Browsing by Subject "arvot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 123
  • Alanne, Annamari (Helsingin yliopisto, 2017)
    Töissä vietetään perinteisesti noin kolmasosa arkipäivästä, ja siksi työ on tärkeä osa hyvää ja merkityksellisenä koettua elämää. Työnantajalle tyytyväiset työntekijät ovat kilpailuetu: työpoissaolojen väheneminen parantaa kustannustehokkuutta ja uusia osaajia saadaan houkuteltua helpommin töihin. Yritysten tehtävänä on kuitenkin toteuttaa ennen kaikkea yhteistä strategiaa ja jalkauttaa strategia yrityksen jokaiselle tasolle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten hyvin erään palvelualan yrityksen työntekijät tuntevat työpaikkansa strategian ja arvot ja miten siitä on heille viestitty. Tarkoituksena on myös selvittää, miten strategia näkyy työntekijöiden jokapäiväisessä työssä. Erityisesti tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, onko strategialla ja arvoilla yhteyttä henkilöstön työtyytyväisyyteen. Tutkimuksen teoriapohjana ovat strategian tutkimus sekä työtyytyväisyyden tutkimus. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, joka koostui monivalintakysymyksistä sekä muutamasta avokysymyksestä. Verkkokyselylomake lähetettiin kohdeorganisaation valitsemalla sähköpostijakelulla, ja kyselyyn vastasi 122 työntekijää. Tutkimuksen tulokset esitellään ja anlaysoidaan frekvenssijakaumien, korrelaatioanalyysin ja teemoittelun avulla. Kohdeorganisaation työntekijät tuntevat tutkimuksen perusteella työpaikkansa strategian erittäin hyvin ja myös työtyytyväisyyden aste on erittäin korkea. Kyselystä selviää, että työntekijöitä ei ole kuitenkaan sitoutettu strategian laadintaan. Hyvin harva oli ollut mukana laatimassa strategiaa mutta hyvin moni ilmaisi halunsa olla mukana laadintaprosessissa. Yli puolet kyselyyn vastanneista kertoi muuttaneensa omia työtapojaan, jotta voisi toteuttaa paremmin yrityksen strategiaa. Strategiaviestinnässä on tutkimuksen perusteella parantamisen varaa. Tutkielma osoittaa, että strategian ja arvojen sekä työtyytyväisyyden välillä on selkeä yhteys. Strategian ja arvojen sekä työtyytyväisyyden välillä on melko korkea korrelaatio ja strategia- ja työtyytyväisyysmuuttujien korrelaatioanalyysin tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä. Koska työtyytyväisyys luo kilpailuetua markkinoilla, on työnantajan kannattavaa panostaa selkeään strategiaan ja sen jalkauttamiseen sekä arvoihin, jotka henkilöstö voi allekirjoittaa. Kyselyssä esitetyt avokysymykset tukevat saatuja tuloksia. Tutkimuksesta nousi selkeästi esille arvojen merkitys työn mielekkyyteen. Työntekijät ovat pohtineet omien ja yrityksen arvojen kohtaamista ja pitävät sitä merkityksellisenä. Jos yrityksen arvot ja teot ovat ristiriidassa, työntekijöiden luottamus kärsii ja sen myötä yrityksen imago ulospäin kärsii. Tutkimuksen perusteella yrityksen kannattaa panostaa yksilökohtaiseen keskusteluun siitä, mitä strategia tarkoittaa kullekin työntekijälle tai yksikölle. Työntekijöiden osallistaminen strategiaan on voimavara, sillä se helpottaa strategian toteuttamista, luo hyvää yrityskuvaa ja lisää työtyytyväisyyttä.
  • Raunio, Elisa (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this pro gradu thesis is to find out what kinds of value and power discourses are constructed in teacher discourse. According to previous research, teachers' unity, exemplarity and teachership as a profession have been emphasized in Finnish teacher discourse. The theoretical framework of this thesis draws from critical pedagogy, Foucault's analysis of power, critical discourse analysis (CDA), as well as the tradition of social constructionism, according to which language is seen as social action. The research was qualitative and data-driven, utilizing approaches associated with CDA. The data consisted of 250 opinionated texts containing teacher discourse in Opettaja (The Teacher) magazine published by OAJ, the Trade Union of Education in Finland. The texts were collected from magazines published in 1994, 2014, and 2015. In the analysis, the power relations between and within discourses, as well as the transformation between the different years and various contexts, were examined. Four power discourses emerged from the data. The discourses were comprised of discoursive units that construct the power relations of teachership. These discourses belong to two metadiscourses, which were named the renewing discourse and the preserving discourse. Furthermore, four value discourses concerning teachership were distinguished from the data. From these four value discourses, a synthesis of the ideal teacher was constructed. The ideal teacher is versatile, professional, and collegial, and has adopted an ethical and research-based working method. According to the results of the study, The Teacher magazine defines teachership as the kind of idealized teachership that is mainly traditional, strives for consensus, and positions the teacher as a passive subject. Thus, as a significant political agency, OAJ should problematize the traditional and ideal image of the teacher. Moreover, the teacher discourse of OAJ ought to give prominence to the multivoicedness of teachership, as well as teachership as an ideological activity.
  • Mäkinen, Hanna (2002)
    Tutkimuksen lähtökohtana käytetään Schwartzin dynaamista arvoteoriaa. Sen avulla jäsennetään aineistossa esiintyviä arvoja ja niiden suhteita toisiinsa. Ajattelun apuvälineenä käytettävän retoriikan avulla kyseenalaistetaan Schwartzin ennalta määrittämiä arvotyyppikategorioita ja niiden suhdetta toisiinsa. Rohanin henkilökohtaisen ja sosiaalisen arvosysteemin avulla täydennetään Schwartzin arvoteoriaa kuvaamalla arvojen sosiaalista luonnetta. Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ovat, kuinka hyvin Schwartzin dynaaminen arvoteoria kuvaa suomalaisten pakolaisiin liittämiä arvoja ja niiden dynamiikkaa, ja miltä osin teoria ei riitä aineistossa esiintyvien arvojen kuvaamiseen. Toisaalta tutkimuksessa on testattu Schwartzin arvoteorian käyttöä laadullisessa tutkimuksessa ja pohdittu, millä ehdoin sitä voidaan käyttää laadullisen tutkimuksen lähtökohtana. Tutkimuksen aineistona käytetään internetin uutisryhmässä käytyä keskustelua pakolaisista ja ulkomaalaisista Suomessa. Aineisto koostuu vuoden 2000 ja 2001 aikana lähetetyistä 134 viestistä, joissa otetaan kantaa pakolaisten puolesta ja vastaan. Aineiston analysoimiseksi on käytetty laadullis-argumentatiivista lähestymistapaa. Tutkimustulosten mukaan Schwartzin malli kuvaa kohtalaisen hyvin suomalaisten pakolaiskeskusteluun liittämiä arvoja ja niiden suhdetta toisiinsa. Pakolaisten vastustajat perustelevat asenteitaan turvallisuus- ja valta-arvotyypeillä, kun taas pakolaisten puolustajat perustelevat mielipiteensä universalismiarvotyyppiin perustuvilla arvoilla, kuten laajakatseisuudella, tasa-arvolla, ja itsenäisyysarvotyyppiin kuuluvalla vapausarvolla. Pakolaisia puolustavat ja vastustavat pitivät arvokkaana turvallisuutta, tasa-arvoisuutta, ympäristönsuojelua, avuliaisuutta ja vapautta riippumatta siitä, mitä asenteita he pakolaisiin liittivät. Voidaan olettaa, että kyseisten arvojen esiintyminen johtuu siitä, että niitä pidetään suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksyttävinä: ne ovat sosiaalisesti yhteisiä. Schwartzin arvoteoriaa on mahdollista soveltaa myös laadulliseen tutkimukseen. Mitä hienosyisempi tutkimuskohde on kyseessä sitä paremmin siihen liittyviä arvoja pystytään kuvaamaan, koska silloin puheena olevat arvot liittyvät tarkasti juuri haluttuun kohteeseen. Tutkimuksen kannalta on kriittistä, että tekstin suhde arvoihin voidaan määrittää mahdollisimman yksiselitteisesti: toistettavuus lisää tutkimuksen luotettavuutta. Laadullisen tutkimusotteen etuja ovat arvojen merkitysten arvioinnin mahdollisuus ja toisaalta uuden, aikaisempiin teorioihin soveltumattoman aineksen havaitseminen. Tärkeimmät lähteet: Billig, M. (1987). Arguing and thinking. Cambridge University Press, Cambridge. Rohan, M. J. (2000). A Rose by Any Name? The Value Construct. Personality and Social Psychology Review 4, 255-277. Smith, P. B. & Schwartz, S. H. (1997). Values. Teoksessa Berry, J. H., Segall, M. H. & Kagitcibasi, C. (toim.): Handbook of Cross-Cultural Psychology, Vol. 3 Social Behaviour and Applications. 78-118.
  • Tuorila, Helena (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2006
    Tutkimuksessa selvitetään, minkälainen suhde asuinympäristön ja elämäntavan välillä on. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 27:ää vuosina 2000-2004 maaseudulle muuttanutta henkilöä. Tutkimuspaikkakuntina olivat Nurmo, Vesilahti, Laukaa, Pohja, Mäntyharju, Rautavaara ja Valtimo. Tutkimustulosten perusteella ihmisten elämäntapa ja arvot vaikuttavat ensisijaisesti asuinympäristön valintaan, mutta tämän jälkeen asuinympäristö vaikuttaa elämäntapaan sekä elämässä tärkeiksi koettuihin asioihin. Elämäntapa ja asuinympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Elämäntapa ilmenee ensin ajatuksellisella tasolla, itselle tärkeiden arvojen tiedostamisena ja mielikuvina paremmasta elämästä. Ajatuksellisen tason jälkeen tulee toiminnallinen taso. Tässä se ilmenee maaseudulle muuttoon liittyvänä tiedonhankintana ja muuttona toiveiden asuinpaikkaan. Toiminnalliseen tasoon sisältyy jokapäiväinen elämä, jota tärkeät elämänarvot muokkaavat. Maaseudulle muuton jälkeen onnistuneet asumiskokemukset vahvistavat alun perin maaseudulle muuttoon johtanutta elämäntapaa. Hyvät ihmissuhteet ja terveys ovat maaseudulle muuttaneille henkilöille tärkeimpiä elämänarvoja. Haastateltujen henkilöiden tärkeiksi kokemat arvot viittaavat siihen, etteivät maaseudulle muuta ainoastaan perinteisiin arvoihin tukeutuvat henkilöt, vaan se tarjoaa toivotun asuinympäristön myös modernit arvot omikseen kokeville henkilöille. Haastateltavien kertomukset ajankäytön muuttumisesta maaseudulle muuton jälkeen osoittavat ajankäytön muuttuneen selvästi laadullisesti parempaan suuntaan. Asuinympäristön muutoksen myötä myös elämänlaadun koetaan parantuneen. Maaseudulla ei ole samanlaista ahdistavaa kiireen ilmapiiriä kuin kaupungeissa. Hyvä asuinpaikka on rauhallinen, turvallinen ja lähellä luontoa. Rauhallisuus merkitsee mahdollisuutta irrottautua muista ihmisistä. Maaseudulla korostuu ihmisten ja luonnon välinen suhde. Maaseutu tarjoaa sellaisia elämyksiä, jotka kaupunkiympäristössä eivät ole mahdollisia. Maaseudun elämyksellisyyden vahvuus löytyy arkisuudesta ja tavanomaisuudesta. Elämysten saaminen ei edellytä ennakkovalmistautumista. Maaseudun sosiaalisuus ilmenee niin yksilö-, asuinympäristö- kuin yhteisötasolla. Sosiaalisuuden toimivuus kaikilla tasoilla on tärkeää, sillä se vaikuttaa ratkaisevasti uudessa asuinpaikassa viihtymiseen. Fyysisten tekijöiden toimivuus, kuten hyvä asunto, ei korvaa sosiaalisessa elämässä ilmeneviä ongelmia. Ihmiset muuttavat maaseudulle muiden tekijöiden kuin monipuolisten palvelujen vuoksi. Asuinpaikkaa valittaessa kiinnitetään enemmän huomiota esimerkiksi rauhalliseen ympäristöön kuin palvelujen läheisyyteen. Palvelujen mahdollisesti heikko saatavuus ei aiheuta vaikeuksia, sillä siitä ollaan jo muuttovaiheessa tietoisia. Suppeaan palvelutarjontaan osataan varautua ennalta. Haastatellut henkilöt suosittelevat maaseudulle muuttamista omien kokemustensa perusteella. Muuttaessa ei kuitenkaan saa lähteä liian idealistisesti liikkeelle. Uudesta asuinpaikasta ja sen tarjoamista palveluista kannattaa ottaa selvää riittävän monipuolisesti. Mitä realistisempi kuva maaseudulle muuttavalla henkilöllä on uudesta asuinympäristöstään, sitä paremmat edellytykset hänellä on sopeutua uuteen asuinympäristöönsä ja viihtyä siellä.
  • Virta, Ari (2007)
    Tutkimuksen kohde on edesmenneen Milton Friedmanin (1912-2006) ristiriitaa aiheuttanut väite, että osakeyhtiön johtohenkilöt hyväksyessään muun sosiaalisen vastuun kuin mahdollisimman suuren rahamäärän ansaitsemisen yrityksen omistajille taipuvat noudattamaan perusteiltaan kumouksellista oppia, joka vastaa puhdasta sosialismia ja rapauttaa vapaan yhteiskunnan perustaa. Loogisesti väite merkitsee, että kapitalismi on vapaan yhteiskunnan välttämätön ehto. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko Friedmanin väite perusteltu. Käytetty tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi, joka kohdistuu yhtäältä Friedmanin väitteeseen ja sen taustaan sekä toisaalta kapitalismiin ja yksityisen omaisuuden asemaan siinä. Tärkein saavutettu tulos on, että väite on perusteltu. Friedmania vastustava Business Ethics -koulukunta ja sen edustama Corporate Social Responsibility -oppi näyttävät vastaavan yhtä sosialismin muotoa, eurooppalaista sosialidemokratiaa. Friedmanin ja Business Ethics -koulukunnan välinen vastakkainasettelu juontuu erilaisesta suhtautumisesta yksityisen omaisuuden suojelemisen tärkeyteen, vapaaseen yhteiskuntaan, ihmisen kognitiivisiin kykyihin ja vapauden käsitteeseen. Kiistan perimmäisenä syynä on ihmisen ongelmallinen suhde varallisuuteen: vaikka hän tietää, ettei varallisuus tuo onnea, hän tavoittee varallisuutta ikäänkuin se toisi - ja pettyy, kun se ei tuo. Sen sijaan, että ihminen tunnistaisi pettymyksensä syyksi omat epärealistiset odotuksensa, hän on taipuvainen etsimään pettymyksensä syytä itsensä ulkopuolelta ja syyttämään muita ihmisiä pahansuopuudesta. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Milton Friedmanin kirja "Capitalism and Freedom" ja hänen esseensä "The Social Responsibility of Business Is to Increase Its Profits". Friedmanin väitteen juuret ovat kapitalismissa ja liberalismissa. Tärkeimmät kapitalismia koskevat lähteet ovat Adam Smithin kirjat "The Theory of Moral Sentiments" ja "The Wealth of Nations", Ronald Coasen esseet "Adam Smith's View of Man" ja "The Wealth of Nations", Joseph Schumpeterin esseet "Capitalism" ja "Capitalism in the Postwar World", Mark Roen kirja "Political Determinants of Corporate Governance" ja Hernando de Soton kirja "The Mystery of Capital". Tärkeimmät liberalismia koskevat lähteet ovat John Stuart Millin essee "On Liberty" ja Isaiah Berlinin essee "Two Concepts of Liberty".
  • Merikallio, Iina (2002)
    Ajanhenki, arvot ja ammatit vuosina 1993 ja 2000 suomalaisissa aikakauslehdissä Tutkimus tarkastelee aikakauslehtien sisältämien haastattelujen kautta ammattiryhmiä ja niiden arvoja vuosina 1993 ja 2000. Shalom Schwartzin (1992) arvoteorian ja John Hollandin (1985) työympäristötypologian avulla tutkimus maalaa medioiden välittämää ajanhenkeä laman ja nousukauden Suomessa. Aineistona oli 134 yli aukeaman pituista haastattelua (poliitikot ja urheilijat poisluettuna) Suomen Kuvalehdessä ja Image-lehdessä vuosina 1993-94 ja 2000. Haastatteluista poimittiin arvoihin liittyvät ilmaukset, jotka luokiteltiin Schwartzin täydennetyn arvotypologian mukaan. Schwartzin arvoteoria olettaa arvojen olevan universaaleja ihmisen elämää ohjaavia motivationaalisia päämääriä, jotka ovat dynaamisessa suhteessa toisiinsa. Arvot asettuvat kahdelle dimensiolle (itsensä ylittäminen vs. itsensä korostaminen ja avoimuus muutokselle vs. säilyttäminen). Schwartzin kymmentä arvoluokkaa on täydennetty henkisyys ja työ -arvoluokilla. Työarvoihin (Helkama 1999) kuuluuvat ahkeruus,täsmällisyys (säntillisyys), tunnollisuus, järjestelmällisyys,pitkäjänteisyys (suunnitelmallisuus). Henkisiin arvoihin lukeutuvat henkinen tila ja hengellinen elämä, elämän tarkoitus, irtautuminen maailman murheista ja uskoon pitäytyminen. Hollandin persoonallisuus- ja työympäristötyypeistä tutkimuksessa esiintyvät tutkiva, taiteellinen, sosiaalinen ja yritteliäs. Tutkimuksessa on käytetty sekä laadullisia että tilastollisia menetelmiä; haastatteluista poimittuja arvolauselmia analysoitiin spss-ohjelman avulla. Tulokset osoittavat kunkin ammattiryhmän arvoprioriteeteiltaan johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi: liike- ja taidemaailma painottavat itseä korostavia arvoja, sosiaalisen ja hengellisen työntekijät itsensä ylittämis -arvoja ja tiedemaailma itsensä ylittämistä ja itseohjautuvuutta. Ryhmien arvot vastaavat selvästi sekä aiempien tutkimuksien tuloksia että yleisiä käsityksiä eri ammattien harjoittajista. Ainoastaan taiteilijoiden arvot yllättivät - ne ovat hyvin samankaltaisia bisnesryhmän arvoprioriteettien kanssa. Vuonna 1993 julkisuudessa esiintyivät kaikki ammattiryhmät tasaisesti. Vuonna 2000 tiede sekä sosiaalisen ja hengellisen alan työntekijät olivat väistyneet ja kolmasosa haastatelluista edusti liike-elämää: kertomukset lähimmäisestä ovat vaihtuneet menestystarinoiksi. Arvomaailmassa seitsemässä vuodessa tapahtunut muutos ei ole raju, mutta tunnistettavissa. Itseohjautuvuus ja suorittaminen kasvattavat eroaan muihin arvoihin, hyväntahtoisuuden ja vallan suhteelliset osuudet pienenevät. Julkisuudessa yleisenä arvotendenssinä on itseohjautuvuuden ja suorittamisen korostaminen, säilyttämisarvojen vähäinen painotus sekä itsensä ylittämis -arvojen sijoittuminen näiden väliin. Julkisuudessa ilmaistut arvot poikkeavat olennaisesti suomalaisten arvoprioriteeteista. Työarvot sijoittuvat valta-arvojen läheisyyteen vahvistaen aikaisemmat tutkimustulokset (Myyry ja Helkaman 2001). Työarvoja korostavat eniten taiteilijat ja liike-elämän edustajat.
  • Kannasvuo, Heli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä Al-Andalusissa, Iberian niemimaalla 711-1492 asuivat juutalaiset, kristityt ja muslimit rinnakkain islamilaisessa valtiossa. Muslimien invaasio alkoi vuonna 711 ja jatkui vaihtelevasti vuoteen 1492, jolloin kristityt olivat vallanneet viimeisenkin Granadassa sijainneen muslimilinnoituksen takaisin. Etenkin 900-1100 -luvuilla vallitsi convivencia – rauhanomainen rinnakkaiselo. Elämä oli kuitenkin hyvin monimutkaista ja ristiriitaista, eikä convivencia ollut jatkuvaa, vaan väliin mahtui myös vainoja ja väkivaltaisuuksia. Vaurain ja menestynein convivencian keskus oli 940-1040 -luvuilla Córdoban kalifaatti. Tätä ajanjaksoa kuvataan sen rauhanomaisuuden ja sivistyksen, tieteen, kulttuurin ja taiteiden kukoistuksen vuoksi kulta-ajaksi. Pro Graduni käsittelee convivenciaa ja kolmen abrahamisen etnis-uskonnollisen ryhmän rinnakkaiseloa ja (uskonnollista) vuorovaikutusta al-Andalusissa Iberian niemimaan islamilaisessa valtiossa 900-1100 -luvuilla. Tutkimuksessa tarkastellaan akkulturaation, dialogin ja pluralismin kautta convivencian kehittymistä ja säilymistä. Tutkimus perustuu convivenciasta 1900- ja 2000-luvuilla tehtyyn tutkimukseen. Tutkimusten kautta pyrin saamaan käsitystä convivencia-ilmiöstä ja siitä, miten tutkijat ovat ymmärtäneet ja tulkinneet Iberian nimimaalla vallinnutta convivenciaa juutalaisten, muslimien ja kristittyjen välisissä suhteissa sekä sosio-kulttuurisesti että etnis-uskonnollisesti. Tämä tutkimukseni keskittyy kuitenkin etnis-uskonnolliseen vuorovaikutukseen, sillä keskiajalla Iberian niemimaalla tärkein erottava tekijä oli uskonto, joka kietoutui kaikkeen kanssakäymiseen. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisena vuorovaikutuksena convivencia näyttäytyy 1900-2000-lukujen tutkimuksissa akkulturaation, dialogin ja pluralismin näkökulmista? 2. Miten kontaktit, rajat, arvot ja identiteetit verkostoituvat tässä vuorovaikutuksessa convivenciaan? Tutkimustehtävänäni on tarkastella tutkimusten esille tuomaa käsitystä al-Andalusin convivenciasta vuorovaikutuksena akkulturaation, dialogin ja pluralismin näkökulmista ja aineistostani nousevien teemojen kontaktien, arvojen, rajojen ja identiteettien verkostona. Tutkimuksessani käytän Helen Aveyardin esittelemän riittävän hyvän review-tutkimuksen menetelmää ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Review-tutkimuksen menetelmä toimi tutkimuksen tekemisen raameina ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tarkastelen esille nousevia teemoja Terence Lovatin ja Robert Crottyn sateenvarjomallia soveltamalla. Analyysissä etsin convivenciaa käsittelevästä aineistostani akkulturaatioon, dialogiin ja pluralismiin liittyviä tekstejä. Tutkimuksen edetessä alkoi näyttää selvältä, että Iberian niemimaalla kolmen etnis-uskonnollisen ryhmän kontaktien akkulturaatioprosesseissa rakentui pluralistinen yhteiskunta, jossa suhteita muovailtiin keskiaikaisen dialogin välityksellä. Kun yhteiskunnassa vallitsi lisäksi poliittinen vakaus ja taloudellinen turvallisuus, myös convivencia pääsi kehittymään. Jatkaessani tekstien analysointia, niistä alkoi nousi esille teemoja, joilla oli merkitystä convivenciaan liittyvässä vuorovaikutuksessa. Analysoin näitä teemojani, kontakteja, arvoja, rajoja ja identiteettejä, soveltamalla ja muokkaamalla sateenvarjomallia. Teemat vaikuttivat tutkimukseni perusteella convivencian kehkeytymiseen ja säilymiseen. Kolmen etnis-uskonnollisen ryhmän vuorovaikutusprosesseissa muokattiin rajoja, arvoja ja identiteettejä, jotka toisaalta vaikuttivat myös vuorovaikutusprosesseihin. Tutkimukseni pohjalta voin todeta, että convivencia oli kontaktien, arvojen, rajojen ja identiteettien muokkaama vuorovaikutusprosessien verkostoituma.
  • Löfman, Ville Vesa (2005)
    Tutkimuksessa tarkastelin poliisien arvojen ja arvokongruenssin yhteyttä työyksikköön sitoutumiseen. Lisäksi tutkin poliisien työyksikköön sitoutumisen voimakkuutta. Tutkimusotteeni oli kvantitatiivinen ja menetelmänä käytin korrelaatioiden laskemista arvojen ja sitoutumisen sekä toisaalta arvokongruenssin ja sitoutumisen välillä. Tutkimuksen teoreettisena pohjana oli Schwartzin arvoteoria ja Allenin ja Meyerin kehittämä sitoutumisen kolmikomponenttimalli jossa sitoutuminen jaetaan affektiiviseen, normatiiviseen ja jatkuvuus -ulottuvuuteen. Teoreettisessa osassa olen esitellyt näitä teorioita sekä arvokongruenssia ilmiönä. Tutkimusaineistoni oli laaja (n= 7327) joten saamiani tuloksia voi pitää luotettavina ja se on kerätty poliisiorganisaatiossa tehdyllä henkilöstökyselyllä vuonna 1999. Saamani tulokset tukivat Schwartzin teoriaa siitä, että samalle arvoulottuvuudelle sijoittuvat arvot korreloivat keskenään positiivisesti, sekä että ne myös korreloivat samansuuntaisesti selitettävien muuttujien, eli tässä tapauksessa sitoutumismuuttujien kanssa. Selvimmin tämä näkyi perinteiden, yhdenmukaisuuden ja turvallisuuden korkeissa keskinäisissä korrelaatioissa, sekä näiden kolmen samalle säilyttämisen ulottuvuudelle sijoittuvan arvon korrelaatioissa jatkuvuussitoutumisen kanssa. Ne olivat samansuuntaisia ja lähes yhtä voimakkaita. Perinteiden ja turvallisuuden positiivinen korreloiminen poliiseilla oli odotettavaa, sillä poliisin tehtävänä on turvata yhteiskuntarauha. Poliisien sitoutuminen työyksikköön oli yllättävän heikkoa saamieni tulosten valossa. Kysymyksenasettelun ongelma oli, että työyksikköön sitoutumista mittaavien kysymysten avulla ei välttämättä saada selville koko poliisiorganisaatioon sitoutumista, sillä työyksikköön sitoutumiseen voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin yhteiset arvot. Poliisien keskuudessa arvokongruenssi oli korkeaa, mutta arvokongruenssi ja sitoutuminen eivät korreloineet keskenään merkittävissä määrin. Tämä oli yllättävää, useissa tutkimuksissa on havaitttu että jos arvot ovat jossain työyksikössä yhteensopivia eli kongruenssissa, se vaikuttaa työyksikköön sitoutumiseen positiivisesti. Pohdinnassa käsittelin tähän ristiriitaan mahdollisesti liittyviä tekijöitä. Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt lähteet olivat Schwartzin arvoteoriaa kuvanneet melko tuoreet artikkelit sekä Allenin ja Meyerin kirjoittama sitoutumista kattavasti käsittelevä teos.
  • Finskas, Anna-Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this study was to find out whether the values of Finns with children differ from the values of Finns with no children. The data consisted of a Finnish sample of European Social Survey during the years 2002-2012, including Schwart's Human Values Scale with 21 sections measuring the ten distinct values. From the ten values was then further calculated the two distinct value dimensions "self-transcendence" and "conservation". Having children was positively related to conservation values. Especially among younger participants having children was related to higher conservation compared to young participants with no children. Participants under 30 years of age valued self-transcendence more than participants of the same age group with no children. Finns with children valued benevolence, conformity, tradition and security more than those with no children. Finns with no children valued self-direction, stimulation and hedonism values more than those with children. Being a parent was related to the values that aim for corporate goals. On the other hand, Finns with no children appreciated values that enhance the goals of oneself. For a young parent it is helpful to be aware of his/her goals and values, but also of the expectations and values of the environment. More research on the topic is needed to better understand the changes and challenges regarding parenthood and to develop best possible ways of support for families that are facing a new life situation.
  • Leinonen, Kirsi (2006)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten henkilöstö suhtautuu organisaation arvoihin: millaisia merkityksiä se liittää virallisiin arvoihin, millaiset arvot kuuluvat sen mielestä hyvään työyhteisöön ja miten se kokee työyhteisönsä todelliset arvot. Lisäksi tutkimuksessa kysytään, miksi arvot ovat juuri nyt keskeisessä asemassa organisaatioissa. Lähestyn arvoja tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuskohteena on Veikkaus Oy. Tutkimuksella ei tavoitella yleistystä, vaan pyritään kurkistamaan arvojen "taakse" ja selvittämään, millaisia merkityksiä nimenomaan Veikkauksen henkilöstö liittää arvoihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin yhdeksällä teemahaastatteluilla ja tulokset tuotettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus pohjaa kahteen teoreettiseen viitekehykseen: niin sanottuihin uusiin olosuhteisiin, joka tarkastelee arvo-ilmiötä yhteiskunnan makrotasolta, ja organisaatiokulttuuriin, joka jalkauttaa arvot mikrotasolle eli organisaatioihin. Uudet olosuhteet viittaavat yhteiskunnalliseen paradigman muutokseen. Sitä ovat ruokkineet etenkin postmodernismin ajatukset, yhteiskunnalliset muutokset sekä liike-elämässä yhä enemmän jalansijaa saanut eettinen suuntaus. Tämän päivän organisaatiot eivät voi eristäytyä, vaan niiden on otettava kantaa, vastattava ja sopeuduttava uusiin olosuhteisiin. Jatkuvassa epävarmuuden ja muutoksen tilassa arvojen merkitys korostuu. Näkökulman keskeisimmät teoreetikot ovat Aaltonen & Junkkari (2000), Aula (2000b), Aula & Oksanen (2000) ja Puohiniemi (2003). Tutkimuksen organisaatiokulttuurinen viitekehys pohjautuu lähtökohtaan, joka kysyy, pitääkö kulttuuri ymmärtää organisaation osaksi vai organisaation koko olemukseksi. Kulttuurin asemaa suhteessa organisaatioon tarkastellaan etenkin Aulan (1999, 2000b), Conradin (1994) ja Juutin (1992) ajatusten pohjalta. Organisaatiokulttuurin rakennetta ja arvojen asemaa siinä tarkastellaan erityisesti Scheinin (1991) mallin pohjalta. Arvojen syntyminen eli niiden jalkautuminen organisaatiokulttuuriin ihanteellistumisprosessin kautta käsitellään Gagliardin (1986) mallin mukaan. Tutkimustulokset osoittavat, että virallisiin arvoihin suhtaudutaan tutkimusorganisaatiossa pitkälti hyötynäkökulmasta: arvot ovat kuin työkaluja, jotka otetaan esille tarpeen tullen. Parhaassa tapauksessa ne toimivat suunnannäyttäjinä sekä johdolle että henkilöstölle, mutta yhtä hyvin niitä voidaan käyttää "puolustuskeinona" esimerkiksi epämiellyttäviä päätöksiä tehtäessä. Epäselväksi kuitenkin jää, miksi arvot on määritelty ja kenen työtä niiden on tarkoitus ohjata. Käytännön työssä virallisilla arvoilla ei ole koeta olevan merkitystä. Hyvään työhön ja työyhteisöön liitettäviä arvoiksi osoittautuvat avoimuus, hauskuus, kehittyminen ja kunnolla tekeminen. Yksilöllisten arvojen korostumisesta huolimatta kollektiiviset arvot ohittavat ne hierarkiassa. Tutkittaessa organisaation toiminnan todellisia arvoja, ilmeni, että tutkimusorganisaatiossa vallitsee kaksi erilaista arvomaailmaa. Niissä suhtaudutaan eri tavoin yhtiön olosuhteisiin, tapaan toimia ja tehdä työtä, henkilöstön valta-asemiin, yhtiön tapaan suhtautua työntekijöihin sekä työntekijöiden asenteeseen. Suurimmat ristiriitoja synnyttävät tekijät ovat muutos organisaation kilpailuasemassa sekä organisaatioon tulleet uuden työntekijät.
  • Mäki, Mikaela (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims. This study investigated how values are associated with subjective well-being, (e. g. life satisfaction, self-esteem and depressive symptoms) among young adults. Schwartz (1992) value theory was used as the theoretical framework of the study. Previously it has been found that values are associated with subjective well-being, however, the results of the previous studies have been mixed. Thus, the present study examined these associations further. Methods. This study is a part of FinEdu longitudinal study, in which participants were 28 years at the time of the study (N = 551). The participants filled in a questionnaire concerning values, life satisfaction and depressive symptoms. The data was analysed using hierarchical regression analysis. Results and conclusions. The results showed that of the ten values, universalism and conformity were statistically and significantly associated with life satisfaction and depressive symptoms among young adults. No statistically significant associations emerged between values and self-esteem. It can be concluded that more research would be needed to examine the associations between values and subjective well-being. Research should include a comprehensive value scale and specific questions relating to the topic.
  • Helkkola, Lilian (Helsingfors universitet, 2014)
    Työaikainen joukkoruokailu on Suomessa perinteistä, minkä lisäksi työaikana nautittu lämmin lounas on monen suomalaisen aikuisen päivän ainoa lämmin ateria. Tästä huolimatta työaikaisesta ruoanvalinnasta, erityisesti yksilön valinnan näkökulmasta, tiedetään vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä yksilön työaikaiseen lounaanvalintaan vaikuttavista tekijöistä. Tähän pyrittiin tutkimalla, onko henkilökohtaisilla arvoilla, joiden katsotaan ohjaavan ihmisen toimintaa ja valintoja, yhteyttä työaikaiseen lounaan valintaan. Lounasruokailijoiden arvojen tutkimisessa hyödynnettiin Schwartzin (1992) arvoteoriaa. Arvojen ohella työaikaiseen ruoanvalintaan vaikuttavia tekijöitä pyrittiin kartoittamaan Furstin ym. (1996) ruoanvalinnanprosessin mallia, ruoanvalintamotiiveja sekä aikaisempia työaikaista ruokailua käsitteleviä tutkimuksia hyväksi käyttäen. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusotteella survey-kyselyn avulla. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat pääkaupunkiseudulla työssä käyvät henkilöt, joilla oli työpäivänsä aikana mahdollisuus henkilöstöravintolan käyttöön. Tutkimusnäytteen kooksi muodostui 126 vastaajaa, jotka ryhmiteltiin tutkittavien useimmiten nauttiman lounasmuodon perusteella henkilöstöravintolaruokailijoihin (n=82) ja eväsruokailijoihin (n=44). Tutkimuksessa lounasruokailijaryhmien välillä havaittiin eroja arvojen tärkeydessä, mutta arvojen ja lounaan valinnan väliltä ei kuitenkaan tämän tutkimuksen pohjalta voitu todeta löytyvän selvää yhteyttä. Tutkimuksessa tunnistettujen lounaanvalintamotiivien katsottiinkin tarjoavan arvoja enemmän tietoa eri lounasmuotoon päätymisestä. Tärkeimmiksi lounaanvalintamotiiveiksi tutkimuksessa osoittautuivat laatu, helppous, sosiaalisuus ja seura sekä terveellisyys ja painonhallinta. Vertailtaessa ruoanvalintamotiivien tärkeyttä lounasruokailijaryhmien kesken henkilöstöravintolaruokailijoiden havaittiin pitävän sosiaalisuus ja seura - sekä laatu-motiiveja lounaan valinnassa tärkeämpinä kuin eväsruokailijat, jotka taas arvostivat lounaan valinnassaan henkilöstöravintolaruokailijoita enemmän oma rauha - ja turvallisuus-motiiveja. Arvojen ja valintamotiivien yhtäaikaisella tarkastelulla pyrittiin saavuttamaan syvällinen kuva yksilön valinnan taustalla vaikuttavasta motivaatiorakenteesta. Tutkimuksen voidaan katsoa onnistuneen tässä pyrkimyksessä, sillä se tarjoaa uutta tietoa työaikaisesta ruoanvalinnasta, jota niin lounasruokailupalveluita tuottavat kuin hankkivat tahot voivat hyödyntää. Yksilön työaikaisen ruoanvalinnan tutkimista voidaan tämän tutkimuksen pohjalta jatkaa esimerkiksi keskittymällä lounasruokailijaryhmien työaikaisen ruokailun arvostuksessa havaitun eron tarkastelemiseen tai täydentämällä arvo-motiivi-ketjua lounaassa arvioitavia ominaisuuksia tutkimalla.
  • Rikabi-Sukkari, Leila (Helsingfors universitet, 2014)
    The Finnish national core curriculum for basic education is currently being renewed at the National Board of Education and the new curriculum will be implemented in August 2016. A curriculum defines the value basis and aims of teaching as well as the core contents to be taught. A curriculum is closely bound to its surrounding society reflecting its prevailing values, customs and traditions. Therefore, in order to renew the curriculum, it is essential to understand the societal changes and values recognized as important in the society. The drafts of the new curriculum were posted for the first time on the website of the National Board of Education for public commentary. This research examined what the feedback of the new curriculum draft was like; what themes did the commentators hold important concerning the curriculum and education in present and in the future? The research data consisted of 963 comments that were posted on the webpage of the National Board of Education regarding the draft of the general part of the new curriculum. The feedback form was open for 17 days in November and December 2012. The qualitative data analysis was done by coding with the help of Atlas.ti software. The comments discussed several issues regarding the Finnish school, its mission and the appreciations of the commentators. As a result, four major themes were found: 1) equality in education; 2) the use of authentic learning environments and multi-professional collaboration with surrounding community; 3) the role of Finnish cultural heritage and religious education and 4) sustainable development and global citizenship. These results reflect the values and topics the commentators held important for the future in terms of developing the Finnish school and society.
  • Korpelainen, Pietu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävänä on tutkia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien arvoja. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen pääkysymykseen: Millaisina Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien arvot näyttäytyvät Shalom Schwartzin arvojen yleismaailmallisen teorian näkökulmasta? sekä Millaisia eroja pappien arvojen välille syntyy ikään, sukupuoleen tai hiippakuntaan suhteutettuna? Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty kyselylomakkeella (N = 769), joka edustaa tilastollisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkimusta ohjaava teoria on Shalom Schwartzin arvojen yleismaailmallinen teoria. Tulosten perusteella pappien arvohierarkiassa merkittävimpinä arvoina korostuvat Universalismin ja Hyväntahtoisuuden arvotyypit. Papeille tärkeintä olivat kaikkien ihmisten hyvinvointi, arvostaminen, suvaitsevaisuus ja luonnon suojeleminen. Papeilla korostui vapaaehtoinen muiden hyvinvoinnista välittäminen. Vallan arvotyypin asettuminen pappien arvohierarkiassa vähiten merkityksellisimmäksi arvotyypiksi, korostaa pappien keskuudessa olevaa jännitettä ihmisen hyvinvoinnin ja rakenteellisen vallan tavoittelun välillä. Tulosten mukaan sukupuolella oli tilastollisesti merkitsevä rooli pappien arvojen erojen korostumisessa. Papeista miehillä korostui naisia voimakkaammin Työn, Perinteiden ja Yhdenmukaisuuden arvoulottuvuudet. Vastaavasti papeista naisilla korostui miehiä voimakkaammin Hyväntahtoisuuden, Universalismin, Mielihyvän ja Turvallisuuden arvotyypit. Miespuolisten pappien korostuneet arvotyypit ovat täysin päinvastaiset suhteessa suomalaisten miesten vastaaviin. Ikä vaikuttaa pappien arvoissa erityisesti Muutosvalmiuden ja Universalismin arvotyyppeihin. Papeista 55-64 -vuotiaat olivat selvästi rohkeampia uudistajia, kun taas 25-34 -vuotiaat olivat varovaisimpia. Yli 55-vuotiailla papeilla korostui myös Universalismin arvotyyppi voimakkaimmin suhteessa 35-44 -vuotiaisiin. Hiippakuntien välisiä tilastollisesti merkitseviä arvoeroja ei yllättäen löytynyt. Tulos kertoo pappien arvojen kirjon tasaisesta jakautumisesta hiippakunnissa. Tulosten mukaan papit jakautuvat neljään arvoryhmittymään: Varovaisiin säilyttäjiin, joihin kuuluu 34,2% papeista, Hyväntahtoisiin säilyttäjiin 28,4%, Suvaitsevaisiin uudistajiin 23% ja Individualistisiin uudistajiin, joiden osuus on 14,3% papeista.
  • Honkonen, Anne (2007)
    Pro gradu -työni kohteena on eurooppalaisen identiteetin arvosisältö. Liitän työni eurooppalaista identiteettiä koskevaan tutkimukseen sekä siitä käytävään tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Konstruktivistisen tutkimusnäkökulmani mukaan identiteetit ovat kielen tuottamia tarkoitteellisia tai tahattomia rakennelmia. Tutkielmani tarkoituksena on kielen välittämiä merkitysrakenteita analysoimalla kuvailla, miten arvoilla rakennetaan sisältöä eurooppalaiselle identiteetille Euroopan komission koululaisten opetusmateriaaliksi valitsemissa julkaisuissa. Eurooppalaisen identiteetin rakentamista tutkin Euroopan komission sosiaalistamistoimintana. Sosiaalistaminen on yksi väline sitoa yksilö tietyn kulttuurin identiteettiin. Koululaisten sosiaalistamista EU:n ajamaan arvomaailmaan ei ole juuri tutkittu, koska unionitasolla ei ole nähty olevan vaikutusmahdollisuutta kansallisen tason instituutioiden hallitsemassa kasvatusympäristössä. Euroopan komission jäsenmaiden kouluihin luoma Eurooppa-päivä-aloite kuitenkin toimii sosiaalistamiskanavana ylikansalliselle kasvatustoiminnalle. Tutkimuksessani sosialisaatioteoria todentaa tämän EU:n ja kansallisen tason välisen kasvatuskanavan toimivuutta arvojen ideologisessa ja rakenteellisessa välittämisessä ja välittymisessä. Kulttuuria käsittelin Edgar H. Scheinin teorian mukaisesti kolmitasoisena, jossa syvätason tiedostamattomat perusoletukset luovat kulttuurin perustan. Kunkin tason arvoja voidaan ilmentää Euroopan unionin joukkotiedotuksena jakaman opetusmateriaalin teksteistä. Ideologisessa sosiaalistamisessa asioita nimetään suoraan arvoiksi, rakenteellista sosiaalistamista kuvaavat tavoitteiden, pyrkimysten, ponnistelujen, päämäärien, sitoutumisen sekä tärkeinä ja oikeina pidettyjen asioiden diskurssit. Syvien merkitysulottuvuuksien paljastamiseen käytin A. J. Greimasin aktanttimallia, jossa subjektiasema kuvaa tekstinlaatijan kulttuurin piiloisempia syvätason perusoletuksia. Analyysin tulkinnan apuna käytin Shalom Schwartzin teorian arvoluokitusta sekä moraaliuniversumin laajuuden käsitettä. Kulttuurin eri tasoilta välittyvä eurooppalainen arvomaailma ei ole yhtenäinen, vaan moninainen ja siten jännitteinen ja ristiriitainen. Jännitteisyys ilmenee etenkin eurooppalaisen taloudellisen edistyksen tavoittelun ja muiden hyvinvoinnin kasvattamisen ja elämän laadun parantamisen sekä talouskasvun ja ympäristönsuojelun välillä. Suoraan arvoiksi nimettiin demokratia, vapaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus, ymmärrys, rauha, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Nämä sijoittuvat kulttuurimallin keskiosaan ja ilmentävät mahdollista ristiriitaisuutta. Sekä kulttuurin syvä-, että pintatasolla keskeiseksi eurooppalaisiksi arvoiksi nousi ympäristö, köyhien auttaminen sekä taloudellinen kasvu ja kilpailukyky, jotka suorista arvoviitteistä puuttuvat. Eurooppalaisessa arvoavaruudessa moraalisuus erottuu selvästi omaksi alueeksi. Eurooppalainen moraaliuniversumi on laaja rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kohdalla. Ihmisarvot rajaavat vahvasti toiseutta, sillä moraalinen auttamisvelvollisuus ei ulotu ihmisarvoa kunnioittamattomiin. Myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alueella muiden auttaminen, maailmankaupan sääntöjen valvonnan ja vääryyksien estämisen kautta, ulottuu eurooppalaisuudessa kaikkialle maailmaan. Sen sijaan suvaitsevaisuuden laajuus on suppea. Moneuden säilyttäminen ei ulotu kaikkiin maailman kulttuureihin, vaikka Euroopassa se on tärkeää. Opetusjulkaisujen arvopuhe on runsasta ja siksi paikoin epämääräistä. Tulkintani mukaan ympäristön vaikutuksesta eurooppalaisen kulttuurin keskeisiä elementtejä on karsittu ja siksi ideologinen sosiaalistamisen jää vaisuksi. Julkaisujen välittämä kuva eurooppalaisista arvoista ei ole riittävän selkeä eikä innostava. Siksi arvojen suora opettaminen ei nykyisessä muodossa ole kovin merkityksellistä eurooppalaisen identiteetin rakentamisen kannalta. Arvojen hyödyntäminen identiteetin rakentamisessa on unionitasolla vielä uutta.
  • Perhoniemi, Riku (Helsingfors universitet, 2005)
    The study examined immigrants' attitudes towards acculturation, in other words the social and cultural changes that take place in the adaptation process. The perspective of acculturation studies was also expanded by examining immigrants' cultural values and their experiences of majority's expectations. In addition, special interest was directed to the relations between acculturation attitudes and values and both factors' relevance on psychological well-being. Indian born immigrants were selected as subjects as they are one of the fastest growing ethnic minorities in Finland. This minority has not been included in immigration studies previously. The seventy-five immigrants that participated as subjects represent a highly educated subgroup of Indian born immigrants. The study was carried out with posted questionnaires. Most of the subjects received an inquiry of their motivation to participate by e-mail or phone before the postal questionnaire. The results were in line with previous studies in Finland as the attitudes emphasising cultural integration were dominant. However, attitudes towards marriage, reflecting deeper and less flexible parts of culture, were dominated by separation motives. Immigrants' perceptions of majority's expectations reflected partly the real assimilation wishes demonstrated in previous studies. Against hypotheses, discrepancies between acculturation attitudes and experiences of majority's expectations did not predict immigrants' psychological well-being in a clear way. The highly educated Indian born immigrants emphasised self-direction and universalism in their values. This separates them from the traditional cultural values of India. The hypotheses made of the predictive relations between values and acculturation attitudes were partly confirmed. Also, the assumptions concerning both the stress buffering role of collectivistic values and the positive effect of achievement values on feelings of mastery were confirmed. Despite the limitations in the data, this study strengthens the view that cultural and personal values play a significant role in immigrants' adaptation process. Information about values can benefit individuals making hard decisions and coping with cultural change as well as officials modifying Finnish immigration policy and planning the support system for immigrants.
  • Ahola, Salla (2007)
    Tutkielmassa tarkasteltiin arvoja ja tietokäsityksiä sekä arvoja tietokäsitysten ennustajina. Lisäksi tarkasteltiin käytetyn tietokäsitysmittarin validiteettia. Arvojen käsitteellistämiseen käytettiin Schwartzin arvomallia, jossa arvot jaotellaan kymmeneen eri tavoin motivoivaan arvotyyppiin, joista muodostuu kaksi ulottuvuutta: 1) muutosvalmius–säilyttäminen ja 2) itsensäkorostaminen–itsensäylittäminen. Malliin lisättiin Wachin ja Hammerin kaksi totuuteen liittyvää arvotyyppiä. Tietokäsitysten tarkastelu perustettiin Kuhnin ym. kognitiivis-kehitykselliseen malliin, jossa oletetaan, että tietokäsitykset kehittyvät tasolta toiselle (absolutismi–multiplismi–evaluativismi) ja että olennainen kehitystehtävä on tietämisen subjektiivisten ja objektiivisten ulottuvuuksien koordinointi. Mallissa tietoa koskevat arvioinnit jaotellaan viiteen alaan: henkilökohtaisen maun arvioinnit, esteettisyyden arvioinnit, arvojen arvioinnit, sosiaalisen totuuden arvioinnit ja aineellisen totuuden arvioinnit. Aineisto kerättiin syksyllä 2005. Osallistujat olivat tietyn Etelä-Suomen alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän työntekijöitä (n = 75). Kyselystä ilmoitettiin sähköpostitse ja vastaajille annettiin mahdollisuus joko täyttää e-lomake Internetissä tai tulostaa lomake täytettäväksi paperiversiona. Sekä arvoja että tietokäsityksiä mitattiin kvantitatiivisesti. Lisäksi vastaukset tietokäsityksiä koskeviin monivalintakysymyksiin pyydettiin perustelemaan. Aineiston vastaajat arvostivat eniten universalismia, rationaalista totuutta, hyväntahtoisuutta ja itsenäisyyttä, kun taas vähiten tärkeitä arvotyyppejä olivat valta, ei-rationaalinen totuus ja suoriutuminen. Tietokäsitysten tarkastelun tulokset viittasivat siihen, että tietokäsitykset ovat sekä osittain alayleisiä että osittain alaerityisiä. Arvoja mahdollisina tietokäsitysten ennustajina tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä, jolla tutkittiin sekä arvotyyppien että arvoulottuvuuksien yhteyksiä tietokäsityksiin. Kaikkien arvoulottuvuuksien oletettiin olevan yhteydessä tietokäsityksiin. Oletuksista poiketen itsensäylittämisarvot eivät olleet yhteydessä tietokäsitysten kehittyneisyyteen. Itsensäkorostamisarvot olivat yhteydessä tietokäsityksiin ainoastaan sosiaalisen totuuden arviointien alalla, jolla ne ennustivat kehittyneempiä tietokäsityksiä. Myös muutosvalmiusarvot lisäsivät kehittyneempien tietokäsitysten todennäköisyyttä. Sen sijaan säilyttämisarvot ennustivat vähemmän kehittyneitä tietokäsityksiä. Totuuteen liittyvät arvotyypit ei-rationaalinen totuus ja rationaalinen totuus eivät oletuksista poiketen olleet yhteydessä tietokäsityksiin. Kuhnin ym. tietokäsitysmittarin sisältövaliditeetin tarkastelemiseksi vastaajien monivalintavastauksilleen antamat perustelut luokiteltiin eri tietokäsitystasoille ja tämän jälkeen tarkasteltiin luokittelun yhteensopivuutta monivalintavastausten kanssa. Tulokset viittasivat siihen, että mittari ei aina mittaa pätevästi vastaajien tietokäsitysten tasoa, mutta on useimmiten pätevä. Tärkeimmät käytetyt lähteet olivat arvojen osalta: Schwartz, S. H. (1992). Universals in the content and structure of values: Theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Wach, M. & Hammer, B. (2003). La structure des valeurs est-elle universelle? Genèse et validation du modèle compréhensif de Schwartz [Onko arvojen rakenne universaali? Schwartzin mallin synty ja validointi]. ja tietokäsitysten osalta: Kuhn, D. & Weinstock, M. (2002). What is epistemological thinking and why does it matter? Kuhn, D., Cheney, R., & Weinstock, M. (2000). The development of epistemological understanding.
  • Kajander, Riitta (2001)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää Outokumpu Oyj:n Metallurgia -liiketoiminta-alueen johdon näkemyksiä niistä arvoista, joita johtajat ovat pyrkineet omaan organisaatioonsa juurruttamaan ja sitä, kuinka näitä arvoja on sovellettu käytännön tilanteissa. Lisäksi pyritään selvittämään sitä, kuinka toimintaympäristön muutokset vaikuttavat arvojen juurruttamispyrkimyksiin ja kuinka organisaatiorakenne vaikuttaa organisaatiossa vallitseviin arvoihin. Viimeaikaisessa liikkeenjohtoa koskevassa julkisessa keskustelussa ja myös yhä useammin alan akateemisessa tutkimuksessa on korostettu organisaatiokulttuurin ja arvojen merkitystä yrityksen menestystekijänä sekä johtajien roolia kulttuurin muokkaajina. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla 16 henkilöä neljästä eri yrityksestä siten, että johdon edustajia haastatelluista oli 10. Laadullisen aineiston metodologiana on sovellettu aineistolähtöistä teoriaa (engl. Grounded theory). Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostavat Edgar H. Scheinin teoria arvojen juurruttamisen primaareista ja sekundaareista istuttamismekanismeista ja Henry Mintzbergin organisaatiorakennemalliteoria. Uudessa Metallurgia-liiketoiminta-alueessa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla Mintzbergin määrittelemät tuotantolaitosten edustama konebyrokratia ja moderni adhokrattia, jota puolestaan edustavat teknologia-yhtiöt. Näillä kahdella eri rakennemallin edustajalla on jo ennestään läheinen funktionaalinen side: tuotantolaitokset edustavat teknologiayhtiöiden asiakkaita ja tarjoavat puitteet käytännön tuotekehitystyölle. Organisaation arvojen merkitystä on organisaatioteoreettisessa kirjallisuudessa korostettu kahdesta eri näkökulmasta: organisaation arvot tuottavat yhteisesti jaettuja tulkintoja toivottavasta käyttäytymisestä. Ennustettavuus organisaatiossa lisääntyy ja roolien väliset ristiriidat vähenevät. Kun organisaation jäsenet jakavat yhteiset arvot, he tuntevat toimintansa päämäärät ja ne keinot, joiden avulla tavoitteet saavutetaan. Tällöin yhteiset arvot legitimoivat yrityksen tavoitteet sen henkilöstön silmissä. Toisaalta hyvin vahva yhtenäiskulttuuri voi rajoittaa innovatiivisuutta ja sitä kautta myös heikentää yrityksen kykyä havannoida ulkoista toimintaympäristöä ja sen muutoksia. Tutkimuksessa arvoja lähestyttiin käytännön toiminnan kautta, koska juuri arkipäivän käytänteissä organisaatio tekee tärkeimmät ja konkreettisimmat arvojaan koskevat ratkaisunsa; organisaatio joko elää tai ei elä määrittelemiensä arvojen mukaisesti. Tuloksissa korostuivat tuotantoon, tehokkuuteen ja kannattavuuteen liittyvät arvot. Vastoin Mintzbergin rakennemalliteorian olettamuksia tuotantolaitosten ja teknologia-yhtiöiden kulttuurit ovat yllättävän samanlaiset. Vahva yhtenäiskulttuuri on rakentunut pääosin alunperin tuotantolaitoksilta omaksuttujen arvojen pohjalle. Tutkimuksessa myös korostui käsitys johtajasta edustamansa organisaation kulttuurin muokkaajana. Scheinin korostama istuttamismekanismien johdonmukaisuus sekä rakenteen ja strategian keskinäinen, johdonmukainen suhde nousevat avainasemaan kun organisaatiokulttuuria pyritään uudistamaan.
  • Lyly-Yrjänäinen, Samuli (2006)
    Kulttuurin tutkimus yleistyi organisaatiotutkimuksen piirissä 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä organisaatiokulttuurin käsite iskostui myös käytännön johtamisoppeihin. Yksi organisaatiokulttuurin osa-alue on organisaation julkilausutut arvot, joihin liittyvää tieteellistä tutkimusta on niukasti. Julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiolle jää usein epäselväksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiokulttuurille. Julkinen keskustelu yritysten arvoista on vilkasta. Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitetään sitä, minkä takia arvoista puhutaan. Esiin nostetaan neljä osin päällekkäistä aihepiiriä: liiketoiminnan etiikka ja yhteiskuntavastuu, yrityksen maine, henkilöstön hyvinvointi ja liiketoiminnan menestyminen. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa esitellään erilaisia näkemyksiä organisaatiokulttuuriin, arvoihin ja niiden johtamiseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu Edgar H. Scheinin ja Joanne Martinin organisaatiokulttuuria käsittelevien teorioiden varaan. Martinin esittämät kolme perspektiiviä organisaatiokulttuuriin toimivat tutkimuksessa subjektiivisesti määriteltyinä käsitteinä, jotka laajentavat Scheinin näkemystä organisaatiokulttuurista. Teorioiden pohjalta kehitetään organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaava malli, johon arvot voidaan sijoittaa. Teoreettisen viitekehyksen toimivuutta testataan kvalitatiivisella tapaustutkimuksella. Samalla selvitetään arvojen merkitystä Tapiola-ryhmän kulttuurille. Empiirinen aineisto koostuu 23 henkilön teemahaastattelusta. Analyysissä käytetään apuvälineinä teemoittelua, luokittelua ja laskemista. Tutkimustuloksena selvisi, että organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaavaa mallia voidaan käyttää apuvälineenä, kun selvitetään arvojen merkitystä organisaatiokulttuurille. Mallia voitaisiin kehittää edelleen liittämällä siihen arvojohtamisen näkökulma sekä muodostamalla malliin sopiva kyselylomake, joka tukisi kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksessa selvisi myös, että arvojen merkitys vaihtelee tapauskohtaisesti kohdeorganisaation kahdessa ryhmässä. Tapiola-ryhmän neljästä julkilausutusta arvosta yksi on toimintaa ohjaava integroitunut perusoletus ja yksi organisaatiokulttuurin pintatasolla sijaitseva fragmentoitunut artefakti. Kaksi muuta arvoa sijoittuvat näiden ääripäiden välille.
  • Peiponen, Mirva (2007)
    Valtionhallinnon toiminnan tuloksellisuuden, tehokkuuden, laadun ja asiakaslähtöisyyden kehittämisvaatimukset ovat lisänneet tarvetta virkamiesten eettisen ja arvolähtöisen toiminnan arvioinnille. Vuonna 2001 valtionhallinnon tavoitteeksi asetettiin toiminnan arvolähtöisyys ja virkamiesetiikan korkean tason säilyttäminen. Samalla vahvistettiin valtionhallinnon yhteinen arvoperusta. Suurella osalla valtionhallinnon toimintayksiköitä on näiden yhteisten periaatteiden lisäksi omat arvonsa, jotka täydentävät yhteisiä periaatteita tehden ne konkreettisemmin osaksi jokapäiväistä työtä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää virkamiesetiikan nykytilaa suomalaisessa valtionhallinnossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka valtionhallinnon yhteiset ja toimintayksiköiden omat arvot näkyvät virkamiesten arjessa ja onko arvoissa ja eettisissä periaatteissa tapahtunut muutoksia aikaisempien virkamiesetiikkaa ja arvoja selvittäneiden tutkimusten tuloksiin verrattuna. Tutkimuksen aihepiiriä lähestyttiin valtionhallinnon toimintakulttuurissa tapahtuneiden muutosten tunnistamisen kautta kuvaamalla lisäksi virkamiesten toimintaa ohjaavia periaatteita. Tutkimuksessa korostettiin, että valtionhallinto on kokonaisuus, jossa yhteiskunnallisen ympäristön haasteet ohjaavat valtionhallinnon uudistustarpeita, jotka puolestaan heijastuvat valtionhallinnon kulttuuriin sekä virkamiesten toimintaan sen osana. Toimintakulttuurin käsitettä tarkasteltiin organisaatiokulttuuriteorian kautta, sillä se sisältää myös keinoja saada arvot konkreettiseksi osaksi arjen toimintaa. Koska toimintakulttuuri on monisäikeinen käsite, organisaatiokulttuuriteoriaa täydennettiin johtamisen ja sosiaalisen pääoman teorian käsittein. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin postikyselynä, joka lähetettiin kaikkiin ministeriöihin ja niiden hallinnonalaisiin virastoihin ja laitoksiin, yhteensä 177 keskushallinnon toimintayksikölle. Kysely toteutettiin yhdessä Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa. Empiirisen aineiston analyysiin käytettiin pääasiassa kuvailevia tilastollisia analyysimenetelmiä. Tutkimus osoitti, että aikaisempiin tutkimustuloksiin verrattuna valtionhallinnon arvot ovat muuttuneet. Perinteiset valtionhallinnon arvot – laillisuus, oikeudenmukaisuus ja puolueettomuus – ovat juurtuneet syvälle virkamiesten toimintaan, mikä mahdollistaa myös uusien arvojen – luotettavuus, laatu ja asiantuntemus, avoimuus, tasa-arvo – vahvistamisen toimintayksiköiden tavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi. Toimintayksiköt ovat päässeet arvotyössään jo hyvin eteenpäin. Yhtenäisen toimintakulttuurin saavuttamiseksi on kuitenkin vielä kehitettävä toimintayksiköiden jokapäiväistä arvolähtöistä työskentelyä. Saatujen tutkimustulosten mukaan johtaminen on tärkein keino, joka kannustaa virkamiehiä arvojen mukaiseen toimintaan. Tutkimustulokset osoittivat, että, lainsäädännön keinot eivät yksin riitä virkamiesetiikan kehittämiseen, vaan lisäksi tarvitaan entistä avoimempaa keskustelua arjen toimintatilanteissa, yhteistyön vahvistamista, perehdyttämistä ja koulutusta. Näin voidaan vastata myös sukupolvenvaihdoksen tuomaan haasteeseen. Yhtenäisen toimintakulttuurin saavuttamisen tulee olla vahva tavoite, sillä sen avulla voidaan lisätä sekä virkamiesten toiminnan ennustettavuutta että vahvistaa valtionhallinnon vakautta ja asemaa muuttuvassa yhteiskunnallisessa ympäristössä.