi voi edustaa yleisemmin alhaisista lähtökohdista kumpuavaa vallanhimoa. Kaksoismonarkian upseeriston erikoisasema perustui tiukasti noudatetulle kunniakäsitteelle, jota puolustettiin kaksintaisteluissa myös siviilejä vastaan, tai jos siihen ei ollut mahdollisuutta, loukatun täytyi tehdä itsemurha. Lähestyvä Itävalta-Unkarin romahtaminen heijastuu henkilöiden käyttäytymiseen, ja he elävät hetkessä. Lääkärinä Schnitzler tarkasteli kuvattaviaan jopa tieteelliseen neutraaliuteen pyrkien. Schnitzler kehitti kertomuksissaan Fräulein Else ja Leutnant Gustl sisäinen monologi -kerrontatekniikkaa, joka mahdollisti lukijan suoran kosketuksen päähenkilön ajatuksiin, tajunnanvirtaan. Schnitzlerin henkilöillä on vaikeuksia ilmaista todellisia tavoitteitaan ja tunteitaan kielellisesti. Henkilöhahmot erittelevät sisäisiä tuntemuksiaan äärimmäisen pikkutarkasti. Vaikka Schnitzler oli saanut vaikutteita Freudilta, hän suhtautui psykoanalyysiin kaikenkattavana selitysmenetelmänä epäilevästi. Henkilöhahmot kiinnittävät liioitellusti huomiota itseensä kohdistuviin olettamiinsa toisten ihmisten reaktioihin. Kertomusten loppu jätetään Schnitzlerillä usein avoimeksi kuin japanilaisessa kirjallisuudessa. Henkilöhahmot ovat eristettyinä yksilöinä hierarkisen yhteiskunnan konventioiden armoilla. Näiden murtaminen aiheutti, että Schnitzlerin näytelmien esittämisiä kiellettiin Itävallassa.Keskeisenä aiheena Schnitzlerillä on naisten asema suhteessa miehiin. Varsinkin ylemmässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat miehet käyttävät naisia hyväkseen. Yleisenä aiheena on itsekeskeinen, toisiin ihmisiin ja rakastettuihin manipuloivasti suhtautuva taiteilija. Todellisuuden, unen, kuvitelman ja näytellyn raja on Schnitzlerillä usein häilyvä. Hukkaan kulunut menneisyys on saattanut muuttua epämääräisen unenomaiseksi. Esim. Casanova in Spa -teoksessa päähenkilö ei hyväksy vääjäämätöntä vanhenemistaan. Das Tagebuch der Redegonda -kertomuksessa lukija ei tiedä, mikä on kertojien mielikuvitusta. Onko herra von Umprecht vain suggeroinut Die Weissagung -novellin kertojan? Andreas Thameyers letzter Brief -kertomuksen nimihenkilö pakenee itsepetokseen.Toteutumaton rakkaus assosioituu usein kuolemaan. Itsekkäät ihmiset ajavat toisia kuolemaan. Pelissä ihminen heittäytyy itsetuhoisesti sattuman armoille, kuten Spiel im Morgengrauen -teoksessa. Sattumalla on ratkaiseva merkitys henkilöhahmojen kohtaloon. Teoillaan he aiheuttavat tarkoittamattomiaan seurauksia. Monet eivät ota vastuuta teoistaan. He ovat eristettyinä yksilöinä luonteensa piilotajuisten voimien armoilla. Yleinen on ulkopuolisuuden teema yhteiskunnassa. Ihmissuhteet päättyvät usein äkisti ja jyrkästi. Henkilöiden on vaikeata toteuttaa määrätietoisesti tavoitteitaan.Schnitzler uskoi yksilön mahdollisuuteen toimia oikein kussakin tilanteessa. Poikkeustapauksissa Schnitzlerin teoksilla on onnellinen loppu. Schnitzler kehittelee teoksissaan aiheitaan aina uusina, toisinaan koomisina muunnelmina. Kirjailija piti tehtävänään kuvata maailmaa esteettisesti, ei ratkaista syvimpiä kysymyksiä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Arthur Schnitzler, sisäinen monologi, Itävalta-Unkari, kirjallisuusanalyysi, antisemitismi, psykologinen ihmiskuvaus, kunniakäsitteet Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Lemström, Evi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimus käsittelee Suomen juutalaisten käsityksiä antisemitismistä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten Suomen juutalaiset määrittelevät antisemitismin sekä miten he käsittävät erilaisten aiheeseen liittyvien teemojen antisemitistisyyttä. Teemat ovat ympärileikkaus- ja Israel-kritiikin, Israeliin ja israelilaisiin kohdistuvien boikottien sekä niin sanottujen positiivisten stereotypioiden antisemitistisyys. Teemat on valittu tutkimukseen, koska ne ovat läsnä Suomen julkisessa keskustelussa eikä niiden antisemitistisestä luonteesta olla yhtä mieltä. Aiemman tutkimuksen puute tarkastella juuri Suomen juutalaisten käsityksiä antisemitismin määrittelystä tuottaa tarpeen tutkimuksen toteuttamiselle. Antisemitismin käsitteen määrittelyjen moninaisuus muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Analyysimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja analyysi on toteutettu joustavasti Lars Dencikin ja Karl Marosin kolmijakoista antisemitismien mallia hyödyntäen (2016). Aineistoa on näin tarkasteltu klassisen, Israel-lähtöisen ja valistusantisemitismin termien avulla. Aineistona ovat viisitoista (15) Suomen juutalaisilta kerättyä vastausta antisemitismin teemoihin liittyviin kysymyksiin. Aineisto on kerätty sähköisillä kyselylomakkeilla Helsingin ja Turun juutalaisten seurakuntien avulla sekä sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. Tutkimuksessa huomattiin, että Suomen juutalaisten käsitykset antisemitismistä vastasivat eritoten klassisen antisemitismin piirteitä Dencikin ja Marosin antisemitismeistä. Tämä näkyi vastaajien määritelmissä antisemitismille ja heidän käsityksissään ympärileikkaus- ja Israel-kritiikin sekä positiivisten stereotypioiden antisemitistisyydestä. Käsityksissä näkyivät siis selvästi mielikuvat stereotypioista, harhaluuloista ja rasismista keskeisinä juutalaisvastaisuuden muotoina. Valistusantisemitismi näkyi käsityksissä, joissa ympärileikkauskritiikki koettiin asiattomana juutalaista uskoa tai kulttuuria loukkaavana. Myös antisemitistiseksi koettu Israel-kritiikki oli sovitettavissa valistusantisemitismin kategoriaan, koska Suomen juutalaiset käsittivät Israel- ja ympärileikkauskritiikille esitettävän samankaltaisia humanitäärisiä perusteluja. Israel-lähtöinen antisemitismi sopi taas eksplisiittisesti tarkasteltuna kuvaamaan vain muutamia aineistosta nousseita käsityksiä, joissa tulivat esille kokemukset Israelin rinnastamisesta kaikkiin juutalaisiin. Israel-lähtöisyyttä ei voinut suoraan soveltaa Suomen juutalaisten näkemyksiin Israel-kritiikin ja boikottien antisemitistisyydestä, koska Dencik ja Marosi eivät lue kritiikkiä sellaisenaan Israel-lähtöisen antisemitismin määritelmäänsä. Johtopäätöksenä Suomen juutalaisten käsityksiä sekä kokemuksia antisemitismistä voi kuvata erityisesti klassisen antisemitismin ja valistusantisemitismin termeillä. Dencikin ja Marosin antisemitismien malli ei kuitenkaan sovi kuvaamaan näitä käsityksiä kokonaisuutena, sillä tutkimuksessa nousivat keskeisesti esiin käsitykset Israel-kritiikistä antisemitistisenä, joka ei taas määritelmällisesti sovi Dencikin ja Marosin antisemitismien malliin. Tässä tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että juutalaisen yksilön tai yhteisön käsitykseen jonkin asian antisemitistisyydestä, tässä tapauksessa Israel-kritiikin, tulee suhtautua aitona kokemuksena ja siten sitä voi tarkastella yhdenlaisena antisemitisminä. Jatkotutkimukseksi ehdotetaan näiden Suomen juutalaisten käsityksien taustojen tarkastelua.