Browsing by Subject "arseeni"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Pelkonen, Riina; Alfthan, Georg; Järvinen, Olli (Finnish Environment Institute, 2006)
    The Finnish Environment 17/2006
    The aim of the study was to study the geographical and temporal variation of Cd, Pb, As and Ni in wild edible mushrooms and to evaluate possible toxicological risks resulting from their consumption. The research focused on 12 mushroom species commonly collected in Finland. The samples were collected at common collection sites in Southern Finland between the years 1977 and 1999 and analysed using ICP-MS. The median dry weight concentrations ranged between 0.22-29.70 mg kg-1 d.w. for Cd, 0.36-6.05 mg kg-1 d.w. for Pb, 0.14-5.11 mg kg-1 d.w. for As and 0.41-9.08 mg kg-1 d.w. for Ni. The highest concentrations of Cd, Pb and As were found in Agaricus abruptibulbus and the highest level of Ni in Albatrellus ovinus. The Pb concentrations in A. abruptibulbus and Cd levels in Lactarius species were found to be significantly higher at polluted than at unpolluted sites. The Pb contents of A. ovinus, Boletus species, Cantharellus tubaeformis and Lactarius species as well as Cd levels of A. abruptibulbus and Leccinum species were signifi cantly higher for samples collected in 1977-1983 than for ones collected in 1992-1999. Decomposer species had generally higher concentrations of Cd, Pb and As than mycorrhizal fungi. Apart from the high element concentrations of A. abruptibulbus, the consumption of mushrooms was generally not considered to pose a toxicological risk in the light of the safety limits set by WHO. However, the Cd and Pb contents in A. abruptibulbus and Cd levels of Gyromitra esculenta and Boletus species exceeded the EU maximum permitted concentrations for cultivated mushrooms.
  • Kujala, Katharina; Laamanen, Tiina; Khan, Uzair Akbar; Besold, Johannes; Planer-Friedrich, Britta (Elsevier BV, 2022)
    Soil Biology and Biochemistry
    Arsenic (As) and antimony (Sb) from mining-affected waters are efficiently removed in two treatment peatlands (TPs) in Northern Finland. However, the exact mechanisms behind this removal are not well resolved. Thus, the present study combines results from microcosm experiments and pilot-scale TPs on the effects of microbes, temperature, and carbon substrate to elucidate the role of peat microorganisms in As and Sb removal. The main As and Sb species in TP inflow water are arsenate and antimonate. In peat microcosms, they were quantitatively reduced, however, at rates about 20–400 times lower than previously reported from pure cultures, likely due to excess of other terminal electron acceptors, such as nitrate and sulfate. Addition of the microbial inhibitor sodium azide inhibited reduction, indicating that it is indeed microbially mediated. Arsenite and antimonite (re)oxidation, which is in situ likely limited to upper, oxic peat layers, was likewise observed in peat microcosms. Only for antimonite, oxidation also occurred abiotically, likely catalyzed by humic acids or metals. Process rates increased with increasing temperature, but all processes occurred also at low temperatures. Monitoring of pilot-scale TPs revealed only minor effects of winter conditions (i.e., low temperature and freezing) on arsenic and antimony removal. Formation of methylated oxyarsenates was observed to increase As mobility at the onset of freezing. From different carbon substrates tested, lactate slightly enhanced arsenate reduction and antimonate reduction was stimulated by acetate, lactate, and formate. However, a maximum rate enhancement of only 1.8 times indicates that carbon substrate availability is not the rate-limiting factor in microbial arsenate or antimonate reduction. The collective data indicate that microorganisms catalyze reduction and (re)oxidation of As and Sb species in the TPs, and even though temperature is a major factor controlling microbial As and Sb reduction/(re)oxidation, low inflow concentrations, long water residence times, and the presence of unfrozen peat in lower layers allow for efficient removal also under winter conditions.
  • Pylkkänen, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä kirjallisuuskatsaus keskittyy kuvaamaan raskasmetalleille altistumista ja niiden toksisuutta väestötasolla. Raskasmetalleista on tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitelty Suomessa merkittävimmät raskasmetallit – arseeni (orgaaninen ja epäorgaaninen), elohopea, kadmium, lyijy, nikkeli ja orgaaniset tinayhdisteet. Raskasmetallien toksisuutta on tutkittu laajasti ja eläinkokeista on saatu arvioitua toksisia annoksia erilaisille elimellisille vaikutuksille. Myös monen raskasmetallin akuutista toksisuudesta suurella annoksella on hyvin tietoa saatavilla. Laajoja epidemiologisia tutkimuksia, jotka käsittelevät kroonista matala-asteista altistusta, on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän. EU-tasolla lainsäädäntö määrittelee raja-arvoja joillekin raskasmetalleille tietyissäelintarvikkeissa, joissa raskasmetallien pitoisuus on todettu muita elintarvikkeita suuremmaksi tai sen käyttö on laajamittaista väestötasolla. Suomalaisten raskasmetallialtistuksesta voidaan saada kokonaiskuvaa yhdistämällä tiedot eri elintarvikeryhmien kulutuksesta ja niiden raskasmetallipitoisuuksista. Huomioon otettavaa on myös eri raskasmetallien erilainen kinetiikka ja suhteellinen kertyminen eri ikäryhmissä. Talousvesiperäistä altistusta voidaan arvioida tiedetyillä juomavesianalyyseillä, joita on kerätty useilta alueilta Suomessa. Tutkielmassa käsitellään myös tiedettyjä riskiryhmiä eri raskasmetalleille sekä mahdollisia skenaarioita, joissa suurin sallittu päivittäinen altistus tietylle raskasmetallille voi ylittyä.
  • Suomi, Johanna; Valsta, Liisa; Suominen, Kimmo; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2020)
    Ruokaviraston tutkimuksia 1/2020
    Riskinarvioinnissa tutkittiin suomalaisten työikäisten ja eläkeläisten elintarvikkeista ja talousvedestä saamaa altistusta kadmiumille, lyijylle, arseenille, elohopealle, nikkelille ja alumiinille. Aikuisten altistus on vähäisempää kuin lasten (arvioitu aiemmin: Eviran tutkimuksia 2/2015), mutta turvallisen saannin raja ylittyi silti osalla väestöstä. Lyijyn ja epäorgaanisen arseenin saanti oli suuruusluokkaa, jolla terveyshaittojen vaikutusta ei voi sulkea pois, mutta niiden todennäköisyys on pieni tai enintään kohtuullinen. Joka viidennellä yli 45-vuotiaalla naisella osteoporoottisen murtuman riski on kasvanut kadmiumaltistuksen vuoksi, vaikka lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia rajoitetaan kansallisesti altistuksen vähentämiseksi. Eniten eri raskasmetalleille altistuivat hedelmällisessä iässä olevat, ts. 25–45-vuotiaat, naiset. Elohopea-altistus tällä ryhmällä oli kuitenkin vähäistä. Riskinarvioinnissa tutkittiin altistuksen suuruuden ja lähteiden lisäksi ruoankäytön havaittujen muutosten vaikutusta kuluttajien altistukseen. Finravinto-tutkimusten 2007 ja 2012 perusteella arvioidun altistuksen lisäksi tehtiin karkea arvio EAT-Lancet Commissionin suositteleman ruokavalion mahdollisesta vaikutuksesta kuluttajien altistukseen.