Browsing by Subject "arvoteoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Korpelainen, Pietu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävänä on tutkia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien arvoja. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen pääkysymykseen: Millaisina Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien arvot näyttäytyvät Shalom Schwartzin arvojen yleismaailmallisen teorian näkökulmasta? sekä Millaisia eroja pappien arvojen välille syntyy ikään, sukupuoleen tai hiippakuntaan suhteutettuna? Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty kyselylomakkeella (N = 769), joka edustaa tilastollisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkimusta ohjaava teoria on Shalom Schwartzin arvojen yleismaailmallinen teoria. Tulosten perusteella pappien arvohierarkiassa merkittävimpinä arvoina korostuvat Universalismin ja Hyväntahtoisuuden arvotyypit. Papeille tärkeintä olivat kaikkien ihmisten hyvinvointi, arvostaminen, suvaitsevaisuus ja luonnon suojeleminen. Papeilla korostui vapaaehtoinen muiden hyvinvoinnista välittäminen. Vallan arvotyypin asettuminen pappien arvohierarkiassa vähiten merkityksellisimmäksi arvotyypiksi, korostaa pappien keskuudessa olevaa jännitettä ihmisen hyvinvoinnin ja rakenteellisen vallan tavoittelun välillä. Tulosten mukaan sukupuolella oli tilastollisesti merkitsevä rooli pappien arvojen erojen korostumisessa. Papeista miehillä korostui naisia voimakkaammin Työn, Perinteiden ja Yhdenmukaisuuden arvoulottuvuudet. Vastaavasti papeista naisilla korostui miehiä voimakkaammin Hyväntahtoisuuden, Universalismin, Mielihyvän ja Turvallisuuden arvotyypit. Miespuolisten pappien korostuneet arvotyypit ovat täysin päinvastaiset suhteessa suomalaisten miesten vastaaviin. Ikä vaikuttaa pappien arvoissa erityisesti Muutosvalmiuden ja Universalismin arvotyyppeihin. Papeista 55-64 -vuotiaat olivat selvästi rohkeampia uudistajia, kun taas 25-34 -vuotiaat olivat varovaisimpia. Yli 55-vuotiailla papeilla korostui myös Universalismin arvotyyppi voimakkaimmin suhteessa 35-44 -vuotiaisiin. Hiippakuntien välisiä tilastollisesti merkitseviä arvoeroja ei yllättäen löytynyt. Tulos kertoo pappien arvojen kirjon tasaisesta jakautumisesta hiippakunnissa. Tulosten mukaan papit jakautuvat neljään arvoryhmittymään: Varovaisiin säilyttäjiin, joihin kuuluu 34,2% papeista, Hyväntahtoisiin säilyttäjiin 28,4%, Suvaitsevaisiin uudistajiin 23% ja Individualistisiin uudistajiin, joiden osuus on 14,3% papeista.
  • Pautola, Iisakki (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan klassisen brittiläisen filosofin Georg Edward Mooren (1874–1958) teoriaa moraalisen ajattelun filosofisista perusteista. Lähtökohtana on Mooren vuonna 1903 ilmestynyt klassikko-teos Principia Ethica, jossa esitetty ”tieteellisen etiikan teoria” käynnisti 1900-luvun moraalifilosofiassa niin sanotun analyyttisen etiikan tai metaetiikan vaiheen, jossa huomio kohdistettiin moraalisten kysymysten (Mikä on oikein? Mikä on hyvää?) sisällöstä niiden käsitteelliseen merkitykseen ja filosofiseen (loogiseen, tiedolliseen) luonteeseen. Historiallisesti merkittävää ei niinkään ollut Mooren teoria etiikan luonteesta (moraalirealismi) vaan ajatus sen todistettavuudesta loogis-käsitteellisten argumenttien avulla. Tutkielman tavoitteena on tämän ajatuksen historiallis-kriittinen arviointi. Tutkielman ensimmäisessä luvussa esitellään Mooren filosofian yleisemmät lähtökohdat, kuten sitoutuminen analyyttiseen filosofiakäsitykseen sekä niin sanottuun ”terveen järjen realismiin” (common sense realism) filosofisen teorianmuodostuksen perustana. Toisessa luvussa käydään lävitse Mooren etiikan teorian keskeisimmät osat, kuten analyysit etiikan tutkimuskohteesta, eettisten käsitteiden merkityksestä sekä eettisen päättelyn periaatteista. Kolmannessa kriittisessä luvussa tarkastellaan Mooren teorian ja argumenttien filosofisia ongelmia myöhemmän metaeettisen keskustelun näkökulmasta. Huomion kohteena ovat eritytyisesti Mooren arvoteorian (moraalirealismi) kielifilosofiset, tieto opilliset ja ontologiset ongelmat, joihin haetaan ratkaisua antirealismista, nonkognitivismista, ja arvokonstruktivismista. Viimeisessä luvussa pohditaan Mooren merkitystä etiikan teoreetikkona sekä vedetään yhteen tutkielman tärkeimmät tulokset. Tuloksena todetaan, että Mooren teoria oli tärkeä lähtökohta 1900-luvun metaeettiselle teorianmuodostukselle. Teorian ansiona oli yritys antaa arkiselle käsitykselle moraalisesta ajattelusta filosofinen muotoilu ja perustustelu. Lisäksi Mooren analyysi eettisen kielen, päättelyn ja totuuksien erityisluonteesta selvensi ajatusta etiikan itsenäisyydestä, jota koskeville sekannuksille Moore vakiinnutti nimikkeen ”naturalistinen virhepäätelmä”. Mooren tapa ymmärtää sekä perustella tämä sekannus osoittautui kuitenkin teoreettisilta oletuksiltaan ongelmalliseksi, joten käsite vaati täsmennyksiä sekä parempia perusteluja. Mooren päätelmien kriittinen arviointi havainnollistaa, minkälaisiin kysymyksiin etiikan perusteiden systemaattinen teoria joutuu vastaamaan. Samalla selvenee, minkälainen keskinäisriippuvuus vallitsee perusteiden teorian sekä yleisempien kielifilosofisten, tieto-opillisten ja ontologisten näkemysten välillä. Tästä näkökulmasta Mooren teorian tutkimus auttaa ymmärtämään myöhempää metaeettistä keskustelua, ja sen myötä eettistä ajattelua (päättelyä) sinänsä. Tutkielman näkökulma on historiallis-systemaattinen eli siinä tutkitaan kysymystä etiikan perusteista menneen aikakauden ajattelijan ajatusten ja niiden kritiikin kautta. Metodeina on alkutekstin ja kommentaari-kirjallisuuden kriittinen luenta sekä filosofinen käsite- ja argumentaatio-analyysi.
  • Toppinen, Teemu (2002)
    Internalismi on käsitteellinen välttämättömyysteesi moraaliarvostelmien ja motivaation suhteesta. Puolustan internalismin yksinkertaista muotoilua, jonka mukaan, jos toimija tekee moraaliarvostelman, niin hän on välttämättä motivoitunut sen mukaisesti. Internalismi ja vastakkainen teesi, eksternalismi, ovat olleet runsaan kirjoittelun kohteina metaetiikassa etenkin viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Merkittävin syy tähän on se, että internalismin on ajateltu tukevan ekspressivistisiä teorioita, joiden mukaan moraaliarvostelmat ilmaisevat olennaisesti motivoivia asenteita, kun taas eksternalismin on vuorostaan ajateltu tukevan kognitivistisia teorioita, joiden mukaan moraaliarvostelmat ilmaisevat uskomuksia siitä, kuinka asiat moraalisesti ovat. Ajatus käsitteellinen suhteesta moraaliarvostelmien ja motivaation välillä on uskottava, mutta on toisaalta selvää, että tämä intiimi suhde toisinaan rakoilee. Tästä ovat esimerkkejä sellaiset ilmiöt kuin heikkotahtoisuus, välinpitämättömyys, sekä vääryyden tavoittelu sen itsensä vuoksi. Puolustan internalismia kahta eksternalistista argumenttia vastaan. "Moraalittomuusargumentissa" (David O. Brink) päätellään jonkin tällaisen moraaliarvostelman ja motivaation välisen katkoksen mahdollisuudesta internalismin virheellisyyteen. Relevantit ilmiöt vaativat kuitenkin aina tulkintaa, ja internalistit voivat tarjota näistä ilmiöistä lukuisia internalismin kanssa yhteensopivia tulkintoja. Viime aikoina eksternalistit ovat tiedostaneet tämän ja muotoilleet hienostuneemman "todistamisen taakan haasteen" (Sigrún Svavarsdóttir), jonka mukaan internalistit rajoittavat uskottavien selityshypoteesien määrää välttämättömyysteesil-lään ja ovat täten velvoitettuja kantamaan todistamisen taakan. Tämän eksternalistit taas väittävät onnistuvan vain osoittamalla eksternalismi suoraan epäkoherentiksi kannaksi tai puolustamalla kattavaa metaeettistä teoriaa. Puolustan internalismia näitä haasteita vastaan (a) esittämällä eksternalistien vaatimia argumentteja eksternalismin epäkoherenttiuden puolesta sekä (b) argumentoimalla todistamisen taakan haastetta vastaan, että internalistit voivat kantaa oman osansa todistamisen taakasta selittämällä eksternalismia tyydyttävämmin kattavasti moraaliarvostelman ja motivaation välisen suhteen erilaisia ilmentymiä. Ensimmäisessä luvussa asetan internalismi-eksternalismi -kiistan metaetiikan ongelmakenttään Michael Smithin muotoileman "moraaliprobleemin" avulla ja puolustan internalismin kysymyksen keskeisyyttä tässä laajemmassa ongelmakentässä. Esittelen myös humelaisen ja anti-humelaisen teorian motivaatiosta ja selitän, kuinka motivaation luonnetta koskevat kysymyksetkin voivat saada lisävalaistusta internalismia tarkastelemalla. Toisessa luvussa esittelen eksternalistien argumentit ja aloitan internalismin puolustuksen esittämällä, että ajatus moraalisesti täydellisen välinpitämättömästä moraaliar-vostelmien esittäjästä on epäkoherentti. Kolmannessa luvussa tarkastelen moraaliarvostelman ja motivaation välisiä katkoksia ja argumentoin, että nämä ovat parhaiten tulkittavissa internalistisesti. Neljännessä luvussa puolustan "fetisismiargumenttia", jonka mukaan eksternalistit eivät pysty tekemään hyväksyttävällä tavalla selkoa moraalisesti ihailtavampien toimijoiden motiiveista. Fetisismiargumentti tukee toisessa luvussa aloitettua suoraa eksternalismin kritiikkiä ja täydentää todistamisen taakan kantamisen internalistien osalta.
  • Hiltunen, Anette (2003)
    Tutkimukseni tavoitteena on yksilön arvojen sekä oikeudenmukaisuuden yhteyksien selvittämiseen. Tarkoituksena on kartoittaa, miten ihmiset arvelevat eri arvoja tärkeänä pitävien henkilöiden kokevan epäoikeudenmukaisuutta. Lisäksi on tarkoitus selvittää, ovatko kaikki Schwartzin arvotyyppien edustamat arvot relevantteja tutkittaessa epäoikeudenmukaisuutta työympäristössä. Kolmantena tavoitteena on tarkastella aineistoa siinä valossa, nouseeko siitä jotain uutta aikaisempaan oikeudenmukaisuus teoriaperinteeseen liittyvää, kun tarkastellaan oikeudenmukaisuutta arvorikkomusten kautta. Tutkimukseni teoreettisina viitekehyksinä toimii Schwartzin arvoteoria sekä jakava -, menettelytapojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti fokusryhmähaastattelun avulla. Näihin haastatteluihin osallistui yhteensä 17 henkilöä. Analysoin aineiston kahdessa osassa. Ensimmäiseksi luokitin aineiston sisällönanalyysin avulla. Tämän jälkeen tarkastelin luokkia Schwartzin arvotypologian näkökulmasta teorialähtöisen analyysin tavoin. Aineistosta syntyi kuusi erilaista luokkaa, joista kolmea ensimmäistä kutsun pääluokiksi. Niissä epäoikeudenmukaisuutta koettiin tilanteissa, jotka liittyivät tiedon kulkuun organisaatiossa, etenemiseen uralla, kiitokseen työstä, ja luovuuden rajoitukseen. Pääluokkien lisäksi epäoikeudenmukaisuutta koettiin myös tilanteissa, jotka kytkettiin epätasapuoliseen kohteluun, empatiaan, työympäristön siisteyteen, sääntöjen rikkomiseen sekä rajoitettuihin toimintamahdollisuuksiin. Analyysin toisessa osassa yhdistin luokat Schwartzin arvotypologiaan. Typologian yksilökeskeiselle puolelle sijoittuvat luokat seuraavasti. Itseohjautuvuuden ja virikkeisyyden arvotyyppien arvoja tärkeänä pitävien ihmisen uskottiin kokevan epäoikeudenmukaisuutta, jos luovuutta rajoitettiin tai yrityksen sisäisessä tiedon kulussa oli ongelmia. Henkilö, jolle suoriutumisen ja vallan arvotyypin arvot ovat tärkeitä, arveltiin kaikissa ryhmissä kokevan epäoikeudenmukaisuutta silloin, kun joku muu saa kiitoksen hänen itsensä tekemästä työstä. Mielihyvän arvotyypin arvoja arvostavan henkilön uskottiin kokevan epäoikeudenmukaisuutta, jos hänen toimintamahdollisuuksia rajoitettiin. Tiukka taloudellinen tilanne, rutiinit, säännöt ja käskyt yhdistettiin epäoikeudenmukaisuuden kokemiseen. Yhteisökeskeisellä puolella korostuivat puolestaan seuraavat luokat. Universalismin ja hyväntahtoisuuden arvotyyppiparin arvoja kunnioittavan yksilön uskottiin kokevan erityisesti epäoikeudenmukaisuutta, jos häntä ei kohdeltu tasapuolisesti. Tämän lisäksi myös empatia, toisen puolesta koettu epäoikeudenmukaisuus nousi esiin tämän arvoparin kohdalla. Henkilö, jolle perinteiden ja turvallisuuden arvotyyppiparin arvot ovat tärkeitä, uskottiin kokevan epäoikeudenmukaisuutta, jos kollega eteni urallaan tai jos sääntöjä rikottiin tai jos työympäristön siisteyden ei huolehdittu. Päälähteet: Deutsch, M. (1985). Ditributive justice. A Social-Psychological Perpective. New Haven: Yale University Press. Folger, R. – Cropanzano, R. (1998). Organizational justice and human resource management. London: SAGE Publications Schwartz, S. H. (1992). Universals in the content and structure of values: theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Teoksessa: Zanna M. P. (toim.): Advances in experimantal Social Psychology, vol 25. San Diego: Academic Press. Tuomi, J. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
  • Pursiainen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of this study was to examine the values of school-based sports organized by sport clubs. School-based sports has its own value orientation since it falls between physical education in school and junior sport in sport clubs. According to LIITU research (2019), 23 percent of pupils par-ticipate in school sport clubs. In addition, 62 percent of pupil do sports in sport clubs. Instructors in school sport clubs and sport clubs reach a significant portion of the child population and thus the are an important group of educators. The theoretical background of this research is Shalom Schwartz’s Theory of Basic Values (1992) which describes values as desirable transsituational goals, that serve as guiding principles in the life of a person or other social entity. The setting of this study is based on Ilmanen, Jaakkola and Matilainen’s (2010) study of values of Finnish physical education. The data consists of responses from 130 sports club instructors, who responded to an online survey in Spring 2017. Participants were asked to evaluate how much the agree with statements concerning values of school-based sports. The data was analysed with Principal Component Analysis. The re-sult was twelve components of which two were discarded because of low reliability. The remaining ten components were computed into sum of variables which describe values of school-based sports. The association between values and age of respondents was measured using Spearman’s correlation coefficient, the association between values and gender was measured using Mann-Whitney U test, and the association between values and background of educational sector or sport sector was meas-ured using Kruskal-Wallis test. The most important values of instructors in school-based sports were hedonism, physically active way of life and sport skills and self-direction and pro-sociality. The empirical values reflected Schwartz’ motivational value types and value survey of physical education in school. There were no statistical association between values and education or work experience in the educational sector or in the sport sector. There was a statistically significant positive correlation between age and physi-cally active way of life and sport skills and tradition and nature. There was also a statistical signifi-cance between values and gender: conformity was especially important amongst men. According to this research, instructors of school-based sports have similar values to physical education of Finnish comprehensive education, which emphasizes positive experiences, physically active way of life and cooperation.
  • Aarniosuo, Mauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Assuming that living is not always categorically good or categorically bad for the life’s subject, ‘wellbeing’ must be a value that is measured on a non-ratio scale. This entails that there is no significant zero point on the wellbeing level scale. The arbitrary zero point on a non-ratio scale does not signify a lack. Thus, the states of living and non-living are incomparable from the perspective of wellbeing-related interests, for a subject does not have any wellbeing level while not alive. A similar argument was put forward already by Epicurus and Lucretius. The concepts of ‘a life worth living’ and ‘a life not worth living’ are flawed. Birth and death, as coming into existence and ceasing to exist, can never either harm or benefit a life’s subject wellbeing-wise. This is true a priori. As wellbeing levels are non-ratio values, they do not cumulate. Hence, it makes little sense in trying to compare the wellbeing values of wholes, like complete lives, especially if they are of different duration. The thesis starts from a premise of ‘wellbeing’ relating to moments of time, this being the undisputed part of the different interpretations of the term. Only after carefully examining the concept of a ‘wellbeing level’ and its features, a theory is built to address the question of how to compare values of temporal wholes. In the process, all of the possible symmetrical and asymmetrical theories of the personal value of birth and death are laid out, and their relationship with the concept of ‘wellbeing’ is analyzed. The term ‘biosignificantism’ is introduced to refer to a theory according to which birth and death may both be either beneficial or detrimental to a subject from a wellbeing-point-of-view. The claims of biosignificantism are refuted by demonstrating why a significant zero point on a non-ratio scale cannot be defined. The type of non- cumulative wellbeing that a non-ratio scale entails is logically combined with features that pose some limitations on how wellbeing may be affected either causally or non-causally. These limitations are outlined. Finally, the broad implications of a theory that is named ‘bioindifferentism’ and that reduces personal value on non-ratio wellbeing are formulated. The relevant literature that is utilized in the research is largely divided: mostly separate fields of research have been devoted to the relationship of birth and wellbeing, and, on the other hand, the relationship of death and wellbeing. This master’s thesis brings the issues together. Derek Parfit’s Reasons and Persons (1984) and Ben Bradley’s Well-Being & Death (2009) are central references. Past research has been largely conducted in terms of moral philosophy which seems to have led to a lot of confusions. The thesis’s axiological focus is intended to bring the discussion back to the atom level to lay down the groundwork for also ethics.
  • Toivanen, Atte (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Shalom Schwartz's theory of basic values has been used internationally in value research and his Portrait Value Questionnaire has become a widely used method of value research in different areas of study. The teaching of substance teachers has been studied earlier in the SEED project regarding the different dimensions of sustainable development. The objective of this research is to represent Finnish class teachers' values in comparison to the theory of basic values. This research describes what kind of groups do Finnish class teachers form based on their values and which group's values are most similar with Finnish class teachers' values. This research explains also which dimension of sustainable development are absent in the teaching of Finnish class teachers and are there correlation between the teachers' value group and teaching of sustainable development. Methods. The research material has been collected as a part of SEED project in 2010. The aim of the SEED project is to research and develop the education for sustainable development in Finnish basic education. From the University of Helsinki Department of Teacher Education sub-project's survey data was analyzed the parts about the theory of basic values and the values of sustainable development in the teachers' teaching. The questionnaire was answered by 321 class teachers, who were chosen with national stratified sampling. Results and conclusions. The research showed that Finnish class teachers separated in five different groups based on their values. The groups resembled strongly the four dimensions of the theory of basic values. According to this research the most important values for Finnish class teachers are Universalism and Benevolence. Earlier studies have shown that these values are advocated slightly more by Finnish women than men. The teaching of sustainable development consisted mostly values of social dimension of sustainable development. The research showed that the value groups based on Schwartz's theory of basic values correlated weakly with the class teachers' teaching of values of sustainable development.