Browsing by Subject "arvopaperimarkkinat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Asikainen, Juha (Helsingin yliopisto, 2018)
    The thesis handles application of principal component analysis (PCA) in momentum based investment strategies. Principal component analysis is a dimension reduction method for multidimensional datasets that seeks to find new mutually uncorrelated variables called principal components so that the explanatory power over the original dataset is maximized. Momentum strategies are long-short, zero investment portfolios that within an asset class buy instruments that have performed relatively well and sell short instruments that had weak performance. The performance is measured in by directly applying total returns or using some derivative of it. The evaluation horizons typically range for a few months to a year. Earlier studies have assessed total returns eg in relation to fundamental factor models. Main data source of the study is total return data for US equity spanning ca 30 years of recent history. The strategies are defined using monthly data. The principal component models are estimated using daily return series. These models are then utilised in two types of momentum strategies. First group uses residuals from PCA, i.e. the portion of return not explained by the principal components. Second type of strategies allocates money based on the returns of principal components. The strategies result in time return series of return that would have been achieved by investing according to the rule based strategies. These are then analysed by using statistical and econometric methods. Furthermore, the returns are compared to results obtained in prior studies that have utilized similar methods. This includes studying the effect of autocorrelations in total returns, residuals and principal components for the success of respective strategies. The results in indicate that both sets of strategies seem to generate absolute returns that are in line with those obtained using the raw total return signal. The volatility of these returns as measured by standard deviation is significantly lower than that of strategies based on total return. Earlier studies using residuals defined using different types of models have shown similar results. The results of residuals based strategies are not explained by the autocorrelations of the underlying instruments. In fact these autocorrelations would seem to distract from the returns. The principal components, on the other hand, seem to have positive autocorrelations which in large part explain the success of related strategies. The key finding of the thesis is the attribution of decomposition of momentum profits into distinct sources by applying the relatively simple and well-known method of principal component analysis. These results complement the earlier research regarding the split of momentum profits between systematic and non-systematic sources of variation in finding that both are significant. The residuals based strategies have a higher economic significance due their low correlations against conventional strategies. The analysis of autocorrelations points to differing econometric drivers between the two sets of strategies.
  • Steen, Iida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Digitalisaation myötä rahoituspalvelut tulevat yhä suuremman joukon saataville. Palvelujen digitaalinen käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja markkinatoimijat innovoivat uusia liiketoimintamalleja. Digitaaliset palvelut lisäävät mittakaavaetuja, jolloin yhä laadukkaampia palveluja on saatavilla edullisemmin. EU:n tavoitteena on edistää digitaalisten palvelujen käyttöönottoa kuluttajien ja yritysten eduksi ja tulla johtajaksi digitaaliseksi toimijaksi. Samalla muutokseen liittyviä riskejä on pyrittävä hallinnoimaan sijoittajansuoja varmistaen. Digitalisaation myötä myös sijoitusneuvonta on alkanut automatisoitua. Automatisoidussa sijoitusneuvonnassa sijoitussuosituksen tuottaa algoritmi, eikä ihmisten välistä vuorovaikutusta ole välttämättä ollenkaan. Automatisaatio demokratisoi sijoituspalveluja ja siihen liittyy huomattavia tehokkuusetuja palvelun edullisuuden ansiosta. Toisaalta uudenlainen liiketoimintamalli saattaa tuoda mukanaan sijoittajansuojaa vaarantavia riskejä. Tutkielmassa on pyritty hahmottamaan automatisoitua sijoitusneuvontaa koskeva eurooppaoikeudellinen sääntelykehys, jolloin keskeiseen asemaan nousee rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi (MiFID II). Sama sääntely kattaa niin perinteisen kuin automatisoidunkin sijoitusneuvonnan, minkä vuoksi tutkielmassa on pyritty luomaan digitaalisten palveluiden erityispiirteet huomioon ottavia tulkintasuosituksia. Tutkielman ollessa eurooppaoikeudellinen, tulkinnassa korostuvat EU-oikeuden tavoitteet, periaatteet ja EU-oikeudelle tyypillinen tulkintametodiikka, erityisesti teleologinen tulkinta. EU-oikeuden tavoitteiden taloudellisen luonteen vuoksi tutkielmassa painottuu oikeustaloustiede sekä paikoin myös oikeustaloustieteellisesti orientoitunut sääntelyteoria. Sijoituspalvelun tarjoajaan kohdistuvien MiFID II -direktiivin mukaisten velvoitteiden lisäksi tutkielmassa tarkastellaan relevantin sääntelyn roolia kansallisessa täytäntöönpanossa. Automatisoitua sijoitusneuvontaa rasittaa palvelun rajat ylittävän luonteen vuoksi korostunut sääntelyarbitraasin riski, joka johtuu kansallisen täytäntöönpanon eriävyydestä jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi oikeuksien täytäntöönpanoon liittyy tiettyjä teknologian käytöstä johtuvia ongelmia, kuten uudenlaisia vastuukysymyksiä ja algoritmin läpinäkymättömyydestä johtuvia ongelmia näytön esittämisessä. Tältä osin tutkielma esittelee MiFID II -direktiiville tulkintatapoja, jotka johtavat mahdollisimman yhdenmukaiseen oikeuksien täytäntöönpanoon. Tutkielmassa päädytään esittämään, että teleologisesti tulkiten sama sääntely voi onnistuneesti olla sovellettavissa niin perinteiseen kuin automatisoituun sijoitusneuvontaan. Tulkinta ei kaikissa tapauksissa ole ongelmatonta, mutta uutta EU-sääntelyä on aiheen tiimoilta jo tulossa. Tuleva sääntely saattaa vähentää niin tutkielmassa havaittuja tulkintaongelmia kuin sääntelyarbitraasin riskiä.
  • Taipalus, Katja (2005)
    Tässä lisensiaatintyössä kartoitetaan rationaalisten kuplien olemassaoloa niin USA:n kuin Suomenkin osakemarkkinoilla erilaisia yksikköjuuriperusteisia testejä hyödyntäen. Perinteisen osinko/hinta-suhteen logaritmin yksikköjuurta testaavan menettelyn lisäksi käytämme myös spektri-analyysiä kuplatilanteiden testaamiseksi, sillä jälkimmäinen menettely mahdollistaa ajallisesti lyhyempien periodien tarkastelun. Molempien testien tulokset ovat samat: Niiden mukaan rationaalisia kuplia on ollut sekä kotimaan, että USA:n osakemarkkinoilla. Edellisten testien lisäksi kehitämme vielä uuden, osinko/hinta -informaatioon perustuvan menetelmän, joka pystyy kuukausitasolla indikoimaan, ovatko markkina-arvostukset karkaamassa fundamenttien oikeuttamilta tasoiltaan. Ensimmäisten tulosten valossa tämän menetelmän tulokset vaikuttavat varsin lupaavilta.
  • Miettinen, Jarkko (2007)
    In GARCH literature a symmetric conditional probability distribution is often assumed. As the financial data, such as stock market returns, often have both peaked and skewed distribution, this assumption can be too restrictive. We expand this by allowing for the conditional distribution to be asymmetric or skewed. Four distributions that have a normal variance-mean mixture representation are considered. Three of these distributions belong to the class of generalized hyperbolic (GH) distributions. The GH distribution is obtained by assuming that the (unobserved) mixing variable has the generalized inverse Gaussian (GIG) distribution. As the GH distribution is regarded as too broad for GARCH modeling we employ its three special cases. These distributions are obtained by assuming that the mixing distribution has inverse Gaussian (IG), Gamma or reciprocal Gamma (RG) distribution. Resulting distributions are called normal inverse Gaussian (NIG), normal Gamma (NG) and normal reciprocal Gamma (NRG) distributions. In addition, we apply the so-called z distribution. This distribution is obtained by assuming that the mixing distribution has infinite convolution of exponentially distributed random variables. In empirical applications employing two real stock market indices, it was first discovered that statistically significant estimates of the parameters of the skewed distributions were actually obtained. Especially, all the estimates implied negatively skewed conditional distributions. Most of the models based on skewed conditional distributions were also superior to the model based on the symmetric t distribution according to standard model selection criteria. According to plots of the densities of the standardized residuals against the theoretical densities, skewed distributions have better ability to capture the tail behaviour of the financial data than the symmetric t distribution. Advantages of the skewed distributions were also observed through Value-at-Risk (VaR) applications, where the correct shape of the (left) tail of the distribution is of concern. We conclude that allowing for conditional skewness should be taken into consideration in GARCH modeling. The GARCH-in-Mean model with z distribution was introduced by Lanne and Saikkonen (2007). Generalized hyperbolic distributions are overviewed for example in Eberlein and v. Hammerstein (2003). The calculation of the modified Bessel functions was enabled by Abramowitz and Stegun (1970) and especially Spanier and Oldham (1987).
  • Suomela, Timo (2007)
    Tutkielmani aiheena on osakkeiden riskipreemio (equity premium) ja sen koon selittämisen ongelma. Määritelmän mukaan riskipreemio on osakkeiden ja riskittöminä sijoituskohteina pidettyjen lyhytaikaisten valtion velkakirjojen tuottojen erotus. Yhdysvalloissa tämä tuottoero on historiallisesti ollut reaalisesti keskimäärin 5–7 prosenttiyksikköä vuodessa hieman laskentatavasta ja ajanjaksosta riippuen. Myös muissa maissa riskipreemion koko on ollut samaa luokkaa. Ongelma tämä ero on siksi, että yleisesti käytetyt taloutta kuvaavat mallit eivät pysty sitä selittämään, vaikka intuitiivisesti se kuulostaa luonnolliselta asialta. Mehra ja Prescott (1985) olivat ensimmäiset, jotka tutkivat riskipreemiota yleisen tasapainon mallissa. Mallissaan he hyödynsivät kansantaloustieteessä yleisesti käytettyjä oletuksia. Heidän yllättävä tuloksensa oli, että mallissa osakkeiden riskipreemio jäi ratkaisevasti todellisuudessa havaittua pienemmäksi, alle puoleen prosenttiyksikköön. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lukemattomat tutkijat ovat yrittäneet ratkaista riskipreemion ongelman, mutta yleisesti hyväksyttyä ratkaisua ei ole löytynyt. Tutkijoiden esittämien ratkaisuehdotusten kirjo on laaja: riskipreemion selittämiseksi on vedottu muun muassa käyttäytymistaloustieteestä poimittuihin ideoihin, verotukseen, epätäydellisiin markkinoihin ja kuluttajien heterogeenisuuteen. Jotkut tutkijat ovat myös väittäneet, että havaitut osaketuotot ovat olleet sijoittajien odottamia tuottoja suurempia ja että tulevaisuudessa riskipreemio olisi paljon aiempaa pienempi. Tutkielman keskiössä on Barberiksen ym. (2001) käyttäytymistaloustieteellinen malli, joka selittää niin osakkeiden riskipreemion kuin muitakin osakemarkkinoiden ominaisuuksia. Se pohjautuu Kahnemanin ja Tverskyn (1979b) kehittämään prospect theoryyn, joka on odotetun hyödyn teorialle vaihtoehtoinen malli ihmisten käyttäytymisestä epävarmuuden vallitessa. Barberiksen ym. mallin ytimenä on ajatus, että ihmiset sijoituspäätöksiä tehdessään eivät ota pelkästään huomioon sijoituskohteiden tuottojen mahdollistamaa kulutusta, vaan myös sijoitussalkun arvon vaihtelun itsessään. Mallin kuluttajat pelkäävät prospect theoryn ajatusten mukaisesti pudotuksia osakemarkkinoilla enemmän kuin mitä saavat hyötyä samansuuruisista nousuista. Kuluttajien riskiaversio myös vaihtelee osakemarkkinoiden aiempien heilahteluiden mukaan. Tällä hetkellä riskipreemion koon syistä tai sen tulevasta tasosta ei vallitse yksimielisyyttä. Tilaa uusille tutkimuksille on paljon. Tärkeimmät lähteet: Barberis, N., Huang, M. ja Santos, T. (2001): Prospect theory and asset prices. Kahneman, D. ja Tversky, A. (1979b): Prospect theory: An analysis of decision under risk. Mehra, R. ja Prescott, E. C. (1985): The Equity Premium – A Puzzle.
  • Komi, Mikko (2001)
    Tutkielma käsittelee osakkeiden takaisinostoa. Yksinkertaisimmillaan takaisinosto vastaa osingonmaksua, joten se on keino jakaa yrityksen voitonjakokelpoisia varoja osakkeenomistajille. Voitonjaon lisäksi yritys voi myös kehittää pääomarakennettaan tai pyrkiä suojautumaan valtaukselta ostamalla takaisin omia osakkeitaan. Kaikkein tärkein motiivi osakkeiden takaisinostolle on johdon signaali osakkeen aliarvostuksesta. Johdolla on tällöin tiedossaan sellaista informaatiota, jota markkinat eivät vielä tiedä ja joka julkitullessaan vaikuttaa positiivisesti osakkeen kurssiin. Yhdysvalloissa onkin havaittu, että takaisinostoilmoitusta seuraa osakkeen välitön 2 - 15 % epänormaali tuotto, jonka suuruus riippuu muun muassa takaisinostotavasta ja signaalin uskottavuudesta. Osakkeiden takaisinostot ovat olleet Suomessa mahdollisia 1.9.1997 alkaen. Tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan, havaitaanko suomalaisten osakkeiden kohdalla vastaava takaisinostoilmoitusta seuraava epänormaali tuotto kuin mitä yhdysvaltalaisten osakkeiden osalta on havaittu. Tulos on, että epänormaalia tuottoa ei havaita Suomen osakemarkkinoilla. Pikemminkin tuotto on negatiivinen, vaikkakaan se ei tilastollisesti merkitsevästi poikkea nollasta.
  • Granlund, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) tarkoitettua markkinapaikkaa ja sitä koskevia sääntelyhelpotuksia, joita markkinapaikalla toimivia liikkeeseenlaskijoita koskien on tehty kauppapaikan toiminnan tehostamiseksi ja pk-yritysten markkinoille pääsyn turvaamiseksi. Pk-yritysten lyhyt- ja pitkäaikaisen rahoituksen saaminen on perinteisesti ollut haastavaa johtuen pk-yrityksiin liittyvistä erityispiirteistä, jotka altistavat yrityksiä erilaisille ulkoisille markkinahäiriöille tehden niistä herkkiä konkursseille ja muille talousvaikeuksille. Tästä johtuen pk-yritysten mahdollisuudet saada tarvitsemaansa lyhyt- ja pitkäaikaista rahoitusta ovat olleet kovin rajalliset ja rahoitus on etenkin eurooppalaisilla yrityksillä keskittynyt hyvin vahvasti pankkirahoitukseen markkinaehtoisen rahoituksen osuuden jäädessä hyvin pieneksi. EU:n pääomamarkkinaunionin luomiseen pyrkivillä toimenpiteillä on paitsi tavoiteltu yhden unionin laajuisen pääomamarkkinan luomista, niin myös pyritty edistämään myös pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja sitä kautta monipuolisempien rahoituslähteiden äärelle. Pk-yritysten kasvumarkkina on toisen rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (MiFID II) mukainen konsepti, joka mahdollistaa tietyt MiFID II:n asettamat vähimmäisedellytykset täyttävän monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän rekisteröimisen pk-yritysten kasvumarkkinaksi. Rekisteröinnin voimaan tultua pk-yritysten kasvumarkkinaksi rekisteröidyllä kauppapaikalla toimiviin liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan tiettyjä kevennettyjä vaatimuksia esiteasetuksen ja markkinoiden väärinkäyttöasetuksen osalta. Näiden lainsäädännöllisten kevennysten tarkoituksena on ennen kaikkea tehdä pk-yritysten kasvumarkkinasta houkutteleva paitsi liikkeeseenlaskijoille niin myös sijoittajille ja sitä kautta tehostaa pääomamarkkinoiden toimintaa ja pk-yritysten markkinoille pääsyä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella jo toteutettuja ja tulossa olevia pk-yritysten kasvumarkkinalla toimivia liikkeeseenlaskijoita koskevia sääntelyhelpotuksia ja sitä, miten hyvin ne toteuttavat sääntelylle asetetut vaatimukset ja millä tavoin ne vaikuttavat sijoittajansuojaan, jonka taso on pyritty säilyttämään korkeana huolimatta liikkeeseenlaskijoille asetettujen velvoitteiden vähenemisestä. Tutkielmassa tarkastellaan myös pk-yritysten asemaa osakepohjaiseen joukkorahoitukseen nähden, joka tarjoaa vasta hiljattain yleistyneen, mutta vastaavan rahoituslähteen kasvuyrityksille yksityisillä pääomamarkkinoilla. Aloitan käsittelemällä yleisesti pk-yritysten toimintaympäristöä EU:ssa sekä sitä, millaisiin toimenpiteisiin unionissa on ryhdytty pk-yritysten toiminnan turvaamiseksi. Käyn myös läpi yleisemmin sitä, millaisia tavoitteita rahoitussääntelyllä on ja mitkä tavoitteet ovat keskiössä erityisesti EU:n rahoitussääntelyssä. Tarkastelen myös pk-yritysten kasvumarkkinan paikkaa osana EU:n rahoitusmarkkinoita sekä sitä, mitkä ovat pk-yritysten kasvumarkkinan keskeisimmät tavoitteet lainsäädännön osalta. Näitä tavoitteiden sisältöä on avattu yksityiskohtaisemmin käyttäen apuna soveltuvia taloustieteen oppeja rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Kolmannessa pääluvussa käyn läpi pk-yritysten kasvumarkkinaa koskevat sääntelyhelpotukset ja niiden sisällön ja arvioin sitä, miten hyvin sääntelymuutokset toteuttavat niille asetetut vaatimukset ja mitä ongelmia niihin mahdollisesti liittyy. Lisäksi tarkastelen sitä, millaisia lainsäädännöllisiä kevennyksiä tai muita toimenpiteitä voitaisiin vielä tehdä pk-yritysten kasvumarkkinan käytön edistämiseksi. Luvussa tehdään myös lyhyt katsaus Yhdysvaltojen ja Itä-Aasian pääomamarkkinoihin tarkoituksena selvittää, voitaisiinko kyseisiltä markkinoilta poimia toimintamalleja, joilla EU:n pääomamarkkinoiden toimintaa voitaisiin edelleen tehostaa. Neljännessä pääluvussa teen vielä lyhyen vertailun osakepohjaisen joukkorahoituksen ja pk-yritysten kasvumarkkinan välillä keskittyen erityisesti sijoittajansuojaan, rahoitusmuotojen saavutettavuuteen sekä rajat ylittävän toiminnan mahdollisuuksiin. Joukkorahoituksen osalta soveltuvaa sääntelyä tarkastellaan pääasiassa hiljattain hyväksytyn EU:n joukkorahoitusasetuksen näkökulmasta. Viimeisessä pääluvussa on tiivistetty keskeiset havainnot tutkielman aiheesta sekä hahmoteltu EU:n pääomamarkkinoiden tulevaisuudennäkymiä sekä sitä, millaisia toimenpiteitä tarvittaisiin ottaen huomioon tällä hetkellä vallitsevat erityisolosuhteet.
  • Kotisalmi, Mika (2002)
    Euroopan arvopaperimarkkinoiden rakenne on muotoutumassa uudenlaiseksi talous- ja rahaliiton toteutumisen myötä. Kansalliset rajat ylittävä yhteistyö ja vuorovaikutus muiden pörssien kanssa sekä uuden kehittyneen tekniikan hyödyntäminen pörssien liiketoiminnassa ovat yleistyneet pörssien keskuudessa. Arvopaperipörssien muodostaman teollisuudenalan rakennetta on perinteisesti kuvannut kansallisesti toimivien pörssien monopolistinen asema omilla markkinoillaan ja kaupankäynnin likviditeetin hajaantuneisuus. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on esitetty toiveita keskittyneemmän yleiseurooppalaisen markkinapaikan synnyttämiseksi. Tutkielma selvittää arvopaperipörssien muodostaman teollisuudenalan rakenteiden muutosta Euroopan unionin alueella rahoitusmarkkinoiden integroituessa ja kilpailun lisääntyessä. Taloudellisen integraation edistyessä on syntynyt mahdollisuus luoda koko Euroopan laajuiset arvopaperimarkkinat. Kilpailu kaupankäyntilikviditeetistä käydään perinteisten kansallisten pörssien ja niiden muodostamien liittoutumien sekä uusien elektronisten, ns. vaihtoehtoisten, markkinapaikkojen välillä. Tutkielman tarkoitus on tarkastella tätä parhaillaan käynnissä olevaa markkinarakenteen murrosta Euroopassa ja selvittää kehityksen taustalla olevia tekijöitä. Tutkielma selvittää missä määrin ja miten pörssit tulevat syventämään yhteistyötään ja johtaako Euroopan yleinen integraatiokehitys myös yhteisten keskittyneiden arvopaperimarkkinoiden syntymiseen. Samalla selvitetään kansallisten markkinapaikkojen ja niitä ylläpitävien pörssien roolia tulevaisuudessa. Tutkimusongelmaa tarkastellaan rahoitusmarkkinoiden yleisen kehityksen, pörssien liiketoiminnan kannalta oleellisen teknisen kehityksen ja taloustieteen verkostojen teorian tulosten avulla näitä tutkimusalueita käsittelevään kirjallisuuteen perustuen. Verkostotalouteen liittyvien skaalaetujen vaikutusta tarkastellaan ajankohtaisten empiiristen tutkimusten avulla. Lopuksi esitetään yksinkertaistettu kuvaus teollisuudenalan markkinarakenteen kehityksestä viime vuosikymmeninä ja lähitulevaisuudessa. Arvopaperimarkkinoiden toiminnan samankaltaistuminen eri maiden välillä ja viestintätekniikan kehitys johtavat pörssien väliseen kilpailuun sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kilpailun kohdistuessa kaupankäynnin likviditeettiin pörssin koko muodostuu olennaiseksi tekijäksi määritettäessä kilpailutilanteessa selviytyvien pörssien lukumäärää. Pörssin ja niissä toimivien sidosryhmien muodostaman verkoston kokoon liittyy positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka ilmenevät tuotannon kokoon ja markkinakysyntään liittyvinä skaalaetuina. Tutkielmassa esitellyn mallin ja skaalaetuihin liittyvien empiiristen tutkimusten mukaan pörsseille on ominaista ja hyödyllistä käyttää kilpailustrategianaan fuusioita, alliansseja ja muita yhteistoiminnan muotoja kaupankäynnin likviditeetin kasvattamiseksi. Kansallisesti toimivien pörssien menestys kilpailussa likviditeetistä riippuu niiden kyvystä huomioida sidosryhmiensä tarpeet markkinapaikan teknisen kehittyneisyyden, kaupankäyntiin liittyvien palvelujen ja uusien innovatiivsten tuotteiden osalta. Markkinoiden yleisen rakenteen määräävät pörssien verkostoitumiseen liittyvät skaalaedut. Euroopan unionin alueelle on mahdollista luoda 2-3 alueellista likviditeettikeskittymää, joissa yhteistyön muoto ja syvyys riippuu osapuolten tarpeista. Myös alueellisten likviditeettikeskittymien välinen yhteistyö on mahdollista. Yhden suuren hallitsevan markkinapaikan muodostuminen lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä, mutta pitkällä aikavälillä markkinoiden integroituessa tällainen markkinamalli on mahdollinen huomioitaessa verkostotaloudessa ilmenevien kysyntäpuolen skaalaetujen voimakkuus markkinapaikan koon kasvaessa. Keskeisiä artikkeleita: ECONOMIDES, N. (1993): Network Economics with Application to Finance. Financial Markets, Institutions & Instruments, vol 2, No. 5, December 1993, 89-97. PIRRONG, C. (1999): The Organisation of financial exchange markets: Theory and Evidence. Journal of Financial Markets 2 (1999), 329-357. MALKAMÄKI, M. (1999): Are there Economies of Scale in Stock Exchange Activities? Bank of Finland Discussion Papers 4/99. Suomen Pankki. SHAPIRO, C. - VARIAN, H.R. (1999): Information Rules: A Strategic Guide to the Network Economy, Harvard Business School Press, Boston, Massachusetts.
  • Hukka, Janne (2005)
    This study examines how propagation mechanisms for financial crises may emerge as an externality of financial institutions’ management of their assets and liabilities. Inherent to these activities is the incentive to control for the associated risks. It follows that institutions are exposed to one another’s economic fundamentals through various capital markets. Consequently, risk control activities may contribute to the formation of contagious channels. Through these, the effects of a local crisis can spill over to other regions. This implicit externality to some of the measures of risk management thereby necessitates a reassessment of their appeal. Among the constitutive principles of asset management is diversification of investment portfolios. Financial institutions limit their exposure to any particular risky prospect by holding multiple positions simultaneously. As long as the correlation between these is imperfect, the variability of portfolio returns is reduced. The average return to asset holdings remains the same. On the other hand, diversification increases inter-institutional connections in capital markets. A local crisis, by reducing returns to one position, may induce a risk-averse investor to liquidate other positions in her portfolio. Financial institutions of unrelated characteristics may thereby become exposed to one another through the medium of common third party investors. Financial institutions also undertake measures of liquidity management. The need for these stems from a maturity mismatch between their assets and liabilities. For instance, an unexpected local liquidity shock may necessitate a costly liquidation of some long positions. In particular, such risks are faced by commercial banks with many liabilities of uncertain maturity. Therefore, they typically pool the risk by participating in interbank loans markets. Banks with surplus liquidity provide credit for those unable to meet their short term liabilities. However, each interbank loan embodies a credit risk. A bank that becomes insolvent may default on its debt. The balance sheets of exposed creditors consequently deteriorate. This makes them more vulnerable to a crisis. The analysis is characterized by the theory of global games. In a framework of imperfect information, crises are viewed as a result of coordination failure among economic agents. Contagion emerges as an endogenous property of the framework, highlighting the externalities of the described risk management activities. Also, the likelihood of each outcome to agents’ coordination game is unique. The effect of contagion to the probability of a crisis can therefore be isolated from other factors. Given the contribution of portfolio diversification and interbank loans to emergence of contagion, this makes their reassessment possible. The most central sources in this investigation are Dasgupta (2004) and Goldstein and Pauzner (2004).
  • Altmets, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vaihtovelkakirjalainamarkkinat ovat Suomessa vielä kansainvälisesti vertaillen pienimuotoiset, mutta niiden käyttöön sisältyy merkittävää kasvupotentiaalia velkamuotoisen rahoituksen yleistyessä. Joukkovelkakirjamuotoisen lainarahoituksen yleistyttyä on esiin noussut uudenlaisia kysymyksiä liittyen niitä ympäröivään lainsäädäntökehikkoon sekä lain sallimiin mahdollisiin joustoihin säännösten soveltamisesta. Eräs näistä kysymyksistä liittyy pörssilistattujen vaihtovelkakirjalainojen takaisinostamiseen sijoittajilta ennen lainan maturiteetin, eli voimassaoloajan, päättymistä. Siten, vaikka kansallinen pörssilistattujen vaihtovelkakirjalainojen markkinoissa on vielä kasvuvaraa, olisi niiden tulevaisuuden näkymiä ajatellen hyvä selkeyttää sitä sääntelyllistä tilaa, jossa vaihtovelkakirjalainojen ja niiden takaisinostojen kanssa operoidaan. Listattujen arvopapereiden takaisinostoja on mahdollista toteuttaa pääsääntöisesti joko yksittäisinä kauppoina avoimilta markkinoilta tai koko lainakantaan kohdistuvalla julkisella ostotarjouksella. Menetelmän valinnalla on vaikutusta muun muassa soveltuvan lainsäädännön kannalta. Julkisia ostotarjouksia koskeva kansallinen lainsäädäntö pohjautuu ostotarjousdirektiiville, joka on implementoitu arvopaperimarkkinalain 11 lukuun. Suomessa sääntely ei kaikilta osin kuitenkaan täysin vastaa direktiivissä säädettyä, vaan lainsäätäjä on tehnyt joitakin direktiivistä poikkeavia linjauksia, jotka vaikuttavat myös vaihtovelkakirjalainojen takaisinostojen yhteydessä. Julkisia ostotarjouksia koskevassa sääntelyssä edellytetään ostotarjouksen olevan voimassa tietyn aikaa. Tavallisista joukkovelkakirjalainoista poiketen vaihtovelkakirjalainoissa osa sijoittajan tuotto-odotuksesta siirtyy liikkeeseenlaskijayhtiön osakkeen arvoon. Näin ollen julkisesti tehdyn takaisinostotarjouksen kannattavuuden arviointi mahdollistuu vasta tarjousajan viime metreillä, kun sijoittajien näkemys vaihtovelkakirjalainan kohde-etuutena olevasta osakkeen arvon kehityksestä tarkentuu. Takaisinostoa toteuttavan liikkeeseen laskijan näkökulmasta katsottuna tämä merkitsee riskiä koko takaisinostomenettelyn kariutumisesta. Tutkielman tutkimuskysymykset muodostuvat siten seuraavanlaisiksi: 1) kuinka tarkoituksenmukaista voimassa oleva ostotarjoussääntely on vaihtovelkakirjalainojen takaisinostotilanteissa, 2) olisiko voimassa olevaa sääntelyä syytä mukauttaa ja 3) olisiko vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseen laskijoilla joitakin muita keinoja käytettävissään menettelyn tehokkaaksi toteuttamiseksi? Tutkielman tutkimusmetodeina on käytetty lainopillista sekä oikeustaloustieteellistä metodia. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista metodia niiltä osin, kun tavoitteena on vaihtovelkakirjalainoihin sekä niiden takaisinostoihin kohdistuvien säännösten systematisointi ja tulkinta. Oikeustaloustieteellisen metodin avulla arvioidaan soveltuvien säännösten tarkoituksenmukaisuutta ja mukauttamisen tarvetta. Lisäksi tutkielmassa on omaksuttu vaikutteita myös oikeusvertailusta, hakemalla vertailukohtaa erilaisille asetelmille mm. Ruotsista ja Yhdysvalloista.
  • Kokki, Eeva (2005)
    Arvopaperikaupankäyntiä koskeva tieto välitetään Suomessa keskitetysti Helsingin pörssin järjestelmien kautta erilaisille pörssitiedon jälleenjakelijoille, kuten pankkiiriliikkeille, analyytikoille, uutistoimistoille ja medialle. Kaupankäyntitietojen lisäksi myös listattujen yhtiöiden julkaisemat pörssitiedotteet välitetään nykyään näiden järjestelmien kautta arvopaperimarkkinoille. Teknologian voimakas kehittyminen 1980-luvulta lähtien on muuttanut sekä Helsingin pörssin että pörssin välittämän arvopaperimarkkinoita koskevan tiedon jälleenjakelijoiden toimintaa. Teknologia on muuttanut myös tämän tiedon saatavuutta: aiemmin hyvin rajalliselle joukolle tarjottu tieto on internetin kautta käytettävissä kelloon katsomatta Verkkovälitteiseen tiedon jakamiseen liittyvät olennaisina myös kansainvälisyys ja erilaisten tietojärjestelmien integraatio. Myös media ja uutistoimistot kytkeytyvät markkinatiedon ketjuun toisaalta arvopaperimarkkinoiden tapahtumien, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen esiin nostajana, toisaalta yhtiötiedottamisen kohteena ja pörssitiedon aktiivisena vastaanottajana, arvioijana, muokkaajana ja julkaisijana. Medialla on ollut vaikutuksensa myös arvopaperimarkkinoita koskevan lainsäädännön kehittymiseen. Tässä tutkielmassani tarkastelen suomalaisen verkkovälitteisen pörssitiedon historiaa Helsingin pörssin näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva verkkovälitteisen pörssitiedon kehitysvaiheista ja samalla jatkaa pörssin historian kuvaamista teknisten järjestelmien näkökulmasta siitä, mihin aiemmin julkaistut historiikit ovat päättyneet.
  • Asplund, Tuulia (2004)
    Eurooppalaisiin arvopaperimarkkinoihin kohdistuu muutospaineita, joita aiheuttavat pyrkimykset tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen, sääntelyn ja tekniikan yhdenmukaistamiseen sekä rahoituspalveluiden yhtenäismarkkinoiden muodostumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia suunnitelmia erityisesti osakemarkkinoiden integraation edistämiseksi on tehty ja mitä yhdentymisellä halutaan saavuttaa. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat markkinoiden optimaalista kokoa määräävät tekijät sekä markkinapaikkojen yhdentymisen ja vähentymisen vaikutukset likviditeettiin ja volatiliteettiin. Tärkeimmät teoreettiset lähteet ovat Paganon (1989) sekä Economidesin ja Siowin (1988) mallit. Paganon artikkelia mukaillen tarkastellaan kuluttajan valintaa markkinapaikkojen välillä eri olosuhteissa ja markkinoiden keskittymisen hyvinvointivaikutuksia. Economidesin ja Siowin mallin avulla vertaillaan markkinoiden koon määräytymistä eri tilanteissa. Tutkielman teoriaosuudessa menetelmänä on käytetty matemaattista mikrotaloustieteellistä analyysia. Muina lähteinä on käytetty lukuisia Euroopan komission raportteja, Suomen Pankin keskustelunaloitteita ja muita tutkimuksia. Kirjallisuuden pohjalta voidaan päätellä, että tehokkuusetuja on arvopaperimarkkinoiden toimintaa keskittämällä saavutettavissa. Pyrkimällä transaktiokustannusten alentamiseen markkinoiden optimaalista kokoa voidaan kasvattaa. Likviditeetin lisääntymisellä ja volatiliteetin vähenemisellä on taloudellista hyvinvointia lisäävä vaikutus. Käytännössä tuntuu vallitsevan yksimielisyys siitä, että arvopaperikaupan selvitysjärjestelmiä tulisi yhdenmukaistaa niin teknisesti kuin hallinnollisesti. Myös lainsäädännön yhtenäistämiseen Euroopan unionin tasolla pyritään, jotta voitaisiin taata markkinoiden tehokas ja turvallinen toiminta. Tutkielmassa pohditaan myös arvopaperimarkkinoiden keskittymisen haittavaikutuksia, joihin lukeutuvat esimerkiksi taloudellisen toimeliaisuuden epätasainen alueellinen jakautuminen ja sen työllisyysvaikutukset. Eurooppalaisten arvopaperimarkkinoiden yhdentyminen on sekä poliittisten että markkinalähtöisten tahojen tavoite, joten integraatiokehityksen ja markkinapaikkojen keskittymisen voidaan odottaa jatkuvan. Yhteisen eurooppalaisen pörssin muodostuminen on kuitenkin todennäköistä vasta kaukana tulevaisuudessa, jos silloinkaan.