Browsing by Subject "arvostelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Salonen, Teemu (2003)
    “Arvostelu journalistisena genrenä. Esimerkkitapaus: elokuva-arvostelu” lähestyy journalistista tekstityyppiä arvostelua genreteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on määritellä, millainen journalistinen genre arvostelu on. Spesifimmän tarkastelun kohteena on arvostelun alalajityyppi elokuva-arvostelu, johon myös tutkielman empiirinen osuus keskittyy. Genren käsitteen määritelyssä korostuu genren kollektiivisuus: genret ovat ihmisten yhteisiä ajattelutapoja ja viestintäjärjestelmiä, joilla ihmiset ajattelevat ja joilla ihmiset käsitteellistävät ympäröivää maailmaa. Olennaista genrejen kollektiivisuudessa on niiden vuorovaikutuksellisuus ja yhteisyys: ne ovat syntyneet ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Tämä koskee myös journalistisia genrejä kuten esimerkiksi uutisia tai arvosteluita: niiden sisältöihin ja muotoihin liittyvät konventiot vakiintuvat vasta, kun vastaanottajat eli lukijat ja yleisöt hyväksyvät ne. Joukkoviestintä ei siis ole yksisuuntaista journalististen genrejen tuottamista ja vastaanottamista, vaan tuottajien ja yleisöjen vuorovaikutusta genreobjektien ja geneeristen ajattelutapojen avulla. Arvostelun journalistinen funktio on antaa informaatiota taideteoksesta mahdolliselle taideteoksen kuluttajalle. Tämän tutkielman lähtökohtana on se, että olennaisin elementti taideteoksesta annettavassa informaatiossa on arvottaminen eli se, että arvostelija ilmaisee jonkinlaisen mielipiteen arvotettavasta objektista. Arvottamisen merkitys korostuu, koska joihinkin kriteereihin perustuva arvottaminen erottaa arvostelun muista journalistisista genreistä. Taideteoksia arvotetaan taiteen yleiskriteerien perusteella, subjektiivisten ja henkilökohtaisten mieltymysten mukaisesti sekä taidelajien omilla taidemuotoon perustuvilla kriteereillä. Arvottamisfunktion keskeisyydestä johtuen tutkielman empiirinen tutkimusosuus on rajattu pelkästään aineistomateriaalin eli elokuva-arvostelujen elokuvia arvottaviin lausumiin. Menetelmänä on laadullinen sisällön erittely, jonka avulla haettiin vastausta kysymyksiin, mitä arvostelijat elokuvista arvottivat ja millä kriteereillä arvostelijat arvottivat elokuvia. Tutkimustulokset ja niiden analysointi tuotti kolme tutkimustulosta: keskeisin tekijä arvottamiskriteerien valinnassa on arvotettava elokuva, arvostelut voivat olla monikriteerisiä kokonaisuuksia ja arvottamisessa korostui elokuvien esteettisten elementtien arvottaminen. Tutkielman keskeisin lähdeteos on Tim Bywaterin ja Thomas Sobchackin kirjoittama An Introduction to Film Criticism. Major Critical Approaches to Narrative Film (1989). Siinä esitellään yleisimmät elokuvateoriat ja niihin perustuvat elokuvakritiikkityypit, ja pääosin kyseisen teoksen pohjalta on rakennettu tutkielman sisällön erittelyn luokitusrunko elokuva-arvostelujen arvottamisen tutkimiseksi. Toinen keskeinen lähdeteos on Veikko Pietilän Sisällön erittely (1976), joka toimi menetelmäoppaana luokitusrungon rakentamisessa.
  • Laukkanen, Noora (Helsingfors universitet, 2016)
    A versatile understanding of different text types and producing texts according to those are important skills to be learned at school. It is important that teacher is capable of evaluating different text types written by students and give constructive feedback out of those. The purpose of this research is to find out what elements a teacher should take into account when giving feedback and evaluating student written reviews. In this research a feedback and evaluation model will be created. A teacher can use the model when evaluating whether or not typical features of review exist in student written texts and give constructive feedback of writing for the students. Functionality of the model will be tested in practice in this research. This qualitative research was implemented in two phases. Research material of the first phase consisted drama reviews written by one fifth grade class' students (total 21). Reviews were analyzed by using genre analysis and based on analyzed reviews and earlier theories a feedback and evaluation model was created as well as tested against the research material. On the second phase of the research three teachers tested the feedback and evaluation model in practice. The teachers were then interviewed and the interviews were analyzed with content analysis. Based on the student texts' analysis and earlier theories the selected parts to be viewed from reviews written by students were review's sections and structure, own voice, paragraphing, vividness and distinctiveness of language, and length of text. These parts were then divided into more detailed questions. The material's drama reviews' structure mainly consisted explanations of writer's opinion. In addition the reviews' presented well the description of writer's own viewing experience. The occurrence of any evaluated part was not directly linked to the occurrence of other parts. The teachers found out that use of the feedback and evaluation model was helpful. Based on their opinions the most useful parts were own voice, vividness and distinctiveness of language, and review's sections and structure out of which remarkably important was opinion. Paragraphing was found out to be least useful. In addition a new part, theme, came up and it had not been taken into account in the model. Based on the teachers' opinions it can be deduced that the feedback and evaluation model is helpful in both planning the actual teaching as well as in giving feedback. It would be good to develop the model so that it would concentrate more clearly on inspecting review's content rather than formal things like paragraphing or length of text.
  • Nurmi, Juho (Helsingfors universitet, 2017)
    Tavoitteet. Tämän kirjallisuustieteellisen tutkielman tavoitteena oli tarkastella saksalaisen Bernhard Schlinkin romaanin Lukija vastaanottoa Suomessa. Teos käsittelee Saksan sodanjälkeisen sukupolven suhdetta vanhempiinsa ja holokaustia, ja se luetaan aikamme merkittävimpiin saksalaisromaaneihin. Kansainvälinen vastaanotto on ollut ristiriitainen: yhtäältä romaania ylistetään, toisaalta parjataan. Katharina Hall on jakanut Lukijan kansainvälisen vastaanoton niin kutsuttuihin aaltoihin, mutta Suomea ei ollut aiemmin tutkittu kattavasti. Pietrzycka-Isid sivuaa aihetta vuoden 2006 artikkelissaan, mutta hän tarkastelee vain yhtä suomalaista arvostelua. Romaani on saanut Suomessa paljon huomiota ja voittanut Eeva Joenpelto -kirjallisuuspalkinnon. Suomen osalta vastaanotosta teki erityisen Saksan ja Suomen välinen suhde toisessa maailmansodassa. Schlinkin käsittelemät kysymykset syyllisyydestä sotarikoksiin eivät sodanaikaisen liittolaisuuden takia ole merkityksettömiä Suomelle. Tutkimuksessa kysytään, mihin Stefan Neuhausin määrittämiin arvostelutyyppeihin suomalaiset tekstit kuuluvat, millaisia ne ovat sisällöltään ja miten ja miksi sisällöt eroavat Lukijan saksan- ja englanninkielisestä vastaanotosta. Lisäksi tarkastellaan, viitataanko arvosteluissa Suomen ja Saksan yhteiseen historiaan. Menetelmät. Tutkimusaineisto rajoitettiin Lukijan suomalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiarvosteluihin, koska niitä pidettiin merkittävimpinä mielipiteenmuodostuksessa. Rajaukseen vaikuttivat myös tilasyyt. Arvosteluita etsittiin ARTO-tietokannasta, sanomalehtien arkistoista ja Google-hauilla. Suomenruotsalaiset arvostelut haettiin Brages Pressarkivista. Hakumenetelmillä löydettiin 13 Lukijaa ja Schlinkiä käsittelevää artikkelia. Aineistolle tehtiin aluksi karkea tekstilingvistinen, muodollinen analyysi, jonka perusteella artikkelit jaettiin Stefan Neuhausin määrittämiin arvostelutyyppeihin. Sisällöllinen analyysi tehtiin soveltamalla aineistoon kunkin arvostelutyypin ominaisuuksista johdettuja kysymyksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tekstilingvistisessä jaottelussa todettiin, ettei yksi artikkeli täyttänyt kirjallisuuskritiikin edellytyksiä, joten sisällölliseen analyysiin päätyi 12 artikkelia. Analyysi osoitti, että Lukijan vastaanotto Suomessa on pääosin hillityn positiivinen ja että suomalaiset tulkitsevat teoksen aiheita kansainväliseen tapaan. Sekä romaanin kirjallista laatua, teemoja että teemojen käsittelyä arvostetaan. Vain yksi suomalaisartikkeli moittii teemojen käsittelyä, vaikka kansainvälinen kritiikki kohdistuu juuri siihen. Suomen ja Saksan yhteiseen historiaan ei viitata. Tästä pääteltiin, että suomalaiset arvostelijat ovat liian etäällä kritisoidakseen Schlinkin teemoja: kirja on suunnattu saksalaisyleisölle. Hallin havaitsemia vastaanottoaaltoja on Suomessa vain yksi, positiivinen, mutta ainoa Lukijaa moittiva arvostelu sopisi niin ajallisesti kuin sisällöllisesti toiseen, kriittisempään aaltoon. Jatkotutkimusta varten tarvittaisiin lisää arvosteluja. Niitä voisi löytyä ennen muuta internetistä, ja romaanin vastaanottoa voisi myös verrata romaanin filmatisoinnin vastaanottoon.
  • Korhonen, Pirjo (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (3)
  • Pesola, Mari (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista on mainoskritiikin retoriikka eli millaisia retorisia keinoja ja argumentteja käytetään kirjeissä, joissa kuluttajat kritisoivat diskriminoivaa mainontaa. Tutkimuksen aineistona ovat kuluttajien mainonnan tasa-arvoneuvostolle lähettämät kirjeet kymmenen vuoden ajalta (1989-1999). Vaikka tutkimuksen empiirinen aineisto edustaa vain erästä osaa mainonnan kritiikistä, tutkimuksessa pyritään antamaan kuva mainonnan kritiikin peruslähtökohdista yleisemminkin ja suhteuttamaan tämä aineisto niihin. Mainoksia on niiden alkuajoista lähtien kritisoitu eri syistä, kuitenkin niin, että aluksi kritiikki kohdistui mainonnan oikeutukseen yleensä. Tämän tutkimuksen aineisto edustaa pääasiassa yksittäisiin mainoksiin kohdistuvaa kritiikkiä, joka on tänä päivänä vallitsevampi mainonnan kritiikin ilmenemismuoto. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään retorista diskurssianalyysia, jossa yhdistyvät retoriikan teoria ja diskurssinanalyysin lähtökohdat. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan Arja Jokisen retoristen keinojen luokituksen avulla. Jokisen luokitusta ei kuitenkaan käytetä sokeasti tutkimuksen analyysivälineenä vaan huomiota kiinnitetään myös siihen, miten se sopii kuvaamaan juuri tämän tutkimuksen aineistossa esiintyvää retoriikkaa. Tutkimuksen tärkein lähde on Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen (1999) kirjoittama Diskurssianalyysi liikkeessä, jossa Jokinen muun muassa esittelee retoristen keinojen luokituksensa. Tutkimuksen analyysissa tarkastellaan yhtäältä sitä, miten Jokisen retoristen keinojen luokitus istuu tämän tutkimuksen aineistoon, toisaalta sitä, millaisia argumentteja aineistosta nousee esiin. Johtopäätöksenä todetaan, että Jokisen retoristen keinojen luokitus sopii pääpiirteissään kuvaamaan tämän aineiston retoriikkaa. Koska osa Jokisen esittämistä retorisista keinoista oli kuitenkin tämän aineiston valossa joko toistensa kanssa päällekkäisiä tai niitä ei sanottavasti aineistossa käytetty, Jokisen retoristen keinojen suhde tähän aineistoon esitetään luokittelemalla ne joko aktiivisiksi, päällekkäisiksi tai passiivisiksi niiden esiintyvyyden perusteella. Erityisen aktiivisesti aineistossa käytettiin argumentin esittäjän vakuuttavuuden lisäämiseen liittyviä retorisia keinoja. Myös esitettävää argumenttia vahvistettiin monella tavalla, muun muassa varautumalla oletettuun vasta-argumenttiin, käyttämällä kontrastipareja, esimerkkejä ja rinnastuksia sekä ironiaa retorisina keinoina. Mainostajaa kohtaan esitetyt uhkaukset, vetoaminen mainontaa koskeviin lakeihin ja sääntöihin sekä toimenpide-ehdotukset nostettiin Jokisen luokituksen ulkopuolelta aineistolle tyypillisiksi retorisiksi keinoiksi. Aineistosta esiin nousseet argumentit koskivat puolestaan stereotyyppisiä esitystapoja, ihmisen esineellistämistä tai käyttämistä katseenvangitsijana/seksiobjektina sekä sitä, ettei mainoksella nähty olevan asiallista yhteyttä tuotteeseen. Myös mainoksen koko, sijainti, ajoitus ja mainosväline sekä suoramainonnan tunkeilevuus nousivat argumenteiksi. Mainosten sopimattomuutta perusteltiin monessa kirjeessä sillä, että ne eivät ole sopivaa nähtävää lapsille ja nuorille. Pääasiassa yksittäisten mainosten ympärillä pyörivän argumentaation lisäksi aineistossa oli löydettävissä myös sekä suorasti että epäsuorasti esitettyä, yleensä mainontaan tai koko yhteiskuntaan kohdistuvaa kritiikkiä.