Browsing by Subject "arvostus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Rahikainen, Esko (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (6)
  • Rahikainen, Esko (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (6)
  • Puro, Katriina (2005)
    Tämä pro gradu -tutkielma edustaa kvantitatiivista yksittäistapaustutkimusta, jonka tavoitteena on tarkastella tapausorganisaatio Veikkaus Oy:n mainetta opiskelijoiden keskuudessa. Tarkoituksena on myös selvittää, vastaako yhtiön itselleen määrittämä tavoitemaine opiskelijoiden mielikuvia. Lisäksi pyritään arvioimaan, soveltuuko tutkimuksessa käytetty maineen mittari yritysten maineiden mittaamiseen, kun halutaan tutkia opiskelijoita sidosryhmänä. Maine on noussut yhdeksi viestinnän alan keskeisimmistä käsitteistä muiden mielikuvakäsitteiden, kuten imagon ja brändin, rinnalle. Maineen (reputation) ja maineenhallinnan (reputation management) ympärille rakentunut teoriapohja on luonut kasvualustan myös erityyppisille mainetutkimuksille. Tämän työn teoriaosassa esitellään aiempia mainetutkimuksia ja maineen mittareita, joista esimerkkeinä mainittakoon Reputation Quotient (Fombrun, Gardeberg ja Sever, 2000) sekä RepMap (Aula ja Heinonen, 2002). Tutkielman mittari on muodostettu soveltamalla kahta edellä mainittua mittaria sekä lisäämällä työnantaja-attraktiivisuuteen vaikuttavia attribuutteja aiemman teoriatiedon perusteella ja huomioimalla mm. tapausorganisaation toimiala ja tutkimuksen kohderyhmä. Tutkimuksen kohderyhmäksi on toimeksiantajan toiveesta valittu liikuntatieteiden, valtiotieteiden, kaupallisen ja teknisen alan opiskelijat. Veikkausta kiinnosti kokonaismaineen arvion lisäksi sen attraktiivisuus työnantajana sekä opiskelijoiden näkemykset Veikkauksen yksinoikeusasemasta. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) millainen on Veikkauksen maine opiskelijoiden keskuudessa, 2) onko Veikkauksella erilainen maine eri alojen opiskelijoiden keskuudessa ja 3) miten opiskelijoiden mielikuvat vastaavat Veikkauksen itselleen asettamaa tavoitemainetta? Tutkielmassa maineella tarkoitetaan sidosryhmien yrityksestä tekemää arviointia, joka perustuu mielikuviin ja kokemuksiin. Maineen katsotaan muodostuvan seitsemästä ulottuvuudesta: emotionaalinen vetovoima, johtaminen, tuotteet ja palvelut, yhteiskuntavastuu, julkinen kuva, taloudellinen suorituskyky ja työnantaja-attraktiivisuus. Maineen mittaamisessa käytettiin semanttisen differentiaalin metodia, jossa ulottuvuuksien alle muodostettuja väitepareja arvioitiin asteikolla yhdestä viiteen. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin sähköpostitse otokselle. Tutkimus osoitti, että Veikkauksella on melko hyvä maine tutkimuksen vastaajien keskuudessa (ka=3,6) ja että eri alojen opiskelijoiden väliset mielikuvat Veikkauksesta vaihtelivat. Positiivisimmin Veikkaukseen suhtautuivat liikuntatieteilijät, negatiivisimmin teknisen alan opiskelijat. Tutkimuksesta oli pääteltävissä, että opiskelijoiden mielikuvat vastasivat Veikkauksen itselleen määrittelemää tavoitemaineetta melko hyvin. Mikäli tutkimuksessa käytettyä maineen mittaria haluttaisiin käyttää muiden yritysten maineiden mittaamiseen, sitä tulisi kehittää edelleen ja miettiä joitakin väitepareja ja ulottuvuuksia uudelleen. Keskeisimmät lähteet: Aula, P. ja Heinonen, J. (2002): Maine. Menestystekijä. WSOY, Porvoo. Fombrun, C. - Gardeberg, N. ja Sever, J. (2000): The Reputation Quotient: A multi-stakeholder measure of corporate reputation. The Journal of Brand Management. Vol 7, Issue 4, 241-255. Fombrun, C. ja Van Riel, C. (2004): How Succesful Companies Build Winning Reputaions? Financial Times Prentice Hall, Upper Saddle River, NJ.
  • Kaltiainen, Janne (Helsingfors universitet, 2013)
    Talouden jatkuva globalisaatio ja korkeasti koulutetun työväestön liikkuvuuden kasvu pakottavat monet maat huomioimaan maahanmuuttajat potentiaalisena ja tarpeellisena osana maan työväestöä. Tässä tutkielmassa tutkitaan korkeasti koulutettujen ja itsenäisesti ulkomaille muuttavien ekspatriaattien organisaatioon identifioitumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja näiden yhteyksien mahdollisia eroavaisuuksia maahanmuuton eri vaiheissa. Tavoitteena on myös testata teoreettinen malli, joka yhdistää molemmista maahanmuuton vaiheista organisaatioon identifioitumista selittävät tekijät. Selittävinä tekijöinä maahanmuuton vaiheesta riippuen tutkielmassa ovat organisaation arvostus, menetelmätapojen oikeudenmukaisuus, työtehtävä, organisaation tarjoama tuki sekä muuttoon valmistautumiseen annetut resurssit. Tutkielman taustateoriat pohjautuvat sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan. Tutkielman aineisto on kerätty sosiaalipsykologian oppiaineen InterProf-tutkimusprojektia varten vuosien 2007-2009 aikana. Tutkittavina ovat Helsinkiin vuonna 2007 perustetun EU:n Kemikaaliviraston ulkomaalaiset työntekijät. Tutkielmassa käytetään kolmea eri aineistoa: poikkileikkausaineistot maahanmuuttoa edeltävästä (N = 97) ja maahanmuuton jälkeisestä vaiheesta (N = 66), sekä pitkittäisaineisto (N = 41), jonka avulla tutkitaan muuttoa edeltävien tekijöiden yhteyksiä muuton jälkeiseen organisaatioon identifioitumiseen. Menetelminä tutkielmassa käytetään Pearsonin korrelaatioanalyysia, osittaiskorrelaatioanalyysia, lineaarista regressioanalyysia ja hierarkkista regressioanalyysia. Muuttoa edeltävän vaiheen poikkileikkausasetelmassa vain organisaation arvostus on yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen. Muuton jälkeisessä vaiheessa vahvimmassa yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen on menetelmätapojen oikeudenmukaisuus. Näistä selittävistä tekijöistä sekä muuttoa edeltävästä organisaatioon identifioitumisesta muodostettu yhdistetty regressiomalli on selitysasteeltaan korkea (R² = .47). Myös organisaation tarjoama tuki on muuton jälkeisessä poikkileikkausasetelmassa yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen. Pitkittäisasetelmassa tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei löytynyt. Tutkielman aineiston erityispiirteinä on tasainen sukupuolijakauma sekä se, että kyseinen aineisto on tiettävästi ensimmäinen itsenäisesti ulkomaille muuttavien ekspatriaattien kontekstissa, jossa organisaatioon identifioitumista on mitattu jo muuttoa edeltävässä vaiheessa. Tutkielman aineiston koon rajoitteista johtuen tutkielma pystyy vain rajatusti täydentämään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden puutteita organisaatioon identifioitumisen selittämisessä ekspatriaattien kontekstissa. Yksi ehdotetuista jatkotutkimuksen aiheista on organisaatioon identifioitumisessa tapahtuvan muutoksen tutkiminen.
  • Salmivaara, Virva (2002)
    Tutkielman tavoitteena oli pohtia, mihin seikkoihin työyhteisön viestinnässä tulisi etätyötilanteessa kiinnittää huomiota, jotta se vastaisi työntekijöiden toiveita. Työntekijöiden arvostuksia tarkastelemalla pyrittiin arvioimaan, olisiko etätyöskentelyä hyödyntävien henkilöiden ryhmällä omanlaisensa kulttuuriset arvostukset, jotka tulisi huomioida etätyöskentelyn viestinnälle luomiin haasteisiin vastattaessa. Työntekijöiden arvostusten tarkastelun lisäksi haluttiin pureutua konkreettisemmin kohdeyrityksen tilanteeseen; tarkastella työntekijöiden kokemuksia ja tarjota kehittämisehdotuksia etätyöskentelyn käytäntöjen ja yrityksen sisäisen viestinnän kannalta. Tutkielmaa varten luotiin kyselylomake, jossa kartoitettiin vastaajien arvostuksia määrällisillä ja kokemuksia omasta tilanteestaan laadullisilla kysymyksillä. Kohdeyrityksessä kyselyyn vastanneiden 105 henkilön vastauksia analysoitiin faktorianalyysin ja varianssianalyysin sekä sisällön erittelyn avulla. Aineisto osoitti eri määriä etätyötä tekevien ryhmien arvostuksissa melko paljon tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia työtä koskevien arvostusten ja etätyöskentelyn esteiden kohdalla. Erilaisen suhtautumisen työhön ei kuitenkaan havaittu olevan yhteydessä siihen, miten henkilö suhtautuu työyhteisönsä viestintään tai etätyöhön, ja viestinnän kohdalla eroavaisuuksia ilmeni vain esimiehen antaman palautteen tärkeydessä. Eri määriä etätyöskentelevien ryhmien ei siten todettu omaavan omanlaisiaan kulttuurisia arvostuksia, jotka viestinnässä olisi huomioitava. Myöskään siinä, miten vastaajat kokivat oman työyhteisönsä viestinnän ei havaittu juurikaan eroja. Viestinnän merkitykset ja kokemukset sen toimivuudesta olivat suhteellisen yhteneväisiä kaikissa vastaajaryhmissä eikä sisäisen viestinnän ongelmakohdissa noussut esille erityisesti etätyöskentelyyn liittyviä seikkoja. Etätyöskentelyn esteitä sekä vastaajia etätyöskentelyssä ja viestinässä harmittavia seikkoja tarkastelemalla voitiin kuitenkin todeta viestinnän olevan keskeinen tekijä etätyöskentelyn sujuvan hyödyntämisen kannalta. Viestinnän vaikeutuminen koettiin keskeiseksi esteeksi etätyöskentelymäärän kasvattamiselle ja työyhteisön kannustavaa suhtautumista etätyöskentelyyn pidettiin tärkeänä. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa olivat etätyön kohdalla artikkelit teoksesta Suomi, Reima ym. (toim.) (1998): Teleworking Environments sekä Heinonen, Sirkka (1998): Suomalaisen etätyöpotentiaalin analyysi, organisaatiokulttuurin ja kulttuuristen arvostusten kohdalla Schein, Edgar H (1987): Organisaatiokulttuuri ja johtaminen ja Tilev, Kukka-Maaria (1994): Organisaation kulttuuriarvostusten ja sisäisen viestinnän arvostusten mittaaminen, ja viestintäkulttuurin sekä viestinnän arvostusten tarkastelun kohdalla Tukiainen, Tuuli (1999): Yhteisöviestinnän agendamalli. Yhteisöviestinnän merkitykset ja arvostukset ja niiden konstruointi tutkimusmenetelmälliseksi malliksi sekä Juholin, Elisa (1999): Paradise Lost or Regained? The Meanings and Perceptions of Organisational Communication of 1990’s in Finnish Work Organisations.
  • Kellomäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1975)
  • Koskela, Lasse (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)
  • Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari 2003 (7)
  • Lovén, Lasse (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Savolainen, Risto; Kellomäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • Kantola, Mikko (Suomen metsätieteellinen seura, 1979)
  • Hakala, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    The Master´s thesis examines the conceived value patterns the city officials use in the context of land-use regulation of small forest fragments. As a theoretical framework, the study utilises Boltanski and Thévenot´s theory on the common worlds with complementary literature, such as Thévenot’s cognitive formats and engagements. In light of extensive scientific research, urban greenspaces have multiple positive impacts to both urban structure and wellbeing of the residents. Small greenspaces, so-called forest fragments with no appointed recreational activities are, nevertheless, often presented as potential sites for infill construction. This appears especially in cities where strong population growth causes pressure for urban development. This Master´s thesis complements existing research in this regard by revealing the diversity of valuation that form the basis to differing interests, perspectives and decisions that direct urban land-use policy in these forest fragments. The empirical phase has been conducted among city officials in the City of Espoo (FI), who represent different operative units and positions. The analysis was conducted through an exploratory and semiquantitative Q methodology. In the study, the respondents (N=27) validated statements (Q=35) related to planning decisions on small forest fragments. The factor extraction was conducted by principal component analysis. The seven analysed factors form consistent value patterns, which may be used when describing and interpreting the justification of urban planning regulation in forest fragments. In each individual value pattern, either valuation of the local landscape, public good or personal advantage is emphasised. From the common worlds, argumentation based on the industrial or the market worlds highlight personal affinity, whereas, for instance, the civic or the domestic world form a basis for argumentation on social values and the common good. Human-centred biophilia is the most explanatory of the value patterns. Based on the valuation, forest fragments are seen as an integral part of the urban structure especially due to their cultural ecosystem services, such as recreational possibilities, effect on residents´ environmental consciousness and stability of the local landscape.
  • Karhu, Ismo; Kellomäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Kemppainen, T (Kela, 2012)
    Studies in social security and health 123
    Tutkimuksessa tarkastellaan kyselyaineiston (ESS3) avulla hyvinvoinnin jakautumista sosiaaliseen aseman perusteella eurooppalaisissa hyvinvointiregiimeissä. Hyvinvointia lähestytään monitasoanalyysin keinoin neljän indikaattorin näkökulmasta: taloudellinen niukkuus, sairaus, yhteiskunnallinen pessimismi ja sosiaalinen arvostus. Tulosten mukaan hyvinvointi on merkittävässä määrin riippuvainen yksilön yhteiskunnallisesta asemasta ja hyvinvointiregiimistä. Hyvinvoinnin edellytysten jakautuminen yhteiskunnallisessa rakenteessa vaihtelee maaryhmien välillä niiden hyvinvointipoliittisen mallin mukaisesti. Itäisen Euroopan maissa hyvinvointivajeet ovat yleisiä lähes kaikilla tarkastelluilla indikaattoreilla. Taloudellinen niukkuus on näissä maissa yleistä, erityisesti työttömillä. Työttömyys on keskeinen taloudellisen niukkuuden riskitekijä kaikissa regiimeissä. Pohjoismaisessa regiimissä hyvinvointivajeet ovat verrattain harvinaisia lähes kaikkien indikaattorien mukaan. Tosin suhteellisen suuri sairausriski on poikkeus: eritoten köyhyys altistaa terveysongelmille pohjoismaisessa regiimissä. Haavoittuvan sosiaalisen aseman ja yhteiskunnallisen pessimismin välinen yhteys on tyypillinen sekä itä- että mannereurooppalaisen regiimin maissa. Köyhyys synkistää tulevaisuudennäkymiä lähes kaikissa maaryhmissä, kun taas maahanmuuttajat ovat yleensä vähemmän pessimistisiä. Pohjoismaisessa regiimissä maahanmuuttotausta näyttää kuitenkin olevan hyvinvoinnin kannalta osin epäedullinen tekijä. Köyhyys, työttömyys ja yksinäisyys ovat yhteydessä vähäiseen sosiaaliseen arvostukseen. Liberaalissa regiimissä eläminen köyhänä tai työttömänä on yhdistelmä, joka kaikkein selvimmin heikentää sosiaalista arvostusta. Hyvinvointiregiimeissä ei olekaan kyse pelkästään tukien ja palvelujen takaamisesta – myös kulttuurilla on merkitystä.
  • Holkko, Aliisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Arvostuksen merkitys työpaikoilla nostetaan jatkuvasti esiin. Aiemmassa tutkimuksessa arvostus on liitetty esimerkiksi työtyytyväisyyteen, työhyvinvointiin ja parempaan suoriutumiseen. Lisäksi arvostus esitetään organisaation keinona palkita ja sitouttaa työntekijöitä. Painotus tutkimuksessa on ollut johtajan ja alaisen välisessä myönteisessä vuorovaikutussuhteessa, jota kutsutaan arvostavaksi johtajuudeksi. Arvostusta on pääsääntöisesti lähestytty realistisen psykologian paradigmojen kautta, pyrkien operationalisoimaan arvostusta mitattavaksi konseptiksi. Vähemmällä ovat jääneet laadulliset tutkimusajatelmat. Tässä tutkielmassa arvostusta tarkastellaan sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Tutkielman teoreettis-metodologiset nojaavat diskurssianalyyttiseen lähestymistapaan. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisia versioita työpaikka-arvostuksesta rakentuu haastattelupuheessa ja millaisiin kulttuurisiin resursseihin nojaten näitä versioita rakennetaan. Tutkimuksen analyyttisena käsitteenä hyödynnetään tulkintarepertuaarin käsitettä. Aineisto koostuu kahdeksan ICT-ammattilaisen haastattelusta, joiden aiheena oli arvostus työympäristössä. ICT-ammattilaisista on huutava pula työmarkkinoilla ja työnantajat ovat valmiita näkemään vaivaa parhaiden osaajien houkutteluun ja sitouttamiseen. Tämän vuoksi ammattiryhmä on kiinnostava kohde myös arvostuksen tutkimusta ajatellen. Aineistossa rakentuvat arvostuksen versiot ovat rikkaita ja moniulotteisia. Arvostuksesta puhutaan sekä ihmisten että organisaation toimintana ja toisaalta tehdään myös tulkintoja, joissa arvostusta ei eksplisiittisesti osoiteta, vaan päätellään muuta kautta. Arvostuksen osoittamiselle annetaan aiemmassakin tutkimuksessa tunnistettuja merkityksiä sanallisena vahvistamisena, materiaalisena palkitsemisena, luottamuksen ja vastuutehtävien osoittamisena sekä inhimillisenä kohteluna. Täydennyksenä aiempaan tutkimukseen, haastateltavien puheessa esiintyy myös kiistanalaisia tulkintoja arvostuksesta. Haastateltavat esittävät narratiiveja, joissa jokin toiminta ei saa arvostuksen merkitystä kaikissa tilanteissa. Kiistanalaisuus liitetään arvostuksen osoittajaan, osoittajan vilpittömyyteen, vastaanottajaan ja arvostuksen systemaattisuuteen. Tutkielmassa tunnistettiin kolme tulkintarepertuaaria, joihin nojaten arvostuksesta puhutaan. Repertuaarit on nimetty kyvykkyyden, inhimillisen arvon ja managerialismin repertuaareiksi. Kyvykkyyden repertuaarin mukaiset tulkinnat hallitsevat haastatteludiskurssia. Siinä arvostus rakentuu työntekijän suoriutumisen ja ammattitaidon validaatiokeinoksi, joka kuuluu osoittaa sen ansainneille ihmisille. Inhimillisen arvon repertuaarissa arvostus esitetään ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluvaksi ilmiöksi, johon kaikki työpaikalla ovat oikeutettuja. Managerialismin repertuaarissa arvostuksesta puhutaan työnantajan ja työntekijän välisen vaihtokaupan valuuttana, jonka avulla sitoutetaan ja motivoidaan työntekijöitä. Haastateltavat esittävät hallitsevansa useita eri tulkintarepertuaareja ja he vaihtelevat sujuvasti repertuaarista toiseen puhuessaan arvostuksesta. Tutkielman diskursiivinen näkökulma täydentää aiempaa tutkimusta tuoden esiin arvostuksen monimerkityksellistä luonnetta. Lisää tutkimusta tarvitaan laadullisista tutkimusasetelmista. Jos organisaatioissa halutaan lisää arvostusta, on tärkeää ymmärtää, miten erilaisia merkityksiä arvostukselle on mahdollista antaa.