Browsing by Subject "arvo"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Keitanen, Maarit (Helsingfors universitet, 2015)
    Venäjän ortodoksisen kirkko on ollut koko historiansa ajan eri tavoin sidoksissa valtioon. Vaikka Venäjä on sekulaari valtio eikä maassa ole muodollisesti valtiokirkkoa, ortodoksiselle kirkolle muodostui erityisasema suhteessa muihin uskonnollisiin yhteisöihin. Monet tutkijat tuovat esille ortodoksisuuden erityismerkityksen maan historiassa sekä venäläisen kulttuurin ja hengellisyyden kehityksessä. Vaikka kirkon ja eräiden muiden arvioiden mukaan noin 80 prosenttia venäläisistä on ortodokseja, yhteiskunta on käytännössä sekularisoitunut, side kirkkoon on usein symbolinen, uskonnon harjoittaminen on maallistunut ja ortodokseiksi itsensä mieltävät eivät aina jaa kirkon moraalikäsityksiä. Ei-uskovaisista ortodoksiksi itsensä mieltävistä puolet pitää itseään ateistina, mikä tarkoittaa ortodoksiksi identifioitumisen tarkoittavan ylpeyttä venäläisyydestä. Mielipidemittausten mukaan suurin osa venäläisistä katsoo, että ortodoksisella kirkolla tulisi olla erityisasema ja että uskonto ja kansallisuus linkittyvät yhteen: uskonnon määrittää kansakunta ja kansakunnan uskonto on perinteisesti ortodoksisuus. Kirkon ja valtion välinen suhde on Putinin kolmannella kaudella tiivistynyt yhteiskunnallisen ilmaston konservatiivistuessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää perinteisten arvojen retoriikkaa ja teeman roolia venäläisen identiteetin rakentamisessa kirkon ja valtionjohdon puheissa. Tutkimus selvittää paitsi niin kutsuttujen perinteisten arvojen sisällöllistä tematiikkaa, myös niiden argumentoinnissa käytettyjä retorisia keinoja Venäjän ortodoksisen kirkon johdon ja presidentti Vladimir Putinin puheissa Putinin kolmannen presidenttikauden alussa vuosina 2012–2014. Tutkielman aineisto muodostuu kirkon johdon, pääasiassa metropoliitta Hilarionin, ja presidentti Putinin puheista, joita analysoin monitieteisin menetelmin. Laadullisen, hermeneuttiseen metodologiaan nojaavan tutkimuksen tutkimusmenetelmä on Chaïm Perelmanin retoriikan tutkimus, jota täydennän aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Venäjän perinteisten arvojen yksiselitteinen määrittely on vaikeaa, mutta useissa määrittelyissä toistuu venäläisten traditioiden ja isänmaan merkitys. Venäjän väestöpoliittisessa ohjelmassa (2007) tavoitteeksi on määritelty perheinstituution vahvistaminen sekä perhesuhteiden henkisten ja hengellisten perinteiden elvyttäminen ja turvaaminen. Tässä tutkimuksessa perinteisten arvojen käsitteen sisältö jakautuu aineistolähtöisen analyysin tuloksena kolmeen temaattiseen kokonaisuuteen. Näitä ovat perinteiset arvot ja kulttuurinen traditio (perinteisen perheen narratiivi, kulttuuri ja venäläinen identiteetti); perinteiset kristilliset arvot (rauha, solidaarisuus ja kansojen välinen ystävyys, kristilliset traditiot ja sekularismin kritiikki) sekä valtiosuhde (yhteistyö valtion ja muiden kirkkokuntien kanssa, jakolinjojen välttäminen ja kirkon yhtenäisyys). Teemat mukailevat kirkon sosiaalisessa konseptissa esille tuomia teemoja, samoin kuin kysymyksiä joissa kirkko näkee voivansa toimia valtion kanssa. Samalla tarkastelujaksolla presidentti Putinin puheissa toistuivat samat teemat hieman erilaisin painotuksin. Putinin puheissa perinteisiin arvoihin viittaava sisältö jaotellaan tutkimuksessa kolmeen osaan, joita ovat perhe, vanhempien kunnioitus ja moraali; valtion yhtenäisyys, arvot ja patriotismi, Venäjän paikka ja identiteetti maailmassa sekä kristillisyys osana venäläistä kulttuuria, historiaa ja identiteettiä. Aineiston sisällönanalyysi osoittaa, että molemmille toimijoille on yhteistä venäläisten kulttuuristen traditioiden ja maan erityisluonteen puolustaminen, kristillisiin periaatteisiin viittaavan perhe- ja yksilön arvon korostaminen sekä siihen perustuvan perinteisen, konservatiivisen perhemallin vaaliminen, patriotismi sekä vahvan, perinteisen arvoperustan omaavan valtion tukeminen. Aineiston perusteella valtion ja kirkon näkökulmasta perinteiset arvot ovat kiteytettävissä neljään sanaan: perhe, kotimaa, venäläisyys ja patrioottisuus. Ortodoksisuudella on rooli näiden taustatekijänä, kulttuurin, kulttuuristen traditioiden ja identiteetin rakennusaineksena sekä arvostettavana pidettävän moraalin ja perhe-etiikan arvoperustana. Presidentin puheet ovat laajaa medianäkyvyyttä saavia instituutioita, joiden tärkein yleisö muodostuu venäläisistä, kansasta, joka vastaanottaa puheiden viestit median välityksellä. Metropoliitta Hilarionin puheet koostuvat useissa erilaisissa tilanteissa ja erilaisille yleisöille pidetyistä puheista. Venäläiset eivät seuraa kirkon viestintää Moskovan patriarkaatin internet-sivujen kautta, joten puheiden yleisöt ovat erityisyleisöjä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin tärkeimmän yleisöryhmän voidaan olettaa jakavan ainakin osan retoriikan taustalla vaikuttavista premisseistä. Argumentaation tarkoituksena on siten uusintaa yhteistä ymmärrystä. Sekä Putin että Hilarion soveltavat useita Perelmanin teoriasta tunnistettavia argumentaatiokeinoja. Abstraktit ja konkreettiset arvot limittyvät puheissa ja myös temaattiset kokonaisuudet esiintyvät toisiinsa liitettynä. Venäjän kansallisen identiteetin uudelleenmäärittely tapahtuu suhteessa menneeseen ja tulevaan, yhteisiin traditioihin ja kokemuksiin sekä lännen omaksumiin, Venäjän kritisoimiin liberaaleihin arvoihin. Tämä näkyy puheissa vastakkainasettelun, uhkien rakentamisen, venäläisen erityisyyden korostamisen kautta. Puheissa esiintyviä retorisia ja temaattisia keinoja ovat perinteisen perheen narratiivi, historialliseen jatkuvuuteen, auktoriteettiin ja tunteisiin vetoaminen, esimerkkitapausten kautta luodut yleistykset sekä kansakunnan eheyden ja hyvinvoinnin säilyttämisen korostaminen.
  • Hämäläinen, Jouko (Suomen metsätieteellinen seura, 1989)
  • Heinojoki-Pellinen Pirjo (2001)
    Tutkielman aihe liittyy ammattietiikkaan. Työssä tarkastellaan ammattien valtaa ja auktoriteettia useamman ammattialan näkökulmasta. Käsitellyt professiot, esimerkiksi lääkärin, asianajajan tai opettajan ammatit, perustuvat pitkään koulutukseen, teoreettisen tiedon hallitsemiseen ja taitamiseen. Lisäksi esimerkkien ammateissa on aina mukana ns. ammattilainen-asiakas –suhde. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mihin tekijöihin ammattien valta ja auktoriteetti perustuvat. Näiden tekijöiden merkitystä arvioidaan niin klassisten professioiden kuin asiantuntija-ammattilaisten aseman kannalta. Tutkielman aihetta tarkastellaan kolmen eri teorian ja päälähteen pohjalta. Ensimmäisenä lähteenä on Paul Wildingin teos "Professional Power and Social Welfare". Siinä ammattien valtaa ja auktoriteettia esitetään pääpiirteiltään ammattien ulkoisilla tekijöillä, joita ovat ammattien autonomia, monopolisuus sekä asema ja status yhteiskunnassa. Ammattilaisen valta perustuu hänen auktoriteettiinsa, joka muodostuu ammattilaisen erityistiedosta ja –osaamisesta. Ammattilainen-asiakas –suhteessa ammattilaisen rooli on hallitsevampi ja perustuu hänen erityistietoonsa kun taas asiakkaan osana on olla lähinnä asiantuntija-ammattilaiseen uskojan ja luottajan roolissa. Toisena lähteenä ja teoriana ovat professori Timo Airaksisen monet teokset ja kirjoitelmat ammattietiikasta. Pääasiallisiksi tarkastelun kohteiksi on valittu ammattien arvot ja ammattilaisten hyveet vallan ja auktoriteetin lähteinä. Jokaisella ammatilla on tietty kaikkien ylei-sesti hyväksymä arvo ja päämäärä, jotka toteuttavat yhteistä hyvää. Näitä arvoja ovat esimerkiksi terveys lääkärin arvona tai oikeudenmukaisuus asianajajan arvona. Ammattilaisille ominaiset luonteenpiirteet: rohkeus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus tai hyväntahtoisuus muutamina esimerkkeinä hyveistä tukevat ammatillisten arvojen toteutumista ja takaavat näin valtaa ja auktoriteettia ammateissa ja ammattilaisilla. Viimeisenä teoriana ja lähteenä on esitetty Daryl Koehnin näkemystä vallan ja auktoriteetin synnystä ammateissa. Teoksessaan "The ground of Professional Ethics" hän painottaa tärkeänä tekijänä luottamuksen merkitystä ammattilainen-asiakas –suhteessa. Molemminpuolinen luottamus ammatillisessa kanssakäymisessä luo oikeaa ammattien valtaa ja auktoriteettia, mikä tukee molempien osapuolten päämääriä yhteisen hyvän saavuttamisessa. Koehnin teoriassa on paljon yhtenevää professori Airaksisen arvoihin ja hyveisiin pohjautuvalle teorialle ammattien vallasta ja auktoriteetista. Koehn esittää myös, että erityistietoa ja asiantuntijuutta painotetaan liikaa auktoriteetin saavuttamisessa ja hän kritisoi siten sen merkitystä ammattien vallassa. Ammattilaisen tieto ja pätevyys eivät ole valtaa ilman luottamusta ammattilainen-asiakas –suhteessa. Näiden kolmen päälähteen tarkastelun lisäksi ammattien valtakysymyksiin liittyvät normatiivisina tekijöinä ammattilaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä vastuukysymykset ammatillisissa toimissa. Näitä tekijöitä ammattien päämäärien ja arvojen lisäksi pyritään kiteyttämään ja esittämään ohjeina ja sääntöinä ammattien eettisissä koodeissa.
  • Jylkäs, Kaisa (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman kohdeilmiönä tarkasteltiin asiakassuhdejohtamista ja asiakassuhteen ulottuvuuksia palvelukontekstissa. Tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys asiakassuhteiden johtamisella on Valion kuluttajapalvelun arvioinnissa ja kehittämisessä. Valion kuluttajapalvelua tarkasteltiin asiakassuhdejohtamisen osaprosessina. Tutkimuksen teoriaosassa tutustuttiin asiakassuhtejohtamisen taustalla vaikuttaviin näkökulmiin ja määrittelyihin. Asiakassuhteiden johtamista kuvattiin erilaisten prosessimallien avulla yrityksen toimintojen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin asiakassuhteen ulottuvuuksia, kuten palvelutarjoomaa, vuorovaikutusta, tyytyväisyyttä, luottamusta sekä uskollisuutta ja sitoutumista. Lopuksi tarkasteltiin arvoa käsitteenä ja arvon merkitystä palvelukontekstissa. Teoriaosan perusteella asiakassuhdejohtaminen on kokonaisvaltainen prosessi, jonka tavoitteena ovat tuottavat ja pitkäkestoiset asiakassuhteet. Yritykseltä vaaditaan kykyä nähdä ja havaita asiakkaiden tarpeita ja mieltymyksiä. Asiakkaan kokema arvo voi välittyä itse palvelusta, prosesseista, ihmisistä, vuorovaikutuksesta, kanavista ja niin edelleen. Myönteisten kokemusten lisääminen palveluprosessin aikana kasvattaa asiakkaan tyytyväisyyttä. Empiirinen osa toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tutkimuskohteena oli Valion kuluttajapalvelu. Tavoitteena oli kerätä tietoa asiakkaiden kokemuksista kuluttajapalvelussa asioinnista. Tutkittavina kohteina olivat asiakasprosessi ja sen sujuvuus, palvelutarjooman sisältö, vuorovaikutus prosessin aikana, asiakkaan kokema tyytyväisyys sekä luottamus yritystä ja sen palvelua kohtaan. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat olleet yhteydessä Valion kuluttajapalveluun Internetin välityksellä vuoden 2010 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että Valion kuluttajapalvelu nähtiin kanavana, joka vahvistaa ja ylläpitää asiakkaiden suhdetta Valion kanssa. Ihmiset kuluttajapalvelussa nähdään merkittävinä myötävaikuttajina asiakkaiden tyytyväisyyteen ja pysyvyyteen samalla kun ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Kuluttajapalvelun käyttö koettiin helpoksi ja Internet kanavana tuntui joustavalta. Palvelulta odotettiin ensisijaisesti palautteen vastaanottamisen lisäksi ongelmanratkaisua ja tuotetietousneuvontaa. Asiantuntijuus, palvelun nopeus sekä asiakkaan kuunteleminen tulivat esille tärkeimpinä palvelutekijöinä. Haasteena Valion kuluttajapalvelulle nousi esiin asiakaspalvelijan kyky havaita ja ymmärtää asiakkaan kokemien uhrausten määrä sekä kyky vastata niihin oikealla palvelutarjoomalla eli hyötyjen muodostamalla kokonaisuudella. Asiakaspalvelijan toimintaa kuvasi asiallisuus, virallisuus, huomioon ottava tyyli sekä yleinen ystävällisyys. Tutkimustulosten mukaan Valion kuluttajapalvelulla on olemassa keskeiset arvoa tuottavat palvelutekijät, mutta niiden toimivuus strategisina yhdistelminä asettaa haasteita jokaiseen palvelukohtaamiseen asiakkaan kanssa. Asiakkaan arvo-odotukset eivät aina olleet niitä, joita palvelukohtaamisessa oli realisoitunut. Tulosten perusteella voidaan todeta, että mitä paremmin Valion kuluttajapalvelu huomioi myös asiakkaiden emotionaaliset tarpeet, sitä suurempi on sen tuottama arvo asiakkaalle ja sitä kautta koko yritykselle.
  • Rantanen, Otto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Päivittäistavarakaupan asiakkaat kohtaavat nykypäivänä enemmän mahdollisuuksia hyödyntää erilaisia itsepalveluteknologioita osana päivittäistavarakaupan palveluprosessia. Yksi päivittäistavarakaupan kehittyvimmistä itsepalveluteknologiatrendeistä on kerää ja skannaa-itsepalveluteknologia eli myymälässä asiakkaiden mukana kiertävät käsiskannerit. Tehokkuus ja potentiaaliset kustannussäästöt ovat tärkeimpiä syitä sille, miksi päivittäistavarakaupat ovat alkaneet investoimaan itsepalveluteknologioihin perustuviin palvelumuotoihin. Itsepalveluteknologioiden laajamittaista käyttöönottoa on kuitenkin rajoittanut teknologioiden heikko vastaanotto asiakkaiden keskuudessa ja tästä johtuva teknologiainvestointien heikko kannattavuus. Teknologiaan liittyvää valintakäyttäytymistä on perinteisesti tutkittu teknologiaan itseensä tai teknologiaan läheisesti liittyvien ulkoisten tekijöiden näkökulmista. Perinteisten teknologian hyväksymismallien on katsottu soveltuvan parhaiten perinteiseen teknologiaan liittyvän valintakäyttäytymisen arviointiin organisatorisissa ympäristöissä, joissa teknologian käyttäjät hyödyntävät teknologiaa lähinnä työhön liittyviin suoritteisiin. Kuluttajapalveluihin liittyvien teknologioiden käyttö liittyy puolestaan enemmän teknologian käyttäjään itseensä. Teknologian käyttäjällä itsellään on ratkaiseva asema teknologian käyttäjänä ja palvelun asiakkaana. Kirjallisuudessa on tästä syystä esitetty kasvava tarve tunnistaa teknologian käyttöä selittäviä tekijöitä, jotka liittyvät yksilöön itseensä. Kerää ja skannaa-itsepalveluteknologian valintakäyttäytymisen arviointia lähestyttiin asiakkaan kokemien arvojen ja tilannetekijöiden näkökulmista. Kvalitatiivisella haastattelututkimuksella tunnistettiin neljä utilitaristiseen- sekä neljä hedonistiseen arvoulottuvuuteen liittyvää alateemaa, jotka selittävät kerää ja skannaa-itsepalveluteknologian säännöllistä valintakäyttäytymistä. Lisäksi tutkielmassa tunnistettiin neljä tilannetekijää, jotka vaikuttavat kerää ja skannaa-itsepalveluteknologian valintakäyttäytymiseen ja asiakkaan arvokokemukseen eli siihen, mitä hyötyjä ja uhrauksia asiakkaat kokevat itsepalveluteknologian käytöstä. Tutkielman empiirisen aineiston mukaan kerää ja skannaa-itsepalveluteknologian valintakäyttäytymiseen vaikuttavat: a) koetut utilitaristiset arvot (tehokkuus, säästäminen, vaivattomuus sekä henkilökohtainen kontrolli ja yksityisyys), b) koetut hedonistiset arvot (elämyksellisyys, vuorovaikutus, vaihtelunhalu ja yhteenkuuluvuus) ja c) tilannetekijät (saatavuus, ostoskorin suuruus, ajallinen paine ja ostettavat tuotteet).
  • Primmer, Eeva; Kopperoinen, Leena; Ratamäki, Outi; Rinne, Janne; Vihervaara, Petteri; Inkiläinen, Elina; Mashkina, Olga; Itkonen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 39/2012
    Luonnonvara- ja luonnonsuojelupolitiikkaa on perinteisesti kehitetty toisistaan erillään, mutta kestävän kehityksen politiikan ja vuonna 2005 laaditun YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion myötä on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota toimivien monimuotoisten ekosysteemien välttämättömyyteen ja ekosysteemien tuottamiin hyötyihin. Ihmisen riippuvuus ekosysteemien tuottamasta ruuasta, raaka-aineista, veden ja ravinteiden pidätyksestä, pienilmaston säätelystä ja virkistyksestä on tunnistettu tutkimuksessa sekä yhä enemmän myös politiikassa ja käytännön päätöksenteossa. Ekosysteemipalvelutarkastelujen tavoitteena on tuoda yhteen tieto ekosysteemien toiminnoista, tuki- ja säätelypalveluista, tuotantopalveluista, kulttuuripalveluista sekä luonnon monimuotoisuudesta, jotta palveluiden keskinäistä riippuvuutta voitaisiin arvioida ja kestävää käyttöä hallita. Ekosysteemipalveluita tarkastellaan ja ohjataan kuitenkin vielä varsin hajanaisesti, eikä uutta lähestymistapaa sovellettaessa aina osata hyödyntää jo olemassa olevia tieto- ja hallintajärjestelmiä. Tämä raportti kokoaa yhteen kansainvälisen tutkimuksen ekosysteemipalvelu-  lähestymistapoja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten erilaiset suomalaiset luonnonvarojen ja maankäytön ohjaus- ja hallinta-  järjestelmät käsittelevät ekosysteemipalveluita. Raportin tarkoituksena on tuoda ajankohtainen sovellettava tietämys suomalaisten luonon-  varojen, maankäytön ja luonnonsuojelun päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden käyttöön. Raportin ensimmäisessä osassa tunnistetaan vakiintuneet tarkastelutavat ja nostetaan esiin sellaiset menetelmät, joiden soveltaminen on vasta alkutekijöissään. Kirjallisuuteen pohjaava katsaus esittelee ekosysteemipalveluiden tarkasteluja yhteiskunnan toiminnoissa ja hallinnan kohteena, mallinnuksella, paikkatieto-  tarkasteluilla ja maankäytön suunnittelussa, taloudellisella arvottamisella ja päätöksenteon tuessa. Raportin toisessa osassa havainnollistetaan ekosysteemipalveluiden sisällyttämistä päätöksentekoon ja luonnonvarojen hallintaan suomalaisten esimerkkien avulla. Luonnonvara-alan strategisten ohjelmien tarkastelu, pohjoiskarjalaisen suoalueen ekosysteemipalveluiden vertailu, Lounais-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekosysteemipalveluvaikutukset sekä ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen Helsingin Östersundomin ja Lahden Kytölän aluesuunnittelu-  prosessissa havainnollistavat päätöksenteon ja hallinnan keskeisiä kysymyksiä. Suomalaiset tarkastelut osoittavat, miten ekosysteemipalveluita muuttavaa päätöksentekoa voidaan tukea tunnistamalla, arvottamalla ja vertailemalla ekosysteemien tuottamia hyötyjä sekä käyttämällä indikaattoreita, paikkatietoanalyyseja ja niiden perusteella tuotettuja karttoja. Aineistojen ja tarkastelutapojen yhdistäminen vaatii teknistä osaamista ja voimavaroja sekä sektori- ja luonnonvarakohtaisten tiedonhallintajärjestelmien yleistämistä. Uusia tarkastelumenetelmiä tulee kehittää sekä olemassa olevien järjestelmien pohjalta että tarvittaessa kehittämällä uusia yhdentäviä menetelmiä. Samalla, kun osamalleja ja sektorikohtaisiin inventointi- ja seuranta-aineistoihin pohjautuvia tarkasteluja syvennetään ja hienosäädetään, joudutaan ekosysteemi- ja sektorirajat ylittävissä tarkasteluissa tyytymään todennäköisesti totuttua karkeampaan tietoon. Kuitenkin esimerkiksi paikkatietotarkastelut osoittavat yhdentämisen tuoman lisäarvon konkreettisesti. Vuoropuhelu eri mallien tuottajien ja tarkasteluja hyödyntävien päätöksentekijöiden ja osallisten välillä on tässä välttämätöntä.
  • Hämäläinen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Monet akateemiset tutkimukset osoittavat, että elintarvikkeen pakkauksella on merkitystä kuluttajan ostokäyttäytymiseen ja mielikuvaan tuotteesta. Tämä tutkielma tarkastelee millaisia mielikuvia, ja minkälainen rooli elintarvikepakkauksella, ja pakkauksen elementeillä on aidossa valintatilanteessa 55-75-vuotiaille suomalaisille kuluttajille. Tutkimus toteutettiin havainnoiden ja haastatellen tutkittavia heidän päivittäisten kauppaostostensa lomassa. Pakkauksella on merkitystä kuluttajalle aidossa valintatilanteessa. Pakkauksen elementtien vaikutus on tilannekohtaista, ja suodattuu kuluttajan yksilöllisten hetkellisten tarpeiden kautta. Pakkausta tarkastellaan pakkauksen ominaisuuksien ja pakkauksen tuotteesta tarjoaman tiedon kautta. Pakkauksen ominaisuuksista merkityksellisimmät ovat koko, käytettävyys, materiaali ja tunnistettavuus. Erityisesti tuoretuotteiden kohdalla tuotteiden pakkaamattomuudella oli iso rooli pakkauselementtinä. Kun pakkausta tarkastellaan etsien tietoa tuotteesta, ovat merkityksellisimmät elementit kuluttajille pakkausmerkinnät ja tuotteen alkuperä. Kuluttajat tarkastelevat pakkausta ajatellen valintahetkellä myös tuotteen elinkaarta. Näissä tilanteissa korostuivat vastuullisuus ja pakkauksen käytettävyys.
  • Markkula, Outi (2017)
    Tässä kirjallisessa opinnäytteessä aiheenani on työ. Pitkien opintojen jälkeen olen vihdoin valmistumassa ammattiin: tanssitaiteilijaksi. Valmistumisen kynnyksellä yritän hahmottaa, mitä ammatissa toimiminen käytännössä tarkoittaa. Kirjoitan työn tekemisestä konkreettisen työesimerkin, Ulkorastilla-projektin, läpi. Ulkorastilla on Anna Kuparin kanssa toteuttamamme "oma taiteellinen projekti", eli eräänlainen varjolopputyö. Dialogimuotoisessa johdannossa vyörytän esiin ryöpyn ääniä, jotka kilvan keskustelevat aiheeni ympäriltä. Johdanto toimii paitsi introna opinnäytteeni teemoihin ja Ulkorastilla-projektiin, myös tapaan, jolla kirjoitan. Pyrin tekstissäni moniäänisyyteen: spontaani, analyyttis-teoreettinen ja henkilökohtainen käyvät keskustelua läpi tekstin. Sisällöllisessä ja metodologisessa johdannossa tarkennan taktiikoita, joiden avulla eri ääniä kutsutaan esiin. Pelkään ja haaveilen kuvaa näkökulmaa, jolla lähestyn tulevaisuutta. Se ei ole optimaalinen, mutta toivoa on. Luvussa Tanssi kohtaamisen tiellä kuvaan Ulkorastilla-projektin vastaanottoa kahdessa erilaisessa instituutiossa: palvelutalossa ja tanssifestivaalilla. Reaktioiden avulla tuon esiin asenteita, joita ulkopuolelta asetetaan esimerkiksi tanssin, esityksen, tiedon ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Pohdin ennakkoasenteiden merkitystä kohtaamisen tapahtumassa. Lisäksi kirjoitan tiedon ja vallan sekä ajan ja ajattelemisen suhteesta. Pidän arvokkaana erimielisyyttä, jota vasten minun tulee mahdolliseksi piirtää omaa ajatteluani esiin. Sitten on vuorossa Väliaika. Epäusko valtaa, hermostun. Ennen seuraavaa pitkää lukua tulee tarpeelliseksi paikantaa, missä seison. Olen huolissani lähdekirjallisuuden ja oman ääneni sekoittumisesta: kuka täällä oikein puhuu? Lopulta löydän jälleen syyt, miksi lähteisiini tartuin. Luvussa Asenteet työelämän kohtaamisen tiellä tongin lähdemateriaalejani löytääkseni selityksen kiusalliselle ajatusvääristymälle: jokin estää minua näkemästä tanssitaiteen tekemistä oikeana työnä. Löydän ajattelustani kaksi työn tekemiseen liittyvää uskomusta: työn kuuluu olla raskasta ja siitä kuuluu saada palkkaa. Pohdin työn tekemisen motiiveja, työn ja vapaa-ajan välistä liukumaa sekä rahan läsnäoloa taidekeskustelussa. Katson tulevaan kasvavalla kauhulla: työelämä näyttäytyy kiireenä ja kilpailuna, jossa levolle ei ole sijaa. Pohdin, millaisia ajallisuuksia taiteen tekeminen tarvitsee ja kuinka ne ovat ristiriidassa jatkuvan kasvun ideologian kanssa. Kirjoitan kilpailuympäristöstä, joka altistaa turvattomuuden tunteelle ja ylläpitää vaihtoehdottomuutta sekä työn tekemisen käytänteissä että yksilön ajattelussa. Päätän luvun pohtimalla, miksi kriisipuhe lannistaa ja kuinka ongelmat voisi ehkä sittenkin nähdä ratkaisuina. Loppupäätelmissä en summaa mitään, vaan annan yksityiskohdan puhua puolestaan. Epilogi on loppukevennys.
  • Anttila, Mari (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomessa metsäneuvonnan kenttä on monimuotoinen jakautuen usean eri metsäammattilaistahon välille. Metsäammattilaiset ovat kohdanneet työkentällään monia suuria muutoksia, kuten uudet lait ja metsänomistajien keskuudessa tapahtuneet muutokset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää metsäammattilaisten universaaleja arvoja, asenteita eri metsänhoidollisiin menetelmiin ja mitä metsänhoidollisia toimenpiteitä he ovat tarjonneet metsänomistajille. Lisäksi selvitettiin, miten eri tahojen metsäammattilaisten näkemykset erotavat toisistaan. Tutkimuksessa sovellettiin sosiaalipsykologian teorioita: Schwartzin arvoteoriaa, Allportin asenneteoriaa ja Ajzenin suunnitellun käyttäytymisen mallia. Arvoja mitattiin Schwartzin mittarilla, jossa oli 23 arvo-osiota. Asenteita ja käytäntöjä mitattiin tätä tutkimustavarten kehitetyillä mittareilla. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena e-lomakkeella. Aineisto koottiin valtakunnan tasolla. Kyselyyn vastasi metsäammattilaisia seuraavilta tahoilta: metsäteollisuus, metsäpalveluyritykset, metsänhoitoyhdistykset ja yksityiset metsäpalveluyrittäjät. Otoksen koko oli noin 1410 ja vastauksia saatiin 418. Täten vastausprosentiksi saatiin noin 30. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia tunnuslukuja, t-testiä, faktorianalyysia, summamuuttujia ja varianssianalyysiä. Faktorianalyysilla saatiin tiivistettyä aineisto sekä asenteiden että käyttäytymisaikomuksen osalta viiteen faktoriin. Tärkeimmiksi arvoiksi nousivat hyväntahtoisuus, universalismi ja itseohjautuvuus – vain järjestys vaihteli joidenkin tahojen osalta. Asennoituminen eri menetelmiin oli pääosin neutraalia tai myönteistä. Myönteisintä asennoituminen oli puuntuotannollisia menetelmiä kohtaan. Puuntuotannollisia menetelmiä oli keskimäärin tarjottu eniten ja luonnonhoidollisia menetelmiä vähiten. Asioimistilanne metsäammattilaisen ja metsänomistajan välillä on hyvin monimutkainen ja -ulotteinen ilmiö. Arvot ja asenteet muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa, joten jatkotutkimuksille on tarvetta tulevaisuudessakin.
  • Honkanen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä on tutkielma inkluusiosta suomalaisessa peruskoulussa. Tutkielman keskiössä ovat tuen piirin oppilaat, heidän sosiaalinen osallisuutensa sekä opettajien rooli ja toimijuus inkluusion tuottajina. Inkluusion ideologialla on koulutuspoliittisessa kontekstissa juurensa ihmisoikeudellisissa julkilausumissa. Suomessa inkluusion implementointi on tarkoittanut pyrkimystä kaikkien oppilaiden integroimiseen samoihin luokkiin, lähikouluihin, oppilaan tuen tarpeesta riippumatta. Viranomaiset ovat kuitenkin todenneet, ettei erityisopetuksen uudistuksen (2010) jälkeinen tuki ole toteutunut lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tosiasiallista koulutuksellista tasa-arvoa tuen piirin oppilaiden suhteen ei ole saavutettu. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena interventiona inkluusio näyttäytyy niin tuen piirin oppilaille kuin luokanopettajille luokkayhteisöissään. Tutkielma syventää ymmärrystä inkluusiosta käytäntönä suomalaisessa kontekstissa. Tutkielma osallistuu pohjoismaiseen kouluantropologiseen keskusteluun sekä keskusteluun pohjoismaisesta sosiaalisuudesta ja sitä organisoivista arvoista. Tutkielmassa analysoidaan inkluusion ideologiaan ja pohjoismaiseen sosiaalisuuteen sisältyvän egalitaarisuuden ihanteen ja luokkatiloissa ilmenevien muiden sosiaalisten arvojen suhteita. Tutkielmassa havainnollistetaan, kuinka nämä arvojen väliset suhteet paljastavat inkluusion toteutukseen ja tasa-arvon ideologiaan sisäänrakentuneita arvojen hierarkioita. Tutkielmassa tarkastellaan etnografisin esimerkein luokka-arjessa ilmeneviä konflikteja ja arvoristiriitoja. Näin tutkielmassa pyritään hahmottelemaan, millaisten arvojen toivottaisiin organisoivan luokkatilan sosiaalisuutta. Tutkielmassa analysoidaan, millä tavoin luokkatilan normit ja sosiaalisuuden ideaalit perustuvat jaettuun sosiaaliseen samankaltaisuuteen, ja millaisena tuen piirin oppilaiden sosiaalinen osallisuus näyttäytyy tätä ilmiötä vasten. Tutkielmassa pohditaankin, missä määrin inkluusion ja tasa-arvon toteutuminen riippuu tuen piirin oppilaiden kyvystä ymmärtää ja uudelleentuottaa luokkatilassa vallitsevia arvoja ja suotuisan sosiaalisuuden muotoja. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten luokanopettajat toimivat inkluusion tuottajina yhteismitattomien arvojen ristipaineessa. Tutkielma perustuu syksyllä 2017 tehdylle etnografiselle kenttätyölle eräässä helsinkiläisessä alakoulussa. Tutkielmaa varten osallistuvaa havainnointia tehtiin 1.-2. vuositason luokissa. Lisäksi tutkielmaa varten tehtiin temaattisia, puolistrukturoituja haastatteluja. Haastatteluista 14 oli yksilöhaastatteluja ja yksi oli kolmen (3) hengen ryhmähaastattelu. Haastateltavat koostuivat luokanopettajista (13 hlöä), erityisopettajista (2 hlöä), koulupsykologista (1 hlö) ja hallinnonhenkilökunnan edustajasta (1 hlö). Osallistuvaa havainnointia ja haastatteluita täydennettiin mediaseurannalla. Lisäksi kirjallisena aineistona on tarkasteltu dokumentteja, kuten Opetushallituksen OPS 2014 ja Oppimisen tukipilarit 2017. Tutkielmassa osoitetaan, kuinka analysoimalla arvoristiriitoja ja konfliktitilanteita voidaan havaita, ettei luokkatilan sosiaalisuutta organisoi ainoastaan pyrkimys inkluusioon ja egalitaarisuuteen. Tutkielmassa todetaan, kuinka muutkin sosiaaliset arvot osoittautuvat tärkeiksi luokkayhteisön rakentajina. Tutkielmassa havaitaan näistä arvoista kumpuavien sosiaalisen samankaltaisuuden vaatimusten luovan ja ylläpitävän sosiaalisia hierarkioita, joilla on potentiaali ylläpitää eriarvoisuutta. Tutkielma ehdottaa, kuinka pohjoismaisen sosiaalisuuden ja sen sisältämien arvojen teoretisoinnissa olisi hyvä analysoida arvojen välisiä konflikteja ja ristiriitoja, jotta ymmärrettäisiin arvojen ja sopivana nähdyn sosiaalisuuden yhteyksiä.
  • Vaara, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma tarkastelee tekemistä, esinettä ja niiden välistä suhdetta arvoteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan sekä suomalaisia nykykeraamikkoja ja heidän kokemuksiaan liittyen tekemiseen, jota usein kuvaillaan käsityöksi, että tämän prosessin lopputulokseksi tulkitun esineen, eli keraamisen käsityö- tai taide-esineen, asemaa markkinoilla sekä esineeseen liitettäviä arvoja ja merkityksiä. Tutkielma perustuu keraamikkojen kanssa tehtyihin haastatteluihin ja kenttätyöhön keramiikan parissa vuosina 2017–2018. Tutkielmassa perehdytään siihen, ovatko tekemistä ohjaavat arvot samoja kuin myynnissä olevaan esineeseen liitetty arvo ja kysytään, missä tekemiseen ja esineeseen liitetyt arvot sijaitsevat. Tutkielma osallistuu antropologisiin keskusteluihin liittyen arvoon, käsityöhön ja tekemiseen, ja vastaa käsityötä tutkineiden antropologien tunnistamaan tarpeeseen lisätä käsityöläisyyden ja käsityön tutkimusta myös länsimaisissa, jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Käsityön tekemistä lähestytään yhdistäen fenomenologinen, tekemiseen keskittyvä lähestymistapa arvoteoreetti-seen näkökulmaan, jossa käsityötä ja sen saamia merkityksiä tutkitaan osana laajempaa merkitysten kokonaisuutta. Tutkielmassa argumentoidaan, että keramiikan tekeminen saa merkityksensä sekä suhteessa ei-merkitykselliseksi koettuun tuotantoon, että tekijän aseman kautta, jossa tekijä vastaa sekä esineen suunnittelusta että toteuttamisesta ja on siten tekoprosessin keskiössä. Länsimaisen mekanistisen kosmologian piirissä suunnittelu ja toteuttaminen on eroteltu toisistaan hierarkkiseen suhteeseen, jossa suunnittelua arvostetaan erityisen paljon. Keraamikot sijoittavat merkityksen kuitenkin tekemiseen, jossa suunnittelu ja toteuttaminen sekoittuvat toisiinsa, ja jossa tekijä vastaa koko prosessista. Keramiikan tekemisen käsityömenetelmin voisi siten nähdä pyrkimyksenä irtautua epämieluisasta yhteiskuntajärjestelmästä ja astua pois markkinaehtoisen tuotannon piiristä. Käsityö saa siis useita merkityksiä, jotka eivät liity ainoastaan käsin tekemiseen teknisenä prosessina, ja siten käsityö toimii metaforan tavoin. Tutkielmassa esitetään, että keramiikan tekeminen saa fetissimäisen luonteen, jonka myötä tekemiseen liitettävien arvojen nähdään olevan läsnä esineissä itsessään. Tekoprosessin lisäksi esineen muotoon vaikuttaa symbolisen rakentamisen prosessi, jonka myötä esineen edustama tuotantomuoto tuodaan esiin siten, että sen voi havaita esineen muodosta visuaalisesti ja haptisesti. Keraamisen käsityöesineen voisi sanoa edustavan uudenlaista luksusta, jossa kauneuteen ja hyvään makuun yhdistyy moraalinen ulottuvuus. Esineet symboloivat merkityksellistä työtä ja elämäntapaa ja asettuvat vastakkain merkityksettömäksi koetun teollisen massatuotannon kanssa, mutta samaan aikaan niiden hyödykearvo kasvaa niiden edustaman markkinavastaisuuden myötä. Esineestä tulee siis paradoksaalisesti hyödyke, joka kapinoi markkinoita vastaan. Tutkielmassa nostetaan myös esiin, että vaikka käsityömäinen tapa tehdä esineitä luo tekijöilleen kokemuksen merkityksellisestä tavasta olla olemassa, se saa heidät nykyisen taloudellisen ideologian puitteissa kysymään mikä on merkitykselliseksi koetun työn ja toimeentulon välinen suhde. Vaikka keramiikan tekemiseen laitettaisiin paljon aikaa, inhimillistä työtä ja taitoa, ei niiden myymisestä saatava korvaus välttämättä riitä kyseisten arvojen uusintamiseen. Keramiikan tekijöiden asemaa vallitsevassa yhteiskunnallisessa kontekstissa määrittelee siis hierarkia, jonka myötä esineen tekemistä määrittelevien arvojen toteutuminen riippuu esineeseen liitettävästä hyödykearvosta. Esineen tekijät edustavat yksinkertaista, eettistä ja tyydyttävää elämäntapaa, jonkinlaista “autenttisuutta”, joka saa merkityksensä modernin elämäntavan myötä. Toisaalta samaan aikaan käsityön tekijöiden voisi nähdä edustavan manuaalisen työn maailmaa, joka on alisteisessa suhteessa tietotyöhön. Käsityöläiset ovat siis “kuviteltuja primitiivejä kotona”, joiden asemaa voi tukea ostamalla käsityönä tuotettuja esineitä eli tukemalla vaihtoehtoista tuotantoa ollen kuitenkin samaan aikaan edelleen osana kulutuskulttuuria. Tutkielma osoittaa, että tuotantoa ja kuluttamista on hedelmällistä tutkia toisiinsa kietoutuvina ilmiöinä, ja että käsityön tarkastelemisella on annettavaa myös jälkiteollisiin yhteiskuntiin suuntautuvalle tutkimukselle.
  • Aaltonen, Juha; Ahopelto, Lauri; Dubrovin, Tanja; Hjerppe, Turo; Kallio, Johanna; Lehtoranta, Virpi; Maunula, Markku; Puustinen, Markku; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016
    Suomi on vesirikas maa. Moni suomalainen asuu, mökkeilee, harrastaa tai rentoutuu vesien äärellä. Maamme tunnetaan ulkomailla tuhansien järvien maana ja on suosittu ulkomaanlomakohde. Ehkä vasta itsekin ulkomaan matkan jälkeen huomaamme, miten etuoikeutettua on voida juoda ja käyttää puhdasta ja riittoisaa vesijohtovettä. Kun ajattelee tarkemmin, vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Maatalous tarvitsee vettä kasteluun ja eläinten juomavedeksi. Teollisuus käyttää vettä raaka-aineena, valmistusprosesseissa ja lauhdevetenä. Vedestä saadaan sähköä vesivoimaloiden avulla ja vesistöt tuottavat ravintoa ja virkistystä käyttäjilleen. Vesiympäristöön liittyy myös luontaista tulvasuojelua ja puhdistusmekanismeja, joita voidaan ihmistoiminnalla joko voimistaa tai heikentää. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi ole ollut määrällisesti suurta pulaa vedestä, on hyvälaatuisen veden saatavuudessa jo koettu paikallista puutetta. Ilmastonmuutoksen on ennakoitu yleisesti lisäävän veden määrää Suomessa, mutta sääolojen ajalliset ja paikalliset muutokset sekä äärevöityminen voivat kuitenkin tulvien ohella lisätä myös kuivuutta. Hyödynnettävissä olevan veden määrän ja laadun muutosten lisäksi muutokset veden käytössä voivat aiheuttaa paineita käyttökelpoisen veden riittävyyteen. Tiedot saatavilla olevan ja käytetyn veden määrästä ovat tärkeitä ja tulevat korostumaan. Luonnonvarojen kestävä ja ekotehokas hyödyntäminen, siihen liittyvä liiketoimintojen ja osaamisen edistäminen ja päätöksenteko edellyttävät tietoja luonnonvarojen saatavuudesta ja riittävyydestä. Vesien osalta tämä on sinistä biotaloutta, joka kuuluu nykyisen hallituksen kärkihankkeisiin. Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa uudet tai päivitetyt valtakunnalliset arviot veden ja sen käytön määristä sekä vesivarojen käytön välittömistä taloudellisista arvoista. Tavoitteena on myös arvioida veden tarjoamien palveluiden välillisiä arvoja ja mahdollistaa niiden suhteuttaminen muihin biotalouden tuottamiin arvoihin. Selvityksessä tarkastellaan ensisijaisesti makean veden eri käyttömuotojen keskimääräistä vuotuista tuottoarvoa ja/tai vedenhallinnan tuottamaa keskimääräistä lisäarvoa. Selvitystä varten on käyty läpi ja koottu yhteen jo olemassa olevaa kirjallisuutta ja muu aineisto, sekä tehty niistä tarvittaessa uusia arviolaskelmia. Samalla on kartoitettu myös aiheeseen liittyviä tietoaukkoja ja puutteita tilastoinneissa. Raportti esittelee myös uudenlaisia vesiimme liittyviä taloudellisia arviointimenetelmiä ja painotuksia esimerkiksi vesien virkistyskäytön ja loma-asumisen osalta.
  • Keinänen, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen keskiössä on Suomen markkinaosuuksiltaan kolmen suurimman pankin, OP Ryhmän, Nordean ja Danske Bankin yritysarvot. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää mitä arvoja kukin pankki on valinnut yrityksen toimintaa ohjaaviksi arvoiksi, miten arvokäsitteet on määritelty ja eroavatko valinnat toisistaan. Pankkien yritysarvoja tarkastellaan käyttäen hyödyksi Tero Kauppisen arvokorijaottelua sekä Tapio Aaltosen ja Lari Junkkarin arvoavaruutta eli arvojen neljää kenttää. Tutkimusmetodina käytetään systemaattista analyysia, jossa keskitytään erityisesti keskeisiä arvokäsitteitä koskevaan analyysiin. Tutkimuksen aineisto koostuu esitellyistä yritysarvoista sekä niiden mahdollisista määrittelyistä ja täsmennyksistä. Pankit nähdään tavallisesti rahalaitoksina. Niiden liiketoiminnan keskiöksi kuvataan raha, jolla mitataan taloudellista tulosta. Kukin tutkimukseen valituista pankeista on valinnut yrityksen toimintaa ohjaavat yritysarvot, jotka esitellään pankkien omilla kotisivuilla. Pankkien yritysarvokäsitteiden esittelymuoto sekä arvojen määrittelyt ja täsmennykset eroavat toisistaan. Taustaluvussa tarkastellaan tutkielman kannalta keskeisimmät käsitteet kuten yritysetiikka, yrityskulttuuri ja yritysarvot. Seuraavissa pääluvuissa esitellään lyhyesti kunkin pankin historia, tarkastellaan yritysarvokäsitteet ja kootaan yhteen keskeiset huomiot. Loppukatsauksessa esitellään tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja eroavaisuudet pankkien yritysarvojen välillä. Pankkien yritysarvot eroavat sekä valittujen arvokäsitteiden että lukumäärän osalta, mutta tutkimus osoittaa, että eri pankkien yritysarvoiksi valitut arvokäsitteet ovat sisällölliseltä merkitykseltään hyvin samankaltaisia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että näiden kolmen pankin yritysarvoissa on nähtävissä sekä yleisimmät arvokorikokonaisuudet että eri arvoavaruuden kentät. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Suomen pankkisektorin suurimmat toimijat ovat yritysarvovalinnoillaan tuoneet esille arvojen merkityksen organisaation toiminnassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eettiset kysymykset ja ongelmat ovat nostaneet arvoaan Suomen pankkisektorilla.